Osakeyhtin peruskysymyksi OTT VT Pertti Virtanen Lapin yliopisto

Osakeyhtiön peruskysymyksiä OTT, VT Pertti Virtanen Lapin yliopisto Pertti. Virtanen@ulapland. fi

Mikä on osakeyhtiö? • Osakeyhtiö ei henkilöyhtiöistä poiketen ole tiettyjen henkilöiden yhteistyöhön perustuva yhtiömuoto, vaan kyseessä on osakeyhtiöön kerätyn omaisuusmassan hyödyntäminen yhtiön ja sen osakkeenomistajan eduksi. – Ero henkilöyhtiöiden ”henkilökohtaiseen” hallintoon ja osakeyhtiöön on juuri siinä, että osakeyhtiössä osakkeenomistajan oikeudet on rajattu hänen yhtiöön sijoittamansa panoksen antamiin oikeuksiin samalla kuin vastuu on myös rajattu tähän sijoitukseen. • Osakeyhtiö syntyy kun sen perustaminen on rekisteröity. Sen toiminta loppuu, jos yhtiö puretaan tai se esim. sulautuu toiseen yhtiöön. • Osakeyhtiöitä voidaan tarkastella eri teorioiden valossa. Alun perin yhtiöiden sisäisillä prosesseilla ei ollut juuri merkitystä. – Ns. mustan laatikon mallissa yhtiö nähtiin vain paikkana, jonne hankintaan tuotantotekijöitä ja jonka toisesta päästä tulevat tuotteet ulos markkinoille. • Tämä oli neoklassinen malli tarkastella osakeyhtiötä. • Sillä mitä tapahtuu yrityksen sisällä ei ole mallin kannalta merkitystä. – Transaktiokustannusmallissa yrityksen tehtävä on mahdollisimman tehokkaasti tuottaa saatavilla olevista tuotantohyödykkeistä markkinoille myytäviä tuotteita. • Tätä mallia pidetään mustan laatikon variaationa sikäli, ettei siinäkään tarkastella yrityksen sisäistä tilannetta. • Tähän malliin voidaan mielestäni yhdistää ajatus yrityksestä markkinapaikkana. • Osakeyhtiötä voidaan tarkastella myös ns. agenttimallin avulla.

Mikä on osakeyhtiö? – Tällä tarkoitetaan yhtäältä sitä, että yhtiö ja erityisesti sen johto toimii ikään kuin omistajiensa agenttina ja huolehtii näiden yhtiöön sijoittamista panoksista omistajien etujen mukaisesti. • Osakkeenomistajat myös kantavat ns. residuaalisen eli viimekätisen riskin osakeyhtiössä ja voivat periaatteessa menettää koko sijoituksensa. – Vrt. velkojat, joilla yleensä on vakuuksia tms. turvanaan, mitä osakkeenomistajilla ei ole. • Osakkeenomistajat ovat yleensä heikommassa asemassa suhteessa yhtiön johtoon johtuen informaatioeroista. – Harvalla osakkeenomistajalla voi olla kovin täydellistä tietoa siitä yhtiöstä ja sen jokapäiväisestä toiminnasta, johon hän on sijoittanut. – Mitä merkittävämpi omistusosuus on sitä enemmän vaikutusvaltaa ja mahdollisuutta saada tietoja osakkeenomistajalla on. Hän voi jopa määrätä yhtiön johdon valinnoista. • Vaarana on intressiristiriita yhtiön johdon ja osakkeenomistajien välillä. – Hyvä esimerkki on erilaiset optiojärjestelyt, joiden hyödyllisyyttä yhtiön ja sen osakkeenomistajien kannalta on vaikea arvioida. Optioilla pyritään sitomaan johto yhtiöön ja luomaan kannustin edistää yhtiön etua. Toisaalta ne voivat johtaa lyhytaikaisiin kurssimanipulointeihin, joissa yhtiön johto pyrkii vain nostamaan optioidensa arvoa tai laukaisemaan optiot (optioiden saaminen voi olla sidottu esim. tiettyyn kurssitasoon). – Agenttimallissa voidaan toisaalta nähdä myös itse yhtiö sen johdon päämiehenä. Tällöin johdon tehtävä ei ole pelkästään edistää osakkeenomistajien etua, vaan valvoa kaikkien yhtiön sidosryhmien etua. • Tällaisia ryhmiä ovat ainakin osakkeenomistajat, työntekijät ja velkojat.

Mikä on osakeyhtiö? • Muilla sidosryhmillä kuin osakkeenomistajilla ei kuitenkaan ole suoraa vaikutusmahdollisuutta yhtiön johtoon. – Poikkeuksena esim. työntekijöiden oikeus valita edustajansa yhtiön johtoelimiin. – Laajassa mielessä voidaan puhua yhteiskuntavastuusta, jossa yhtiön vastuu ulottuu em. tahoja laajemmalle koskien esim. vastuuta ympäristöstä ja työllisyydestä. • Yhteiskuntavastuu ei välttämättä ole ristiriidassa osakkeenomistajien etujen kanssa. – Yhteiskuntavastuullista yhtiötä voidaan arvostaa enemmän kuin tästä vastuusta piittaamatonta yritystä, jolloin myös osakkeiden arvo voi nousta. • Lainsäädäntö myös edellyttää tietyssä määrin yhteiskuntavastuuta (esim. YT neuvottelut, ympäristönsuojelu tms. ). • Yhtiön tarkoitus on kuitenkin aina voiton tuottaminen nimenomaan osakkeenomistajille, ellei yhtiöjärjestyksessä toisin todeta. – Muiden sidosryhmien asema on siten aina epämääräisempi suhteessa osakkeenomistajiin. – Yhtiön johto saattaa tosin salaisesti edistää jotain muuta päämäärää kuin voiton tuottamista. Osakkeenomistajillakaan – muista sidosryhmistä puhumattakaan – ei välttämättä ole riittävää informaatiota havaita tällaista menettelyä. • Yhtiön johto saattaa pyrkiä esim. poliittisten päämääriensä ajamiseen tai vaikkapa urheilutoiminnan tukemiseen vastoin osakkeenomistajien etuja.

Mikä on osakeyhtiö? • Osakeyhtiö on voidaan nähdä myös sopimusoikeudellisena kokonaisuutena, jossa osakkeenomistajilla ja muilla yhtiössä vaikuttavilla tahoilla on tietyissä puitteissa sopimusvapaus. – Uuden osakeyhtiölain tavoitteena on ollut juuri joustavuuden lisääminen. – Siltä osin kuin osakeyhtiölaki sallii asioiden järjestämisen muutoin kuin lain mallin mukaan, laki on tavallaan vain mallisopimus osakkaiden järjestelyjen pohjaksi. • Esimerkiksi niinkin tärkeän periaatteen kuin enemmistöperiaatteen (OYL 1: 6 §) voi sivuuttaa tai muuttaa yhtiöjärjestykseen otetulla määräyksellä. – Yleensä kannattaa kuitenkin noudattaa osakeyhtiölain säädöksiä, jos ei ole erityistä syytä poiketa niistä. • Tämä johtuu jo siitä, että vaihtoehtojen arvioiminen etukäteen voi olla vaikeaa. • Lisäksi erilaisista poikkeamista neuvotteleminen aiheuttaa osapuolille kustannuksia. – Sopimusverkkoajatteluun voidaan kytkeä myös muut yhtiön intressitahot. • Tällöin tarkasteltavaksi tulevat esim. eri rahoitusinstrumentteja koskevat sopimukset ja niiden avulla yhtiössä mahdollisesti saatava vaikutusvalta. – Osakkeenomistajien kannalta hankalaa on se, ettei näitä muita vaikutuskeinoja ole säädelty sen paremmin OYL: ssa kuin missään muuallakaan. – Lähtökohtanahan on tässäkin sopimusvapaus. • Itse näen tämän mallin pitkälti samana kuin riskipositioihin perustuvan mallin.

Mikä on osakeyhtiö? • Osakeyhtiö voidaan myös nähdä erilaisten suhteiden verkostona, johon erilaiset sijoittajat sijoittavat eri tavoin varojaan ja johon myös yhtiön henkilökunta osallistuu. – Tämä ajattelu on lähellä em. sopimusoikeudellista ajattelua ja lähinnä sen jatke. – Ääripäinä ovat tällöin suora osakkeenomistus ja velkasuhde. Näiden välissä on erilaisia rahoitusinstrumentteja, kuten pääomalaina. – Tärkeä sopimusverkko on luonnollisesti työsopimukset. – Riskipositio ajattelu on mielestäni osa tätä ajattelua, koska siinä lähtökohtana ovat juuri em. tahojen riskit ja kyky vaikuttaa niihin. • OYL: n säädösten sekä osapuolten käytössä olevien sopimusinstrumenttien tarkoitus onkin juuri eri osapuolten riskiasemien turvaaminen ja myös tiedonsaantioikeus asemaan vaikuttavista muutoksista.

Yleiset periaatteet • Oikeushenkilöllisyys ja rajoitettu vastuu – Osakeyhtiö on OYL 1: 2 §: n mukaisesti osakkaista erillinen oikeushenkilö. • Osakeyhtiöllä voi siten olla sekä oikeus että velvollisuuksia ja se voi tehdä oikeustoimia. • Osakeyhtiö voi myös olla sekä kantajana että vastaajana. – Osakkaat eivät em. lainkohdan mukaan vastaa henkilökohtaisesti yhtiön velvoitteista. • Mikään ei tietenkään estä henkilökohtaista sitoutumista. • Pääoma ja sen pysyvyys – Osakeyhtiöllä täytyy olla tietty vähimmäispääoma. • Eli vähintään 2. 500 tai 80. 000 euroa riippuen siitä, onko kyseessä tavallinen osakeyhtiö vain oyj. – Yhtiön varoja saa jakaa vain OYL: n säädösten mukaisesti. • Kun varojen jakoa on aiemmasta helpotettu, ei tämä vaatimus estä merkittävääkin varojen jakamista. • Velkojiensuoja on kuitenkin aina otettava huomioon. • Missään vaiheessa osakkaat eivät vain voi sopia jakavansa kaikki yhtiön varat, kuten avoimessa yhtiössä voidaan tehdä. • Osakkeiden vapaa luovutus – Peruslähtökohta on se, että osakkeet ovat vapaasti luovutettavissa ja kuka tahansa voi tulla osakkeenomistajaksi.

Yleiset periaatteet • Tästä lähtökohdasta voidaan poiketa yhtiöjärjestyksessä ja siinäkin vain OYL 3: 6 8 §: ien mukaisesti (lunastus ja suostumuslausekkeet) – Ajatuksena on se, että yhtiön pääoman kasvaessa osakkeiden arvo kasvaa. Jos osakas haluaa muuttaa tämän kasvun rahaksi, hänellä on oltava siihen mahdollisuus. • Lunastuslausekkeenkin peruslähtökohta on vähintään käyvän arvon mukainen lunastushinta, joten em. periaate toteutuu tässäkin tilanteessa. • Suostumuslauseke edellyttää yhtiön suostumusta koko oikeustoimelle, jolloin osaketta ei välttämättä voi muuttaa rahaksi lainkaan. • Enemmistöperiaate – Valta osakeyhtiössä on osakkeiden tuottamien äänten enemmistöllä. • Tätä merkittävästi pienempikin äänimäärä yleensä riittää, koska kaikki eivät osallistu yhtiökokouksiin. – Poikkeaminen enemmistöperiaatteesta edellyttää aina joko OYL: n säädöstä tai yhtiöjärjestyksen määräystä. – Enemmistö on sidottu juuri ääniin eikä sijoituksen arvolla ole mitään merkitystä. • Ks. osakkeita koskeva jakso. • Yhdenvertaisuus – Kaikilla osakkeenomistajilla on yhtäläiset oikeudet, ellei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.

Yleiset periaatteet • Hyvin tavallista on se, että yhtiössä on ns. erilajisia osakkeita. • Todellisuudessa pienosakkeenomistajilla on merkittävästi vähemmän valtaa verrattuna suuromistajiin, koska jälkimmäiset pystyvät vaikuttamaan esim. hallituksen kokoonpanoon ja heidän tiedonsaantimahdollisuutensa ovat myös paremmat. – Mikään yhtiön toimielin ei saa tehdä päätöstä, joka tuottaisi epäoikeutettua etua jollekin osakkeenomistajalle tai muulle taholle toisten osakkeenomistajien tai yhtiön kustannuksella. • Yhtiölle itselleen ei voida tuottaa epäoikeutettua etua, joten esim. se, että tilikauden voitto päätetään jättää jakamatta ei ole kiellettyä. – Poikkeuksena on OYL 13: 6 §: n mukainen vähemmistöosinko, jonka jakaminen kuitenkin edellyttää 1/10 vähemmistöä. Tätä pienemmän vähemmistön on tyydyttävä siihen, ettei osinkoa jaeta (ellei yhtiöjärjestyksessä ole asetettu pienempää rajaa vähemmistöosingolle). • Edun täytyy olla epäoikeutettu, joten osakkeenomistaja tai hallituksen jäsen tms. voi sinänsä tehdä oikeustoimia yhtiön kanssa. – Tällöin on päätöksenteossa otettava huomioon esteellisyyssäädökset. • Johdon on edistettävä yhtiön etua. – Yhtiön johto ei saa tehdä päätöksiä omaksi tai jonkin muun tahon eduksi. • Tämä velvollisuus on täysin riippumaton siitä, kuka yhtiön johdon jäsenen on nimittänyt. • Arviointi voi olla vaikeaa esim. silloin, kun hallituksen jäsen on työntekijöiden tai käytännössä tietyn suuromistajan nimittämä: – Onko työvoiman vähentäminen maksi vai minimaalisesti yhtiön edun mukaista? – Onko maksukyvyn rajoille menevä voitonjako vielä yhtiön edun mukaista?

Perusoikeudet ja elinkeinonharjoittaminen • Perustuslaissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa on taattu tiettyjä perusoikeuksia, joita myös valtion on kunnioitettava. – Eräs perusoikeuksista on elinkeinonharjoittamisen vapaus. • Perusoikeudet ja ihmisoikeudet koskevat pääsääntöisesti vain luonnollisia henkilöitä. – Tämä on osin loogista, koska yrityksillä tuskin olisi tarvetta saada oikeus perusopetukseen tai oikeutta sosiaaliturvaan. – Perusoikeuksiin liittyy kuitenkin koko joukko oikeuksia, joilla voisi olla merkitystä myös oikeushenkilöiden kannalta. Tällaisia ovat esim. : • Yhdenvertaisuus lain edessä. • Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate. Eli, jos tekoa ei ole säädetty rangaistavaksi, ei siitä myöskään voi rangaista eikä tekoaikaa ankarampaa rangaistusta voi antaa. Tämä voisi koskea oikeushenkilöitä ns. yhteisösakon osalta sekä myös mahdollisten tulevien kriminalisointien osalta (jos yhteisösakon käyttöä laajennetaan). • Sananvapaus • Yhdistymisvapaus (esim. Suomen yrittäjät ja EK) • Omaisuuden suoja • Elinkeinovapaus • Vastuu ympäristöstä

Perusoikeudet ja elinkeinonharjoittaminen • Oikeusturva. • Perustuslaissa ei sinänsä sanota, etteivät perusoikeudet koskisi myös oikeushenkilöitä. Tyypillisesti asia on ilmaistu siten, että oikeus on ”jokaisella”. – Laissa ei toisaalta todeta, että perusoikeudet koskisivat oikeushenkilöitä. • Asiaan on oikeustieteellisessä kirjallisuudessa haettu ratkaisua ns. välillisen vaikutuksen kautta. – Tässä ajattelussa oikeushenkilö ei itse voi nauttia perusoikeussuojaa, mutta se saa sitä välillisesti, koska sen omistajia suojataan. Tämä ajattelu sopii tilanteisiin, joissa perusoikeusloukkaus johtaisi omaisuuden arvon vähentymiseen ja siten omistajien omaisuuden suojan loukkaamiseen. • Ihmisoikeussopimuksen on toisaalta katsottu koskevan osittain myös oikeushenkilöitä. – Erityisesti tämä tarkoittaa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevia sääntöjä. – Mielestäni ei ole estettä tulkita perustuslakia siten, että perusoikeudet koskevat suoraan myös yrityksiä. • Tällöin oikeushenkilö voisi vedota vain sellaisiin perusoikeuksiin, jotka suoraan liittyvät sen toimintaan.

Perusoikeudet ja elinkeinonharjoittaminen • Toinen mielenkiintoinen kysymys on perusoikeussuojan ulottuvuus. Takaako perustuslaki ja missä määrin nykyisen taloudellisen järjestelmän ylläpidon? – Kysymys on siitä, voitaisiinko perustuslain vastaisena vaatia kumottavaksi jotain sellaista lakia, joka olisi markkinatalouden järjestelmän vastainen. Kyse on tavallaan omaisuuden suojan äärirajoista, koska yritystoiminnan estävä laki varmasti vaikuttaisi omistuksen arvoon. • Elinkeinovapautta on käsitelty tapauksessa KKO: 2004: 52. Tapauksessa oli kyse Onesco Ky: n laskusaatavista Tesco Oy: ltä. Ky oli ns. yhden miehen yhtiö, jossa ainoana vastuunalaisena yhtiömiehenä oli A. Ulosottomies piti järjestely keinotekoisena ja ulosottolain perusteella ulosmittasi osan laskusaatavista A: n elinkeinotulona (eli kyse olisi ollut ulosmittauksen ehkäisemiseksi tehdystä menettelystä). – Alemmat oikeusasteet hyväksyivät menettelyn. – KKO oli toisella kannalla. Perusteluissa KKO totesi, että perustuslaissa turvattuun elinkeinovapauteen kuuluu myös vapaus valita taloudelliseen toimintaan sopivin yritysmuoto. Henkilöyhtiö taas oli tavallinen pienyritysmuoto esim. verotuksellisista syistä.

Perusoikeudet ja elinkeinonharjoittaminen • Em. tapauksessa ei käsitelty kysymystä siitä, oliko kommandiittiyhtiö elinkeinovapauden suojaamaa, vaan A: n oikeutta harjoittaa elinkeinoa haluamassaan muodossa. – Tapaus ei siten ratkaise kysymystä perustuslain suorasta soveltamisesta erilaisiin yhtiöihin. • Perustuslain merkitystä on arvioitu myös tapauksessa KHO: 2010: 82. – Tapauksessa oli kyse yksittäisen henkilön oikeudesta saada panostajan pätevyyskirja. • Kyseinen henkilö vetosi elinkeinovapauteen. • Tämäkään tapaus ei siis tuo esille sitä, voidaanko perustuslakia suoraan soveltaa oikeushenkilöihin vai ei. – Tapauksessa otettiin huomioon myös perustuslaista johtuvat velvollisuudet huolehtia turvallisuudesta. • Tämä antoi viranomaisille harkintavaltaa. • Tapaus kuvastaa siten hyvin kaikkia – myös oikeushenkilöitä koskevaa – velvollisuutta toimia ja kyetä toimimaan lainmukaisesti ja turvallisesti. • Osakeyhtiön hallinnon kannalta perusoikeuksien merkitys on siten pitkälti taustalla. – Se, että yhtiön pitäisi toimia lakien mukaisesti, on itsestäänselvyys!

