Historiasensitiivisyytt tutkimukseen VTT AnuHanna Anttila Turun yliopisto Suhde

Historiasensitiivisyyttä tutkimukseen VTT Anu-Hanna Anttila Turun yliopisto

Suhde historiaan C. Wright Mills (1982/1959): ¢ ¢ yhteiskuntatieteet käsittelevät ”yksilön elämänhistorian, yhteiskunnan historian ja yhteiskuntarakenteiden välisten suhteiden ongelmia”. Nykyhetken tilannetta ja oman aikakautensa luonnetta selvittävän yhteiskuntatutkijan väistämättä oltava kiinnostunut historiasta.

Tutkimus kahden välissä ¢ ¢ ¢ Sosiologian ja historiantutkimuksen tutkimustraditioiden erot heijastuvat historiallisen sosiologian tutkimusalueeseen. Erot näkyvät niin empiirisen aineiston, tutkimusmenetelmien kuin myös teorioiden käytössä. Paikantuminen tieteenalojen risteykseen synnyttää erilaisia käytännön ongelmia. Historiallinen sosiologia alue, jossa yhdistetään sosiologinen yleistäminen ja historiallinen herkkyys.

Historiallinen sosiologia vai sosiaalihistoria? ¢ ¢ ¢ Pertti Haapalan (1989) mukaan sosiaalihistoria tuo historiantutkimuksen yhteiskuntatieteisiin. Sosiaalihistorialle tyypillistä kokonaisvaltaisuuden, rakenneanalyysin ja poikkitieteellisyyden lisäksi juuri teoreettisuus ja yleistäminen. Sosiaalihistorian yleisimmät tutkimusalueet ovat: yhteiskunnan makrotalous, teollistumisen historia, agraariyhteiskunta, väestönkasvu, väestön liikkuvuus, perhe ja sukupuoli, elinolot, sosiaaliset ongelmat, luokat ja kollektiivinen toiminta.

Historiallinen sosiologia vai sosiaalihistoria? ¢ ¢ Samat aiheet ja keskustelut tuttuja myös historialliselle sosiologialle. Tällöin hyödynnetään historiallisia aineistoja ja tutkimustapoja. Eksplisiittinen teoriasuhde: teorian käyttö tehdään näkyväksi ja että teoria kantaa tai läpäisee koko tutkimuksen aina tutkimusasetelmasta ja kysymyksistä analyysiin ja johtopäätelmiin asti. Historialliselta sosiologialta odotetaan erityistä ”historiaherkkyyttä”, joka edellyttää perusteellista rajatun tutkimuskohteen olosuhteitten ja tapahtumien kuvausta.

Historiallinen sosiologia ¢ ¢ ¢ Huomioitava samanaikaisesti sekä sosiologian teorioiden yleistämisen taso että herkkyys historiallisten tapahtumien tai muutosten ainutlaatuisuudelle. Edellytetyn ”historiaherkkyyden” ratkaisemisessa auttaa historiallisesti rajatun teorian käyttäminen. Samanaikaisesti: eksplisiittinen teorian hyödyntäminen ja historiallisen narratiivin mahdollisuudet.

Narratiivisuus ¢ ¢ Tutkijan menneisyydestä konstruoima historiallinen kuvaus vastaa kysymykseen miten jokin tapahtuma tai tapahtumasarja on mahdollisesti edennyt. Kuitenkaan tilanteiden kuvaileminen ei riitä selitykseksi, sillä sen avulla ei välttämättä pystytä vastaamaan kysymykseen miksi. Tähän tarvitaan teoriaa. Kuvauksen sijaan narratiivinen selitys, jossa nostetaan esiin kausaalisen selittämisen mekanismit (johdettavissa yleisistä universaaleista teorioista).

