Luentomateriaali Huumeongelmaisen hoito Julkaistu 28 5 2018 Perustuu

Luentomateriaali Huumeongelmaisen hoito Julkaistu 28. 5. 2018 Perustuu 12. 4. 2018 päivitettyyn Käypä hoito -suositukseen

Näytön varmuusaste Käypä hoito -suosituksissa Koodi Näytön aste Selitys A Vahva tutkimusnäyttö Useita menetelmällisesti tasokkaita 1 tutkimuksia, joiden tulokset samansuuntaiset B Kohtalainen tutkimusnäyttö Ainakin yksi menetelmällisesti tasokas tutkimus tai useita kelvollisia 2 tutkimuksia C Niukka tutkimusnäyttö Ainakin yksi kelvollinen tieteellinen tutkimus D Ei tutkimusnäyttöä Asiantuntijoiden tulkinta (paras arvio) tiedosta, joka ei täytä tutkimukseen perustuvia näytön vaatimuksia Menetelmällisesti tasokas = vahva tutkimusasetelma (kontrolloitu koeasetelma tai hyvä epidemiologinen tutkimus); tutkittu väestö ja käytetty menetelmä soveltuvat perustaksi hoitosuosituksen kannanottoihin. 2 Kelvollinen = täyttää vähimmäisvaatimukset tieteellisten menetelmien osalta; tutkittu väestö ja käytetty menetelmä soveltuvat perustaksi hoitosuosituksen kannanottoihin. 1

Luentomateriaalin käyttö • Käypä hoito -suositusten luentomateriaalit on laadittu tukemaan suosituksen käyttöönottoa. • Ne ovat vapaasti käytettävissä terveydenhuollon, julkishallinnon ja oppilaitosten koulutuksissa ja apuna ammattilaisten arjessa. • Käyvän hoidon tuottamat aineistot ovat kaikille avoimia ja maksuttomia. • Esityksen sisältöä ei saa muuttaa. – Jos esitykseen sisällytetään muuta materiaalia, Käypä hoito -esityspohjaa ei saa käyttää lisätyssä materiaalissa.

Keskeinen sanoma 1(3) • Huumausaineiden käyttö ja niihin liittyvät ongelmat ovat pysyneet viime vuosina melko vakaina. • Kannabiksen ja metamfetamiinin käyttö näyttää kuitenkin lisääntyneen viime vuosina. • Huumeriippuvuus aiheuttaa merkittäviä uhkia sekä fyysiselle että psyykkiselle terveydelle. • Kynnystä huumeongelman esiin ottamiselle saattaa nostaa se, että huumeiden käyttö on rangaistavaa. Potilas ei usein uskalla kertoa huumeiden käytöstään lääkärille, eikä lääkäri aina saa ongelmaa selville edes kyselemällä. • Tärkeä työkalu huumeongelman toteamisessa ja hoidossa on avoin ja luottamuksellinen hoitosuhde. Ongelmaa voidaan etsiä ja seurata myös laboratoriokokeilla.

Keskeinen sanoma 2(3) • Psykososiaaliset menetelmät ovat hoidon perusta, vaikka näyttö niiden tehosta joidenkin huumeongelmien hoidossa on niukkaa. Lääkityksellä voidaan usein vain helpottaa oireita, mutta opioidiriippuvuuden korvaushoito on osoitettu tehokkaaksi. • Huumeiden käyttöön liittyy usein mielenterveysongelmia, joiden hoidossa tarvitaan päihdepsykiatrista asiantuntemusta. • Huumeiden käyttö on usein sekakäyttöä, mutta kliiniseen työhön sovellettavaa tutkimustietoa on lähinnä yksittäisistä aineista. • Riippuvuutta aiheuttavien lääkkeiden määräämisessä on oltava varovainen, mutta ei hoitoa hankaloittavalla tai estävällä tavalla.

