Ihoinfektiot Luentomateriaali Luentomateriaali Julkaistu 12 5 2021 Perustuu

Ihoinfektiot Luentomateriaali

Luentomateriaali Julkaistu 12. 5. 2021 Perustuu 4. 3. 2021 päivitettyyn Käypä hoito -suositukseen Ihoinfektiot Linkki suositukseen Kuva: Gettyimages

Näytön varmuusaste Käypä hoito -suosituksissa Koodi Näytön aste Selitys A Vahva tutkimusnäyttö Useita menetelmällisesti tasokkaita 1 tutkimuksia, joiden tulokset samansuuntaiset B Kohtalainen tutkimusnäyttö Ainakin yksi menetelmällisesti tasokas tutkimus tai useita kelvollisia 2 tutkimuksia C Niukka tutkimusnäyttö Ainakin yksi kelvollinen tieteellinen tutkimus D Ei tutkimusnäyttöä Asiantuntijoiden tulkinta (paras arvio) tiedosta, joka ei täytä tutkimukseen perustuvia näytön vaatimuksia 1 Menetelmällisesti tasokas = vahva tutkimusasetelma (kontrolloitu koeasetelma tai hyvä epidemiologinen tutkimus); tutkittu väestö ja käytetty menetelmä soveltuvat perustaksi hoitosuosituksen kannanottoihin. 2 Kelvollinen = täyttää vähimmäisvaatimukset tieteellisten menetelmien osalta; tutkittu väestö ja käytetty menetelmä soveltuvat perustaksi hoitosuosituksen kannanottoihin.

Luentomateriaalin käyttö • Käypä hoito -suositusten luentomateriaalit on laadittu tukemaan suosituksen käyttöönottoa. • Ne ovat vapaasti käytettävissä terveydenhuollon, julkishallinnon ja oppilaitosten koulutuksissa ja apuna ammattilaisten arjessa. • Käypä hoidon tuottamat aineistot ovat kaikille avoimia ja maksuttomia. • Esityksen sisältöä ei saa muuttaa. – Jos esitykseen sisällytetään muuta materiaalia, Käypä hoito -esityspohjaa ei saa käyttää lisätyssä materiaalissa.

Keskeinen sisältö 1(3) Ihoinfektiot ovat väestössä tavallisia, ja ne hoidetaan pääasiassa perusterveydenhuollossa. Keskeistä ihon bakteeri-infektioissa: • Viljelynäyte on harvoin tarpeen ihon bakteeri-infektiossa. • Ruusutulehduksen hoidossa penisilliini on ensisijainen antibiootti eikä laajakirjoisia antibiootteja tarvitse käyttää rutiininomaisesti. • Rutiininomaista mikrobilääkitystä punkin pureman jälkeen ei tarvita, mutta varhainen borreliainfektio hoidetaan aina mikrobilääkityksellä.

Keskeinen sisältö 2(3) Keskeistä ihon virusinfektioissa: • Syylistä valtaosa paranee itsekseen ilman hoitoa. Myöskään ontelosyyliä ei tarvitse hoitaa. • Ihon herpesinfektioista suurin osa ei vaadi hoitoa. Heti ensioireiden aikaan aloitettu viruslääkehoito kuitenkin lievittää oireita ja lyhentää infektion kestoa jonkin verran. Toistuvista ja vaikeista herpesinfektioista kärsivät tulee ohjata lääkärin hoitoon. • Vyöruusu suositellaan hoidettavaksi sisäisellä viruslääkityksellä.

Keskeinen sisältö 3(3) Keskeistä ihon ja kynsieni-infektioissa: • Kynsien, vartalon ja hiuspohjan silsadiagnoosi pitää aina varmistaa sieninäytteellä. Varvasvälisilsan voi hoitaa oireiden perusteella. • Sieni-infektion diagnoosin voi tehdä nukleiinihapon osoituksella (Nh. O) tai sieninatiivinäytteen mikroskopoinnilla ja sieniviljelyllä. • Useimmissa ihon sieni-infektioissa paikallishoito on riittävä. • Kun kynsieni-infektion hoidossa käytetään sisäistä lääkettä, täydellinen hoitotulos saavutetaan noin joka toisella potilaalla.