Epookit vai episodit? ¢ Epookki = pidempi historiallinen ajanjakso, jonka voi erottaa toisista epookeista. ¢ Epokaalinen teoria: yhteiskunnan muutosta, modernisoitumista tai sivilisoitumista yritetty selittää erilaisten yleisistä teorioista johdettavia mekanismien ja ydinprosessien avulla. Ydinmekanismien avulla selitetään yhteiskunnan muutosta kokonaisvaltaisesti ja universaalisti. ¢

Narratiivisuus ¢ ¢ Ruonavaara (1993) on esittänyt yhteiskunnallisen muutoksen kuvaamiseen ratkaisuksi narratiivisuutta, jonka avulla sosiaalista toimintaa voidaan kuvata muutosprosesseina. Analyyseissa olisi huomioitava historialliset yksityiskohdat ja esitetyt väitteet tulisi kiinnittää historiallisiin tosiasioihin. Analyysiin kytketään kerronnallisia aineksia ja samalla korostetaan ajallisuuden ja paikallisuuden lisäksi myös toimintaa. Sosiologinen tutkimusote: selittäminen, ymmärtäminen ja tulkinta, jotka edellyttävät teoretisoimista, yleistämistä sekä suurten linjojen vetämistä

Episodinen teoria ¢ ¢ Yleisten teorioiden sijaan voidaan hyödyntää episodista historiakäsitystä. siirrytään käyttämään tutkimusteorioita (keskitason teorioita). Charles Tilly (1981): historiallisesti rajattu teoria. ¢ Rajaus on sekä ajallinen että paikallinen, ¢ avulla voidaan selittää muutosta ja tapahtumia vain tietyssä määritellyissä konteksteissa. ¢ Voidaan kutsua: episodiseksi teoriaksi

Epokaalisuuden kritiikki ¢ ¢ ¢ Voidaako yhteiskunta kuvitella kiinteäksi kokonaisuudeksi (epookeiksi), jossa jokaisella osasella on erikseen määritelty itsenäinen tehtäväalueensa? Yleisten teorioiden (esim. modernisaatioteoriat) ongelmana on se, että niissä kadotetaan yhteiskunnan ja sosiaalisen toiminnan kaoottinen luonne. Epokaalisten tulkintojen välillä olevan ristiriitaisuuksia, sillä olennaisiksi epokaalisiksi tosiasioiksi on nostettu eri asioita, jolloin analogioiden johtaminen vaikeutuu.

3) Tutkimusmenetelmien ja aineistojen valinta Vanhakantainen ajattelutapa: ¢ kvantitatiivisten menetelmien ja aineistojen avulla ”luotettavaa ja helpommin yleistettävissä olevaa” tietoa. ¢ kvalitatiivisten menetelmien avulla syvällistä mutta huonosti yleistettävissä olevaa tietoa, kun taas kvantitatiivisten menetelmien avulla saatava tieto olisi, vaikkakin pinnallisempaa. -> Näin ei enää ajatella.

4) Mikrotason hyödyntäminen ¢ ¢ ¢ Burke (1991): 1970 -luvulla osa tutkijoista vaihtoi ”teleskoopin mikroskooppiin”. mikrososiologinen tai mikrohistoriallinen tutkimus. Mikrohistorian hyödyntäminen voisi auttaa ratkaisemaan ajallisesti ja paikallisesti rajattuun tapaustutkimukseen liittyviä ongelmia.

4) Mikrotason hyödyntäminen ¢ ¢ Mikrohistoriallinen tutkimusote ei tuota yleistettävää tai vertailukelpoista tutkimustietoa Tulosten avulla voidaan tarkastella yleisen heijastumista yksittäiseen. Mikrotason tutkimus ei tarkoita makrotason hylkäämistä, vaan molempien tasojen hyödyntäminen auttaa hahmottamaan historiallista prosessia kokonaisuutena. Tuottaa historiallisesti rajattuja teoreettisia tulkintoja, joita voidaan soveltaa ja testata.

