Antti Timonen Olen kotona Mimosa Sihvola 014291698 Antti

Antti Timonen – Olen kotona Mimosa Sihvola, 014291698

Antti Timonen (1915 -1990) • Palkittu vienankarjalainen dramaturgi, kirjailija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja – ’’Karjalan kansalliskirjailija’’ • Syntyi Luusalmella, Uhtuassa; asui lapsena neljä vuotta Suomessa – vieraili 1960 -luvulla usein Suomessa • Ennen sotaa opiskeli pedagogisessa instituutissa, työskenteli opettajana ja toimittajana – 1950 -luvulla suoritti kirjallisuuskurssit Gorki-instituutissa • Armeijasta päästyään ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi – ’’sota teki Timosesta kirjailijan’’ • Perustamassa Karjalan kirjailijaliittoa ja Neuvostoliitto. Suomi-seuraa, Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäsen vuodesta 1946 (lähde: http: //www. locallit. net/kirjailijat/timonen. html)

Perustietoa teoksesta • Karjalan kirjakustantamon painama Petroskoissa 1966 • 362 sivua, hinta 88 kopeekkaa • Jatkoa Timosen romaaniin ’’Pieni valkosiipi’’ (1961), jossa 3 -vuotias Mirja joutuu sodan takia eroon karjalaisesta äidistään ja kasvatetaan tavallisessa suomalaisessa työläisperheessä – myöhemmin he löytävät toisensa ja Mirja lähtee äitinsä mukana Neuvostoliittoon • Teos kuvaa Mirjan sopeutumista uuteen kieleen ja kulttuuriympäristöön Neuvostoliitossa

Miljöö • 1960 -luvun Neuvosto-Karjala: ’’Meillä elävät vanha ja uusi rinnatusten. ’’ (1. luku, sivu 15) • Syksy ja talvi: harmaus, koleus, jatkuva lumi- ja vesisade; asioiden selviytyminen kevättä kohti • Kolme kylää Siikajärven rannalla • Kaitasalmi; uusi nykyaikainen työläiskylä ja suuri hakkuutyömaa • Haukilahdelle rakennettiin puunjalostustehdasta ja odotettiin rautatietä • ’’Ennen sotaa siellä oli ollut neljä taloa ja sodan jälkeen jäänyt neljä savupiippua. ’’ (2. luku, sivu 26) • Vanha Kaitaniemen kylä, ’’pääkaupunki’’

Päähenkilöt • • • Mirja, karjalalainen paluumuuttaja Jelena Petrovna, työnjohtaja, Mirjan biologinen äiti Veikko Larinen, puoluesihteeri Mihail Voronov, rakennustyömaan päällikkö Jakov Kollijev, työpaikkakomitean jäykkä puheenjohtaja Marina Kollijeva, kirjastonhoitaja, Kollijevin tytär Valentin, tosikkomainen nuorisoliittosihteeri Igor, mekaanikko, nuorisoliiton puheenjohtaja Niina, Mirjan läheisin ystävä Vaseli, Niinan individualistinen veli

Muita keskeisiä henkilöitä Isolda, entinen ruokalan johtaja, epäily kavalluksesta Naum Sidorovits Karpov, Isoldan oikutteleva taiteilijaisä Anna Andrejevna, rakennustyömaan lääkäri, Voronovin vaimo Andrei Karhu, Joutsen-aluksen nuori kapteeni Natalie, Andrein tuleva vaimo Stepan Nikiforovits Karhu, kuuluisa tukinhakkaaja, Andrein isä Hotora ja Ortjo Kauronen, haukiniemeläinen iäkäs pariskunta Ludmila Kauronen, taidetoiminnan kokematon ohjaaja, edellä mainittujen tytär • Miikkula/Michael Karhunen, kauppaneuvos, Ortjon veli • Huoti, tehtaanjohtaja, Ortjon veli • •

…ja lisää henkilöitä! • Alina ja Matti Matikainen, Mirjan suomalaiset kasvattivanhemmat • Niilo Nurmi, Mirjan Suomeen jättämä rakastettu • Mestari Borodkin, kaitaniemeläinen puoluesihteeri • Jaroslav Dubovik/Roman Dolgozilov, traktoristi, Niinan vangittu isäpuoli • Pekka Vasiljev, Haukilahden tallimies • Irina Larinen, Veikon kaunisääninen vaimo • Natalja Artemjevna, Veikon sairas äiti • Nasto ja Iivana Kauronen, Veikon kasvattivanhemmat • Hotatta, puuseppä, Ortjon edesmennyt isä • Valeria Malikina, lahjakas tieinsinööri • Boris, sotilas, Valerian juoppo ja väkivaltainen mies

