Kielitypologia 1 ERIKA SANDMAN HY SL 2017 PERIODI

Kielitypologia 1 ERIKA SANDMAN HY, SL 2017 PERIODI 1

Morfologinen typologia 2 �Kielten luokittelua niiden perusrakenteen mukaan. Millaisia tekniikoita/muotokeinoja kielet käyttävät merkityssisältöjen ilmaisemiseen �Kielten jaottelu isoloiviin, agglutinoiviin, fusionaalisiin ja polysynteettisiin kieliin (ns. perinteinen jako) tai analyyttisiin, synteettisiin ja polysynteettisiin (esim. Itkonen).

Morfologinen typologia 3 �Laajassa merkityksessä morfologinen typologia on morfologisten rakenteiden ja prosessien typologista tutkimusta. �Kapeammassa merkityksessä sillä viitataan 1800 luvulla vaikuttaneeseen klassiseen morfologiseen typologiaan ja siitä polveutuvaan tutkimussuuntaukseen (isoloivat, agglutinatiiviset, fusionaaliset, polysynteettiset kielet).

Ongelmia 4 �Vastoin 1800 -luvun näkemyksiä kyseessä ei ole holistinen typologia, vaan partiaalinen, kielen morfologiaa koskeva typologia. �Ei ilmeisiä typologisia korrelaatioita muiden kielen osa-alueiden kanssa. �Todelliset kielet ovat tyyppien sekoituksia. Ei ole puhdasta tai ideaalia jonkin tyypin edustajaa. Siksi onkin parempi puhua vastaavista tekniikoista, joita kielet käyttävät eriasteisesti (jokin niistä on todennäköisesti vallitseva).

Morfologisen typologian kysymyksiä 5 � Onko sidonnaista morfologiaa? Kuinka paljon? (morfologian ja syntaksin työnjako? ) � Kuinka morfeemit liittyvät toisiinsa? Millaisia morfologisia prosesseja esiintyy? � Millaiset morfeemit osallistuvat morfologisiin prosesseihin: vartalot, affiksit, molemmat? � Mikä on affiksien sijainti suhteessa vartaloon? � Missä järjestyksessä eri kategorioita ilmaisevat affiksit esiintyvät? � Millaisia merkityksiä sidonnaisella morfologialla ilmaistaan?

Klassinen morfologinen typologia 6 �Sai alkunsa 1800 -luvulla �Friedrich von Schlegel: affiksaalinen vs. flektionaalinen. �August von Schlegel: kolmas tyyppi: kielet, joissa “ei rakennetta”. �Wilhelm von Humboldt: neljäs tyyppi: inkorporoivat kielet. �August von Schleicherin klassinen muotoilu: isoloivat, agglutinatiiviset, flektionaaliset.

Klassinen morfologinen typologia 7 Neljä kielityyppiä: �isoloivat �agglutinatiiviset �fusionaaliset �polysynteettiset Tällä kurssilla käytettävä jako: analyyttinen, synteettinen ja polysynteettinen (esim. Itkosen hengessä).

Analyyttiset kielet 8 �Täysin puhdas analyyttinen kieli käyttää puhtaasti analyyttistä tekniikkaa, eli kielen lauseet ovat puhtaasti tyyppiä sana + sana jne. Ei sidonnaista morfologiaa. �Kieliopillisia merkityksiä, kuten tempus, luku, suku, definiittisyys ei yleensä ilmaista. �Kannattaa kuitenkin huomioida, että monet analyyttiset kielet pystyvät ilmaisemaan nämä merkitykset, jos on pakko ja konteksti ei riitä niiden ilmaisuun.

Esimerkki 9 Joruba (Itkonen 2002: 69 -71) (1) omo kà ìwé dídáa lapsi lukea kirja hyvä ‘Lapsi lukee/luki sitä hyvää kirjaa/niitä hyviä kirjoja. . . ’ (2) ó fún omo ní owó hän antaa lapsi PREPraha ‘Hän antoi lapsille rahaa’

Analyyttiset kielet 10 �Samoin tempus ja aspekti voidaan tarvittaessa ilmaista (joruba): esim. habituaalinen ń + V Kontinuatiivi maa + V tempus fut yó + V, past ti + V tai V. . . ri

