Vapaa historiallinen seura luotiin vuonna 2014 Ajankohtaista Vapaan

”Vapaa historiallinen seura” luotiin vuonna 2014

Ajankohtaista. Vapaan historiallisen seuran julkilausuma Vladimir Medinskin lausuntojen johdosta (13. 9. 2015): • Medinskin lausunnot siitä, ettei saa arvostella myyttejä, hänen vaatimuksensa suhtautua myytteihin niin, kuin kirkko suhtautuu pyhimyksiin, ovat täysin sietämättömiä. … • Historioitsijan velvollisuutena on juuri se, mitä ministeri kutsuu eitoivotuksi, eli historiallisen totuuden löytäminen alkulähteiden perusteella ja poliittista suhdanteista riippumattomasti; • Jopa neuvostopropaganda ei uskaltanut julkisesti vaatia historioitsijoilta kieltäytymään totuuden etsinnästä ja puolustamaan mytologisoitua valehtelua. Sellaiset kulttuuriministerin väitteet näyttävät, että huonoimpia pseudopatriotismin muotoja ollaan elvyttämässä; • Vapaan historiallisen seuran mielestä herra Medinskin lausunnot ovat todiste hänen huutavasta epäammattimaisuudestaan sekä historian tohtorina että kulttuuriministerinä. • http: //polit. ru/article/2015/09/13/vio_about_medinsky/

LUENTO IV • Pietari Suuri ja hänen aikansa Venäjän historiapolitiikassa: ”eurooppalaisen valinnan” tekijä vai Venäjän ”erikoistien” sulkija? • Aleksanteri Toisesta Aleksanteri Kolmanteen: reformit ja vastareformit historiapolitiikassa

Pietari Suuri ja hänen aikansa Venäjän historiapolitiikassa: ”eurooppalaisen valinnan” tekijä vai Venäjän ”erikoistien” sulkija? Kuvassa: Mihail Ševjakin: Pietari Suuren patsas Pietarin ja Paavalin linnassa, 1991

Pietari Suuren (1672 -1725) elämänvaiheet, 1672 -1698: • 1682 - tuli tsaariksi veljensä Iivanan kanssa; • 1689 – ensimmäinen avioliitto Jevdokija Lopuhinan kanssa; • 1689 – Streltsi-kaartin kapina (Стрелецкое восстание), jonka jälkeen Pietarista tuli ainoa Venäjän tsaari (hänen siskonsa Sofjan ja veljensä osanotto hallitsemiseen estettiin); • 1695 -96 – Sota Osmanien imperiumia vastaan ja Azovan linnoituksen valloittaminen; Venäjä sai pääsyn Mustan meren rannikolle; • 1697 -1698 – nk. ”Suuri lähetystö”, matka Länsi-Eurooppaan; • 1698 - Pietari Suuri aloittaa uudistuksia.

Pietari Suuren (1672 -1725) uudistukset: ▪ Hallintoreformi; • Oikeusreformi; • Armeijan ja sotalaivaston uudistukset; • Kirkkoreformi (kirkko menetti autonomiansa); • Finanssireformi; • Teollisuuden ja kaupan modernisointi (kuitenkin työläisten suurin osa jäi maaorjiksi); • Säätysysteemin muotoutuminen; • Uuden ajanlaskun käyttöönotto; • Kieliopin ja aakkosiston reformi, ensimmäisten sanomalehtien julkaisu, maallisten koulujen luominen, kustantamojen perustaminen ja kirjanpainamisen kasvu; • Yläluokkien arkielämän eurooppalaistuminen

Pietari Suuri vahvisti itsevaltiuden ja vallan ”vertikaalin” • Modernisaatio kulki ylhäältäpäin voimakeinoilla; • Pietari Suuri vahvisti byrokraattisen hallintosysteemin roolin ja vastusti paikallista itsehallintoa; • Pietari Suuren modernisointi toteutettiin julmilla keinoilla. Se vaati monia ihmisuhreja. Ainoastaan Pietarin rakentamisessa menehtyi tuhansia ihmisiä.

