NARRATIIVINEN JOHTAMISTUTKIMUS LAPIN YLIOPISTO Teppo Sintonen KTT YTT

NARRATIIVINEN JOHTAMISTUTKIMUS LAPIN YLIOPISTO Teppo Sintonen, KTT, YTT, Dosentti Luento 2 Lokakuu 2011

Kommentit Plussat Miinukset

Ruma ankanpoikanen Plussat Huomiot sadun yhteiskunnallisuudesta ja etiikasta, rasismi yms Aktanttimallinnus tehty kahdelle eri hahmolle vastakkaiset positiot Aiheessa runsaasti ulottuvuuksia Miinukset Mallit olisivat voineet olla mukana Labovin ja Waletskyn mallin käyttö jää vähän puolitiehen

Vapaaehtoiset Plussat Hyvä kompakti kohde Tyypittely, josta olisi voinut repiä enemmänkin vielä irti Pohtiva ote Miinukset Hajoaa liian monenlaisen asian käsittelyyn Rakenne olisi voinut olla jämäkämpi ja loogisempi

Matkablogit Plussat Aihe relevantti ja tämänpäiväinen Hyvä aineisto ja sen havainnollistaminen esityksessä Avasi monia narratiivisuuden keskeisiä kysymyksiä Miinukset Analyysi olisi voinut olla havainnollisempaa Pelkkä vähän syvempi henkilöhahmoanalyysi olisi toiminut hyvin

Matkailuyhdistys Plussat Selkeä aineistonäyte/analyysi rakenne Rajautuminen yhteen analyysiin Aktanttien ristiintaulukointi Miinukset Mallinoksia olisi voinut tehdä enemmänkin samasta teemasta Pohdintoja olisi voinut viedä pidemmälle

Dalmatialaiset Plussat Selkeä painotus henkilöhahmoissa Henkilöhahmoista saatu hyvin irti asiaa Avasi paljon keskustelua Miinukset Aktanttimallit hieman liimattuja

ET Plussat Aineistoa haluttu esitellä esimerkein Juonianalyysi oli onnistunut Miinukset Jonkin verran hajanaisuutta Laajemmat pohdinnat puuttuivat

Perinnelajit Luokittelevina kategorioina 1800 -luvin lopulla ja 1900 -luvun alussa tarve luokitella suullista perinnettä Yhtenäinen luokitusjärjestelmä katsottiin tieteen kehittymiseksi: säännönmukaisuutta ja järjestystä kaoottiseen aineistomassaan, vrt. von Linné Tavoitteena järjestelmä, joka helpottaisi teemojen ja motiivien historiallista rekonstruointia ja maantieteellisen leviämisen selvittämistä, maantieteellis-historiallinen menetelmä Esimerkki tyypittelystä: eläinsadut, varsinaiset sadut, pilasadut ja kaskut, memoraatit, legendat, luokittelemattomat sadut

Perinnelajit Pysyvinä muotoina Ovat todellisia kulttuurin yksikköjä Säilyvät yhteiskunnan ja teknologian muutoksista huolimatta Evolutionistinen näkökulma (juuret brittiläisessä evolutionistisessa antropologiassa): animistisen ihmisen sanalasku ei laadullisesti erotu rationalistisen ihmisen sananlaskusta, mutta sen asema yhteiskunnassa ja kulttuurissa muuttuu perifeeriseksi

Perinnelajit Funktionalistinen näkökulma: perinnelajit eivät ole vain pysyviä sanallisia muotoja, vaan niillä on yhteiskunnallista merkitystä; Malinowskille myös perinnelajit ovat yhteisön olemassaoloon ja jatkuvuuteen vaikuttava tekijä: myytti ilmaisee ja kehittää uskoa, se ylläpitää moraalia ja sisältää käytännön ohjeita ja sääntöjä Strukturalistis-morfologinen näkökulma: tavoitteena paljastaa perinnelajien erottavat piirteet ja vertailla niitä; kunkin perinnelajin taustalla on syvärakenne, joka ilmenee kerronnallisten ainesosien välisissä suhteissa

Perinnelajit Kehittyvinä muotoina Kunkin perinnelajin taustalla on merkityskenttä, joka kehittyy yksinkertaisesta monimutkaiseen Esimerkiksi myytti tai sankaritaru voi muuttua ihmesaduksi, kun yhteiskunta sen taustalla muuttuu, eli rakennepiirteet muuttuvat yhteiskunnallisen muutoksen johdosta

