Luentomateriaali Niskakipu aikuiset Julkaistu 28 3 2017 Perustuu

Luentomateriaali Niskakipu (aikuiset) Julkaistu 28. 3. 2017 Perustuu 16. 1. 2017 julkaistuun Käypä hoito -suositukseen

Näytön varmuusaste Käypä hoito -suosituksissa Koodi Näytön aste Selitys A Vahva tutkimusnäyttö Useita menetelmällisesti tasokkaita 1 tutkimuksia, joiden tulokset samansuuntaiset B Kohtalainen tutkimusnäyttö Ainakin yksi menetelmällisesti tasokas tutkimus tai useita kelvollisia 2 tutkimuksia C Niukka tutkimusnäyttö Ainakin yksi kelvollinen tieteellinen tutkimus D Ei tutkimusnäyttöä Asiantuntijoiden tulkinta (paras arvio) tiedosta, joka ei täytä tutkimukseen perustuvia näytön vaatimuksia Menetelmällisesti tasokas = vahva tutkimusasetelma (kontrolloitu koeasetelma tai hyvä epidemiologinen tutkimus); tutkittu väestö ja käytetty menetelmä soveltuvat perustaksi hoitosuosituksen kannanottoihin. 2 Kelvollinen = täyttää vähimmäisvaatimukset tieteellisten menetelmien osalta; tutkittu väestö ja käytetty menetelmä soveltuvat perustaksi hoitosuosituksen kannanottoihin. 1

Luentomateriaalin käyttö • Käypä hoito -suositusten luentomateriaalit on laadittu tukemaan suosituksen käyttöönottoa. • Ne ovat vapaasti käytettävissä terveydenhuollon, julkishallinnon ja oppilaitosten koulutuksissa ja apuna ammattilaisten arjessa. • Käyvän hoidon tuottamat aineistot ovat kaikille avoimia ja maksuttomia. • Esityksen sisältöä ei saa muuttaa. – Jos esitykseen sisällytetään muuta materiaalia, Käypä hoito -esityspohjaa ei saa käyttää lisätyssä materiaalissa.

Keskeinen sanoma (1) • Niskakipua on kokenut edellisen kuukauden aikana 27 % yli 30 -vuotiaista suomalaisista miehistä ja 41 % naisista (Terveys 2011). • Niskasairauksien riskiä suurentavat monet fyysiset ja psyykkiset kuormitustekijät, ikä, naissukupuoli, ylipaino ja aiemmin koettu niskakipu. • Liikunta taas näyttää pienentävän niskakivun riskiä ja parantavan niskakivun ennustetta.

Niskakivun esiintyvyys v Terveys 2011 -tutkimuksen mukaan niskakipua esiintyi 27 %: lla yli 30 -vuotiaista suomalaisista miehistä ja 41 %: lla naisista. • Terveys 2000 -tutkimukseen nähden niskakipu yleistyi alle 45 -vuotiailla miehillä ja alle 55 vuotiailla naisilla mutta harvinaistui useimmissa vanhemmissa ikäryhmissä. • Piiskaniskuvammojen esiintyvyydestä ja ilmaantuvuudesta ei ole uutta tietoa, ei myöskään niskakipuun liittyvistä terveyspalveluiden käytöstä tai epäsuorista kustannuksista.

Riskitekijät v Niskasairauksien riskiä suurentavat monet fyysiset ja psyykkiset kuormitustekijät, ikä, naissukupuoli, ylipaino ja aiemmin koettu niskakipu. Liikunta taas näyttää pienentävän niskakivun riskiä ja parantavan niskakivun ennustetta. – Ylipaino (B), tupakointi (C), työn psykososiaaliset tekijät (C) – Toistotyö/tarkkuutta vaativa työ (B), pitkäkestoinen työskentely niska etukumarassa (B), pitkäkestoinen istuminen työssä (B), vartalon kiertyneet/kumarat asennot (B) • Ergonomisia toimenpiteitä suositellaan, vaikkei näyttöä ole. • Kolaritilanteessa ajoneuvon nopeuden muutoksella sekä niskatuen korkeudella, etäisyydellä päästä ja muotoilulla on vaikutusta kaularankaan kohdistuviin voimiin.

