Salli lapsille vapaa lelujen kytt o Avaa leluvaraston

Salli lapsille vapaa lelujen käyttö o Avaa leluvaraston ovet aina ulkoilun alkaessa – näkyvillä olevat lelut innostavat lapsia omatoimiseen leikkiin

Pedagogisen näkökulman lisäksi leikkikalujen tärkeyttä perustellaan niiden myönteisellä vaikutuksella leikkiin. Leikkiin ryhtyminen etenee yleisesti ottaen leikin valinnasta materiaalien valintaan. Toiminta voi käynnistyä kuitenkin myös päinvastoin, jolloin saatavilla olevat leikkikalut ohjaavat lapsen leikkivalintoja. Näin ollen leikkikaluilla voi olla keskeinen rooli leikin käynnistymisessä. Esimerkiksi työkalusarja kannustaa rakenteluun tai korjaamiseen, nukke innostaa hoivaamiseen ja pallo pelailuun. Vaikka leikki käynnistyisi ilman leikkikalujen tuomaa vaikutusta, leikin jatkuvuuden ja onnistumisen kannalta leikkikalut voivat olla tärkeässä asemassa. Leikkikalujen on todettu monipuolistavan leikkiä ja leikkikalut ovat tärkeitä leikin teemojen muovaajina. (Nevalainen Elina, (2006) Kuusivuotiaiden lasten suhde leikkikaluihin, Pro Gradu tutkielma, Kasvatustieteen laitos, Jyväskylän yliopisto)

Innosta ja tue lasta omatoimiseen leikkiin

Lasten into osallistua päiväkodin liikunnallisiin leikkeihin ei riipu ainoastaan siitä, miten hauskoja liikuntatilanteita ja välineitä on tarjolla, vaan varsinkin siitä, minkälainen ohjaaja on. Kysymykseen, minkälainen on ihanteellinen kasvattaja, ei ole yleispätevää vastausta. Mutta on olemassa lastentarhanopettajan asenteita, asennoitumisia ja menettelytapoja, jotka voivat vaikuttaa positiivisesti lapsen persoonallisuuden kehittymiseen. 1. Kunnioitus - lämpö - huomioonottaminen 2. Eläytyvä, arvostelematon ymmärtäminen 3. Aitous, vilpittömyys 4. Edistävät, ei-komentelevat yksittäiset teot Ohjaajien osoittaman kunnioituksen, lämmön ja arvostuksen ja lasten itsenäisen ryhmäkäyttäytymisen välillä oli selvä yhteys. Lasten leikki oli välitöntä ja heidän yhteistyönsä rakentavaa, ja he olivat kiinnostuneita ja aktiivisia. Ohjaajan passiivisuus antaa lapsen ymmärtää, ettei aikuinen halua osallistua hänen elämyksiinsä ja toimintaansa eikä iloitse yhdessä lasten kanssa. (Zimmer, R. (2002) Liikuntakasvatuksen käsikirja - didaktis-metodisia perusteita ja käytännön ideoita. )

Käytä hyväksi muuttuvat olosuhteet – Ulkoile säällä kuin säällä By USFWS Pacific o Erilaiset sääolosuhteet tuovat lapsille monipuolisia liikkumiskokemuksia o Ei ole huonoa säätä, on vain huonot varusteet

Lasten pitäisi leikkiä ulkona säällä kuin säällä, lapset saattavat jopa pyrkiä ulos nimenomaan kylmällä ja sateisella säällä. Vaatetus on ratkaisevassa osassa ulkona leikkimiselle, mistä syystä jokaisella lapsella tulisi olla tarpeen mukaiset vaatteet (kumi- ja talvisaappaat, kuravaatteet, talvivaatteet ja vaihtovaatteet) saatavilla päiväkodissa, ja tästä usein päiväkodin henkilökunnan puolelta huolehditaankin. Vaatetuksen ollessa kunnossa, säästä kuin säästä voi nauttia. Lapset pääsevät kokemaan erilaisia säätiloja ja miltä tuntuvat esimerkiksi lämpö, kylmyys, tuuli, sade ja lumi. He oppivat, että liikkuminen pitää kylmän loitolla ja jopa pakkassäällä voi hikoilla. Vuodenajasta riippuen lapset voivat esimerkiksi kokea - miten voi antautua tuulen vietäväksi (sateenvarjoa voi käyttää tässä apuna) tai miten kamppailla tuulta vastaan, jos haluaa edetä päinvastaiseen suuntaan - miten kaatosade hieroo mukavasti ihoa - että rakeita/lumihiutaleita voi hamuta käteen, mutta kuinka ne sitten sulavat melko nopeasti - että vesi jäätyy pakkasella - miten lunta voi hyödyntää leikeissä rakentamalla siitä esim. lumiukon, luolan, linnan, tuulensuojan ja paljon muuta (Zimmer, R. (2002) Liikuntakasvatuksen käsikirja - didaktis-metodisia perusteita ja käytännön ideoita. )

Pohdi miksi kiellät o Mikä on perusteena kieltämiselle? o Kenen etuun kielto perustuu? - lapsen, aikuisen, vanhemman. . . o Tunne lapsen ikätason taidot – Älä anna aikuisten pelkojen estää lapsen liikkumista

Liikunta on turvallisuuskasvatusta o Mustelmat ja kuhmut kuuluvat kasvamiseen, liikunnallista varmuutta opitaan vain liikkumalla ja läpikäymällä riskipitoisia tilanteita.

