Kielitypologia 1 ERIKA SANDMAN HY SL 2017 PERIODI

Kielitypologia 1 ERIKA SANDMAN HY, SL 2017 PERIODI 1

Suositeltavaa kirjallisuutta 2 � Comrie, Bernard. 1989. Language universals and linguistic typology. Chicago University Press. � Itkonen, Esa. 2002. Maailman kielten erilaisuus ja samuus (2. painos) � Itkonen, Esa. 2009 -2011. Maailman kielten erilaisuus samuus (3 osainen laajennettu painos). � Song, Jae Jung. 2001. Linguistic Typology: Morphology and syntax. Longman. � Song, Jae Jung (toim. ). 2010. The Oxford Handbook of Linguistic Typology. OUP.

Mitä typologia on? 3 � Maailmanlaajuista vertailevaa kielitiedettä (Martin Haspelmath) � Kieltenvälisen variaation systemaattista tutkimusta (Comrie 2001: 25). � Teoreettista kielitiedettä, jonka empiirisenä perustana on maailmanlaajuinen kielten vertailu. Croft (2003) antaa kolme merkitystä sanalle typologia � typologinen luokittelu � typologiset yleistykset, universaalit � typologinen (tai typologis-funktionaalinen) lähestymistapa kieleen.

Mitä typologia on? 4 �Typologian tarkoituksena on selvittää kielellisen vaihtelun rajat ja samalla selvittää, mikä on kielille yhteistä (universaalit). Typologia tutkii myös sitä, mikä on mahdollinen kieli. �Typologia ei ole sama kuin kontrastiivinen kielitiede, vaan näiden tavoitteet ja lähtökohdat ovat hyvinkin erilaiset.

Minkälaisia kysymyksiä typologiassa selvitetään? 5 �Kieltenvälisen variaation rajat: - Mikä maailman kielissä on yhtäläistä? (universaalit) - Miten maailman kielet eroavat toisistaan? �Mitkä piirteet ovat yleisiä ja mitkä harvinaisia? �Mitkä piirteet korreloivat keskenään? �Miten eri piirteet jakautuvat maantieteellisesti? �Miten voidaan selittää kieltenvälisiä eroja ja yhtäläisyyksiä, universaaleja, piirteiden frekvenssiä jne?

Miksi typologiaa? 6 �Yleinen kielitiede tutkii kaikkia maailman kieliä; kaikkia kieliä koskevien yleistysten tekeminen suppean kielijoukon pohjalta on ongelmallista. �Typologia tuo esiin ilmiöitä, jotka kiinnostavat eri lähestymistapoja, so. typologia ruokkii eri lähestymistapojen teorianmuodostusta. �Hyödyksittäiskielten kuvauksessa; asettaa yksittäisiä kieliä yleisempään perspektiiviin. Toisaalta kielitypologia on aineistonsa suhteen riippuvainen yksittäiskielten tutkimuksesta. Hedelmällinen vuorovaikutus typologian ja yksittäiskielten tutkimuksen välillä.

Miksi typologiaa? 7 �Merkitys lähitieteille: Pyrkiessään kaikkia kieliä koskeviin yleistyksiin kielitypologia (ja myös yleinen kielitiede yleisemmin) on tärkeä osa sitä monimutkaista palapeliä, jota tieteentekijät kokoavat ymmärtääkseen ihmismieltä ja ihmisen toimintaa.

Ongelmia 8 �Suurella otoskoolla ei päästä yhtä syvälliseen analyysiin yksittäiskielistä – siis kun voitetaan horisontaalisessa kattavuudessa, hävitään vertikaalisessa syvyydessä. �Suurta kielimäärää tutkittaessa yksittäiset kielet jäävät etäisemmiksi, koska käytetään toisten kirjoittamia lähteitä. �Se, että tiettyä kielityyppiä tai rakennetta ei löydetä, ei sulje pois sen mahdollista esiintymistä tai sitä, etteikö se olisi joskus voinut esiintyä. �Datan luotettavuus (mutta typologi ei kuitenkaan voi lähteä kyseenalaistamaan dataansa).

Ongelmia 9 �Mitä olemassa olevat kielet voivat kertoa kielen todellisista mahdollisuuksista ja preferensseistä? �Peruskuvaus on olemassa vain pienestä osasta maailman kieliä. �Tutkittava aihe vaikuttaa aineiston saatavuuteen (esim. harvinaiset episteemiset kategoriat vs. negaatio).

Ongelmia 10 �Kieltenvälisen vertailtavuuden ongelma (the problem of cross-linguistic identification): miten identifioida sama (kieliopillinen) ilmiö eri kielissä. Muodolliset kriteerit ovat kielikohtaisia ja ilmiöt voidaan määritellä kieliopeissa eri tavoin ja käytetty terminologia vaihtelee. Voidaanko kieliä ylipäätään verrata keskenään niiden suurien erojen takia?

Kieltenvälinen vertailtavuus 11 �Miten identifioida sama (kieliopillinen) ilmiö erilaisissa kielissä? �Vertailu ei voi perustua muodollisiin kielikohtaisiin kategorioihin (latinan malli eri kielten kuvauksessa 1800 -luvulle asti).

Kieltenvälinen vertailtavuus 12 �Määritelmällä yleensä funktionaalinen (semanttinen/ pragmaattinen) perusta, mahdollisesti muodollisia rajauksia. �– Greenberg (1963): käytännön syistä semanttinen vertailuperusta. �– Stassen (1985): semanttinen määritelmä, muodollisia rajoitteita �– Haspelmath (2010): vertailukäsitteet (vs. kuvauskategoriat).

Vertailukäsitteet vs. kuvauskategoriat 13 � Laajassa kieltenvälisessä vertailussa ja yksittäiskielten kuvauksessa tarvitaan erilaisia käsitteitä. � Haspelmath (2010) erottaa toisistaan typologien käyttämät vertailukäsitteet (comparative concepts) ja yksittäiskielten tutkijoiden käyttämät kuvauskategoriat (descriptive categories). � Kuvauskategoriat ovat yksittäiskielten kielikohtaisia kategorioita, jotka ovat osa yksittäisen kielen kuvausta. � Vertailukäsitteet ovat kielitypologin metodologisia työkaluja, joiden avulla yksittäiskielistä voidaan poimia vertailuun kategorioita (esim. adjektiivi). Ne eivät sellaisenaan ole osa minkään yksittäisen kielen kuvausta.