Tapaustutkimus ¢ ¢ Historiallisessa tutkimuksessa yleensä ajallis-paikallisesti rajattuja tapauksia, mutta tämä rajaus ei välttämättä ole lähtökohta. Se voi olla myös lopputulos. Esimerkiksi kun määritellään erilaisia ajanjaksoja, episodeja ja periodeja. Tällöin on kiinnostuttu muutoksen lisäksi myös katkoksista ja jatkuvuuksista, jotka tuovat kertomukseen (narratiiviin) omanlaisen juonteensa.

4) Mikrotason hyödyntäminen ¢ ¢ Ei yleensä sisällä vertailuasetelmaa Tapauksen tuloksia saatetaan verrata jonkin samantasoista ja -aikaista tapausta koskeviin aikaisempiin tutkimuksiin. Huomattavaa: ¢ Narratiivi ei ole tutkimuksen tulos vaan analysoitavan tapauksen arvoitusten ratkaisuun johtavan päättelyn lähtökohta. ¢ Tällöin pystytään huomioimaan samanaikaisesti sekä teorian että historiallisuuden, ajallisuuden ja paikallisuuden vaatimukset tutkimuksen teon tasolla.

Prosesseja jäljittävä tapaustutkimus ¢ ¢ ¢ Collier (1993): pienten tapausten ja otosten (pieni-N) analyysi. Pienten tapausten sisäinen vertaileva analyysi kriittistä -> mikä on puolestaan johtanut eräänlaiseen ”sosiaalitieteiden historiallistamiseen”. Tilly (1997): prosesseja jäljittävä tapaustutkimus, jossa pyritään löytämään kausaalimekanismeja.

Prosesseja jäljittävä tapaustutkimus ¢ ei tarvitse perustua laajaan tilastolliseen otokseen ja sen analyysiin, vaan teoreettisten esitysten rakentamisessa tarvitaan: ”relevanttia, todennettavissa olevaa kausaalista tarinaa, joka rakentuu toisistaan erotettavissa olevien syyseuraus-suhteiden ketjuun, joiden erillinen vaikutus voidaan osoittaa kyseisistä tarinoista”. ¢ teoreettisesti orientoituneet kertomukset ja prosessien jäljittäminen, jolloin etsitään säännönmukaisuuksia.

Prosesseja jäljittävä tapaustutkimus ¢ ¢ Vertailu tapahtuu analysoitavan tapauksen sekä aiempien historiallisten tapausten välillä. Prosessijäljitys on korvaamaton väline, koska sen avulla voidaan: 1. hahmottaa runsaasti erilaisia havaintoja tapauksesta, jonka jälkeen 2. nämä havainnot tulee tietyillä erityisillä tavoilla yhdistää tapausta koskeviksi selityksiksi.

Prosesseja jäljittävä tapaustutkimus ¢ ¢ ¢ Prosessinjäljitys voi olla myös osa konstruktionistista tutkimusotetta. Tällöin erilaisia kausaalisuhteita sisältävät prosessit nähdään osana sosiaalisen todellisuuden konstruktivistista olemusta, jossa kokonaisuutta rakennetaan (toiminta) ja kokonaisuus rakentuu (rakenne) koko ajan. Esimerkkinä: Anttila & Pollari: Suitsittu seksuaalisuus (Kuriton kansa 2009)

Suitsittu seksuaalisuus ¢ Tutkimuksen idea: selvittää 1900 -luvun alun näkemykset avioliittoinstituution pätevyydestä. ¢ Avioliitolla määriteltiin: l l ¢ kansalaisten yksityisyyden aluetta kansalaisuuden rajoja Väite: Aikalaiset ottivat kantaa yhteisön oikeuteen päättää yksilön asioista joko hylkäämällä tai vahvistamalla mallin sukupuolten moraalisista ja seksuaalisista suhteista.

Suitsittu seksuaalisuus Prosessin jäljitys etsimällä vastauksia keskustelujen kulkuun ja ajatustapojen muotoutumiseen: l l l Minkälaisia tehtäviä avioliitolla ja perheellä nähtiin olevan? Minkälaisia olivat avioliittoinstituutiota vastustavat mielipiteet ja toiminta sekä niiden herättämät reaktiot? Miten kansaa tuotettiin?