Keskeinen sanoma (2) • Täsmällisen diagnoosin tekeminen ei niskakivussa yleensä ole mahdollista. • Koska niskakipupotilaan ennuste on useimmiten verrattain hyvä, oireita voidaan hoitaa myös ilman spesifistä diagnoosia, kunhan vakavat sairaudet, yleissairaudet ja välitöntä hoitoa vaativat sairaudet on suljettu pois. • Anamneesilla ja kliinisellä tutkimuksella pyritään selvittämään, onko kysymyksessä vakava sairaus tai yleissairauteen (esim. nivel- tai selkärankareuma) liittyvä niskakipu, ja tunnistamaan hermojuuren kompressio ja myelopatia.

Seulonta ja seuranta • Oireettomista henkilöistä on vaikea seuloa esiin niitä, joille myöhemmin ilmaantuu niskakipua. • Pään kääntämisestä aiheutuvalla yläraajan kivulla on itsenäistä ennustearvoa oireen pitkittymisen kannalta. – Voimakas ja jatkuva niskakipu ja potilaan oireiden ja löydösten runsaus näyttävät ennustavan sairauspoissaoloja. • Seurantaa suositellaan (oirekyselyt, terveyspalveluiden käyttö, sairauslomat).

Diagnoosi v Täsmällisen diagnoosin tekeminen ei niskakivussa yleensä ole mahdollista. 1. paikallinen niskakipu 2. säteilevä niskakipu 3. piiskaniskuvammaan (whiplash) liittyvä niskakipu (suositellaan arvioimaan 24 tunnin kuluessa vammasta) q 0: oireeton q I: oireita ilman kliinisiä löydöksiä q II: kliinisiä löydöksiä q III: neurologiset löydökset, kuten voima-, tunto- ja refleksimuutos q IV: nikamamurtumat ja sijoiltaanmenot 4. myelopatia (selkäydinvaurio esim. kompression takia) 5. muihin vakaviin tai spesifisiin syihin liittyvät (esim. kasvaimet, infektiot ja murtuman jälkitilat)

Esitiedot ja kliininen tutkimus v Koska niskakipupotilaan ennuste on useimmiten verrattain hyvä, oireita voidaan hoitaa myös ilman spesifistä diagnoosia, kunhan vakavat sairaudet, yleissairaudet ja välitöntä hoitoa vaativat sairaudet on suljettu pois. v Anamneesilla ja kliinisellä tutkimuksella pyritään selvittämään, onko kysymyksessä vakava sairaus tai yleissairauteen (esim. nivel- tai selkärankareuma) liittyvä niskakipu, ja tunnistamaan hermojuuren kompressio ja myelopatia. • Aiheesta lisää: Arokoski J, Karppinen J, Kankaanpää M, Kaukinen P, Laimi K. Aikuisen kipeä niska. Lääketieteellinen Aikakauslehti Duodecim – Näin tutkin. Duodecim 2014; 130: 2099 -107, ks. täältä

Mitä uutta päivityksessä (1) Ø Esitiedot ja kliininen tutkimus -osioita on parannettu suosituksen aiempaan versioon verrattuna.

Toimintakyvyn arvio • Toimintakyky = henkilön fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset edellytykset selviytyä hänelle itselleen merkityksellisistä ja välttämättömistä jokapäiväisen elämän toiminnoista (mm. työ, opiskelu, vapaaaika, harrastukset, itsestä ja toisista huolehtiminen) siinä ympäristössä, jossa hän elää. – Ks. https: //www. thl. fi/fi/web/toimintakyky • Toimintakykyä arvioidaan ICF-luokituksen viitekehyksessä. • Toimintakyvyn heikkenemistä voidaan arvioida niskakivun spesifisillä haittamittareilla.

Keskeinen sanoma (3) • Niskakipupotilaan kaularangan rutiinimaisesta kuvantamisesta ei ole osoitettu olevan hyötyä. – Kuvantaminen on tarpeen, jos anamneesin tai löydösten perusteella herää epäily vakavasta sairaudesta.

Mitä uutta päivityksessä (2) Ø Kaularangan röntgenkuvausta suositellaan niskapotilaille perusterveydenhuollossa vain erityistilanteissa.

