AHTI SAARENP LAPIN YLIOPISTO AJANKOHTAISTA PERHEJA JMISTOIKEUTTA SISLT

AHTI SAARENPÄÄ LAPIN YLIOPISTO AJANKOHTAISTA PERHEJA JÄÄMISTÖOIKEUTTA

SISÄLTÖ • VÄESTÖ, LAPSI JA PERHE LUKUJEN VALOSSA • NÄKÖKULMIA PERHE- JA JÄÄMISTÖOIKEUTEEN • LAPSIOIKEUS • PARISUHDEOIKEUS • JÄÄMISTÖOIKEUS • LOPUKSI

VÄESTÖ PERHE JA LAPSI LUKUJEN VALOSSA

Suomalainen lapsi 2007 • • Suomessa 1, 1 miljoonaa lasta Poikia enemmän kuin tyttöjä Kaksi kolmannesta lapsista ydinperheissä Avioliiton ulkopuolella syntyy 40 % kaikista lapsista • Uusperheissä 10 % lapsista • Ottolapsia noin 4000; kiinalaisten tyttöjen osuus kasvussa Lähde: Suomalainen lapsi 2007

Avioliiton ulkopuolella syntyneitä Ensimmäisistä lapsista 54 % Toisista lapsista 36 % Kolmansista lapsista 27 % Lähde: Tilastokeskus

Suomalainen lapsi 2007 • • Lapsiperheitä 475000 Avioeroja noin 14000; lapsiperheissä 9500 Avoeroja lapsiperheissä 7700 Orvoksi jäi noin 2600 lasta Avoparit sopivat yleensä yhteishuollosta Muualla asuvia isiä 204000 lapsella Muualla asuvia äitejä 39000 lapsella Lähde: Suomalainen lapsi 2007

Monikulttuurinen yhteiskunta ”uutena” ongelmana! Kysymyksessä on pikemminkin vanha ilmiö uudella

PERHEJA JÄÄMISTÖOIKEUS - näkökulmia • TALOUS • ARVOT • SÄÄNTELYKEINOT

PERHEJA JÄÄMISTÖOIKEUS - talouden näkökulma • Makrotalous • Mikrotalous • Yksilötalous

PERHEJA JÄÄMISTÖOIKEUS • Makrotalous –perhepolitiikka –koulutus –terveydenhuolto –tulonsiirrot –perintöverotus

Makrotalous • esimerkkinä perintöverotus – sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus – varallisuudensiirto verokohteena – valtion tulokertymä – siirtymä käypään arvoon lisäsi merkitystä – Ruotsissa luovuttu 2005 – Suomen yleismuutos perimyksen tyyppitilanteissa paljossa kosmetiikkaa

PERHEJA JÄÄMISTÖOIKEUS • MIKROTALOUS – naisen asema – hautaustoimi – professioiden jatkuvuus – toimintakoneistojen laajuus

Mikrotalous • esimerkkinä maatilaperimys – elinkelpoisen maatilatalouden jatkuvuuden turvaaminen – rajoittaa pirstovia jakoja – PK 25 luku voimaan 1983 – varaventtiiliksi tarkoitettu ja vähäkäyttöinen – muotoaa lakiosajärjestelmää – lisätukena perintöverotuksesta luopuminen

PERHEJA JÄÄMISTÖOIKEUS • YKSILÖTALOUS – Perhe talousyksikkönä – Perheiden pysyvyys – Sosiaalitalous – Edunvalvonta

Yksilötalous • ESIMERKKINÄ AVIERON VAIKUTUS ELINTASOON – SÄÄNNELTY AVIOLIITTOLAISSA – ELATUSVELVOLLISUUS AVIOLIITON AIKANA (AL 46 §) – LÄHTÖKOHTANA ELATUSVELVOLLISUUDEN KATKEAMINEN EROON – YDINSÄÄNNÖS AL 48 §

AL 48 § • Kun tuomitaan avioeroon ja puolison katsotaan tarvitsevan elatusapua, tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison suorittamaan elatusapua sen mukaan kuin hänen kykyynsä ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi. • Elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi joko toistaiseksi tai siten, että elatusavun suorittaminen lakkaa päätöksessä asetetun määräajan kuluttua. Elatusapu voidaan kuitenkin vahvistaa suoritettavaksi kertakaikkisena, jos elatusvelvollisen varallisuusolot ja muut seikat antavat siihen aihetta. • Määräajoin maksettavaksi vahvistetun elatusavun suorittamisvelvollisuus raukeaa, jos elatusapuun oikeutettu menee uuteen avioliittoon.

ESIMERKKITAPAUS • KKO: 2004: 104 • Avioliitto - Puolison elatus • Kysymys puolison elatusavusta avioeron harkinta-aikana ja avioeroon tuomitsemisen jälkeen. • AL 46 § 1 mom AL 47 § AL 48 § 1 mom

Harkinta-aika? • 47 § (16. 4. 1987/411) • Jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään, tuomioistuin voi velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle 46 §: ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti.

RATKAISUSTA: • 6. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen A ei ole ollut ansiotyössä vaan on hoitanut kotia ja lapsia eikä hänellä ole ollut omia tuloja. Elokuusta 2001 alkaen hän on saanut työmarkkinatukea nettona 2 300 markkaa kuukaudessa. • 7. A: n elatusapuvaatimuksen ja lapsille tuomittujen elatusapujen sekä työmarkkinatuen yhteismäärä ei ylitä sitä määrää, joka oli avioliiton aikana vakiintunut heidän elatukseensa käytettyjen varojen määräksi. Voidakseen säilyttää tämän vakiintuneen ja kohtuullisena pidettävän elintason avioliiton loppuun saakka A on ollut elatusavun tarpeessa. B: n tulot ovat niin suuret, että hän kykenee elatusavun vaikeuksitta suorittamaan. Huomaa elintason jatkuvuuden periaate!

• 8. A on saanut isänsä jälkeen 14. 11. 2001 toimitetun perinnönjaon perusteella 133 375 markkaa ja avioeroon tuomitsemisen 7. 12. 2001 jälkeen 21. 12. 2001 loppuun saatetun osituksen perusteella omaisuutta yhteensä 577 897, 35 markan arvosta. Tällä varallisuuden lisäyksellä, joka on tapahtunut osaksi avioeron harkinta-ajan loppuvaiheessa ja osaksi vasta sen päätyttyä, ei ole merkitystä elatusapua harkinta-ajalta määrättäessä. Näin ollen A: lla on oikeus heinäkuusta joulukuuhun 2001 saada vaatimansa elatusapu.

• 9. Avioliittolain 48 §: n mukaan, kun tuomitaan avioeroon ja puolison katsotaan tarvitsevan elatusapua, tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison suorittamaan elatusapua sen mukaan kuin hänen kykyynsä ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi. • 10. Pääsääntö on, että avioeron yhteydessä avioliiton aikaansaama taloudellinen yhteys lakkaa ja puolison elatusvelvollisuus päättyy. Puolison elatusapu avioliiton päättymisen jälkeen on kohtuullista ja tulee yleensä kysymykseen vain silloin, kun toinen puoliso on jäänyt vaille itsenäistä elatuskykyä avioliitosta johtuen. Avioero sellaisenaan ei siis ole peruste elatusavun saamiselle. Huomaa pääsäännön vahvuus!

• 11. A on koulutukseltaan ylioppilasmerkonomi ja hän on ollut työssä ennen avioliittoa 10 vuotta. Jäätyään ensimmäisen lapsen synnyttyä pois työstä kotia ja lapsia hoitamaan hän ei avioliiton aikana ole ollut ansiotyössä. Tämä vaihe on jatkunut 16 vuotta ja avioliiton päättyessä A on ollut 49 -vuotias. Hän on työkykyinen eivätkä hänen ikänsä ja ansiotyöstä poissa olemisensa kohtuuttomasti vaikeuttane uuden työn saantia. A: n edellä todetuin tavoin perinnönjaossa ja osituksessa saama omaisuus myös osaltaan helpottaa hänen mahdollisuuksiaan selviytyä itsenäisesti omasta elatuksestaan. • 12. Edellä lausuttu huomioon ottaen tässä asiassa ei ole perusteita poiketa siitä avioliittolain mukaisesta pääsäännöstä, että puolison elatusvelvollisuus päättyy avioeron yhteydessä.

AVIOERO JA ELATUS; YHTEENVETO • PÄÄSÄÄNTÖNÄ KOTITALOUDEN MERKITYKSEN LAKKAAMINEN • HARKINTA-AIKA KUULUU ELATUSVELVOLLISUUDEN AIKAAN • OSITUKSEN SOVITTELU KEINONA TASAPAINOTTAA TALOUDELLISEN ASEMAN VINOUMIA • ELATUSAPU POIKKEUSSÄÄNTÖNÄ, JOKA EI SIVUUTA EIKÄ RAJOITA SOSIAALITALOUDEN KEINOJEN KÄYTTÖÄ • KOTONA OLEMINEN EI AKTIVOI SUORAAN ELATUSAPUA

Kahden vanhemman perhetyypille rakentuvassa yhteiskunnassa yksinhuoltajaperhe on monesti heikoilla

PERHEJA JÄÄMISTÖOIKEUS - arvojen näkökulma • Yksilön kunnioitus • Parisuhteen kunnioitus • Yksityisyyden kunnioitus • Suvun kunnioitus • Kulttuurien kunnioitus

Huomaa arvojen osittainen kulttuurisidonnaisuus!

ARVOJEN NÄKÖKULMA • ESIMERKKINÄ REKISTERÖIDYT PARISUHTEET • RANGAISTAVUUDESTA REKISTERÖITÄVYYTEEN • MAAILMANLAAJUINEN MUUTOS • KOHDEN SUKUPUOLINEUTRAALIA AVIOLIITTOA?

3 luku Parisuhteen rekisteröinnin oikeusvaikutukset • 8§ • Parisuhteen rekisteröinnillä on samat oikeusvaikutukset kuin avioliiton solmimisella, jollei toisin säädetä. • Rekisteröidyn parisuhteen purkautumisella on samat oikeusvaikutukset kuin avioliiton purkautumisella, jollei toisin säädetä. • Laissa tai asetuksessa olevaa säännöstä, joka koskee avioliittoa, sovelletaan myös rekisteröityyn parisuhteeseen, jollei toisin säädetä. • Laissa tai asetuksessa olevaa säännöstä, joka koskee aviopuolisoa, sovelletaan myös tässä laissa tarkoitetun parisuhteen osapuoleen, jollei toisin säädetä. Osapuoliin, jotka aikovat rekisteröidä parisuhteensa, sovelletaan, mitä kihlakumppaneista säädetään, jollei toisin säädetä. Huomaa voimakas samaistaminen

3 luku Parisuhteen rekisteröinnin oikeusvaikutukset • 9§ • Rekisteröityyn parisuhteeseen ei sovelleta isyyslain (700/1975) säännöksiä isyyden toteamisesta avioliiton perusteella eikä muitakaan sellaisia säännöksiä, jotka koskevat aviopuolisoa yksinomaan hänen sukupuolensa perusteella. • Rekisteröityyn parisuhteeseen ei sovelleta lapseksiottamisesta annetun lain (153/1985) säännöksiä, jotka koskevat puolison oikeutta ottaa ottolapsi, eikä nimilain (694/1985) säännöksiä puolison sukunimestä. Huomaa kuitenkin nimikäytäntö

Puolison sukunimi • 7§ • Puolisoiden yhteinen sukunimi • Avioliittoon aikovat voivat avioliittoon mennessään yhdessä päättää, että he ottavat yhteisen sukunimen. Yhteiseksi sukunimeksi voidaan ottaa se sukunimi, joka jommallakummalla heistä viimeksi oli naimattomana ollessaan. Yhteinen sukunimi on ilmoitettava ennen vihkimistä vihkijälle. • Ennen vihkimistä vihkijän on tiedusteltava avioliittoon aikovilta, ovatko he päättäneet ottaa yhteisen sukunimen. • Avioliittoon aikova, jonka sukunimi tulee muuttumaan sen johdosta, että puolisot ottavat yhteisen sukunimen, voi ennen vihkimistä ilmoittaa vihkijälle, että hän ottaa yhteisen sukunimen edellä henkilökohtaiseen käyttöönsä sen sukunimen, joka hänellä viimeksi oli naimattomana ollessaan, tai sukunimen, joka hänellä on avioliittoon mennessään.