Corporate Governance: Mitä sen on? • Käytössä on kaksi koodia, joista toinen koskee listayhtiöitä ja toinen muita yhtiöitä. – Eroja on mm. näiden koodien sitovuudessa. • Listayhtiöiden osalta koodi on sekä yksityiskohtaisempi että pörssin sääntöjen perusteella sitovampi. – Lähtökohta on se, että pörssiyhtiö joko noudattaa koodia tai sitten sen on selvitettävä, miksi koodia ei noudateta. • Muita yhtiöitä koskevan suosituksen noudattaminen perustuu täysin vapaaehtoisuuteen. – Suosituksissa käsitellään myös osakeyhtiölain perusteella pakottavia säädöksiä. Tältä osin poikkeaminen ei tietenkään ole mahdollista. – Lisäksi pörssin säännöissä on yrityksiä velvoittavia määräyksiä, joista ei myöskään voi poiketa. • Corporate Governance käännetään yleensä hyväksi hallintotavaksi. – Tällöin tarkoitetaan niitä menettelytapoja, joiden avulla osakeyhtiötä johdetaan mahdollisimman hyvin. • Periaatteessa voidaan soveltaa muihinkin yhtiömuotoihin, mutta erityisesti yhtiön johdon erilaisen aseman takia (vrt. yhtiömies < > oy: n hallituksen jäsen tai toimitusjohtaja) yleensä käytetään vain osakeyhtiöiden yhteydessä. – Suositusten tavoitteena on pitkälti osakkeenomistajien ja muiden sijoittajien aseman parantaminen. • Listayhtiöitä koskevan koodin mukaan tavoitteena on: – ”Koodi yhtenäistää listayhtiöiden toimintatapoja sekä osakkeenomistajille ja muille sijoittajille annettavaa tietoa samoin kuin lisää avoimuutta hallintoelimistä, johdon palkkioista ja palkitsemisjärjestelmistä. ”

Corporate Governance: Mitä sen on? • Käsitteen määrittelyä voi hämärtää jo se, että yhtiöillä on useita erilaisia sidosryhmiä, joiden intressit voidaan / pitää ottaa huomioon päätöksenteossa. – Tärkeimmäksi kohderyhmäksi on yhtiön johdon ”informaatioylivoima” huomioon ottaen otettava osakkeenomistajat myös heidän viimesijaisen riskinsä vuoksi. • Jotta käsitteellä olisi mitään merkitystä, sen on ulotuttava pitemmälle kuin laissa säädellyt velvollisuudet. – Usein Corporate Governance ymmärretäänkin itsesääntelynä, jolla pyritään lähinnä yhtiön johdon valvonnan tehostamiseen. – Hyvään hallintotapaan voidaan katsoa kuuluvan myös riittävän avoimen tiedottamisen yhtiön asioista sekä yhteiskuntaan että osakkeenomistajille. » Rajana luonnollisesti yhtiön liiketoiminnan salaamisintressit erityisesti keskeneräisissä asioissa. • Corporate Governance voidaan rinnastaa erityisesti kilpailuoikeudessa muodissa oleviin ”compliance program” –järjestelmiin. – Näillä ”lain noudattamisohjelmilla” pyritään varmistamaan, että yhtiö noudattaa kaikissa tilanteissa voimassa olevaa lainsäädäntöä. Tavoitteena on yhtiön edun mukaisesti vähentää potentiaalisia vastuita (korvausvastuut, rikosoikeudelliset tai niihin rinnastettavat seuraamukset sekä good will –arvon alentuminen). • Lain noudattamisohjelmien arvoa vähentää se, ettei yhtiön vastuuta ulkopuoliselle välttämättä pienennä tällaisen ohjelman olemassa olo. – Esim. kilpailuviranomaiset eivät ole ilmoittaneet ohjelman vähentävän seuraamusmaksujen määrää. • Näistä ohjelmista ei myöskään ole vastaavia suosituksia kuin hyvästä hallintotavasta.

Corporate Governance: Mitä sen on? – Hyvä hallintotapa tarkoittaa myös yhtiön hallinnon järjestämistä siten, että se toimii mahdollisimman tehokkaasti ja ettei intressiristiriitoja tai sisäpiirin tiedon hyödyntämistilanteita syntyisi. Perustana on osakeyhtiölain mukainen järjestelmä, jossa erityisesti hallituksen asema on yhtiön käytännön toiminnan kannalta keskeinen. • Omistajaohjaus voidaan aina toteuttaa vaihtamalla hallitusta, jos sen toimintaan ei olla tyytyväisiä. • Hallituksen ja sen jäsenten on aina edistettävä yhtiön etua siitä riippumatta mikä taho (omistajat, työntekijät tai esim. velkojat) ovat hallituksen jäsenen valinneet. • Corporate Governance ei mielestäni anna tähän järjestelmään paljonkaan uutta. – Oikeuskirjallisuudessa tyypillisesti todetaan, että hyvään hallintotapaan ei kuulu se, että toimitusjohtaja on hallituksen puheenjohtaja. » OYL sinänsä sallii hallituksen jäsenen olevan toimitusjohtajana.

Perustaminen • Osakeyhtiö ei synny pelkästään sitä perustavien tahojen tahdonilmaisulla, vaan edellytyksenä on yhtiön rekisteröinti. – Yhtiö ei siten ole oikeushenkilö eikä saa oikeuksia tai velvollisuuksia ennen rekisteröintiä. – Toisin kuin avoimen yhtiön perustaminen oy: n perustaminen on tarkkaan säännelty OYL 2 luvussa. Perustaminen on lisäksi vaiheittaista eikä oy synny vielä pelkällä perustamissopimuksella. • Jo perustamissopimusta edeltävällä tahdonilmaisulla halusta perustaa osakeyhtiö voi olla osapuolten kesken oikeusvaikutuksia (esim. kuluvastuu perustamismenettelyyn käytetyistä kustannuksista perustamisen rauettua toisen osapuolen takia). • OYL: n mukainen osakeyhtiön perustamismenettely alkaa OYL 2: 1 §: n mukaisen kirjallisen perustamissopimuksen allekirjoituksella. Samalla tuleva osakkeenomistaja merkitsee hänelle sovitun määrän osakkeita. – Erillistä merkintää ei siten tarvitse tehdä. – Saman lainkohdan mukaan yhtiön johdon jäsenten ja tilintarkastajien toimikausi alkaa perustamissopimuksen allekirjoittamisesta. • Näin siitä huolimatta, että osakeyhtiötä ei ole vielä olemassa. • Perustamissopimukseen on OYL 2: 2 §: n mukaan sisällyttävä mm. : – Osakkeenomistajat ja kunkin merkitsemä osakemäärä sekä osakkeista maksettava merkintähinta. – Lisäksi perustamissopimuksesta on ilmettävä yhtiön johto ja tilintarkastajat. – Perustamissopimukseen on liitettävä yhtiöjärjestys.

Perustaminen • Julkisten osakeyhtiöiden (eli oyj) osalta perustamissopimuksessa on OYL 2: 13 §: n mukaan oltava maininta perustamisesta yhtiölle aiheutuvista kustannuksista tai niiden enimmäismäärä sekä perustamissopimuksen allekirjoittaneille osakkeenomistajille mahdollisesti tulevat edut. – Kustannusten ei sinänsä pitäisi nousta kovin merkittävään rooliin, ellei perustamissopimuksessa ole määräystä jonkin omaisuuden hankkimisesta jo ennen yhtiön rekisteröintiä. • Yhtiöjärjestys on perustamismenettelyn tärkeimpiä asiakirjoja, jota voisi pitää yhtiön ”perustuslakina”. Yhtiöjärjestys voi toisaalta olla hyvinkin yksinkertainen, jos tarkoitus on seurata OYL: n valmiiksi säätelemää järjestelmää siitä mitenkään poikkeamatta. – OYL 2: 3 §: n mukaan yhtiöjärjestyksessä on oltava vain yhtiön toiminimi, kotipaikka (Suomessa) ja toimiala. – Yhtiöjärjestyksessä on esimerkiksi oltava maininta erilajisista osakkeista, jos näitä käytetään. • Merkityt osakkeet on maksettavallisesti rahamaksuna. Ns. apporttiomaisuutta (eli muuta kuin rahaa) voi käyttää, vain jos tästä on maininta perustamissopimuksessa.

Perustaminen – Apporttiomaisuus on OYL 2: 6 §: n mukaan arvioitava siihen taloudelliseen arvoon, joka sillä on yhtiölle luovutushetkellä. • Käytännössä asiasta kannattaa sopia perustamissopimuksen allekirjoituksen yhteydessä ja myös luovuttaa omaisuus ko. hetkellä, jos se on käytännössä mahdollista. • Käsite ”taloudellinen arvo yhtiölle” on valitettavasti kovin epämääräinen. Käytännössä on lähdettävä omaisuuden käyvästä arvosta markkinoilla, koska muutoin osakkeenomistajien yhdenvertaisuus voi vaarantua. • Jos maksua osakkeesta ei tule sovittuna aikana, yhtiön hallitus voi peruuttaa merkitsijän oikeuden osakkeeseen. Merkintä voidaan tällöin antaa toiselle. – Yhtiön perustamisen kannalta on tärkeää, että laissa määrätty vähimmäispääoma saavutetaan (eli Oy 2. 500 euroa ja Oyj 80. 000 euroa). • Yhtiö ei itse voi tehdä ennen rekisteröintiä mitään oikeustoimia, mutta sen puolesta voidaan tehdä oikeustoimia. Näistä oikeustoimista johtuvat velvoitteet siirtyvät rekisteröimisen jälkeen yhtiölle, jos: – Kyse on perustamissopimuksen jälkeen tehdystä oikeustoimesta yhtiön lukuun tai perustamissopimuksessa yksilöidystä korkeintaan 1 vuosi ennen perustamissopimuksen allekirjoittamista tehdystä oikeustoimesta. • Tyypillisesti osakeyhtiön toimitiloja tms. ryhdytään hankkimaan ennen rekisteröintiä.

Perustaminen – Vastuu tällaisista oikeustoimista on niihin osallistuneilla aina rekisteröintiin asti. – HUOM: Apporttiomaisuus on maksu osakkeesta eikä tältä osin ole kyse yhtiön tässä tarkoitetusta oikeustoimesta. • Vastuu ennen perustamissopimuksen tekemistä tehdystä oikeustoimesta voi siirtyä yhtiölle OYL 2: 9 §: n mukaan, jos: – Kyse on perustamissopimuksessa yksilöidystä korkeintaan 1 vuosi ennen perustamissopimuksen allekirjoittamista tehdystä oikeustoimesta. • Perustamissopimuksessa voidaan siten hyväksyä yhtiötä sitovaksi sellainen oikeustoimi, joka on tehty jo ennen tätä perustamissopimusta. – Vastuu voi siirtyä yhtiölle myös velkojan hyväksyessä tämän siirron. • Hyväksyminen voi olla konkludenttista. • Ks. KKO: 2003: 40. Kantaja vaati tapauksessa maksamattomista vuokrista ym. vastuuseen myös vuokrasopimuksen ennen osakeyhtiön perustamista tehneet kolme henkilöä. • Se, että vastuu on myös yhtiöllä, ei vapauta oikeustoimen tekijöitä vastuusta suhteessa velkojaan. – Muu ratkaisu sallisi vastuusta vapauttamisen esim. tilanteessa, jossa oikeustoimen tekijöillä on varoja, mutta perustettavalla yhtiöllä ei tosiasiallisesti ole. • Tapauksessa KKO: 1999: 26 käsiteltiin tällaista tilannetta.

Perustaminen • Jos sopimuskumppani, jonka kanssa rekisteröimätön yhtiö teki sopimuksen, ei tiennyt, että yhtiötä ei ollut rekisteröity, hän voi luopua oikeustoimesta rekisteröintiin asti. – OYL: n perusteella ei siten ole oikeutta suoraan vetäytyä kaupasta, vaikka kauppa olisi tehty olettaen yhtiön olevan jo oikeustoimikelpoinen. • Koko oikeustoimi voi tosin olla pätemätön, jos ulkopuolinen on erehdytetty luulemaan yhtiön olevan jo perustetun. • OYL: ssa ei ole säädöksiä siitä, miten mahdolliset lisäkustannukset korvataan. – Tavallisesti kauppasopimuksissa on sovittu mm. viivästysseuraamuksista. Tällaisessa tilanteessa suoritukset puolin ja toisin tosiasiallisesti viivästyvät. Jos kyse on esim. tavaroiden toimittamisesta perustamisvaiheessa olevalle yhtiölle, voi tavaroiden säilytyksestä tms. aiheutua myyjälle kustannuksia. • Jos sopimuskumppani tiesi, ettei yhtiötä ollut vielä rekisteröity, hän voi luopua oikeustoimesta, vain jos yhtiötä ei rekisteröidä määräajassa tai rekisteröinti evätään. – Luopuminen on mahdollista vasta kun epäämispäätös on lainvoimainen. • Tämä voi johtaa pitkäänkin odotusjaksoon. – Avointa on lakitekstin perusteella se, miten suhtautua jo ennen perustamissopimusta tehtyihin oikeustoimiin: muuta kuin em. säädökset ei ole. • Ratkaisevaa on siten se, mitä vastapuoli tiesi yhtiön perustamisesta.

Perustaminen – Vaikutus voi ulottua pitkällekin, jos yhtiötä ei lainkaan perusteta ja velkoja tämän takia haluaa kohdistaa vaatimuksen esim. takaajiin. • Sitoumusten pätemättömyyttä kuvaa tapaus KKO: 1994: 58. Tapauksessa takaajat kiistivät vastuunsa, koska he eivät olleet tienneet yhtiön (jonka puolesta takaus annettiin) olevan rekisteröimätön. Kyseessä olevaa yhtiötä ei koskaan perustettu, vaan sen perustaminen raukesi. – Yleensä tieto välittyy siten, että sopimuksessa on toisen osapuolen kohdalla asianosaisten henkilöiden nimet ja maininta ”perustettavan yhtiön lukuun. ” – OYL 2: 14 §: n mukaan Oyj: n merkittävät hankinnat ennen rekisteröintiä on saatettava yhtiökokouksen hyväksyttäviksi. • Yhtiö on ilmoitettava rekisteröitäväksi kolmessa kuukaudessa perustamissopimuksen allekirjoittamisesta tai perustaminen raukeaa. – Rekisterimerkinnän ei tarvitse siten olla tehty tässä määräajassa, vaan riittää, että rekisteröimishakemus on saapunut ajoissa viranomaiselle. • Viranomainen on Patentti ja rekisterihallitus. – Perustamisen raukeaminen tarkoittaa sitä, että kaikki merkityistä osakkeista saadut varat on palautettava.

Perustaminen – Muiden oikeustoimien osalta ks. edellä. • OYL 2: 9 §: n mukaisesti yhtiö syntyy rekisteröitymisellä. – Tästä hetkestä alkaen osakeyhtiö on oma oikeushenkilönsä, joka voi saada oikeuksia ja jolla voi olla velvollisuuksia. • Vanhan osakeyhtiölain osalta on katsottu, ettei rekisteröinnin taustalla olevissa tiedoissa oleva virhe poistanut rekisteröinnin oikeusvaikutuksia. – Tapauksessa KKO: 2005: 47 X oli väärentänyt tilintarkastajan todistuksen siitä, että osakepääoma on yhtiön hallussa. Yhtiö HG Oy oli merkitty kaupparekisteriin vuonna 1993 ja tämän jälkeen yhtiö oli tehnyt kiinteistökaupan. Kyseinen kiinteistö oli ulosmitattu X: n veloista vuonna 1997. X oli tuomittu vuonna 2000 törkeästä väärennyksestä ja rekisterimerkintä rikoksesta. HG Oy vaati X: n konkurssipesää vastaan ajamassaan kanteessa, että kiinteistön vahvistettaisiin kuuluvan HG Oy: lle eikä X: n konkurssipesään. Pesä vastusti vaatimusta vedoten siihen, ettei HG Oy ollut rekisteröitymisellä saavuttanut oikeustoimikelpoisuutta eikä siten hankkia omaisuutta. • Käräjäoikeus totesi, että yhtiö oli merkitty rekisteriin vuonna 1993 eikä sitä ollut koskaan poistettu rekisteristä. Oikeus vahvisti yhtiön oikeuden kiinteistöön. • HO katsoi, että rekisteröinti olisi evätty, jos rekisteriviranomainen olisi tiennyt rekisteröinnin taustalla olevien tietojen puutteista.

Perustaminen • HO katsoi myös, ettei se seikka, että yhtiötä ei ollut poistettu rekisteristä korjannut yhtiön perustamiseen ja rekisteröimiseen liittyviä virheitä. Kun virheet olivat olleet korjaamatta kiinteistöä ostettaessa ja sitä koskevan ulosmittauksen tapahtuessa, yhtiö ei ollut voinut hankkia oikeuksia kiinteistöön X: n velkojia sitovalla tavalla. HO hylkäsi HG Oy: n vahvistuskanteen. – KKO totesi seuraavaa: • ”Sen jälkeen kun osakeyhtiö on rekisteröity, se voidaan purkaa ja poistaa kaupparekisteristä vain osakeyhtiölaissa säädetyllä tavalla. Osakeyhtiölaissa ei ole säännöstä, jonka nojalla osakeyhtiön rekisteröimisen jälkeen havaitut virheellisyydet rekisteröintiasiakirjoissa johtaisivat siihen, että yhtiön perustaminen tai yhtiö olisi katsottava pätemättömäksi tai mitättömäksi. ” – Tällaista sääntöä ei ole uudessakaan osakeyhtiölaissa. • KKO viittasi myös ensimmäiseen yhtiöoikeudelliseen direktiiviin, jonka perusteella pätemättömyys (so. yhtiön toimiin liittyvä) on todettava tuomioistuimessa. Pätemättömyys voi johtaa selvitystilaan, mutta ei sellaisenaan vaikuta yhtiön tekemien tai sen kanssa tehtyjen sitoumusten pätevyyteen. • ”… Korkein oikeus katsoo, että yhtiö on voinut näistä rekisteröintiasiakirjoihin ja siten perustamiseen liittyvistä virheellisyyksistä huolimatta saada omistusoikeuden Lisäbetonin tilaan joko heti rekisteröimisellä tai myöhemmin hyväksymällä kaupan itseään sitovaksi. Näin ollen Lisäbetonin tila on sitä ulosmitattaessa ollut yhtiön omaisuutta. ”

Osakkeet ym. • Osakepääoma on jaettu osakkeisiin, joiden yhteisen pääoman on vastattava ainakin osakeyhtiöltä edellytettävää minimipääomaa. – Se millaisiin sarjoihin osakkeet jaetaan, on yhtiön (ja alun perin sen perustajien) päätettävissä. • Yleensä yhden osakkeen nimellisarvo on varsin pieni ja osakepääoma voi olla jaettu esim. 250 kappaleeseen 10 euron osakkeita. • Nimellisarvon sijasta voidaan käyttää kirjanpidollista vasta arvoa, joka on yhtiötä perustettaessa tai osakepääomaa korotettaessa maksettu merkintähinta. – Tätä pienempää hintaa osakkeesta ei saa maksaa. – Käytettäessä nimellisarvoa osakepääoma ei saa olla alle yhteenlasketun nimellisarvon. • Uuden OYL: n tarkoitus on kuitenkin ollut mahdollistaa juuri nimellisarvoton järjestelmä. – Osakkeiden todellinen arvo määräytyy yhtiön arvon ja sen omistusoikeuden murto osan perusteella, jonka osakkeenomistajan osakkeet yhdessä tekevät. • Esim. 50 kpl 10 euron osakkeita em. sarjasta on 20 % ja jos yhtiön todellinen arvo olisi esim. 100. 000 euroa, olisi osakeomistuksen arvo noin 20. 000 euroa (jos kaikki osakkeet ovat samanlajisia). • Tosiasiassa osakkeiden arvoon vaikuttaa myös se valta asema, jonka ne yhtiössä tuovat. Jo 20 % osuus osakkeista voi olla arvokkaampi kuin sen suhteellinen osuus osoittaisi.