Kaularangan kuvantaminen (1) v Niskakipupotilaan kaularangan rutiinimaisesta kuvantamisesta ei ole osoitettu olevan hyötyä. Kuvantaminen on tarpeen, jos anamneesin tai löydösten perusteella herää epäily vakavasta sairaudesta. • Niskakipu ei edellytä välittömiä kuvantamistutkimuksia, ellei havaittavissa ole merkkejä vakavista tai spesifisistä sairauksista. • Jos esitiedot tai löydökset sen sijaan herättävät epäilyn vakavista tai hoitoa vaativista spesifisistä sairauksista, magneettikuvaus (MK) on ensisijainen kuvantamistutkimus.

Kaularangan kuvantaminen (2) • Jos toimintakykyä merkittävästi haittaava niskakipu on jatkunut 3 kuukautta, ensimmäiseksi kuvantamistutkimukseksi suositellaan kaularangan röntgentutkimusta. • Käytettävät projektiot: – – Etuprojektio suu auki (AP/PA) ja sivuprojektio yleensä riittävät Dens-projektiosta saatava lisähyöty on yleensä vähäinen Viistoprojektioita ei rutiininomaisesti "Eteen- ja taaksetaivutus" -sivuprojektioita harkitusti, kun epäillään poikkeavaa liikkuvuutta • Kaularangan radiologiset muutokset lisääntyvät iän myötä, ja ne ovat yleisiä myös niskan suhteen oireettomilla.

Kaularangan kuvantaminen (3) • Nivelreumapotilaan kaularankaa kuvattaessa eteentaivutus-sivuprojektio on hyödyllinen, jos epäillään atlantoaksiaalista subluksaatiota. • Piiskaniskuvammassa c-rangan natiivikuvauslöydös yleensä normaali. – TT tai MK, jos suurienergiainen vamma tai on erityistä syytä epäillä aivovammaa tai muuta vakavampaa vammaa. – Jos murtuma ja dislokaatio on suljettu pois eikä potilaalla ole neurologisia säteilykipuoireita, MK ei yleensä tuo esille löydöksiä, jotka muuttaisivat hoitoa. • Meta-analyysissä alaariligamenttivammat olivat epäspesifisiä.

Kliinisneurofysiologiset tutkimukset • ENMG kuvantamista täydentävänä tutkimuksena – Jos diagnoosi ei asianmukaisen kliinisen tutkimuksen tai kuvantamisen myötä selviä ja tarvitaan erotusdiagnostiikkaa. • Servikaalisessa dystoniassa ENMG: tä käytetään tarvittaessa hoidon suuntaamiseen. • Diagnostisten EMG-muutosten optimaalinen tutkimusajankohta kokonaistilanteen arvioimiseksi on 1– 2 kuukautta oireiden alusta. • Normaalirajoissa oleva löydös ei sulje pois juurivauriota. • Herätevastetutkimuksista ei yleensä ole odotettavissa diagnostista lisätietoa (SEP, sensorinen ja MEP, motorinen).

Keskeinen sanoma (4) • Akuutti niskakipu paranee usein ilman erityisiä hoitoja. • Niskakipupotilasta rohkaistaan pysymään aktiivisena. • Kivun syihin ja kipua pahentaviin tekijöihin pyritään vaikuttamaan mahdollisimman varhain. • Niskakipua ja siitä aiheutuvaa haittaa voitaneen vähentää parantamalla ergonomiaa (työasennot, työvälineet, työskentelytavat, tauot).

Luonnollinen kulku v Akuutti niskakipu paranee usein ilman erityisiä hoitoja. Niskakipupotilasta rohkaistaan pysymään aktiivisena. • Potilasta rohkaistaan pysymään aktiivisena ja kehotetaan jatkamaan päivittäisiä toimiaan. • Vaikkei ole tietoa potilasinformaation vaikuttavuudesta, kroonistumisen estämiseksi suositellaan asiallista, positiivista informaatiota niskakivun syistä, luonteesta ja ennusteesta. Niskakipuinen odottaa vastausta seuraaviin kysymyksiin: • • Onko minulla vakava sairaus? Mistä vaivani johtuu? Mitä vaivalle voi tehdä, ja mitä voin itse tehdä? Mikä on vaivan ennuste?