Ihon bakteeri-infektiot

Ihon normaalit bakteerit • Iho on hyvä, runsasravinteinen ympäristö monille bakteereille, joten iholla on tavallisesti paljon eri bakteereita normaalimikrobistona. • Ehjä iho eritteineen estää normaalimikrobiston bakteerien tunkeutumista ihon läpi, ja normaalimikrobiston bakteerit puolestaan estävät taudinaiheuttajien kasvua iholla ja limakalvoilla. • Ihon normaalimikrobistoon kuuluu muun muassa korynebakteereja, propionibakteereja, stafylokokkeja ja streptokokkeja. • Staphylococcus aureusta (S. aureus) ja myös sen metisilliinille resistenttiä muotoa (MRSA) voi olla ihon normaalimikrobistossa etenkin nenässä, kainaloissa, välilihassa, varvasväleissä ja erityisesti rikkoutuneessa ihossa.

Ihon infektioita yleisesti aiheuttavia bakteereita S. aureus- ja MRSA-kannat aiheuttavat • • karvatuppitulehduksia märkärupea paiseita kynsivallitulehduksia haavainfektioita ruusutulehdusta (harvoin) nekrotisoivia infektioita. A- ja G-ryhmän BHS: t aiheuttavat • • • ruusutulehdusta ektyymaa märkärupea haavainfektioita nekrotisoivia infektioita.

Ihon bakteeri-infektioiden epidemiologia • • Ihon bakteeri-infektiot ovat kuudenneksi yleisin infektiosta johtuva syy terveyskeskuskäyntiin Suomessa (6– 7 % infektion takia tehdyistä käynneistä). Suomessa MRSA-tartunnat ovat pitkälti sairaaloiden ja hoitolaitosten ongelmia. Viime vuosina ulkomailla yleistyneet niin sanotut avohoidon MRSAtapaukset ovat lisääntyneet myös Suomessa. Tyypillisiä ovat huonosti paranevat paiseet. MRSA-positiiviset potilaat hoidetaan sairaalassa kosketustartuntaeristyksessä.

Bakteeriviljely diagnostiikassa • • Ihon primaareissa bakteeritulehduksissa viljely ei tavallisesti ole tarpeen. Bakteeriviljelynäytteen ottaminen tulehduspesäkkeestä ennen antibioottihoidon aloitusta on aiheellista, jos – potilaalla esiintyy yleisoireita – potilas on immuunipuutteinen tai – potilaalla on vierasesineitä. • Joskus näytteen ottoa puoltavat potilaan anamneesin erityispiirteet, kuten – – edeltävä ulkomaanmatka samanlaiset tapaukset lähipiirissä huono vaste aiempaan hoitoon infektion toistuvuus.

Ihon bakteeri-infektioiden aiheuttajia Tauti Tyypillisiä aiheuttajia Ektyyma A-ryhmän beetahemolyyttiset streptokokit (BHS) Ruusutulehdus A- tai G-ryhmän BHS (harvoin C- tai B-ryhmän), S. aureus (haavatulehdus, paise, ihon läpäisevä vamma) Harvinainen aiheuttaja pneumokokki, immuunipuutteessa mukana myös gramnegatiiviset sauvat Nekrotisoiva infektio Yksinään: A- tai G-BHS, S. aureus*, Vibrio vulnificus (merivesi), Aeromonas hydrophila (makea vesi), anaerobiset streptokokit, klostridit. Sekainfektioissa: aerobiset ja anaerobiset mikrobit Karvatuppitulehdus S. aureus*, uima-altaasta Pseudomonas aeruginosa. Pinnallisissa joskus Malassezia, syvissä rihmasieniä Märkärupi 80 %: ssa S. aureus*, 10 %: ssa A-BHS, 10 % molemmat yhdessä Paise ja furunkuloosi S. aureus* Paronykia Kandida tai S. aureus *, harvemmin Pseudomonas aeruginosa Sikaruusu Erysipelothrix rhusiopathiae Borrelioosi (Lymen tauti) Borrelia burgdorferi Ihotuberkuloosi Mycobacterium tuberculosis Ihon muut mykobakteeri- Mycobacterium marinum, M. fortuitum, M. chelonae, M. abscessus, M. ulcerans, M. infektiot haemophilium *Myös MRSA