Perinnelajit Sanallisen ilmaisun muotoina Jokaisella perinnelajilla on omat retoriset piirteensä, sanastonsa, asennoitumisensa todellisuuteen, kuvailukeinonsa, henkilötyyppinsä ja symboliset merkityksensä Grimmin veljekset: ihmesatu on runollinen mutta tarina historiallinen Esimerkkejä laatuominaisuuksista: viihdytys/opetus, mielikuvitus/todellisuus, optimismi/pessimismi

Kertoja Kansanrunouden ”poeta anonymus” Romantiikka: syvällä kansan sielussa versova kollektiivinen luomisvoima Yhteisen ja jakamattoman kansan salaperäinen luomistyö Kaarle Krohn: kukin kansanruno on syntynyt eheänä ja luontevana kokonaisuutena yksittäinen sepittäjä Diffusionismi: perinteen leviäminen ja olemassaolo on riippuvaista sitä ylläpitävistä ihmisistä eli perinteen kannattajista ja ihmiset ovat erilailla aktiivisia suhteessa perinteeseen Paino vuoroin luovilla kertojapersoonilla ja yhteisöllä; kysymys luovuudesta vai jäljentämisestä

Kertoja Venäläiset sadunkertojatyypit: perinteenkannattaja (säilyttää ja välittää), esiintyvä taitelija (dramatiikka, esittäminen), runoilija (muovaa traditionaalista materiaalia), improvisoija (pilkkoo juonen ja rakentaa sen omaa mielikuvitustaan vastaavaksi) Kertojien analyysi: 1. kertomuksen komposition eli sen rakenteen ja motiivien yhdistelyn tekniikat, 2. sadun ja todellisuuden yhdistely, 3. kertojan tyyli ja esitystapa

Kertoja Kerrontayhteisö ja esitystilanne määrittävät kerrontaa (funktionalismi: kerronnalla on sosiaalinen tilaus ja tehtävä) Kommunikaatio – konteksti – performanssi Perinteenkannattajan repertoaari Kertojan motivaatio, tavoitteet, asenteet, elämänkokemus, genren kieliopin hallinta ja persoonallisuus

Kertoja (Booth & Chatman) Kertova teksti Kertoo jollekin T L Ts (K [Ks 1, 2, …n Ys 1, 2, …n] Y) Ls Biografinen tutkimus Kertomuksen tutkimus Reseption tutkimus

Johtajan historia vai fiktio? Mimesis: näyttäminen, ei-näkyvä kertoja Heterodiegeettinen kertoja: kertomuksen tapahtumille ulkopuolinen kertoja Homodiegeettinen kertoja: kertomuksen tapahtumiin ainakin jonkin verran osallistuva kertoja Elämäkerta Omaelämäkerta Heterodiegeettinen fiktiivinen elämäkerta Homodiegeettinen fiktiivinen omaelämäkerta Fiktio Yksikön ensimmäinen persoona Diegeesi: kerronta, läsnä oleva kertoja Yksikön kolmas persoona Historia

Kolmitasoinen mimesis Kertomus Elämä Mimesis 1 Elämä ja sen esiymmärrys Mimesis 2 Mimesis 3 Elämästä kertominen Kertomuksen soveltava omaksuminen elämään Mimesis 1 Uusi elämä ja sen esiymmärrys Mimesis 2 Jne. Elämästä kertominen Ricoeur, Time and Narrative, 1984

Narratiivinen aika ja tila AIKA Tulevaisuus/Odotus Psy Sos Kultt Fyys Menneisyys/Muisti Kuvitteellinen tila/ Mielikuvitus Tässä Kaukaisuus/ Tieto, kokemus TILA Nykyisyys

Organisaation tarinat/kertomukset Tutkittu ainakin seuraavia näkökulmia: Osana organisaation symbolista ja kulttuurista maailmaa Tiedostamattomien toiveiden ja fantasioiden ilmaisuina Kommunikaation ja oppimisen välineinä Poliittisen vallan ja vastarinnan ilmaisuina Draamoina ja performansseina Tunteiden ilmaisemisen väylinä Kerronnallisina rakenteina

Organisaation tarinat/kertomukset Modernismi Tarinat kehkeytyvät subjektiivisista kokemuksista modernin ajan sosiaaliset ja teknologiset tekijät horjuttavat tarinakertojien ja tarinoiden asemaa moderni aika arvostaa enemmän informaatiota kuin subjektiivista kokemusta