Analyyttiset kielet 11 �Prepositioita tai vastaavia apusanojakin on vähän. Esim. jorubassa vain 2 (sí ja ní), mutta silti niiden avulla pystytään ilmaisemaan samat merkitykset kuin muissa kielissä ilmaistaan selvästi suuremmalla määrällä prepositioita. Verbeistä on myös syntymässä uusia prepositioita (esim. siis ’give’ -> to) �Analyyttisissä kielissä on yleensä lisäksi paljon seriaaliverbirakenteita (siis esim. ‘X ottaa kirja antaa Y’ = X antoi kirjan Y: lle, X ostaa kirja antaa Y jne. )

Synteettiset kielet 12 �Synteettisille kielille tyypillistä on taivutuksen ja muodollisen spesifikaation runsaus ja pakollisuus. Tyypillisiä esimerkkejä vaikka suomi, venäjä, turkki ja udihe. �Lauseet eivät siis ole vain peräkkäin laitettuja sanoja vaan lauseet ovat muotoa sana+AFF jne. �Synteettisissä kielissä on siis pakollisina taivutuskategorioina esim. tempustunnuksia, persoonapäätteitä ja sijapäätteitä.

Esimerkki(swahili) 13 (1) wa-toto wa-na-ki-soma CL. PL-lapsi SUBJ-PRES-OBJ-lukea ki-tabu ki-zuri CL. SG-kirja CL. SG-hyvä ‘Lapset lukevat sitä hyvää kirjaa’

Synteettiset kielet 14 �Vaikka synteettisille kielille ryhmänä on tyypillistä muodollisen spesifikaation runsaus ja pakollisuus, kielet eroavat luonnollisesti paljon toisistaan sen mukaan, kuinka paljon taivutuskategorioita niissä on (esim. sijojen määrässä on suurta vaihtelua).

Polysynteettiset kielet 15 �Ovat kielityypeistä uusin tulokas typologisessa tutkimuksessa. Esimerkkejä vaikkapa länsigrönlanti ja yimas. �Perustuvat myös affiksaatiolle ja runsaalle muodolliselle spesifikaatiolle. Tärkein ero synteettisiin kieliin löytyy affiksien luonteesta ja määrästä. Polysynteettisissä kielissä on tavallisten kieliopillisten affiksien lisäksi leksikaalisia affikseja, jotka ilmaisevat merkityksiä, kuten olla, tulla ja syödä. �Sanat voivat polysynteettisissä kielissä ilmaista lausemaisia merkityksiä.

Esimerkki (länsigrönlanti) 16 aamarutissarsiurvissarsiurtutuaasuq aamaruti-ssaq-siur-vik-ssaq-siur-suq-tuak-u-suq kivihiili-FUT-etsiä-paikka-FUT-etsiä-AKT. PARTainoa-olla-AKT. PART ‘(ollen) ainoa (henkilö) joka etsii paikkaa (josta) etsiä kivihiiltä’

Yhteenveto morfologisesta typologiasta 17 �Analyyttiset vs. synteettiset kielet: Sana + sana vs. vartalo+AFF 1 Synteettiset vs. polysynteettiset kielet: Vartalo+AFF 1 vs. Vartalo+AFF 2+AFF 1

Sekatyyppisyys 18 �On myös hyvä pitää mielessä se, että mikään kieli ei edusta puhtaasti mitään tyyppiä ja että useimmista kielistä löytyy piirteitä useammasta kielityypistä (eli ne käyttävät useampia tekniikoita).

Esimerkki 19 Joruba (Itkonen 2002: 72): a-pa-eni-má-yo-idà NM-tappaa-ihminen-NEG-vetää/tulla esiin-miekka ‘Äänetön tappaja’ a-ní-apá-má-se-isé NM-omistaa-käsi-NEG-tehdä-työ ‘laiskuri’ - Joruban nominalisaatiot ovat luonteeltaan jopa polysynteettisiä, vaikka kieli on muuten vahvasti analyyttinen.

Tehtävä 20 �Mitä typologisia piirteitä havaitset seuraavissa kielinäytteissä? �Millä maantieteellisellä alueella kyseistä kieltä mahdollisesti puhutaan?

Kielinäyte 1. 21 1) Ŋardal’o xada-n-ta Ngardalyo grand. mother-GEN-3 SG. POSS ńa with śid’a-mpoj-ŋe jil’e-we-xeh two-MODER-ESSTR live-INDIR-3 DU ‘Ngardalyo lived with her grandmother (just two of them).