Paikallisen niskakivun hoito Akuutti Perustutkimukset ja -toimenpiteet: - Anamneesi ja kliininen tutkimus - Red flags? - Syihin ja pahentaviin tekijöihin vaikuttaminen - Tarvittava kivun hoito Perustutkimukset ja -toimenpiteet Tarvittaessa moniammatillinen selvitys Red flags + 2– 3 viikkoa Tarvittavat lisätutkimukset (esim. La, pvk, CRP, natiiviröntgen) tai lähetetään potilas jatkotutkimuksiin 8– 12 viikkoa Lihasvoimaa tai -kestävyyttä lisäävä liikehoito moniammatilliset kuntoutustoimenpiteet 3– 6 kuukautta

Toimintakyvyn parantaminen ja ylläpitäminen v Kivun syihin ja kipua pahentaviin tekijöihin pyritään vaikuttamaan mahdollisimman varhain. Niskakipua ja siitä aiheutuvaa haittaa voitaneen vähentää parantamalla ergonomiaa (työasennot, työvälineet, työskentelytavat, tauot). • Syihin ja pahentaviin tekijöihin pyritään vaikuttamaan mahdollisimman varhain. • Niskakivun hoidolla pyritään estämään toimintakyvyn heikkeneminen ja ylläpitämään toimintakykyä tai kohentamaan sitä. – Ensisijaista on estää kivun kroonistuminen. • Parantamalla ergonomiaa (työasennot, tauotus, työvälineet ja työskentelytavat) voidaan ehkä vähentää niskakipua ja siitä aiheutuvaa haittaa.

Keskeinen sanoma (5) • Sairausloman tarve harkitaan tapauskohtaisesti niin, että otetaan huomioon potilaan toimintakyky ja työn kuormittavuus. – Jos sairauslomaa tarvitaan, usein 1– 3 päivää riittää. Vain harvoin (lähinnä vaikeissa säteilykipuoireissa) tarvitaan yli viikon pituista sairauslomaa. • Moniammatillisia toimenpiteitä suositellaan viimeistään silloin, kun haittaavat kivut ovat jatkuneet 2 kuukautta.

Työkyky v Sairausloman tarve harkitaan tapauskohtaisesti niin, että otetaan huomioon potilaan toimintakyky ja työn kuormittavuus. Jos sairauslomaa tarvitaan, usein 1– 3 päivää riittää. Vain harvoin (lähinnä vaikeissa säteilykipuoireissa) tarvitaan yli viikon pituista sairauslomaa. Moniammatillisia toimenpiteitä suositellaan viimeistään silloin, kun haittaavat kivut ovat jatkuneet 2 kuukautta. • Ennen mahdollista sairauslomaa selvitetään, voiko potilas jatkaa työssään työjärjestelyin. • Jos työkyvyttömyys jatkuu yli 2 viikkoa, selvitetään, onko potilaalla mahdollisuutta osa-aikatyöhön esimerkiksi osasairaus-päivärahan turvin. • Myös työhön paluuta sairauslomalta voidaan tukea työtehtäviä muokkaamalla ja esimerkiksi osasairauspäivärahan tai työkokeilun turvin. – Jälkimmäinen tulee kyseeseen, jos sairauteen liittyy pysyvän työkyvyttömyyden uhka.

Niskakivun mahdollisia vaikutuksia toimintakyvyn osa-alueisiin Katso tarkemmin suosituksesta

Keskeinen sanoma (6) • Niskalihaksiin ja hartia-olkalihaksiin kohdistuvasta lihasvoimaa tai -kestävyyttä parantavasta harjoittelusta saattaa olla hyötyä kroonisessa niskakivussa.

Aktiivinen konservatiivinen hoito (1) v Niskalihaksiin ja hartia-olkalihaksiin kohdistuvasta lihasvoimaa tai -kestävyyttä parantavasta harjoittelusta saattaa olla hyötyä kroonisessa niskakivussa (C). • Toimistotyötä tekevillä naisilla hartia-olkalihasten dynaamiset lihasharjoitteet kevyillä punnuksilla yhdistettynä venyttelyharjoituksiin (C) tai hartia-olkalihasten rentoutusharjoitteet (C) eivät vähentäne kroonista niskakipua. • Liike- tai liikuntahoidosta akuutissa niskakivussa ei ole tehty luotettavia vertailevia tutkimuksia, eikä näitä hoitoja suositella akuutissa kivussa (C). • Aerobista harjoittelua suositellaan, vaikka sen vaikutusta ei ole tutkittu niskapotilailla.

