Sellaiseksi on Suomen historia kirjoitettu Prof Seppo Hentil

Sellaiseksi on Suomen historia kirjoitettu Prof. Seppo Hentilä http: //www. valt. helsinki. fi/blogs/shentila/ Yhteiskuntahistorian luentosarja kl 2011 to klo 16. 15– 17. 45 U 35 ls alkaen to 20. 1. , kertaustentti 14. 4. Korvaavuus: *3 op (luennot ja tentti tai oppimispäiväkirja) *5 op (edellisten lisäksi esseetehtävä 2 op). Voidaan käyttää kohtiin 6 (sivuaineopiskelijat) 10. 2 a, 10. 2 b, 11. 1, 11. 3 tai 14.

Luento_ 7. 24. 3. Ajopuuteoria – oliko Suomi ajopuu vai koskivene?

Mitä Suomelle ja suomalaisille on merkinnyt ja merkitsee se, että maamme taisteli 1941 -1944 Saksan rinnalla sen ”aseveljenä tai ”myötäsotijana”? Tästä ei ainakaan päästä mihinkään: Suomi joutui väistämättä tukemaan myös Hitlerin Saksan sodanpäämääriä Suomi taisteli sodan lopputuloksen näkökulmasta ”väärällä puolella” – Suomi oli demokraattisten länsivaltojen ja pohjoismaiden vihollinen Jatkosodan aikana Suomen auttaminen Ruotsin näkökulmasta ongelmallista – miksi auttaa suomalaisia, jotka taistelevat Saksan puolella, joka miehittää Norjaa ja sortaa norjalaisia

’Suurvaltojen valtataistelussa pikkuvaltioiden vapaalla omalla päätösvallalla on kovin suppeat rajat. Suomi tempautui suurpolitiikan pyörteisiin niin kuin vuolas virta tempaa mukaansa ajopuun. ’ --- lähettiläs Wipert von Blücher 1950 (muistelmat) Tullut Suomeen jo 1935, suhtautui empaattisesti Suomeen ja ihaili suomalaisten lujaa itsenäisyystahtoa Huomaa Michael Jonasin tuore tutkimus: ”Kolmannen valtakunnan lähettiläs”. Ajatus-kirjat, Helsinki 2010. Ajopuu – koskettaa kysymystä ihmisten valinnanmahdollisuudesta ja vapaasta tahdosta Kuinka yhteiskunta heijastuu tutkimuksessa ja tutkimus yhteiskunnassa Ajopuukeskustelun poliittiset sidonnaisuudet ja keskustelun päävaiheet

Esivaihe Kenraali Waldemar Erfurth (Saksan yhteysupseeri Mikkelin päämajassa) Mannerheimille 16. 6. 1941: ’Suomalaisten pääoperaatio viisasta aloittaa sisäpoliittisista syistä 2– 3 päivää [operaatio] Polarfuchsin jälkeen. Se antaa suomalaisille ja ulkopuolisillekin vaikutelman, että tapahtuminen kulku on vienyt heidät mukanaan. ’ Tilattiinko kuva ajopuusta jo ennen jatkosodan hyökkäystä?

Sotasyyllisyysoikeudenkäynnin syyte ja puolustus Prof. Eirik Hornborgin komitean mietintö heinäkuussa 1945: ’Yleensä saa sen käsityksen, että elokuusta 1940 lähtien, jolloin Saksa teki kauttakulkua koskeneen aloitteen, päästi Suomen ulkopoliittinen johto suurin piirtein ohjakset käsistään ja antoi jotakuinkin tahdottomasti tapahtumien kulun ohjata itseään. ’ Syytettyjen puolustuspuheenvuorot, erityisen merkittävä myös Hjalmar Procopén toiminta heidän puolustusasianajajanaan

Läntiselle yleisölle suunnattu apologia John H. Wuorisen nimellä ’Finland in the Word War II’ 1948 (prof. Arvi Korhosen kirjoittama) Historian ymmärtäminen edellyttää oman ajan ymmärtämistä Sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä syytetyt eivät olleet syyllisiä muuhun kuin siihen, että he valitsivat järkeviä ja ymmärrettäviä ratkaisuja eri vaihtoehdoista kesäkuussa 1941 Taistelu historian sisällöstä ja tietoisuudesta on taistelua maan henkisestä johtoasemasta ja tulevaisuuden suunnasta