22 �Synteettinen kieli, paljon sidonnaista morfologiaa, sijoja, moduksia, 3. persoonan possessiivisuffiksi, duaali �Kyseessä on tundranenetsi, Siperiassa Taimyrin niemimaalla puhuttu uralilainen kieli (samojedikieli)

Kielinäyte 2. 23 2) ngo 5 bong 1 lei 5 da 2 I help you make ’I’ll make a phone call for you. ’ 3) ngo 5 zing 2 keui 5 dit 3 I make 3 sg fall ’I made him fall. ’ din 6 -waa 2 phone-call

24 �Analyyttinen kieli, ei juuri lainkaan sidonnaista morfologiaa, seriaaliverbirakenteita, yksitavuiset sanat, tooneja �Kyseessä on kantoninkiina, Kiinan eteläosissa, Hongkongissa ja monissa Kaakkois-Aasian maissa puhuttu sinotiibetiläinen (siniittinen) kieli.

Kielinäyte 3. 25 4) If avʁaj+ñən+vark+uvr+bo-d s/he crab+one: NON. HUMAN+only+at. least+take-IND ‘S/he took only one crab at least. ’

26 �Polysynteettinen kieli, pitkiä lausemaisia sanoja, verbi, numeraali ja useat adverbit liittyvät leksikaalisina affikseina objektina toimivaan substantiiviin, numeraaliklassifikaattoreita �Kyseessä on nivkh, Venäjän Kauko-Idässä Amurin niemimaalla ja Sahalinin saarella puhuttu isolaattikieli. �Monet pohjois-Amerikan alkuperäiskielet ovat rakenteeltaan samantyyppisiä.

Muotokeinot 27 Kielen merkitysten ilmaisuun käytetyt keinot voidaan jakaa karkeasti neljään muotokeinoon: 1. Läsnäolo 2. Järjestys 3. Kategoriajäsenyys/-kuuluvuus 4. Muodollinen/formaali spesifikaatio

Muotokeinot 28 �Vain, jos kaikki neljä ovat ’oikein’, on tuloksena kieliopillinen lause (kielet luonnollisesti eroavat toisistaan suuresti siinä, kuinka tärkeä kukin muotokeino niiden kieliopille on)

Esimerkki 29 �John confided in Olivia (kieliopillinen lause) *John confided (rikkoo läsnäoloa) *Confided in Olivia (rikkoo läsnäoloa) *John in Olivia confided (rikkoo järjestystä) *Honest confided in Olivia (rikkoo kategoriakuuluvuutta) *John confided from Olivia (rikkoo muodollista spesifikaatiota)

Läsnäolo 30 �Läsnäoloa voi rikkoa joko siten, että lauseesta puuttuu jokin verbin vaatima lauseenjäsen tai niitä on liikaa. �Läsnäolo koskee vain pakollisia lauseenjäseniä, adverbiaaleja lauseessa voi olla periaatteessa rajaton määrä. �Kielet vaihtelevat erittäin paljon sen suhteen, sallivatko ne verbin vaatimien lauseenjäsenten poisjättöä vai eivät (esim. mandariinikiina ja japani sallivat enemmän kuin englanti).

Läsnäolo 31 �Verbit eroavat myös suuresti siinä, kuinka tiukasti ne vaativat argumenttiensa läsnäoloa. Yleensä korkeasti transitiiviset verbit sallivat poistoa huonommin, mutta tästäkin on poikkeuksia. Ditransitiiviverbeistä ’antaa’ sallii poistoa selvästi muita ditransitiiviverbejä huonommin. �Subjekti voi useammin jäädä pois niissä kielissä, joissa se merkitään pakollisesti verbiin (kuitenkaan tämä ei ole mikään ehdoton sääntö)

Läsnäolo 32 � Merkitty argumentti voidaan yleensä vapaammin jättää pois (siis esim. suomessa objekti on helpompi poistaa kuin subjekti). �Du. Bois: Preferred argument structure; lauseet, joissa todellisuudessa on kaksi leksikaalista argumenttia, ovat hyvin harvinaisia. Yleensä jompikumpi jää pois tai on pronomini.

