Sellaiseksi on Suomen historia kirjoitettu Prof Seppo Hentil

Sellaiseksi on Suomen historia kirjoitettu Prof. Seppo Hentilä http: //www. valt. helsinki. fi/blogs/shentila/ Yhteiskuntahistorian luentosarja kl 2011 to klo 16. 15– 17. 45 U 35 ls alkaen to 20. 1. , kertaustentti 14. 4. Korvaavuus: *3 op (luennot ja tentti tai oppimispäiväkirja) tai *5 op (edellisten lisäksi esseetehtävä 2 op). Voidaan käyttää kohtiin 6 (sivuaineopiskelijat) 10. 2 a, 10. 2 b, 11. 1, 11. 3 tai 14.

Luento_ 6. 24. 2. Talvisodan henki - mistä se oikein kumpusi?

Talvisodan merkitys suomalaisten menneisyyskuvassa Mikään muu asia ei ole yhdistänyt suomalaisia yhtä paljon kuin käsitys siitä, että talvisota oli oikeutettu sota Talvisodan oikeutusta ei ole asettanut kyseenalaiseksi edes äärivasemmisto, ei edes vuoden 1944 jälkeen, jolloin sillä olisi ollut siihen otollinen tilaisuus Pieni kansakunta joutui ilman omaa syytään laajentumishaluisen suurvallan hyökkäyksen kohteeksi Koko maailman huomio kohdistui Suomeen – muilla rintamilla ei vuodenvaihteessa 1939 -40 vielä taisteluja

Talvisota on ollut ja on suomalaisten ”pyhä sota” – suhtautumisessa hurmoksellisia ja pateettisia sävyjä; erityisesti itsenäisyyspäivää vietetään talvisodan hengessä sankarihautoja kunnioittaen Taipale, Tolvajärvi, Suomussalmen Raatteen tie, Kollaa, Summa, mottitaistelut, hiihtojoukot, Suomikonepistooli, Molotovin koktaili, mutta myös ”Malli. Cajander”, lotat ja naisten panos kotirintaman töissä

Mistään muusta Suomen historian merkittävästä tapahtuma(sarjasta) ei ole vallinnut yhtä laaja yksimielisyys kuin talvisodasta Tulkinnat ovat vuosikymmenestä toiseen pysyneet lähes muuttumattomina (myöhemmin tulee esille kuitenkin kaksi tapausta, joissa talvisotakin joutui muistin politiikan välineeksi) Suomessa kansalaisten historiatietoisuus ja historiakäsitykset ovat muutenkin - eurooppalaisittainkin verrattuina – tavattoman yhteneväisiä Mikä hän mahtoi olla tämän konsensuksen syy?

Tärkeää on huomata tässä se, että Suomi oli Ison. Britannian ohella toisessa maailmansodassa ainoa maa, jota vieraan maan sotajoukot eivät jossain vaiheessa miehittäneet Suomi siirtyi sodasta rauhaan vanhan eliitin johdolla, ilman merkittävää järjestelmänmuutosta Siksi Suomessa ei myöskään tapahtunut vuoden 1944 jälkeen jyrkkää tilintekoa lähihistoriasta Eräissä voittajavaltioissakin, erityisesti Ranskassa, saksalaismiehityksen aikainen kollaboraatio ja sodan jälkeen pyrkimys esiintyä vastarintaliikkeen innokkaana kannattajana jakoivat kansakunnan historiakäsityksiä pitkään – esim. ns. Vichyn syndrooma

Useimmissa Euroopan maissa nimenomaan toisen maailmansodan muistoa koskevat kiistat ovat yhä katkeria Talvisodan oikeutusta puolustettiin Suomessa sinnikkäästi myös kylmän sodan vuosina, vaikka muilta osin myös historiantutkijat sopeutuivat idänpoliittisiin realiteetteihin Menettelytapana oli lähinnä vaikeneminen, Neuvostoliiton suoranaista mielistelyä esiintyi hyvin vähän Mielenkiintoista on se, että Neuvostoliiton historiankirjoitus ei tuntenut lainkaan koko talvisotaa; se oli yksinkertaisesti tabu, jota ei saanut mainita Virallinen tulkinta siellä oli suunnilleen seuraava: ”talvella 1939 -40 puhkesi Suomen ja Neuvostoliiton välillä rajakahakoita, joihin suomalaiset ryhtyivät länsivaltojen provosoimina ”