Keskeinen sanoma 3(3) • Huumeongelmaan liittyy terveysuhkien ohella runsaasti sosiaalisia vaikeuksia, joiden käsittelyyn tarvitaan moniammatillista yhteistyötä, erityisesti sosiaalityön kanssa. Potilaan ohella myös hänen läheistensä – perheen ja erityisesti lasten – hyvinvointiin on kiinnitettävä huomiota. • Huumeongelman hoidossa ja huumeiden käyttöön liittyvien haittojen vähentämisessä tarvitaan ennakkoluulotonta, neutraalia ja tuomitsematonta otetta. • Huumeongelmaisen hoitaminen tulee yhteiskunnalle halvemmaksi kuin hoidotta jättäminen. • Kiireettömän hoitoon pääsyn kriteerit (terveydenhuoltolain mukainen hoitotakuu) koskee kaikkea lääkärin tarpeelliseksi toteamaa, huumeongelmaiselle lääketieteellisin perustein annettavaa hoitoa, kuten opioidista riippuvaisten korvaushoitoa ja laitoksessa tapahtuvaa päihdekuntoutusta.

Huumeongelma lukuina • Huumausaineiden käyttö on Suomessa ollut muuhun Eurooppaan verrattuna vähäistä. • Vuoden 2014 väestökyselyn mukaan 19 % 15– 69 vuotiaista suomalaisista on ainakin kerran elämässään kokeillut jotain laitonta huumetta. – Kannabista oli kokeillut naisista 13 % ja miehistä 20 %. – Kokaiinia oli kokeillut 1, 7 % suomalaisista (käyttö on lisääntynyt viimeisen 10 vuoden aikana). – Amfetamiinia kertoi käyttäneensä noin 2 % väestöstä. – Opioideista ryhmään "muut opiodit" kuuluvia opioideja (tramadoli, oksikodoni, kodeiini ym. ) on käyttänyt 1 %, buprenorfiinia 0, 8 % ja heroiinia 0, 4 % suomalaisista. • Buprenorfiini on noussut merkittävimmäksi opioidiksi laittomilla huumemarkkinoilla.

Huumeongelma ja sairaudet • Huumeongelmaan liittyvät sairaudet ja komplikaatiot johtuvat joko käytetystä huumeesta tai aineen käyttötavoista. Huumekohtaista lisätietoa löytyy suosituksesta: – Kannabis ja sairaudet, ks. täältä – Amfetamiini, kokaiini, muut stimulantit ja sairaudet, ks. täältä – Opioidit ja sairaudet, ks. täältä • Huumeongelman ilmiasuun vaikuttaa myös käyttäjän terveydentila ja perussairaudet. • Akuutit myrkytykset ja muut huumeiden käyttöön liittyvät somaattiset sairaudet hoidetaan perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa.

Huumeongelman toteaminen Potilas kertoo joskus itse huumeongelmastaan. Ongelma voi käydä ilmi myös esitiedoista, lähetteestä tai omaisilta. • Haastattelussa ja keskustelussa pyritään avoimuuteen ja luottamuksellisuuteen. Huumeiden käyttö tulee kartoittaa, jos todetaan • päihtymys ilman alkoholia (muistettava myös metanoli ja lääkkeet) • pistosjälkiä ja pistospaikkojen infektio • veriteitse tarttuva infektio (HIV, HCV, HBV) • vieroitusoireita • pienet (opioidien käyttö) tai laajentuneet (stimulanttien käyttö) mustuaiset • työ- tai opiskelumenestyksen heikkenemistä • aggressiivisuutta ja psykoosioireita ilman aiempaa psykiatrista oireilua.

Tavallisimpien huumeiden aiheuttamia kliinisiä tunnusmerkkejä päihdekäytön varhaisvaiheessa Kannabis Stimulantit Opioidit Yleistä Hampun haju Pistosjäljet Silmät Silmien punoitus Lasimainen katse Laajat pupillit Supistuneet pupillit Yliannoksessa laajentuneet pupillit Aktiivisuus Uneliaisuus Väsymys Levottomuus Puheliaisuus Kiihtyneisyys Ärtymys Raukeus Välinpitämättömyys Mieliala Puheliaisuus Ärtyneisyys Aggressiivisuus Impulsiivisuus Hitaus Sydän ja verisuonioireet Nopea pulssi Verenpaineen lasku Nopea pulssi Verenpaineen nousu Hidas syke Verenpaineen lasku Huomiokyky Heikentynyt keskittymis- ja huomiokyky Yliannostus Ei tiedossa Yliannostuksessa sekavuus, paranoia ja psykoosi Hengityslama