Ruusutulehdus (erysipelas) • Ruusutulehdus (ks. kuva) on ihon ja ihonalaiskudoksen akuutti yleisoireinen bakteeri-infektio. • Ruusutulehduksen hoidossa penisilliini on ensisijainen antibiootti. – Penisilliiniallergikoille käytetään kefuroksiimia tai klindamysiiniä. • Lääkehoito voidaan lopettaa, kun ihon punoitus on (lähes) hävinnyt. – Taudin vaikeusasteen ja hoitovasteen mukaan 7– 14 vuorokauden kokonaishoitoaika yleensä riittää C. • Turvotuksen vähentämiseksi infektoituneen raajan kohoasento ja tukisidokset jouduttanevat paranemista, ja viilentävät keittosuolakääreet helpottavat kipua. • Antibioottiestolääkityksestä on ilmeisesti hyötyä ainakin toistuneen ruusutulehduksen jälkeen B.

Märkärupi • Märkärupi (ks. kuva) – on erityisesti leikki-ikäisillä lapsilla esiintyvä ihon bakteeri-infektio – saa alkunsa yleensä kasvoista (sieraimet, suun seutu), ja voi levitä nopeasti laaja-alaiseksi – tarttuu helposti kosketuksesta ja esiintyy joskus ryppäinä tai epidemioina esimerkiksi päiväkodeissa. • Ihottumaa haudotaan tai kylvetetään useita kertoja päivässä vedellä niin pitkään liuottaen, että ruvet pehmenevät ja irtoavat. • Lievissä ja pienialaisissa tulehduksissa suositellaan paikallislääkitystä (fusidiinihappo tai mupirosiini) B ja laaja-alaisissa tulehduksissa systeemistä flukloksasilliinia tai ensimmäisen polven kefalosporiinia B.

Karvatuppitulehdus (follikuliitti) • • • Karvatupen suun tulehdus eli follikuliitti on yleinen. Se ilmenee keltaisena 1– 3 mm: n läpimittaisena märkärakkulana, jota ympyröi punainen kehä. Se esiintyy useimmiten pään ja kaulan alueella (hiuspohja, parta), ylävartalolla, häpyalueella, pakaroissa ja alaraajoissa. Pinnalliseen karvatuppitulehdukseen riittää paikallinen hoito. – Iho pestään saippualla tai happamilla tai klooriheksidiiniä sisältävällä ihonpuhdistusaineilla kahdesti päivässä, jonka jälkeen levitetään miedon tai keskivahvan paikallisen kortikosteroidin ja antiseptin tai antibiootin yhdistelmävoidetta tai 2 % rikkiä sisältävää voidetta. – Pyyheliinat vaihdetaan ja parranajolaitteet, WC-istuimet jne. puhdistetaan. • Laajassa tai syvässä karvatuppitulehduksessa sisäinen mikrobilääkitys on aiheellinen.