Yhteenvetona henkilökavalkadista • Kaiken kaikkiaan noin 50 tarinaan liittyvää hahmoa; kyläläisiä ja toistensa sukulaisia, joiden kohtalot kietoutuvat toisiinsa odottamattomallakin tavalla • Hahmokavalkadin kasvaminen viimeisiin lukuihin saakka • Uusien henkilöhahmojen esittely neuvostokarjalaisen elämän eri aspektien kuvailun keino sekä työkalu Neuvostoliiton ja Suomen, kommunismin ja kapitalismin, vertailemiseksi

Karjalaisten kansalliset piirteet • • Ahkeruus ja käytännönläheisyys Hauskanpidon ja viihtymisen tavoite Herkkyyden ja (tekopyhän) hurskastelun karttaminen? Kalansyöjiä (perinneruoka kalakukko) Vahva yhteisöllisyys Ylitsevuotava ystävällisyys Ylenpalttinen vieraanvaraisuus • Keittiö naisen valtakunta – hyvänä emäntänä olo naiseuden mitta? • Ahkeruus, kova työtahti, voimakkuus maskuliinisuuden representaatioita ja miehen mitta?

• ’’Siellä (Suomessa) kutsuttiin vieraita sen verran, ettei ainakaan ahdasta ollut. Siellä oli pöytäkaluston tyylikkyys tärkeämpää kuin se mitä tarjottiin. Täällä sitä vastoin keräydyttiin syömään ja juomaan eikä pöytäkalustoa ihailemaan. Siellä pidettiin tiukasti kiinni pöytätavoista, täällä enemmän siitä, että vieraiden olisi hauskaa ja he tuntisivat olevansa kuin kotonaan. ’’ (1. luku, sivu 11)

Vahvaluontoisen karjalaisnaisen kuvaus • ’’Ei sopisi sekään, että hän menisi herättämään tytön keskellä yötä. Sitä paitsi Natalien äiti, topakka muori, saattaisi hotaista sellaista yövierasta uunikoukulla. ’’ (2. luku, sivu 23) • ’’Topakka on vielä, se miun Hotora. Kun sanou, jotta pysyhän ukko koissa, niin ei auta – pysyt. A itse mänöy laulamah. Hyvä hiän on miula akka raiska. ’’ (4. luku, sivu 80)

Härskin karjalaismummon stereotypia? • Itsenäinen ja itsepäinen, vaatimaton ja voimakas mummeli, joka jättää turhat hurskastelut nuoremmille • Karjalaisen kansanperinteen asiantuntija • Hauskanpitoa arvostava juopottelija • Vanhoja karjalaislauluja itsepäisesti veisaava, ryyppyjä nuorille miehille tarjoava Hotora-mummo • Lääkäriin viemisestä itsepäisesti kieltäytyvä, hyvää tarkoittava Natalja Artemjevna

Kieli ja sen keinot • Yleiskielenä suomi - dialogeissa suomea, varsinaiskarjalaista murretta ja venäjää • Da=ja; nitsevo=ei mitään; molotsa=hyvin tehty; passibo=kiitos; universiteta=yliopisto • Mie, sie, hiän=minä, sinä, hän; milma=minua; minja=miniä; muamo=äiti, pikkaraini=pieni; samovuara=samovaari; tuatto=isä • Asian tärkeyden tai virallisuuden korostaminen siirtymällä karjalan murteesta suomen kirjakieleen tai venäjän kieleen

• ’’Myö mänimmä kerran Hotoran sisaren luo ativoih, vierahiksi niätsen. Oli kevät. Veimmä hänellä männessänä uutta sorttie siemenpotakkua. -- Oli pyhäpäivä da tuttavat ukot kaimattih milma matkah. Olimma ottan vähäsen sitä viina raiskua. Päivä oli lämmin da tyyni ilma. Ajattelin, soutakkah Hotora. A itse rupesin makuamah venehen pohjalla. Hiän soutau da lukou miula jumalansanua murhin päin, siäntyn kun oli niätsen viinan takie. Mie kuuntelin, kuuntelin da uinosin, niin kuin muamo olis tuuvittan kätkyöh laulun kera. Tulima rantah, a mie makuan. Hiän otti yhteh kainaloh potakkasäkin, toiseh miut da läksi kantamah termyö ylös. Siihe mie havaitsauhuin, heräsin niätsen. Hotora mänöy da emättäy, lukou sitä jumalansanuah. Oli sillä voimua, miun Hotoralla. ’’ (4. luku, sivu 81)