Nimilaki 10 § • Sukunimen muuttamisen edellytykset • Sukunimi voidaan muuttaa uudeksi sukunimeksi, jos hakija selvittää, • 1) että hänen nykyisen sukunimensä käytöstä nimen vierasperäisyyden, sen yleiskielen merkityksen tai nimen yleisyyden johdosta taikka muusta syystä aiheutuu haittaa; • 2) että uudeksi sukunimeksi esitetty nimi on aikaisemmin ollut hänellä tai vakiintuneesti kuulunut hänen esivanhemmilleen ja sukunimen muuttamista on pidettävä tarkoituksenmukaisena; tai • 3) että uuden sukunimen ottamista on muuttuneiden olosuhteiden tai muiden erityisten seikkojen johdosta pidettävä perusteltuna.

Nimilaki 12 § • Suojatut nimet ja tunnukset • Uudeksi sukunimeksi ei voida hyväksyä sukunimeä, joka on Suomessa merkitty väestötietojärjestelmään, eikä nimeä, jonka yleisesti tiedetään vakiintuneen määrätyn kotimaisen tai vierasmaalaisen suvun nimeksi, ellei tähän olemassa erityistä syytä. (21. 8. 1998/617) • Ilman erityistä syytä ei uudeksi sukunimeksi voida hyväksyä nimeä, joka on samaistettavissa • 1) säätiön, yhdistyksen tai muun yhteisön nimeen; • 2) rekisteröityyn toiminimeen tai tavaramerkkiin taikka muuhun elinkeinotoiminnassa käytettyyn suojattuun tunnukseen; tai • 3) yleisesti tunnettuun taiteilijanimeen tai nimimerkkiin.

NIMILAKI 13 § • Erityiset syyt uuden sukunimen hyväksymiselle • Uusi sukunimi, joka ei täytä 11 §: n 2 momentin 1 kohdassa asetettua vaatimusta, voidaan hyväksyä, jos hakijalla on vierasperäinen sukunimi ja uuden nimen käyttöönottoa on esitettyyn selvitykseen nähden pidettävä tarkoituksenmukaisena. • Uusi sukunimi, joka ei vastaa 11 §: n 2 momentissa tai 12 §: ssä asetettuja vaatimuksia, voidaan hyväksyä, • 1) jos hakija osoittaa, että hän tai hänen esivanhempansa ovat aikaisemmin laillisesti käyttäneet hakijan uudeksi sukunimeksi esittämää nimeä; • 2) jos hakijan esittämän uuden sukunimen ottamista on perhesuhteissa tapahtuneiden muutosten tai niihin rinnastettavien seikkojen johdosta pidettävä perusteltuna; tai • 3) jos hakijalla on kansalaisuutensa, avioliittonsa tai muun erityisen seikan perusteella yhteys vieraaseen valtioon ja hakijan esittämä uusi sukunimi vastaa sanotussa valtiossa noudatettua nimikäytäntöä.

Rekisteröity parisuhde • Menettelyllisesti hieman erilainen kuin avioliitto • Taloudellisesti samanlainen kuin avioliitto • Lasten kannalta erilainen kuin avioliitto • Nimen kannalta teoria ja käytäntö eroavat; nimilautakunnan tulkintalinja avaa mahdollisuuden yhteiseen sukunimeen • nimilautakunta: PERL 6 – NIMIL 10 – NIMIL 12 – NIMIL 13 §.

PERHEJA JÄÄMISTÖOIKEUS - sääntelyn näkökulma • • • Itsemääräämisoikeus Ohjaus Menettelyt Valvonta Sanktiot Kulut

Sääntelyn ongelmia • • • avoliiton tunnistaminen avoliiton sääntely yksityis- ja sosiaalitalouden yhdistäminen kulttuuritaustojen huomioon ottaminen moniavioisuus? valvonnan kattavuus/satunnaisuus

Sääntelyn näkökulma • Esimerkkinä lumeavioliitot ja parisuhteet – Tunneköyhä avioliittolaki – Yhteistoimintavelvoite – Ei siviilioikeudellista tarkoitus- eikä sisältökontrollia; viranomainen ei selvitä avioliiton tarkoitusta – Ongelmana ulkomaalaislainsäädäntö

KKO: 2005: 84 • Rekisterimerkintärikos Ylimääräinen muutoksenhaku - Tuomion purkaminen rikosasiassa • Avioliitto oli solmittu sen vuoksi, että ulkomaalainen puoliso saisi oleskeluluvan. Puolisot oli tuomittu rangaistukseen rekisterimerkintärikoksesta sillä perusteella, että he olivat antaneet väestötietojärjestelmään merkittävän totuudenvastaisen ja oikeudellisesti merkityksellisen väärän tiedon avioliiton solmimisesta. Tuomio purettiin, koska se perustui ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Ks. KKO: 2004: 88

KHO: 2005: 72 • Ulkomaalaisasia - Turvapaikanhakija Käännyttäminen - Uuden ulkomaalaislain voimaantulo - Täytäntöönpanokelpoinen maasta poistamispäätös Suomen kansalaisen kanssa solmittu avioliitto - Uusi oleskelulupahakemus - Oikeus maassa oleskeluun • Uuden ulkomaalaislain (301/2004) 40 §: n 3 momentin säännös ei antanut oikeutta maassa oleskelun jatkamiseen turvapaikanhakijalle, joka oli solminut avioliiton Suomen kansalaisen kanssa vasta hallintooikeuden täytäntöönpanokelpoisen maasta poistamispäätöksen jälkeen. Äänestys 4 -3. ; vähemmistö: rajoittaa oikeuksia enemmän kuin on tarpeellista

HUOM: kulttuurierot KHO: 2005: 87 • A oli hakenut oleskelulupaa perhesiteen perusteella Suomeen, koska hän oli solminut Syyriassa avioliiton Suomessa vuodesta 1996 asuneen 15 -vuotiaan serkkunsa B: n kanssa. Ulkomaalaisvirasto oli hylännyt oleskelulupahakemuksen. Rovaniemen hallinto-oikeus kumosi Ulkomaalaisviraston päätöksen ja palautti asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi. Hallintooikeus katsoi, että asianomaisten kulttuuri ja uskonto huomioon ottaen oleskeluluvan myöntäminen ei ollut vastoin ulkomaalaislain 6 §: ssä tarkoitettua lapsen etua. • Korkein hallinto-oikeus myönsi Ulkomaalaisvirastolle valitusluvan ja kumosi Rovaniemen hallinto-oikeuden päätöksen sekä saattoi Ulkomaalaisviraston päätöksen voimaan.

HUOM: kulttuurierot KHO: 2005: 87 • Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei B ollut alaikäisenä ja riippuvuussuhteessa vanhempiinsa voinut antaa vapaaehtoista ja täyttä suostumusta avioliitolle. Korkein hallinto-oikeus katsoi lisäksi, että sillä seikalla, että joissain valtioissa on mahdollista solmia avioliitto Suomen lain mukaan selvästi lapsena, ei voi olla sitä vaikutusta, että tällaisten avioliittojen perusteella tulisi asianomaisille myöntää oleskelulupa Suomeen. Myös maahanmuuttajatytöillä on kulttuuritaustasta ja uskonnosta riippumatta oikeus täyttä ja vapaaehtoista suostumusta ilmentävään aviopuolison valintaan. Oleskeluluvan myöntämistä ei pidetty lapsen edun mukaisena. Oikein!

Esimerkki Saksasta Eine Zweitehefrau nach moslemischen Ritus und ihr Kind haben keinen Anspruch auf eine Aufenthaltserlaubnis in Deutschland. Dies entschied das Oberverwaltungsgericht (OVG) Lüneburg in einem am Dienstag verkündeten Urteil. Im vorliegenden Fall war die Zweitfrau unmittelbar vor der Geburt ihres Kindes aus dem Libanon nach Deutschland gekommen, um hier mit ihrem Mann, dessen Erstfrau und den fünf Kindern aus dieser Ehe zusammenzuleben. Die Stadt Salzgitter lehnte aber die Aufenthaltserlaubnis für die Frau und den Sohn mit der Begründung ab, es fehle der islamischen Mehrehe an Schutzwürdigkeit.

Avioliittolaki 115 § • 115. 1 §. (V: 1. 3. 2002 L, A: 13. 12. 2001, SK: 1226/2001) Avioliitto, johon nainen ja mies ovat menneet vieraassa valtiossa sen valtion viranomaisen edessä, on pätevä Suomessa, jos se on pätevä siinä valtiossa, jossa avioliitto solmittiin, tai siinä valtiossa, jossa jommallakummalla puolisolla oli asuinpaikka tai jonka kansalainen hän oli avioliittoa solmittaessa.

• 117 §. (V: 1. 3. 2002 L, A: 13. 12. 2001, SK: 1226/2001) Avioliiton pätevyyttä koskeva asia voidaan tutkia Suomessa, jos puolisoiden avioeroa koskeva asia voitaisiin 119 §: n mukaan tutkia Suomessa. Jos jonkin asian ratkaisu riippuu siitä, onko avioliitto pätevä, Suomen viranomainen voi tutkia avioliiton pätevyyden tuon asian ratkaisemisen yhteydessä, vaikka viranomaisella ei 1 momentin mukaan olisi toimivaltaa.

• 119. 3 §. (V: 1. 3. 2002 L, A: 13. 12. 2001, SK: 1226/2001) Virallinen syyttäjä voi lisäksi Suomessa ajaa kannetta puolisoiden tuomitsemisesta avioeroon, jos avioliitto on solmittu jommankumman puolison aikaisemman avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen ollessa voimassa, eikä aikaisempi avioliitto tai rekisteröity parisuhde ole vielä purkautunut ja molemmilla puolisoilla on Suomessa kotipaikka.