Vertailukäsitteet vs. kuvauskategoriat 14 �Esimerkki: adjektiivi �Adjektiivi vertailukäsitteenä: Adjektiivi on lekseemi, joka ilmaisee kuvailevaa ominaisuutta ja jota voidaan käyttää substantiivin tarkoitteen rajaamiseen (Haspelmath 2010: 670). �Mutta tästä määritelmästä ei voi päätellä, miten adjektiivit suhteutuvat muihin sanaluokkiin yksittäisessä kielessä. Esimerkiksi suomessa adjektiivit käyttäytyvät morfosyntaktisesti substantiivin tavoin, mandariinikiinassa verbin tavoin.

Vertailukäsitteet vs. kuvauskategoriat 15 � Suomi Tämä talo on punainen Tässä punaisessa talossa � Mandariinikiina wǒ hěn hǎo 1 SG very good ’I am doing fine. ’ tā hǎo le 3 SG good PFV ’S/he has got well (after being ill).

Typologian historiaa ja nykypäivää 16 �Termiä käytettiin ensi kerran Leipzigissa 1900 -luvun alussa. � 1800 -l morfologinen typologia – Schlegel, Schleicher, Humboldt, Gabelentz. � 1900 -l alkupuolella ei juurikaan typologiaa – Amerikkalainen antropologinen lingvistiikka: Sapir – Prahan strukturalismi: Jakobson, Skalička. �Moderni kielitypologia 1960 -luvulla �– Joseph Greenberg (1960 -luku), Bernard Comrie, Talmy Givón (1970 -luku)

Typologian historiaa ja nykypäivää 17 �Konferenssi Dobbs Ferryssä 1961. �Universals of Human Language –projekti Greenbergin johdolla Stanfordissa, 1967– 1976. �EUROTYP-projekti, 1990 -luvulla. �Association for Linguistic Typology perustettu 1994 – ALT: n konferenssit 1995 alkaen – Linguistic Typology -aikakauslehti 1997 alkaen. �Leipzigin Max Planck Institut für evolutionäre Anthropologie, kielitieteen laitos, 1997– 2015. �The World Atlas of Language Structures (WALS), 2005.

Typologian historiaa ja nykypäivää 18 �Suomessa ala on myös nuori. Viisi puhtaasti typologista väitöskirjaa tullut (Kittilä 2002, Miestamo 2003, Sinnemäki 2011, Uusikoski 2016, Shagal 2016). Typologinen näkökulma ollut monessa muussakin (esim. Ojutkangas 2001, Grünthal 2003, Ylikoski 2009, Hynönen 2016, Sandman 2016, Sirola-Belliard 2016).

Typologian historiaa ja nykypäivää 19 � Maailman typologiakeskuksia Leipzigin lisäksi mm. La Trobe University, Oregon, University of California Santa Barbara, Zürich ja Rice University (myös Bonniin, Kieliin, Marburgiin ja Münsteriin on perustettu kielitypologian professuuri viime vuosien aikana, lisäksi esim. Bern, Regensburg, Leuven, Bamberg, Kiel ja myös Helsinki ovat typologisesti painottuneita). � Typologisia lehtiä: Linguistic Typology, Studies in Language, Linguistic Discovery ja Sprachtypologie und Universalienforschung � Kirjasarjoja esim. Typological Studies in Language, Studies in Language Companion Series, Empirical Approaches to Language Typology ja Oxford Studies in Typology and Linguistic Theory.

Typologian historiaa ja nykypäivää 20 �Moderni kielitypologia eroaa vanhemmasta vertailevasta tutkimuksesta esim. sen takia, että käytettävissä olevien kielioppien määrä on nykyään moninkertainen esim. 60 -lukuun verrattuna. �Myös kiinnostus typologista tietämystä kohtaan on lisääntynyt selvästi viime vuosien aikana.

Typologian historiaa ja nykypäivää 21 �Typologian tulevaisuus näyttää olevan tilastomenetelmien soveltamisessa typologiseen dataan. �Ja otantamenetelmät ja vertailun työkalut kehittyvät tämän myötä myös. �Myös yksittäiskielen (kenttätyö) tutkimus typologisesta näkökulmasta on kasvussa ja laajan typologian lisäksi tutkitaan myös tutkittavien piirteiden areaalista jakautumista.

Miten typologiaa tehdään? 22 • Konkreettisesti ja yksinkertaistaen: Määritellään tutkittava rakenne semanttisesti/yksittäiskielestä riippumatta 2. Tutkitaan valitut kielet 3. Haetaan yleistykset 4. Selitetään se, mitä on löytynyt 1.

Yleistä 23 • Tärkeää typologisessa tutkimuksessa on kieliriippumattomuus. Minkään yksittäisen kielen rakennepiirteet eivät saa vaikuttaa tutkimukseen ja tulosten analyysiin. • Lähdetään merkityksestä, mutta päädytään muotoon ja halutaan sanoa jotain kielten rakenteellisista yhtäläisyyksistä ja eroista. • Joskus lähtökohta voi myös olla muoto, esim. reduplikaation funktiot maailman kielissä.

Yleistä 24 �Typologian lähtökohta on induktiivinen; empiirisen tutkimuksen kautta päädytään esittämään yleistyksiä maailman kielistä. Lähtökohtaisesti mitään kielityyppiä ei voida sulkea pois (vaikka ennustaa voidaan). �Määritellään tutkittava rakenne semanttisesti (funktionaalisesti). Joskus on myös otettava huomioon tiettyjä rakenteellisia rajoitteita.

Esimerkki 25 �Esim. refleksiivi: Rakenne, joka kuvaa tilannetta, jossa (tietoisesti toimivan) agentin suorittama teko ei kohdistu agentin ulkopuoliseen olioon, vaan agenttiin itseensä. - Ei saa lähteä esim. siitä, että rakenteessa pitää olla refleksiivipronomini.

Esimerkki 26 �Reduplikaatio (rakenteellinen määrittely) Rakenne, jossa vartalon tietty ainesosa toistetaan osittain tai kokonaan (tyypillisesti) kieliopillisen funktion ilmaisemiseksi. Näin luotu elementti käyttäytyy yleensä affiksin (tai kliitin) tavoin. Määrittely on rakenteellinen, lähdetään muodosta, päädytään funktioon.

Kielten valinta 27 �Kielten valinnassa tärkein kriteeri on tasapuolisuus ja kattavuus. Valintaa ei saa ohjata etukäteen esim. tiettyjen piirteiden perusteella. Tämä vääristää tuloksia. �Ideaali tapaus on se, että pystyy käyttämään tarkkoja valintakriteerejä, valitsemaan tasapuolisesti kaikista kielikunnista koko maapallon kattaen (esim. Miestamo, Dryer, Stassen).