Osakkeet ym. – Osakkeiden hinta voi myös muodostua pörssikauppojen perusteella. • Osakkeet tuottavat yhtäläiset oikeudet, ellei yhtiöjärjestyksessä toisin todeta. – Oikeudet voivat poiketa esim. äänivallan tai niiden yhtiön varoja jaettaessa tuottamien oikeuksien osalta. – Yhtiössä voi olla myös äänivallattomia osakkeita. • Yhtiössä voi olla osakkeita, joilla on äänioikeus, joissain asioissa, mutta osassa asioita sitä ei ole (esim. äänioikeus hallituksen valinnassa on voitu sulkea pois). – Lisäksi voi olla ”etuosakkeita”, joilla on oikeus voittoon ennen muita osakkeita. • Tällaisen osakkeenomistajan oikeudet voivat olla hyvin lähellä velkojan oikeuksia (eli hän on tavallaan oikeutettu saamaan tietyn tuoton, jos yhtiö ylipäätään tuottaa voittoa – vrt. kommandiittiyhtiön äänetön yhtiömies). – Mahdollista on jopa se, että tällaisen osakkeenomistajan oikeus osinkoon on riippumaton yhtiökokouksen voitonjakopäätöksistä eli hän todella saa sovitun tuoton aina kun jaettavaa on. • Tavallisesti etuosakkeet ovatkin äänivallattomia. Uusi OYL ei sinänsä edellytä tätä. • OYL 3: 4 §: n 1 momentin 2 kohdan mukaan: ” 3 §: n 2 momentissa tarkoitettu osake [eli äänivallaton osake] tuottaa äänioikeuden kaikissa asioissa, jos sille yhtiöjärjestyksen mukaan jakopäätöksestä riippumatta maksettavaa osinkoa tai muuta vapaata omaa pääomaa ei ole maksettu kahdeksan kuukauden kuluttua tilikauden päättymisestä; ”

Osakkeet ym. – Jos yhtiöjärjestyksessä ei ole toisin määrätty, äänivallattoman osakkeenomistaja saa siten täydellisen äänivallan, jos hänelle maksettavaksi kuuluvaa osuutta ei ole maksettu em. säädöksen mukaisessa määräajassa. – Jos yhtiöjärjestyksen mukaan osake ei tällaisessakaan tilanteessa saa äänivaltaa, sitä kutsutaan absoluuttisesti äänivallattomaksi osakkeeksi. – Äänivallattomien tai osittain äänivallattomien osakkeiden avulla voidaan: • Pitää yhtiö äänivaltaisten osakkeenomistajien hallinnassa. • Luoda taloudellisilta oikeuksiltaan muita parempia osakkeita, joiden omistajien oikeus voitto osuuteen on edellä todetuin tavoin muita parempi. – Tällainen osake onkin enemmän rahoitusinstrumentti, jossa rahoitus vain tapahtuu osakeomistuksen ehdoilla ja joissa yhtiön arvonnousu on osakkeen arvonnousun myötä muutettavissa rahaksi osake myymällä. » Tällaista oikeutta ei liity tavalliseen luottoon. • Osakkeet on isommissa yhtiöissä yleensä liitetty arvo osuusjärjestelmään. – Tässä järjestelmässä osakkeenomistajan oikeuksien käyttäminen edellyttää järjestelmään rekisteröitymistä. – Järjestelmä perustuu osakeomistuksen kirjaamiseen arvo osuuskeskukseen, jolloin perinteisiä painettuja osakekirjoja ei tarvita. Arvo osuuskeskuksessa osakkeenomistajilla on tili, johon merkitään heidän osakeomistuksensa yhtiössä.

Osakkeet ym. • Osakeomistus on osakeyhtiön perusta. Osakkeita myymällä yhtiö saa ainakin osan tarvitsemastaan pääomasta. – Pääoman keräämisen kannalta osakkeet ovat kuitenkin kohtalaisen kömpelö instrumentti, koska osake ei palaudu yhtiölle, vaikka yhtiö olisi maksanut osinkoina enemmän kuin osakkeen merkintähinta oli (vrt. velkakirja). – Lisäpääoman kerääminen osakkeiden avulla edellyttääkin yleensä uutta osakeantia ja sitä kautta yhtiön oman pääoman lisäämistä. – Toisaalta myös lainarahan hinta on sidottu yhtiön oman (=lähinnä osakepääoma, mutta myös muita oman pääoman ehtoisia instrumentteja on) ja vieraan pääoman väliseen suhteeseen. • Mitä enemmän velkarahaa on suhteessa omaan pääomaan, sitä kalliimmaksi lisälainat tulevat. • Järkevästi toimivan yhtiön on siten pyrittävä pitämään em. suhde järkevissä rajoissa (omaa pääomaa pitäisi olla ainakin 30 % tai hieman enemmän). – Jos yhtiön tulorahoitus on riittävä eikä suurempien lisäinvestointien tarvetta ole, suhde yleensä paranee hiljalleen kun velkoja maksetaan pois. Velathan on maksettava ennen voiton jakoa. – Investointitarve voi johtaa jopa siihen, että yhtiön on velkarahoitusta saadakseenkin tehtävä osakeanti, jotta omaakin pääomaa olisi riittävästi. – Osakkeiden arvon muutos hyödyntää vain välillisesti yhtiötä (parantaa oman ja vieraan pääoman suhdetta).

Osakkeet ym. • Varsinainen hyöty tai haitta kurssimuutoksista kohtaa osakkeenomistajia. Kohtalaisen vakaa tai hieman nouseva osakekurssi kuitenkin helpottaa yhtiön talouden hoitamista, joten osakeyhtiöt yleensä pyrkivät yllä pitämään osakkeidensa arvoa. – Tämä voidaan tehdä ostamalla omia osakkeita OYL 15 luvussa säädetyin menettelytavoin, jos yhtiössä esim. jakamattomia voittovaroja, joita voidaan käyttää tällaiseen toimintaan. » Omien osakkeiden hankintaa koskeva päätös edellyttää kuitenkin OYL 15: 5 ja 6 §: ien mukaan OYL 5: 27 §: n mukaista 2/3 osan määräenemmistöä. » Muussa kuin osakkeenomistajien osakkeenomistuksen suhteessa osakkeita voi hankkia vain, jos tähän on yhtiön kannalta painava taloudellinen syy. Hyväksyttävää lienee esim. muita parempia oikeuksia tuottavien osakkeiden hankinta. • Erityistilanne osakeannista on optiot. OYL 10: 1 §: n mukaan yhtiö voi antaa erityisiä oikeuksia, jotka oikeuttavat maksua vastaan saamaan uusia osakkeita. – Järjestelyn edellytyksenä on em. lainkohdan mukaan se, että siihen on yhtiön kannalta painava taloudellinen syy. • Tyypillisimmin tällaista menettelyä käytetään yhtiön johdon ja muunkin henkilökunnan sitouttamiseen yritykseen omistuksen kautta. – Päätöksessä on mainittava osakkeiden merkintähinta. • Tämä on koko optiojärjestelmän ydin. Kun osakkeen merkintähinta on etukäteen sovittu, optio kannattaa käyttää vain, jos osakkeen arvo ylittää merkintähinnan.

Osakkeet ym. – Optioiden perusteella annettavat osakkeet ovat aivan tavallisia osakkeita eli niillä on ne oikeudet, jotka ko. osakelajiin liittyy. • Optiojärjestelmää päätettäessä onkin päätettävä minkälaisia osakkeita tullaan myöntämään. – Sinänsä ei ole estettä luoda uutta osakelajia, mutta tämä vaatii yhtiöjärjestyksen muuttamisen. • Kaikki osakeannit voivat olla suunnattuja eli niitä koskevissa päätöksissä on todettu, kenelle osakkeet voidaan myydä & luovuttaa. – Tällainen menettely on tyypillistä yrityskaupoissa, joissa fuusioituvan yrityksen omistajille maksetaan rahasuorituksen lisäksi osakkeilla. • Osakepääomaa voidaan korottaa osakeannin lisäksi siirtämällä osakepääomaan varoja vapaasta omasta pääomasta eli nk. rahastokorotus. – Rahastokorotuksessa yhtiö ei saa lisää pääomaa, vaan sen hallussa olevaa pääomaa siirretään osakepääomaan. • Tällaista pääomaa on yhtiön vapaa oma pääoma, kuten jakamatta jätetty voitto. • Rahastokorotuksesta päättää yhtiökokous. – Sidottua omaa pääomaa ei voi käyttää rahastokorotukseen eikä sitä voi muutoinkaan jakaa osakkeenomistajille. • Tällaista pääomaa on mm. arvonkorotusrahasto.

Osakkeet ym. • Uudessa OYL: ssa ei ole säännöksiä entisenlaisesta rahastoannista. – Estettä ei kuitenkaan ole antaa ”ilmaiseksi” osakkeita (eli tekemällä OYL 9: 17 §: n mukainen maksuton osakeanti) ja tehdä samanaikaisesti rahastokorotus. • Osakepääomaa voidaan korottaa myös osakepääomasijoituksella, josta päättää OYL 11: 3 §: n mukaan hallitus. – Tällainen sijoitus voi olla mitä tahansa varoja, joita halutaan sijoittaa yhtiöön osakepääoman ehdoilla. • Pääomasijoitus voidaan tehdä esimerkiksi siten, että jokainen osakkeenomistaja suorittaa yhtiölle tietyn, osakeomistuksen suhteessa maksetun summan. Tällöin osakkaiden keskinäiset omistussuhteet eivät muutu. – Tavallaan vain vältetään uusien osakkeiden antaminen. – Menettely voi vaikuttaa osakkeiden arvoon, koska oman pääoman ja vieraan pääoman suhde parantuu. Sijoitusta käytettäneenkin juuri tarvittaessa tämän suhteen korjaamista. – Myös yhtiön velka voidaan muuttaa velkojan suostumuksin omaksi pääomaksi. • Todennäköisimmin tällaisen sijoituksen tekee velkoja, joka on muutoin sidoksissa yhtiöön. • Osakepääoman lisäksi yhtiöön voidaan sijoittaa pääomalainoja. – Kyseessä on osakeyhtiön ottama laina. Lainanantajasta eli velkojasta ei tule osakeyhtiön omistajaa (voi tosin olla ennestään). – Pääomalainalla on varsin tiukat edellytykset (OYL 12: 1§):

Osakkeet ym. • Pääoma ja korko saadaan maksaa yhtiön selvitystilassa ja konkurssissa vain kaikkia muita velkoja huonommalla etuoikeudella. – Pääomalainaa huonommassa asemassa em. tilanteissa ovat siten vain osakkeenomistajat. • Pääoma saadaan muutoin palauttaa ja korkoa maksaa vain siltä osin kuin yhtiön vapaan oman pääoman ja kaikkien pääomalainojen määrä maksuhetkellä ylittää yhtiön viimeksi päättyneeltä tilikaudelta vahvistettavan tai sitä uudempaan tilinpäätökseen sisältyvän taseen mukaisen tappion määrän. – Osakepääomaa tai muuta sidottua pääomaa ei oteta laskelmassa huomioon. – Mähönen – Villa sivun 24 esimerkki on tältä kannalta hieman hämäävä. Siinä on laskelmassa mainittu myös osakepääoma, mutta tällä pääomalla ei ole merkitystä arvioitaessa pääomalainojen korkomaksu tai palauttamismahdollisuuksia. » Laskelmassa sijoitettua vapaata pääomaa on 20. 000 euroa ja pääomalainoja 100. 000 euroa eli yhteensä 120. 000 euroa. Kun tilikauden ja edeltävien tilikausien ”voitto” on – 80. 000 euroa (eli siis tappio), jää erotukseksi kirjan tekijöiden mainitsema 40. 000 euroa, joka siis voitaisiin käyttää pääomalainojen korkojen ja palautusten maksuun. • Pääoman tai koron maksamisesta yhtiö tai sen tytäryhteisö ei saa antaa vakuutta. – Vakuuden avullahan pääomalainan etuoikeus paranisi, ja tämä ei siis ole OYL: n mukaan mahdollista. – Pääomalainaehtoisesti varoja yhtiöön sijoittavat todennäköisesti yhtiöön jo muutoin sidoksissa olevat tahot, koska velkasuhteena laina on huono. • Tälläkin rahoituksella pyritään oman ja vieraan pääoman suhteen korjaamiseen. • Pääomalainoilla on yhtäläinen oikeus yhtiön varoihin, jos toisin ei ole sovittu. Osakeyhtiö voi luonnollisesti käyttää rahoituksenaan muita velkainstrumentteja, kuten tavallisia luottoja, joukkovelkakirjalainoja tms.

Yhtiökokous • Osakeyhtiö on oikeushenkilönä ”fiktiivinen”. Sitä ei olemassakaan ilman sen toimintaan vaikuttavia osakkeenomistajia ja yhtiön johtoon tai työntekijöiksi valittuja henkilöitä. – Oy ei siten ay: n ja ky: n tavoin henkilöidy tiettyihin omistajiin. • Oy: ssä osakkailla ei ole samanlaista päätösvaltaa yhtiön asioista kuin vastuunalaisilla yhtiömiehillä on. • Osakkeenomistajat voivat periaatteessa sopia keskenään yhtiömiesten tavoin siitä, mitä yhtiössä pitäisi tehdä, mutta tällainen osakassopimus sitoo vain kyseisiä osakkeenomistajia. – Kyse ei ole yhtiösopimuksesta, jossa avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön yhtiömiehet sopivat tehtävien jaosta tms. Tällainen sopimus ei sido siitä tietämätöntä yhtiön ulkopuolista tahoa. – Vrt. yhtiöjärjestys, joka on periaatteessa myös ulkopuolisten tiedossa (koska se rekisteröidään julkiseen rekisteriin). – Myös ns. yhden miehen yhtiö (jossa kaikki äänivaltaiset osakkeet omistaa yksi henkilö) tarvitsee hallintoelimet ja yhtiössä on pidettävä lain vaatimat yhtiökokoukset. • Näiden toimien suorittaminen on toki yksinkertaista. • Osakeyhtiön hallinnon lähtökohta ovat osakkeenomistajat, jotka käyttävät osakkeisiinsa sidottua valtaa yhtiökokouksessa. – Yhtiökokous voi tehdä yhtiön kannalta radikaalejakin muutoksia, kuten yhtiöjärjestyksen muuttaminen, suunnatuista osakeanneista päättäminen tms.

Yhtiökokous • Yhtiökokouksella ei OYL 5: 2 §: n mukaan kuitenkaan ole yleistä toimivaltaa, vaan sen päätettäväksi yhtiössä kuuluvat vain ne asiat, jotka sille osakeyhtiölain mukaan kuuluvat. • Yhtiökokous ei siten voi ottaa kaikkia hallituksen tehtäviä itselleen. • Poikkeuksena yksimieliset osakkeenomistajat. • Yhtiöjärjestyksessä voidaan myös määrätä, että yhtiökokouksen vastuulle kuuluvat myös toimitusjohtajan ja hallituksen yleistoimivaltaan kuuluvat asiat. – OYL 5: 2 § kuvastaa tältä osin osakeyhtiön sopimuksenvaraisuutta. OYL 6: 2 §: n perusteella kirjanpitoa ja varainhoidon valvontaa ei saa siirtää yhtiökokoukselle, koska nämä on mainittu erikseen eikä osana yleistoimivaltaa. • Hallitus voi lisäksi siirtää omasta aloitteestaan tietyn asian yhtiökokouksen päätettäväksi. – Tämä vaatia asiakohtaista päätöksentekoa (”voi saattaa”) eli hallitus ei voi päättää luopua jostain asiaryhmästä kokonaan. • Yhtiökokouksen tehtäviin kuuluu OYL 6: 9 §: n mukaan hallitusten jäsenten valinta. – Yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä, että vähemmän kuin puolet hallituksen jäsenistä valitaan muussa järjestyksessä. • Tyypillisesti kyse on työntekijöiden valitsemista hallituksen jäsenistä, mutta estettä ei ole antaa tällaista oikeutta esim. merkittävälle velkojataholle. • Yhtiökokouksen kutsuu koolle hallitus tai yhtiöjärjestyksessä niin määrättäessä hallintoneuvosto.

Yhtiökokous – Kyse ei tavallaan ole päätöksestä, koska yhtiön hallituksella ei ole vapaata harkintavaltaa asian suhteen. • Varsinainen yhtiökokous on järjestettävä OYL 5: 3 §: n mukaan 6 kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. • Ylimääräinen yhtiökokous on järjestettävä, jos OYL 5: 4 §: n mukainen vähemmistö sitä vaatii. • Yhtiön hallitus voi myös itse päättää ylimääräisen yhtiökokouksen järjestämisestä ja kutsua tällaisen kokouksen koolle silloin, kun hallitus pitää tätä tarpeellisena. – Lainkohta kuvaa hallituksen velvollisuutta valmistella yhtiökokouksessa käsiteltävät asiat. • Eli hallituksen on huolehdittava, että yhtiökokous saa riittävät tiedot käsiteltävistä asioista. – Yhtiön osakkaat eivät siten voi itse kutsua kokousta koolle, vaikka heillä olisi riittävä äänimäärä ylimääräisen yhtiökokouksen vaatimiseen. – Osakkaat, hallituksen jäsen tms. voivat OYL 5: 17 §: n 2. mom. perusteella saada yhtiökokouksen koolle lääninhallituksen (eli nykyisen ELY keskuksen) kutsumana. • Kun edellytyksenä on ”tulisi lain, yhtiöjärjestyksen tai yhtiökokouksen päätöksen…” jne. , viranomaisen on arvioitava täyttyvätkö nämä edellytykset. • Asian käsittely yhtiökokouksessa edellyttää sen mainitsemista kokouskutsussa ja kutsuun liittyvien muodollisuuksien noudattamista.

Yhtiökokous • Varsinaisessa yhtiökokouksessa voidaan kuitenkin käsitellä ne asiat, jotka siellä yhtiöjärjestyksen mukaan kuuluu käsitellä. – OYL 5: 3 § 2 mom. mukaisista asioista on päätettävä varsinaisessa yhtiökokouksessa, vaikka niistä ei mitään mainintaa kutsussa olisikaan. • Jonkinlainen kutsu on aina oltava, koska OYL 21: 2 §: n mukaan kokouksen päätös on mitätön, jos kutsua ei lainkaan ole toimitettu. – Jos kaikki osakkeenomistajat ovat olleet läsnä ja suostuneet yhtiökokouksen pitämiseen, ei kutsun puuttuminen johda mitättömyyteen (hehän voivat tehdä päätöksen yhtiökokousta pitämättäkin). – Entäpä jos kaikki ovat läsnä, mutta eivät ole yksimielisiä? Tähän laki ei anna selvää vastausta. • Vastaava ongelma voi syntyä, jos esim. tilinpäätösasiakirjat eivät ole nähtävillä tai osakkeenomistaja ei niitä pyynnöstään huolimatta saa. – Tästä on laissa poikkeuksena tilanne, jossa em. asiakirjojen tiedot on julkistettu arvopaperimarkkinalain mukaisesti viikkoa ennen kokousta. • Kutsu on lähetettävä jokaiselle osakkaalle, jonka osoite on tiedossa. – Tästä voidaan yhtiöjärjestyksellä poiketa. • Esim. isommissa yhtiöissä, joissa on tuhansia osakkeenomistajia postituskustannukset voivat nousta turhan suuriksi. • Laissa ei mainita sitä, miten osakkaat on kutsuttava, jos henkilökohtaista kutsua ei käytetä. Hyväksyttävänä on pidettävä esim. yhtiön internet sivuilla olevaa kutsua ja muuta riittävää tiedottamista.