Paisetauti (furunkkeli) • Karvatupen syvää tulehdusta kutsutaan paiseeksi. – Ks. kuva (vaatii käyttöoikeuden). • • Paisetaudissa potilaalla on samaan aikaan useita paiseita. Ne voivat levitä laajaksi paiseryhmäksi ihonsisäisten käytävien kautta ja myös ulkoisesti, kun kypsän paiseen sisältämä märkä purkaantuu iholle. Pienten paiseiden hoidossa avaus ja tyhjennys ilman mikrobilääkettä riittää C. Hopeasidoshoito saattaa edistää paiseen aukaisun jälkeistä haavan paranemista ja vähentää kipua C. Sisäinen mikrobilääkitys on tarpeen, jos potilaalla on yleisoireita, paise on laaja, se sijaitsee riskialueella tai potilaan immuunivaste on heikentynyt. Toistuvassa paisetaudissa tehostetaan hygieniaa ja selvitetään altistavat tekijät (mm. diabetes, aliravitsemus, immuunipuutossairaus tai lääkitys).

Kynsivallitulehdus • • • Akuutin kynsivallitulehduksen käynnistää pieni haavauma tai sisään kasvanut kynnenreuna. Sen tavallisin aiheuttaja on stafylokokki. Tulehdus ilmenee kynnenvieruksen punoittavana turvotuksena, ks. kuva. Lievissä tapauksissa riittää kylvettelyjen lisäksi paikallisantibiootti, esimerkiksi basitrasiini-neomysiini tai fusidiinihappo. Jos tulehduksen on aiheuttanut sisään kasvanut kynsi, tehdään kiilaeksisio B tai kynnen osapoisto ja fenolisaatio B. Toimenpide voidaan suorittaa bakteerilääkekuurin aikana tai rauhallisessa vaiheessa ilman antibioottisuojaa. Kroonisen tulehduksen tärkein hoito on kosteudelta suojautuminen. Lisäksi käytetään harkinnan mukaan paikallista sienilääkkeen ja steroidin yhdistelmää.

Borrelioosi (Lymen tauti) iholla 1(2) • Borrelia-spirokeetta siirtyy ihmiseen noin kahdessa kolmasosassa tapauksista, joissa infektoitunut puutiainen puree ihmistä. • Borreliadiagnoosi perustuu puutiaisen (ks. kuva) pureman ympärille 3– 30 päivän kuluttua ilmaantuvaan rengasmaisesti leviävään ihon punoitukseen (erythema migrans (EM), ks. kuva). • Iho-oireena voi myös esiintyä tuumorimainen, sileäpintainen, punoittava muutos, jossa on histologisesti huomattava lymfosyyttiinfiltraatio ja plasmasoluja (lymfosytooma). • Jos potilas jää hoidotta, spirokeetta saattaa jäädä elimistöön ja aiheuttaa borrelioosin myöhäisoireita niveliin, hermokudokseen tai sydämeen.

Borrelioosi (Lymen tauti) iholla 2(2) • • Myöhäisborrelioosin ehkäisemiseksi EM- ja lymfosytooma-löydöksien yhteydessä potilaat tulee aina hoitaa mikrobilääkityksellä. – EM: n hoidoksi aikuisille suositellaan amoksisilliinia tai doksisykliiniä 2– 3 viikon ajan C. – Alle 15 -vuotiaille lapsille annetaan amoksisilliinia 2 viikon ajan. – Yli 8 -vuotiaille voidaan antaa doksisykliiniä. Borrelian tarttumista ehkäistään – sopivalla vaatetuksella estäen punkin pääsy iholle – tarkastamalla koko iho iltaisin endeemisellä alueella oleskeltaessa – irrottamalla ihoon pureutunut puutiainen mahdollisimman pian ns. punkkipinseteillä.

Tularemia (jänisrutto) • Tularemia on kuumeinen yleisinfektio, joka saadaan yleensä niveljalkaisen puremasta, kun käsitellään jäniksiä ja pieniä jyrsijöitä, tai inhalaation kautta. • Infektion ensimmäisinä oireina ovat ihon märkivä haavauma (ks. kuva) ja paikallinen imusolmuketurvotus. • Kuumevaiheen aikana saattaa esiintyä monia erilaisia ihomuutoksia (mm. eksanteema, erythema multiforme, kyhmyruusu). • Hoidoksi suositellaan fluorokinoloneja ja vaihtoehtoisesti doksisykliiniä, streptomysiiniä tai aminoglykosideja 1– 2 viikon ajan taudin vaikeusasteen mukaan.