Huumetestit 1(2) Huumetestaukseen, henkeä uhkaavia tilanteita lukuun ottamatta, tulee olla testattavan suostumus. Huumetestauksen tuloksen tulkinnassa tulee huomioida niiden rajoitukset. Kaiken huumetestauksen tavoitteena on testattavan terveyden edistäminen. Testaukseen tulee kuulua myös valmius ohjata positiivisen näytteen antanut hoitoon. Positiiviset seulontatulokset tulee tarvittaessa varmistaa tarkoitukseen akkreditoidussa laboratoriossa.

Huumetestit 2(2) Huumetestaus voidaan jakaa karkeasti terveydenhoidolliseen ja valvonnalliseen testaukseen. • Terveydenhoidollisella huumetestauksella tarkoitetaan testausta, joka tehdään asiakkaan tai potilaan taudinmäärityksen tai hoidon seurannan yhteydessä. • Valvonnallista testausta tehdään esimerkiksi työpaikoilla, oppilaitoksissa, vankeinhoidossa ja äitiyshuollossa.

Psykososiaaliset hoito- ja kuntoutusmuodot 1(2) • Psykososiaalista hoitoa tai kuntoutusta tulee tarjota kaikille huumeriippuvuudesta kärsiville. • Hoitosuunnitelma tulee tehdä räätälöidysti ja yhteistyössä potilaan kanssa, niin että huomioidaan muutosvaihemalli. – Muutosvaihemallin mukainen hoitosuunnitelma, ks. täältä • Huumeongelmaisen hoidossa käytetään samoja psykososiaalisia hoitomenetelmiä kuin alkoholiongelmaisen hoidossa. – Hoitojen keskeinen elementti ovat terapeuttinen keskustelu ja yhdessä tekeminen. – Hoidossa käytetään usein eri teorioihin perustuvien menetelmien ja työtapojen yhdistelmää.

Psykososiaaliset hoito- ja kuntoutusmuodot 2(2) Psykososiaalisia hoitoja (aakkosjärjestyksessä): • • • kahdentoista askeleen hoito kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT) kognitiivinen terapia motivoiva haastattelu palkitsemiseen perustuva hoito palveluohjaus (potilas saa tarvitsemansa palvelut) ratkaisukeskeinen terapia systeemiteoreettinen malli yhteisöhoito yhteisövahvistusohjelma yleinen tukeminen

Kannabis (marihuana, hasis) ja kannabisriippuvuuden hoito • Usein riippuvuus on lievä, ja vieroitusoireet ovat melko vähäiset. – Vieroitusoireet ovat erityisen vaikeita, jos käyttäjä tupakoi tai hänellä on psyykkisiä sairauksia. • Kannabisriippuvuutta ei tule hoitaa lääkkeillä. • Psykososiaalisia hoitoja tulee tarjota. – Sekä kognitiivis-behavioraalinen terapia että motivaatiota lisäävä terapia ovat ilmeisesti tehokkaita hoitomuotoja kannabisriippuvuuden hoidossa (B). – Palkitseminen rahalla tai ostoseteleillä voi ilmeisesti lyhytaikaisesti parantaa kannabisriippuvuuden hoitotuloksia, kun hoitomuotona on kognitiivinen käyttäytymisterapia (B).

Stimulantit (esim. amfetamiini, kokaiini, ekstaasi) • Amfetamiini, sen johdokset ja kokaiini ovat sentraalisia stimulantteja. • Amfetamiini on buprenorfiinin ohella Suomen yleisin pistoshuume. – Metamfetamiinin, amfetamiinin johdoksen, käyttö on merkittävästi lisääntynyt viime vuosina. • Kokaiinia käytetään suonensisäisesti, nuuskaamalla tai suun kautta. • Stimulantteihin luetaan yleensä tabletteina kaupiteltava ekstaasi (3. 4 -metyleenidioksi-metamfetamiini, MDMA). – Tabletteihin saattaa sisältyä muitakin niin sanottuja klubitai muuntohuumeita.