Aktiivinen konservatiivinen hoito (2) • Unihäiriö, ahdistuneisuus ja masentuneisuus edellyttävät asianmukaista hoitoa. • Kognitiivinen terapia saattaa olla vaikuttavaa niskakivun hoidossa, mutta vakuuttavaa tutkimusnäyttöä tällaisen terapian vaikuttavuudesta ei ole.

Passiiviset hoidot Manipulaatio- ja mobilisaatiohoito • Manipulaatio saattaa vähentää kipua akuutissa niskakivussa, mutta tietoa vaikuttavuudesta ei ole, jos sitä verrataan toiseen aktiiviseen hoitomuotoon (C). – Manipulaatio ei ilmeisesti ole mobilisaatiota tehokkaampaa. • Mobilisaatiosta saattaa olla lyhytaikaista hyötyä muun hoidon osana pitkittyvän ja kroonisen niskakivun hoidossa, mutta näyttöä pitkäaikaisesta vaikuttavuudesta ei ole (C). • Manipulaatiolla ei ilmeisesti ole pitkäaikaista vaikuttavuutta kroonisessa niskakivussa, eikä lyhytaikainen vaikuttavuus ilmeisesti eroa tavanomaisen hoidon vaikuttavuudesta (B). • Kaularangan manipulaatioon näyttää liittyvän usein lieviä haittavaikutuksia, harvoin nikamavaltimon dissekaatioita (C), joten sitä ei suositella niskakivun hoidossa.

Muut passiiviset hoidot • Hieronnan vaikuttavuudesta ei ole luotettavaa tutkimustietoa. • Fysikaalisen lääketieteen piiriin kuuluvia monia hoitomenetelmiä (TNS, traktiohoito, kauluri, fysikaaliset konehoidot, matalatehoinen laser) ei ole yksittäin tutkittu vertailevissa asetelmissa. – Näiden vaikutus lienee vähäinen. – Akupunktuuri saattaa lyhytaikaisesti lievittää kroonista niskakipua (C), mutta pidempiaikaisesta vaikuttavuudesta ei ole näyttöä.

Mitä uutta päivityksessä (3) Ø Passiivisten hoitojen vaikuttavuudesta ei ole tullut lisänäyttöä vuoden 2009 jälkeen.

Keskeinen sanoma (7) • Niskakipuun voidaan käyttää tulehduskipulääkettä. – Parasetamoli on turvallinen vaihtoehto, joskaan sen osalta ei ole näyttöä niskakivussa.

Lääkehoito (1) v Niskakipuun voidaan käyttää tulehduskipulääkettä. Parasetamoli on turvallinen vaihtoehto, joskaan sen osalta ei ole näyttöä niskakivussa. • Lääkehoidon vaikuttavuudesta niskakivussa on vähän kontrolloituja tutkimuksia, ja julkaistut tutkimukset ovat heikkolaatuisia. • Niskakipuun voidaan käyttää tulehduskipulääkettä. – Suun kautta annosteltava tulehduskipulääke saattaa niskakipuisella olla tehokkaampi kuin lume. – Eri tulehduskipulääkkeiden välillä ei liene eroa (C).

Lääkehoito (2) • Lihasrelaksantti voi olla vaihtoehto silloin, jos parasetamoli ja tulehduskipulääke eivät sovi potilaalle. • Mikäli muiden lääkkeiden teho on riittämätön, niskakipuisen hoitoon voidaan yhdistää mieto opioidi. • Depressiolääkkeiden tehosta kroonisessa niskakivussa ei ole tutkimusnäyttöä, mutta niistä on osoitettu olevan apua neuropaattisessa kivussa ja jännityspäänsäryssä. Niistä saattaa olla hyötyä myös muussa kroonisessa kivussa. – Depressiolääkkeistä hyötynevät erityisesti potilaat, joiden kivussa on mukana psyykkistä kuormittuneisuutta. – Niitä voidaan suositella myös potilaille, joiden niskakipuun liittyy krooninen päänsärkyoireisto.