Kieli, konventiot ja tyyli • Ajoittain hyvinkin pikkutarkkaa henkilöhahmojen, miljöön, tapahtumien ja tapojen kuvailua • ’’Larinen ilmestyi kynnykselle lumisessa toppatakissaan. Hän huomasi sen vasta sisällä ja palasi eteiseen puhdistamaan liikoja lumia pois. Kun hän tuli uudestaan sisälle, takki kimalteli vesipisaroista. ’’ (5. luku, sivu 101) • Dialogien ja tapahtumakuvausten välissä kaunokielistä luonnonympäristön kuvailua • ’’Ulkona oli noussut kuu. Pakasti. Ohuet pilvet välkkyivät kuutamossa. Hanki kimalteli rauhoittavan pehmeää hohdettaan. ’’ (7. luku, sivu 162)

Kieli muutoksen representaationa • Mirjan tasapainoilu biologisen ja kasvattiäidin, Suomen ja Neuvostoliiton, lännen ja idän välillä • Mirjan venäjän kielen taito paranee jatkuvasti romaanin loppua kohden – mitä enemmän hän omaksuu uutta kieltä ja uusia tapoja, sitä enemmän hän muuttuu kunnialliseksi ja omistautuneeksi neuvostokansalaiseksi • Kielimuurin ja uuden ympäristön aiheuttama epävarmuus ja ulkopuolisuuden tunne vaihtuvat pikku hiljaa itsevarmuudeksi ja yhteenkuuluvaisuudeksi kollektiivin kanssa • Mirjan kasvutarina sosialistiseksi sankariksi; valitsee kodikseen Neuvostoliiton Suomen sijasta

Sankarit ja sankaruus teoksessa • Sankarillinen hahmo ahkera, rehellinen ja tunnollinen työntekijä, oman kortensa kekoon kantaja – silti välillä inhimillinen erehtyjä; olennaista aito pyrkimys yhteisen hyvän kasvattamiseen (ei syyllisten etsimiseen) • ’’Hyville’’, sankarillisille hahmoille omat vastakohtansa ja antisankarinsa: esimerkiksi Mirja-Marina, Veikko Larinen. Kollijev • Olennaista henkilön kyky siirtyä eteenpäin, luottaa ja uskoa tulevaisuuteen; uudenlaiseen kommunismin rakentamiseen

Ajankuva Neuvostoliitosta • Halukkuus työntekoon ja työlle perustuvan yhteiskunnan rakentamiseen – halutaan noudattaa sosialismia • Kuitenkin epäilyjä, syytöksiä ja jopa vangitsemisia • ’’Ei meillä syyttömiä tuomita. Erehdyksiä voi tietenkin sattua. Kun asia selviää, niin vapautetaan. ’’ (4. luku, sivu 72) • Ruokalat ja valtion jokaiselle tarjoama asunto, koulutus ja työpaikka - ammatinvalinta osittain neuvoteltavissa • Auton tai lomaa sai helposti pyytämällä ja liikkuvuus oli vapaata: Haukiniemellä työläisiä kaukaakin Neuvostoliitosta

Ajankuva Neuvostoliitosta 2 • Sukupuolten välinen tasa-arvo: naiset ja miehet samoissa töissä, naiset arvostettuja yhteiskunnan jäseniä • ’’Naispuolisen ihmisen terrorisoiminen on kapitalismin peruja mitä inhottavimmassa muodossa. ’’ (3. luku, sivu 65) • Nuorisoliittojärjestöllä mm. uskonnonvastaista työtä – kuitenkin korostettiin ’’rauhanomaista rinnakkaiseloa’’ • Kaikki aktiivisesti järjestämässä illanviettoja, kerhoja ja talkoita osaamisensa mukaan • ’’Nuoriso kaipaa toimintaa. Ja jos ei löydy muuta tekemistä, niin se alkaa juopotella. ’’ (5. luku, sivu 109)

• ’’Täkäläisten ihmisten elämässä, tavoissa ja käyttäytymisessä oli Mirjalle paljon outoa. Ihmiset motkottivat ja riitelivätkin keskenään usein, mutta ilman kaunaa. Luonnollista oli, että jokainen yritti ansaita enemmän, mutta kukaan ei kieltäytynyt töistä -- Päällikköä, työnjohtajaa ja prikatiireja työläiset saattoivat morkata vihoviimeisillä sanoilla, mutta olivat valmiit täyttämään tinkimättä kaikki käskyt ja itse ehdottivat ja valitsivat heitä luottamustehtäviin. Kokouksia pidettiin paljon ja niissä puhuttiin hyvinkin pitkään. Nuoriso näytti lukeneelta ja aikuisetkin viettivät aikaansa kirjojen parissa. Ihmiset olivat perillä kansainvälisistä kysymyksistä, tieteen saavutuksista, kulttuuritapahtumista, mutta samalla näyttivät vähän välittävän elämän mukavuuksista. Puhdetöilläkin olisi voitu luoda enemmän kodikkuutta, mutta aika meni lukemiseen tai kokouksissa ja kerhoissa istumiseen. Välillä juotiin ja laulettiin. ’’ (1. luku, sivu 6 -7)