Amfetamiinin tai sen johdoksen aiheuttama myrkytys • Myrkytysoireita ovat takykardia, hypertensio, hypertermia, hikoilu, mydriaasi, ahdistuneisuus ja motorinen levottomuus, lihasjäykkyys, kouristustaipumus, hyperrefleksia ja bruksis. – Hypertermiaan voivat liittyä rabdomyolyysi ja munuaisvaurio, hypotensio, hyytymishäiriöitä, maksa- tai keuhkovaurio, hyponatremia, aivoinfarkti tai aivoverenvuoto ja psykoosi. • Tutkimuksia amfetamiinipsykoosin hoidosta on niukasti. – Psykoosilääkkeitä amfetamiinipsykoosin hoidossa voidaan harkita, mutta niitä on haittavaikutusriskien vuoksi käytettävä varovaisesti.

Amfetamiinimyrkytyksen hoito Spesifistä amfetamiinimyrkytyksen vasta-ainetta ei ole. Lievän amfetamiinimyrkytyksen hoidoksi riittänevät nesteytys ja diatsepaami, mutta tutkimuksia aiheesta ei ole. Vakavassa myrkytyksessä • lasketaan kehon lämpötilaa • nesteytetään potilasta • huolehditaan potilaan suolatasapainosta. • Hypertermian ja rabdomyolyysin uhkaan on kiinnitettävä erityistä huomiota. Hoito annetaan aina sairaalassa.

Amfetamiinista vieroitus • Amfetamiinin ja sen johdosten vieroitustilaa on vaikea osoittaa, koska se ei ole samaan tapaan selkeä kuin muiden huumeiden. – Tavallisia oireita ovat masennus, unihäiriöt, levottomuus, apatia, väsymys, ahdistuneisuus ja erilaiset fyysiset oireet. • Amfetamiinista vieroitukseen ei tunneta tehokasta spesifistä lääkehoitoa, mutta mirtatsapiinista saattaa olla apua (met)amfetamiinin vieroitusoireiden hoidossa (C). • Bupropionista, D-amfetamiinista, modanefiilista tai metyylifenidaatista ei ole hyötyä (met)amfetamiiniriippuvuuden hoidossa (A).

Kokaiinimyrkytys • Kokaiinin yliannostusoireet ilmaantuvat nopeasti ja voivat johtaa kuolemaan. – Myrkytyksen alkuvaiheeseen liittyy pelkotiloja tai paranoidinen psykoosi ja myöhemmin masennusta, johon liittyy itsemurhariski. – Sydänoireita ovat takykardia, rytmihäiriöt, äkkikuolema, sydäninfarkti, myokardiitti ja dissektoiva aneurysma. – Neurologisia oireita ovat päänsärky, kouristukset, kallonsisäinen verenvuoto ja hypertermiaan tai kouristuksiin liittyvä aivovaurio. – Hypertermia voi aiheuttaa rabdomyolyysin ja munuaisvaurion.

Kokaiinimyrkytyksen hoito Akuutin kokaiinimyrkytyksen hoidoksi suositellaan oireenmukaista elintoimintojen ylläpitoa. Sedatiivina voidaan käyttää diatsepaamia. Kokaiinia suolessa salakuljettaneilla pakkausten poistumista voidaan yrittää nopeuttaa laksatiiveilla tai suoliston huuhtelulla. Jos potilaalla on myrkytysoireita, suositellaan pakkausten kirurgista poistoa. • Endoskooppisesta poistosta varoitetaan, koska pakkaukset voivat siinä revetä.

Kokaiinista vieroitus • Vierotusoireita ovat: – masennus, unihäiriöt, levottomuus, apatia, väsymys, ahdistuneisuus, sydämentykytys ja fyysiset oireet. – Kokaiinihimo on yleistä. – Myös oireeton sydänlihasiskemia on mahdollinen. • Kokaiinivieroituksessa voidaan tarvittaessa käyttää oireenmukaista lääkehoitoa. – Oireet helpottuvat usein ilman hoitoakin.