Säteilykivun hoidon erityispiirteet • Valtaosa potilaista hoidetaan konservatiivisesti. – Potilaita informoidaan mahdollisista yläraajojen motorisista oireista ja myelopatiaoireista. Näiden ilmaantuessa heitä kehotetaan hakeutumaan välittömästi hoitoon. – Akuutin säteilevän kivun lääkehoidossa voidaan soveltaa samoja suosituksia kuin akuutissa paikallisessa niskakivussa. • Akuutista säteilykipuoireesta kärsivää potilasta seurataan tiiviisti.

Säteilevän niskakivun vuokaavio Akuutti Perustutkimukset ja -toimenpiteet Päivystyksellinen erikoislääkärin arvio, jos etenevä tai merkittävä motorinen puutosoire tai sietämätön hoitoresistentti kipu Perustutkimukset ja -toimenpiteet Erikoislääkärin arvio, jos etenevä tai merkittävä motorinen puutosoire tai sietämätön hoitoresistentti kipu Ellei päivystyksellinen tilanne: Esim. La, pvk, CRP, natiiviröntgen tai MK ennen erikoislääkärin arviota 1 viikko 2− 3 viikkoa Perustutkimukset ja -toimenpiteet Erikoislääkärin arvio, jos merkittävää haittaa aiheuttava kipu tai etenevä motorinen puutosoire Moniammatilliset kuntoutustoimenpiteet 3− 6 kuukautta 4− 6 viikkoa 8− 12 viikkoa

Kroonisen säteilevän niskakivun hoito • Leikkausaihe tulee selvittää ennen kuin radikulaarinen oireisto, erityisesti motorinen puutosoire, muuttuu krooniseksi. • Glukokortikoidi- ja puuduteruiskeilla ei liene vaikuttavuutta kroonisen säteilevän niskakivunhoidossa, mutta luotettava tutkimustieto tästä puuttuu. • Krooninen yläraajaan säteilevä kipu voi olla neuropaattista, mikä on tärkeää huomioida hoidon valinnassa. • Fysikaalisen lääketieteen piiriin kuuluvia hoitomenetelmiä ei ole yksittäin tutkittu vertailevissa asetelmissa. – Niiden vaikutus lienee vähäinen.

Dystonian hoito • Servikaalisissa dystonioissa kipu on merkittävä piirre 70– 80 %: lla potilaista. • Jos niskakipu liittyy dystoniaan, botuliini vähentää selkeästi kipua ja toimintahäiriötä (A). – Hoito suunnitellaan yksilöllisesti, ja sen toteuttaminen vaatii erityisasiantuntemusta.

Piiskaniskuvamman hoito (1) • Varhaisvaiheessa aloitettu paluu tavanomaisiin päivittäisiin toimiin piiskaniskuvamman jälkeen ilmeisesti johtaa useammin oireettomuuteen pitkäaikaisseurannassa kuin varhaisvaiheen lepo tai passiiviset hoidot (B). – Yllä oleva ei koske WAD IV -ryhmän potilaita, jotka kuuluvat kiireellisen kirurgisen konsultaation piiriin. – Lepoa ja immobilisaatiota, esimerkiksi tukikauluria, tulee välttää ja pyrkiä nopeasti niskan normaaliin käyttöön.

Piiskaniskuvamman hoito (2) • Potilaalle toimitettu ohjaus- ja neuvontamateriaali saattaa edistää tavanomaisen hoidon vaikuttavuutta potilaiden kokemaan kipuun piiskaniskuvamman yhteydessä (C). • Kroonisessa piiskaniskuvammassa aktiivisesta elämäntavasta on hyötyä. • Botuliinilla ei liene vaikuttavuutta piiskaniskuvamman jälkeisen kroonisen niskakivun hoitoon, mutta luotettava tutkimustieto tästä puuttuu (D). – Botuliinista saattaa aiheutua haittavaikutuksia. • Radiotaajuushoidon pitkäaikaisvaikuttavuudesta ei ole näyttöä (C). • Moniammatillinen kuntoutus voi vähentää kroonisten piiskaniskuvammapotilaiden kipua ja parantaa toimintakykyä.