Pietari Suuren (1672 -1725) uudistukset sivistysalalla: • Suuri valistustyö: maallisten koulutuslaitoksen luominen (mm. ammattikoulut: merenkulku-, insinööri- lääketiede- ja tykistökoulut); tuhansien nuorien lähettäminen opiskelemaan ulkomaille; • Vuonna 1714 julkaistiin asetus kaikkien säätyjen lapsien (paitsi talonpoikaslapsien) yleisestä opetusvelvollisuudesta; kiellettiin naimisiinmeno ilman koulutodistusta; • Vuoteen 1722 eri kaupungeissa luotiin 42 nk. ”laskentokoulua” «цифирные школы» ; • Vuonna 1708 otettiin käyttöön uusi yksinkertaistettu ”kansalaisfontti” (гражданский шрифт), jota käytettiin maallisen kirjallisuuden painamista varten; samalla luotiin uusia kirjapainoja Moskovassa ja Pietarissa; Venäjän kieleen otettiin käyttöön noin 4500 läntisistä kielistä lainattua sanaa; • Alettiin ulkomaalaisten kirjojen kääntäminen. •

Uusi yksinkertaistettu ”kansalaisfontti” ja ensimmäinen oppikirja ”Geometria”, joka oli painettu ”kansalaisfontin” käyttäen

Pietari Suuren uudistukset tiede- ja kulttuurialalla: • Vuonna 1714 luotiin ensimmäinen Venäjän kirjasto; • Vuonna 1714 avattiin Venäjän ensimmäinen museo, Kunstkamera; • Vuonna 1725, Pietari Suuren kuoleman jälkeen, aloitti toimintansa Tiedeakatemia; • Ensimmäisen venäläisen aikakauslehden luominen; • Järjestettiin tieteellisiä retkiä, mm. Daniel Gottlieb Messerschmidt‘in retki Siperiaan vuosina 1720 -1727, jonka aikana kerättiin suuri määrä etnografisia, maantieteellisiä, biologisia, kielitieteellisiä jne. aineistoja, ja kapteeni Vitus Beringin nk. Kamtšatkan retket, joiden tuloksena luotiin Siperian rannikon kartta ja löydettiin Alaskan sekä Aleuttien saaristot; • Länsimaistettiin käyttäytymistapoja ja seurustelumuotoja; • Otettiin käyttöön eurooppalaisia arkkitehtonisia tyylejä sekä maalaustaiteen perinteitä.

Tiedeakatemian ja ensimmäisen Venäjän museon (Kunstkamera) rakennukset vanhassa gravyyrissa

Ensimmäinen venäläinen aikakauslehti ”Vedomosti” (”Tiedonannot”). Numero vuodelta 1703

Partojen leikkuu Pietari Suuren aikana. Kansanomainen kuva 1700 -luvulta

Yläluokkien pukuja 1600 -luvulla

Pietari Suuren ”assamblei’t”

Suuren Pohjan sodan (1700 -1721) päätös: osan Suomea, Inkerinmaan, Liivinmaan, Viron, Käkisalmen läänin ja läntisen Karjalan kannaksen liittäminen Venäjään. Vuonna 1721 Pietari Suuri otti keisarin tittelin.

Valentin Serov: ”Pietari I”. 1907. Rakennustyöt Pietarissa alkoivat vuonna 1703. Soinen paikka vaatii paljon maatyötä. Rannat vahvistettiin. Työvoimaa tuotiin koko maasta.

Amsterdam, Pietarin malli

Pietari Suuren maine Venäjän historiallisessa muistissa • Myönteinen myytti Pietari Suuresta alkoi hahmottua Venäjällä jo 1700 -luvulla; • Katariina II ja poikansa Paavali I loivat Pietari Suuren kultin; • Slavofiilit: Pietari Suuri rikkoi Venäjän elämän ainutlaatuisen systeemi. Venäläisiin pyrittiin istuttamaan heille vieras arvojen systeemi; • Aleksanteri II: n uudistuksien aika: Pietari Suuren roolia reformaattorina korostettiin kaikin keinoin; • Liberaalioppositio esitti kysymyksen uudistuksien hinnasta: olivatko Pietarin julmuudet moraalisesti perusteltuja? • Stalinin aikana: Pietari Suuren hahmoa pidettiin urheana mahtavan Venäjän imperiumin rakentajana; hänen tekojensa eettis-moraalinen arvostelu pyyhittiin täydellisesti pois kuvasta.