Kielten valinta 28 �Kuitenkaan tämä ei aina toimi. Esim. tutkimusaihe ohjaa käytännön valintaa selvästi (esim. negaatio ja sanajärjestys vs. evidentiaalisuus ja tuplakausatiivit). �Tämän takia ’kaikki käy’-valinta on myös hyväksyttävä tapa, varsinkin, jos tarkoituksena ei ole esittää tilastollisia tuloksia.

Typologien käyttämä aineisto 29 � Viimeisen 20 vuoden aikana maailman kielten dokumentaatiotilanne parantunut huomattavasti. – Dobes, Rausing. – Toki edelleenkin vain pieni osa globaalista diversiteetistä. – Glottolog/Langdoc. � Lähteiden saatavuus parantunut. – kieliopit yms. lähteet leviävät sähköisesti – kommunikaatio eri kielten asiantuntijoiden kanssa helpottunut. � Uudentyyppiset dokumentaatioaineistot. – Digitaaliset aineistot – Metodologinen kehitys, esim. stimulustyypit elisitaatiossa. – Yhteistyö psykolingvistien kanssa (Nijmegen).

30 � Benjamin Bruening, Scope Fieldwork Project: tarkoituksena tutkia kvanttorisanoja (kaikki, ei mitään jne. ) kuvamateriaalin avulla

31

Tutkitaan kielet 32 �Tutkimusaiheen ja kielten valinnan jälkeen on edessä tietysti kielten tutkiminen. Miten siis tutkittavaa funktiota kielissä ilmaistaan. �Typologi joutuu kestämään tutkimuksessaan aina epävarmuutta. Lähteisiin on luotettava, muuten typologian tekeminen ei onnistu. Jos mahdollista, voi tietysti käyttää informantteja.

Tutkitaan kielet 33 �Datan kanssa on ongelmia vähemmän, jos tarkoituksena ei ole luokitella kieliä, vaan rakenteita. Esim. kielten luokittelu niiden sään ilmaisun suhteen on vaikeaa, koska jokaisessa kielessä on useampi rakenne. �Joskus on myös pakko yleistää, kaikkia marginaalirakenteita ei voi huomioida.

Haetaan yleistykset 34 �Hyvä typologia ei (tietenkään) ole luettelo kaikista löydetyistä rakenteista; typologian tarkoitus on luokitella aineisto järkevällä tavalla. �Luokittelu ei (yleensä) perustu (fonologiseen/morfologiseen) muotoon, vaan tärkeää on funktionaalinen jako.

Haetaan yleistykset 35 �Hyvä typologia (kuten mikä tahansa hyvä luokittelu) huomioi kaiken, mikä on relevanttia ja jaottelun kannalta oleellista (mikä oikeasti erottelee kielet/rakennetyypit) toisistaan olettamatta yhtään turhaa tyyppiä. Tässäkin siis haetaan pienimpiä yhteisiä nimittäjiä �Hyvä (kaikki mahdolliset tyypit ja kielet kattava) typologia voi koostua kahdesta kielityypistä.

Esimerkki 36 �Hyötyjän koodaus maailman kielissä. Periaatteessa mahdolliset rakenteet ovat affiksaatio (suomi, tsekki, baski, kuuk thayorre), adpositiot (suomi, islanti, sulka), seriaaliverbirakenteet (thai, vietnam, joruba) ja applikatiivit (bantukielet, ika, tepehuan). �Merkitsimen muoto ei ole relevantti, vaan sen funktio(t) kielessä.

Esimerkki 2 37 �Maailman kielten perusstrategiat merkitä transitiivisen ja ditransitiivisen lauseen ydinargumentteja. �Jaottelu perustuu sille, miten S suhtautuu A: han ja O: hon tai O R: ään tai T: hen, käytetyllä mekanismilla (ilmeneekö tämä esim. argumenttien merkinnän tai sanajärjestyksen kautta) ei ole väliä.

Esimerkki 3 38 �Recipient-prominent, beneficiary-prominent, tripartite ja neutral languages (Kittilä 2005) �Kielien jako neljään tyyppiin sen mukaan, miten ne merkitsevät seuraavia tapahtumia: Henkilö antoi yksilölle kirjan (Recipient) Henkilö meni kaupunkiin puolestani (Beneficiary) Henkilö leipoi yksilölle kakun (Beneficiary)

Esimerkki 3 39 John went to the town for me/*me to the town John gave a book to me/me a book John baked a cake for me/me a cake -> Tripartite (Jokainen merkitään eri tavalla) Henkilö meni kaupunkiin puolestani Henkilö antoi minulle kirjan Henkilö leipoi minulle kakun -> Recipient-prominent

Esimerkki 3 (Iranian Azari) 40 män kitab-i ušag-ya ver-di-m 1 SG book-ACC child-DAT give-PAST-1 SG ’I gave the book to the child’ män kitab-i ušag-ičin al-di-m 1 SG book-ACC child-BEN buy-PAST-1 SG ’I bought the book for the child’ Ali män-ičin üz-dü PN. NOM 1 SG-BEN swim-3 SG. PAST ’Ali swam for me’ -> beneficiary prominent

Selitykset 41 �Datan analysointia seuraa löydettyjen rakennetyyppien selittäminen; miksi joitain tyyppejä on, miksi toisia ei ole, miksi jotkut ovat yleisiä, kun taas toiset eivät ole. �Huom. Selitykset ovat usein vain hypoteeseja ja tutkijan omia tulkintoja (esim. kielityypin puuttuminen ei tarkoita, etteikö sitä voisi olla kielissä, joita ei ole käyty läpi). Selityksiä ei voi ehdottomasti todistaa, mutta ne voi kumota. �Universaalia ei voi koskaan aukottomasti todistaa, mutta sen voi aina (periaatteessa) kumota.

Selitykset 42 �Selitykset voivat olla periaatteessa synkronisia (rakenteellisia), diakronisia, käyttöpohjaisia, funktionaalisia ja myös psykolingvistisiä (viimeisiin kannattaa suhtautua hieman varauksella, mutta niitä näkee hyvin paljon). �Ja kuten aina kielitieteessä (ja ihmistieteissä tyypillisesti) moni asia voidaan selittää useammalla kuin yhdellä tavalla.

Synkroninen selitys 43 �Kuvaa kieltä sellaisena kuin se on, on yleensä rakenteellinen selitys. Esim. Keenan & Comrie (1977), substantiivien esiintyminen relatiivilauseen pääsanana riippuu niiden kieliopillisista rooleista: Subjekti > Objekti > Epäsuora objekti > Obliikvit Jos jokin näistä voi olla relatiivilauseen pääsana, niin voi olla myös mikä tahansa kieliopillinen rooli vasemmalla puolella hierarkiassa.