Myös perhe- ja jäämistöoikeus omaavat enenevässä määrin EU-sidonnaisuuksia

AJANKOHTAISTA LAPSIOIKEUTTA

Havahtuminen lapsen oikeuksiin • Lapsi oikeussubjektiksi (1976) • Huollon ja tapaamisoikeuden sääntely (1983) • Huollon ja tapaamisoikeuden täytäntöönpanon sääntely • Lapsipotilaan oikeuksien sääntely 1993 • Lapsikaappausten sääntely

Lapsikaappauksen vaikutusten aikasidonnaisuus • Taustalla ihmisen oikeus olla oikein edustettuna • Taustalla lapsia koskevat ihmisoikeussopimukset • Lähtökohtana nopea palauttaminen asuinvaltioon sopimusvaltiona • Passiivisuus voi johtaa lapsen edun arviointiin oleskelumaassa • Esimerkkinä KKO: 2006: 32

KKO: 2006: 32 • Lapsen palauttaminen - Haagin sopimus • Ruotsissa yhdessä asuneista puolisoista toinen oli maaliskuussa 2003 muuttanut yhteisten lasten kanssa Suomeen. Ruotsiin jäänyt puoliso vaati 28. 11. 2005 vireille tulleella hakemuksella lasten palauttamista. Kysymys lasten palauttamisen edellytyksistä. L lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 32 § 2 mom, 34 § 1 mom 1 kohta

KKOn perusteluista • 10. Haagin sopimuksen tarkoituksena on turvata kaapatun lapsen nopea ja turvallinen palauttaminen. Sopimuksen mukaan osapuolen, jonka oikeuksia on loukattu, edellytetään ryhtyvän toimiin lapsen palauttamiseksi lähtökohtaisesti vuoden kuluessa lapsen poisviemisestä. Määräaika ei kuitenkaan koske esimerkiksi tilanteita, joissa lapsen olinpaikkaa ei ole tuossa ajassa saatu selville tai joissa hakemus viivästyy keskusviranomaisen toiminnan hitauden johdosta. Mahdollisuus palauttamiseen myöhemmin tehdyn hakemuksen perusteella koskee varsinkin tämänkaltaisia tapauksia.

• 11. Sitä, milloin palauttaminen vuotta myöhemmin tehdyn hakemuksen perusteella olisi vastoin lapsen etua, on arvioitava kohdassa 9 mainitun Haagin sopimuksen määräyksen perusteella. Kuten lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain säännöstä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 60/1993 vp s. 37) on todettu, huomiota on ennen muuta kiinnitettävä siihen, miten lapsi on kaappauksen jälkeen sopeutunut uuteen ympäristöönsä Suomessa ja miten hänen elinolosuhteitaan täällä on arvioitava. Toisaalta on pyrittävä arvioimaan, millaisia vaikutuksia lapsen palauttaminen tulisi aiheuttamaan lapsen vastaisen kehityksen kannalta sekä millaisiin olosuhteisiin lapsi palauttamisen jälkeen joutuisi. Lapsen olosuhteita ja lapsen etuja punnittaessa on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen ja hänen vanhempiensa sekä muiden lapselle läheisten henkilöiden välisiin ihmissuhteisiin. • 12. Tässä tapauksessa A on tehnyt hakemuksen ajankohtana, jolloin lapset ovat asuneet Suomessa jo lähes kolme vuotta. A: lla ei ole ollut estettä tehdä hakemusta huomattavasti aikaisemmin ja viimeistään vuoden kuluessa lasten poisviemisestä. Kysymys ei siten ole kohdassa 10 tarkoitetusta tilanteesta.

Tuttu ympäristö • 13. Asiassa esitetyn Helsingin kaupungin sosiaaliviraston lausunnon mukaan lasten hoito kotona ja kodin ulkopuolella Suomessa on hyvin järjestetty. Lausunnosta käy ilmi, että B ja lapset ovat marraskuusta 2004 lähtien asuneet nykyisessä asunnossa, jossa lasten tarpeet on otettu hyvin huomioon. Lapset ovat päivähoidossa verrattain lähellä olevassa päiväkodissa. Toisen lapsen kuntoutuksen pääpaino on tällä hetkellä puheterapiassa. Lapsella on päiväkodissa oma avustaja ja hän saa yksilöllistä puheterapiaa. Muutoin kuntoutuksesta vastaa terveysviraston vammaisneuvola. Vammaisneuvolan psykologin lausunnon mukaan lapsen kehitystason vuoksi tuttu ja turvallinen ympäristö on hänelle tärkeä.

• 14. Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella arvioituna lasten elinolosuhteet Ruotsissa palauttamisen jälkeen tulisivat vastaamaan lasten olosuhteita Suomessa. Lapset ovat kuitenkin ikäänsä nähden sopeutuneet täällä hyvin ympäristöönsä ja heidän ihmissuhteensa ovat kunnossa. Huomioon ottaen tutun ympäristön säilyttämisen merkitys erityisesti toiselle lapselle, palauttamisella näin pitkän ajan jälkeen saattaisi olla haitallisia vaikutuksia myös hänen kehitykseensä. • 15. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että palauttaminen olisi laissa tarkoitetuin tavoin vastoin lasten etua.

• 14. Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella arvioituna lasten elinolosuhteet Ruotsissa palauttamisen jälkeen tulisivat vastaamaan lasten olosuhteita Suomessa. Lapset ovat kuitenkin ikäänsä nähden sopeutuneet täällä hyvin ympäristöönsä ja heidän ihmissuhteensa ovat kunnossa. Huomioon ottaen tutun ympäristön säilyttämisen merkitys erityisesti toiselle lapselle, palauttamisella näin pitkän ajan jälkeen saattaisi olla haitallisia vaikutuksia myös hänen kehitykseensä. • 15. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että palauttaminen olisi laissa tarkoitetuin tavoin vastoin lasten etua.

LAPSEN ETU • IHMISOIKEUKSIIN SIDOKSISSA OLEVA TAVOITE • LAKITEKNINEN OLOSUHDEKUVAUS • SYSTEEMISIDONNAINEN RATKAISUPERUSTE • EI YLEINEN HUITOMISVÄLINE • EI SALLI OIKEUDEN OTTAMISTA OMIIN KÄSIIN

Ottolapsisuhde ja lapsen etu • KKO: 2005: 64 • Ottolapsi Ylimääräinen muutoksenhaku - Hakemusasiassa tehdyn päätöksen purkaminen • Mies oli ottanut avopuolisonsa alaikäisen tyttären ottolapsekseen. Tästä kuitenkin seurasi ottolapsisuhdetta koskevien lainsäännösten vuoksi, että lapsen äidin huoltajuus lakkasi. Lapseksiottaminen oli perustunut lain sisältöä koskevaan erehdykseen. Kun lapseksiottaminen ei ollut lapsen edun mukainen, sen vahvistamista koskeva päätös purettiin. Purkuperuste ei voi olla lapsen etu

• On ilmeistä, että A on lapseksiottamisen vahvistamispäätöksen hakijana erehtynyt yllä selostettujen säännösten merkityksestä C: n kohdalla. Lainvoimaista oikeudellista ratkaisua ei kuitenkaan voida purkaa pelkästään sillä perusteella, että ratkaisun hakija on erehtynyt lain sisällöstä ja että ratkaisun oikeusvaikutukset ovat vasta jälkikäteen selvinneet hänelle. • Tässä tapauksessa voidaan kuitenkin havaita jo käräjäoikeuden päätöksen perusteluista, että käräjäoikeuden tiedossa on ollut C: n lapseksiottamisen tosiasiallinen tavoite eli se, että A: n ja B: n luona asuvat lapset saatettaisiin keskenään "tasa-arvoiseen asemaan". Kerrotuissa olosuhteissa tämän on täytynyt tarkoittaa, että myös C: lle oli haluttu turvata huoltajaksi B: n lisäksi vastedes myös A. Tämä tarkoitus ei ole voinut toteutua A: n hakeman lapseksiottamisen kautta, koska ottolapsisuhteesta lapsen ja äidin avopuolison välillä on lain mukaan seurannut, että lapsi onkin menettänyt siihenastisen huoltajansa eli äitinsä.

purkuperuste • Lapseksiottamisesta annetun lain 1 §: n mukaan lapseksiottamisen tarkoituksena on edistää lapsen parasta. Lain 2 §: n 1 momentin mukaan alaikäisen lapseksiottaminen voidaan vahvistaa ainoastaan, jos sen harkitaan olevan lapsen edun mukaista. Lapseksiottaminen on perustunut hakemuksestakin ilmenneeseen lain sisältöä koskevaan erehdykseen. On selvää, ettei A: n ja C: n välille perustettava ottolapsisuhde ole lapsen edun mukainen, koska sen tuloksena lapsen oman äidin huoltajuus on lakannut. Kun lapseksiottamisesta päättävän tuomioistuimen erityisenä velvollisuutena on valvoa lapsen edun toteutumista ja kun käräjäoikeuden päätös on muodostunut lapsen edun vastaiseksi, Korkein oikeus katsoo, että käräjäoikeuden päätös perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.

Oikeudenkäyntikulut ja lapsen elatus sekä huolto • Kulujen kasvu prosessin kalleuden vuoksi • Lapsiasiat yleisissä alioikeuksissa eivät ole kokonaisuudessaan kuluvapaita. • Lainsäätäjän lapsus suhteessa lapsioikeuden tavoitteisiin • Tiukka tulkintalinja • Kulut usein isoimmat kuin muutosvaateet tuloksineen • Pakottaa kompromisseihin ja tuomioistuintien välttämiseen

Oikeudenkäyntikulut • • OK 21 LUKU (26. 11. 1993/1013) Oikeudenkäyntikuluista 1 § (19. 3. 1999/368) Asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä. • 2 § (19. 3. 1999/368) • Asiassa, jossa sovinto ei ole sallittu, asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan, jollei ole erityistä syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan osaksi tai kokonaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut.

• KKO: 2003: 105 • Oikeudenkäyntikulut Lapsen elatus • Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden katsottiin lapsen elatusta koskevassa asiassa määräytyvän elatusvelvollisen osalta oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §: n mukaan ja lapsen osalta sanotun luvun 2 §: n mukaan. Kysymys myös siitä, oliko oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §: ssä tarkoitettuja erityisiä syitä velvoittaa elatusapuasian hävinnyt lapsi korvaamaan elatusvelvollisen oikeudenkäyntikulut. (Ään. ) Ks. KKO: 2003: 104 OK 21 luku 1 § OK 21 luku 2 §

• KKO: 2003: 104 • Oikeudenkäyntikulut Lapsen elatus • Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden katsottiin lapsen elatusta koskevassa asiassa määräytyvän elatusvelvollisen osalta oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §: n mukaan ja lapsen osalta sanotun luvun 2 §: n mukaan. Asian hävinnyt elatusvelvollinen velvoitettiin luvun 1 §: n nojalla korvaamaan vastapuolenaan olleen lapsen oikeudenkäyntikulut. (Ään. ) Ks. KKO: 2003: 105 OK 21 luku 1 § OK 21 luku 2 § Seurauksena alioikeustien niukka käyttö!

KKO: 2005: 41 • Oikeudenkäyntikulut, Lapsen huolto ja tapaamisoikeus, Lapsen asuminen • Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden katsottiin lapsen asumista koskevassa asiassa määräytyvän oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §: n mukaan. Kysymys myös siitä, oliko lainkohdassa tarkoitettua erityistä syytä velvoittaa muutoksenhakemuksensa hävinnyt asianosainen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa. (Ään. ) • OK 21 luku 2 § Seurauksena alioikeustien runsaampi käyttö

YKSILÖTALOUSSOSIAALITALOUS

LAINSÄÄDÄNTÖ JA OHJEISTUS; AJANKOHTAISTA • • • ISYYSTUTKIMUS HEDELMÖITYSHOITO LASTENSUOJELU LAPSEN ELATUSTUKI

ISYYSTUTKIMUS • VERITYYPPIEN MERKITYS – MAKAAMISNÄYTÖSTÄ BIOLOGISEEN ISYYTEEN • DNAn MERKITYS – TODENNÄKÖISYYDEN TASON MUUTTUMINEN • IHMISEN KOSKEMATTOMUUS – KOKEIDEN OTTAMISEN SÄÄNTELY • KOLMANNEN ASEMA – KUOLEMAN JA POISSAOLON MERKITYS

Laki oikeusgeneettisestä isyystutkimuksesta 3. 6. 2005/378 • Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: • 1 § Lain soveltamisala • Tätä lakia sovelletaan oikeusgeneettiseen isyystutkimukseen. • Oikeusgeneettisellä isyystutkimuksella (tutkimus) tarkoitetaan isyyden vahvistamiseksi tai kumoamiseksi tehtävää ihmisen geenien, muun periytyvän DNA: n tai geenituotteiden tutkimista.