Yhtiökokous • Hyvään hallintotapaan kuuluu se, että osakkeenomistajille annetaan tarpeeksi tietoa päätöksentekoa varten. • Etukäteistiedoista on muutenkin hyötyä osakkeenomistajille, vaikka he eivät kokoukseen osallistuisikaan (he voivat mm. arvioida paremmin saamansa taloudellisen informaation pohjalta, onko sijoitus ollut järkevä vai pitäisikö osakkeenomistuksesta luopua) • Yhtiökokoukseen ei ole pakko osallistua. – Osallistumatta jättäminen tarkoittaa vain päätöksentekoon vaikuttamismahdollisuuden menettämistä. • Esim. osakkeisiin liittyvät taloudelliset oikeudet eivät edellytä kokoukseen osallistumista, mutta esim. voitonjakoon ei voi vaikuttaa osallistumatta. – OYL: ssa ei ole mitään vaatimuksia siitä, että yhtiökokouksessa pitäisi olla läsnä tietty määrä osakkeenomistajia, jotta kokous olisi päätösvaltainen. • Päätösvalta on sidottu vain ja ainoastaan kutsun laillisuuteen. • Periaatteessa yksikin paikalle tullut osakkeenomistaja, joka omistaa yhden osakkeen ja yhden äänen (äänivallaton ei todennäköisesti voisi pitää kokousta) voi pitää kokouksen. – Poikkeuksena ovat tietysti ne tilanteet, joissa vaaditaan joko suostumusta tai osakelajikohtaista enemmistöä. – Yhtiöjärjestyksessä voitaneen määrätä tietty minimipäätöksentekovaltaisuusmäärä. • Kun laissa ei ole selvää, sitovaa säädöstä, ei estettä yhtiöjärjestysmääräykselle ole.

Yhtiökokous • Hyvään hallintotapaan kuuluu se, että yhtiökokous järjestetään siten, että osakkeenomistajat voivat käyttää oikeuksiaan. – Esimerkiksi kokouksen ajankohta ja paikka pitäisi valita siten, että osakkeenomistajat voivat mahdollisimman laajasti osallistua. • Pörssiyhtiöiden on pyrittävä hyödyntämään myös tietoliikenneyhteyksiä, jos tämä on mahdollista. Suosituksen mukaan: – ” Yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä, että yhtiökokoukseen saa osallistua postin taikka tietoliikenneyhteyden tai muun teknisen apuvälineen avulla. Myös hallitus voi päättää asiasta, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. ” • Osakeyhtiölaissa ei ole säädöksiä hallituksen jäsenten tai toimitusjohtajan osallistumisesta yhtiökokoukseen. – Heillä on oikeus osallistua kokoukseen. – Hyvän hallintotavan mukaan hallituksen jäsenten (tai ainakin osan heistä) ja toimitusjohtajan pitäisi osallistua yhtiökokoukseen. • Tällä menettelyllä varmistetaan osakkeenomistajien tiedonsaantia. • Tilintarkastajilla on läsnäolo oikeus, mutta myös velvollisuus. – Tilintarkastuslain 19 §: n mukaan heidän on oltava läsnä, ”jos käsiteltävät asiat ovat sellaisia, että hänen läsnäolonsa on tarpeen. ” • Yhtiökokous tekee päätöksensä tavallisesti enemmistöpäätöksillä, jolloin yli puolet annetuista äänistä riittää.

Yhtiökokous – Lakitekstissä ei suoraan todeta, miten suhtautua tyhjään äänestäviin. Ovatko he päätöksen kannalla vai sitä vastaan? • Loogisesti ajatellen tyhjään äänestävä ei kannata päätöstä, jolloin tällaiset äänet pitäisi laskea ”ei ääniksi”. – Ja jättämällä äänestyslapun osakkeenomistaja on antanut äänensä. • Toisaalta voidaan ajatella, että tyhjään äänestäjä ei ole lainkaan antanut ääntään. – Tätä ajattelua tukisi se, että määräenemmistöpäätösten osalta on erikseen mainittu ”kokouksessa edustetut osakkeet”. – Esim. Kyläkallio ym. toteavat vain, ettei ”äänestyksestä pidättäytyneitä” oteta mukaan. Vastaavasti he toteavat määräenemmistöpäätösten osalta ”äänestyksestä pidättäytyneiden” kuuluvan ei ääniin. • HE: n perusteella yhtiökokouksen puheenjohtaja voinee määrätä mitä tehdään tyhjille äänestyslapuille. – Jos yhtiössä on erilajisia osakkeita, äänimäärä voi vaihdella osakelajikohtaisesti. Tällöin lasketaan luonnollisesti yhdelle osakkeelle niin monta ääntä, kuin mitä tämä osake antaa. • Jos esim. A sarja antaa yhden äänen ja näitä osakkeita on äänestyksessä mukana 100 kappaletta, tämän sarjan yhteinen äänimäärä on 100. Jos esim. K sarja antaa 20 ääntä osaketta kohden ja näitä osakkeita on äänestyksessä mukana 6 kappaletta, tämän sarjan yhteinen äänimäärä on 120. Jos A sarjan osakkeenomistajat vastustavat ja K sarjan osakkeenomistajat kannattavat jotain ratkaisua, K sarjan äänimäärän ollessa yli puolet annetuista äänistä, K sarjan kanta voittaa. • Osa päätöksistä on tehtävä määräenemmistöllä OYL 5: 27 §: n mukaan.

Yhtiökokous – Vaadittava enemmistö on 2/3 annetuista äänistä ja kokouksessa edustetuista osakkeista. • Jos osa kokouksessa edustetuista osakkeista äänestää ”tyhjää”, ei määräenemmistöä välttämättä saavuteta. – Riittävää on näissä tilanteissa yksinkertaisesti jättäminen äänestämättä, koska edustetut osakkeet lasketaan mukaan. • Jos päätettävänä on tietyn osakelajin oikeuksiin puuttuvasta järjestelystä (eli vähennetään oikeuksia OYL 5: 28 §: n mukaisesti), määräenemmistö on oltava jokaisesta kokouksessa edustetusta osakelajista sekä kaikkien sellaisten osakelajien osakkeiden enemmistön suostumus, joiden oikeuksia vähennetään. – Pelkkä määräenemmistö osakelajia kohden kokouksessa edustetuista osakkeista ei siten riitä näissä tapauksissa, vaan on saatava niiden osakkeenomistajien enemmistön suostumus, joiden oikeuksia huononnetaan. » Riittävää ei siten ole 2/3 osakelajikohtaisesta äänimäärästä oikeuksiaan menettävän osakelajin kokouksessa edustetuista osakkeista, jos saatu äänimäärä ei ole yli 50 % ko. osakelajista (eli jos kokouksessa on edustettuna 50/100 ko. osakelajin omistajaa, ei edes heidän yksimielinen hyväksyntänsä ole riittävä). » Jos em. määrä ei täyty, on osakkeenomistajilta pyydettävä kirjallinen suostumus. Tämä voitaneen pyytää myös etukäteen (laki ei sitä kielläkään). – Tärkeimmät määräenemmistötilanteet ovat yhtiöjärjestyksen muutos, suunnattu osakeanti, sulautuminen tai jakautuminen sekä yhtiön selvitystilaan asettamista koskeva päätös. • Näillä päätöksillä voi olla muitakin edellytyksiä kuin määräenemmistö. – Esimerkiksi suunnattuun osakeantiin on oltava OYL 9: 4 §: n mukaan yhtiön kannalta painava taloudellinen syy.

Yhtiökokous • Edes yhtiökokouksen määräenemmistö ei voi päättää sellaisesta yhtiöjärjestyksen muutoksesta ilman kyseessä olevien osakkeenomistajien suostumusta, jolla esim. (OYL 5: 29 §): – Vähennetään osakkeenomistajan oikeutta yhtiön voittoon tai lisätään hänen maksuvelvollisuuttaan yhtiölle. Oikeutta vähemmistöosinkoon rajoitetaan (ks. alla). – Samanlajisten osakkeiden tuottamien oikeuksien keskinäisiä suhteita muutetaan. • Näissä tilanteissa voi olla kyse esim. kokonaan uuden osakelajin luomisesta tai siitä, että osakkeista siirrettäisiin toiseen osakelajiin (esim. osalle äänivallattomista osakkeista myönnettäisiin äänioikeus).

Hallitus ja tj • Osakeyhtiöllä on oltava hallitus. Sen sijaan toimitusjohtaja ja hallintoneuvosto eivät ole pakollisia. – OYL 20: 4 §: n mukaan rekisteriviranomaisen on määrättävä yhtiö selvitystilaan ja poistettavaksi rekisteristä, jos sillä ei rekisteriin merkittyä toimikelpoista hallitusta. • Esitöissä ei suoraan todeta, riittääkö se, että hallituksessa on esim. kolme jäsentä, vaikka yhtiöjärjestys edellyttäisi viittä jäsentä. – Kolme jäsentä täyttää lain vaatimukset, mutta voidaanko yhtiöjärjestyksen vastaista hallitusta pitää toimikelpoisena? – Oikeuskirjallisuudessa ratkaisu on kytketty päätösvaltaisuuteen. OYL 6: 3 § edellyttää tältä osin, että paikalla on yli puolet jäsenistä. Kolmijäseninen hallitus olisi siten vielä toimintakelpoinen. • Yhtiöjärjestyksessä edellytetyn toimitusjohtajan puuttuminen ei esitöiden mukaan oikeuta rekisteristä poistamiseen. – Käytännössä kaikissa vähänkään suuremmissa yhtiöissä on toimitusjohtaja ja tämän alaisina varatoimitusjohtajia. • Nimityksillä ei ole merkitystä ja varatoimitusjohtajan sijasta voidaan käyttää termiä ”johtaja”, ”päällikkö” tms. • Varatoimitusjohtaja tms. luetaan yhtiön ”muuhun johtoon”. – Hyvän hallintotavan mukaan pörssiyhtiöissä tulisi ilmoittaa, ketkä kuuluvat yhtiön johtoon ja miten tämä johto on organisoitu.

Hallitus ja tj – Muita yhtiöitä koskevassa suosituksessa muu johto tai johtoryhmän tehtävät ja asema on kuvattu: ”Organisaatioon voi kuulua yhtiön toiminnan laajuudesta riippuen myös johtoryhmä. Johtoryhmä avustaa toimitusjohtajaa päätösten valmistelussa ja päätöksenteossa. Johtoryhmällä ei ole virallista yhtiöoikeudellista asemaa, vaan johtoryhmän valta ja vastuu ovat toimitusjohtajan valtaa ja vastuuta. Johtoryhmän päätökseksi tulee toimitusjohtajan mielipide. ” • Mitään estettä sille, että hallitus tai toimitusjohtaja siirtävät päätösvaltaa johtoryhmille tms. orgaaneille ei ole, mutta em. tahot vastaavat aina siitä, että toiminta on asianmukaisesti organisoitua. – Hallintoneuvostot ovat harvinaisempia ja ne sivuutetaan tässä luennossa. • Hallituksessa on oltava yhdestä viiteen jäsentä, jos yhtiöjärjestyksessä ei toisin määrätä. – Yhtä hallituksen jäsentä käytetään yleensä yhden miehen yhtiöissä, joissa tämä osakkeenomistaja voi samalla olla ainoa hallituksen jäsen. – Hallituksen jäsenenä ei (toisin kuin avoimen yhtiömiehenä) OYL 6: 10 §: n mukaan voi olla oikeushenkilö, alaikäinen / holhouksenalainen tai konkurssissa oleva. • Hallitusten jäsenten on siten aina oltava luonnollisia henkilöitä. ‒ Tältä osin Suomessa poiketaan EU: n käytännöstä, koska Eurooppa yhtiön hallituksessa voisi asiaa koskevan EU: n sääntelyn mukaan olla oikeushenkilökin, jos kansallinen laki tämän sallii. Suomalaisessa Eurooppa yhtiöissä ei voi olla kuin luonnollisia henkilöitä hallituksen jäseninä. • Mitään ammattitaitoa ei edellytetä, mutta ”tietämättömyys” ei toisaalta vapauta vastuusta.

Hallitus ja tj • Hallituksessa voi olla erilaisia työryhmiä, valiokuntia tms. – Osakeyhtiölaki ei tunne tällaista käytännön työnjakoa, joten se ei poista em. ryhmien ulkopuolisen hallituksen jäsenen vastuuta hallituksen lopulta tekemistä päätöksistä. • Merkitystä voi olla keskinäisen vastuunjaon osalta. • Hyvän hallintotavan mukaan toimitusjohtaja ei saisi olla hallituksen puheenjohtaja. – Taustalla on ajatus ristiriidasta, joka syntyy valvottavan (tj: n) osallistuessa valvojan (hallituksen) päätöksentekoon. – Kyse on vain suosituksesta, joten esim. pienemmissä yhtiöissä kyse voi olla samasta henkilöstä. • Hallituksen tehtävänä on OYL 6: 2 §: n mukaan: – ” Hallitus huolehtii yhtiön hallinnosta ja sen toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä (yleistoimivalta). Hallitus vastaa siitä, että yhtiön kirjanpidon ja varainhoidon valvonta on asianmukaisesti järjestetty. ” • Yleistoimivallan lisäksi yhtiökokous voi antaa hallitukselle tehtäviä. – ”Hallitus tai hallituksen jäsen ei saa noudattaa yhtiökokouksen, hallintoneuvoston tai hallituksen tekemää päätöstä, joka on tämän lain tai yhtiöjärjestyksen vastaisena pätemätön. ” • Hallituksen on siten valvottava yhtiön toimien lainmukaisuutta.

Hallitus ja tj • Hallituksen päätökseksi tulee enemmistön päätös. – Yhtiöjärjestyksessä voidaan poiketa tästä. – Puheenjohtajan ääni ratkaisee äänten mennessä tasan. – Hallituksessa äänestetään ”mies ja ääni” periaatteella. • Hallituksen päätösvaltaisuus edellyttää yli puolten hallituksen jäsenten läsnäoloa. – Tarvittaessa on käytettävä varajäseniä, jos varsinainen jäsen on estynyt. – Kaikille hallituksen jäsenille on varattava tilaisuus osallistua päätöksentekoon. • Päätöksiä ei siten voi lainkaan tehdä, jos kokouksesta ei ole asianmukaisesti tiedotettu kaikille hallituksen jäsenille. • Hallituksen jäsen ei saa osallistua hänen ja yhtiön välisen asian käsittelyyn tai sellaisen asian käsittelyyn, jossa hänellä on odotettavissa olennaista etua, joka saattaa olla ristiriidassa yhtiön edun kanssa (esteellisyys).

Hallitus ja tj – Esitöissä mainitaan esimerkkinä sellaisista optioista päättäminen, jotka hallituksen jäsen itse saisi. – Tältä osin kannattaa olla mieluummin varovainen kuin rohkea, koska esteellisen hallituksen jäsenen osallistuminen päätöksentekoon johtaa päätöksen pätemättömyyteen. – Esteellisiä hallituksen jäseniä ei lasketa mukaan hallituksen päätösvaltaisuutta arvioitaessa, joten poisjäänti tällä perusteella ei yleensä aiheuta ongelmia. • Tosin esteellisyyttä koskeva kanta voitaisiin riitauttaa, jos hallituksen jäseniä ei ilman esteelliseksi itseään katsonutta jäsentä ole tarpeeksi paikalla. • Esteellisyyteen liittyy myös se, että hallituksen jäsenten enemmistön tulisi hyvän hallintotavan mukaan olla riippumattomia yhtiöstä. – Mitään estettä sille, että hallituksen jäsen omistaa ko. yhtiön osakkeita, ei lain mukaan ole. – Pörssiyhtiöiden osalta vähintään kahden hallituksen jäsenen tulisi olla riippumattomia sekä yhtiöstä että sen merkittävistä osakkeenomistajista. • Voidaankohan suositusta toteuttaa Suomessa? • Hallitusten jäsenten toimikauden pituus on: – Yksityisessä yhtiössä (tavallinen oy) toistaiseksi. – Julkisessa osakeyhtiössä (oyj) valintaa seuraavan varsinaisen yhtiökokouksen päättymiseen asti. • Varsinaisessa yhtiökokouksessa on siten valittava uudet hallituksen jäsenet.

Hallitus ja tj – Hallituksen jäsenen voi erottaa kesken toimikauden se taho, joka hänet on nimittänyt. • Tällöin sekä esim. kuoleman tapauksessa että esim. liiketoimintakieltotapauksissa hallitusta on tarvittaessa täydennettävä. – Täydennysvaatimus johtuu siitä, että yhtiöllä on aina oltava toimiva hallitus. • Toimitusjohtajan yleiset tehtävät ovat OYL 6: 17 §: n mukaan: – ”Toimitusjohtaja hoitaa yhtiön juoksevaa hallintoa hallituksen antamien ohjeiden ja määräysten mukaisesti (yleistoimivalta). Toimitusjohtaja vastaa siitä, että yhtiön kirjanpito on lain mukainen ja varainhoito luotettavalla järjestetty. Toimitusjohtajan on annettava hallitukselle ja sen jäsenelle tiedot, jotka ovat tarpeen hallituksen tehtävien hoitamiseksi. ” • ”Juoksevan hallinnon” arvioinnissa on sama ongelma kuin avoimen yhtiön toimitusjohtajan osalta. Se, mikä on tällaista hallintoa, riippuu pitkälti yhtiön koosta ja yhtiössä omaksutuista käytännöistä. • Poikkeukselliset toimet eivät sitä ainakaan ole. • Kirjanpidon ja varainhoidon osalta toimitusjohtaja viime kädessä valvoo näiden hoitamista. Käytännössä valvonta kohdistuu esim. talousjohtajaan, joka tältä osin raportoi toimistusjohtajalle. – ”Toimitusjohtaja saa ryhtyä yhtiön toiminnan laajuus ja laatu huomioon ottaen epätavallisiin tai laajakantoisiin toimiin vain, jos hallitus on hänet siihen valtuuttanut tai hallituksen päätöstä ei voida odottaa aiheuttamatta yhtiön toiminnalle olennaista haittaa. Viimeksi mainitussa tapauksessa hallitukselle on mahdollisimman pian annettava tieto toimista. ”

Hallitus ja tj • Tilanne voitaisiin rinnastaa avoimen yhtiömiehen oikeuteen tehdä poikkeuksellisen laajoja toimenpiteitä. • Toimitusjohtajan valitsee hallitus, joka voi myös erottaa hänet. Toimitusjohtajalla on myös oikeus erota. – Erottaminen ja eroaminen eivät tarvitse perusteluita, koska toimitusjohtajana ei voi toimia ilman hallituksen luottamusta. • Toimitusjohtajan ja yhtiön välisessä sopimuksessa saattaa kuitenkin olla ehtoja, joiden perusteella toimitusjohtaja on oikeutettu korvaukseen erottamistilanteissa. – OYL: ssa ei ole säädöksiä siitä, voisiko toimitusjohtaja vetäytyä väliaikaisesti tehtäviensä hoidosta (poikkeuksena luonnollisesti sairauslomat ja muut lomat). • Tällainen tarve voi syntyä esim. rikosepäilyn takia. – Tavallisesti toimitusjohtaja todennäköisesti jatkaa tehtävissään, jos epäily ei koske esim. talousrikoksia tai jotain vakavaa rikosta. – Vakavampien rikosten osalta yhtiön kannalta olisi järkevää, jos tj voisi vetäytyä tutkinnan ajaksi. • Pitäisin tätä kuitenkin mahdollisena, jos hallitus ja toimitusjohtaja hyväksyvät tällaisen ratkaisun. Jos hän ei sitä hyväksy, hallituksen ainoa mahdollisuus on toimitusjohtajan erottaminen. • Toimivallan ylittäen tehty päätös (oli tekijänä sitten hallitus tai toimitusjohtaja) on pätemätön. – Esimerkiksi tapauksessa KKO: 2006: 90 KKO piti panttauspäätöstä pätemättömänä. Perustelujen mukaan:

Hallitus ja tj • ”Yhtiön hallituksella ei ole oikeutta ryhtyä toimeen, jolla yhtiön varoja käytetään osakeyhtiölakiin sisältyvien, velkojien suojaamiseen tähtäävien säännösten mukaan kielletyllä tavalla. Niin yhtiön hallitus kuin oikeustoimen toisena osapuolena oleva pankkikin ovat velvollisia tuntemaan yhtiön varojen käyttöä koskevat, osakeyhtiölakiin perustuvat kiellot ja rajoitukset. ” • Kun oikeustoimen kuuluminen tällaisen kiellon piiriin johtuu oikeustoimen tosiasiallisesta luonteesta niissä olosuhteissa, joissa se on tehty, on merkitystä kuitenkin annettava toisen osapuolen tietoisuudelle niistä seikoista, jotka tekevät toimesta kielletyn. ” Vastapuolena ollut pankki oli tietoinen sen tahon huonosta taloudellisesta tilanteesta, jonka eduksi pantti myönnettiin. • KKO katsoi, ettei panttaus sitonut yhtiötä.