Liikuntatilojen, välineiden ja telineiden käytön tulee olla turvallista lapsille. Toisaalta vaaroja ei voi täysin eliminoida, ja pedagogisiin tavoitteisiin kuuluukin, että lapsi oppii arvioimaan oikein kykynsä, asennoitumaan oikein vaaratilanteisiin ja toimimaan niissä oikein. Usein juuri liikunnalliset tilanteet mainitaan esimerkkinä siitä, miten ohjaajan tulisi varmistaa turvallisuus ja mitä sääntöjä hänen tulisi laatia vaaratilanteita välttääkseen. Turvallisuus on tärkeä lähtökohta liikuntaan, mutta lapsille pitäisi silti antaa tarpeeksi toimintavaraa, jota aikuisten ei pitäisi kaventaa liiallisilla ohjesäännöillä ja jatkuvalla holhouksella. Ei ole tarpeellista, että aikuinen on joka toiminnassa läsnä, ts. että hän seisoo vieressä ja valvoo tilannetta pystyäkseen välittömästi puuttumaan asiaan ja heristelemään sormea. Liiallinen turvallisuuspyrkimys altistaa lapsia onnettomuuksille. Liikunnallista varmuutta opitaan vain liikkumalla ja läpikäymällä riskipitoisia tilanteita. Liikkumiseen liittyy aina riski, ja riskin kanssa elämään oppii ainoastaan hankkimalla monipuolisia liikunnallisia kokemuksia. Olisi hyvä kyseenalaistaa ja miettiä omaa toimintaa valvojana. Lisäksi kaikissa valvontatilanteissa on tärkeää oppia arvioimaan lasten käyttäytymistä (mitä lapselta voi vaatia ja mihin heidän taidot riittävät), mikä auttaa valvontaa ja tekee liikunnasta aktiivista turvallisuuskasvatusta vaarojen ja loukkaantumisten tyyssijan sijaan. Tässä arvioinnissa apuna voi olla omien liikunnallisten kokemusten ja tiedon lisääminen, jolloin ymmärrys lasten liikkumisesta ja tarpeista paranee. (Zimmer, R. (2002) Liikuntakasvatuksen käsikirja - didaktis-metodisia perusteita ja käytännön ideoita. )

Kannusta lapsia uusiin leikkeihin Ohjattujen leikkien kautta lapset saavat ideoita itsenäiseen leikkiin Päivittäinen alku- tai loppuleikki Esimerkiksi hippa, piirileikki tai temppurata

Ulkoiluhetkiin on hyvä järjestää myös ohjattua toimintaa ulkopelien ja leikkien muodossa vapaan leikkimisen lisäksi. Kerran päivässä ulkoiluhetki voisi esimerkiksi alkaa tai päätyä ohjatulla leikillä tai pelillä. Ohjattu leikki voi olla esimerkiksi hippaa, piilosta, kapteeni käskee yms. , minkä kasvattaja laittaa alulle. Toistuvien leikkihetkien tarkoitus on, että lapset saavat peleistä/leikeistä ideat mieleensä, jotta voivat keksiä tekemistä myös itsenäisesti ilman, että kasvattajan täytyy aina olla leikin vetäjänä. ”Kasvattajan tehtävä on ensisijaisesti sellaisten tilanteiden luominen, jotka innostavat lasta kokeilemaan ja keksimään” Lapsien innostuessa leikistä he voivat jatkaa sitä itsenäisesti keksiä siihen sääntömuutoksia, jolloin he oppivat ryhmässä toimimisen periaatteita. ”Aikuinen voi leikkien ja pelien valinnalla sekä niihin liittyvillä järjestelytoimenpiteillä vaikuttaa myönteisesti päivähoitoryhmän sisäisiin sosiaalisiin suhteisiin. ” (Zimmer, R. (2002) Liikuntakasvatuksen käsikirja - didaktis-metodisia perusteita ja käytännön ideoita. )

Nahanluonti-leikki Ideana on konttaaminen tai ryömiminen toisten leikkijöiden jalkojen muodostamassa tunnelissa. Leikkijät seisovat jonossa, käärmeenä, leveässä haara-asennossa. Leikin ohjaajan huutaessa nahanluonti, jonon viimeinen lähtee liikkumaan ensimmäiseksi. Päästyään seisomaan hän vuorostaan huutaa nahanluonti , jolloin viimeisenä oleva konttaa ensimmäiseksi, kunnes kaikki leikkijät ovat kontanneet ja käärme luonut nahkansa. Leikki voidaan toteuttaa myös kilpailuna siten, että käärmeitä on useita.

Pakkanen ja aurinko Leikki on takaa-ajoleikki, jossa on yksi tai useampi hippa (pakkanen) ja muutamia pelastajia (aurinko). Loput leikkijöistä ovat pikkulintuja, jotka lentelevät rajatulla alueella. Ne jähmettyvät paikalleen pakkasen kosketuksesta. Aurinko lämmittää pikkulinnut uudestaan liikkeelle halaamalla niitä. Jonkin ajan kuluttua vaihdetaan pakkaset ja auringot.