Isyyslaki 11. 3 § • Oikeusgeneettinen isyystutkimus voidaan isyyden selvittämisen yhteydessä tehdä vain sen suostumuksella, josta näyte on tarkoitus ottaa. Jos tutkimus aiotaan tehdä vainajasta, joka ei ole eläessään antanut suostumusta tutkimukseen, siihen on saatava vainajan lesken ja perillisten suostumus. (3. 6. 2005/379) Huomaa isyyslain ja isyystutkimuslain keskinäinen suhde!!!!

Lapsen, äidin ja miehen tutkiminen • 4§ • Tuomioistuin voi määrätä tutkimuksen tehtäväksi lapsesta, äidistä ja oikeudenkäynnissä asianosaisena olevasta miehestä. Tuomioistuin voi isyyden kumoamista koskevassa asiassa määrätä tutkimuksen tehtäväksi myös muusta miehestä, jos oikeudenkäynnissä esille tulleiden seikkojen perusteella on aihetta olettaa, että tämä on lapsen isä.

Tutkimus kadonneesta tai kuolleesta • 5§ • Jos 4 §: ssä tarkoitetun tutkittavan olinpaikasta ei voida saada tietoa, tuomioistuin voi määrätä, että tutkimus tehdään hänestä aiemmin otetusta, saatavilla olevasta kudosnäytteestä tai että tutkimuksessa käytetään hänestä aiemmassa tutkimuksessa saatuja tietoja. • Jos tutkittava mies tai äiti on kuollut, mutta häntä ei vielä ole haudattu tai tuhkattu, tuomioistuin voi määrätä tutkimuksen tehtäväksi vainajasta otettavasta kudosnäytteestä. Jos vainaja on kateissa tai häntä ei ole voitu tunnistaa luotettavasti taikka jos vainaja on haudattu tai tuhkattu, tuomioistuin voi antaa 1 momentissa tarkoitetun määräyksen. • Tutkimusta 1 tai 2 momentin nojalla ei kuitenkaan saa määrätä tehtäväksi äidistä, ennen kuin on osoittautunut, ettei lasta ja miestä koskevasta tutkimuksesta saada riittävää selvitystä isyyskysymyksen ratkaisemiseksi.

• 7 § Miehen muiden sukulaisten tutkiminen • Jos tutkimusta ei voida määrätä tehtäväksi 4 – 6 §: ssä säädetyllä tavalla, tuomioistuin voi määrätä sen tehtäväksi miehen toisesta vanhemmasta tai muusta sukulaisesta tämän suostumuksella. • 8 § Äidin sukulaisten tutkiminen • Mitä 6 ja 7 §: ssä säädetään miehen sukulaisten tutkimisesta, sovelletaan äidin sukulaisiin, jos lasta ja miestä tai heidän sukulaisiaan koskevista tutkimuksista ei saada riittävää selvitystä isyyskysymyksen ratkaisemiseksi.

Miehen vanhempien tutkiminen • 6§ • Tuomioistuin voi määrätä tutkimuksen tehtäväksi molemmista miehen vanhemmista näiden suostumuksella, jos mies on kadonnut tai kuollut eikä tutkimusta voida tehdä 5 §: n 1 tai 2 momentin nojalla. • Jos miehen isä tai äiti on kadonnut tai kuollut, sovelletaan, mitä 5 §: n 1 ja 2 momentissa säädetään, jollei ole syytä olettaa, että kadonnut tai kuollut vanhempi ei olisi antanut suostumustaan tutkimuksen tekemiseen. Huomaa kolmannen tutkimisen rajoitukset

Suostumuksen antaminen ja peruuttaminen • 9§ • Tutkittavan edunvalvoja tai muu laillinen edustaja voi antaa suostumuksen tutkimuksen tekemiseen, jos tutkittava ei ikänsä, mielenterveyden häiriön, kehitysvammaisuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi kykene ymmärtämään asian merkitystä eikä ole syytä olettaa, että tutkittava ei asian ymmärtäessään antaisi suostumustaan tutkimuksen tekemiseen. • Tutkittava taikka 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa hänen edunvalvojansa tai muu laillinen edustajansa voi peruuttaa annetun suostumuksen, kunnes tutkimuksen tulokset on toimitettu tuomioistuimelle.

Hedelmöityshoito • Avusteisuudesta lääketieteen kehitykseen • Sääntelyn ajallinen ja kohteellinen erilaisuus • Viivästykset Suomessa • Uusi lainsäädäntö • Adoptio vaihtoehtona?

8 luku Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset • 37 § Voimaantulo • Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2007. • Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin. • 38 § Siirtymäsäännökset • Sukusoluja tai alkioita, jotka on luovutettu ennen tämän lain voimaantuloa hedelmöityshoitoa varten, saadaan käyttää hedelmöityshoidossa vain: • 1) jos luovuttaja on suostunut siihen, että hänen henkilöllisyydestään voidaan antaa tieto syntyvälle lapselle 23 §: n mukaisesti; taikka • 2) kolmen vuoden ajan lain voimaantulosta siinä tarkoituksessa, että aiemmin hedelmöityshoidon tuloksena syntyneelle hoitoa saavan lapselle syntyisi biologinen täyssisarus. • Jos hakemus 24 §: ssä tarkoitetun luvan saamiseksi on tehty ennen lain voimaantuloa, palvelujen antaja voi lain voimaantulon jälkeen jatkaa toimintaansa ilman lupaa noudattaen tämän lain säännöksiä, kunnes hakemus on ratkaistu. Tällainen lupahakemus on ratkaistava puolen vuoden kuluessa lain voimaantulosta.

vaikutus isyyslakiin Isyyslaki • 3 a § Hedelmöityshoidon tuloksena syntyneen lapsen isä • Jos lapsen äidille on annettu hedelmöityshoidoista annetun lain (1237/2006) 1 §: ssä tarkoitettua hedelmöityshoitoa ja voidaan pitää todistettuna, että lapsi on syntynyt annetun hoidon tuloksena, lapsen isäksi on vahvistettava mies, joka yhteisymmärryksessä äidin kanssa antoi suostumuksensa hoitoon. Jos hoitoa on annettu naiselle yksin, lapsen isäksi on vahvistettava mies, jonka siittiöitä on käytetty hoidossa, jos hän on antanut mainitun lain 16 §: n 2 momentissa tarkoitetun suostumuksen isyyden vahvistamiseen. Silloin, kun lapsi on syntynyt avioliiton aikana tai tämän lain 2 §: ssä tarkoitettuna aikana sen jälkeen, kun avioliitto purkautui miehen kuoleman vuoksi, aviomies on kuitenkin lapsen isä, kuten 2 §: ssä säädetään. • Tämän lain säännöksiä isyyden selvittämisestä, vahvistamisesta ja kumoamisesta sovelletaan myös silloin, kun hedelmöityshoitoa on annettu 1 momentissa tarkoitetuin tavoin.

Lastensuojelu • • • Laaja käsite Tehoväline muissa tarkoituksissa? Tarpeen kasvu Menettelyongelmat Lainsäädännön uudistus Voimaan 2008

lastensuojelulaki • 8§ • Toimintamuodot • Perhe- ja yksilökohtaista lastensuojelua ovat avohuollon tukitoimet, huostaanotto ja sijaishuolto sekä jälkihuolto

Eduskunnan lausumat • • Päätös Eduskunta on hyväksynyt seuraavat lausumat: 1. Eduskunta edellyttää, että hallitus huolehtii määrärahalisäyksistä kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksiin niin, että uuden lainsäädännön vaatimat lisäresurssit kuntien sosiaalityöhön turvataan. Selvitys lisäresurssien turvaamisesta ja lain 14 §: ssä tarkoitettujen asiantuntijaryhmien toiminnasta on annettava sosiaali- ja terveysvaliokunnalle vuoden kuluttua lain voimaantulosta. 2. Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin hallinto-oikeuksien resurssien turvaamiseksi siten, että lastensuojelulain mukaisten asioiden joutuisa käsittely hallinto-oikeuksissa varmistetaan. Selvitys siitä, miten uudistuksen edellyttämät virka- ja toimitilajärjestelyt on tehty, on annettava sosiaali- ja terveysvaliokunnalle ennen lain voimaantuloa. 3. Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin perhehoitoa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. 4. Eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa lapsen huostaanottoa koskevan päätöksenteon toimivuutta ja että hallitus tarvittaessa ja mahdollisimman ripeästi valmistelee ehdotuksen sellaisen lastensuojelua tehostavan päätöksentekomenettelyn käyttöönotosta, että päätöksen tahdonvastaisesta huostaanotosta tekee moniammatillinen toimielin, joka perustettaisiin esimerkiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain 6 §: ssä tarkoitettujen kuntayhtymien yhteyteen. Huomaa moniammatillisuuden ja säännössidonaisuuden jännite

LAPSEN ELATUS • • • ELATUSVASTUUN ALKAMINEN ELATUSVASTUUN JAKAUTUMINEN ELATUSVASTUUN LAKKAAMINEN ELATUSAPU SUORITUSTAPANA ELATUSAVUN MÄÄRITTÄMINEN ELATUSAVUN MUUTTAMINEN

LAKI LAPSEN ELATUKSESTA • • 1 LUKU Oikeus elatukseen ja elatusvastuu 1§ Lapsella on oikeus riittävään elatukseen. Se käsittää lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset. • 2§ • Vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan. Vanhempien elatuskykyä arvioitaessa otetaan huomioon heidän ikänsä, työkykynsä ja mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön, käytettävissä olevien varojen määrä sekä heidän lakiin perustuva muu elatusvastuunsa. • Vanhempien elatusvastuun laajuutta arvioitaessa otetaan huomioon myös lapsen kyky ja mahdollisuudet itse vastata elatuksestaan sekä seikat, joiden johdosta vanhemmille ei aiheudu lapsen elatuksesta kustannuksia tai ne ovat vähäiset Huomaa, että 2 § ei ole yleislauseke

ELATUSAPU • Lapselle voidaan vahvistaa suoritettavaksi elatusapua, jos vanhempi ei muulla tavoin huolehdi lapsen elatuksesta taikka jos lapsi ei pysyvästi asu vanhempiensa luona. (8. 4. 1983/364) • Elatusavun määrä ja sen suorittamistapa vahvistetaan sopimuksella tai tuomiolla. Huomaa erillään asumisen voimakas vaikutus

Huomaa elatusapujen suhteellinen alhaisuus

KKO: 2005: 60 • Lapsen elatus Perusteettoman edun palautus • Kertasuorituksena maksettu elatusapu, joka oli osoittautunut perusteettomaksi, voitiin määrätä palautettavaksi myös siltä osin kuin suoritus koski kanteen vireilletuloa edeltävää aikaa. Ks. KKO: 1995: 195 KKO: 1996: 29

Tausta: • Hannu ja Irma L olivat 6. 6. 2001 tehneet sosiaalilautakunnan samana päivänä vahvistaman elatussopimuksen, jonka mukaan Hannu L maksoi elatusapua puolisoiden lapselle Anni L: lle 500 markkaa kuukaudessa 1. 8. 2001 alkaen 20. 8. 2008 saakka. Lisäksi puolisot olivat sopineet, että Anni L asui isänsä luona vähintään 1/3: n kuukaudesta. • Hannu ja Irma L olivat 11. 7. 2001 solmitussa ositussopimuksessa sopineet, että Irma L: n Hannu L: lle tasinkona maksettavasta 285 000 markasta kuitattiin elatussopimukseen 1. 8. 2001 - 30. 4. 2007 väliseltä ajalta perustuvat 70 kuukauden elatusmaksut maksetuiksi sitä vastaan, että Irma L vapautui 35 000 markkaa vastaavasta tasingon maksuvelvollisuudesta. Tämän lisäksi Irma L: n oli maksettava 250 000 markkaa tasinkoa. Irma L sai yksin omistukseensa puolisoiden yhdessä omistaman omakotitalokiinteistön. Tyypillinen sopimusmoka! EI varauduta muutoksiin

Käräjäoikeus • Jutussa oli riidatonta, että Anni L: n oikeus tavata isäänsä oli käytännössä, toisin kuin elatussopimuksessa oli sovittu, toteutunut siten, että Anni L vietti yhtä paljon aikaa isänsä ja äitinsä luona. Lisäksi jutussa oli riidatonta, että Irma L: n veroton kuukausiansio oli ollut sopimuksen vahvistamishetkellä 1 042 euroa, kun se oikeudenkäynnin aikana oli 1 446 euroa. Hannu L: n tulot olivat hänen ilmoittamansa perusteella pysyneet koko ajan muuttumattomina ja olivat suunnilleen samansuuruiset kuin Irma L: llä.