Läsnäolo 33 �Yleensä läsnäolo koskee vain verbin argumentteja ja niiden mahdollista poistoa. Kuitenkin verbikin voi jäädä pois, kuten usein käy esim. suomenkielisissä lehtiotsikoissa (Katja Västi Oulusta puolusti 8. 12. 2012 aiheesta väitöskirjaa). �Hallitukselta esitys budjetiksi �Kioskin ryöstäjälle vankeustuomio

Järjestys 34 �Merkityksellisten elementtien järjestys lauseessa. On myös luonnollisesti hyvin kielikohtainen ominaisuus. Esim. englanti on hyvin tiukan sanajärjestyksen kieli, kun taas suomen sanajärjestys on suhteellisen vapaa. �Jako konfigurationaalisiin ja nonkonfigurationaalisiin kieliin (ensimmäisten sanajärjestys on tiukka, toisten vapaa)

Järjestys 35 �Täysin vapaan sanajärjestyksen kielenä on pidetty mm. warlpiria (jonka tutkimus oikeastaan loi konfigurationaalisuuden käsitteen). �Järjestyksen alaan voidaan myös lukea affiksien järjestys kielessä ja se, että yleensä johtimet edeltävät taivutuspäätteitä. �Affiksien järjestyksessä on vähemmän vaihtelua kuin sanojen, mutta tästäkin löytyy esimerkkejä.

Esimerkki 36 �Mari: joltaš ’ystävä’ Joltaš-em-βlak-lan Ystävä-1 SG. POSS-PL-DAT Joltaš-βlak-em-lan Joltaš-βlak-lan-em ’Ystävilleni’

Kategoriakuuluvuus 37 �Tarkoittaa periaatteessa sitä, että tietyssä funktiossa olevan sanan on edustettava tiettyä kategoriaa, esim. tiettyä sanaluokkaa. �Englannissa adjektiivi ei voi olla subjekti ja suomessa taas verbi ei voi olla subjekti.

Muodollinen spesifikaatio 38 �Sen lisäksi, että lauseenjäsenten on oltava läsnä, edustettava oikeaa kategoriaa ja oltava oikeassa järjestyksessä, kielen säännöt vaativat niiltä vielä usein tiettyä muotoa (esim. verbit vaativat tiettyä sijamuotoa argumenteiltaan). �Tärkeitä käsitteitä tässä ovat rektio ja kongruenssi.

Rektio 39 �Rektio tarkoittaa sitä, että tietty lauseenjäsen (jos se on läsnä) vaatii toiselta lauseenjäseneltä tiettyä muotoa (usein tiettyä sijamuotoa tai tiettyä adpositiota). Ehkä tyypillisin esimerkki tästä on verbirektio. Siis esimerkiksi suomessa rakastaa ja vihata vaativat objektinsa olemaan partitiivissa, kun taas verbin tykätä kanssa objekti on elatiivissa. �Rakastan sinua. �Tykkään sinusta.

Rektio 40 �Rektion alaan kuuluu useimmiten juuri sija tai vastaavan tyyppinen apdositionaalinen merkintä, mutta sen ulkopuolelle kuuluvat esim. luku, suku ja persoona. �Rektio voi olla joko semanttisesti motivoitua tai motivoimatonta.

Rektio: esimerkkejä 41 �Verbirektio: pidän siitä (*siltä), rakastan lapsiani (*lapsistani), ich helfe ihm (*ihn) �Adjektiivirektio: kateellinen jollekulle (*joltakulta) �Numeraalirektio: yksi poika, kaksi poikaa �Adpositiorektio: aus, bei, mit + DAT, gegen, ohne + ACC

Kongruenssi 42 �Kongruenssissa on myös kysymys ’yhteensopivuudesta’. Kongruenssilla tarkoitetaan mm. sitä, että esim. pääsanan ja määritteen (head ja modifier) on oltava keskenään yhteensopivia (niiden on esim. oltava samassa luvussa, suvussa ja persoonassa). �Erona rektioon on se, että pääsana ei vaadi muiden sanojen läsnäoloa, mutta jos ne ovat läsnä, samanmuotoisuuden vaatimus astuu voimaan.

Kongruenssi 43 �Kongruenssin alaan kuuluvat mm. suku, luku ja persoona. �Esimerkkeinä mm. verbikongruenssi ja adjektiivikongruenssi.