Kirja piti A. Korhosen mukaan julkaista salanimellä ja ulkomailla, koska Neuvostoliitosta ei saanut sanoa pahaa sanaa aiheuttamatta tekijälle poliittista vahinkoa Vrt. J. K. Paasikivi, päiväk 25. 10. 1946, kirje Suomen Lontoon -lähettiläälle Eero A. Wuorelle: ’Minua painaa tavattoman raskaasti se valheellisuuden ja moraalittomuuden ilmapiiri, jossa meidän pitää elää … Pelkään, että me, jotka olemme mukana, tuhoamme kansamme sielun ja se merkitsee kansalle kuolemaa. Meidän pitää sietää valhetta ja petollisuutta ilman, että voimme totuutta sanoa. ’

Korhonen kiisti tiukasti Suomen ja Saksan yhteispelin ennen 22. 6. 1941 – ’vain sotilaallista johtoa oli kehotettu olemaan valppaana’ Dokumentteja ei ollut … ne oli hävitetty tai siirretty Ruotsiin (operaatio Stella Polaris) Korhonen joka tapauksessa tunsi toukokuussa 1941 Salzburgissa ja Berliinissä käydyt neuvottelut Korhosen äärimmäinen relativismi ja kyynisyys: ”Jos historioitsija pysyy edes hiukan vähentämään kansallisen elämän epävarmuutta, voi totuutta hieman oikoa tai jättää osan siitä kertomatta. ” ”Historialla on muiden arvojen lisäksi välinearvo. ” ”Totuus on kansalliselle selviämiselle alisteinen. ”

Charles L. Lundinin vastinekirja 1957 ’Finland in the Second World War’ Tarkoituksena ei ollut tyhjentävä tutkimus vaan Korhosen argumentaation läpinäkyvyyden osoittaminen Korhosen lähdepohja valikoitu apologiaa palvellen Lundin moitti Suomen poliittista johtoa epäviisaasta menettelystä ja tarpeettoman epäluottamuksen herättämisestä, kansallissosialistisen Saksan siipien suojaan asettumisesta ja selän kääntämisestä demokraattisille maille Lundin: Toisen maailmansodan jälkeen demokratia voitti Suomessakin, mutta sen hinta oli kohtuuttoman kova Korhosen vastine: ’Jos historiantutkimus ja politiikka sotketaan keskenään, vääristetään kehityksestä hahmoteltava kuva milloin minkin ennakkokäsityksen mukaiseksi ja langetetaan tuomioita, joiden oikeamielisyys on vähintäänkin kyseenalainen

Arvi Korhosen ’Barbarossa-suunnitelma ja Suomi. Jatkosodan synty’ 1961 Lundinin kirja antoi kimmokkeen, samoin saksalaisten lähteiden avautuminen tutkimuksen käyttöön Korhosen motto: Antiikin roomalaisetkin osasivat kunnioittaa hävittyjen sotien päälliköitä (Livius) Historioitsija tehtävänä on tulkita historiaa kansakunnan eloonjäämisen hyväksi

Korhonen: Saksalaiset jymäyttivät suomalaisia – ’salaliittoteoria’ L. A. Puntila säesti: saksalaiset käyttivät hyväkseen Suomen siivili- ja sotilasjohdon dualismia --- ’Pyrkimättä kostosotaan Suomi temmattiin siihen. ’ --- Suomi ryhtyi 1941 oikeutettuun ’hyvityssotaan’ A. K. totesi Wuorisen kirjan vanhentuneeksi lähdepohjan osalta mutta ei vieläkään tunnustanut olevansa itse sen kirjoittaja Johtoteema: pienen kansan johtajien toimintamahdollisuuksien rajallisuus --- fatalismi, Suomen poliittinen johto tuli pahemman kerran ’saksalaisten harhauttamaksi’

Puolueettomaksi jääminen vaihtoehtona (vrt. Paasikivi) olisi ollut mahdoton Korhosen valikoiva lähdekritiikki tietoista --- Suomen kansan itsekunnioituksen puolustukseksi Esim. kenr. ev. Halderin päiväkirjamerkinnän 16. 12. 40 tulkinta: Halder kysyi kenr. Paavo Talvelalta Suomen hyökkäyskykyä Saksan ja NL: n mahdollisessa selkkauksessa --- A. K. päättelee: ’Halder ei ole voinut moista sotasalaisuutta suomalaisille paljastaa vaan on puhunut siitä vain omassa esikunnassaan. ’