KKO: • 10. Lapsella on oikeus riittävään elatukseen, ja vanhemmat vastaavat elatuksesta kykyjensä mukaan. Tässä tapauksessa Hannu ja Irma L ovat järjestäneet elatusvastuunsa jakautumisen sopimuksilla, ensin elatussopimuksella ja sitten sopimusositukseen otetulla määräyksellä, jolla he ovat muuttaneet elatussopimusta. Sopimusosituksen mukaan Hannu L: n Anni L: lle suoritettaviksi sovitut elatusavut, yhteensä 35 000 markkaa, ovat tulleet maksetuiksi kertasuorituksena elatussopimuksessa sovitusta elatusavun alkamisajankohdasta 1. 8. 2001 alkaen 30. 4. 2007 saakka. Vastikkeeksi Hannu L on luopunut vastaavasta määrästä tasinkoa, jonka hän muutoin olisi saanut. Elatusvastuu on siten alunperin sovitun elatusavun suorittamisen osalta siirtynyt Hannu L: ltä Irma L: lle, joka myös on saanut sopimuksen perusteella edellä mainitut varat tuon elatusvastuun täyttämiseen.

• 11. Hannu ja Irma L: n sopimus elatusavun suorittamisesta kertasuorituksena kytkeytyy heidän väliseensä elatusvastuun jakautumiseen, eikä tuolla elatusavun suoritustavasta tehdyllä sopimuksella ole sellaisenaan ollut vaikutusta Anni L: n oikeuteen saada tarpeidensa mukaista elatusapua. Näin ollen sillä seikalla, että Hannu L on kanteessaan myös vaatinut elatussopimuksen mukaisen elatusavun muuttamista, ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko elatusavun kertasuoritus johtanut siihen, että Irma L olisi saanut perusteetonta etua.

• 12. Ratkaisevaa sen arvioimisessa, onko kertasuorituksena saatu elatusapu perusteetonta, onkin se, onko suoritus oikeassa suhteessa sen elatusvastuun kanssa, joka elatusapua maksavalla vanhemmalla on. Suoritus voidaan katsoa perusteettomaksi siltä ajalta, jonka lapsi vakiintuneesti asuukin kertamaksulla elatusavun suorittaneen vanhemman luona, jolloin tämä vanhempi täyttää elatusvastuunsa pitämällä lasta luonaan ja huolehtimalla tällöin hänen elatuksen tarpeestaan. • Ennakkoratkaisussa KKO 1995: 195 onkin katsottu, että tapauksessa, jossa elatussopimuksen mukaan kuukausittain maksettavat elatusavut oli osituksessa kuitattu maksetuksi kertamaksuna toisen puolison saadessa kokonaan itselleen puolisoiden siihen saakka yhteisesti omistaman kiinteistön, maksun vastaanottanut puoliso oli saanut perusteetonta etua siltä ajalta, jonka lapsi myöhemmin vakiintuneeksi osoittautuneen järjestelyn nojalla olikin asunut maksun suorittaneen puolison luona.

• Ratkaisussa KKO 1996: 29 on puolestaan katsottu, että kertamaksuna suoritettu elatusapu voitiin lapsen elatuksesta annetun lain 12 §: n 1 momentin estämättä määrätä palautettavaksi sillä perusteella, että lapsi oli pian kertamaksun jälkeen asettunut pysyvästi asumaan maksun suorittaneen vanhemman luokse. • 13. Koska ratkaisevaa edun perusteettomuuden kannalta on elatusvastuuseen vaikuttava tosiasiallinen olosuhteiden muutos, ei edun palauttaminen ole myöskään ajallisesti sidoksissa edun palauttamista tarkoittavan kanteen vireilletuloon. Huomaa, että sopimus elatusvastuun jaosta on eri asia kuin sopimus elatuksesta

Tukien merkitys elatusapuun? • 19. Lapsilisälain 1 §: n mukaan lapsilisä maksetaan valtion varoista lapsen elatusta varten. Mainitun lain 6 §: ssä säädetään siitä, kenellä on oikeus nostaa lapsilisä. Lapsen hoitotuesta annetun lain 2 §: n mukaan lapselle, joka on sairauden, vian tai vamman johdosta erityisen hoidon ja kuntoutuksen tarpeessa maksetaan kansaneläkelaitoksen toimesta hoitotukea. Tämän lain 8 §: ssä säädetään siitä, kenelle hoitotukena suoritettavat varat maksetaan.

Tukien merkitys elatusapuun? • Edellä mainitut tukimuodot voivat olla huomioon otettavia seikkoja arvioitaessa lapsen elatuksen tarvetta ja elatusavun vahvistamista, jos tuen vaikutus vanhemmilta saatavan elatuksen tarpeeseen ja vanhempien elatuskykyyn on sellainen, että tähän on perusteita. Nyt ratkaistavana olevassa tapauksessa on kuitenkin kysymys tilanteesta, jossa Hannu ja Irma L ovat edellä kerrotuin tavoin tehneet Anni L: n elatuksesta sopimuksen. Hannu L on kanteellaan vaatinut sopimuksen muuttamista niin, että hänelle vahvistettu velvollisuus elatusavun maksamiseen Anni L: lle poistetaan ja Irma L vuorostaan velvoitetaan maksamaan elatusapua, koska hoitotuki ja lapsilisä suoritetaan Irma L: lle, vaikka lapsi asuu vuoroin kummankin vanhemman luona.

• Lapsen elatuksesta annetun lain 11 §: n 1 momentista ilmenevän periaatteen mukaisesti elatussopimuksen muuttaminen niin, että Irma L velvoitettaisiin maksamaan elatusapua sillä perusteella, että Anni L: n hoitoa ja elatusta varten maksettava yhteiskunnan tuki suoritetaan Irma L: lle, edellyttäisi, että olosuhteissa olisi tapahtunut mainitussa säännöksessä tarkoitettu olennainen muutos. Elatussopimusta tehtäessä Hannu L: n on täytynyt olla tietoinen lapsilisästä sekä siitä, että Anni L saa sairautensa johdosta hoitotukea. Asiassa ei ole näytetty eikä edes väitetty, että lapsilisä ja hoitotuki olisivat sopimusta tehtäessä vaikuttaneet siihen, miten elatusvastuu sopimuksessa jaettiin.

• Tuolloin lähtökohtana oli, että Anni L asuisi kaksi kolmannesta ajasta Irma L: n luona ja kolmanneksen Hannu L: n luona, mutta nyttemmin Anni L asuu Hannu L: n luona jossain määrin suuremman osan ajasta kuin sopimusta tehtäessä oli oletettu. Näissä olosuhteissa se seikka, että tuet on edelleen suoritettu Irma L: lle, vaikka Hannu L on nyttemmin osallistunut Anni L: n elatukseen pitämällä tätä luonaan aikaisempaa enemmän, ei ole tukien huomioon ottamisen kannalta olennainen muutos verrattuna elatussopimuksesta päätettäessä vallinneeseen tilanteeseen. Lapsen elatuksesta annetun lain 11 §: n 1 momentissa tarkoitettuja edellytyksiä sovitun elatusjärjestelyn muuttamiselle ei siten ole.

KKO: 2005: 60 -opetuksia • Elatusavun kuittaaminen osituksessa tuo yhteen kaksi erilaista oikeudellista järjestelmää • Elatusvastuu ja elatusvastuun sopimuspohjainen jakaminen ovat eri asioita • Elatusvastuun jakamisesta sopiminen tuo mukanaan pitkäkestoisen vastuun muutosriskit • Olosuhteiden muuttuminen voi johtaa perusteettoman edun soveltamistilanteeseen muutoksen alkamisesta lähtien • Elatusavusta sovittaessa sosiaalituet oletetaan tunnetuiksi eikä olosuhteiden muutoksilla ole välitöntä mekaanista vaikutusta niihin.

Muista myös elatusapujen indeksitarkistus!

Ongelmana ohjeistuksen laillisuus? Yhä useammin törmätään käytännössä lainvastaisiin ohjeisiin!

PARISUHDEOIKEUS • REKISTERÖIDYT PARISUHTEET • SUKUPUOLENVAIHDOS JA PARISUHDE • AVOLIITTOJEN TUNNISTAMINEN JA SÄÄNTELY • VARALLISUUDENSIIRROT PUOLISOIDEN KESKEN • YHTEISEN OAMISUUDEN ULOSMITTAUS • AVIOLIITTOLAIN UUDISTUSPAINEET

Huomaa tarpeettom leimaava nimike!

Sukupuolenvaihdos - parisuhde • 2 § Poikkeaminen vahvistamisedellytyksistä • Sen estämättä, mitä 1 §: n 3 kohdassa säädetään, avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa oleva voidaan vahvistaa kuuluvaksi vastakkaiseen sukupuoleen kuin mihin hänet on väestötietojärjestelmään merkitty, jos aviopuoliso tai rekisteröidyn parisuhteen toinen osapuoli on maistraatin selostettua hänelle 2 momentissa tarkoitetut seikat antanut henkilökohtaisesti maistraatille tähän suostumuksensa. • Kun sukupuoleen kuuluminen 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa vahvistetaan, avioliitto muuttuu ilman eri toimenpidettä rekisteröidyksi parisuhteeksi ja rekisteröity parisuhde vastaavasti avioliitoksi. • Muutos, jota 2 momentissa tarkoitetaan, merkitään väestötietojärjestelmään 3 §: ssä tarkoitetun merkinnän yhteydessä

Avoliitto dynaamisena sopimuksena • • • Avoliitto sopimuksena Sopimuksen synty prosessina Sambolag ja yhdessä asuminen Sopimuksen purkaminen Kohtuullisen korvauksen periaate

Avoliitto dynaamisena sopimuksena • Avoliitto on sopimussuhde; hiljainen tai julkilausuttu • Yleisinä tunnusmerkkeinä yhdessä asuminen ja yhteistalous • Ruotsin Sambolagissa lähtökohtana kuuden kuukauden kynnys (lainvalmistelutyöt) • Voidaan perustellusti puhua sopimustyypistä • Tarkastelun lähtökohtana dynaaminen läheissopimus; ei tyhjentävästi sovittu

Avoliitto dynaamisena sopimuksena • Avoliitto-olettamat ? – Valtuutusolettama – Yhteistalousolettama – Yhteiskäyttöolettama – Yhteishankintaolettama – Kirjanpidottomuusolettama – Lojaliteettiolettama

KKO: 1988: 27 • A ja B olivat eläneet avoliitossa ja sen aikana myös kihlautuneet. B oli avoliiton» aikana rakentanut A: n kiinteistölle asuintalon ja autotallin. Vastikkeena rakennustyöstään B olisi saanut asua talossa eikä työn korvaamisesta muulla tavalla ollut näytetty sovitun. A: n ja B: n välit olivat kuitenkin rikkoutuneet rakennuksen valmistumisen aikoihin niin, ettei B ollut voinut asettua taloon asumaan. Kun B: n työpanos oli ollut huomattava ja hän oli menettänyt vastikkeen A: lle suorittamastaan rakennustyöstä, hänellä oli oikeus saada siitä kohtuullinen rahakorvaus A: lta.