Diakroninen selitys 44 �Diakroniset selitykset perustuvat kielenmuutokseen ja selittävät löydetyt ilmiöt diakroniaan, kieliopillistumiseen ja kielenmuutoksen perusteella. �Esim. korrelaatiot VO + PREP ja OV + POSTP voidaan selittää diakronisesti; adpositiot kehittyvät usein verbeistä ja VO-kieliin tulee tämän takia helpommin prepositioita.

Diakroniset selitykset 45 �Ovat hyvin vahvoja selityksiä yksittäiskielen tutkimuksessa, mutta typologiassa ne ovat usein hyvin spekulatiivisia (oikeaa evidenssiä ei ole kuin pienestä määrästä kieliä). Yksi mahdollisuus on käyttää sukulaiskieliä diakronisen selityksen perustana.

Käyttöpohjaiset (usage-based) selitykset 46 �Ovat tavallaan välimuoto rakenteellisten ja diakronisten selitysten välillä. �Esim. usein käytetyt rakenteet ovat tyypillisesti poikkeuksellisia (esim. taipuvat epäsäännöllisesti) ja ne myös kieliopillistuvat helpommin. �Usein käytetyt ja tyypilliset rakenteet toimivat kielenmuutoksen pohjana; esim. germaanisissa kielissä harvinaiset argumenttimerkintätyypit ovat hävinneet (Barðdal 2008/09).

Funktionaalinen selitys 47 �Perustuvat kielen toimintaan; miten kielen on järkevä toimia, että se pystyy vastaamaan kommunikatiivisiin tarpeisiin. Ovat tämän takia usein sidoksissa diakronisiin selityksiin (’järkevät’ funktiot kieliopillistuvat) �Tärkeitä selityskriteereitä ovat esim. ikonia, ekonomia, distinktiivisyys ja ihmisten yleiset kognitiiviset kyvyt.

Esimerkki 48 �Hyötyjän polysemia. Hyötyjän ilmaisuun käytettävä elementti on hyvin usein polyseeminen. Sillä ilmaistaan myös vastaanottajaa, määränpäätä (goal), kärsijää, epäsuoraa syytä, omistajaa, kokijaa ja causeeta. Näistä periaatteessa kaikki voidaan selittää semanttisella/funktionaalisella samankaltaisuudella (funktionaalinen laajeneminen on odotuksenmukaista).

Esimerkki 49 �Ikonia: monikko on kielissä enemmän merkitty kuin yksikkö; monikko on enemmän myös kielenulkoisesti. �Odotuksenvastaiset tapaukset merkitään enemmällä määrällä kielellistä substanssia. �’Sekatapaus’ edellisistä: triaali on enemmän merkitty kuin monikko monessa kielessä, vaikka se viittaa vähempään määrään kielenulkoisesti.

Funktionaaliset selitykset 50 �Typologis-funktionaalisen selittämisen ihanuus ja kurjuus; minkä tahansa voi saada kuulostamaan järkevältä sopivilla perusteluilla. �Kuitenkin, jos selitys kattaa (lähes) kaikki tutkitut kielet, sitä voidaan pitää ainakin jonkinlaisena selityksenä. Vaikka kuitenkin aina on kyse tutkijan valinnasta ja eri tutkija voisi päätyä toiseen selitykseen.

Psykolingvistiset selitykset 51 �Perustuvat ihmisen yleisiin kognitiivisiin kykyihin, esim. kykyyn prosessoida kieltä ja havainnoida asioita. �Esim. 5 argumentin lauseet ovat vaikeita prosessoida ja niitä ei siksi ole. �Prefiksaaliset kielet ovat harvinaisempia kuin suffiksaaliset kielet. �Tällaisia selityksiä kannattaa mahdollisuuksien mukaan välttää, jos ei ole tehnyt asiasta oikeaa psykolingvististä tutkimusta.

Psykolingvistiset selitykset 52 �Toisaalta melko validi selitys esim. fonologisessa typologiassa (ihminen ei pysty erottamaan esim. sataa vokaalia toisistaan tai tuottamaan niitä). �Ja luonnollisesti ovat äärimmäisen kiinnostavia selityksiä, jos perustuvat oikeaan tutkimukseen (esim. elollisuuden vaikutus on todistettu psykologienkin tutkimuksissa).

Typologia vs. universaalit 53 �Saman kolikon kaksi puolta, toista ei oikein ole ilman toista. �Typologia käsittää kieltenvälisen vaihtelun, universaalit taas sen, mikä kielille on yhteistä. �Nykyään tutkitaan myös raroja, eli harvinaisia piirteitä/poikkeuksia ja niiden merkitystä kielelle. �http: //typo. uni-konstanz. de/archive/

Universaalien tyypit 54 • Absoluuttiset/rajoittamattomat universaalit: ovat tyyppiä ’kaikista kielistä pätee X’ (all languages have X) • Absoluuttiset universaalit ovat melko harvinaisia ja jos niitä ylipäätään löytyy, ne ovat luonteeltaan melko triviaaleja, kuten ’kaikissa kielissä on vokaaleja’. • Eivät ennusta mitään siitä, mitä muista kielistä löytyy (eivätkä edes voi ennustaa, koska pätevät kaikista kielistä)

Absoluuttiset universaalit 55 • Ovat typologian kannalta melko epäkiinnostavia, koska eivät ennusta mitään. • Toisaalta tietyt selvät tendenssit, kuten lähes universaali verbi vs. substantiivi-distinktio sanoo jotain tärkeää kielestä; teot ja esineet erotellaan yleensä toisistaan (erottelun mekanismit ovat hyvin kielikohtaisia tietysti). Toisaalta ominaisuussanoja ei aina erotella omaksi sanaluokakseen.

Implikationaaliset universaalit 56 • Ovat tyyppiä ’jos kielessä on X, niin siinä on myös Y’. • Ovat riippuvaisuuksia loogisesti toisistaan riippumattomien parametrien välillä (vaikkakin usein nämä voidaan selittää funktionaalisesti). • Ovat typologisesti ja teoreettisesti kiinnostavampia kuin absoluuttiset universaalit; ne kertovat enemmän siitä, miten kieli toimii. • Ovat usein unidirektionaalisia (toimivat siis vain yhteen suuntaan)

Implikationaaliset universaalit 57 �Ovat typologian kehityksen ja historian kannalta merkityksellisiä, koska Joseph Greenbergin esittämät universaalit olivat juuri sanajärjestystä koskevia implikationaalisia universaaleja (joista tosin monet on osoitettu vain typologisiksi tendensseiksi tai ne on kokonaan kumottu).