Suitsittu seksuaalisuus Aineistot: ¢ 1900 -luvun alussa julkaistut sukupuolikasvatusta ja siveyttä käsittelevät oppaat (ks. Nieminen 1951; Räisänen 1997). ¢ 1800 -1900 -luvun vaihteen avioliittoa koskeva julkinen mielipiteenvaihto. ¢ Lainsäädäntö (yhteiskunnan virallisesti hyväksyminä moraalisäännöksinä).

Keskustelu perheestä ¢ ¢ ¢ Normi: yksiavioinen kirkolliseen avioliittoon perustuva perhe. Suomessa lain turvaama ja vaatima instituutio. Kirkollisesti vihittyjen aviopuolisoiden parisuhde määriteltiin naimakaaressa (1734) ainoaksi lailliseksi sukupuolisuhteeksi. Kristillisestä moraalikäsityksestä poikkeaminen, avioliiton ulkopuolinen sukupuolielämä (huoruus) sekä naimattomien henkilöiden välinen sukupuoliyhdyntä (salavuoteus), määriteltiin siinä rikoksiksi.

Keskustelu perheestä ¢ ¢ ¢ Häggman (1994): 1800 -luvun ”loputon puhe perheestä yhteiskunnan siveellisenä perusyksikkönä” kumpusi vanhojen rakenteiden kyseenalaistumisen herättämästä yhtäaikaisesta pelosta ja toivosta. Kysymys perheestä ja avioliitosta kietoutui kysymykseen säädyistä ja luokista. Markkola (1994): keino ”rakentaa siveellinen selkäranka paitsi työläisille itselleen myös koko yhteiskunnalle”. Räisänen (1997): uusien perhe- ja sukupuoliihanteiden levitys koko kansalle. Keskusteluteemat: seksuaalisuus (sukupuolisuus), sukupuolimoraali, siveellisyys ja valistus.

Siveys ja romanttinen liitto ¢ ¢ Avioliiton määrittely rakkauteen, ei talouteen perustuvaksi. Porvarillinen romanttinen avioliittoihanne. Seksuaalisuuskeskustelu 1900 -luvun alku: seksuaalisuutta järjestäneissä puhetavoissa oli erivahvuisia lääke- ja luonnontieteellisiä, teologisia ja sosialistisia painotuksia. Kaksinaismoralistinen ja sukupuolitettu käsitys avioliiton seksuaalisuudesta. -> Itsekuri: vaatimus molempia sukupuolia koskevasta siveydestä.

Kielto itsetyydytykselle ¢ ¢ ¢ Esiaviollisten ja avioliiton ulkopuolisten suhteiden lisäksi huoli masturbaation leviämisestä ja sen vaarallisuudesta. Itsetyydytyksestä voi seurata erilaisia henkisiä ja fyysisiä sairauksia sekä kykenemättömyys suvunjatkamiseen. Porttiteoria: itsetyydytyksestä seuraa homoseksuaalisuutta. -> Itsetyydytys hedonistinen teko, jota yhteisö pyrki säätelemään.

Ehkäisyn karsastaminen ¢ ¢ Seksuaalisuutta ilman yhteisöllistä tarkoitusta eli jälkipolven tuottamista − pelkästä nautinnonhalusta. Ehkäisy raskaudenehkäisyä – ei niinkään sukupuolitautien leviämisen ehkäisyä. Väestön sääntely: perheiden lapsimäärään liittyvät taloudelliset ja terveydelliset seikat. A. F. Tanner: lemmen taide ja ehkäisyvälineet. -> kirjoja takavarikoitiin ja esitelmöinti kiellettiin. -> Sama itsekkyyskriteeri kuin itsetyydytystä koskevassa keskustelussa.