Stimulanttiriippuvuuden hoito Masennuslääkkeitä ei suositella metamfetamiiniriippuvuuden hoitoon. Psykostimulantteja, joihin kuuluvat muun muassa bupropioni, D -amfetamiini, modanifiili ja metyylifenidaatti, ei tulisi käyttää. Psykososiaalisia hoitoja tulee tarjota stimulanttiriippuvaisille potilaille. Stimulanttiriippuvuuksien hoidossa psykososiaalinen hoito näyttää olevan parempi vaihtoehto kuin hoitamatta jättäminen

Opioidit • Suomessa huumetarkoitukseen käytettyjä aineita ovat: – oopiumi (esim. oopiumitee), heroiini, morfiini, kodeiini, metadoni, oksikodoni, fentanyyli, dekstropropoksifeeni, tramadoli ja buprenorfiini. • Kaikkia opioideja kohtaan kehittyy nopeasti lisääntynyt (10– 100 -kertainen) sietokyky. • Opioidiriippuvuuden kehityttyä käytön tarkoitus muuttuu: euforian tavoittelemisesta siirrytään usein vieroitusoireiden ehkäisemiseen. • Opioidilääkehoidolle tulee aina olla selkeästi määritelty aihe. – Riippuvuushäiriöt ja niiden vaikeusaste kartoitetaan lääkehoidon suunnittelun yhteydessä.

Opioidimyrkytys ja sen hoito • Myrkytysoireita ovat hengityslama, bradykardia, hypoksia ja lopulta kooma. Mustuaiset ovat aluksi pistemäiset mutta laajenevat hypoksian ja aivoödeeman edetessä. • Pitkävaikutteiset opioidit (metadoni) aiheuttavat pitkän tajuttomuuden. • Naloksonia suositellaan käytettäväksi opioidimyrkytyksen hoidossa. – Naloksonin vaikutus häviää jo noin puolessa tunnissa. – Naloksonin käyttö vähentää hengitystuen tarvetta.

Opioidivieroitushoito • Vieroitusoireita ovat ahdistuneisuus, levottomuus, huumehakuinen käyttäytyminen, nivel- ja vatsakivut, oksentelu, ripuli, piloerektio sekä silmien ja nenän vuotaminen. • Vierotusoireiden lievittämiseen suositellaan buprenorfiinia, metadonia tai alfa 2 -adrenergisiä agonisteja. – Vieroituksessa ei tule käyttää opioidiantagonisteja. • Vieroitusoireiden hoidon yhteydessä on suunniteltava jatkohoito. • Psykososiaalinen hoito suositellaan aloitettavaksi vierotushoidon yhteydessä.

Opioidikorvaushoitoarvio tulee tehdä kaikille opioidista riippuvaisille heidän asuinpaikastaan riippumatta. • Opioidikorvaushoitoa tulee tarjota hoitotakuun rajoissa tilanteissa, joissa korvaushoidon kriteerit täyttyvät. Korvaushoidossa voidaan käyttää joko metadonia tai buprenorfiinia (naloksoni-buprenorfiiniyhdistelmä-valmiste). • Hoitopaikoissa tulee olla valmius sekä buprenorfiini- että metadonikorvaushoitoon, ja korvaushoitolääkevalinnan tulee perustua yksilölliseen arvioon. Opioidikorvaushoitoon tulee liittää yksilöllisesti suunniteltua psykososiaalista hoitoa.

Hallusinogeenit • Hallusinogeeneja ovat muun muassa LSD (lysergihapon dietyyliamidi), psilosiini (sienimyrkky), meskaliini, dimetyylitryptamiini (DMT, "businessman's lunch") ja PCP (fensyklidiini). – Toksisuus vaihtelee aineittain. – Aineet aiheuttavat erilaisia aistivääristymiä ja ajatushäiriöitä. • Hallusinogeenimyrkytyksen hoito on yleishoitoa, eikä siihen ole vasta-ainetta. – Fyysiset vieroitusoireet ovat niukkoja. – Rauhattomuutta voidaan lääkitä bentsodiatsepiineilla tai pieniannosneurolepteilla.