Edustaminen • Osakeyhtiötä edustaa hallitus. – Hallituksella on siten yleisvaltuus edustamiseen kaikissa tilanteissa. • Asia on todettu OYL 6: 25 §: ssä. Kun lainkohdassa ei viitata hallituksen yleistoimivaltaan, ei tämä edustusoikeus ole siirrettävissä yhtiökokoukselle. – Siten esim. yhtiökokouksen puheenjohtaja ei voi edustaa yhtiötä. • Toimitusjohtaja voi edustaa yhtiötä oman toimivaltansa piiriin kuuluvissa tilanteissa. – Juoksevaan hallintoon voi kuulua esim. yhtiön ylimmän johdon nimittäminen ja johtajasopimusten allekirjoittaminen. • Yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä edustamisoikeus esim. hallituksen jäsenelle tai toimitusjohtajalle sekä hallituksen määräämälle. – Hallituksen määräämiä ovat esim. prokurat (per procuram). • Procura tarkoittaa oikeutta kirjoittaa yhtiön nimi tietyissä prokurassa määrätyissä tilanteissa. – Toimitusjohtajan osalta kyse on siis laajennuksesta tavanomaiseen edustusoikeuteen. – Yhtiötä voi edustaa myös muu taho asemavaltuuden perusteella, jolloin edustusoikeus on rajattu tämän tehtävän normaalisti vaatimiin toimiin. • Pankin toimihenkilöt voivat siten allekirjoittaa lainapaperit, vaikka heillä ei olisi (saattaa tosin olla) prokuraa. • Edustamisoikeudessa on ensinnäkin kyse kelpoisuudesta.

Edustaminen – Vain edustamiseen oikeutetuilla on kelpoisuus toimia näin. • Esimerkiksi hallintoneuvostolle, yhtiökokoukselle tai osakkeenomistajille ei osakeyhtiölaissa ole annettu kelpoisuutta edustaa yhtiötä. • Pitäisin epävarmana jopa sitä, voivatko yksimielisetkään osakkeenomistajat ilman muodollista valtuutuspäätöstä ”edustaa” yhtiötä. – Tapauksessa KKO: 2011: 21 käsiteltiin asemavaltuuden laajuutta. – Poikkeustilanne: Rekisteristä poistettu yhtiö. • Ks. KKO: 2010: 84 • Edustaminen ja päätöksenteko ovat eri asioita. – Kaiken edustamisen taustalla pitäisi tietenkin olla lain ja hyvän hallintotavan mukaan tehty päätös. • Sopimuskumppani ei välttämättä tiedä, ettei päätöstä ole tehty ja sopimuksesta voi tulla sitova. • Kelpoisuuden ylittämisestä (esim. prokuran rajoitukset tai yhtiöjärjestyksen määräys siitä, keillä on yhdessä oikeus edustaa yhtiötä) sopimuskumppaneilla on periaatteessa tieto, koska em. tiedot on ilmoitettava kaupparekisteriin. – Jos päätöstä ei ole ja edustaja siten ylittää toimivaltansa, päätös on pätemätön sellaiseen ulkopuoliseen nähden, joka ei tiennyt eikä pitänytkään tietää toimivallan ylityksestä. • Esimerkiksi ulkopuolisen tahon ei yleensä tarvitse tarkastaa hallituksen kokouksen pöytäkirjoja sen varalta, että hallitus olisi kieltänyt toimitusjohtajaa hoitamasta jotain muutoin juoksevaan hallintoon kuuluvaa asiaa.

Varojen jako • Uuden osakeyhtiölain lähtökohtana on se, että haluttaessa voidaan jakaa vaikka koko jaettavissa oleva pääoma osakkaille. – Jaettavissa on kuitenkin vain oma vapaa pääoma. • Sidotusta pääomasta osa on jakokelvotonta. – Arvonkorotusrahasto on absoluuttisesti jakokelvotonta, koska tässä erässä on kyse tasearvojen korjaukseen tarkoitetusta erästä, jonka jakaminen vääristäisi kuvaa yhtiön varallisuudesta. – Jako voi tapahtua osingonjakona tai alentamalla osakepääomaa. • Osakepääoman minimejä ei tietenkään saa alittaa. • Osakepääoman alentamisessa on käytettävä OYL 14 luvun velkojainsuojamenettelyä. • Muu kuin OYL: ssä hyväksytty varojen jako on laitonta varojen jakoa. – Tällaista on mm. yhtiön varojen vähentäminen tai velkojen lisääminen ilman liiketaloudellista perustetta. • Eli kyse on tilanteesta, josta business judgement –säännön vastaisena voi myös syntyä korvausvastuu. • Jaon on perustuttava vahvistettuun tilintarkastettuun tilinpäätökseen. Jaossa on otettava huomioon tilinpäätöksen jälkeen yhtiön taloudellisessa asemassa tapahtuneet olennaiset muutokset (OYL 13: 3 §). – Jos tilinpäätös ei osoita jakokelpoisia varoja, mitään jakoa ei voida tehdä. – Jos yhtiön tilinpäätös on esim. osoittanut jakokelpoisia varoja olevan 100. 000 euroa, mutta tämän jälkeen yhtiön velvoitteet ovat kasvaneet ja kyseinen summa on jouduttu maksamaan velkojille, ei jakokelpoisia varoja todellisuudessa enää ole.

Varojen jako • Varoja ei saa jakaa, jos jaosta päätettäessä tiedetään tai pitäisi tietää yhtiön olevan maksukyvytön tai jaon aiheuttavan maksukyvyttömyyden (OYL 13: 2 §). – Päätöstä tehtäessä on siten otettava huomioon varojen jakopäätöksen vaikutus myös tulevaisuudessa. – Vaikka tilinpäätös ja sen jälkeinen kehitys vielä sallisivat varojen jaon, jako on lainvastainen, jos se aiheuttaa maksukyvyttömyyden. Tällaisesta jaosta seuraa myös palautusvelvollisuus. – Maksukykytesti koskee kaikkia voitonjakomuotoja ja esim. omien osakkeiden hankintaa. • Maksukykyisyystesti tehdään päätöksentekoajankohdan tietojen perusteella. – Päätöstä tehtäessä on asianmukaisella huolellisuudella arvioitava, mikä voisi olla varojen jaon vaikutus yhtiön maksukykyyn. • Laittomasti jaetut varat on palautettava yhtiölle. – Palautusvelvollisuus edellyttää sitä, että varojen saaja tiesi tai olisi pitänyt tietää jaon laittomuudesta. • Huolellisuutta arvioidaan niiden tietojen perusteella, jota päätöksen tehneillä osakkeenomistajilla ja yhtiön hallituksella oli päätöksentekohetkellä. – Se, että jälkikäteen ilmenee, että voitonjakoon ei olisi ollut varoja, ei osoita huolimattomuutta. – Tosin menettely voi olla huolimatonta, jos on ollut olemassa jonkinasteinen vaara maksukyvyttömyydestä ja varojen jakopäätös on tehty ”parhaan mahdollisen mallin” pohjalta, jossa vaaraa ei ole.

Varojen jako » Jos on olemassa todellinen riski maksukyvyttömyydestä, varoja ei mielestäni tule jakaa niin paljon, että tämän riskin todennäköisyys kasvaa. Päätöksenteossa on syytä noudattaa varovaisuutta! – Tärkeässä asemassa on tilinpäätösinformaatio ja muu tieto maksuvalmiudesta ja vakavaraisuudesta. • Kaikki varoja saaneet osakkeenomistajat eivät siten välttämättä ole palautusvelvollisia. – Mahdollisesta vajauksesta voivat joutua vastuuseen jakopäätöksen tehneet tahot ja yhtiön hallitus tai toimitusjohtaja. – Palautukselle on maksettava korkoa. • Ns. vähemmistösuojasäädöksen (OYL 13: 7 §) mukaan: – ”Osinkona on jaettava vähintään puolet tilikauden voitosta, josta on vähennetty yhtiöjärjestyksen mukaan jakamatta jätettävät määrät, jos sitä varsinaisessa yhtiökokouksessa ennen voiton käyttämistä koskevan päätöksen tekemistä vaativat osakkeenomistajat, joilla on vähintään yksi kymmenesosa kaikista osakkeista. ” • Jaettavaksi voidaan siten vaatia vain tilikauden voitosta osa. – Jos vaatimuksen esittää alle 1/10 kaikista osakkeista, ei jakoa tarvitse tämän säädöksen mukana tehdä. Määrä ei ole sidottu kokouksessa edustettuihin osakkeisiin. – Osingon jakomaksimi on luonnollisesti sama kuin tavallisestikin. • Voitonjako ei siis saa johtaa maksukyvyttömyyteen (lienee harvinaista, kun jaetaan voittoa).

Varojen jako • Vähemmistösuojasäädöksen avulla ei siten voi kiertää osingonjakosääntöjä. • Hallitus voi päättää yleishyödyllisen lahjan antamisesta. – Tällainen lahja ei tietenkään ole esim. hallituksen jäsenen lähiomaisille annettu lahja. – Vähäisiä muita lahjoja voidaan myös antaa (esim. tavallinen syntymäpäiväonnittelu työntekijälle tai johtajalle). • Osakepääoman alentamiseen liittyy ns. velkojien suojamenettely. – Velkojilla on oikeus vastustaa alentamista (OYL 14: 2 §). – Velkojilla ei siten yleensä ole oikeutta vastustaa tavallista voitonjakoa. • Poikkeuksena on OYL 14: 2 §: n mukaan tilanne, jossa osakepääomaa on alennettu tappion kattamiseksi. Tällöin yhtiön vapaata omaa pääomaa saa jakaa vain velkojien suojamenettelyä käyttäen alentamisen rekisteröimistä seuraavien kolmen vuoden aikana. – Osakepääoman alentamispäätös raukeaa, jos velkoja vastustaa sitä. • Yhtiöllä on kuitenkin mahdollisuus maksaa tai antaa turvaava vakuus tällaiselle velkojalle.

Korvausvastuu • Osakeyhtiö vastaa ulkopuolisille itsenäisenä oikeushenkilönä. Siihen on esim. kohdistettava vaade työntekijän työssään kolmannelle aiheuttamista vahingoista. – Näissä tilanteissa vastuuperusteet määräytyvät normaalien sopimus ja vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaisesti. • Osakeyhtiölaissa ei edes ole säädöksiä siitä, millä edellytyksin yhtiö on vastuussa ulkopuolisille tapahtuneista vahingoista tai muista velvoitteistaan. – Muu kuin yhtiön vastuu on yleensä poikkeuksellista, koska yhtiön ulkopuoliset tahot voivat tavallisesti aina kohdistaa vaatimuksensa yhtiöön. • Vaikka vahingon olisi aiheuttanut esim. yhtiön toimitusjohtaja, ulkopuolisen vahingonkärsineen ei tarvitse kohdistaa vaatimusta tähän henkilöön. • OYL 22 luvussa on säädökset siitä, millä perusteella yhtiön eri toimielimet ja osakkeenomistajat voivat olla vastuussa yhtiön päätöksistä tms. aiheutuneista vahingoista. – Säädökset vastaavat pitkälti aiempaa lakia, mutta niiden sanamuotoja on muutettu ja esim. yhtiökokouksen puheenjohtajan vastuuta koskeva säädös on uusi. – Vastuuperusteena on huolimattomuus tai tahallisuus. • Tältä osin laki ei ole lainkaan muuttunut. – Yhtiön toimielimistä tyypillisimmin vastuuseen joutuu yhtiön toimitusjohtaja ja hallitus. • Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että he toimivat yhtiön puolesta ja lisäksi tietävät parhaiten yhtiön tilan.

Korvausvastuu • Muiden tahojen, kuten osakkeenomistajien, vastuu on harvinaisempaa. – Nämä tahot ovat vastuussa vain, jos he ovat toimineet osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen vastaisesti. • OYL uudistuksella 2006 ei pyritty muuttamaan sinänsä toimivaksi todettua järjestelmää. Tiettyjä muutoksia kuitenkin tehtiin: – Tuottamusolettama, kun vahinko on aiheutettu OYL: ia tai yhtiöjärjestystä rikkomalla. – Tuottamusolettama ns. lähipiiritransaktioilla aiheutetuilla vahingoilla. – Osakkeenomistajan vastuu ei enää edellytä törkeää tuottamusta. • Tältä osin tuottamusarvioinnissa on tosin otettava huomioon osakkeenomistajan asema ja tiedot. – HUOM: osakkeenomistajan voi olla esim. konsernin emoyhtiö, joka ajaa ns. omaa etuaan. – Pienosakkeenomistaja ei kovin todennäköisesti joudu vastuuseen. • Taustalla on myös yhtiökokouksen vallan lisääntyminen (eli mahdollisuus käsitellä yhtiökokouksessa normaalisti hallitukselle kuuluvia asioita). – Osakkeenomistaja ei enää voi vaatia ns. välillisen vahingon korvaamista itselleen, vaan hänen on ajettava kannetta yhtiön nimissä. • Kanteen menestyessä yhtiö luonnollisesti korvauksen vahingoista ja osakkeenomistajan osakkeiden arvo palautuu sellaiseksi, kuin se olisi ollut ilman vahinkoa. – Vanhentumisajat on uudistettu.

Kuka voi olla vastuussa? • Yhtiön johdon vastuusta on säädetty OYL 22: 1 §: ssä. OYL: n lähtökohtana on johdon tuottamukseen perustuva vastuu. – Toimitusjohtaja ja hallituksen jäsen vastaavat tuottamuksella yhtiölle aiheuttamastaan vahingosta. – Osakkaalle tai kolmannelle (esim. velkojalle) syntyvän korvausvastuun edellytys on lisäksi se, että vahinko on aiheutettu osakeyhtiölakia tai yhtiöjärjestystä rikkomalla. – Yhtiöoikeudellisen vastuun syntymiseen riittää lieväkin tuottamus. – Lainkohta vastaa pääosin vanhan OYL: n 15: 1 §: ää. • Vastuun edellytyksenä on tietty asema yhtiössä. – Jos vahingon on aiheuttanut joku muu kuin yhtiön johdossa oleva henkilö, vastuu ei ole yhtiön johdon vastuuta. – Rajanveto ongelmia voi aiheutua henkilön toimiessa samalla yhtiön johdossa ja esim. jonkin tehtaan johtajana. Tällöin vain yhtiön johdon osana toimiminen voi aiheuttaa yhtiöoikeudellisen vastuun. • Vaikka ko. henkilö olisi aiemmin ollut tai myöhemmin valittaisiin esim. yhtiön toimitusjohtajaksi, hän on OYL 22 luvun mukaisessa vastuussa vain toimiessaan toimitusjohtajana. • Käytännössä tämänkaltaiset tilanteita voi syntyä lähinnä pk yrityksissä (perheyritys, jossa sama henkilö toimii sekä toimitusjohtajana että vastaa tuotannollisesta toiminnasta).

Kuka voi olla vastuussa? – Esitöiden mukaan johdolla tarkoitetaan hallituksen ja hallintoneuvoston jäseniä sekä toimitusjohtajaa. Kysymys siitä, ketä on pidettävä pykälässä tarkoitettuna johtoon kuuluvana henkilönä, ratkaistaan viime kädessä sen perusteella, kuka tosiasiassa on valittu hoitamaan kyseistä tehtävää, eikä asiaa koskevien muodollisten seikkojen perusteella. Esimerkiksi kaupparekisterimerkinnällä on tässä suhteessa ainoastaan todisteluvaikutus. • Vrt. avoimen ja kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies, jonka velkavastuu (ja siten vahingonkorvausvastuukin) päättyy vasta, kun ero yhtiöstä on merkitty kaupparekisteriin. – Näissä tilanteissa on selvä ero: yhtiömiehen vastuuta ei tarvitse arvioida tuottamuksen kautta, koska hänen vastuunsa on velkavastuuta. Riittävää vastuun syntymiselle on se, että avoin tai kommandiittiyhtiö on jollain tavalla vastuussa vahingosta. Aiheuttaja voi siten olla esim. toinen yhtiömies. • Vanhan osakeyhtiölain aikana vastuuseen hallituksen jäsenenä saattoi joutua, vaikka oli jo eronnut hallituksesta, jos erosta ei ollut tehty asianmukaisia kaupparekisteri ilmoituksia. – Uuden lain lähtökohtana voidaan mielestäni pitää esitöiden valossa enemmänkin ”hallituksessa toimivien” henkilöiden vastuuna. Jättäytyminen sivuun päätöksen teosta ei kuitenkaan voi vapauttaa vastuusta, jos henkilö on valittu hallitukseen. – Kaupparekisterissä hallituksen jäseneksi merkitty henkilö saattaa joutua ainakin kuluvastuuseen, jos hänet tämän virheellisen tiedon perusteella haastetaan oikeuteen. » Se, että ko. henkilön nimi ei näy hallituksen kokouspöytäkirjassa läsnäolleena ei mielestäni riitä vapauttamaan kuluvastuusta. » Varsinaista vahingonkorvausvastuuta ei siis enää syntyisi.

Kuka voi olla vastuussa? • Vastuun syntymistä ei kuitenkaan estä virheellinen valinta, koska muussa tapauksessa yhtiön johdon vastuuta voitaisiin pakoilla valitsemalla johtoelimet tarkoituksellisesti virheellisessä menettelyssä (esim. yhtiökokous ei ole päätösvaltainen virheellisten kutsujen takia). – Savela on katsonut, että myös tosiasialliset johtajat voisivat joutua vastuuseen hallituksen jäsenenä tai toimitusjohtajana, vaikka heitä ei muodollisesti olisi lainkaan näihin tehtäviin valittu. • Tätä kantaa tukee em. hallituksen esityksen ”epämuodollinen” lähtökohta. • Samaan lopputulokseen päädyttäneen ilman “yhtiöoikeudellista” vastuutakin, koska toimiminen yhtiön johtoelimenä ilman minkäänlaista päätöstä on selkeästi tuottamuksellista ja rinnastuksesta yhtiöoikeudelliseen vastuuseen todennäköisesti täyttäisi vahingonkorvauslain 5: 1 §: n edellyttämän erittäin painavan syyn taloudellisen vahingon korvaamiselle. • Jos joku on omatta syyttään joutunut tekemään tavallisesti yhtiön johdolle kuuluvia päätöksiä (esim. silloin, kun yhtiökokous ei ole pystynyt päättämään uuden toimivan hallituksen nimittämisestä), rinnastusta yhtiön johdon vastuuseen ei muutoinkaan tarvita eikä menettely edes ole tuottamuksellista, jos ulkopuolisille ja yhtiön omistajille on ilmoitettu tilanteesta – Tällainenkin toimija voi joutua vastuuseen, jos hän pyrkii tekemään muita ratkaisuja kuin sellaisia, joilla pyritään saamaan yhtiölle toimiva hallitus tai jotka ovat välttämättömiä yhtiön normaalin toiminnan varmistamiseksi. – Tärkeämpien asioiden osalta hallitukselle normaalisti kuuluva päätösvalta siirtynee yhtiökokoukselle näissä tapauksissa. – Käytännössä tällainen tilanne on enemmän teoreettinen.