Etienne Maurice Falconet (17161791): Pietari Suuren monumentti (Vaskiratsastaja – Медный всадник), 1782. Jalustalla lukee: ”Pietari Ensimmäiselle Katariina Toinen”

Pietari Suuren aika venäläisissä ideologisessa kamppailussa: • Zapadnikit (Venäjän kehityksen läntisen suuntauksen puolustajat) suhtautuivat Pietari Suureen myönteisesti ja arvostivat korkealle hänen valistajan rooliaan. • Zapadniki-ryhmään kuuluivat, mm. , filosofit Pjotr Tšaadajev ja Sergei Solovjev sekä poliitikot Vladimir Lenin ja Pavel Miljukov, • Slavofiilit syyttivät Pietari Suurta siitä, että hän purki perinteisen ja sopusuhtaisen Venäjän yhteiskunnan sekä kansan henkisen vapauden. Pietari Suuri loi kuilun vallan ja eliitin ja kansan välille. • Nykyiset konservatiivit ovat samaa mieltä slavofiilien kanssa: Pietari loi kuilun sivistyneistön ja kansan välille. ”Evoluution sijaan tuli vallankumous” (ohjaaja Nikita Mihalkov, televisioprojekti ”Nimi Venäjä”)

Liberaalimielisten ”zapadnikien” edustajia: historioitsija Timofei Granovski (1813 -1855), kirjallisuuskriitikko Vissarion Belinski (1811 -1848). ”Zapadnikit” uskoivat, että Venäjä on jälkeenjäänyt maa, ja sen pitää saavuttaa Länsi-Eurooppa. He olivat maaorjuutta vastaan ja oikeusvaltion puolesta.

Slavofiili Konstantin Aksakov Pietari Suuresta: • Pietari Suuri rikkoi Venäjän elämän ainutlaatuisen järjestyksen. Venäläisiin pyrittiin istuttamaan heille vieras arvosysteemi. ”Venäjän historia täydellisesti eroaa Lännen historiasta. Lännessä vallitsee ylpeys, teatraalisuus, Venäjällä hengen voima sai ilmaisun taltuttamisessa ja suurien tekojen hiljaisessa suorittamisessa. Ja tämän Venäjän elämän täysin kristillisen sisällön rikkoi Pietari Suuri”.

Elokuva ”Pietari Suuri” (ohjaaja Vladimir Petrov), 1938. Sai Stalinin palkinnon vuonna 1941. Skenaarion tekijä Aleksei Tolstoi aluksi tuomitsi Pietaria moraalisesta näkökulmasta, mutta lopuksi päättyi apologeettiseen kuvaan.

Elokuva ”Pietari Suuri”: • Skenaarion konseption mukaan, Pietari Suuri ei vainonnut kansaa; • Kaikkiin kansan kiusaamisiin olivat syyllisiä ei Pietarin ukaasit vaan pajarit, virkamiehet, tehtailijat ja muut ilkimykset (mm. kirkonmiehet); • Piti siis näyttää Pietari Suuri vain edullisessa valossa; • Pietari I on elokuvassa ankara, mutta oikeudenmukainen. Hän on jälleensyntyvän Venäjän symboli; • Stalin henkilökohtaisesti hyväksyi tämän elokuvan konseption.