Organisaation tarinat/kertomukset Postmodernismi Tarinat luovat, ylläpitävät, muovaavat ja testaavat merkityksiä organisaatioissa ja niiden ympäristössä Tarinoilla ei kuitenkaan ole perinteistä tieteen oikeellisuuden tai pätevyyden vaatimusta: faktoja väitteiden takana tai tarinoiden totuusvaatimus Tarinoiden totuus ei löydy faktoista vaan niiden merkityksistä ja uskottavuudesta (”Minä näin sen omin silmin…”) Positivismista vapautuminen on avannut kielellisen näkökulman organisaatioiden tutkimukseen

Organisaation tarinat/kertomukset Kertomuksia ja tarinoita kerrotaan Historioissa Johtajien puheissa Epävirallisissa tilanteissa Sähköisissä verkoissa Oikeastaan kaikkialla

Johtajan tarinat/kertomukset Parry & Hansen: kertomukset johtavat, ei johtajat Johtajan läsnä/poissaolon tavat

Juonellistaminen 1/4 Juonellistaminen voidaan laajasti määritellä heterogeenisten elementtien synteesiksi Ensinnä, se on synteesi erilaisten moninaisten tapahtumien sekä yhtenäisen ja täydellisen tarinan välillä. Juonellistaminen tuottaa yhden tarinan moninaisista tapahtumista. Tapahtuma on enemmän kuin vain tapaus, jokin joka vain tapahtuu arkielämässä; tapahtuma osallistuu narratiivin tuottamiseen siinä missä alku ja loppukin. Kerrottu tarina on aina enemmän kuin vain luettelo, tapausten sarjoittaminen, siinä tapahtumat on yhdistetty älylliseksi kokonaisuudeksi

Juonellistaminen 2/4 Toiseksi, synteesi organisoi yhteen komponentteja, jotka ovat heterogeenisia: tarkoittamattomia olosuhteita, paljastuksia, niitä jotka esittävät toimintaa ja niitä jotka kärsivät toiminnasta, mahdollisia tai suunniteltuja kohtaamisia, toimijoiden interaktiota konfliktista yhteistyöhön tai tarkoittamattomia tuloksia. Kokoamalla nämä kaikki yhdeksi tarinaksi, juoni tuottaa kokonaisuuden, jonka voidaan sanoa olevan yhtä aikaa sekä yhdenmukainen että ristiriitainen tai epäsointuinen (concordant / discordant)

Juonellistaminen 3/4 Kolmanneksi, jokaisessa kerrotussa tarinassa on kahdenlaista aikaa. Toisaalta tapahtumasarjojen irrallista jatkuvuutta, joka on avointa ja teoreettisesti loppumatonta. Toisaalta, kerrottu tarina tuottaa ajallisen näkökulman, joka on integratiivinen, kulminoiva ja sulkeva, ja joka tuottaa tarinalle tietyn konfiguraation. Näin tarinan rakentaminen on ajallisesta näkökulmasta konfiguraation tuottamista jatkuvuudesta. Aika on siis jotakin, joka toisaalta katoaa koko ajan ja toisaalta jotakin säilyvää ja kestävää. Siten kerrottua tarinaa voidaan pitää ajallisena kokonaisuutena ja poeettista aktia välityksen luomisena ajalle siirtymänä ja kestämisenä.

Juonellistaminen 4/4 Tarinan analyysistä heterogeenisuuden synteesinä voidaan säilyttää kolme seikkaa: Juoni välittää moninaisten tapahtumien ja yhtenäisen tarinan välillä Yhdenmukaisuuden ensisijaisuus suhteessa epäsointuisuuteen Jatkuvuuden ja konfiguraation välinen kilpailu

Huomautus! Juonellistaminen on ontologiaa koskeva asia Sitä ei siis voi suoranaisesti ’löytää’ empiirisestä aineistosta Ontologiset ja epistemologiset seikat tulee erottaa teorioista, metodeista, analyysista ja aineistosta

Kertomuksen aika Kertomuksen ajalla on kolme olomuotoa: järjestys frekvenssi kesto Lisäksi tekstin, tarinan ja kerronnan ajat poikkeavat toisistaan

Fokalisaatio Kertomus kerrotaan aina jostakin perspektiivistä käsin. Kenen näkökulma määrää mitä kerrotaan? Ulkoinen fokalisaatio Kertoja ei ole henkilöhahmo, voidaan kertoa mitä tapahtuu henkilöhahmon ulkopuolella Sisäinen fokalisaatio Kertoja on henkilöhahmo, kerrotaan vain sellaisia asioita joita henkilöhahmo voi nähdä tai kokea