Avoliitosta avioliittoon • Ennakoivat sopimukset; avioehto ja ositussopimus • Sopimusmallit? • Omaisuusluettelon näyttövaikutus • Vanhentumissäännöstö? • Avoliiton vaikutus sovitteluun

KKO: 2003: 29 • A ja B olivat solmineet avioliiton noin kuukausi ennen A: n kuolemaa. Sitä ennen he olivat noin neljä vuotta asuneet tosiasiallisesti yhteistaloudessa. Heillä ei ollut yhteisiä rintaperillisiä. Ositettava omaisuus koostui lähes kokonaan A: n ennen yhteiselämän alkamista omistukseensa saamista osuudesta asuntoosakkeisiin ja muusta omaisuudesta. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla ositusta soviteltiin A: n perillisten vaatimuksesta, koska B muutoin olisi saanut perusteettomasti taloudellista etua. (Ään. ) Kritiikille altis ratkaisu!

Enemmistön perustelut: • 1. Kokonaisarvioinnissa ero ja kuolema eri asioita • 2. Kuoleman jälkeen huomioitava lesken suoja; siitä ei nyt kuitenkaan kysymys • 3. Omistus ennen avioliittoa ja vaikuttamattomuus yhteiseen talouteen puoltavat sovittelua • 4. miehen tulot olleet merkityksettömät vaimon omaisuuden säilymisen kannalta. Tämä puoltaa sovittelua

AVIOLIITTO-OIKEUS

Avioliitto-oikeus • Viranomaisvahvisteinen sopimuksen solmiminen • Inter partes velvoitteet • Sopimusvapaus varallisuusjärjestelmän perustana • Avio-oikeus huolenpito, tasaus- ja jakojärjestelmänä • Ositus avio-oikeuden toteuttamismenettelynä • Avioehto erityissopimuksena

SOPIMUSVAPAUS 33 §. Avioliitto ei rajoita puolison oikeutta tehdä sopimuksia, mikäli 2 luvussa ei toisin säädetä, eikä myöskään hänen oikeuttaan esiintyä kantajana ja vastaajana. Puolisot saavat tehdä sopimuksia myöskin keskenään, kuitenkin ottaen huomioon, mitä 3 luvussa sanotaan. HUOMAA ESITTÄMISJÄRJESTYS

AVIOEHTOSOPIMUS 41 §. Ennen avioliittoa tai sen aikana tekemässään avioehtosopimuksessa voivat kihlakumppanit tai puolisot määrätä, että aviooikeutta ei ole sellaiseen omaisuuteen, joka jommallakummalla heistä on tai jonka hän myöhemmin saa. Samassa järjestyksessä voidaan sopia siitä, että puolisolla on aviooikeus omaisuuteen, johon hänellä aikaisemmin tehdyn avioehtosopimuksen perusteella ei olisi sellaista oikeutta. Muita kuin tässä sanottuja poikkeuksia älköön kihlakumppanien tai puolisoiden välisin sopimuksin tehtäkö siitä, mitä puolisoiden omaisuussuhteista on säädetty.

MUTTA, MUTTA……. KKO 2000: 100 Avioliitto, Avioehtosopimus, Omaisuuden ositus Puolisot oli tuomittu avioeroon. Puolisoiden välisessä avioehtosopimuksessa oli sovittu, että avioliiton purkautuessa avioeron vuoksi kummallakaan puolisolla ei ollut avio-oikeutta toisen omaisuuteen ja että avioliiton purkautuessa toisen puolison kuoleman johdosta leskellä oli avio-oikeus kuolleen puolison omaisuuteen. Avioehtosopimus katsottiin päteväksi. (Ään. ) Lain informatiivisuus sivuutettu sanamuoto sivuuttaen!

Avioliitto ja kolmas • • • Omaisuuden sekoittuminen Salainen omistusoikeus inter partes Lahjoituskiellosta lahjojen rekisteröintiin Takaisinsaantilain merkitys Keinotekoiset omaisuusjärjestelyt ja ulosmittaus Elatuksen ja elatussopimusten suhteellinen (heikko) vaikutus

Rekisteröitävät lahjat • 45 § (8. 11. 2002/929) • Jos puoliso lahjoittaa toiselle puolisolle irtainta omaisuutta, lahjoituksesta on ilmoitettava maistraattiin siten kuin lahjanlupauslain 6 §: ssä säädetään, jotta lahjansaaja voisi saada suojaa lahjanantajan velkojien takaisinsaantivaatimuksilta konkurssissa ja ulosotossa. • Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske lahjaa, jonka kohde ja antamisajankohta on yksilöity 43 §: n nojalla rekisteröitäväksi jätetyssä avioehtosopimuksessa. • Puolisoiden välisen lahjan takaisinsaannista säädetään takaisinsaannista konkurssipesään annetussa laissa (758/1991) sekä ulosottolaissa.

Lahjanlupauslaki • 6 § (4. 2. 2005/60) • Jos joku lahjoittaa irtainta omaisuutta puolisolleen, suoraan etenevässä tai takenevassa polvessa olevalle sukulaiselleen tai tämän puolisolle taikka sellaiselle muulle erityisen läheiselle henkilölle, jonka kanssa hän asuu yhteisessä taloudessa, on lahjoituksesta ilmoitettava maistraatille siten kuin maistraattien eräistä henkilörekistereistä annetussa laissa (57/2005) säädetään, jotta lahjansaaja voisi saada suojaa lahjan antajan velkojien takaisinsaantivaatimuksilta konkurssissa ja ulosotossa. Edellä sanottu ei kuitenkaan koske sellaisia tavanmukaisia lahjoja, jotka eivät ole epäsuhteessa antajan taloudelliseen asemaan.

Takaisinsaanti. L • 6 § Lahjan ja lahjanluontoisen sopimuksen peräytyminen • Lahja peräytyy, jos se on täytetty myöhemmin kuin vuosi ennen määräpäivää. Lahja, joka on täytetty tätä aikaisemmin mutta myöhemmin kuin kolme vuotta ennen määräpäivää, peräytyy, jos se on annettu velallisen läheiselle eikä näytetä, ettei velallinen ollut ylivelkainen eikä lahjan vuoksi tullut ylivelkaiseksi. • Lahjanlupauslain 6 §: ssä tarkoitettu lahja peräytyy lisäksi, jos sanotussa lainkohdassa tarkoitettua ilmoitusta ei ole tehty ennen määräpäivää. Lahja peräytyy myös silloin, kun ilmoitus on tehty lahjan täyttämisen jälkeen: • 1) jos ilmoitus on tehty myöhemmin kuin vuosi ennen määräpäivää; tai • 2) jos ilmoitus on tehty tätä aikaisemmin mutta myöhemmin kuin kolme vuotta ennen määräpäivää eikä näytetä, ettei velallinen ollut lahjaa täytettäessä ylivelkainen eikä lahjan vuoksi tullut ylivelkaiseksi.

Takaisinsaanti. L • 6. 3 Kauppa, vaihto tai muu sopimus peräytyy siten kuin 1 momentissa säädetään lahjasta, jos sopijapuolten suoritusten välinen epäsuhde sopimusta tehtäessä oli siinä määrin ilmeinen, että sopimusta osaksi on pidettävä lahjana. • 6. 4 Tämän pykälän nojalla ei voida vaatia sellaisten avustusten ja tavanmukaisten lahjojen peräyttämistä, jotka eivät ole olleet epäsuhteessa velallisen taloudelliseen asemaan. lahjajousto

Esimerkki keinotekoisen järjestelyn rajanvedoista • KKO: 2007: 24 • Ulosottolaki - Täytäntöönpanoriita - Keinotekoinen järjestely ulosotossa - Takaisinsaanti ulosotossa A: n nimissä olleet asunto-osakkeet ja erään yhtiön osakekanta sekä A: n pankkitilillä olleet A: n auton myynnistä kertyneet varat oli ulosmitattu A: n aviopuolison B: n veloista sillä perusteella, että omaisuuden hankkiminen A: n nimiin oli katsottu ulosottolain 4 luvun 9 §: n 4 momentissa (481/1999) tarkoitetuksi keinotekoiseksi järjestelyksi, jonka tarkoituksena oli ollut pitää B: n varat B: n velkojien ulottumattomissa. A: n vireillepanemassa täytäntöönpanoriita-asiassa katsottiin Korkeimman oikeuden tuomiossa lausutuilla perusteilla, ettei järjestelyä voitu pitää mainitussa lainkohdassa tarkoitetuin tavoin keinotekoisena. Velkoja oli toissijaisesti esittänyt takaisinsaantiväitteen. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla katsottiin, ettei takaisinsaantiväitteen hyväksymiselle ollut edellytyksiä.

Tausta • Ulosottomies ulosmittasi ulosottolain 4 luvun 9 §: n 4 momentin nojalla B: n veloista 2. 11. 2001 (1) B: n aviopuolison A: n nimissä olevat Asunto Oy L: n erään huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet sekä (2) X Oy: n osakekannan. Lisäksi ulosottomies ulosmittasi (3) 22. 1. 2002 A: n pankkitilillä olleet rahavarat 20 014, 40 euroa, jotka olivat kertyneet A: n nimissä olleen henkilöauton myynnistä. • A valitti ulosmittauksesta käräjäoikeuteen. Käräjäoikeus katsoi 6. 3. 2003 antamassaan päätöksessä A: n osoittaneen todennäköisiä perusteita sen tueksi, että hän omistaa ulosmitatut omaisuuserät. Kun ulosottoasia oli tämän johdosta tullut epäselväksi, käräjäoikeus antoi A: lle osoituksen täytäntöönpanoriitakanteen nostamiseen.