PIETARI SUUREN rooli nyky-Venäjän historiapolitiikassa on ambivalentti: • Presidenttikautensa alkuvaiheessa Vladimir Putin orientoitui Pietari Suuren hahmoon imperiumin rakentajana. Putin oli syntynyt ja kasvanut Pietarin kaupungissa, jossa on eräänlainen Pietari Suuren kultti, ja hän orientoitui Aleksandr Puškinin luomaan Pietari I hahmoon: Imperiumin rakentaja, suuri uudistaja, joka ”nosti Venäjän takajaloilleen”. • Ajan myötä, ja erityisesti viime vaiheessa kiinnostus Pietari I hahmoon yhä pieneni, ja Pietarin malli ei enää ole niin tärkeä. Syynä on Venäjän politiikan kääntyminen itäiseen suuntaan, mikä on ristiriidassa Pietari Suuren tarkoitusperän kanssa länsimaistaa Venäjää. Näin Pietari Suuri joutui Venäjän historiapolitiikan periferiaan; • Uudessa oppikirjan konseptiossa Venäjän historiasta sanotaan mm. , että 1700 -luvun alussa Venäjä kaipasi modernisaatiota. Pietari Suuren aikana aloitettiin modernisaatioprosessi. Hänen aikanaan oli lopullisesti muotoutunut absolutistinen monarkia, imperiumi. Venäjän jälkeenjääneisyys eurooppalaisista valtioista väheni. Venäjästä tuli merkittävä maailmanvaltakunta. Annettiin sysäys valistukselle sekä opetussysteemin ja taiteen kehitykselle.

Nykyään Venäjällä valtiovallan tahtona on todennäköisesti luoda eräänlainen konsensus Pietari Suuren hahmon arvostelussa: Pietaria pidetään suurena reformaattorina; keisarina, joka käytännössä loi Venäjän imperiumin. Samalla otetaan etäisyyttä hänen länsimäishenkisestä toiminnasta. Kuvassa: Vladimir Putin ja patriarkka Kirill näyttelyssä ”Ortodoksinen Rus’. Romanovit” osastolla, joka on omistettu Pietari Suurelle. Näyttelytelineellä lukee: ”Venäjän julistautuminen imperiumiksi”.

Pietari Suuren patsas Arkangelissa: viidensadan ruplan seteli

Pietari Suuren nimen sai maailman suurin ydinohjusristeilijä, joka kuuluu Venäjän Pohjoiseen laivastoon.

Aleksanteri Toisesta Aleksanteri Kolmanteen: reformit ja vastareformit historiapolitiikassa

Aleksanteri II (1818 -1881); keisari vuodesta 1855 vuoteen 1881.

Pilakuva ”Kaksipäinen varis Krimillä”

Krimin sodan (1853 -1856) jälkeen talonpoikaiskapinoiden määrä kasvoi. Jos vuosina 1845 -1854 tapahtui 348 kapinaa, niin vuosina 1855 -1860 peräti 474 kapinaa. * * * Aleksanteri II ilmaisi vuonna 1856 puheessaan moskovalaisille aatelisille: ”Te tiedätte, että nykyistä järjestystä ei voi jättää muuttumattomaksi. On parempi kieltää maaorjuus ’ylhäältäpäin’, kuin odottaa kunnes se itsestään tulee poistetuksi ’alhaaltapäin’. ”

Aleksanteri II: n suuret uudistukset • talonpoikaisreformi, 1861 (maaorjuuden lakkauttaminen); • finanssireformi, 1863; • zemstvo’ jen perustaminen, 1864 (paikallisen itsehallintolaitoksen luominen); • oikeusreformi, 1864 (mm. valamieslaitoksen käyttöönotto), • kaupunkien itsehallintoreformi, 1870 (kaupunkien itsehallintosysteemin laajentaminen); • sotilasreformi, 1860 -70 -luvut (mm. asevelvollisuuden käyttöönotto ja armeijan koon supistaminen); • kansanvalistusreformi, 1863 (mm. yliopistojen itsehallintosysteemin luominen).