Myytti on kertomus, jonka avulla kulttuurisesti selitetään tai ymmärretään luonnon tai todellisuuden joitakin puolia. Ne koskevat usein hyvää ja pahaa, elämää ja kuolemaa, mieheyttä ja naiseutta, perhettä, tiedettä tai vaikka yrityksen toimintaa Jonkin myyttisen mielikuvan merkitys perustuu siihen, että kulttuurissa vallitsee tietty kuva kyseisestä asiasta. Myytti on olemassa ennen representaatiota ja representaatio aktivoi myytin perustana olevan mielikuvan tai ajatusketjun

Metafora ja metonymia Metafora Jo Aristoteles totesi, että viisauden ydin on metaforien hyvä käyttö, samanlaisuuden näkeminen Metaforassa ilmaisemme uutta ja outoa tutun avulla Metafora käyttää hyväkseen yhtäläisyyttä ja eroavuutta. Yhtäläisyyttä täytyy olla riittävästi, jotta ymmärrys syntyy, mutta eroa taas riittävästi, jotta syntyy kontrasti Esimerkki: laiva kyntää merta. Kirjaimellisesti sanottuna laiva kulkee meressä, mutta metaforisesti voidaan sanoa kyntää, leikkaa, halkoa, viiltää jne.

Metaforinen oppiminen Lähtökohdat oppimisella on tekemistä sekä uuden, innovaation ja luovuuden sekä sellaisen jonka jo tiedämme (myytit, totuudet, uskomukset jne. ) kanssa traditio: innovaation ja sedimentaation välinen jännite; samankaltaisuus oppimisen kanssa mielikuvituksen merkitykset: keinotekoisesti herätämme mieleemme asioita joiden olemassaolo on muualla; asioita joilla on oma olemassaolo, mutta niiden tehtävänä on edustaa jotakin muuta; fiktiiviset asiat jotka tuovat mieleen ei-olevia asioita (ei pelkästään poissaolevia) metafora (samanlaisuuden havaitseminen) ja semanttinen innovaatio: metaforinen prosessi uudelleen stukturoi kahden semanttisen kentän siten että uusia merkityksiä syntyy

Metaforinen oppiminen Tulema mielikuvitus on väline jonka avulla semanttinen innovaatio syntyy mielikuvitusta käyttämällä, erityisesti sen kolmannessa merkityksessä edellä, voimme luoda uutta ymmärrystä ja uusia merkityksiä hetki jossa ensimmäinen ja toinen konteksti tulevat ymmärretyiksi on oppimisen hetki Kertomukset toimivat myös metaforisesti

Metafora ja metonymia Metonymia saattaa osan edustamaan kokonaisuutta Rikossarjojen kaupunkinäkymät ovat usein metonymioita. Katukuva ei edusta kyseistä katua, vaan sen tarkoituksena on toimia tietynlaisen kaupunkielämän, alakaupungin likaisuuden tai esikaupunkien keskiluokan, metonymiana Metonymian avulla muodostamme käsityksen siitä osasta todellisuutta jota ei esitetä. Siten metonymialla on paljon poliittista latausta

Hermeneutiikka Lähtöisin pyhien tekstien tulkitsemisesta Tekstien tulkinnan säännöt Gadamer: ei pelkkä menetelmä, vaan myös ihmisen luontainen kyky ymmärtää Ihmisen oleminen maailmassa on merkitysvälitteistä

Hermeneutiikka Hermeneutiikan ongelma Eksegetiikka: tavoittelee tekstin ymmärtämistä sen intentiosta käsin eli mitä teksti haluaa sanoa Tekstin lukeminen tapahtuu aina yhteisön ja tradition sisällä, mistä syntyy ennakkoedellytyksiä Samoin tulkinta syntyy lainaamalla tiettynä aikakautena käytettävissä olevia ymmärtämisen tapoja: myyttejä, allegorioita, metaforia, analogioita jne. Aristoteles: merkitsevä diskurssi tulkitsee todellisuutta sanomalla ”jostakin jotakin”; lausuma ei ole sitaatti asioista itsestään tulevista aistivaikutelmista Kuinka elämä itseään ilmaistessaan voi objektivoitua? Kuinka elämä objektivoituessaan tuo esiin ne merkitykset, jotka toinen historiallinen olento voi vastaanottaa ja ymmärtää ylittäen näin oman historiallisen tilanteensa?

