Seppo Hentil Siniristilippu punaisissa olympialaisissa Esitelm XI Suomalaisilla

Seppo Hentilä Siniristilippu punaisissa olympialaisissa Esitelmä XI Suomalaisilla historiapäivillä Lahdessa 13. 2. 2010 klo 13. 00 — 13. 45

Syyskuussa 1920 Luzernissa Sveitsissä pidetyssä työläisurheiluinternationaalin perustavassa kokouksessa olivat edustettuina Belgian, Ranskan, Englannin, Sveitsin, Tshekkoslovakian, Saksan ja Suomen työläisurheiluliitot Internationaalin viralliseksi nimeksi tuli Union Internationale d'Éducation Physique et Sport du Travail, lyhyesti Luzernin urheiluinternationaali (LUI) tai Sosialistinen urheiluinternationaali (SUI) Vuodesta 1928 virallinen nimi oli Sozialistische Arbeiter‑Sport‑Internationale (SASI)

Luzernin kokouksessa ei hyväksytty varsinaista ohjelmaa vaan päätöslauselma, jonka pääkohdat olivat seuraavat: • Työläisurheilun on pysyteltävä erossa porvarillisesta "rappiourheilusta” • Työläisurheilun ja muun työväenliikkeen päämäärät ovat yhteneväiset • Suurten joukkojen ruumiinkulttuuri ja kasvatus on työläisurheilussa tärkeämpää kuin yksilöiden välinen kilpailu Wienin työläisolympialaisten avajaismarssista 1931

Seurauksena työväenkulttuurin vahva politisoituminen ja kytkeytyminen sosialistisen työväenliikkeen yhteiskunnallisiin päämääriin Työläisurheilu määriteltiin työväenluokan luokkavoiman jalostamisen välineeksi ja sen päämääräksi asetettiin uuden "sosialistisen ihmisen" kasvattaminen Työläisurheilu otti tehtäväkseen urheilun puhdistamisen siitä rappiosta, johon porvaristo oli sen syössyt Rappion räikeimpiä ilmentymiä olivat: • sala-ammattilaisuus • liiallinen kilpailu, ennätykset ja palkinnot • nationalismin ja sotakiihkon lietsominen Saksan Schreiberhaussa pidettiin 1925 ensimmäiset työväen talviolympialaiset

Keskieurooppalaiset työläisurheilujärjestöt kehittyivät 1920‑ luvulla monipuolisiksi kulttuurijärjestöiksi Liikunnan ohella niissä harrastettiin myös vaihtoehtoisia elämäntapoja, kuten kasvissyöntiä, alastomuuskulttuuria, ehdotonta raittiutta, homeopaattista lääkintää, esperantoa sekä monia henkisen kulttuurin muotoja Saksan työväen urheiluliikkeeseen kuului jo ennen ensimmäistä maailmansotaa noin puoli miljoonaa jäsentä Berliiniläisen ”Fichte”-seuran painijoukkue 1920 -luvulta Liikkeen varsinainen kukoistuskausi oli Weimarin tasavallan aika 1919– 33, jolloin jäsenmäärä kohosi yli miljoonaan

Keskieurooppalaisessa työläisurheilussa mielipiteet kilpailusta, ennätyksistä ja palkinnoista menivät pahasti ristiin Kuvaavaa on, että jalkapalloilu ‑ niin joukkuepeli kuin onkin ‑ hyväksyttiin Saksan työväen urheiluliikkeen ohjelmaan virallisesti vasta 1919 Sen jälkeen alettiin kiistellä siitä, onko maalintekijöiden nimien julkaiseminen työväen urheilulehdissä sopusoinnussa työläisurheilun periaatteiden kanssa Aluksi varsinaisessa kilpaurheilussakaan ei rekisteröity voittajia eikä tuloksia, ennätyksistä puhumattakaan Työläisolympialaisissa ei jaettu palkintoja eikä mitaleja vaan kunniakirjoja

Kansainvälinen työläisurheiluliike asetti tavoitteekseen myös olympialiikkeen nostaminen rappiotilasta, johon se oli paroni de Coubertinin johtaman KOK: n alaisuudessa ajautunut Omat työläisolympialaiset Ehdoton kielto kilpailla porvariurheilijoiden kanssa Suomessa vuonna 1919 perustetulla Työväen Urheiluliitolla ei ollut minkäänlaisia kilpailusuhteita porvarillisen SVUL: n (Suomen Voimistelu- ja Urheiluliitto) kanssa ennen vuotta 1939 TUL: n urheilijat eivät voineet eivätkä saaneet edustaa Suomea maaotteluissa tai arvokisoissa eivätkä edes osallistua Suomen mestaruuskilpailuihin, eikä heidän tuloksiaan noteerattu Suomen ennätyksiksi, vaikka ne olisivat olleet niitä parempiakin

Työläisolympialaiset 1925 Frankfurt am Main 1931 Wien 1937 Antverpen sekä vastaavat talvikisat 1925 Schreiberhau 1931 Mürzzuschlag 193´ 7 Johannisbad

Ennätysten ja palkintojen ohella suureksi ongelmaksi työläisolympialiikkeessä muodostui suhtautuminen kansallisuuteen Työväenliike oli ideologisilta tavoitteiltaan kansainvälistä, ja nationalismi oli internationalismin pahin vihollinen Urheilunkin tuli edistää työväenluokan kansainvälistä veljeyttä Sen vuoksi kansalliseen edustusurheiluun ja oman maan edustamiseen suhtauduttiin lähtökohtaisesti kielteisesti Lippuja ei haluttu liehutella, vaikka käytännössä eri maista tulleet urheilijat kuuluivat omiin joukkueisiinsa, ja puhuttiin ranskalaisista, suomalaisista, saksalaisista, jne. Joukkuelajeissa kilpailtiin maiden välisin joukkuein