Boris Kustodijev: talonpoikien vapauttaminen (manifestin luku, maaliskuu 1861)). 1907

Zemstvon kokous provinssissa

Yhteiskunnallinen reaktio uudistukseen: • • • 1. 2. 3. Talonpoikaisto oli pettynyt. Levisi huhuja siitä, että ”tämä vapaus ei ole oikea; tsaari antoi ’oikean vapauden’, mutta virkamiehet sen sijaan väärän”; Alkoi talonpoikaislevottomuuksia; Vahvistui protestiliike: Aleksandr Hertzen, Nikolai Ogarjov: ”Vapaus on annettu ainoastaan sanoissa eikä teoissa”; Nikolai Tšernyševski: pitää antaa talonpojille maata ilman minkäänlaista lunastusta; Vallankumousliitto ”Maa ja vapaus”: talonpoikaisvallankumouksen valmistelu.

Murhayritys Aleksanteri II kohti 2. 4. 1879. Ampuja Aleksandr Solovjev, ”Maa ja vapaus” -järjestön jäsen

Keisarin junan räjäytys 19. marraskuuta 1879

Räjähdys Talvipalatsissa 5. 2. 1880

Murhayritys Aleksanteri II vastaan 1. 3. 1881. Ensimmäisen pommin räjähdys Jekaterinan kanavan rannalla.

Aleksanteri II: n murha: Ignati Grinevitski heittää pommin tsaarin jalkojen alle.

Kristuksen ylösnousemuksen katedraali (”Pelastaja veren päällä”), joka rakennettiin 18831907 paikalle, missä Aleksanteri II haavoitettiin kuolettavasti. Arkkitehti Alfred Parland. Aleksanteri II virallisesti kutsuttiin ”Tsaari-marttyyriksi”.

Oppositioajattelija, journalisti ja kirjailija Aleksandr Herzen: ”Aleksanterin nimi nyt kuuluu historiaan. […] Talonpoikien vapauttaminen oli aloitettu hänen ansiostaan, ja tulevat sukupolvet eivät sitä unohda!”

Neuvostoaikana Aleksanteri II: een suhtauduttiin virallisesti kriittisesti, suurelta osin Vladimir Leninin teoksien pohjalta: • Lenin korosti, että talonpoikaisreformi suoritettiin ainoastaan peläten talonpoikaiskapinaa, ja että talonpoikaisto jäi vielä köyhemmäksi ja riippuvaisemmaksi kuin se oli sitä ennen; • Aleksanteri Toista kutsuttiin neuvostoajan oppikirjoissa demagogiksi; • Tällainen arvostelu on ymmärrettävää, koska bolševikkien suhtautuminen liberaaleihin uudistuksiin oli kielteinen, samoin kuin liberaaliin ideologiaan; • Myöhäisellä neuvostoajalla vältettiin mainintoja Aleksanteri II: sta, jopa historiallisissa elokuvissa.

Muistomerkki Aleksantetri II: lle Moskovassa. Pystytetty vuonna 2005.

3. 1. 2011 juhlittiin 150 -vuotta maaorjuuden poistamisesta. Presidentti Dmitri Medvedev kävi Aleksanteri II: n haudalla Pietarin ja Paavalin tuomiokirkossa ja toi sinne kukkia.

Presidentti Dmitri Medvedev piti merkittävän puheen kansainvälisessä historiallisessa konferenssissa ”Suuret uudistukset ja Venäjän modernisaatio” • Aleksanteri II uudistuksien tutkimus on absoluuttinen prioriteetti ja on välttämätöntä nyky-Venäjän modernisaatioprosessille; • Uudistukset olivat askeleena vapauteen; • Poistettiin maaorjuus, joka vuosisatoja alisti miljoonien ihmisten ihmisarvoa; • Uudistukset avasivat Venäjälle tien taloudellisen edistykseen; • Aleksanteri II teki valintansa: ensimmäisen kerran Venäjän tuhatvuotisessa historiassa vapaudesta tuli arvo; • Me tänään pyrimme kehittämään meidän vielä hyvin epätäydellisiä demokraattisia instituutioitamme, pyrimme muuttamaan taloutta ja poliittista systeemiä. Käytännössä me jatkamme samaa kurssia, joka luotiin sataviisikymmentä vuotta aikaisemmin. Ja, lopullisesti, historiallisessa mittakaavassa, oikeassa oli nimenomaan hän (Aleksanteri II) eikä Nikolai I tai Stalin.