Konstruktionismi narratiivisuuden perustana Konstruktionismi Todellisuus on sosiaalisesti, kielen kautta konstruoitu ja kontingentti Ilmiöiden merkitykset eivät ole kiinteitä ja sidoksissa itse ilmiöön, vaan historiallisesti, yhteiskunnallisesti ja ideologisesti muovautuneita Todellisuutta ei realismin merkityksessä ole Tämä koskee myös luonnonilmiöitä, fysikaalista todellisuutta ja kokemusta, jotka ovat aina merkitysvälittyneitä (äärikonstruktionismi)

Konstruktionismi… Kaikenkattava ja rajattu konstruktionismi Maailmamme ja kokemuksemme ovat luonteeltaan sosiaalisesti rakentuvia Jokin ilmiö X on sosiaalisesti rakentunut: X: n ei tarvitsisi olla olemassa tai sen ei tarvitse olla sellainen kuin se on; X sellaisena kuin se nyt on ei ole välttämätöntä seurausta asioiden luonteesta; X ei ole väistämätön (Hacking 2009)

Konstruktionismi narratiivisuuden perustana Konstruktionismi, Berger & Luckmann Juuret Alfred Schützin fenomenologisessa sosiologiassa Yksilön ja yhteiskunnan dialektiikan kolme momenttia: ulkoistaminen – objektivointi – sisäistäminen Ulkoistaminen, yksilö siirtää merkityksiä luontoon ja sosiaaliseen todellisuuteen Objektivointi, inhimilliset merkitykset esineellistyvät, institutioituvat Sisäistäminen, objektivoituneiden merkitysten takaisinkytkentä ihmisen tietoisuuteen, legitimaatio (vrt. dekonstruktio, Foucault)

Diskurssi 1/3 Paul Ricoeurin diskurssin määritelmä perustuu de Saussuren languen ja parolen erotteluun: Diskurssi on kielellistä tapahtumista tai kielen tapahtuma

Diskurssi 2/3 Diskurssin ja kielijärjestelmän eroa luonnehtivat seuraavat järjestelmän ja kielen käytön väliset erot: Ensinnäkin, diskurssi realisoituu ajallisesti ja tässä hetkessä, kun kielijärjestelmän olemassaolo on virtuaalinen ja ajaton Toiseksi, järjestelmältä puuttuu subjekti. Sen tasolla ei voi esittää kysymystä: kuka puhuu? Diskurssi taas viittaa takaisin puhujaan erilaisilla kielellisillä indikaattoreilla, se on siis itsereferentiaalista

Diskurssi 3/3 Kolmanneksi, kielijärjestelmältä puuttuu maailma siinä merkityksessä, että järjestelmän merkit viittaavat vain saman järjestelmän toisiin merkkeihin. Diskurssi taas suuntautuu aina johonkin. Se viittaa maailmaan, jota se pyrkii kuvaamaan, selittämään ja representoimaan. Siten diskurssissa aktualisoituu kielen symbolinen funktio Neljänneksi, kielijärjestelmä koodeineen tuottaa vain perustan kommunikaatiolle, mutta viestejä vaihdetaan diskurssissa. Siten diskurssilla ei ole vain maailmaa, vaan myös Toinen, toinen henkilö, keskustelija, jolle viestit osoitetaan

Teksti Ricoeur: mikä tahansa kirjoittamalla kiinnitetty diskurssi on teksti Teksti ei ole diskurssin vastakohta tai vastapuoli, vaan kirjoittamalla kiinnitetty diskurssi, s. o. ajallisen pysyvyyden saavuttanut diskurssi Kirjoittaminen eli inskriptio viittaa tässä kaikkiin tapoihin, joilla ajallisesti katoava diskurssi kiinnitetään ajallisesti pysyväksi Teksti täydellistyy vasta lukemisen aktissa

Haastattelupuheesta haastattelutekstiksi, esimerkki H: Tuntuks ne, miltä ne ihmiset tuntu kun te tulitte Kanadaan? V: No mun äiti oli päässyt töihin, se oli sellasessa suomalaisessa, miks sitä sanottas, täyshoitolassa kokkina, missä oli paljon miehiä. No miehet, ku niitä oli niitä huoneita, huoneissa oli neljä-viis sänkyä ja sinulla oli sänky ja pikku yks laatikko, piironkin laatikko, missä sä pidit tavarat. Ei sitä asuttu silloin niinku nyt, nykyään asutaan. Mä tulin siihen äitin luokse sitten, se oli tuolla alakaupungilla Widmer Streetillä. No siellä kävi kaikennäkösiä kaupuskelijoita kadulla, joita Suomessa ei ollut sellaisia, ollu ikänä nähnyt. Joku joka myi puita, se meni juutalainen, se veti kädellä ja sano, että wood, woooood, että ihmiset tiesi, että puukauppias kulkee. Toinen juutalainen, se veti kädellä, se myi kalaa, ku se tuli suomalaiseen kaupunginosaan, se huusi, että kele, kele hauki, kele hauki.