Muunto- eli niin sanotut designhuumeet • Valtaosa muuntohuumeista kuuluu amfetamiinityyppisten stimulanttien ryhmään. – MDPV eli "aakkoset", 2 -DPMP eli "daisy” • Osalla muuntohuumeista on hallusinogeeninen vaikutus. – bromodragonfly, BDF • Kannabinoidireseptoriagonistit ovat nopeasti kasvava muuntohuumeryhmä. – "laillinen kannabis", kuten JWH-018 eli "Jehova” • Muuntohuumeet eivät usein näy päihdeseulassa. • Muuntohuumeiden yliannostuksen hoito on oireenmukaista.

Huumeongelma ja mielenterveyden häiriöt • Huumeongelmiin kietoutuu usein mielenterveyden häiriöitä: – unettomuus, ahdistuneisuus, masennus, psykoottisuus, persoonallisuushäiriöön liittyvät oireet • Psyykkiset oireet on diagnosoitava ja hoidettava huolellisesti huumeongelman hoidon yhteydessä.

Sekakäytön ehkäisy • Huumeongelmainen voi ajautua lääkkeiden sekakäyttöön. • Bentsodiatsepiineja voidaan käyttää huumevieroitusoireiden ja huumepsykoosien oireenmukaiseen hoitoon. • Lyhytkestoisia, vieroitusoireiden hoitoon liittyviä tilanteita lukuun ottamatta riippuvuutta aiheuttavien lääkkeiden määräämistä huumeongelmaiselle on kuitenkin vältettävä. • Muissa päivystystilanteissa potilaille ei tule yleensä määrätä bentsodiatsepiineja.

Sekakäyttäjän hoito • Bentsodiatsepiinimyrkytys (potilas tajuton) hoidetaan flumatseniililla. • Vastaanotolla sekakäyttäjältä vaikuttava potilas: – Potilaan tila arvioidaan – Hänelle annetaan tarvittava ensiapu – Potilas lähetetään kliinisen tilansa mukaan päivystyspoliklinikkaan, katkaisuhoitoon tai selviämisasemalle. – Lisäksi potilaan jatkohoito varmistetaan. • Sekakäyttäjän vieroitushoito räätälöidään potilaan riippuvuuden ja hoitomotivaation perusteella.

Huumeenkäyttäjien terveyshaittojen ehkäisy ja vähentäminen • Huumeidenkäyttäjien terveyshaittojen ehkäisemiseksi suositellaan – puhtaiden pistosvälineiden ilmaisjakelua – hepatiitti A- ja -B-rokotuksia. • THL suosittelee hepatiittirokotuksia myös ruiskuhuumeiden käyttäjien läheisille (seksikumppanit ja samassa taloudessa asuvat). • Puhtaiden pistosvälineiden vaihto ilmeisesti vähentää HIV: n ilmaantuvuutta (B). • Puhtaiden neulojen ja ruiskujen vaihtaminen on Suomessa keskitetty helposti tavoitettaviin terveysneuvontapisteisiin. – Terveysneuvonnan järjestäminen on edullisempaa kuin HIVinfektioiden hoitaminen.

Huumeet, raskaus ja lapsi Kaikissa terveydenhuollon toimipisteissä, joissa hedelmällisessä iässä olevat huumeongelmaiset asioivat, tulee ottaa aktiivisesti puheeksi myös • raskauden ehkäisy • mahdollisten kotona asuvien lasten elämäntilanne. Huumeita käyttävän naisen raskaus on aina riskiraskaus, ja sitä on syytä seurata myös erikoissairaanhoidossa. Päihde- ja äitiyshuollon yhteistyö tulee järjestää toimivaksi. • Motivoituneilla naisilla voidaan tukea opioideista vieroittumista raskauden aikana. • Metadoni- tai buprenorfiinikorvaushoitoa voidaan käyttää raskauden aikana. • Päihde- ja äitiyshuollon yhteistyö parantaa raskauden ennustetta ja on taloudellisesti kannattavaa (A).