Ajopuusta koskiveneeksi 1960 -luvulla asiaan puuttui kaksi merkittävää ulkomaalaista tutkija, Anthony F. Upton ja H. P. Krosby Jatkoivat Lundin työtä käyttäen kaikkia saatavilla olleita lähteitä ja osoittamalla A. Korhosen kirjan tarkoitushakuisuuden Upton: Finland in Crisis 1940 -41 (1965) --- suom. otsikolla ”Välirauha” --- viileä mutta äärimmäisen terävä kritiikki Suomessa vanhemman polven tutkijat hyökkäsivät ankarasti vastaan, poikkeus Tuomo Polvisen arvostelu Ulkopolitiikka 2/1965

Hans Peter Krosby: Suomen valinta 1941 (1967) Napakka, ilkeä, jopa hieman vahingoniloinen Tulkinta: Neuvostoliiton uhka ja Suomen tuntema epäluottamus saivat Suomen poliittisen johdon valitsemaan tietoisesti Saksan kelkkaan hyppäämisen Kiisti suomalaisten väitteet, joiden mukaan Mannerheim ei olisi alun alkaenkaan halunnut hyökätä Leningradiin --- suomalaisten tulkinta kauttaaltaan Krosbyn mielestä ’jälkiviisastelun’ läpitunkemaa

Krosby: Ellei Neuvostoliitto olisi pommittanut 25. 6. Suomea, oli vain tuntien kysymys, milloin Suomen poliittinen johto olisi turvautunut provokaatioon --- tyyppiä Mainilan laukaukset (SIC!) Krosby ilmoitti lähtökohtansa: Paasikiven – Kekkosen linjalla! (kirjoitti myöhemmin kirjan: ’Kekkosen linja’ 1978) Ajopuukeskustelu velloi 1970 -luvun alkupuolella; historian ammattipiirit vähitellen sille kannalle, että Suomi ei ollut ajopuu, vaan se valitsi tietoisesti puolensa. . . Lieventävänä asianhaarana oli mahdoton tilanne, Suomi oli ’puun ja kuoren välissä’ (Markku Reimaan väitöskirja 1978)

Eino Jutikkala: Suomi olikin koskivene! Filosofi Oiva Ketonen 1975: ihminen tietää osan tekojensa seurauksista ja toimii sen mukaisesti; jos teko tuottaa epätoivottavia tuloksia, yhteiskunta ohjautuu järkevämpiin menettelytapoihin, kuten Paasikiven – Kekkosen linjalle Ketosen mukaan Paasikiven - Kekkosen linja oli esimerkki instituutiosta, joka on luotu pitämään huolta menneisyyden opetuksista

Historiallisen Aikakauskirjan duelli 1978: Ohto Manninen vastaan Mauno Jokipii Manninen: suomalaiset eivät tarvitse ulkopuolisia ’historian tuomareita’ Astui askeleen kohti arvikorhoslaista, pienen kansakunnan olemassaolon taistelua tukevaa historiankäsitystä Jokipiin järkäle ’Jatkosodan synty’ (1987) --- pitkäaikainen haave koota kaikki yksien kansien väliin, kiveäkään ei jätetty kääntämättä, ajopuuteorian upotus --- vaikka elettiin jo NL: n rapistumisen aikaa

Ajopuuteorian historiapoliitittisia ulottuvuuksia • Sotaansyyllisyyden puolustus 1945 -46 • Rauhanehtojen kohtuuttomuuden kritiikki • Suomelta vaadittu YYA-sopimus, erit. sotilasartiklat suuri vääryys • Liian pitkälle ei pidä taipua jotta ei taittuisi • Ulkomaalaisten tutkijoiden interventio: tuollaista tarkoitushakuisuutta ja historian vääristelyä ei voi sietää • Suomalaisen historiantutkimuksen vähittäinen sopeutuminen Paasikiven – Kekkosen linjalle

Historiatieteen menetelmin ajopuuteoria on kumottavissa Kumoaminen tarkoittaa Suomen ’syyllisyyden’ myöntämistä, mikä oli Paasikiven – Kekkosen linjan peruslähtökohta, ulkopolitiikan uudelleenorientointi Puun ja kuoren välissä- ja koskivene-teoria koettavat ymmärtää Suomen vaikeaa asemaa mutta merkitsevät nekin ajopuuteorian kiistämistä Jatkosotatulkinnat NL: n hajoamisen jälkeen: ajopuuteoriaa ei enää tarvita, voidaan reilusti myöntää, että kyllä me puoli valittiin, kun piti valita PIRUN ja PÄÄPERKELEEN väliltä!