Haastattelupuheesta haastattelutekstiksi, esimerkki, jatko… H: Se osas suomea? V: Osas sen verran suomea. Sitten kulki rätti-, rättien ostaja, semmonen, joka osti kaikkea vanhaa tavaraa niin. Niin sillä oli hevonen, se istu siellä sitten ja huusi, aikoo. No mä kuulin sen huutoo aina kadulta ja mä olin aina kuuntelemassa sitä, ja mä aattelin että tämä on hurja paikka, että mitä nuo kaikki on, en mä ymmärtäny mitä ne oli. Ne oli kauppiaita, sitten jälkeenpäin mä tajusin, että ne oli kauppiaita. Niin siellä, varsinkin alakaupungilla, kaikki oli likasta, ja kaikki tuntu niin, niin hurjalta että. Niinni Suomi, kauniina, niin kauniina ja puhtaana maana siihen aikaan, ja vieläkin Suomi on kaunis ja puhdas maa.

Haastattelupuheesta haastattelutekstiksi Bergerin fokalisaatiomalli Yhteisö / Yhteiskunta Teksti Välittäjä Tekijä Yleisö

Haastattelupuheesta haastattelutekstiksi Bergerin fokalisaatiomalli: haastattelutilanne Haastattelupuhe (Teksti) Kanada, Suomi (Yhteisö / Yhteiskunta) Puhuttu kieli (Välittäjä) Haastateltava (Tekijä) Haastattelija (Yleisö)

Analyysi, haastattelutilanne Haastattelutilanne on kielellistä tapahtumista, diskurssia, jossa kerronnan eri komponentit aktuaalistuvat Diskurssin ajallinen katoavaisuus. Haastattelulle voidaan määrittää konventionaalisin ajanmääritysvälinein sen tapahtumisen ajankohta. Esimerkiksi iltapäivä 31. 1. 1989, jolloin yllä esitetyn sitaatin haastattelu on tapahtunut. Kuitenkin tuohon ajankohtaan ja tilanteeseen paluu on ihmiselle fyysisenä olentona mahdotonta. Haastattelu tapahtumisena on peruuttamattomasti ohi ja mennyttä aikaa.

Analyysi, haastattelutilanne Haastattelun viittauskohteena on puhujalle ja kuulijalle yhteinen tilanne. Tilanteessa käytetyt niin verbaaliset kuin ei-verbaaliset (ilmeet, eleet ja äänenpainot) välineet viittaavat siis keskustelutilanteeseen. Esimerkissä on kolme mielenkiintoista kohtaa, jotka ilmentävät tilannesidonnaisia äänenpainoja. Haastateltava jäljittelee niissä kadulta kuulemiaan ihmisääniä. Ensimmäisessä juutalainen puukauppias mainostaa tuotettaan huutamalla "wood, wooood", toisessa juutalainen kalakauppias huutelee "kele, kele hauki", ja kolmannessa lumppuri huutelee "aikoo, aikoo". Kaikissa tapauksissa haastateltavan käyttämät juutalaisten englannin aksenttia kuvaavat äänenpainot ilmenevät kyseisessä tilanteessa ja värittävät kerrontaa omalta osaltaan.

Analyysi, haastattelutilanne Haastattelutilanteessa on kyse puhujan ja kuulijan välisestä dialogista ja kommunikaatiosta. Puhujan ja kuulijan asemat eivät ole kiinnitetyt haastateltavan ja haastattelijan asemiin, vaan sekä haastateltava että haastattelija voivat toimia puhujina ja kuulijoina. Silloin kun haastateltava on äänessä, hän on puhuva subjekti, joka ilmaisee itsensä puheessa käyttämiensä yksikön ensimmäisen persoonan pronomineillä (puheen subjekti). Myös haastattelija voi tulla ilmaistuksi haastateltavan puheessa silloin, kun jälkimmäinen osoittaa puheensa suoraan ensimmäiselle käyttäen yksikön toista persoonamuotoa. Sama tapahtuu implisiittisesti, kun haastateltava konstruoi haastattelijan puheeseensa kuuntelevaksi subjektiksi jollakin muulla tavalla.