ASUNTO-OSAKKEET • AIKAISEMMISTA ASUNNOISTA RAHOITUSTA • VELAN VASTATTAVAKSI OTTAMINEN • LAINOITUSTA • VELALLISEN ASUMINEN EI PUHU KEINOTEKOISUUDEN PUOLESTA • LAINA MIEHEN TYÖPANOKSEEN POHJAUTUVALTA YHTILTÄ EI PUHU KEINOTEKOISUUDEN PUOLESTA

YRITYKSEN OSAKKEET • SAATU ALIHINTAISELLA KAUPALLA ISÄLTÄ – EI KEINOTEKOISTA • LIIKETULO VELALLISEN TYÖPANOKSEEN PERUSTUVAA – EI KEINOTEKOISTA

AUTO JA RAHAVARAT • ALUN PERIN ENSIMMÄINEN AUTO SAATU ISÄLTÄ • VELALLINEN MAKSOI VIIMEISEN AUTON OSAMAKSUERIÄ • VAIKKA VIIMEINEN OLISI KOKONAAN VEALLISEN MAKSAMA, EI KEINOTEKOINEN JÄRJESTELY

TAKAISINSAANTI • ASUNNON LUOVUTUSTA EI OSOITETTU VASTIKKEETTOMAKSI • YLISUURET ELATUSMAKSUT JA OSINGOT EIVÄT TAKAISNSAANTIPERUSTE • VÄITE YRITYKSESTÄ VELALLISEN TOSIASIALLISEN LIIKETOIMINAN VÄLINEENÄ EI RIITÄ • AUTO SURROGAATTI, JOSTA VELALINEN MAKSANUT OSAN; EI TAKAISINSAANTIA

KKO: 2007: 24 - OPETUKSET • KEINOTEKOISEN JÄRJESTELYN SOVELTAMISALA ON SUPPEA • NIMIPERIAATTE ON EDELLEN VAIKUTTAVA • TAKAISINSAANNISSA ON KYSYMYS LAHJANLUONTEISUUDESTA, MIKÄ TULEE NÄYTTÄ • PUOLISOIDEN TALOUS KESTÄÄ JONKIN VERRAN TULOVIRTOJEN TAVANOMAISTA OHJAUSTA

KKO: 2002: 46 • Velallisen rikos - Velallisen epärehellisyys • Taloudellisissa vaikeuksissa ollut A oli avopuolisonsa B: n kanteesta myöntämisensä perusteella velvoitettu suorittamaan heidän alaikäisille lapsilleen elatusapua määrän, joka selvästi ylitti sen, mitä lasten tarpeet ja A: n maksukyky huomioon ottaen voitiin pitää riittävänä elatuksena. A: n menettelyn vuoksi muut velkojat jäivät A: n palkkaan kohdistuneessa ulosmittauksessa ilman suoritusta. A: n katsottiin rikoslain 39 luvun 1 §: ssä tarkoitetulla tavalla lisänneen perusteettomasti velvoitteittaan ja oleellisesti pahentaneen maksukyvyttömyyttään velkojien vahingoksi. RL 39 luku 1 § 4 kohta

KKO: 2007: 28 • Yksityishenkilön velkajärjestelyä hakeneen velallisen nettotulot olivat pienemmät kuin hänen aviopuolisonsa nettotulot. • Maksuvaraa laskettaessa velallisen nettotuloista vähennettiin vain hänen tulo-osuuttaan vastaava määrä puolisoiden yhteisistä asumiskustannuksista ja muista välttämättömistä elinkustannuksista, • siitä riippumatta, mitä aviopuolisot olivat keskenään sopineet näiden kustannusten jakamisesta. HUOMAA VELKAJÄRJESTELYLAIN ENSISIJAISUUS

UNOHDETTU AVAINSÄÄNNÖS • 37 §. Puoliso hoitakoon omaisuutta, johon toisella puolisolla on aviooikeus niin, ettei se aiheettomasti vähene tämän vahingoksi. • Ks. 93 ja 94 §. • Vrt. Vakuutussopimus. L 33 §, missä säädetään samastamisesta

OSITUS • TOTEUTTAA AVIO-OIKEUDEN • LÄHTÖKOHTANA AVIO-OIKEUDEN ALAISEN OMAISUUDEN TUNNISTAMINEN • VELAT KATETAAN, EI MAKSETA • VASTIKEJÄRJESTELMÄ OIKAISEE PUOLISON VARALLISUUDEN OMAAN” KORIIN” • TOTEUTUSTAPA OSITUSLASKELMA • SOVITTELU OIKAISEE LASKELMAN TULOSTA

Osituslaskelma • kuvaa aviovarallisuussuhdetta • päätyy tasingon määrään • on edellytys sopimuksen hyväksymiselle toimitusosituksessa; antaa tiedon siitä, mistä sovitaan • on edellytys osituksen sovittelulle; kertoo mitä summaa mahdollisesti sovitellaan • tulee olla edellytys osituksen hyväksymiselle maistraatissa; tiedetään mitä hyväksytään

JÄÄMISTÖOIKEUS

JÄÄMISTÖOIKEUS • • PERITTÄVÄN OIKEUSASEMA PERILLISEN OIKEUSASEMA MUIDEN EDUNSAAJIEN OIKEUSASEMA KOLMANNEN OIKEUSASEMA HALLINTO JA SELVITYS JAKAMATTOMUUS JA JAKO VEROTUS

AVIO-OIKEUS JA KUOLINPESÄ

AVIO-OIKEUS JA KUOLINPESÄ • Lesken suoja avio-oikeudesta ja sen toteuttamisesta riippumaton • Leskellä aina täysi osakkuus avio-oikeuden nojalla • Ositus toimitettavissa myös osittaisena • Ongelmana lesken luovutukset pesästä • Ongelmana pitkäaikainen dokumentoimaton osittamattomuus

Leskeä ei pidä unohtaa; täysi osakkuus! KKO 1997: 159 Perintö, Ennakkoperintö, Lakiosa, Oikeudenkäyntimenettely, Asianosaisen kuuleminen Käräjäoikeus oli hylännyt ennakkoperinnön saajaa vastaan ajetun lakiosan täydennyskanteen sillä perusteella, että kanteessa väitettyä perustetta kantajan 222 080 markan suuruisen lakiosan täydennykseen ei ollut, kun asianosaiset olivat sopineet, että kantaja yksin saa pesän reaalisen säästön 223 320 markkaa. Tuomio kumottiin, kun asianosaisten sopimus, johon käräjäoikeus viittasi, tarkoitti jäämistön reaalista jakamista eikä pesän osakkaana ollutta leskeä ollut asiassa kuultu. (Ään. )

Ositusta ei voi sivuuttaa; antajan osan merkitys KKO 2004: 107 Leski, jolla oli avio-oikeus puolisonsa omaisuuteen, luovutti lahjakirjan mukaan "omistamansa osuuden" puolisonsa kuolinpesästä, joka käsitti vain kiinteistön. Kun ositusta ei ollut toimitettu eikä tasingon maksutavasta siten ollut päätetty, leski ei vielä lahjoitushetkellä omistanut määräosaakaan kuolinpesään kuuluneesta tilasta. Luovutuksen kohteena oli vain lesken oikeus saada aviooikeuden nojalla tasinkoa puolisonsa perillisiltä. Lahjakirjaa ei siten tarvinnut tehdä maakaaren 2 luvun 1 §: ssä säädetyssä muodossa. (Ään. )

PERINNÖNJAKO • LÄHTÖKOHTANA SOPIMUSVAPAUS • VAIHTOEHTONA ESINEELLINEN TASAJAKO • ÄÄRIVAIHTOEHTONA MYYNTI • ONGELMANA EDUNVALVONNAN RAJOITUKSET SOPIMUSVAPAUTEEN • ONGELMANA ULOSMITTAUSTEN VAIKUTUKSET SOPIMUSVAPAUTEEN • ONGELMANA ARVO SAAJAN KÄDESSÄ

Jäämistöoikeudet vapausoikeuksina • Ei pakkoperintöä; luopumisvapaus suhteessa muuhun perillistahoon • Luopumisvapaus suhteessa seuraajiin • Lakiosaperillisen luopumisvapaus katumisoikeudella • Määrällinen testamenttausvapaus • Laadullinen testamenttausvapaus • Hallinnollinen testamenttausvapaus • Sopimusvapaus jaottomuudessa • Sopimusvapaus jaossa

Ennakkoluopumisvapaus 17: 1 §. Sopimus elossa olevan henkilön jäämistöstä on pätemätön. Jos perillinen hyväksymällä testamentin tai muulla tavoin kirjallisesti ilmoittaa perittävälle luopuvansa perinnöstä, on luopuminen pätevä. Perillinen saa kuitenkin lakiosansa, jollei hän ole saanut siitä kohtuullista vastiketta taikka jollei hänen puolisolleen testamentin tahi jälkeläisilleen lain tai testamentin nojalla tule lakiosaa vastaavaa omaisuutta. Lähtökohtana luopumisen sitovuus; luetaan usein väärin

ULOSOTTOLAKI • 4: 81 § (8. 6. 2006/469) • Perinnöstä luopuminen • Velallisen oikeutta perintöön tai testamenttiin ei saa ulosmitata, jos velallinen osoittaa, että hän on: • 1) perittävän eläessä luopunut oikeudestaan perintöön perintökaaren mukaisesti; tai • 2) perittävän kuoleman jälkeen antanut kirjallisen luopumisilmoituksen tiedoksi kuolinpesälle niin kuin hallintolain 57 §: n 2 momentissa säädetään; taikka • 3) perittävän kuoleman jälkeen jättänyt luopumisilmoituksen kotipaikkansa maistraattiin tallettamista varten. • Sen jälkeen kun ulosmittauspäätös on tehty, velallinen ei voi hakijaa sitovasti luopua oikeudestaan perintöön. • Velallisen tulee viipymättä ilmoittaa luopumisilmoituksen tallettamisesta pesän osakkaille ja hallinnolle.

ULOSOTTOLAKI • 4: 79 § (8. 6. 2006/469) • Toimet ulosmittauksen jälkeen • Ulosmitattua kuolinpesän osuutta ei saa myydä. Suoritus otetaan siitä omaisuudesta, joka tulee velalliselle perinnönjaossa. Jos velallinen on ainoa perillinen, suoritus otetaan kuolinpesään kuuluvasta omaisuudesta pesän selvityksen päätyttyä. Edellä tarkoitettu omaisuus katsotaan välittömästi ulosmitatuksi. Velalliselle tullut omaisuus saadaan myydä vasta, kun jako on lainvoimainen tai muuten lopullinen. • Ulosottomies saa tarvittaessa hakea pesänselvittäjän ja pesänjakajan määräämistä. Kertyneiden varojen tilittämisestä säädetään 6 luvun 16 §: n 2 momentissa. Hakijan oikeudesta moittia perinnönjakoa säädetään perintökaaren 23 luvun 10 §: n 3 momentissa.

PK 23: 10 • Osakkaan, joka tahtoo moittia pesänjakajan toimittamaa jakoa, on nostettava kanne muita osakkaita vastaan kuuden kuukauden kuluessa jaon toimittamisesta. • Sama on laki, milloin osakkaat ovat toimittaneet perinnönjaon ja osakas tahtoo moittia jakoa sillä perusteella, ettei sitä ole tehty säädetyssä muodossa. • Velkojalla, jonka saatavasta osakkaan pesäosuus on ulosmitattu, on oikeus moittia jakoa. Moitekannetta tutkivan tuomioistuimen tulee kuulla asianomaista ulosottomiestä, jollei se ole tarpeetonta. (8. 6. 2006/471)

Testamenttausvapaus • Testamentti ensisijaisena PKn tuntemana keinona jäämistösuunnittelussa • Ankarahko määrämuotoisuus – objektiivinen tulkinta • Lähtökohtainen esineellinen sopimusvapaus • Määrällisen sopimusvapauden rajoituksena lakiosasuoja • Huom: uuden edunvalvontavaltuutuksen muoto kopioitu testamentin muodosta!

Lakiosan suunnanmuutos PK 7: 5 §. (V: 1. 2. 2003 M, A: 11. 10. 2002, SK: 843/2002) Testamentti on perillistä kohtaan tehoton siltä osin kuin se estää häntä saamasta lakiosaansa jäämistöstä tai rajoittaa hänen oikeuttaan määrätä lakiosana tulevasta omaisuudesta. Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, testamentti on kuitenkin tehokas, jos testamentin saaja suorittaa lakiosaan oikeutetulle perilliselle hänen lakiosaansa vastaavan tai siitä puuttuvan määrän rahana perillisen määräämän kohtuullisen ajan kuluessa eikä rahasuoritusta ole testamentissa kielletty.