Vastuu yhtiölle on ensisijaista • Lähtökohtana on ensisijaisesti yhtiölle aiheutetun vahingon korvaaminen. Muiden tahojen tulisi saada korvauksensa yhtiöltä. – Tätä perustetta ei voida aina noudattaa, koska yhtiö on voinut menettää mahdollisuutensa saada korvausta vastuuvelvollisilta tai osakkeenomistaja ym. ei muutoin voisi enää saada korvausta menetyksestään yhtiöltä. • Tätä linjaa osoittaa tapaus KKO: 2000: 89, jossa käräjäoikeus katsoi, ettei osakkeenomistajalla ollut kanneoikeutta yhtiölle aiheutetusta vahingosta. Hovioikeus oli asiasta toista mieltä ja tämän kannan omaksui myös KKO. Perusteluissa todetaan, että osakkeenomistajalla oli oikeussuojan tarve, koska yhtiössä oli ollut vain kolme osakkeenomistajaa ja kahden muun toimien vaikutukset olivat siten selkeästi kohdistuneet tähän kolmanteen (vaikkakin yhtiön välityksellä). Toimilla oli loukattu osakkeenomistajien yhdenvertaisuutta. Kanneoikeutta ei estänyt sekään, ettei osakkeenomistaja ollut ajanut vähemmistö kannetta yhtiön lukuun. • Ylempien oikeusasteiden kantaa on pidettävä oikeana, koska OYL: n vahingonkorvausnormit on tarkoitettu myös muiden tahojen kuin yhtiön itsensä suojaksi. Lisäksi yhdenvertaisen kohtelun periaate on selkeästi yksittäistä osakkeenomistajaa suojaava normi. – Tapaus on kuitenkin poikkeuksellinen, koska menettely oli tarkoituksellisesti suosinut kahta omistajaa ja nämä vahingonaiheuttajat olivat selvästi tienneet menettelynsä vahingoittavan paitsi yhtiötä myös yhtä sen omistajista (heille itselleen ei aiheutunut vahinkoa, koska he omistivat sen yhtiön minne omaisuutta siirrettiin). – Nykylain kantaa ei ole saatu ja se on lakitekstin perusteella aiempaa torjuvampi.

Mitä vahinkoja on korvattava? • Osakeyhtiölaissa ei ole todettu, mitä vahinkoja lain tarkoittaman vastuun tulisi kattaa. – Käytännössä osakeyhtiön puolesta toimivat, tilintarkastajat tai osakkeenomistajat eivät voi aiheuttaa muita kuin ns. puhtaita varallisuusvahinkoja. • Esine tai henkilövahingot ovat mainittujen tahojen aiheuttamina hyvin poikkeuksellisia. Yhtiöoikeudellinen vastuu menettäisikin merkityksensä, jos se ei kattaisi varallisuusvahinkoja. – Olisiko esim. se, että hallituksen puheenjohtaja vahingossa kaataa kahvia kokouksessa toisen hallituksen jäsenen syliin edes mikään yhtiön johdossa aiheutettu vahinko? • Vastuun ulottumista varallisuusvahinkoihin ei ole missään vaiheessa kiistetty, vaan sekä yhtiöoikeudellisissa vastuutilanteissa että myös niihin rinnastettavissa (esim. selvitysmiesten tai konkurssipesänhoitajien vastuu) korvausvastuu käsittää myös tällaiset vahingot. • Yhtiön oma vastuu suhteessa ulkopuolisiin voi perustua edellä todetuin tavoin mm. sopimuksiin. – Tällöin riippuu vastuuperusteesta mitä vahinkoja on korvattava. • Tyypillisesti myös varallisuusvahingot joudutaan korvaamaan sopimusperusteella. • Muut tilanteet eli ns. deliktivahingot ovat harvinaisempia. – Yhtiön johdon vastuun kannalta näissä tilanteessa on aina kyse varallisuusvahingosta.

Tuottamus • Yhtiön johdon vastuu perustuu tuottamukseen eli huolimattomaan menettelyyn kyseisessä asemassa. – Vertailukohtana on siten aina se, miten huolellinen hallituksen tai hallintoneuvoston jäsen taikka toimitusjohtaja toimisi. – Vastuu jo edellä todetuin tavoin jakautuu kahteen osaan eli vastuuseen yhtiölle ja vastuuseen osakkeenomistajille sekä yhtiön ulkopuolisille tahoille. • OYL: n esitöissä on viitattu yhtiön johdon huolellisuusvelvollisuuteen suhteessa yhtiöön. – Yhtiön johdon ja yhtiön suhde nähdään eräänlaisena agentti päämiessuhteena, jossa johdon tehtävä on luonnollisesti edistää kaikin tavoin päämiehen eli yhtiön etua. – Tämän velvollisuuden rikkominen osoittaa tuottamusta. • Toimielimet syyllistyvät huolimattomuuteen ainakin silloin kun ne ylittävät toimivaltansa (eli hallitus tekee yhtiökokoukselle kuuluvia ratkaisuja ja toimitusjohtaja hallitukselle kuuluvia ratkaisuja) ilman asianmukaista delegointia. – Asioiden siirtäminen toiselle toimielimelle tai muulle henkilökunnalle ilman asianmukaista päätöstä tai vastoin osakeyhtiölain tarkoitusta voi myös johtaa korvausvastuuseen.

Tuottamus – Pelkkä huolimattomuus ei kuitenkaan sinänsä synnytä korvausvastuuta, ellei siitä aiheudu vahinkoa. – Vrt. osakkeenomistajien vastuu, jos yhtiökokous ottaa itselleen hallituksen tehtäviä. • Tuottamusta on myös sinänsä toimivaltaan kuuluvan tehtävän huolimaton hoitaminen. – Tuottamusta on paitsi aktiivinen toimiminen myös organisaation normaalin valvonnan laiminlyönti. – Liiketoiminnassa ei saisi ottaa liian suuria riskejä (ks. myöhemmin). – Varat ja niiden käyttö on hoidettava huolellisesti. • Vakuutuskäytännössä yhtiön toimitusjohtaja vastasi valvonnan laiminlyönnin takia yhtiön rahavaroja hoitaneen henkilön tekemistä kavalluksista. – Tuottamusta tuki se, että varainhoito oli organisoitu virheellisesti: sama henkilö sekä maksoi että valvoi maksujen oikeellisuutta. • Korvausvastuusta ei vapauta se, että toimii hallituksessa nk. maallikkojäsenenä tai työntekijöiden edustajana, vaan tältäkin osin edellytetään riittävää perehtymistä yhtiön asioihin sekä riittävää ymmärrystä tältä osin. – Näissä tilanteissa korostuu paitsi velvollisuus olla ryhtymättä tehtävään, jota ei hallitse myös selonottovelvollisuus!

Tuottamus • Jokaisen hallitukseen valitun on myös pyrittävä itse selvittämään esillä olevan asian merkitys ja mikä olisi oikea ratkaisu yhtiön kannalta. – Keskinäisessä vastuussa merkitystä voi kuitenkin olla sillä, mitä kukin hallituksen jäsen on voinut ja oli pitänyt tietää päätöksentekohetkellä. • Vastuu voi tässä suhteessa supistua varsin vähäiseksi ainakin silloin, kun hallitukseen on esim. äänestyksen perusteella valittu työntekijöiden edustajaksi “maallikkojäsen”. • Toisaalta esim. as oy on tarkoitettu toimimaan juuri osakkaiden “hallitsemana”. Tällöin heidän tuottamuksensa on arvioitava tätä näkökulmaa vasten. – As oy: n hallituksen jäsenet eivät kuitenkaan voi vedota tietämättömyyteensä, jos he esim. ryhtyvät johonkin toimeen, jolla ei ole mitään yhteyttä as oy: n tarkoituksen (omistaa ja hallita kiinteistöllä olevaa asuinrakennusta, jossa osakkaat osakeomistuksen perusteella hallitsevat huoneistoja) kanssa. Korvausvastuu voisi siten syntyä hallituksen jäsenten keinotellessa yhtiön varoilla osakemarkkinoilla. – Jokaisen hallituksen jäsenen pitäisi as oy: ssäkin ymmärtää, että asioista on otettava selvää päätöksenteon pohjaksi.

BJ rule • Vastuun syntyminen ei edellytä osakeyhtiölain päätöksentekoa koskevien tai muidenkaan sääntöjen rikkomista. – Näissä tilanteissa on yleensä kyse tavanomaisesta liiketoiminnasta ja siten ns. liikeriskistä. Vastuun syntymistä ei voida sulkea pois, koska muutoin yhtiön johto voisi ottaa yhtiön kannalta täysin perusteettomia riskejä. Vahingonkorvaus on tältä osin tapa kontrolloida yhtiön johdon normaalia päätöksentekoa. • Esitöissä on todettu, ettei korvausvastuun perustavasta tuottamuksellisesta menettelystä kuitenkaan ole kysymys esimerkiksi tilanteissa, joissa yhtiön johdon tekemät olosuhteisiin nähden asianmukaiseen harkintaan ja selvitykseen perustuvat liiketoimintapäätökset jälkikäteen osoittautuvat yhtiön kannalta liiketaloudellisesti epäonnistuneiksi. – Kyse on nk. business judgement –säännöstä. • Esitöiden maininta tuo selkeästi esille yhtiön johdon selonottovelvollisuuden. Liiketoimintapäätöksiä tehtäessä yhtiön johdon on selvitettävä: – Mitä riskejä liiketoimeen liittyy?

BJ rule • Eli todennäköisyys, jolla liiketoimi menestyy tai ei menesty. – Oletettu hyöty liiketoimesta. • Eli mikä on maksimi ja minimituotto liiketoimesta. • Huolellinen yhtiön johto tuskin voi perustaa arvioitaan maksimituottoihin, vaan tuoton todennäköisyyden on oltava kohtalaisen suuri. – Epäonnistumisriskiä on verrattava oletettuun tuottoon. • Jos tuotto on riskiin nähden hyvä, ei päätöstä voi pitää huolimattomana. – Arviointi tehdään (myös mahdollisessa vahingonkorvausjutussa) luonnollisesti liiketoiminnan tekohetkellä saatavissa olleiden tietojen pohjalta (tähänhän esitöiden ”olosuhteet” viittaavat). • Normaaliin liiketoimintaan kuuluvat ratkaisut ja riskinotto eivät siis osoita yhtiön toimielinten toimineen tuottamuksellisesti. Yhtiön mahdollisuudet ylittävän tai hyvin riskialttiin toiminnan aloittaminen voi kuitenkin johtaa korvausvastuuseen. – Pelkkä virhearviokaan ei johda korvausvastuuseen, koska usein nopeita ratkaisua vaativa liiketoiminta sisältää aina jonkin asteisen virheiden mahdollisuuden. • Riskianalyysia ei voida tehdä loputtomiin, jos asialla on kiire. Edellä mainittu selonottovelvollisuuskin on mielestäni suhteutettava tähän seikkaan.

BJ rule – Riskinotto on sikälikin tilannekohtaista, että joissain tapauksissa yhtiön on toimintaansa jatkaakseen otettava suurempi riski (esim. voimavaroihin nähden suuren urakan tuotto voi auttaa yhtiötä taloudellisesti vaikean jakson yli). • Yleensä yhtiön voimavarojen kannalta merkittävien ns. strategisten ratkaisujen tekeminen kuuluu yhtiökokoukselle, jolloin yhtiön johto voisi olla vastuussa vain annetun virheellisen informaation tms. perusteella. Jos ratkaisu on tehtävä kiireellisesti, myös yhtiön johto voi olla oikeutettu tekemään ainakin alustavia sitoumuksia yhtiön puolesta. • Tuottamusta voi osoittaa se, ettei käytetä sellaisia oikeudellisia järjestelyjä, joiden avulla riskiä voitaisiin pienentää. – Esim. vakuudet, vakuutusturva tms. pitää järjestää, jos niiden avulla voidaan välttää suurempien vahinkojen syntyminen. • Rajanveto sen suhteen, mikä on normaalia liiketoimintaa ja mikä ei, on käytännössä hankala vetää. – Kaupparekisteristä ei ole juuri apua, koska sinne ilmoitetaan toimialaksi kaikki maan ja taivaan väliltä, jolloin toimialan ylitystä harvemmin tapahtuu. • Toimialan muuttaminen on strateginen ratkaisu, joka mielestäni kuuluu yhtiökokoukselle. – Normaali liiketoiminta täytyykin arvioida sen mukaan mitä yrityksen tavanomaiseen toimintaan kuuluu. Tämän laajentaminen on toki mahdollista, mutta se vaatii vähintään hallituksen ja usein yhtiökokouksenkin hyväksyntää.

BJ rule • Normaalin liiketoiminnan ylittävän riskin osalta ei olemassa selkeitä normeja siitä, mikä on tässä mielessä huolimatonta, vaan ratkaisut joudutaan tekemään tapauskohtaisesti. – Tämä vastuu on tyypillisesti yhtiön johdon vastuuta yhtiölle, koska toimivassa yhtiössä kyse on vain siitä, että yhtiö on tuottanut vähemmän kuin voitiin odottaa. • Velkojat eivät kärsi tilanteesta, jos yhtiö pystyy edelleen suoriutumaan velvoitteistaan. Jos näin ei ole, yhtiön johto voi joutua vastuuseen velkojiinkin nähden, jos yhtiön johto on samalla rikkonut yhtiöjärjestystä tai osakeyhtiölain sääntöjä. Tällöinkin korvausvastuu voi olla toteutettavissa konkurssipesän yhtiön aiempaan johtoon kohdistamien vaatimusten kautta eikä yhtiön johdon vastuuta suhteessa ulkopuolisiin aina edes ratkaista. • Vastaava ongelma voi syntyä esim. riskirahoituksesta tai yhtiön sitominen epäedullisiin rahoitus tai sopimusehtoihin. Pääsääntöisesti nämä kuuluvat normaaliin liiketoimintaan eikä yhtiö voi toimia, jos kaikki vähänkin riskialttiit toimintatavat täytyisi käyttää yhtiökokouksen kautta. – Yhtiön kannalta ylisuurten riskien otto, todennäköisesti yhtiön edun vastaiset (so. selvästi epäedulliset) sopimukset tai tarpeeton riskinotto voivat johtaa vastuuseen, jos riskin toteutumisesta aiheutuu yhtiölle vahinkoa. • Esitöissä on pikemminkin painotettu sitä, että vastuu ei syntyisi kuin päinvastaista ratkaisua:

BJ rule – ” Tällaiset tilanteet [maininta on esitöiden sivulla 195, jossa käsitellään yhtiön johdon vastuuta OYL: n tai yhtiöjärjestyksen vastaisella toiminnalla aiheutetuista vahingoista] eroavat olennaisesti yhtiön tavanomaiseen liiketoimintaan kuuluvista päätöksentekotilanteista, joissa vahvana lähtökohtana on, ettei vahinko ole aiheutunut tuottamuksesta, vaikka päätös jälkikäteen arvioituna osoittautuukin yhtiön kannalta liiketaloudellisessa mielessä epäedulliseksi. • Tapauksessa KKO: 2006: 90 osakeyhtiön hallitus oli antanut pantin yhtiön osakkeet pääosin omistaneen osuuskunnan veloista. Osuuskunnan huonon taloudellisen tilanteen vuoksi jo panttia annettaessa oli ollut erittäin todennäköistä, että pantti menetetään osuuskunnan velkojen suoritukseksi ja siten pantinsaajan hyväksi. Koska pantin antaminen oli osakeyhtiölain (734/1978) 12 luvun varojenjakosäännösten vastaista, yhtiöllä ei ollut oikeutta pantin antamiseen ja hallituksen päättämä panttaus oli pätemätön. • Tapauksessa KKO: 1991: 122 yhtiön konkurssipesä vaati aiemmalta johdolta korvauksia, koska se katsoi yhtiön johdon aiheuttaneen yhtiölle vahinkoa maksamalla emoyhtiön osakkaille ylihintaa yhtiölle toimitetusta raaka aineesta.

BJ rule – Alioikeus totesi, että päätös oli mm. pyritty salaamaan yhtiön velkojilta ja muilta kuin etua saavilta osakkeenomistajilta. Raaka aineen saantiin kaksihintajärjestelmällä ei oikeuden mielestä ollut vaikutusta markkinatilanne huomioon ottaen, joten järjestelmää ei voitu perustella raaka aineen saannin turvaamisella. – Kyse oli emoyhtiön osalta laittomasta voitonjaosta (siltä osin kuin ylihintaa oli maksettu emoyhtiön kautta). Varojen palauttamisesta olivat vastuussa myös hallituksen jäsenet, jotka olivat myös vahingonkorvausvastuussa yhtiölle aiheuttamastaan vahingosta (siltä osin kuin ylihintaa oli maksettu suoraan emoyhtiön osakkeenomistajille). Alioikeus piti heidän menettelyään tahallisena. Hovioikeus oli samalla kannalla. – KKO: n enemmistö katsoi, että emoyhtiön kautta maksettuja varoja ei ollut tarkoitettu emoyhtiölle, vaan edelleen jaettavaksi (siis ylihintamaksuna). Kyse ei siten ollut laittomasta varojen jaosta. Vahingonkorvausvelvollisuutta ei ollut ulotettu tähän määrään, vaan hallituksen jäsenet olivat ainoastaan velvollisia palauttamaan tämän summan laittomana osingonjakona yhdessä emoyhtiön kanssa. Näin ollen yhtiön hallituksen jäseniä ei voitu tuomita tästä summasta vahingonkorvausvelvollisiksi. – Muilta osin hallituksen jäsenet olivat alempien oikeusasteiden kannanmukaisesti korvausvastuussa.

BJ rule – Vähemmistö olisi pitänyt menettelyä myös laittomana varojenjakona. Vähemmistön kannan perusteena oli mm. se, että yhtiön taloudellinen tila oli tosiasiassa ollut huono eikä sen toiminnasta ollut muodostunut sellaista tulosta, josta ylihintaa olisi pystytty velkojien ja toisten osakkeenomistajien etua loukkaamatta maksamaan. • Tapauksessa ei noussut esille se, oliko menettelyssä kyse liiallisesta riskinotosta vai ei, koska kyse oli yksiselitteisesti pyrkimyksestä hyvittää tiettyjä emoyhtiön osakkeenomistajia. – Mikäli menettelyä olisi pidetty laittomana varojen jakona vähemmistön tavoin, olisi velkojilla ja menettelystä kärsineillä emoyhtiön osakkeenomistajillakin voinut olla oikeus vaatia korvauksia tytäryhtiön johdolta. – “Ylihinnan” osalta on huomattava, että mikään ei sinänsä estä toimivaa yritystä maksamasta jollekin liikekumppanilleen muita parempaa hintaa, jos tähän on järkevät liiketaloudelliset perusteet (esim. liikesuhteen ylläpito on raaka aineen saatavuuden varmistamiseksi tärkeää). Liiketoimintaan ei kuitenkaan kuulu mitä tapaus hyvin ilmentää minkään tahon suosiminen täysin tekaistuin perustein. • Riskinoton tulisi olla suhteessa yrityksen voimavaroihin (eli toiminnan jatkumista ei saa vaarantaa) ja tämän lisäksi täytyy olla perusteltuja syitä olettaa yrityksen voivan saada voittoa sijoituksestaan.