Analyysi, haastattelutilanne Mallissa mainittu yhteisö viittaa haastattelun osapuolten konteksteihin. Se määrittää keskustelijoita sosiaalisina subjekteina. Niin haastateltavalla kuin haastattelijalla on oma taustansa. He kuuluvat tiettyihin yhteiskunnallisiin ryhmittymiin, kansallisuuksiin tai etnisiin ryhmiin, ovat jompaa kumpaa sukupuolta ja jonkin ikäisiä jne. Kaikki nämä tekijät omalta osaltaan vaikuttavat siihen, mitä haastattelutilanteessa puhutaan ja miten.

Analyysi, haastatteluteksti Haastattelun puhuttu diskurssi voidaan kiinnittää ainakin taltioimalla ääninauhalle, ääni ja kuva videolle tai kirjoittamalla muistiinpanoja haastattelun aikana. Kukin kiinnittämismuoto tuottaa ajallisesti säilyvän tekstin sikäli kun se ymmärretään inskriptoimalla kiinnitetyksi diskurssiksi. Ääni- ja videonauhat vaativat vielä litteroinnin, jotta niistä tulisi kirjoitettua tekstiä. Haastattelupuheen inskriptio kadottaa paljon haastattelutilanteeseen liittyneistä asioista, mutta toisaalta se myös säilyttää jotakin. Kysymys siitä, mitä inskriptiossa säilyy tai katoaa, määrittää ja antaa puitteet sille, millaisia tulkintoja aineistosta voidaan tehdä. inskriptio ei säilytä itse tilannetta vaan sen, mitä siinä on sanottu eli sen merkityksen.

Analyysi, haastatteluteksti Puhujan intentio on kadonnut siinä merkityksessä, kun puhujan intentio ymmärretään samaksi kuin diskurssin merkitys. Tekstin merkitys siis erottautuu puhujan intentiosta. Teksti ei kuitenkaan muutu tekijättömäksi, vaan puhujan ja tekstin välille syntyy etäisyyttä. Teksti elää ilman tekijäänsä, eikä enää tarkoita sitä, mitä puhuja halusi sanoa. Tässä mielessä haastattelutekstistä ei ole pääsyä haastateltavan 'pään sisälle'. Haastattelutilanteessa on vielä mahdollista kysyä, mitä toinen osapuoli sanomallaan tarkoittaa. Tästä on esimerkkisitaatissa kyse kohdassa, jossa kysyn haastateltavalta juutalaisen kalakauppiaan suomen kielitaitoa. Haastattelupuheen kiinnittäminen haastattelutekstiksi hävittää kysymisen mahdollisuuden.

Analyysi, haastatteluteksti Tekstin ymmärrettävyys ei enää riipu aktuaalisesta puhujasta eikä niistä ulkoisista ja tilannekohtaisista välineistä, joilla puhutussa diskurssissa ymmärrettävyyttä edesautetaan. Haastateltavan imitoima juutalaisaksentti kaikessa äänellisessä rikkaudessaan ei enää valitettavasti välity oman tekstini lukijoille. Samoin ovat kadonneet kaikki hänen tilanteessa ilmaisemat eleet, kädenliikkeet, ilmeet jne.

Haastattelupuheesta haastattelutekstiksi Haastattelutilanteen kolme tasoa: Haastattelu Kerronta Kertomus

Analyysi, haastatteluteksti Vaikka diskurssi viittaakin aina johonkin maailmaan, on puhutun diskurssin ja tekstin viittaavuudella ero. Puhutun diskurssin maailmana on keskustelijoille yhteinen tilanne, joka ympäröi käytävää dialogia. Puhutussa diskurssissa ovat kaikki Laura Aron mallin kolme tasoa läsnä. Puhutun diskurssin kiinnittäminen tekstiksi hävittää uloimman tason eli haastattelun tilanteena. Keskimmäisen tason, kerronnan, teksti säilyttää siinä määrin kun tekstistä on mahdollista analysoida esiin erilaisia kertojia ja kerronnan lajeja. Kuitenkin tekstikin viittaa johonkin, koska diskurssissa on aina kyse jostakin, ja teksti on kiinnitettyä diskurssia. Tekstin viittaavuus on vapaa tilanteen asettamista rajoituksista. Se viittaa maailmaan aikaisemmin kuvatussa merkityksessä: esimerkiksi Kanadaan symbolisena konstruktiona, ei sikäläisiin tilanteisiin, joissa ihmiset jatkuvasti elävät.