TUL suhtautui kilpaurheiluun alusta lähtien paljon myönteisemmin kuin keskieurooppalaiset veljesjärjestönsä TUL korosti voimakkaasti huippu‑urheilun esikuvallista merkitystä työläisnuorison kasvatuksessa Suosituimpia olivat juuri ne lajit, joissa yksilösuoritukset olivat ratkaisevassa asemassa, erityisesti yleisurheilu, kilpahiihto, paini ja nyrkkeily Joukkueurheilussa TUL oli suhteellisesti heikompi Jo 1920‑luvulla TUL: ään syntyi oma tähtikultti, joka oli täysin verrannollinen porvarillisten urheilijoiden isänmaalliseen sankaruuteen

Vuoden 1931 Mürzzuschlagin talvikisojen tulospalvelua Suomen Sosialidemokraatin ikkunassa Helsingin Sirkuskadulla

TUL: n urheilijoiden menestys työläisolympialaissa oli loistava: Esim. Schreiberhaun talviolympialaisissa tammi‑ ja helmikuun vaihteessa 1925 TUL: n miehet valtasivat kuusi ensimmäistä sijaa sekä 15 että 30 kilometrin hiihdossa. Lyhyemmällä matkalla seitsemänneksi sijoittunut saksalainen hävisi voittajalle, Elis Laineelle runsaat 16 minuuttia Kun suomalaiset olivat tulleet maaliin 30 kilometrin hiihdossa, kenttäkuuluttaja ehdotti yleisölle 45 minuutin taukoa Hän ennusti hyvin, sillä paras "ulkomaalainen" hävisi voittajalle, Albin Veijalaiselle 40 minuuttia

TUL: ssä jouduttiin ensimmäisen kerran ratkaisemaan suhde sinristilippuun 1921, kun päätettiin lähettää joukkue Prahan epävirallisiin työläisolympialaisiin: liittotoimikunnassa äänet menivät 5 -3. Sosiaalidemokraatit kannattivat Suomen lipun neulomista edustuspukuun, koska matkaa varten oli saatu valtionapua; kommunistit vastustivat moista kansalliskiihkoilua” Suomen TUL marssii Frankfurtin stadionille I työläisolympialaisissa 1925 TUL: n hiihtojoukkue Schreiberhaussa 1925 Huomaa siniristiliput puseroiden rintamuksissa

Yllä: TUL: n urheilijoita 1925 Frankfurtissa, alla: naisurheilijoita venäläisten kilpasiskojensa kanssa 1937 Antverpenissä Antverpenin 1937 keihäänheiton voittaja Erkki Autonen (toiseksi tuli muuan Tapio Rautavaara)

Osa TUL: n telinevoimistelujoukkueesta Suomen edustusasussa Antverpenin työläisolympialaissa 1937 Uljas oli joukkue, mutta jäi lopulta neljänneksi, ja sitäkös meillä kovasti murehdittiin kisojen jälkeen

Tiukasti aatteellisten keskieurooppalaisten veljesjärjestöjen huomio kiintyi suomalaisten ylivoimaiseen urheilumenestykseen Yhtäältä noita outoja Pohjolan sisupusseja ihailtiin ja heistä koetettiin ottaa oppia, mutta toisaalta epäiltiin, olivatko he lainkaan oikeita työläisurheilijoita Suomalaisten vahva kansallistunto herätti sekin epäilyjä, sillä heidän tapansa liehutella lippujaan meni toisinaan jo vaarallisille vesille Suomalaisten tavassa urheilla oli liikaa porvarillisen rappiourheilun piirteitä

Kesällä 1928 Suomessa vieraili kolme saksalaista yleisurheilijaa tutustumassa suomalaisten harjoitteluun Saksalaiset vieraat kiinnittivät matkallaan huomiota esim. siihen, miten runsaasti suomalaisten ravinto sisälsi jauho‑ ja maitoaterioita Alituinen puuronsyönti oli saksalaisten mielestä vastenmielistä, mutta he koettivat tottua siihen, koska se saattoi olla suomalaisten "salainen ase" Lopulta he pääsivät selville suomalaisten todellisesta salaisuudesta: ankarasta harjoittelusta, jota tukivat ahkera saunominen ja hieronta Toimittaja Mehwald kertoi ”Freie Sportwochen” lukijoille, että Suomen parhaat urheilijat harjoittelivat joskus jopa kaksikin kertaa päivässä.

Mitä saksalaisten lausunnoista voi päätellä? Eipä paljon muuta kuin sen, että keskieurooppalaisesta näkökulmasta Suomi oli 1920‑luvulla ‑ ja on luultavasti vieläkin ‑ yksi Euroopan eksoottisimmista maista Kaukana Pohjolassa asuvan urheilijakansan omituisia tapoja kummasteltiin ja niihin suhtauduttiin osin huvittuneesti, osin vieroksuen Todellista tietoa suomalaisista oli loppujen lopuksi hyvin vähän Tosiasioiden sijaan heidän elinolojaan idealisoitiin ja romantisoitiin perusteettomasti Urheilussahan erilaiset poppakonstit ja "salaiset aseet" ovat aina kiehtoneet mieliä