Ihon virusinfektiot

Ihon herpes simplex -virusinfektiot (HSV) 1(2) • Tavallisin HSV: n aiheuttama ihoinfektio on huuliherpes (yskänrokko). • Herpes simplex -virusten tyypit 1 ja 2 tarttuvat kosketustartuntana limakalvojen tai ihon kautta. • Herpesvirukset jäävät primaari-infektion jälkeen kyseisen ihoalueen sensorisiin hermoihin (perifeerisiin ganglioihin) latenttiin tilaan. • Jos virus reaktivoituu myöhemmin elämän aikana, se kulkeutuu hermoa pitkin takaisin joko samalle tai läheiselle iho- tai limakalvoalueelle. • HSV: n aktivoitumisen voivat laukaista muun muassa auringon ultraviolettisäteily, voimakas henkinen kuormitus, hormonaaliset syyt tai immuunivasteen tilapäinen heikkeneminen.

Ihon herpes simplex -virusinfektiot (HSV) 2(2) • Ihon pienialainen HSV-infektio paranee itsestään ilman hoitoa 1– 3 viikossa. • Heti ensioireiden aikaan aloitettu viruslääkehoito lievittää oireita ja lyhentää infektion kestoa jonkin verran. • Estohoitoa (peroraalinen asikloviiri tai valasikloviiri usean kuukauden ajan) voidaan harkita, jos HSV-infektio toistuu 1– 2 kertaa kuukaudessa C. • Aurinkosuojahuulivoiteen huuliherpeksen uusiutumista ehkäisevästä vaikutuksesta on ristiriitaisia tutkimustuloksia.

Ontelosyylä (molluska) • Ontelosyylät ovat rokkoviruksen aiheuttamia hyvänlaatuisia ihomuutoksia, joita esiintyy yleisimmin lapsilla. Ks. kuva. • Ontelosyyläinfektio paranee itsestään yleensä muutamassa kuukaudessa potilailla, joilla ei ole immuunipuutosta tai sitä aiheuttavaa lääkitystä. • Käypä hoito -työryhmä suosittelee odottamaan ontelosyylien spontaania häviämistä. – Mikään hoitomuoto ei vaikuta olevan tehokas ontelosyylien hoitoon B.

Syylä • Syylät ovat papilloomavirusten (human papilloma virus, HPV) aiheuttamia ihomuutoksia, joita esiintyy eniten kouluikäisillä lapsilla. • Tavallinen syylä on sileäpintainen, muutaman millimetrin kokoinen ihonvärinen kohouma, joka kasvaessaan muuttuu pinnaltaan karheaksi, ks. kuva. • Syylä voi olla ulkonäöltään litteä (ks. kuva), riippuvartinen, kraaterimainen tai kukkakaalimainen. • Syylillä on taipumus parantua itsekseen. • Jos syylää halutaan hoitaa, suositellaan ensisijaisesti kotihoitoa: syylien mekaanista ohentamista ja paikallista salisyylimaitohappovalmistetta B. • Nestetyppijäädytys on vaihtoehto esimerkiksi kasvojen syyliin C.

Vyöruusu • Vyöruusun aiheuttaa uudelleen aktivoituva vesirokkovirus. • Tyypillisesti vyöruusuinfektio sijaitsee vartalolla (ks. kuva) ja kasvoilla (ks. kuva) mutta sitä esiintyy myös raajoissa, genitaalialueella ja suun limakalvoilla. • Vyöruusu alkaa ihon kipuna ja kihelmöintinä, minkä jälkeen iholle ilmaantuu yleensä noin 1– 5 päivän kuluttua pinnallisia, kirkkaita rakkuloita (ks. kuva). • Vyöruusu on enimmäkseen toispuoleinen. • Lieviä yleisoireita, kuten kuumetta, päänsärkyä, huonovointisuutta ja väsymystä, voi esiintyä.