Analyysi, haastatteluteksti Kirjoitettu diskurssi, teksti, on periaatteessa avoin kaikille lukutaitoisille. Puhujan ja kuulijan välinen suhde muuttuu samalla tekstin ja lukijan väliseksi. Tämän seurauksena haastattelun dialogi muuttaa olemustaan. Haastattelutilanteen dialogi on luonteeltaan avointa ja ennustamatonta johtuen sen tilannesidonnaisuudesta. Haastatteluteksti ei suoranaisesti hävitä dialogia, mutta lukitsee sen tiettyyn muotoon poistamalla siitä tapahtumisen. Haastattelutekstin dialogi ei ole enää tapahtumista jossakin eletyn elämän kielenkäyttötilanteessa. Siten haastateltavan ja haastattelijan välinen dialogi ei enää tekstinä muovaudu tai muutu. Samalla aktiivisista kielenkäyttäjistä, puhujista, tulee tekstin tapahtumien sekä kertojia että henkilöhahmoja.

Analyysi, haastatteluteksti Vaikka haastattelutekstin tulkinta onkin vapaata haastattelupuheen tilannekohtaisuudesta, on tulkintojen vapaudella on rajansa. Vaikka kieli periaatteessa tarjoaakin rajattoman mahdollisuuden tuottaa merkityksiä, ei tekstin ja lukijan välinen suhde ole täysin mielivaltainen. Lukemistapoihin vaikuttavat kulttuuriset konventiot, jotka määrittävät tekstistä tehtävien tulkintojen mielekkyyttä. Tekstin suunnasta rajoituksia tuottavat tekstin muut sanat ja lauseet sekä toiset tekstit. Sanojen ja lauseiden merkitykset ovat siis sidoksissa niitä edeltäviin ja seuraaviin sanoihin ja lauseisiin. Lukijan suunnasta tulkintoja rajoittaa kielen heteroglottisuus (Bahtin): erilaisilla ihmisryhmillä on omat kielensä, jotka ovat olemassa samanaikaisesti. Toisin sanoin ihmisten etnisyys, luokka, alueellisuus, sukupuoli, ikä, ammatti jne. vaikuttavat tapaan, jolla tekstiä luetaan ja ymmärretään. Vaikka tekstiä luetaankin yleensä yksin, se ei tarkoita, että merkitykset olisivat samalla lailla yksilöllisiä. Lukemista ohjaavat aina lukijan erilaiset kontekstit.

Analyysi, haastatteluteksti Kaksi lukutapaa otteen sille osalle, jossa todetaan: "se huusi että kele, kele hauki, kele hauki. " Jos kyseinen tekstinpätkä irroitetaan sitä ympäröivästä tekstistä, se voidaan suomalaiskansallisesti ymmärtää muodossa: "se huusi, että. . . kele, . . . kele hauki, . . . kele hauki. " Tällöin voisi olla kyseessä tilanne, jossa joku henkilö on intoutunut sadattelemaan haukea. Tämä 'vastakarvaan' luettu tulkinta on täysin mahdollinen silloin, kun se on irroitettu tekstuaalisesta kontekstistaan. Tekstin merkitys muuttuu oleellisella tavalla silloin, kun sitä ympäröivä teksti konteksteineen otetaan huomioon. Toinen tulkinta, jossa teksti ymmärretään seuraavasti: "se huusi, että kala, kala hauki, kala hauki. " Kyseessä on siis kalakauppiaan mainoshuuto. Haastattelulitteraation 'kele' onkin siis kala. Tähän tulkintaan löytyy tukea ainakin kahdesta muusta kohdasta tekstiä. Aluksi paljastuu, että kalakauppias on juutalainen, ja siksi hänen voidaan olettaa puhuvan suomea murtaen. Sitten haastateltavan ja haastattelijan dialogi osoittaa juutalaisen kauppiaan osaavan suomea vain nuo sanat. Haastattelupuheessa sen tilannesidonnaisuus ehkäisee ensimmäisen kaltaisen 'väärin' ymmärtämisen, koska ymmärtämiselle keskeinen juutalaista aksenttia imitoiva äänenpaino on tilanteessa läsnä ja kuultavissa.

Haastattelupuheesta haastattelutekstiksi 4/4 Bergerin fokalisaatiomalli: tekstin tilanne Etnografia, tutkimusraportti (Teksti) Suomi, Kanada (Yhteisö / Yhteiskunta) Kirjoitettu kieli (Välittäjä) Tutkija (Tekijä) Lukijakunta (Yleisö)

Teppo Sintonen, KTT, YTT, Dosentti Taloustieteiden tiedekunta, Jyväskylän yliopisto teppo. sintonen@econ. jyu. fi KIITOS!