Kieltäymys, siveys ja puhtaus ¢ ¢ ¢ Seksuaalisuuden hillintä: oikeanlaista sukupuolisuutta. Selibaatti siveellisenä tekona: avioliitossa vasta – ilman avioliittoa ei ollenkaan. Selibaatti puhtautena ja jumalallisena : ihminen voisi esteettä palvella kaikkia lähimmäisiä, ei sitoutua avioliitolla yhteen ihmiseen. -> Seksuaalisuuden säätelyssä korostuvat yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden välinen suhde.

Vapaat liitot Vapaa seksuaalisuus? Ei aivan. ¢ Porvarillisen ja valtasuhteisiin perustuvan avioliiton vastustus. ¢ Utopistisosialisti Kurikka: ei kirkolliselle avioliitolle. Se sallii sukupuolielämän rakkaudettomassakin liitossa – muttei elinikäisen liiton purkamista. ¢ Omantunnonavioliitot, siviililiitot ja toveriliitot ¢ Palomaa: yksiavioisuus sotii luontoa ja terveysoppia (biologiaa) vastaan. Vuoroviljely. -> vastaisku, jonka vaikutus jäi vähäiseksi. ¢

Keskusteluprosessi: ¢ ¢ Prosessikuvaus kattaa kaikki keskeisimmät tuon ajan keskustelut – oudotkin. Seksuaalisuuden säätelyprosessin keskustelun muodot: 1. Siveys ja romanttisuus – moraalireformismi 2. Itsetyydytys ja ehkäisy – kielto ja moraalinen paheksunta 3. Selibaatti – yksilön yhteisöllinen vastuu 4. Vapaat liitot – pienen joukon vastarinta ¢ Keskustelut vaikuttivat moraaliseen ilmapiiriin -> näkyvät moraalisäännöissä myöhemmin: avioliittolain uudistuksessa ja siviilivihkimyslaissa.

Siinä nautinnossa, jonka hekumanaistimus tunnelmineen tuo mukanaan, piilee ihmisluonteen heikkouksien sekä ihmisen usein pitkälle kehittyneen ja hillitsemättömän nautinnonhalun vuoksi vaara sekä yksilölle että yhteiskunnalle. […] on erittäin tärkeätä, että sukupuolinen yhdyselämä jollakin tavalla rajoitetaan, sillä kun on moninaiset sekä välittömät vaikutukset että välilliset seuraukset yksilön terveyteen nähden; ja toiselta puolen on pakottavan tarpeellista katsoa yhteistä parasta, yhteiskunnan terveyttä. Tähän yhteiskunnan terveyteen sisältyvät silloin sekä perheen pyhyys, lasten ajallinen onni ja yhteiskunnallinen kasvatus, kuin myöskin tulevien sukupolvien turmeltumattoman terveyden takeet j. n. e. Näitten ja samankaltaisten näkökohtain perustukselle on terveluontoinen sukupuolimoraali rakennettava. Oker-Blom (1906): Aviopuolisoille.

Lopputulema: ¢ ¢ ¢ Avioliitto on sukupuolisuhteen, perheen perustamisen ja jälkeläisten hyvinvoinnin turvaamisen edellytys. 1900 -luvun vaihteen perhekeskustelua hallitsi nationalistinen yhteisöllisyys, jossa yksilön seksuaalisuus oli koko yhteiskunnan huolenaihe. Yksiavioinen suhde, jälkeläisiä tuottava perhe ja epäitsekäs siveellinen avioelämä oli kansallisen järjestyksen kannalta tyydyttävin sukupuolielämän muoto.

Luettavaa: ¢ ¢ ¢ Arthur Stinchcombe (1978): Theoretical Methods in Social History. Charles Tilly (1981): As Sociology Meets History. Edgar Kiser & Michael Hechter (1981): “The Role of General Theory in Comparative-Historical Sociology”. Margaret R. Somers (1998): ”`We're no angels': Realism, rational choice, and relationality in social science. ” David Collier (1993): “The Comparative method: Two decades of change” Charles Tilly (1997): ”Means and Ends of Comparision in Macrosociology”.