Vyöruusun komplikaatiot • Vyöruusun komplikaatioita ovat – postherpeettinen neuralgia (PHN, persistoiva kipu yli 3 kuukautta ihottuman jälkeen) – silmähermon (n. ophtalmigus) ja nenänpielen (n. nasociliaris) affiisiossa silmäkoplikaatio (mm. keratiitti, iriitti, korneaulseraatio) – Ramsay Huntin oireyhtymä eli perifeerinen hermohalvaus, esim. kasvohermohalvaus korvan alueen vyöruusussa (n. facialis).

Vyöruusun hoito • • • Systeeminen viruslääkehoito on yleisesti suositeltu. Varhain (72 tunnin sisällä ihottuman alusta) aloitettu hoito lyhentää taudin kestoa ja akuuttia kipua. Viruslääkehoito saattaa myös estää etenkin silmäkomplikaatioita. – Se ei ilmeisesti pienennä postherpeettisen neuralgian riskiä B. Akuutissa vaiheessa tulehduskipulääkkeet tai parasetamoli ovat yleensä riittäviä vyöruusukipuun. – Tarvittaessa lääkitykseen voidaan yhdistää heikko opiaatti tai hermokipulääke jo viruslääkkeen aloituksen yhteydessä. Vyöruusurokote pienentää vyöruusun ja postherpeettisen neuralgian riskiä yli 60 -vuotiailla A. Se ei toistaiseksi kuulu Suomessa kansalliseen rokotusohjelmaan.

Ihon, hiusten ja kynnen sieni-infektiot

Sienidiagnostiikan kliininen merkitys • Iho- ja kynsimuutosten etiologian selvittäminen on tärkeää, koska monet ihon ja kynsien sairaudet muistuttavat sienitauteja. • Sieninäytteet viljelyä varten on otettava ennen hoidon aloittamista, sillä hoito sienilääkkeillä estää luotettavan sieniviljelydiagnostiikan kuukausiksi. • Hoitoajat hiuspohjan, kämmenien ja jalkapohjien infektioissa ovat viikkoja ja kynsi-infektioissa useita kuukausia. • Etenkin sisäisillä sienilääkkeillä on myös haittavaikutuksia, joten hoidon on perustuttava oikeaan diagnoosiin.

Sienitautien yleisyydestä • Sieni-infektiot ovat yleisiä, ja valtaosan niistä aiheuttavat silsasienet. • Tavallisin ihon sieni-infektioista on varvasvälisilsa (tinea pedis). • Kynsisilsaa esiintyy suomalaisessa aikuisväestössä noin 11 %: lla, mutta lapsilla sitä todetaan erittäin harvoin. • Hiuspohjan sieni-infektioita todetaan Suomessa lähes yksinomaan maahan muuttaneilla lapsilla.

Sieninäytteen ottaminen (viljely- ja Nh. O-tutkimukset) • • Varvasvälisilsaa lukuun ottamatta silsadiagnoosi pitää aina varmistaa sieninäytteellä ennen hoidon aloitusta. – Varvasvälisilsan voi hoitaa ilman näytteenottoa tyypillisen taudinkuvan perusteella. Sieni-infektion diagnoosin voi varmistaa – sieninatiivinäytteen mikroskopoinnilla ja sieniviljelyllä tai – nukleiinihapon osoituksella (Nh. O), joka on sieniviljelyä nopeampi ja herkempi menetelmä A. Viljelyä ei tarvita, jos Nh. O-tutkimuksen tulos on positiivinen. Jos Nh. O-tutkimuksen tulos on negatiivinen ja sieni-infektioepäily vahva, on otettava viljelynäyte Nh. O-tutkimukseen kuulumattomien sienten osoittamiseksi.