Esimerkkejä 58 �Jos kielen perussanajärjestys on SVO, siinä on todennäköisemmin prepositioita kuin postpositioita �Jos kielessä on tempuksen aiheuttamaa split ergativity-merkintää, mennyt aika järjestyy aina ABS -ERG –strategian mukaan �Jos kielessä on nasaalivokaaleja, siinä on myös oraalivokaaleja.

Universaalit 59 �Vaikka kielitypologisen tutkimuksen tuloksena usein esitetään kielellisiä universaaleja, tutkijat ovat hyvin tietoisia siitä, että usein kyseessä on kuitenkin vain typologinen tendenssi. Tämä ei kuitenkaan mitenkään vie typologisen tutkimuksen selitysvoimaa, koska se, että kielistä suurin osa toimii tietyllä tavalla, kertoo kielestä jotain tärkeää. �Monta kertaa universaali on siis vain vahva tendenssi.

Rara/rarissima/singularia 60 • Ovat rakenteita, jotka rikkovat esitettyjä universaaleja/tendenssejä vastaan • Pitkän aikaa niitä on pidetty vain inhottavina poikkeuksina, mutta nykyään niitä kohtaan esiintyy enemmän mielenkiintoa: mitä ne voivat kertoa kielestä? Miksi joku kieli on ’päättänyt’ tehdä asiat toisin? • Frans Plank (Konstanz) pitää yllä web-sivustoa das grammatische Raritätenkabinett (http: //typo. unikonstanz. de/rara/intro/)

Rara/rarissima/singularia 61 �Michael Cysouw: jokaisessa kielessä on jotain harvinaista, mutta silti nämä rakenteet ovat harvinaisia, koska jokaisessa kielessä on kuitenkin enemmän odotuksenmukaisia rakenteita. �Rarat antavat lisätietoa kielten mahdollisuuksista; vaikka rakenteet ovat harvinaisia, niitä kuitenkin löytyy.

Esimerkkejä 62 • Viron/pohjoissaamen kolme kvantiteettia (lyhyiden • • ja pitkien vokaalien sijaan vokaaleilla kolme kestoastetta) Suomen ablatiivin käyttö hyötyjän merkitsijänä Merkitty nominatiivi/absolutiivi Englannin yksikön kolmannen persoonan ilmimerkintä verbissä (typologisesti 3 SG on yleensä merkitsemätön, jos joku persoona on) Katalonialaisessa viittomakielessä on oma evidentiaali hajulle

Typologinen tunnusmerkkisyys 63 �Tietyt merkitykset ilmaistaan kielissä yleensä käyttäen enemmän rakennetta. �Esim. monikko on usein enemmän merkitty kuin yksikkö. �Yleistyksenä pätee se, että tunnusmerkillisessä kategoriassa on ainakin yhtä paljon morfeemeja/substanssia kuin tunnusmerkittömässä (Croft: if the marked category is expressed by the absence of a morpheme, then so is the unmarked value).

Typologinen tunnusmerkkisyys 64 �Yleensä siis tunnusmerkillinen jäsen/kategoria saa enemmän merkintää kuin tunnusmerkitön. Tämän lisäksi tunnusmerkillisen kategorian frekvenssi on yleensä alhaisempi ja sen käyttäytymispotentiaali (behavioral potential) on rajatumpi. Esim. negaatio on monissa kielissä tässä suhteessa tunnusmerkillinen, koska negaatiossa esim. jotkut aspektierot neutraloituvat.

Competing motivations 65 �Kielelliset universaalit ovat yleensä jollain tavalla funktionaalisesti ja rationaalisesti selitettäviä; tiettyjen kielityyppien esiintyminen on luonnollisempaa kuin toisten. Näin voidaan myös selittää tyyppien frekvenssejä. �Kuitenkin kielten rakennetta ohjaavia periaatteita on monia ja siksi kuva ei ole näin yksinkertainen. �Erilaiset motivaatiot selittävät tiettyjä universaaleja ja tendenssejä, mutta myös typologista vaihtelua.

Competing motivations 66 �Jokainen kieli ’ratkaisee’ kilpailevien motivaatioiden ongelman omalla tavallaan. Se, mikä mahdollisista motivaatioista on vahvin, voi vaihdella kielenmuutoksen myötä. �Kielityypit ja rakenteet, joita ei voida selittää millään motivaatiolla, ovat harvinaisia. Selitykset voivat olla ristiriitaisia (ks. seuraava kalvo). �Lyhyesti tiivistettynä: kielellisiä rakenteita voidaan selittää monella tavalla ja kielet vaihtelevat siinä, mikä selitys on paras.

Esimerkki (sanajärjestys) 67 What is old information, comes first, what is new information comes later, in an utterance. 2. Ideas that are closely related tend to be placed together 3. What is at the moment uppermost in the speaker’s mind (less predictable, more important, more intended to be attended by the hearer) tends to be first expressed. - Kohdat 1 ja 3 ovat ristiriidassa keskenään. 1.

Kielitypologia ja yksittäiskielen tutkimus 68

Alkuun 69 �Millä tavalla yksittäiskielen tutkija (fennisti, germanisti, anglisti, kenttälingvisti) tutkivat tiettyä kieltä? Mitkä ovat lähtökohdat, mitkä ovat tavoitteet? �Kieliriippumattomuus on typologiassa välttämättömyys, yksittäiskielen tutkimuksessa taas lähdetään yhdestä kielestä. �Typologi vertailee ja tutkii vertailukäsitteitä ja niiden koodausta, yksittäiskielen tutkijaa taas kiinnostavat enemmän yksittäisen kielen kuvauskategoriat.

Yksittäiskielen asema filologiassa 70 �Tutkimus lähtee luonnollisesti liikkeelle tutkittavasta kielestä ja ko. kieli on tärkein (=usein ainoa) tutkittava kieli. �Kielen tärkeimmät/yleiset rakennepiirteet ovat tutkijoiden tiedossa. �Tutkimusala on kehittänyt oman, kielelle tyypillisen tutkimusperinteensä ja myös terminologiansa (esimerkkejä myöhemmin).

Yksittäiskielen asema filologiassa 2 71 �Tutkijan tavoite on saada uutta tietoa ko. kielestä ja sen rakenteesta vertaamalla tuloksiaan pääasiassa aikaisempaan alan tutkimukseen (vaikka toki typologista tutkimusta voi hyödyntää myös). �Omaa kielitaitoa voi käyttää ja käytetään apuna tutkimuksessa, typologi taas ei voi hallita kuin murto -osan tutkimistaan kielistä.