Vastasyntyneen vieroitusoireiden hoito • Huumeongelmaiseksi tiedetyn tai epäillyn äidin lapselta ja syntymän jälkeen huumealtistukseen viittaavista oireista kärsivältä lapselta tulee heti syntymän jälkeen ottaa virtsa- ja mekoniumnäyte huumetestiä varten. • Loppuraskauden aikana huumeille altistunutta lasta tulee seurata 5 päivän ajan sairaalassa mahdollisten vieroitusoireiden toteamiseksi. – Jos lääkehoitoa tarvitaan, aloitetaan opioideille altistuneille lapsille morfiinimikstuurahoito. • Vierotusoireisia vauvoja hoitavalle lastenosastolle suositellaan kirjallista vierotusoireiden hoitosuunnitelmaa.

Imetys ja vastasyntyneen kotiutus Äiti ei voi imettää, jos hän jatkaa huumeidenkäyttöä tai on HIVpositiivinen. • C-hepatiittipositiivisuus ei ole este imettämiselle. Huumeongelmaisen äidin vastasyntyneelle suositellaan hepatiitti B -rokotusta. Kotiuttamisvaiheessa tulee järjestää synnytyssairaalan, lastensairaalan, neuvolan, ensikodin, lastensuojelun ja vanhempia hoitavien tahojen tiivis yhteistyö.

Huumehoidon laatua testaavia kysymyksiä 1. Onko huumeongelman ehkäisyn ja seulonnan mahdollisuudet terveystarkastusten ja hoitokohtaamisten yhteydessä kartoitettu ja hyödynnetty? 2. Etsitäänkö huumeongelmaa aktiivisesti potilaita kohdattaessa, varsinkin riskiryhmistä? 3. Onko huumeiden aiheuttamien myrkytysten ja muiden vaaratilanteiden ensiapuun varauduttu? 4. Onko käytettävissä alkometri ja asianmukaiset testit huumeiden seulontaan? 5. Onko hoitopaikalla ympärivuorokautinen ensihoidon mahdollisuus joko omassa tai muussa laitoksessa? 6. Onko psykiatriseen konsultointiin joustava mahdollisuus? 7. Tunnetaanko tarvittavat erityishoitopaikat? 8. Onko laitoshoidosta, kuntoutuksesta ja vankilasta palaavan potilaan jatkohoito järjestetty? 9. Ovatko yhteydet vapaaehtoisjärjestöihin, itsehoitoryhmiin ja muihin järjestöihin kunnossa? 10. Onko yhteiskunnasta vieraantuneiden huumepotilaiden sosiaaliturva ja hoitopaikat järjestetty?

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä Puheenjohtaja: Hannu Alho, professori, LT, päihdelääketieteen erityispätevyys; Helsingin yliopisto ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Jäsenet: Mauri Aalto, LT, professori, ylilääkäri, psykiatrian erikoislääkäri, päihdelääketieteen erityispätevyys, psykoterapeutti (YET); Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ja Tampereen yliopisto Sari Castrén, FT, dosentti, psykologi, erikoistutkija; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Turun yliopisto Timo Hytinantti, LT, lastentautien ja neonatologian erikoislääkäri; HUS: n lasten ja nuorten sairaala Hanna Kahila, LT, synnytysten, naistentautien ja perinatologian erikoislääkäri; HUS Naistenklinikka Jorma Komulainen, LT, dosentti, lastentautien ja lastenendokrinologian erikoislääkäri, Käypä hoito -päätoimittaja; Suomalainen Lääkäriseura Duodecim (Käypä hoito -toimittaja) Jatkuu seuraavalla dialla

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä Jäsenet (jatkoa edelliseltä sivulta): Solja Niemelä, dosentti, työelämäprofessori, ylilääkäri, päihdelääketieteen erityispätevyys; Oulun yliopisto ja Lapin sairaanhoitopiiri Kaarlo Simojoki, LT, päihdelääketieteen erityispätevyys, johtava ylilääkäri; Aklinikkasäätiö ja Helsingin yliopisto Työryhmän sidonnaisuudet näkyvät suosituksen sähköisessä versiossa. Alkuperäiset diat Tuula Meinander, päivitys Tiina Tala, asiasisällön tarkistus Hannu Alho. Luentomateriaalin ulkoasu ja viimeistely Tiina Tala ja Kirsi Tarnanen; Käypä hoito