Kongruenssi: esimerkki 44 Swahili Ki-su ki-dogo ki-moja ki-li-tosa VII-veitsi VII-pieni VII-yksi VII-PAST-riittää ’Yksi pieni veitsi riittää’ Vrt. suomi nämä pienet veitset riittävät näille ahkerille pienille lapsille.

Rektio vs. kongruenssi 45 �Rektio määrää toisen sanan olemaan tietyssä muodossa, jos se on läsnä. Kongruenssi taas tarkoittaa sitä, että pääsanan ja määritteiden on oltava ‘yhteensopivia’.

Muodollinen spesifikaatio 46 Puoli-itsenäiset grammatikaaliset morfeemit �adpositiot, apuverbit, partikkelit ja kliitit. �Monissa analyyttisissä kielissä nämä ovat ainoa tapa ilmaista kieliopillisia suhteita, koska taivutusta ei ole.

Adpositiot 47 �Pre- ja postpositiot. Löytyy jossain muodossa lähes kaikista kielistä. Eroja siinä, onko kielessä mieluummin pre- vai postpositioita, eli kummalle puolelle määrittämäänsä sanaa adpositio tulee. �Adpositioiden lukumäärä tietysti vaihtelee suuresti myös (jorubassa niitä on vain kaksi, swahilissa ilmeisesti vain yksi).

Apuverbit 48 � Ilmaisevat verbiin liittyviä kieliopillisia merkityksiä, kuten tempus, aspekti, modus ja negaatio ja myös argumenttirakenteiden, kuten passiivi ja kausatiivi, ilmaiseminen tapahtuu joskus apuverbeillä. �Ovat hyvin usein kehittyneet täysistä verbeistä kieliopillistumisen kautta.

Apuverbiesimerkkejä 49 Hindi Vah kursī par baith gayā Hän tuoli POSTP istua ’meni’ ’Hän istuutui tuolille’ Gārī cal parī Juna liikkua ’putosi’ ’Juna alkoi liikkua’ - Näissä pääverbiä edustaa vain verbijuuri ja apuverbi taipuu.

Kliitit 50 � Eivät liity pääsanaansa yhtä tiukasti kuin affiksit. Suomen liitepartikkelit ovat kliittejä. Kliitti ei liity suoraan verbiin eikä suoraan subjektiin tai objektiin, kuten affiksi liittyisi. Usein se liittyy pikemminkin kokonaiseen lausekkeeseen tai lauseeseen. � Kliittejä merkitään usein tällä merkillä: = , suffikseja taas tällä: - Bonan (mongolilainen) pə 1 SG hko big tɕhorhtən stupa wi=ku COP 1. SUBJ=IMPF. NMLZ dewa naŋda su-tɕi village in stay-IMPF. SUBJ ‘I live in the village that has the big stupa. ’

Partikkelit 51 �Japanin sijapartikkelit: Uchi ni dare ga imasu ka? Koti LOK kuka SUBJ on Q ’Kuka on kotona? ’ Uchi ni wa tomodachi ga imasu Koti LOK TOP ystävä SUBJ on ’Kotona on eräs ystäväni’

Affiksaatio 52 �Affiksit ovat pääsanaansa tiukemmin liittyviä elementtejä. Ne saavat esim. aikaan morfofonologisia muutoksia pääsanassaan. �Sen mukaan, mihin kohtaan pääsanaansa affiksit liittyvät, ne voidaan jakaa esim. suffikseihin, prefikseihin, infikseihin ja sirkumfikseihin. Yleisempiä näistä ovat suffiksit ja prefiksit (ja vielä tässä järjestyksessä)

Affiksaatio 53 �Kielet voidaan myös jakaa suffiksaalisiin ja prefikaalisiin sen mukaan, kummat näistä ovat yleisempiä kielessä. Suffiksaaliset kielet ovat selvästi yleisempiä maailman kielten joukossa. �Prefiksikielestä esimerkkinä swahili ja puhtaasti suffiksikielistä Australian pama-nyungan kielet.