Yksittäiskielen asema typologiassa 72 �Suomi/englanti/saksa/venäjä jne. on yksi kieli ehkä satojen muiden joukossa. Pitkälle menevää syväanalyysia ei siis pystytä tekemään. �Kieltä taitamattomat typologit eivät tunne esim. fennistiikan tai germanistiikan tutkimusperinteitä, eikä sitä voi heiltä olettaakaan. Typologin analyysit suomesta/saksasta jne. siis helposti ärsyttävät fennistiä/germanistia jne.

Yksittäiskielen asema typologiassa II 73 �Kielestä tutkitaan yleensä vain yhtä piirrettä (negaatio, ditransitiivit, refleksiivi, kysymyslauseet jne. ), mitä ei voida suhteuttaa koko kielen systeemiin (työmäärä olisi suhteeton saavutettuun hyötyyn verrattuna). �Tavoite on saada uutta tietoa kielestä yleensä ja samalla suhteuttaa tutkittava kieli maailman muihin kieliin.

Muita eroja 1 74 �Typologian tutkimuslähtökohta on usein merkitys, fennistiikassa usein (mutta ei suinkaan aina) tietty kielen muoto (kuten allatiivi/ablatiivi, genetiivi, essiivi, akkusatiivi, suomen kun, suomen infinitiivit jne. ) �Terminologia ja sen määrittely on hyvin erilaista ja puolin ja toisin ehkä osittain sekavaa ja vaikeatajuista/epäloogista.

Muita eroja 2 75 �Fennisti pystyy käyttämään korpuksia ja esittämään tilastoja kielen ilmiöistä. Typologi pystyy vain esittämään tilastoja tietyn rakenteen yleisyydestä kielissä yleensä, ei yksittäisessä kielessä. �Fennistillä on myös käytössään diakronista tutkimusaineistoa, typologiassa tämä on hyvin harvinaista/luksusta -> selitys voi ensimmäisessä olla ’aidosti’ diakroninen, typologiassa taas diakroniset selitykset ovat spekulaatiota.

Muita eroja 3 76 �Yksittäiskielen tutkija tutkii usein yhtä kielen osa- aluetta (vaikkakin tietysti tavoite voi olla kieliopin kirjoitus) ja silloin on mahdollista keskittyä hyvin tarkkaan juuri tähän osa-alueeseen. �Typologi taas käyttää pääasiassa kielioppeja, jotka kattavat koko kielen ja yhteen seikkaan ei voi keskittyä liikaa käytetyssä kieliopissa (kieliopit eivät siis aina kerro sitä, mitä tutkija haluaisi).

Konkreettisia esimerkkejä (fennistiikka) 1 77 �Onko suomessa passiivia? Fennistiikka: ehkä on, ehkä ei Typologia: suomessa on hyvin tyypillinen persoonaton passiivi, jota löytyy myös muista kielistä.

Konkreettisia esimerkkejä 2 78 �Onko suomessa akkusatiivisijaa? Fennistiikka: akkusatiivi löytyy vain seitsemästä sanasta (ISK) Typologia: kyllä on, funktionaalisesti määriteltynä tästä ei ole epäilystäkään (akkusatiivi on perustransitiivilauseen kohteeseen viittaavan argumentin merkitty sija ja sellainen suomessa on).

Jatkoa 79 �Typologia kiinnostaa yleensä eniten funktion rakenteellinen ilmaisu ja sen suhteuttaminen muiden kielten vastaaviin rakenteisiin. �Fennistiä taas kiinnostaa enemmän tietyn rakenteen mahdollisuudet kielen sisällä. Mihin esim. essiiviä ja komitatiivia oikeasti käytetään?

Samat käsitteet, eri termit 80 Fennistiikka Typologia Automatiivi Adverbiaalitäydennys Liitepartikkeli Antikausatiivi Obliikvi-objekti Kliitti

Suomi typologiassa 81 �Fennististä perinnettä tuntematon (ja suomea osaamaton) typologi saattaa esittää suomesta asioita, jotka ovat fennisteille täysin tunnettuja, eivätkä ne siis lisää mitään käsitykseemme suomesta. Mikä tällaisen tutkimuksen arvo on fennistiikan kannalta? �Mutta typologi on ’yleisillä kielillä’ kirjoitettujen lähteiden varassa, eli enemmän kannattaisi julkaista esim. englanniksi.

Suomen (kielitypologisesti) kiinnostavia piirteitä 82 �Pyöreät etuvokaalit (ovat tunnusmerkkisiä) �Soinnillisten klusiilien (ja muutenkin sointiopposition) puute �Kieltoverbi �Essiivisija �Sijojen määrä (ja toisaalta esim. komitatiivin ja abessiivin marginaalisuus)

Suomen kiinnostavia piirteitä 83 �Partitiivisija ja akkusatiivi- vs. partitiivivaihtelun funktionaalinen rikkaus (ilmiö yleinen, mutta funktiot erilaiset suomessa, partitiivisubjekti varsinkin on kiinnostava ilmiö). �Tunnekausatiivit ja kausatiivijohdoksen käyttö transitiivisuuden alentamiseksi (laulaa vs. laulattaa). �Adessiivin ja instrumentaalin polysemia �Ablatiivin käyttö hyötyjän merkinnässä �Runsas infinitiivien määrä

Suomen ’tavispiirteitä’ 84 �Konsonanttien määrä �Artikkelin puute �Sukuerojen puute �Verbin morfologiset taivutuskategoriat eivät ole erityisen runsaita �Sanajärjestys �Vokaaliharmonia (on jossain muodossa useissa kielissä, mutta määräävä tekijä vaihtelee suuresti)

Kielitypologia ja kenttälingvistiikka 85 �Kielitypologinen tieto on erityisen tärkeää deskriptiivisessä kenttälingvistiikassa, eli tutkittaessa ennestään vähän kuvattuja kieliä. �Koska tutkija ei ennestään osaa hyvin tutkimaansa kieltä eikä tutkittavalla kielellä välttämättä ole vahvaa tutkimustraditiota johon tukeutua, typologinen tieto auttaa kysymyksenasettelussa ja kielenkuvauksen jäsentelyssä. �Erityisen hyödyllistä tieto eri piirteiden maantieteellisestä levinneisyydestä maailman kielissä.

86 �Kielenkuvausten viitekehyksenä käytetään nykykielitieteessä useimmiten peruskielioppiteoriaa (Basic Linguistic Theory, Dixon 2010, Dryer 2006), joka on saanut paljon vaikutteita typologiasta. �Kuitenkaan typologinen tieto ei saa ohjata yksittäiskielen kuvausta liikaa; jokainen kieli on ainutlaatuinen. �Vähän tutkittujen yksittäiskielten kuvaukset tuovat uutta tietoa typologian piiriin ja vaikuttavat koko alan teorianmuodostukseen.