Talvisota oli Neuvostoliitolle monestakin syystä kiusallinen Siitä puhuminen olisi väistämättä vienyt puheen Molotovin. Ribbentropin sopimukseen 23. 8. 1939 ja sen salaiseen lisäpöytäkirjaan, jonka olemassaolon Neuvostoliitto itsepintaisesti kiisti Toinen syy oli puna-armeijan surkea menestys varsinkin talvisodan ensimmäisissä taisteluissa Ja siitä seurasi kolmas syy: talvisodan uhrien todellista määrää ei haluttu paljastaa Tämä oli katkera pala talvisodassa taistelleille venäläisille, etenkin haavoittuneille, puhumattakaan kaatuneiden omaisista Vihavainen T. – Saharov A. , Tuntematon talvisota (2009). Dokumenttikokoelma, joka sisältää mm. rintamamiesten kotiin lähettämiä kirjeitä, joita politrukit takavarikoivat

Suomalaisten menetykset talvisodassa olivat noin 26 000 kaatunutta ja 46 000 haavoittunutta; punaarmeijan menetykset olivat nykyarvion mukaan noin kymmenkertaiset Soitellen sotahan väärän informaation harhauttamana (Terijoen hallituksen vastaanotto ja Suomussalmen Raatteen taistelut) Tiettävästi puna-armeijan heikko suorituskyky vaikutti ainakin jollakin tavalla Adolf Hitlerin ja hänen kenraaleidensa suunnitellessa operaatio Barbarossaa syksyllä 1940 (jos näin on, surkeasti mennyt talvisota kääntyi hyödyksi Suuressa Isänmaallisessa Sodassa)

Venäläiset historioitsijat, heistä kuuluisimpana Stalinin elämäkerturi M. I. Semirjaga, tunnustivat syksyllä 1989 Suomessa pidetyissä talvisotaseminaareissa ensi kerran talvisodan, sen että puna-armeija oli ollut hyökkääjä ja että kiistellyt Mainilan laukaukset oli ammuttu rajan itäpuolelta Suomalainen yleisö odotti kieli pitkällä näitä sanoja, ja tuntui kuin vuosikymmeniä kestänyt epäoikeudenmukaisuus olisi nyt korjattu Ilo oli kuitenkin ennenaikainen, sillä Putinin valtakaudella 2000 -luvun alkuvuosina historiantulkintojen pyörä on kääntynyt Venäjällä taaksepäin, myös talvisodan osalta Ero on toki siinä, että Venäjällä on myös sellaisia historiantutkijoita, jotka eivät ole kääntäneet kelkkaansa valtavirran mukana; esimerkiksi petroskoilainen Juri Kilin

Talvisodan henki Koko kansakunta kävi yhdessä puolustustaisteluun hyökkääjää vastaan – itsenäisyyden lopullinen sinetti – näyttö koko maailmalle ”sankarikansan” sisusta ja sitkeydestä Kansakunta eheytyi – vuoden 1918 haavat umpeutuivat Testi: suomalaisten suhtautuminen Terijoen nukkehallitukseen äärivasemmistoa myöten kielteistä – kommunistitkin tarttuivat aseeseen Erilaisia tulkintoja, miltä pohjalta eheytyminen tapahtui – vuoden 1918 voittajien vai 1930 -luvun punamultavuosina tapahtuneen kehityksen pohjalta Toisaalta on kysyttävä, miten lopullista sisällissodan haavojen umpeutuminen sittenkään oli

Mitä talvisota oikeutti ja kenelle? Tulihan se ryssän hyökkäys sittenkin, sitä oli vuodesta 1918 lähtien ennustettu, pelätty ja odotettu – ja sota oli oleva nimenomaan ”talvisota” Vuoden 1918 sisällissodan todelliset voittajat – oikeisto – saattoivat väittää olleensa oikeassa – vapaussotaa olisi pitänyt vuonna 1918 jatkaa ja vapauttaa Itä-Karjala, bolshevikkien kimppuun olisi pitänyt käydä ajoissa Talvisota oikeutti jatkosodan, ”hyvityssodan”, jolla vääryydet oikaistaisiin – mutta oikeuttiko se aseveljeyden Hitlerin Saksan kanssa?

Säröjä talvisodan kuvassa Presidentti UKK esitti 1970 -luvun puheissaan usein kysymyksen: ”Olisiko talvisota voitu välttää? ” (vrt. hänen tulkintansa itsenäisyyden tunnustamisesta ”Leninin lahjaksi”) Talvisodan syy oli siinä, että itsenäisyyden alkuvuosina harjoitettu ulkopolitiikka oli ollut virheellistä? Kekkonen saattoi vedota mm. siihen, että Paasikivi oli syksyn 1939 neuvotteluissa ehdottanut myönnytysten tekemistä sodan välttämiseksi; omasta käyttäytymisestään talvisodan rauhanteon yhteydessä Kekkonen ei halunnut keskustella Epäilykset rintaman murtumisesta ja sodanjohdon sisäisistä erimielisyyksistä