Esimerkkejä 54 Swahili (prefiksikieli) Ni-li-ki-soma 1 SG-PAST-OBJ-lukea ’Luin sitä kirjaa’ kitabu kirja Tamili (suffiksikieli) Nata-nt-(u)-iru-kkar-aan Kulkea-PRET-PRF&PART-olla-PRES-3 SG. M ’Hän on kulkenut’

Infiksit 55 � Sanajuuren sisään tulevat affiksit. Selvästi harvinaisempia kuin esim. prefiksit ja suffiksit. Niitä löytyy kuitenkin esim. tagalogista: Ø-b[um]ili ang lalake ng isda KOMPL. ostaa. AF FOK mies PAT kala ’Mies osti kalaa’ b[in]ili-Ø ng lalake ang isda ostaa. KOMPL. PF AG mies FOK kala ’Mies osti kalaa’ -vrt. suomi joka -> jonka/jotka, joku -> jonkun, jotkut

Sirkumfiksit 56 �Affikseja, jotka ympäröivät sanajuurta. Tyypilisiä ja tuttuja esimerkkejä esim. saksan menneen ajan partisiipit, siis esim. kaufen -> ge-kauf-t. Myös swahilin negaatio esimerkkinä tästä: Tu-na-soma Me-PRES-lukea ’Me luemme’ ha-tu-som-i NEG-me-lukea-NEG ’Emme lue’

Reduplikaatio 57 �Sanajuuren osittainen tai täydellinen toisto. Voidaan pitää affiksaation alatyyppinä, mutta eroaa tyypillisestä affiksaatiosta siinä, että affiksin muoto voidaan ennustaa sanajuuren perusteella. �Reduplikaatiolla ilmaistaan mm. monikkoa, suurempaa intensiteettiä tai epämääräisyyttä, perfektiä, desideratiivia, diminutiivia, affektiivisia merkityksiä tai sillä voidaan muodostaa verbeistä verbaaliadjektiivi tai abstrakti substantiivi (joruba)

Reduplikaatio: esimerkkejä 58 Indonesia (monikko) Orang orang~orang ’Ihminen’ ’ihmiset’ Tuan tuan~tuan ’(alle 50 -v. ) mies’ ’monta alle 50 -v. miestä’ Mahal mahal~mahal ’kallis’ ’hyvin kallis’ - Monikkoa ja intensiteettiä voidaan pitää ’normaaleina’ ja ikonisina tapauksina. - Reduplikaatiota merkitään aaltoviivalla ~

Muita esimerkkejä 59 � Joruba (muodostaa substantiiveja ja adjektiiveja verbeistä): Ga gíga ’olla korkea’ ’korkeus/korkea’ Mandariinikiina (delimitatiivinen aspekti ’(yrittää) tehdä vähän’) Tā shuì~shui jiu hao Hän nukkua-nukkua sitten terve ’Hän on kunnossa nukuttuaan vähän’

Sisäinen muunnos 60 �Tähän mennessä käsitellyissä tapauksissa sanajuureen on lisätty jotain, mitä siinä ei ole ollut ennen. Mahdollista on myös modifioida jo olemassa olevia aineksia. Tällöin puhutaan sisäisestä muunnoksesta. �Sisäinen muunnos koskee yleensä vokaaleja (kyseessä erilaiset ablaut-ilmiöt) ja esimerkkejä on helppo löytää esim. saksasta, englannista ja ruotsista.

Sisäinen muunnos: esimerkkejä 61 Sanskrit (3 SG. IND-muodot) AKT PRE AKT KAUS PRE AKT AOR AKT FUT PASS PRE nayati nāyayati anaisit nesyati nīyate

Sisäinen muunnos: esimerkkejä 62 Vanimo (Papua) Ve Pe Hve Se Hve Ve Hve istun istut istuu. M istuu. F istumme istutte istuvat le ble hle pli de le di teen teet tekee. M tekee. F teemme teette tekevät

Sisäinen muunnos: esimerkkejä 63 �Prosodinen muuntaminen: toonien muutos voi toimia muotokeinona, jolla ilmaistaan esim. eri aspekteja, moduksia, monikkoa jne. Tällaista strategiaa esiintyy joissakin Afrikan kielissä, Itä-ja Kaakkois-Aasian toonikielissä tooneilla erotellaan sanojen merkityksiä, mutta ei kieliopillisia kategorioita. Hausa: Perf. aspekti Káa zóo ’olen tullut’ Yáa zóo ’hän M on tullut’ Subjunktiivi kà zóo yà zóo