Kynnen silsasieni-infektiot • Kynsisilsa esiintyy lähes yksinomaan varpaankynsissä, ks. kuva. – Sormissa kynsisilsa on harvinainen. • Kynsisienen hoito vaatii yleensä systeemilääkityksen. • Hoidossa käyttökelpoisia lääkkeitä ovat peroraaliset terbinafiini B ja atsolit B, joista terbinafiini vaikuttaa olevan atsoleja tehokkaampi B. • Terbinafiini ja itrakonatsoli kertyvät kynteen, joten kynnen kliininen paraneminen jatkuu lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen viikkoja.

Jalkaterän silsa • Tavallisin ihon sieni-infektio on varvasvälisilsa. – Tyypillisessä tapauksessa varvasvälin iho on maseroitunut, kutiseva ja rakkuloivakin, ks. kuva. • Varvasvälisilsa hoidetaan ensisijaisesti paikallisella antimykoottisella valmisteella. • Varvasvälistä sieni-infektio leviää joskus jalkaterän päälle, ks. kuva. • Jalkapohjan ohuilla ihoalueilla silsa voi esiintyä rakkuloivana muutoksena. • Jalkapohjan silsan hoidossa käyttökelpoisia lääkkeitä ovat (yleensä peroraalisesti) terbinafiini B ja itrakonatsoli C.

Kämmenen silsa • Kämmenen silsa on harvinainen, ja se on vielä harvinaisempi pelkästään käsissä ilman edeltävää jalkasilsaa. • Silsaa on yleensä vain toisessa kädessä kämmenpuolella, ks. kuva. • Silsa aiheuttaa sormien koukistajapuolen paksummassa ihossa hienojakoista hilseilyä. Iho voi hieman ärtyä mekaanisessa rasituksessa. • Käden selkäpuolella silsa muistuttaa vartalosilsaa. Sille on tyypillistä on punoittava paksuuntunut reunus. • Käden silsa hoidetaan samoin kuin jalkapohjan silsa, ks. dia 35.

Nivusalueen silsa • Nivussilsa on miehillä yleinen mutta naisilla harvinainen. • Nivussilsaa edeltää yleensä jalkasilsa, joten molemmat alueet tulee tarkistaa. • Nivusalueen silsassa tyypillistä on reunastaan koholla oleva tarkkarajainen, punoittava, hilseilevä ja kutiseva rengasmainen muutos, jonka keskellä voi esiintyä yksittäisiä infektoituneita karvatuppia. • Nivussilsan hoidossa käyttökelpoisia lääkkeitä ovat terbinafiini- ja atsolivoiteet B. • Hankalissa ja syvälle karvatuppeen ulottuvissa infektioissa käytetään lisäksi sisäistä lääkitystä.

Vartalon silsa (vartalon sieni-infektio) • Vartalon silsa on harvinainen ja kliiniseltä kuvaltaan vaihteleva. – Iholla saattaa olla yksi hitaasti kasvava rengasmainen muutos tai useita nopeasti kasvavia ja keskiosastaan paranevia muutoksia, ks. kuva. • Paljailla ihoalueilla, kuten kasvoissa ja kaulalla infektio on usein lähtöisin eläimistä, etenkin lapsilla. Eläinperäisissä tartunnoissa ihottuma-alueen reunassa saattaa olla rakkuloita tai pustuloita ja ruvettumaa. • Kun epäillään sieni-infektiota vartalolla, ihottumasta tulee aina ottaa sieninäyte ennen hoidon aloitusta. • Pienet alueet hoidetaan paikallisesti, laaja-alaiset vaativat systeemihoidon.