Juhlakolikko maaorjuuden poistamisen kunniaksi, 2011

Aleksanteri III: n kruunausseremonia Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen (Uspenskin) kirkossa Moskovan Kremlissä, 15. (27. ) toukokuuta 1883

Keisari Aleksanteri III kruunajaispuvussa 15. 5. 1883. Taiteilija A. Sokolov. Valtaistuimelle nousemisen jälkeen Aleksanteri III aloitti välittömästi poliittisen kurssin, joka oli isänsä kurssin täydellisenä vastakohtana.

Ilja Repin: Konstantin Pobedonostsevin muotokuva, 1903. Pobedonostsev oli Aleksanteri III: n kasvattaja. Hänen ja muiden aatetovereidensa tuella Aleksanteri peruutti perustuslailliset projektit.

Konstantin Pobedonostsev, tsaarin läheisin neuvonantaja, Venäjän äärikonservatismin ideologi, ministerikomitean jäsen ja Pyhän Synodin yliprokuraattori: • Siveellisen ihmisen perustana voi olla ainoastaan uskonto; • Ateistinen yhteiskunta on periaatteellisesti mahdoton, koska silloin uskonnon paikalle tulee ”uuden vallan tuomia kultteja”; • Valtion perustana piti olla kirkko ja uskonto; kirkko on kansallisen valtion ydin; • Oikean uskonnon säilyttäjänä on ”tavallinen kansa”; pitää suojata se ulkopuolisilta vaikutteilta; • Parlamentarismi on valhe: sen avulla valtaan aina tulevat populistit, koska ”tavallinen kansa” ei osaa valita oikeita ihmisiä.

Aleksanteri III: n julisti 29. huhtikuuta 1881 manifestin ”itsevaltiuden järkkymättömyydestä”: ”. . Meidän suuren surumme aikana Jumalan Ääni käskee meitä aloittamaan johtajuutemme uskoen Jumalan kaitselmukseen, uskoen Itsevaltiuden voimaan ja totuuteen, jotka meidän on suojattava kansan hyväksi…”

Richard S. Wortman Professor Emeritus of European Legal History, Columbia University • Scenarios of Power: Myth and Ceremony in Russian Monarchy from Peter the Great to the Abdication of Nicholas II. Princeton University Press 1995 & 2000.

Aleksanteri III: n hallintokauden alussa oli hahmotettu uuden hallintokauden myytti, ideologinen perustelu: ”kansanomaisen itsevaltiuden” idea. Tsaari näytti, että hän on yhteydessä tavallisen kansan, talonpoikaiston kanssa, ja että aatelistosta tulee ”elävä rengas” kansan ja tsaarin välillä. Aleksanteri III: n ulkonäkö ja pukeutumistyyli näytti hänen kansanomaisuutensa: pitkä parta, saappaat, venäläinen hattu.

Ilja Repin: Aleksanteri III ottaa vastaan volostien (kuntien) vanhimpia, 1885 -1886. Maalaus näyttää ”kansanomaisen itsevaltiuden” idean, tsaarin läheisyyden tavallisen kansan kanssa

Aleksanteri II: n ajan reformien uudelleenkäsittelyn esimerkkejä: • zemstvojen roolin vähentäminen. Uuden lain (1889) mukaan maaseudun täysivaltaiseksi johtajaksi tuli nk. ”zemski natšalnik” (maapiiripäällikkö), jolla oli oikeuksia tehdä kaikenlaisia päätöksiä talonpoikien elämän suhteen; • Talonpoikien kansalaisien oikeuksien supistaminen: talonpoika tuli täydellisesti riippuvainen talonpoikaisyhteisöstä (obshchina) ja paikallisilta aatelisilta; • Sensuurin vahvistaminen; julkaisu, joka sai kolme huomautusta, oli mahdollista sulkea; • Vuonna 1884 otettiin käyttöön laki, jonka mukaan yliopistojen autonomia lakkautettiin. Rehtorit ja dekaanit nimittivät opetusministerit.