Kiista talvisodan rauhanteosta ”Moskovan häpeärauhan” muisto – liput puolitangossa 13. 3. 1940 Rintaman murtuminen Summassa 12. 2. 1940 ja sen jälkeisen tilanteen arviointi Päämajan pessimismi, Mannerheimin epätoivo, hallituksen sisäiset erimielisyydet, eduskunnassa oppositio, joka ei olisi halunnut rauhaa tehdä Länsivaltojen avuntarjous 5. 2. 1940 – Ruotsin asennoituminen – jäi kaiken kaikkiaan oljenkorreksi, johon ei tartuttu Jukka Nevakivi: Apu jota ei pyydetty (1972), uusintapainos: Apu jota ei annettu (2000)

Heikki Ylikangas ja ”Saksan kortti” ”Jäähyväisluennossa 7. 3. 2001 ’Minun talvisodan rauhaa koskevan tulkintani’ avain on Saksan valtakunnanmarsalkan, Adolf Hitlerin lähimmän miehen, Hermann Göringin viesti Suomen entiselle pääministerille professori ja kansanedustaja Toivo Mikael Kivimäelle 22. 2. 1940. Göringhän kehotti suomalaisia tekemään rauhan millä ehdoilla hyvänsä, kunhan vain armeija säästyisi. Kun Saksa hyökkäisi pian Neuvostoliittoon, Suomi saisi kaiken menettämänsä korkoineen takaisin. ”

Samaa Göring viestittänyt jo ennen sodan syttymistä, mutta sen suomalaiset olivat torjuneet, koska eivät uskoneen Neuvostoliiton hyökkäykseen Länsivaltojen avuntarjous herätti Saksan Summan murtuminen helmikuun puolivälissä 1940 näytti pakottavan suomalaiset rauhaan Saksa halusi turvata vaikutusvaltansa Pohjolassa, estää sekä länsivaltojen että Neuvostoliiton pääsyn Ruotsin malmikentille Heikki Ylikangas: Tulkintani talvisodasta (2001) Näytelmä ”Kun Summa petti” Kansallisteatterissa (2000)

Ylikangas: Kenraali Paavo Talvela lausui 18. 12. 1940 puheessaan Hermann Göringille: "Kuten Teille, Herra Valtakunnanmarsalkka, on tunnettua, Suomi joutui viime talvena raskaaseen taisteluun Venäjän kanssa. Sota päättyi kuitenkin ajoissa ja rauha solmittiin, ei vähiten sen neuvon ansiosta, jonka Te, Herra Valtakunnanmarsalkka, välititte meille ministeri Kivimäen kautta. ”… ”Näin osaset loksahtavat paikalleen, eritasoiset lähdetiedot saavat yhtenäisen selityksensä. ”

Sotilaallinen tilanne pakotti Suomen tekemään valinnan Saksan ja länsivaltojen kesken Hallituksen keskeiset ministerit tekivät sen Saksan hyväksi, koska uskoivat Saksan voittavan suursodan Lupaus kaiken menetetyn saamisesta takaisin edessä olevan Saksan ja Neuvostoliiton välisen sodan seurauksena helpotti ja joudutti Suomessa rauhan tekoa

Suuri talvisotakeskustelu Ylikangas vastaan Martti Häikiö ja Ohto Manninen Länsiavun torjumisen keskeinen syy ei ollut Saksaan turvautuminen vaan se, että rintamatilanne oli täysin kestämätön – vrt. Lasse Laaksosen väitöskirja ”Todellisuus ja harhat – Kannaksen ratkaisutaistelut 1940” Suomen hallituksella ei ollut helmi-maaliskuussa 1940 todellista valintatilannetta Saksan ja länsivaltojen välillä

Muutama lisäkommentti keskusteluun Tilanne suursodassa otettava huomioon – emme käyneet Neuvostoliiton kanssa kaksintaistelua – vrt. sortovuosien historiaprojisio Maaliskuussa 1940 toinen maailmansota oli vasta lähtökuopissaan – on koetettava ymmärtää, miten aikalaiset tilanteen kokivat Toisin sanoen: on käytettävä hyväksi sitä, mitä he eivät tienneet sekä sitä, minkä me tiedämme kevään 1940 jälkeen tapahtuneen Muistettakoon: Saksan hyökkäsi Tanskaan ja Norjaan huhtikuussa 1940 ja aloitti taistelut länsirintamalla toukokuussa 1940

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että Saksan hyökkäysaikeista Neuvostoliittoa vastaan ei keväällä 1940 ollut tietoa kenelläkään, varmasta ajankohdasta ei edes Hitlerillä itsellään Itse asiassa Saksa ja Neuvostoliitto olivat talvisodan aikana liittolaisia, eivätkä suomalaiset missään tapauksessa voineet luottaa Saksan suopeuteen Todelliset ratkaisut, joissa Suomi alkoi pikku hiljaa ajaa Saksan kylkeen, tapahtuivat loppukesällä ja syksyllä 1940, jolloin myös Hitler levitti sateenvarjonsa Suomen ylle Barbarossa-suunnitelmasta suomalaiset saivat tietää vasta vuoden 1941 puolella