Lakiosan suunnanmuutos PK 7: 5 §. (V: 1. 2. 2003 M, A: 11. 10. 2002, SK: 843/2002) Testamentti on perillistä kohtaan tehoton siltä osin kuin se estää häntä saamasta lakiosaansa jäämistöstä tai rajoittaa hänen oikeuttaan määrätä lakiosana tulevasta omaisuudesta. Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, testamentti on kuitenkin tehokas, jos testamentin saaja suorittaa lakiosaan oikeutetulle perilliselle hänen lakiosaansa vastaavan tai siitä puuttuvan määrän rahana perillisen määräämän kohtuullisen ajan kuluessa eikä rahasuoritusta ole testamentissa kielletty.

HUOM • LAKIOSAILMOITUS JA LAKIOSAVAATIMUS OVAT ERI ASIOITA • EDUNVALVOJAN ON PÄÄSÄÄNTÖISESTI TEHTÄVÄ LAKIOSAILMOITUS • EDUNVALVOJAN ON PÄÄSÄÄNTÖISESTI TEHTÄVÄ LAKIOSAVAATIMUS • LAKIOSAN TÄYTTÄMISTÄ VOI RISKIARVIOINNIN PUITTEISSA VIIVYTTÄÄ

KULURISKI MOITEKANTEIDEN PIDÄKKEENÄ!

KKO: 2007: 21 • Perintö - Testamentti A oli testamentissaan määrännyt, että hänen omaisuutensa oli ensiksi menevä täysin omistusoikeuksin hänen pojalleen B: lle ja B: n kuoleman jälkeen tämän rintaperillisille sekä ettei B: n puolisolla ollut avio-oikeutta tuohon omaisuuteen. Vähän ennen kuolemaansa B lahjoitti valtaosan omaisuudestaan puolisolleen. Kysymys siitä, oliko puoliso velvollinen palauttamaan B: n hänelle lahjoittaman omaisuuden arvon B: n pojalle. (Ään. )

TAUSTA • TESTAMENTTI LAPSELLE; TOISSIJAISSAAJANA LAPSEN RINTAPERILLINEN • AVIO-OIKEUDEN POISSULJENTA SAAJAN PUOLISOLTA • ENSISAAJA TESTAMENTTASI OMAISUUTENSA LESKELLEEN • ENSISAAJA LAHJOITTI ELÄESSÄÄN PERITTYJEN KIINTEISTÖJEN MYYNTITULOT LESKELLE

OIKEUDELLINEN KYSYMYS: • VOIDAANKO JA MILLÄ PERUSTEELLA LESKI VELVOITTAA LUOVUTTAMAAN LAHJANA SAATU OMAISUUS TESTAMENTIN TOISSIJAISELLE SAAJALLE? • MIKÄ ON LAKIOSASUOJAN MERKITYS?

PESÄNJAKAJA: • RINTAPERILLINEN OIKEUTETTU HYVITYKSEEN PK 12: 3 n JA PK 3: 3 n NOJALLA • LAHJAT MYÖS LOUKKASIVAT TOISISJAISEN SAAJAN OIKEUTTA LAKIOSAAN LAHJOITTAJAN (ISÄ) JÄLKEEN EI TUNNETTU PK 12 LUKUA

ALIOIKEUS JA HOVIOIKEUS • Laissa ei ollut nyt käsiteltävään asiaan soveltuvaa säännöstä. Kun otettiin huomioon käräjäoikeuden tuomiossaan selostamat, lain säätämiseen johtaneen lakiehdotuksen perustelut ja Korkeimman oikeuden siitä lausunnossaan esittämät näkökohdat sekä oikeuskirjallisuuden kannanotot, käräjäoikeus piti perusteltuna, että Pekka T: llä oli oikeus saada hyvitystä sen vuoksi, että Pentti T oli lahjoittamalla hukannut omaisuuttaan. Anni T oli testamentillaan nimenomaisesti tahtonut kokonaisuudessaan syrjäyttää Eila T: n. Ilman hyvitystä Anni T: n tarkoitus olisi jäänyt kaikilta osiltaan toteutumatta. EI OSATTU KÄYTTÄÄ OIKEUSLÄHTEITÄ

KKO ENEMMISTÖ • PK 12. 1 EI SOVELLU • Ottaen huomioon Pentti T: n kuolemaan johtaneen sairauden sekä lahjoituksien ajankohdat ja niiden toimeenpanotavan Korkein oikeus katsoo, että Pentti T on ryhtynyt näihin lahjoituksiin kiertääkseen Anni T: n testamentin toissijaismääräyksestä johtuvaa testamenttauskieltoa. Lahjoituksilla on huomattavilta osin tehty tyhjäksi Anni T: n testamenttiin sisältynyt toissijaismääräys. Lopputulos on ollut testamentin tekijän tarkoituksen vastainen. Lahjoituksilla on siten loukattu tähän toissijaismääräykseen perustuvaa Pekka T: n oikeutta.

• Testamenttauskiellon kiertämisen on näytetty tapahtuneen yhteisymmärryksessä Eila T: n kanssa eikä hän siten voi saada vilpittömän mielen suojaa. Pekka T on nostanut palautuskanteen kohtuullisessa ajassa Anni T: n perunkirjoituksen toimittamisesta ja saatuaan tiedon puheena olevien lahjoitusten tapahtumisesta. Eila T on siten velvollinen palauttamaan Pekka T: lle Pentti T: n hänelle edellä kerrotuin tavoin lahjoittamien varojen arvosta käräjäoikeuden määräämät 35 679, 61 euroa.

• Kirjoitettuun lakiin ei sisälly säännöstä, joka suoranaisesti koskisi lahjan tai sen arvon palauttamista tai muun hyvityksen suorittamista tällaisessa tapauksessa. On kuitenkin selvää, ettei oikeusjärjestys anna suojaa testamenttauskiellon kiertämisen kaltaiselle moitittavalle menettelylle. Oikeusjärjestyksessämme on vastaavien palauttamisvaatimusten menestymiseltä yleensä edellytetty, että edun saaja on ollut vilpillisessä mielessä ja että palauttamisvaatimus on tehty kohtuullisessa ajassa. Tämä periaate ilmenee myös perintökaaren 3 luvun 3 §: n 2 momentista. • 19. Korkein oikeus katsoo, että mainitut edellytykset täyttyvät nyt esillä olevassa tapauksessa. …… TYÖKALUNA PERIAATE, VAIKKA SÄÄNTÖKIN OLISI OLEMASSA

VÄLIMÄKI: • Oikeustoimilain mukaisiin pätemättömyysperusteisiin voi pääsäännön mukaan vedota ainoastaan oikeustoimen osapuolen asemassa oleva. Korkein oikeus on kuitenkin eräissä ratkaisuissaan kuten KKO 1962 II 100, 1962 II 80 ja 1975 II 89 julistanut pätemättömäksi sellaisen sopijapuolten tekemän sopimuksen, jonka tarkoituksena on loukata sopimuksen ulkopuolisen kolmannen laillista oikeutta. • Ottaen huomioon edellä mainitut lahjoituksien ajankohdat ja toimeenpanotavan katson, että Pentti T on ryhtynyt lahjoituksiin yhteisymmärryksessä Eila T: n kanssa kiertääkseen Anni T: n testamentin toissijaismääräyksestä johtuvaa testamenttauskieltoa ja siten loukatakseen Pekka T: n niitä oikeuksia, jotka perustuvat Anni T: n testamentin toissijaismääräykseen. Näistä olosuhteista tietoisen Eila T: n on kunnianvastaista ja arvotonta vedota lahjoituksiin. Näistä syistä lahjoitukset ovat oikeustoimilain 33 §: n nojalla kanteessa vaadituin osin pätemättömiä Pekka T: hen nähden ja Eila T on velvollinen palauttamaan Pekka T: lle Pentti T: n hänelle lahjoittamista varoista käräjäoikeuden määräämät 35 679, 61 euroa.

Jäämistöoikeudellisia teorioita ja periaatteita • • Tasajaon periaate Osakkuus Yhteistoiminta Yksilöllinen oikeus virallishallinnon käynnistykseen • Yksilöllinen oikeus toimitusjaon käynnistämiseen • Yksilöllinen oikeus testamentin moitteen käynnistämiseen

PESÄNSELVITYS JAON OIKOPOLKUNA

ESIMERKKINÄ HALLINTO • TILAPÄINEN, VÄLIAIKAINEN, PYSYVÄ • HALLINNOTON PESÄ • YHTEISHALLINTO JA SEN KÄYNNISTYMINEN • PESÄNSELVITTJÄN HALLINTO JA SEN KÄYNNISTYMINEN • PESÄNSELVITTÄJÄ OSAKKAAN SYRJÄYTTÄJÄNÄ • LIITYNTÄ IHMISOIKEUKSIIN

KKO: 2006: 29 • Kuolinpesän ollessa pesänselvittäjän hallinnossa kuolinpesän osakkaalla ei ollut oikeutta ajaa kolmatta vastaan selvitykseen kuuluvaa velkomuskannetta, jota pesänselvittäjä oli kieltäytynyt ajamasta. (Ään. ) • PK 19 luku 13 §

KKO- kanneoikeuden puolesta • 1. PSn edustusvalta ei selvästi yksinomainen • 2. Oikea lopputulos varmistettavissa • 3. Pesällä ei kuluriskiä • 4. Suora kanneoikeus korvaustietä tehokkaampi väline

KKO- kanneoikeutta vastaan • 1. Osakkaan kanneoikeus olisi pesänselvitysjärjestelmän vastainen • 2. Pesänselvittäjät jättäisivät epävarmat asiat osakkaiden ajettaviksi. Kuluriski johtaisi vääriin lopputuloksiin.

KKO- lopputulos (3 -2) Korkein oikeus katsoo, että osakkaan kanneoikeutta vastaan puhuvat seikat painavat punninnassa enemmän, koska silloin selvitysjärjestelmän päätarkoitus voidaan saavuttaa eikä osakkaan kohtuullisia oikeusturvavaatimuksia kuitenkaan loukata. Osakkaalla on nimittäin pesänselvittäjähallinnon päätyttyä oikeus perintökaaren 18 luvun 2 §: n 2 momentin nojalla kanteen nostamiseen ja joka tapauksessa oikeus vaatia pesänselvittäjältä vahingonkorvausta kanteen nostamatta jättämisen perusteella, jos korvausvelvollisuuden edellytykset ovat käsillä.

Korkein oikeus katsoo, että arvioitaessa osakkaan kanneoikeutta ei ratkaisuperusteita voida johtaa perustuslain 21 §: ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa turvatusta oikeudesta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa. Tässä yhteydessä ei ole kysymys kuolinpesän osakkaana olevan henkilön oikeudesta saada oma asiansa käsiteltyä tuomioistuimessa, vaan kysymys on oikeudesta ajaa kuolinpesän selvitykseen kuuluvaa kannetta pesän hyväksi. Kysymys ei myöskään ole siitä, etteikö kuolinpesän hyväksi voisi kannetta nostaa, vaan siitä, kuka tällaiseen toimeen saa ryhtyä. Edellä mainittujen perus- ja ihmisoikeussäännösten ei voida perustellusti katsoa estävän sellaista puhevallan käyttämistä koskevaa järjestelyä, jonka mukaan oikeus kanteen nostamiseen pesän hyväksi kuuluu vain pesänselvittäjälle niin kauan kuin pesä on hänen hallinnossaan. HUOMAA VÄLTTÄMÄTÖN PERUSOIKEUSTESTI

(((((( LOPPU