Sergei Witte (18491915). Vuodesta 1892 rautatieministeri, sitten valtiovarainministeri (1893 -1903). Hänen roolinsa Venäjän talouden kehityksessä oli ratkaiseva.

Sergei Witten talouspolitiikka: • ”Valtiokapitalismin” kehitys; • Valtion aktiivinen osallistuminen rautateiden rakentamiseen; • Protektionismi: kotimaisen tuottajan suojeleminen ulkomaalaisten tavaroiden kilpailulta (suojatulli); • Rahareformi: siirtyminen kultakantaan (1897), mikä helpotti ulkomaalaisen pääoman sijoituksia Venäjän talouteen; • Verosysteemin järjestykseen saattaminen, mikä antoi mahdollisuuksia kerätä enemmän epäsuoria veroja; • Alkoholimonopolin asettaminen (1894). Joka vuosi maan budjetti sai siitä 500 000 ruplaa; • Ulkomarkkinoiden valtaus: tunkeutuminen Keski- ja Kaukoitään.

Siperian rautatie Transsib, jonka rakentaminen aletettiin vuonna 1891. Vuonna 1903 alkoi pysyvä junaliikenne Pietarin ja Vladivostokin välillä

Siperian rautatien rakentaminen

Rautatiesilta Kama-joen kautta, 1910

Aleksanteri II: n uudistuksien ja Sergei Witten aktiivisen teollistamispolitiikan tärkeimmät tulokset: • Vuodesta 1895 vuoteen 1899 rakennettiin joka vuosi keskimäärin noin 3 000 kilometriä rautateitä; • Vuodelta 1894 vuoteen 1904 valtion budjetti kasvoi 965 000 ruplasta 1 947 000 ruplaan eli yli kaksi kertaa; • Kun vuonna 1890 tuotettiin 3 978 000 tonnia öljyä, niin vuonna 1900 jo 10 362 000 tonnia; • Vuodesta 1861 vuoteen 1913 Venäjän teollisuustuotanto kasvoi 13 -kertaiseksi, teollisen kasvun vauhti oli maailman suurin: teräksen tuotanto kasvoi esimerkiksi 2234 -kertaiseksi, kivihiilen 694 -kertaiseksi ja konerakennusteollisuuden 44 -kertaiseksi.

Venäjän eurooppalaisen ja aasialaisen osan suurimpia teollisia keskuksia 1900 luvun alussa

”Perustuslaki? Jotta Venäjän tsaari vannoisi valan joillekin elukoille? ” Aleksanteri III

Nikita Mihalkov on Venäjällä kuuluisa henkilö: lahjakas näyttelijä, elokuvaohjaaja sekä erittäin aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja ja Vladimir Putinin suosikki. Yhdessä haastatteluista Mihalkov sanoi suoraan: ”Jumala lähetti meille Putinin”.

Ohjaaja Nikita Mihalkov. ”Siperian parturi”. 1999. Venäjän ”kansanomaisimman” tsaarin idealisoitu kuva.

Nikita Mihalkov Aleksanteri III: sta: • Elokuvassaan Mihalkov loi keisarin myönteisen kuvan. Hän ilmaisi oman ja samalla laajan Venäjän eliitin ryhmän unelman sellaisesta hallitsijasta, joka olisi nostanut Venäjän mahdin, olisi jarruttanut sen demokratisoinnin prosessia ja olisi rakentanut oman, venäläisen sivilisaation; • Mihalkovin mielestä, Aleksanteri III oli ”kansan tsaari”, joka oli läheinen tavallisille ihmisille; • Mihalkovin haastattelustaan: ”Aleksanteri III oli suuri keisari, joka hallitsi Venäjällä 13 vuotta, järisyttävä yksilö”. Aleksanteri III: n aikana tapahtui Venäjän kukoistuskausi. Silloin Venäjä kaikkein vähiten soti, ja sen lisäksi kehittyi taloudellisesti.