BJ rule • Yhtiötoiminnan perustarkoitus on voiton tuottaminen. Sellainen riskinotto, joka ei voi edes johtaa positiiviseen tulokseen, on osoitus huolimattomasta liikkeenjohdosta. Epävarma tai oletettavasti huonosti voittoa tuottava toiminta voi myös ylittää normaalin riskinoton rajat, jos parempiakin sijoitusvaihtoehtoja on ollut tarjolla ja mitään pakottavaa syytä riskinottamiseen (eli em. yrityksen taloudellisen tilan turvaamista) ei ole ollut – Esimerkki liian pitkälle viedystä riskinotosta suurten tappioidenkin uhalla ovat pankkioikeudenkäynnit. Tapauksessa KKO: 1997: 111 (eli nk. Sundqvist‑tapaus) STS pankin asiakkaaksi oli tullut pankkifuusion kautta Sandnäs‑Group. – Pankilla oli edustus yhtiön hallinnossa ja sitä kauttakin tietoa sen tilasta. Yhtiön taloudellinen tila oli jo tuolloin (31. 10. 90) ollut huono. Erityistilintarkastuksessa todettiin 24. 1. 91 yhtiön pääoman olevan 8‑ 9 Mmk negatiivinen. Tästä huolimatta pankki myönsi yhtiöille alkuvuodesta ‑ 91 usean miljoonan markan luotot. Teetetyn konsulttitoimiston arvion mukaan liiketoiminnan jatkamiselle ei ollut edellytyksiä ja taloudellinen tila viittasi konkurssiin (ryhmästä olisi kenties voitu perustaa uusi yhtiö jatkamaan yhtiöryhmän edustuksia, jotka olivat jollain lailla kannattavia). Konsultti oli suosittanut konkurssia.

BJ rule – STS: n yritysrahoitusyksikön muistiossa 22. 2. 91 viitattiin em. lausuntoon. Konkurssihakemuksesta olisi aiheutunut pankille 15‑ 25 Mmk: n luottotappiot. Konkurssihakemus tehtiinkin, mutta se peruutettiin, koska toiminnan jatkamista pidettiin pankin kannalta järkevänä. – Tämän jälkeen yhtiöille myönnettiin lisäluottoja useita kymmeniä miljoonia ryhmän velkojen kohotessa 44, 0 Mmk: sta 99, 7 Mmk: aan. Luototusta jatkettiin vielä vuonna ‑ 92. Tämä siitä huolimatta, että ryhmän toimitusjohtaja oli pitänyt yhtiöitään konkurssikypsinä jo vuodenvaihteessa 1990‑ 1991! Suurten lisäluottojen tueksi ei ollut vaadittu asianmukaisia lisävakuuksia (varsin paljon oli yrityskiinnityksen varassa, jonka arvo on helposti kyseenalainen, koska se ei estä kiinnitetyn omaisuuden myymistä elinkeinotoimintaan liittyen. – Käräjäoikeuden mukaan yhtiöiden taloudellinen tilanne oli huhtikuussa ‑ 91 jo niin huono, että lisärahoitus olisi vaatinut erittäin painavia perusteita. Tällaiseksi ei kelvannut vastajien uskomus yhtiöryhmän tuloksentekomahdollisuuksien parantumiseen tai potentiaalisiin liiketoimiin. STS: n johtokunnan olisi vähintään pitänyt varmistua siitä, ettei enempiä luottotappiota tulisi. Pääjohtaja Sundqvistilla katsottiin pankin pääjohtajuuden ja johtokunnan puheenjohtajuuden takia olevan korostettu huolellisuusvelvollisuus ja hänen toimintansa oli tällä perusteella arvioitava vaativamman mittapuun mukaan kuin muiden vastaajien.

BJ rule – Kantajan mukaan menettelystä oli aiheutunut kokonaisvahinkoa 88. 910. 797, ‑markkaa. Käräjäoikeus ei kuitenkaan katsonut STS: n johtohenkilöiden olleen huolimattomia vielä syksyllä ‑ 90, vaan vasta keväällä ‑ 91 (so. tilintarkastajien lausunnon saamisen jälkeen). Tällä perusteella kokonaisvahingoksi katsottiin 55. 922, 763, ‑mk. Tätä määrää ei luonnollisesti tuomittu korvattavaksi, koska vahingonkorvausoikeuden tarkoitus ei ole raunioittaa yksittäistä kansalaista. Sovitteluperusteena ei sinänsä käräjäoikeuden mielestä voinut käyttää muutoksia taloudellisissa olosuhteissa, koska pankkitoiminnassa tällaisiinkin pitäisi osata varautua. Lopputuloksena oli Sundqvistin velvoittaminen maksamaan 6 Mmk, josta 4 Mmk yhteisvastuullisesti Degerthin ja Wahlroosin kanssa (so. tämä oli näiden henkilöiden vastuun määrä) ja josta 2 Mmk yhteisvastuullisesti em. henkilöiden ja Aavin, Laaksosen sekä Kyhälän kanssa. Asiasta valitettiin hovioikeuteen (vain Aav peruutti valituksensa eli hän ilmeisesti piti itseensä kohdistuvaa 2 Mmk: n vaatimusta kohtuullisena). – Hovioikeus piti riskien ottoa sinänsä normaaliin luotonantotoimintaan liittyvänä. Ne on kuitenkin tehtävä liiketaloudellisin periaattein (so. pankin tarkoituksena ei ole tuottaa tappiota tai yrittää ehdon tahdoin pitää jotain yritystä pystyssä). Keväällä ‑ 91 vastaajien täytyi jo olla tietoisia yleisen taloudellisen tilanteen heikkenemisestä. Hovioikeus pysytti vastuut ennallaan.

BJ rule – KKO yhtyi alempien oikeusasteiden perusteluihin huomauttaen vielä, ettei talletuspankki saanut toiminnassaan ottaa sellaista riskiä, josta olisi aiheutunut olennaista vaaraa pankin vakavaraisuudelle. Riskinoton rajoista ei sinänsä ole määräyksiä laissa eikä tällaisia ollut STS‑Pankki Oy: n yhtiöjärjestyksessäkään. Luoton myöntämistä jopa silloin kun sen takaisin maksaminen oli epävarmaa ei KKO: n mielestä vielä ole sinänsä osoitus huolimattomuudesta. Merkittävää luotonantoa ilman asianmukaista vakuutta asiakkaalle, jonka takaisinmaksukykyä oli syytä vakavasti epäillä oli silti pidettävä huolimattomana. Luotonannon jatkaminen ei siten enää ollut normaaliin liiketoimintaan kuuluva virhearvio. – KKO ei pitänyt huolimattomuutta törkeänä ja katsoi pankkien toimintaan ko. aikana yleensäkin kuuluneen suuren riskinoton. Wahlroos (johtokunnan varajäsen) vapautettiin kokonaan korvausvastuusta ja Sundqvistin korvausvelvollisuus pudotettiin 4 Mmk: aan (HUOM: tämä ei ole ainoa Sundqvistiin kohdistunut korvausvaade!) ja muiden vastuita vastaavasti. • Ratkaisua voidaan pitää perusteltuna, koska ikävän päätöksen välttelemiseksi tehty lisäluototus ei ollut pankin kannalta mitenkään järkevä ratkaisu. Myöskään sitä, että johtohenkilöt joutuisivat korvaamaan luottotappiot kokonaan ei voida pitää järkevänä. – KKO: n päätöksessä herättää kuitenkin huomiota se, että siinä vedottiin pankkien ko. aikaiseen suureen riskinottoon. Vahingonkorvausoikeudelliseen ajatteluun kun ei varsinaisesti kuulu oman hölmöyden perustelu muiden hölmöydellä.

BJ rule – OYL: n (ja tässä tapauksessa liikepankkilain) mukaisissa tapauksissa liiketavoille on kuitenkin annettava jotain merkitystä, koska vielä hieman muita huonommin menestyneen yhtiön johtoelimiä ei voida vain tämän takia tuomita muita ankaramminkaan. – Tuottamusarviointihan lähtee sinänsä aina siitä miten huolellinen pankinjohtaja olisi toiminut ja tällöin vertailukohdaksi saattaa muodostua varsin suuriakin riskejä ottava pankinjohtaja. • Arvio voisi riippua jopa siitä, minkä tyyppisestä pankista on kyse. Talletuspankin asiakkaatkin pyrkivät lähinnä vakaaseen tuottoon, jolloin pankinkaan ei oleteta ottavan suuria riskejä asiakkaiden talletusvarojen kustannuksella. Investointeja painottavan pankin asiakkaat ovat enemmän tietoisia riskeistä ja oletettavasti hyväksyvät pankinkin suuremman riskinoton.

Vastuu muille • Vastuu yhtiölle on laajempaa kuin muille sidosryhmille, koska se edellyttää vain tuottamusta eikä yhtiöjärjestystä tai osakeyhtiölakia tarvitse rikkoa, kuten vastuussa muille kuin yhtiölle. – Uudesta osakeyhtiölaista on poistettu osakkeenomistajan mahdollisuus saada korvausta välillisistä vahingoista, joten lain voi katsoa suuntautuvan yhä enemmän yhtiön korvausoikeuteen kuin muiden tahojen. – Erottelun taustana on lähinnä se, että yhtiö on toimielintensä varassa ja vain nämä voivat tehdä päätöksiä. • Yhtiö myös kärsii suoraan kaikista virhepäätöksistä. Vahingon korvaaminen yhtiölle myös palauttaa sen varallisuusaseman, johon sekä osakkeenomistajat että velkojat ym. ovat luottaneet, jolloin tarvetta korvata vahinkoa viimeksi mainituille ei edes ole. – Velkojilla tms. ei ylipäätään ole oikeutta vahingonkorvaukseen vain yhtiön taloudellisen tilanteen heikentymisen takia. Heille mahdollisesti aiheutuva luottotappio on velkojan kannalta normaali liiketoiminnan riski, joka ei oikeuta korvaukseen. • Korvausvastuu edellyttääkin paitsi OYL: n tai yhtiöjärjestyksen rikkomista myös sitä, että vahinko on selvästi aiheutunut velkojalle (eli syy yhteys täytyy olla). – Lakiuudistuksessa osakkeenomistajan mahdollisuus vaatia korvausta tällaisesta hänen kannaltaan ”välillisestä” (eli vain omistuksen arvoon vaikuttavasta vahingosta) poistettiin. – Osakkeenomistaja ja velkoja voivat kärsiä vahinkoa, jos vahinkoa ei saada katettua täysimääräisesti. • Yhtiön johto voi olla esim. varaton tai vastuuta kohtuullistetaan. – Näissä tilanteissa osakkeenomistaja voi joutua pysyvästi kärsimään vahinkoa. Velkojan osalta tilanne riippuu mahdollisista vakuuksista ja siitä, jatkaako yhtiö toimintaansa.

Vastuu muille • Vastuutilanteiden kannalta on tärkeää erottaa toisistaan yhtiön vastuu ulkopuoliselle vahingonkärsijälle esim. ympäristölupaehtojen vastaisesta toiminnasta, josta yhtiö vastaa ympäristövahinkolain perusteella tuottamuksesta riippumatta ja yhtiön johdon vastuu siitä, että he ovat huolimattomilla päätöksillä aiheuttaneet vahinkoa yhtiölle. – Se, että yhtiö joutuu korvaamaan jonkin vahingon voi johtaa myös johtohenkilöiden korvausvastuuseen yhtiöön nähden, vaikka ulkopuolinen ei voisi korvausta vaatiakaan. • Arvioinnissa voidaan käyttää apuna niitä osakeyhtiölain säädöksiä, joissa on määritetty, miten yhtiön asioita tulisi hoitaa. – Pelkkä OYL 1 luvun periaatteiden rikkominen ei kuitenkaan riitä. • Muutenhan vastuu olisi käytännössä aina ja erottelu menettäisi merkityksensä. – Esimerkiksi osakeyhtiölain 3 luvun 1 §: n mukaan kaikki osakkeet tuottavat yhtiössä yhtäläiset oikeudet, ellei yhtiöjärjestyksessä toisin määrätä. Tämä lainkohta ilmentää yhdenvertaisuusperiaatetta, jonka valvominen on myös yhtiön hallituksen tehtävä. Yhtiön johto ei siten saa sallia sellaisten päätösten tekemistä, jotka suosisivat jotain tiettyä osakasryhmää. – Tyypillisesti sovellettavaksi voivat tulla myös esim. osakeyhtiölain 13 luvun voitonjakoa koskevat säännökset, joita on rikottu joko jakamalla voittoa liian paljon tai osakeyhtiölain yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti.

Vastuu muille • Tuottamusta voivat olla sekä teot että laiminlyönnit, kuten yhtiötä koskevien vahinkoa aiheuttavien päätösten tekeminen tai yhtiön henkilökunnan valvonnan laiminlyönnit. – Apuna voidaan em. tavoin käyttää niitä OYL: n normeja, jotka määrittelevät hallituksen ja toimitusjohtajan toimivaltaa ja tehtäviä. Näiden perusteella voidaan määritellä lähinnä ne tilanteet, jolloin vastuu yleensä syntyy (tehtäessä selkeästi lainvastainen päätös tms. ). • Osakeyhtiölain avulla ei kuitenkaan voida ratkaista sitä, milloin jokin sinänsä yhtiön johdon toimivaltaan kuuluva ratkaisu voi aiheuttaa korvausvastuun. Näitä tilanteita ovat esim. edellä käsitellyt liian suuren riskinoton tapaukset. – Nämä tapaukset eivät yleensä liity OYL: n tai yhtiöjärjestyksen vastaiseen toimintaan, vaikka esim. yhtiöjärjestyksessä määritetyn toimialan ylittäminen on yhtiöjärjestyksen rikkomista. • Hallituksen tulee tehdä yhtiötä koskevat sellaiset merkittävät päätökset, jotka eivät kuulu yhtiökokouksen päätäntävaltaan ja toisaalta tehdä esitykset yhtiökokoukselle. Hallitus valvoo lisäksi toimitusjohtajan toimintaa ja yhtiön varojen hoitoa. – Tuottamusta on siten myös valvontavirhe. • Lisäedellytyksenä nyt käsiteltävissä tilanteissa on se, että valvontavelvollisuuden on perustuttava OYL: iin tai yhtiöjärjestykseen. – Esimerkiksi varainhoidon luetettava järjestäminen ja kirjanpitoa sekä tilinpäätöstä koskevissa säädöksissä on tällaisia velvoitteita.

Vastuu muille – Hallituksen on myös reagoitava, jos yhtiökokous tekee lainvastaisen päätöksen. Tämän laiminlyömisestä voi syntyä korvausvastuu. • Toimitusjohtajan (jos tällainen yhtiössä on) tehtävänä on juoksevan hallinnon hoitaminen. Laajakantoisempien kysymysten osalta ratkaisuvalta kuuluu hallitukselle, ellei sitä ole erikseen delegoitu toimitusjohtajalle. • Hallituksen esityksessä kyseeseen tulevaa toimintaa on määritetty seuraavasti: – ”Kun vastuu seuraa ainoastaan osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen rikkomisesta, esimerkiksi se, että yhtiön johto on myötävaikuttanut yhtiön ja muun henkilön välisen sopimuksen rikkomiseen, ei merkitse, että johto olisi osakeyhtiölaista johtuvan vahingonkorvausvastuun muodossa henkilökohtaisessa vastuussa sopimuksen täyttämisestä suhteessa yhtiön sopimuskumppaniin. Toisaalta osakeyhtiölain rikkomisesta on kysymys myös silloin, kun toimitaan sellaisen muun säädöksen vastaisesti, jota osakeyhtiölain mukaan on noudatettava, esimerkiksi kun tilinpäätöstä ei ole ehdotuksen 8 luvun 3 §: n edellyttämin tavoin laadittu kirjanpitolain säännösten mukaisesti. ” – Sellaiseen tilanteeseen, jossa jotain muuta lakia tarvitsee noudattaa vain tämän lain omien säädösten perusteella OYL 22: 1 §: n 2 momentti ei koske.

Vastuu muille • Tyypillinen osakeyhtiölain ja yhtiöjärjestyksen rikkomus, josta saattaa syntyä korvausvastuu sekä yhtiönjohdolle että myös osakkeenomistajalle on yhtiöoikeudellisen yhdenvertaisuussäännön rikkominen esim. jakamalla voittoa enemmän jollekin osakkeenomistajalle kuin toiselle. – Osakkeenomistaja on vastuussa vahingosta, vain jos hän on tuottamuksellaan aiheuttanut sen (eli osallistunut yhtiökokoukseen ja äänestänyt laittoman varojen jakopäätöksen puolesta, vaikka hänen olisi pitänyt tietää päätöksen olevan väärä). – Oy: ssä voi olla erilajisia osakesarjoja, joille voidaan jakaa eri suuruisia osinko‑osuuksia. Yhtiöjärjestyksessä olevien voitonjakomääräysten sivuuttaminen tältä osin ilman siitä kärsivien osakkeenomistajien suostumusta on kuitenkin kiellettyä. • Näissä tapauksissa vahinko on aiheutettu suoraan osakkeenomistajalle ja hän voi luonnollisesti vaatia itselleen korvausta. • Yhtiönjohdon velvollisuutena on valvoa, ettei voitonjakomääräyksiä sivuuteta. Tarvittaessa on vaadittava yhtiökokouksen päätöksen kumoamista.

Vastuu muille – Yhtiön hallitus ei siten voi reagoimatta vetäytyä yhtiökokouksen lainvastaisen päätöksen taakse, vaan sen on vastuun välttämiseksi omilla aktiivisilla toimillaan pyrittävä tilanteen korjaamiseen. • Vastuu voi syntyä myös muiden lakien vastaisten päätösten tekemisestä, jos näillä päätöksillä on aiheutettu yhtiölle vahinkoa. – Tämä vastuu kohdistuu vain yhtiöön eikä edellytä tuottamusta. Kyse ei siis ole otsikon ”vastuu muille” mukaisesta tilanteesta, vaan tavallisesta johdon vastuusta. – Vrt. yhdistystä koskeva tapaus KKO: 2005: 141. • Tapauksessa oli kyse ”selvitystilasta”. Yhdistyslaissa ei ole tätä koskevia sääntöjä.

Osakepääoma ja vastuu • Osakeyhtiölaissa on varsin paljon osakkeita ja osakepääomaa koskevia sääntöjä (mm. 3 luku osakkeista ym. , 9 luku osakeanti, 11 osakepääoman korottaminen ja 15 luku omat osakkeet). – Uuden OYL: n säännöt ovat toki joustavammat kuin aiemmin. • Yhtiöjärjestyksen määräysten merkitys toiminnan arvioinnissa tulee siten jatkossa korostumaan. • Mitä tarkemmin yhtiöjärjestyksessä on säädetty jostain asiasta, sitä helpompaa on todeta yhtiön johdon toimineen virheellisesti. – Yhtiöjärjestyksen vastainen toiminta ei kuitenkaan johda korvausvastuuseen, jos menettelystä ei ole aiheutunut vahinkoa. – Osakeyhtiön perustarkoitus on muodostaa omaisuusmassa, jolla yhtiö vastaa sen velvoitteista ja jota hyödyntämällä yhtiö voi tuottaa osakkeenomistajille voittoa. – Kun yhtiön vastuita ulkopuolisille katetaan osakepääomalla ja muulla yhtiöön kertyneellä varallisuudella, on yhtiön varallisuuteen ja erityisesti osakepääomaan liittyviin laiminlyönteihin suhtauduttu varsin vakavasti. • Eräs ilmentymä on tilintarkastusta koskevat säännöt, mutta myös osakepääoman suorittamista yhtiölle, yhtiön lainoihin tietyille intressitahoille ja selvitystilaa säännelty varsin tarkkaan. • Näissä tilanteissa yhtiön johto voi joutua vastuuseen myös muita kuin yhtiötä kohtaan.