Myelopatia • Myelopatian tavallisin syy on spondyloosista johtuva servikaalinen spinaalistenoosi, mutta myös sentraalinen diskusprolapsi voi aiheuttaa selkäydinkompression. – Erotusdiagnostiikassa huomioidaan spesifiset sairaudet (esim. neurologisiin sairauksiin liittyvät kaulaytimen muutokset). • Myelopatialöydös vaatii erikoislääkärin arvion. – Etenevä myelopatia on kiireellisen leikkausarvion aihe. • Leikkaushoito ei parantane ennustetta lieväoireisessa etenemättömässä myelopatiassa (C). – Jos lieväoireinen myelopatia ei etene, ei leikkaus ole aina välttämätön.

Keskeinen sanoma (8) • Etenevä lihasheikkous tai myelopatia on aihe lähettää potilas kiireelliseen tai välittömään leikkaushoidon arviointiin.

Leikkaushoito (1) • Etenevä lihasheikkous tai myelopatia on aihe lähettää potilas kiireelliseen tai välittömään leikkaushoidon arviointiin. • Niskan akuutin välilevytyrän leikkaushoidon vaikuttavuudesta ei ole tutkimuksia. – Leikkausaiheen on oltava selkeä ja leikkauspäätöksen perustuttava hyvään potilasinformaatioon ja potilaan leikkaushalukkuuteen.

Leikkaushoito (2) • Kroonisessa radikulaarisessa niskakivussa hermojuuren vapautusleikkauksella (dekompressio ja deesi) saavutettaneen nopeampaa niskakivun lievittymistä, mutta vuoden seurannassa leikkaushoito ei liene yksilöllistä fysioterapiaa vaikuttavampaa (C). – Kaularangan välilevyproteesi johtanee tarkkaan valituilla potilailla samanlaiseen tulokseen kuin tavanomainen anteriorinen dekompressio ja fuusio 2 vuoden seurannassa (B). • Myelopatialöydös vaatii erikoislääkärin arvion. Etenevä myelopatia on kiireellisen leikkausarvion aihe.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Fysiatriyhdistyksen asettama työryhmä Puheenjohtaja: Jaro Karppinen, professori, fysiatrian erikoislääkäri; Oulun yliopisto ja Työterveyslaitos Jäsenet: Katri Laimi, LT, dosentti, fysiatrian erikoislääkäri, kliininen opettaja; TYKS ja Turun yliopisto Ville Leinonen, LT, dosentti, neurokirurgian erikoislääkäri, kliininen opettaja; KYS ja Itä-Suomen yliopisto Antti Malmivaara, LKT, dosentti, fysiatrian erikoislääkäri, ylilääkäri; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Käypä hoito -toimittaja Jaakko Niinimäki, LT, dosentti, vs. professori, osastonylilääkäri, radiologia; OYS ja Oulun yliopisto Olavi Airaksinen, LT, dosentti, fysiatrian erikoislääkäri; KYS: n fysiatrian klinikka Jari Arokoski, LT, dosentti, fysiatrian erikoislääkäri, kliininen opettaja; KYS: n fysiatrian klinikka ja Itä-Suomen yliopisto Juha Auvinen, LT, yleislääketieteen erikoistuva lääkäri, kliininen opettaja (yleislääketiede); Oulun yliopisto Juhani Jääskeläinen, LL, yleislääketieteen erikoislääkäri, kliininen opettaja (yleislääketiede); Tampereen yliopisto Kari-Pekka Martimo, LT, työterveyshuollon ja työlääketieteen erikoislääkäri, vanhempi asiantuntija; Työterveyslaitos Petri Salo, Tt. T, ft, Kliinisen fysioterapian asiantuntija; Keski-Suomen sairaanhoitopiiri Lauri Soinne, LKT dosentti, neurologian erikoislääkäri; HYKS: n neurologian klinikka Työryhmän sidonnaisuudet näkyvät suosituksen sähköisessä versiossa Luentomateriaalin laadinta Jaro Karppinen Luentomateriaalin asiasisällön tarkistus Katri Laimi ja Antti Malmivaara Luentomateriaalin ulkoasu ja viimeistely Tiina Tala ja Kirsi Tarnanen; Käypä hoito