Erilaisia typologioita 87

Sanajärjestystypologia 88 • Alkujaan Joseph Greenbergin kehittämiä yleistyksiä kielten sanajärjestyksestä ja perussanajärjestyksen (koskee subjektia, verbiä ja objektia) korrelaatiosta muiden elementtien järjestyksen kanssa. • Greenberg tutki noin 30 -35 kieltä, myöhemmin Greenbergin yleistyksiä on tutkittu laajempien otosten avulla ja todettu, että ne eivät päde aina (mutta huom. Greenbergiä ei voi ’syyttää’ tässä, koska kielistä oli silloin vähemmän tietoa). • Alkujaan typologia perustui subjektin, verbin ja objektin järjestykseen. Myöhemmin sitä on muuteltu esim. jättämällä subjekti pois (W. Lehmann).

Sanajärjestystypologia 89 • Mahdolliset tyypit: SVO (44, 78%) (englanti, ruotsi, suomi) SOV (41, 79%) (japani, saksa) VSO (9, 20%) (maori, berberi) VOS (2, 99%) (wari’, malagasy) OVS (1, 24%) (warao, hixkaryana) OSV (0, 00%) (apuriña) (Tomlin 1986, 402 kieltä)

Sanajärjestystypologia 90 • Parametrit, joita perussanajärjestyksen mukaan on jaoteltu ovat mm. seuraavat: 1. 2. 3. 4. 5. 6. Onko kielessä pre- vai postpositioita? Substantiivin ja demonstratiivin järjestys Substantiivin ja numeraalin järjestys Substantiivin ja adjektiivin järjestys Omistajan ja omistettavan (N & G) järjestys Substantiivin ja relatiivilauseen järjestys

Esimerkki 91 RAPA NUI JAPANESE Verb & Object & Verb to’o i te moni okane o toru take ACC the money ACC take ‘take the money’ Verb & Manner Adverb & Verb hapi riva yoku benkyoosuru Learn well study ‘study well’

Esimerkki 92 Noun & Relative Clause & Noun te poki noho oruga sono booto ni tomatteiru the boy stay upon the boat on staying o te miro otokonoko GEN the boat boy ‘the boy who stays on the boat’ Adp. & Noun Phrase & Adp. i te money okane o ACC the money ACC

Funktion typologia 93 • Nimensä mukaisesti funktion typologia tutkii tiettyjen funktioiden (functional domain) merkintää maailman kielissä. • Perustuu laajoihin otoksiin, joiden pohjalta tehdään yleistyksiä ja jotka pyritään selittämään. • Tutkittava funktio voi olla esim. refleksiivit, ditransitiivirakenteet, negaatio, kysymyslauseet, komparaatio jne. • Suurin osa typologisesta tutkimuksesta edustaa nykyään funktion typologiaa.

Leksikaalinen typologia 94 �Lexical typology is concerned with the “characteristic ways in which language […] packages semantic material into words” (Lehrer 1992: 249) �”[S]ystematic study of cross-linguistic variation in words and vocabularies, i. e. , the cross-linguistic and typological branch of lexicology” (Koptjevskaja- Tamm 2012: 373) �Joitakin klassisia tutkimuksia (Talmy 1985), mutta vasta viime aikoina laajempaa kiinnostusta.

Leksikaalinen typologia 95 �Leksikaalinen typologia käyttää pääasiassa ensikäden lähteitä: kyselykaavakkeet, ei-kielelliset stimulukset, rinnakkaiskorpukset �Aihepiirejä: – väritermit (Berlin & Kay 1969, Kay & Maffi 1999) – liikeverbit (Talmy 1985, 2001; Slobin 2004; Wälchli & Cysouw 2012) – ruumiinosat (Andersen 1978, Brown 2001, Wilkins 1996, Majid et al. 2006) – lämpötilailmaukset (Koptjevskaja-Tamm 2015) – cut/break (Majid & Bowerman 2007)

Esimerkki 96 Lämpötila (Koptjevskaja Tamm & al. (tulossa)) �Kolme kehystä: – kosketus: kivet ovat kylmät. – ympäristö: täällä on kylmä. – henkilökohtainen kokemus: minulla on kylmä.

Fonologinen typologia 97 �Nimensä mukaisesti fonologinen typologia tutkii maailman kielten äännejärjestelmiä, niiden vaihtelua ja samankaltaisuutta. �Funktion typologiasta poiketen ei mitenkään perustu merkitykseen, koska tutkimuksen kohteena ovat foneemit, joilla ei ole omaa merkitystä. �Fonologiset yleistykset perustuvat lähinnä ihmisen anatomiaan, toisin kuin esim. funktion typologiaan liittyvät. �Haasteena se, että foneettista tasoa ei tunneta kielistä yhtä hyvin kuin esim. syntaktista.

Pragmaattinen typologia 98 �Pragmaattinen typologia tutkii kielen käyttöön ja keskustelun rakenteisiin (esim. interjektioihin, puheenvuorojen jäsentymiseen) liittyviä universaaleja piirteitä. �Esimerkiksi korjausaloitteissa käytetty interjektio ‘huh’ maailman kielissä (Dingemanse, Torreira & Enfield 2013). �Alana vielä nuori verrattuna muihin typologian osaalueisiin.

Morfologinen typologia 99 �Kielten luokittelua niiden perusrakenteen mukaan. Millaisia tekniikoita/muotokeinoja kielet käyttävät merkityssisältöjen ilmaisemiseen �Kielten jaottelu isoloiviin, agglutinoiviin, fusionaalisiin ja polysynteettisiin kieliin (ns. perinteinen jako) tai analyyttisiin, synteettisiin ja polysynteettisiin (esim. Itkonen).

Morfologinen typologia 100 �Laajassa merkityksessä morfologinen typologia on morfologisten rakenteiden ja prosessien typologista tutkimusta. �Kapeammassa merkityksessä sillä viitataan 1800 luvulla vaikuttaneeseen klassiseen morfologiseen typologiaan ja siitä polveutuvaan tutkimussuuntaukseen (isoloivat, agglutinatiiviset, fusionaaliset, polysynteettiset kielet).

Ongelmia 101 �Vastoin 1800 -luvun näkemyksiä kyseessä ei ole holistinen typologia, vaan partiaalinen, kielen morfologiaa koskeva typologia. �Ei ilmeisiä typologisia korrelaatioita muiden kielen osa-alueiden kanssa. �Todelliset kielet ovat tyyppien sekoituksia. Ei ole puhdasta tai ideaalia jonkin tyypin edustajaa. Siksi onkin parempi puhua vastaavista tekniikoista, joita kielet käyttävät eriasteisesti (jokin niistä on todennäköisesti vallitseva).