Karjalan kapinan kuvaus • ’’Kansannousu’’, ’’kapina’’, ’’sissisota’’ talvella 1921 -1922 • Karjalan neuvostoautonomian aseellinen konflikti karjalaisen paikallisväestön kanssa • Taustalla Suomen julistautuminen itsenäiseksi 1917, heimosodat 1918 -1920 (Itä-Karjalan vapauttaminen bolsevikkihallinnosta) ja häpeälliseksi koettu Tarton rauhansopimus • Teoksessa kuvaus elintarvikepulasta, koulun perustamisesta (ja toiminnan lopettamisesta), omaisuuden piilottamisesta ja Uhtuan kokouksesta 1918

• ’’Aika oli uutta, levottoman salamyhkäistä. Jokapäiväisiin askareihin ja huoliin lisääntyi sellaista, mistä ei puhuttu. Yösydämen aikana jotkut veivät metsiin viljaa ja hautasivat maakuoppiin. -- Morsiusiässä olevien tyttöjen raudoitetut perintölippaat ja kirjaillut täkit alkoivat hävitä taloista. Eivät emännätkään olisi pystyneet sanomaan, kuinka kauaksi ja mihin piilopirttiin ne olivat tiensä löytäneet. Ne olivat miesten asioita. Lehmiä ja vasikoita pantiin lihaksi ja lihaa kuivattiin. Kalasaavit katosivat Siikajärven saarien sammaleisiin. Omaisuuttaan piilottivat talolliset, joilla oli piilotettavaa, omaa tai muualta tuotua. Köyhempien eläjien joilla ei ollut vierasta tavaraa eikä omaa -- ei tarvinnut ajella yön selkään. ’’ (4. luku, sivut 86 -87)

Stalin-kultin kritiikkiä • Tulee esille ’’hyvien’’ ja sankarillisten henkilöhahmojen repliikeissä – antisankarit ’’Stalin-kultin uhreja’’ • ’’Meidän sukupolvellamme on vielä monen miehen nahkassa kultin jätteitä. Toisissa enemmän, toisissa vähemmän. Toisinaan se näkyy pinnalle, toisinaan ei. Enkä minä usko niitä, jotka lyövät rintaansa kultin ajoista puheenollen, että he ovat aina tienneet, aina ajatelleet, aina olleet oikeassa. Jos he osasivat silloin olla kaksinaamaisia, niin kuka menee takuuseen, etteivät he ole sitä nyt. ’’ (7. luku, sivu 165)

Kapitalismin ja kommunismin taistelu rivien välissä • Miikkula, Ortjo ja Huoti – kolmen veljeksen tarina • Kapitalistin elämän tarkoitukseksi kuvaillaan itsekäs oman edun tavoitteleminen – ihmissuhteilla vain välinearvo • Kapitalistin perhe kuvataan näyttelyesineiksi, joilla liikemies symboloi omaa menestystään ja valtaansa; omaisuuteen perustuvaa paremmuutta suhteessa toisiin • Kapitalismissa nainen/vaimo kuvataan miehen rahaan perustuvan vallankäytön alaisena • Kommunismi kuvaillaan tasa-arvoisena yhteiskuntasopimuksena, vapautena ahneudesta, hierarkioista ja rahan vallasta • Kommunismissa yksilön kyvyt ja uutteruus yhteisen edun hyväksi, kapitalismissa oman omaisuuden haalimiseen

• ’’Kommunismin rakentaminen ei ole kenenkään yhden ihmisen asia eikä kukaan saa sillä kerskua. Me rakennamme sitä kaikki yhdessä. Kommunistinen moraali ei myöskään ole kenenkään yhden ihmisen määrättävissä, meidän on vaalittava sitä yhdessä. -Kommunistinen moraali on suuri asia. -- Se merkitsee kaiken muun ohella ystävyyttä, toveruutta, sellaista mielialaa, jolloin haluttaa tehdä jotain hyvää, jaloa. ’’ (7. luku, sivu 191)