Hiuspohjan silsa • • • Hiuspohjan sienitulehdus tarttuu yleensä toisesta ihmisestä, eläimestä tai maaperästä. Suomessa hiuspohjan silsaa esiintyy pääasiassa maahan muuttaneilla lapsilla. Kliinisesti tyypillinen hiuspohjan silsa on punoittava, hilseilevä, joskus karstaisen eritteen peittämä läiskä, jossa osassa infektioaluetta saattaa olla katkenneita hiuksia (pälvisilsa), ks. kuva. Hiuspohjan sienitulehdus tulee hoitaa systeemisellä sienilääkityksellä. Käyttökelpoisia peroraalisia lääkkeitä ovat terbinafiini, itrakonatsoli ja flukonatsoli C. Paikallishoito systeemihoidon rinnalla voi olla tehokas erityisesti vähentämään infektion leviämistä.

Hiivasieni-infektiot • Hiivasieni-infektio syntyy vasta silloin, kun ihon vastustuskyky on paikallisesti tai yleisesti heikentynyt. • Infektio voi esiintyä taivealueella kauttaaltaan äkäisen punoittavana ja toisinaan jopa vetistävänä ihottumana, jota ympäröivässä ihossa saattaa olla pieniä pustuloita, satelliittileesioita. Ks. kuva. • Paikallisesti annosteltavat klotrimatsoli, nystatiini ja mikonatsoli ovat käyttökelpoisia ihon hiivainfektion hoidossa A.

Savipuoli • • • Savipuoli on tiettyjen hiivasienten aiheuttama pinnallinen ja vaaraton tulehdus ihossa, ks. kuva. Se on melko yleinen etenkin nuorilla aikuisilla. Paikallishoitona käytetään paikallisesti atsolivoidetta, ketokonatsolisampoota, terbinafiinisumutetta tai -voidetta ja seleenisulfidisampoota. Laaja-alaisen savipuolen hoidossa voidaan käyttää suun kautta otettavaa itrakonatsolia tai flukonatsolia. Savipuoli uusiutuu joillakin potilailla helposti. Tällöin sitä voidaan ehkäistä pesemällä ihottumalle alttiit ihoalueet ketokonatsolisampoolla esimerkiksi kahden viikon välein kolmena perättäisenä päivänä.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ihotautilääkäriyhdistys ry: n asettama työryhmä Puheenjohtaja: Annamari Ranki, Iho- ja sukupuolitautiopin professori, ihotautien ja allergologian ylilääkäri; Helsingin yliopisto ja HUS Tulehduskeskus, Iho- ja allergiasairaala Kokoava kirjoittaja: Ilona Mikkola, LT, yleislääketieteen erikoislääkäri; Rovaniemen kaupunki ja Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, Käypä hoito -toimittaja Jäsenet: Elina Aho-Laukkanen, FL, sairaalamikrobiologi; Pohjois-Suomen laboratoriokeskuksen liikelaitoskuntayhtymä, Nord. Lab Katariina Hannula-Jouppi, LT, dosentti, ihotautien ja allergologian erikoislääkäri, MBA; HUS Tulehduskeskus, Iho- ja allergiasairaala Hannele Heikkilä, LT, dosentti, iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Iiro Jääskeläinen, LT, sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri; HUS Tulehduskeskus, Infektiosairauksien klinikka Huom. Jatkuu

Jäsenet (jatkoa edellisestä): Sanna Seppälä, LL, yleislääketieteen erikoislääkäri; Espoon kaupunki ja Keski-Suomen keskussairaala Suvi-Päivikki Sinikumpu, LT, Ihotautien ja allergologian erikoislääkäri; PEDEGO-tutkimusyksikkö, Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta, OYS Ihotautien klinikka Kaisa Tasanen-Määttä, Ihotautiopin professori, ihotautien ylilääkäri; PEDEGO-tutkimusyksikkö, Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta, OYS Ihotautien klinikka Luentomateriaalin on laatinut oppimateriaalitoimittaja Tiina Tala, Käypä hoito ja sen ovat tarkastaneet Käypä hoito -toimituksesta LT Ilona Mikkola ja dos. Jorma Komulainen.