Aleksanteri III patsas oli pystytetty vuonna 1909 Pietarin Znamenskajan aukiolla. Tekijä Paolo Trubetskoi. Ilja Repin sanoi tästä patsaasta: ”Venäjä, jota ahdistaa yksi sen taantumuksellisemmista tsaareista, perääntyy taaksepäin”. ”Siinä on koko hänen luonteensa ja hänen hallituskautensa!”

Vuonna 1937 patsas siirrettiin Venäläisen museon sisäpihaan. Vuonna 2013 kulttuuriministeri Medinski ehdotti sijoittaa sen jollekin Pietarin aukiolle.

Elokuussa 2014 Vladimir Medinski esitti restauroidun Pyhän Andrein lipun Vladimir Putinille – Venäjän imperiumin sotamerilipun (ks. kuvassa), joka aikaisemmin oli Venäjän imperiumin sotalaivalla. Lippu palautettiin Australiasta. Putin puolestaan muistutti, että on odotettavissa Venäjän sotamerilaivaston uusiminen ja ehdotti antaa yhdelle laivoista Aleksanteri III: n nimen.

15. 4. 2015 suoralla linjalla kansan kanssa Vladimir Putin vastasi kansalaisten kysymyksiin. Mm. esitettiin kysymys, onko Venäjällä liittolaisia. Putin siteerasi Aleksanteri III: tta: ”Venäjällä on kaksi liittolaista – sen armeija ja sotalaivasto”. Ja jatkoi: ”Aleksanteri III kirjoitti kirjeessään pojalleen: ”Kaikki pelkäävät meidän valtavuuttamme”, ja sillä on eräänlaisia perusteita. Mutta, jos puhumme vakavasti, pitää nähdä nykypäivän uhat: nämä ovat terrorismi, ksenofobia, rikollisuus”.

Venäläisen nationalismin iskulause ”Venäjä venäläisille” on Putinille vieras. Tästä hän mainitsi mm. puheessaan vuonna 2003: ””Venäjä venäläisille” on kelvottomien ihmisten iskulause; nämä ihmiset eivät ymmärrä, mitä puhuvat. He ovat joko typeryksiä tai provokaattoreja, koska Venäjä on monikansallinen maa”.

Aleksanteri III: sta on tullut nykyään jälleen venäläisten nationalistien symboli. Nk. ”Kansankokouksen” juliste: ”Venäjä venäjäksi ja venäläisiä varten”

Nykyvenäläisten nationalististen liikkeitten t-paita Aleksanteri III: n sitaatin kanssa: ”Venäjällä on vain kaksi liittolaista: sen armeija ja sotalaivasto”.

Interaktiivinen näyttely ”Ortodoksinen Rus’. Minun historiani. Romanovit” avattiin 4. marraskuuta 2013 Moskovan Maneesissa. Näyttelyä esitettiin myöhemmin maan eri kaupungeissa; sen pysyväksi paikaksi valittiin keisarien palatsi Livadiassa Krimillä.

Aleksanteri III: lle omistettu näyttelyteline. Kerrotaan Suuresta Siperian radasta, Tretjakovin gallerian luomisesta, Anton Tšehovin ja Pjotr Tšaikovskin luomistyöstä sekä keksijä Aleksandr Možaiskista.

Aleksanteri III: n rooli näyttelyssä ja vastaavasti, Venäjän historiapolitiikassa, näyttää huomattavasti suuremmalta kuin Aleksanteri II: n. • Tämä johtuu siitä, että Aleksanteri III: tta pidetään sopivan poliittisen kurssin kehittäjänä. • Tätä kurssia luonnehditaan ”konservatiivisesi stabiiliudeksi”; sen erikoispiirteisiin kuuluu: – – – – taloudellinen kehitys; poliittisten instituutioiden vahva kontrolli; kansalaisyhteiskunnan roolin supistaminen; suurvallan aseman säilyttäminen; protestiliikkeen kovaotteinen kukistaminen; ortodoksisuus tärkeimpänä ideologisena ytimenä; kieltäytyminen kansanvalistuksesta.