Morfologisen typologian kysymyksiä 102 � Onko sidonnaista morfologiaa? Kuinka paljon? (morfologian ja syntaksin työnjako? ) � Kuinka morfeemit liittyvät toisiinsa? Millaisia morfologisia prosesseja esiintyy? � Millaiset morfeemit osallistuvat morfologisiin prosesseihin: vartalot, affiksit, molemmat? � Mikä on affiksien sijainti suhteessa vartaloon? � Missä järjestyksessä eri kategorioita ilmaisevat affiksit esiintyvät? � Millaisia merkityksiä sidonnaisella morfologialla ilmaistaan?

Klassinen morfologinen typologia 103 �Sai alkunsa 1800 -luvulla �Friedrich von Schlegel: affiksaalinen vs. flektionaalinen. �August von Schlegel: kolmas tyyppi: kielet, joissa “ei rakennetta”. �Wilhelm von Humboldt: neljäs tyyppi: inkorporoivat kielet. �August von Schleicherin klassinen muotoilu: isoloivat, agglutinatiiviset, flektionaaliset.

Klassinen morfologinen typologia 104 Neljä kielityyppiä: �isoloivat �agglutinatiiviset �fusionaaliset �polysynteettiset Tällä kurssilla käytettävä jako: analyyttinen, synteettinen ja polysynteettinen (esim. Itkosen hengessä).

Analyyttiset kielet 105 �Täysin puhdas analyyttinen kieli käyttää puhtaasti analyyttistä tekniikkaa, eli kielen lauseet ovat puhtaasti tyyppiä sana + sana jne. Ei sidonnaista morfologiaa. �Kieliopillisia merkityksiä, kuten tempus, luku, suku, definiittisyys ei yleensä ilmaista. �Kannattaa kuitenkin huomioida, että monet analyyttiset kielet pystyvät ilmaisemaan nämä merkitykset, jos on pakko ja konteksti ei riitä niiden ilmaisuun.

Esimerkki 106 Joruba (Itkonen 2002: 69 -71) (1) omo kà ìwé dídáa lapsi lukea kirja hyvä ‘Lapsi lukee/luki sitä hyvää kirjaa/niitä hyviä kirjoja. . . ’ (2) ó fún omo ní owó hän antaa lapsi PREPraha ‘Hän antoi lapsille rahaa’

Analyyttiset kielet 107 �Samoin tempus ja aspekti voidaan tarvittaessa ilmaista (joruba): esim. habituaalinen ń + V Kontinuatiivi maa + V tempus fut yó + V, past ti + V tai V. . . ri

Analyyttiset kielet 108 �Prepositioita tai vastaavia apusanojakin on vähän. Esim. jorubassa vain 2 (sí ja ní), mutta silti niiden avulla pystytään ilmaisemaan samat merkitykset kuin muissa kielissä ilmaistaan selvästi suuremmalla määrällä prepositioita. Verbeistä on myös syntymässä uusia prepositioita (esim. siis ’give’ -> to) �Analyyttisissä kielissä on yleensä lisäksi paljon seriaaliverbirakenteita (siis esim. ‘X ottaa kirja antaa Y’ = X antoi kirjan Y: lle, X ostaa kirja antaa Y jne. )

Synteettiset kielet 109 �Synteettisille kielille tyypillistä on taivutuksen ja muodollisen spesifikaation runsaus ja pakollisuus. Tyypillisiä esimerkkejä vaikka suomi, venäjä, turkki ja udihe. �Lauseet eivät siis ole vain peräkkäin laitettuja sanoja vaan lauseet ovat muotoa sana+AFF jne. �Synteettisissä kielissä on siis pakollisina taivutuskategorioina esim. tempustunnuksia, persoonapäätteitä ja sijapäätteitä.

Esimerkki(swahili) 110 (1) wa-toto wa-na-ki-soma CL. PL-lapsi SUBJ-PRES-OBJ-lukea ki-tabu ki-zuri CL. SG-kirja CL. SG-hyvä ‘Lapset lukevat sitä hyvää kirjaa’

Synteettiset kielet 111 �Vaikka synteettisille kielille ryhmänä on tyypillistä muodollisen spesifikaation runsaus ja pakollisuus, kielet eroavat luonnollisesti paljon toisistaan sen mukaan, kuinka paljon taivutuskategorioita niissä on (esim. sijojen määrässä on suurta vaihtelua).

Polysynteettiset kielet 112 �Ovat kielityypeistä uusin tulokas typologisessa tutkimuksessa. Esimerkkejä vaikkapa länsigrönlanti ja yimas. �Perustuvat myös affiksaatiolle ja runsaalle muodolliselle spesifikaatiolle. Tärkein ero synteettisiin kieliin löytyy affiksien luonteesta ja määrästä. Polysynteettisissä kielissä on tavallisten kieliopillisten affiksien lisäksi leksikaalisia affikseja, jotka ilmaisevat merkityksiä, kuten olla, tulla ja syödä. �Sanat voivat polysynteettisissä kielissä ilmaista lausemaisia merkityksiä.

Esimerkki (länsigrönlanti) 113 aamarutissarsiurvissarsiurtutuaasuq aamaruti-ssaq-siur-vik-ssaq-siur-suq-tuak-u-suq kivihiili-FUT-etsiä-paikka-FUT-etsiä-AKT. PART- ainoa-olla-AKT. PART ‘(ollen) ainoa (henkilö) joka etsii paikkaa (josta) etsiä kivihiiltä’

Yhteenveto morfologisesta typologiasta 114 �Analyyttiset vs. synteettiset kielet: Sana + sana vs. vartalo+AFF 1 Synteettiset vs. polysynteettiset kielet: Vartalo+AFF 1 vs. Vartalo+AFF 2+AFF 1

Sekatyyppisyys 115 �On myös hyvä pitää mielessä se, että mikään kieli ei edusta puhtaasti mitään tyyppiä ja että useimmista kielistä löytyy piirteitä useammasta kielityypistä (eli ne käyttävät useampia tekniikoita).

Esimerkki 116 Joruba (Itkonen 2002: 72): a-pa-eni-má-yo-idà NM-tappaa-ihminen-NEG-vetää/tulla esiin-miekka ‘Äänetön tappaja’ a-ní-apá-má-se-isé NM-omistaa-käsi-NEG-tehdä-työ ‘laiskuri’ - Joruban nominalisaatiot ovat luonteeltaan jopa polysynteettisiä, vaikka kieli on muuten vahvasti analyyttinen.