Suomen erillissota 1941 -1944? Presidentti Tarja Halonen (Ranskan ulkopoliittinen instituutti, Pariisi 1. 3. 2005): "Meille maailmansota merkitsi erillissotaa Neuvostoliittoa vastaan. Me emme joutuneet kiitollisuudenvelkaan kenellekään. ” Venäjän ulkoministeriö ”Suomi, joka soti Hitlerin Saksan rinnalla? Ei pitäisi tehdä korjauksia historian tekstikirjoihin. ” Kiinnitti huomiota siihen, että Halosen kuvaama historian käsitys on alkanut levitä Suomessa laajasti viimeisen kymmenen vuoden aikana

Ulkomailla – myös tutkimuskirjallisuudessa – Suomea käsitellään ilman minkäänlaisia varauksia yhtenä Saksana eurooppalaisista liittolaisista – Italian, Unkarin, Romanian ja Bulgarian kanssa Pariisin rauhansopimusta 1947 solmittaessa Suomi mukana juuri noiden Saksan liittolaismaiden joukossa Toisin sanoen: Suomen erillissotateesille ei ole osoitettu juuri minkäänlaista ymmärtämystä Silti vallitseva historiankäsitys pitää itsepintaisesti kiinni erillissotateesistä Tärkeimmät argumentit sen puolesta: jatkosota oli talvisodan ”hyvityssota” - vuodesta 1943 Suomi pyrki ”erillisrauhaan” ja solmi 1944 sellaisen

– entä hyökkäys Itä-Karjalaan? Miehityspolitiikka? Venäläisväestön sulkeminen keskitysleireihin? 3000 sotavangin ja useiden satojen siviilien luovuttaminen Saksalle? (Elina Sanan kirjasta ”Luovutetut” noussut kohu 2004) Miten Suomessa on käsitelty vaikeita kysymyksiä, jotka väistämättä ovat nousseet erillissodasta puhuttaessa esille? Liittyessään sotaan Saksan rinnalle Suomi joutui väistämättä tukemaan Hitlerin sodanpäämääriä Sotaan ei olisi lähdetty eikä sitä olisi käyty päivääkään ilman Saksan sotilaallista tukea ja elintarvikeapua; Lapissa 600 km pituinen rintama saksalaisten vastuulla, siellä 200 000 miestä

Ylipäällikön päiväkäskyn lisäosa, joka jaettiin saksalaisille joukoille 10. 7. 1941 ”Tänä maailmanhistoriallisena ajankohtana seisovat saksalaiset ja suomalaiset sotilaat jälleen – kuten Suomen vapaussodan aikana vuonna 1918 – rinta rinnan taistelutovereina bolshevismia ja Neuvostoliittoa vastassa. Saksalaisten joukkojen taistelu Pohjolassa Suomen vapaussoturien rinnalla tulee uusimaan ja syventämään vanhaa ja vakaata aseveljeyttä ja ikiajoiksi murskaamaan bolshevismin vaaran sekä takaamaan onnellisen tulevaisuuden. ”

Kuka uskoi Suomen erillissotateesiin? Neuvostoliitto? Ei. Siellä ei tehty mitään eroa Saksan natsien ja valkosuomalaisten fasistien välillä Ruotsi? Ei, enää sen jälkeen kun Suomi ryhtyi valloitussotaan. Jos autamme Suomea humanitaarisesti, eikö se merkitse sitä, että autamme lähimmän veljeskansan Norjan sortajan liittolaista? Iso-Britannia ei tietenkään uskonut enää julistettuaan sodan Suomelle Ainoa, joka siihen uskoi, oli Saksa – niin kauan kuin Suomi taisteli, sen ”erillissota” oli Saksalle jopa propagandavaltti: Suomen talonpoikaisdemokratia taistelee rinnallamme vapaaehtoisesti, olkoon se esimerkkinä myös muille Vasta vuodesta 1943, kun Suomi alkoi pyrki irti sodasta, Saksa kirosi Suomen erillissodan