Syy yhteys • Yhtiön johto on vastuussa vain sellaisista vahingoista, jotka aiheutuvat sen tehtävissä tapahtuneista huolimattomuuksista tai laiminlyönneistä. • Tapauksessa KKO: 1990: 177 yhtiön toimitusjohtaja oli tietoisena osakepääoman vajauksesta jatkanut yhtiön toimintaa. Velkojalle oli aiheutunut luottotappiota, kun yhtiötä ei ollut asetettu selvitystilaan. – Tässä tapauksessa velkojan oikeutta suojattiin, vaikka tavaroiden myyminen luotolla 181. 716, 31 mk: lla (mikä oli em. tapauksessa kantajan vaatimukset pesäluettelon mukaan) osoittaa kantajan puoleltakin toimitun varsin riskialttiisti. • Jos velallisyhtiön toimitusjohtaja ja hallituksen jäsen osoittautuvat varattomaksi, saattaisi tällaisessa tilanteessa olla mahdollista vaatia kantajan yhtiön toimitusjohtajaa korvaamaan vahingot omalle yhtiölleen, jos kyse ei enää ole normaalista liiketoimintariskistä. • Normaalin riskin piiriin asia voi kuulua silloin, kun toimialalla tyypillisesti luototetaan asiakkaita ja otetaan tähän liittyviä luottotappioriskejä. Hyvä esimerkki on kännykän valmistajien ja teleoperaattoreiden välinen luototus, josta on aiheutunut valmistajille myös varsin isoja luottotappioita. • Rajanveto siitä, milloin liikutaan vielä normaalissa riskissä, on vaikea tehdä ja vaatii käytännössä toimialan tuntemusta tai riittävän näytön saamista oikeista menettelytavoista. – Mielenkiintoinen vastuukysymys voi syntyä esim. silloin, kun toimialalla on otettu yhä suurempia riskejä ja “tavanomaisen” riskin käsite on ikään kuin laajentunut kattamaan nämä riskit. Jos riskit lisääntyvät vähitellen eivätkä kuitenkaan muodosta merkittävää riskiä suhteessa koko liiketoimintaan, vastuuta ei todennäköisesti syntyisi. Riskien alkaessa muodostaa uhan yhtiön toiminnan jatkumiselle (ja todennäköisesti jo paljon ennen näin vakavaa tilannetta) riskinotto voi muuttua huolimattomuudeksi ja vastuukin syntyä.

Syy yhteys • Syy yhteys selvitystilan ja velkojan vahingon välillä oli esillä myös tapauksessa KKO: 2001: 106. – Tapauksessa yhtiön osakepääoma 15. 000 mk oli ollut tilinpäätöksestä 31. 5. 1991 alkaen menetetty, mutta toimintaa oli silti jatkettu. Yhtiö oli myynyt rahoitusyhtiön kanssa tekemän sopimuksen perusteella rahoitusyhtiölle takaisinoton kautta palautuneita veneitä, mutta jättänyt kauppahintoja tilittämättä rahoitusyh tiölle. Tilittämättä jäänyt määrä oli lopulta vuonna 1995 ollut yli 750. 000 mk. Rahoitusyhtiön kanssa tehdystä venekaupasta oli lisäksi jäänyt maksamatta yli 1. 300. 000 mk. Tapauksessa oli kyse yhtiön hallituksen jäsenyydestä sittemmin eronneiden kahden jäsenen vastuusta. He eivät olleet toimineet yhtiössä aktiivisesti. – Käräjäoikeus totesi, että hallituksen jäsenten olisi hallituksessa oloaikanaan tullut tutustua yhtiön tilinpäätöksiin ja siten havaita, että yhtiö olisi tullut asettaa selvitystilaan. Jäsenten passiivisuus ei poistanut heidän vastuutaan ja käräjäoikeus katsoikin myös näiden jäsenten olevan osaltaan vastuussa velkojalle aiheutuneesta vahingosta. Korvausvastuuta kuitenkin soviteltiin 400. 000 markaksi. HO oli samalla kannalla painottaen hallituksen jäsenten olevan vastuussa velkojille, jos toimintaa jatketaan osakepääoman laskettua alle lain vaatiman tason. Vahingon määrä on tällöin se velkojen lisäys aikana, jolloin yhtiö on harjoittanut toimintaa osakeyhtiölain sääntöjen vastaisesti.

Syy yhteys – KKO totesi, ettei uusia velkoja olisi lainkaan syntynyt, jos yhtiö olisi asetettu selvitystilaan silloin, kun hallituksen jäsenet (jotka olivat samalla yhtiön osakkeenomistajia) tulivat tai heidän olisi pitänyt tulla tietoisiksi tilanteesta. Aiempien velkojen osalta kyse oli siitä, olisiko näille veloille saatu suoritusta, jos yhtiö olisi ajoissa asetettu selvitystilaan. Yhtiön ylivelkaantuminen oli vielä vuonna 1992 (eli silloin, kun se olisi pitänyt asettaa selvitystilaan) suhteellisen lievää. Hallituksen jäsenet eivät myöskään olleet osoittaneet, ettei kysymyksessä oleville saataville olisi saatu suoritusta, jos yhtiö olisi asetettu selvitystilaan. Näin ollen he olivat vastuussa myös yhtiön velkaantumisesta ennen selvitystilan edellytysten täyttymistä. Korvattavan vahingonmäärän osalta KKO päätyi alioikeuden arvioimaan määrään. • Selvitystilan sijasta nykyään olisi arvioitava sitä, missä vaiheessa liiketoimintaperiaatetta rikottiin. • Tapauksen perusteella yhtiön johdon vastuu toiminnan jatkuessa aiheutuneista vahingoista on varsin selvä. – KKO: n linjaus, jonka mukaan hallitusten jäsenillä on parempien tietojensa perusteella tältä osin näyttövelvollisuus, on oikea, koska yhtiön johdon täytyy ymmärtää lisävelkaantumisen heikentävän yhtiön kykyä suoriutua aiemmistakin veloista. Vastuuta ei missään tapauksessa rajata velkojiin nähden pelkästään menetettyyn osakepääomaan.

Syy yhteys – Riskiajattelun kannalta kyse on yhtiön johdon ottamasta riskistä, joka tavanomaisesti perustuu ajatukseen siitä, että yhtiön toiminta saadaan vielä kannattavaksi ja tätä kautta kaikki velat maksettua. Samalla suojataan velkojien luottamusta siihen, että yhtiön asioita hoidetaan lain vaatimusten mukaisesti. • Tässäkin tapauksessa on rahoitusyhtiön ja yhtiön välillä tosin jatkettu liikesuhteita, joten todistustaakan asettaminen puhtaasti hallituksen jäsenille voitaisiin kyseenalaistaakin. – Rahoitusyhtiöhän on itsekin ottanut riskin, jos se on antanut luottosaldon kasvaa varmistumatta yhtiön maksukyvystä. Yhtiön tilinpäätöksethän ovat olleet julkisia ja rahoitusyhtiö olisi voinut tutustua niihin. Tavallaan kyse onkin ollut molempien yhtiöiden huonossa markkinatilanteessa (vuosien 1991 1995 matalasuhdanteen aikana venekauppakin kärsi) ja tämä seikka on saattanut vaikuttaa vahingonmäärän sovitteluun (vaikka sitä ei mainita). • Ulkopuoliselle aiheutetun vahingonmäärä on se, mitä hän ei yhtiöltä muutoin saa. – Esim. velkojan pitäisi siten saada korvauksena velan pääoma ja korot. – Osakkeenomistajan pitäisi saada korvauksena hänen menettämänsä ”taloudellinen asema” (eli tyypillisesti esim. virheellisesti tehdyn voitonjaon osalta vahinkoa on osakkeenomistajan saaman ja hänelle kuuluvan osingon ero).

Valvontavastuu • Yhtiön johdon vastuuta voidaan joutua harkitsemaan silloinkin, kun vahingon varsinaisena syynä ei ole osakeyhtiölain vastaisten päätösten teko tai liiketoimintaan liittyvät riskit. – Vahingon varsinainen aiheuttaja voi olla yhtiön henkilökuntaan kuuluva tai esim. aiemmin luotettavasti toiminut liikekumppani (jälkimmäiset tilanteet ovat esim. suorituskyvyttömyyden osalta liiketoimintariskiin luettavia). • Hankalimmin arvioitavia vastuutilanteita ovat ne, joissa joku yhtiön henkilökunnasta tai johtoelimistä on aiheuttanut vahingon. – Jos kyse on tavallisesta huolimattomuudesta eikä kyseistä henkilöä ole valittu epämääräisin perustein ei yhtiön muiden johtoelinten voi katsoa olevan vastuussa vahingosta. – Kyse voi kuitenkin olla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, jos vahinko on aiheutettu tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella. • Tällöin voi merkitystä olla sillä miten hyvin kyseinen henkilö on peittänyt tekonsa jäljet ja olisiko asia tullut havaita normaalissa valvonnassa (tämähän on itse asiassa tuottamusvastuun edellytys).

Valvontavastuu • Käytännön esimerkki on toimitusjohtajan tekemä kavallus tms. rikos. Jos hallitus on huolehtinut siitä, että varainkäytön valvonta on asianmukaisesti järjestetty, ei kyseessä periaatteessa ole hallituksen vastuulle jäävä virhe. – Vastaavasti arvioidaan toimitusjohtajan vastuuta suhteessa hänen alaistensa aiheuttamiin vahinkoihin. – Erilaisiksi laskuiksi tms. naamioitu tai lyhyen ajan kuluessa tapahtunut vahinko ei välttämättä johda hallituksen korvausvastuuseen, koska sitä ei normaalin huolellisuuden puitteissa olisi huomattu. – Pitemmän ajan kuluessa ja summien kasvaessa voi hallituskin joutua vastuuseen, koska varainkäyttöön olisi pitänyt kiinnittää huomiota. • Varainhoidon valvontahan tarkoittaa erityisesti budjetoinnin ja budjetin toteutumisen seurantaa sekä vertaamista todelliseen tilanteeseen yrityksessä (esim. jonkin laitteen jatkuvan korjaamisen pitäisi herättää huomiota oli sitten kyseessä laskujen väärentäminen tai liian kalliiksi tuleva kone, joka pitäisi vaihtaa vähemmän korjausta vaativaan malliin). • Mitään tarkkaa rajaa siitä, minkälainen varojen vähentyminen tms. pitäisi havaita ei ole, vaan asia on arvioitava tapauskohtaisesti. – Pienemmässä yhtiössä vähäisempikin hävikki ilmenee todennäköisesti nopeammin. – Yhtiön käyttämä valvontajärjestelmä on myös otettava huomioon. Jos kirjanpitoa on hoidettu asianmukaisesti ja tilintarkastajat eivät ole löytäneet siitä mitään huomautettavaa, ei hallituksenkaan jäsenten välttämättä voi katsoa toimineen tuottamuksellisesti.

Valvontavastuu • Vakuutuskäytännöstä on tältä osin esimerkkejä isännöitsijöiden tekemistä kavalluksista. – Kysymys on tällöin siitä, vastaavatko hallituksen jäsenet aiheutuneis ta vahingoista eli olisiko heidän pitänyt valvoa isännöitsijää paremmin. Kysymys joudutaan ratkaisemaan mm. sillä perusteella, onko kavallukset naamioitu (tyypillisesti “viattomiksi” korjauslaskuiksi tms. ) ja miten suurista summista on kysymys. Vastuu voi korostua, jos tilintarkastaja on jo huomauttanut asiasta, mutta hallitus ei ryhdy tarvittaviin toimiin. • Sama tilanne voi syntyä muidenkin työntekijöiden osalta (tältä osin varsinainen valvontavelvollisuus kuuluu toimitusjohtajalle tai alemmalle johdolle). – Siirryttäessä pois toimitusjohtajan vastuualueelta, kyse ei enää ole tässä käsitellystä yhtiön johdon vastuusta, vaan eritasoisten työntekijöiden vastuusta (kavalluksen tehnyt vastaa luonnollisesti itse, mutta myös hänen esimiehensä on voinut laiminlyödä valvonnan ja on siten tuottamusvastuussa yhtiölle). – Toimitusjohtajan vastatessa yhtiön varojen käytöstä ja sen valvonnasta voi vastuu kohdistua toimitusjohtajaankin, mikäli varojen käyttöä ei ole organisoitu mahdollisimman luotettavasti ja vahinkoja ehkäisevästi.

Valvontavastuu • Yhtiön johdon korvausvastuu voisi syntyä puolivalmisteen tai raaka aineen tuottajan toimittaessa virheellisen tuote erän, joka aiheuttaa esim. tehtaan koneiston vaurioitumisen. Toimittaja on luonnollisesti sopimusvastuussa, mutta varojen puuttuessa voidaan joutua harkitsemaan tuotteet ostaneen yhtiön johdon vastuutakin. – Vastuu voisi syntyä mm. silloin, kun riittävä vakuutusturva tai tarvittavien testien tekeminen on laiminlyöty ja yhtiön johto on tiennyt puutteista jo ennen vahinkojen sattumista. • Huolellisesti toimivan yhtiön ja sen johdon pitäisi aina reagoida vahinkotapauksiin riskienhallinnan keinoin (eli pyrkiä estämään vastaavien vahinkojen toistuminen). – Yksinkertaisin keino on lopettaa tilaukset epäluotettavalta toimittajalta ja ylipäätään ylläpitää kattavaa vakuutusturvaa. – Yhtiön johdon voidaan siten katsoa vastaavan myös siitä, että yhtiön organisaatio on tarkoituksenmukainen riskien välttämisen kannalta. • Tämä velvollisuus ei kuitenkaan ulotu niin pitkälle, että johdon pitäisi itse varmistua jokapäiväisten kauppasopimusten toteuttamisesta ilman yhtiölle aiheutuvia riskejä. • Vastuu voisi syntyä lähinnä silloin, kun organisaatiossa on laiminlyöty riskien minimoiminen ja yhtiön johto on tästä tietoinen. – Käytännössä ei tämän tapaisia tapauksia ole tietääkseni esiintynyt, joten vastuun syntymisen edellytykset (eli mikä olisi huolimattomuutta) eivät ole selvät.

Solidaarinen vastuu! • Hallitus vastaa päätöksistään ja tekemättä jättämistään solidaarisesti. – Hallituksen jäsen ei siten yleensä voi vedota siihen, ettei hän ole ymmärtänyt päätöstä tai että hän on ollut eri mieltä asiassa. – Keskinäisen vastuunjaon osalta voidaan antaa merkitystä esim. hallituksen sisäiselle tehtävän jaolle. Tehtävästä vastaavan hallituksen jäsenen vastuu on tällöin suurempi. Vastuunjako ei yleensä vapauta muita velvollisuudesta valvoa toisen hallituksen jäsenen toimintaa, jolloin vastuu voi syntyä tämän valvonnan laiminlyönnistä. – Vrt. Sundqvist tapaus ja varsin tarkkaan mietitty vastuunjako hallituksen jäsenten erilaisten luotonantoon liittyvien tehtävien ja muiden roolien perusteella. • Vastuusta vapautuakseen päätöstä vastustavan hallituksen jäsenen on tarvittaessa ryhdyttävä toimiin virheellisen päätöksen kumoamiseksi ja sen täytäntöönpanon estämiseksi. – Pelkästään päätöstä vastaan äänestäminenkään ei aina riitä vapauttamaan vastuusta, jos kyse on ollut selvästi lainvastaisesta ratkaisusta. – Esim. liiketoimintaan liittyvissä kysymyksissä vastaan äänestäminen riittänee, mutta mitä suuremmasta riskistä on kyse, sitä enemmän voidaan edellyttää (esim. pitäisi pyrkiä kutsumaan ylimääräinen yhtiökokous koolle).

Tuottamusolettama • Laissa olevan tuottamusolettaman mukaisesti tuottamus presumoidaan, jos yhtiön johto ei voi osoittaa toimineensa huolellisesti. – OYL: n ja yhtiöjärjestyksen sisällön pitäisi aina olla hallituksen ja muun yhtiön johdon tiedossa, joten tuottamusolettaman kumoaminen on vaikeaa. • Vaihtoehtoinen ratkaisumalli olisi ollut pitää lain ja yhtiöjärjestyksen vastaista toimintaa aina tuottamuksellisena. – Tuottamusolettamaa ei voi kumota vain tietämättömyyteen vedoten, koska esim. hallituksen jäsenen on selvitettävä itselleen sekä lain että yhtiöjärjestyksen sisältö. • Tuottamusolettama ei koske OYL 1 luvun periaatteiden vastaista menettelyä, ellei samalla rikota jotain muuta OYL: n sääntöä tai yhtiöjärjestystä. – Esitöissä on tältä osin todettu: ”Ehdotettu säännös ei kuitenkaan koske tilanteita, joissa on rikottu pelkästään 1 luvussa säädettyjä periaatteita. Tuottamusolettaman soveltaminen viimeksi mainitulla perusteella johtaisi periaatteiden yleisluontoisuuden huomioon ottaen yhtiön johdon vastuuta ajatellen liian ankaraan tulokseen. ” • Tuottamusolettama koskee myös OYL 22: 1 §: n 3 momentin mukaan myös nk. lähipiiritransaktioita.

Tuottamusolettama – Edellytyksenä on se, että kyse on lähipiiristä eli OYL 8: 6 §: n 2 momentissa määriteltyjä tahoja. • Näitä ovat lakitekstin mukaan ”Yhtiön ja toisen henkilön katsotaan kuuluvan toistensa lähipiiriin, jos toinen pystyy käyttämään toiseen nähden määräysvaltaa tai pystyy käyttämään huomattavaa vaikutusvaltaa sen taloutta ja liiketoimintaa koskevassa päätöksenteossa. ” – Määritelmä ei suoraan perustu sukulaisuussuhteisiin tms. tavallisiin esteellisyysperusteisiin, vaan ainoastaan ”määräysvaltaan” ja ”huomattavaan vaikutusvaltaan” – ”Toinen henkilö” kattaa myös oikeushenkilöt. – Tällainen suhde voi syntyä esim. omistuksen kautta, mutta myös esitöiden mukaan selvästi myös sukulaisuussuhteen perusteella. » Sukulaisuuden jättäminen pois olisikin ollut erikoista. – Tämä tuottamusolettama koskee kaikkia vahinkotilanteita eli siis myös yhtiön johdon ”liiketoiminnallista” vastuuta. • Esitöissä asia on ilmaistu: ”Toisaalta myös silloin, kun yhtiölle, osakkeenomistajalle tai muulle henkilölle on aiheutettu korvattavaa vahinkoa yhtiön lähipiiriin kuuluvan eduksi tehdyllä oikeustoimella tai muulla siihen rinnastettavalla järjestelyllä, voidaan lähtökohtaisesti olettaa, että kysymyksessä on vähintäänkin tuottamuksellinen menettely. ” – Esitöissä on edelleen todettu: ”Säännöksen soveltaminen ei edellytä näyttöä siitä, että tarkoitus oli tuottaa lähipiiriin kuuluvalle etua, vaan riittävää on, että toimi objektiivisesti arvioiden on tapahtunut lähipiiriin kuuluvan eduksi. ” – Vastuun taustalla on siten lähipiirin hyötyminen. Mielestäni korvausvastuun on synnyttävä myös silloin, kun pyrkimys on ollut hyödyttää lähipiiriä ja aiheutettu vahinkoa yhtiölle, vaikka lähipiiri ei suoranaisesti olisi toiminnasta hyötynytkään. » Tämä tulkinta on täysin avoin.