SUOMEN ESIHISTORIA Suomalaisten alkuper Milloin ja mist Suomen

SUOMEN ESIHISTORIA

Suomalaisten alkuperä Milloin ja mistä Suomen alueelle saapuivat ensimmäiset asukkaat? • Millainen on suomalaisten geeniperimä? •

Milloin ja mistä Suomen alueelle saapuivat ensimmäiset asukkaat? Suomessa on asuttu pysyvästi noin 10000 vuoden ajan. Varmoja todisteita asutuksesta tältä ajalta on sekä Kaakkois- että Pohjois-Suomesta. Ensimmäiset ihmiset tulivat Suomen alueelle pohjoisesta Kölivuoriston ja Norjan kautta. Asukkaita tuli myös etelästä ja kaakosta: keskisetä Euroopasta ja nykyisen Venäjän alueen tasangoilta. Millainen on suomalaisten geeniperimä? Suomalaiset ovat geeniperimältään samaa väestöä kuin baltit, muut pohjoismaalaiset ja keskieurooppalaiset. Saamelaisten geeniperimässä on merkkejä myös idästä tulleista metsästäjistä, joten se poikkeaa muiden suomalaisten perimästä.

Suomen esihistorian aikakaudet Kivikausi n. 8000 e. Kr. n. 1700 e. Kr. Pronssikausi n. 1700 e. Kr. n. 500 e. Kr. Rautakausi n. 500 e. Kr. n. 1100 j. Kr. Esihistorian aikakaudet on tapana nimetä esineiden materiaalin ja tekotavan mukaan. Miksi esihistorian aikakausien jaotteleminen kivi- pronssi- ja rautakauteen on osittain harhaanjohtavaa? Esittele jokaiselta esihistorialliselta aikakaudelta (kivi-, pronssi- ja rautakaudelta) yksi perusteltu kehitysaskel.

1. Miksi esihistorian aikakausien jaotteleminen kivi-, pronssi- ja rautakauteen on osittain harhaanjohtavaa? Aikakausien nimet kertovat vain sen, mistä aineesta osa aseista, työkaluista ja koriste-esineistä on valmistettu ja mitkä esineet ovat parhaiten säilyneet. Puu, nahka ja luu olivat todellisuudessa tärkeimpiä käytettyjä materiaaleja koko esihistorian ajan. Esimerkiksi kivikausi oli ilmastoltaan Suomen historian lämpimin ajanjakso. Suomessa kasvoi jaloja lehtipuita, eikä maasto ollut kivistä tai ilmasto kylmää. Mielikuva kylmästä ja kivisestä kaudesta ei siis pidä paikkaansa.

Esittele jokaiselta esihistorialliselta aikakaudelta (kivi-, pronssi- ja rautakaudelta) yksi perusteltu kehitysaskel. Kivikaudella Suomessa tapahtui suuria mutta hitaita muutoksia: ilmasto muuttui, Suomi asutettiin ja alueella vaikutti monta eri kulttuuria. Myös Lounais-Suomi asutettiin, kun sinne saapui väestöä Baltiasta. Pronssikaudella Suomessa yleistyi maanviljely, ja merkittävä uutuus oli kaskiviljely. Asutus vakiintui edullisille viljelypaikoille. Länsi-Suomen röykkiöhaudat kertovat skandinaavista vaikutteista. Rautakaudella Rauta tuli Suomeen noin 550 e. Kr. , pari tuhatta vuotta keksimisensä jälkeen. Suurin muutos oli peltoviljelyn alkaminen ensimmäisellä vuosituhannella. Erätalous alkoi jäädä sivuelinkeinoksi, ja 600 -luvulta alkaen Lounais-Suomeen kehittyi talonpoikaiskulttuuri. Viikinkiajalla Suomen yhteydet muuhun Eurooppaan tiivistyivät ja kauppa kansainvälistyi.

Pyyntikulttuurista maanviljelyyn Kivikausi on ollut ilmastoltaan Suomen historian lämpimin aikakausi. Ihmiset elivät ensin pyynti- ja keräilytaloudessa vuotuiskierron mukaan. Maanviljely ja pysyvä asutus alkoivat maan länsiosassa noin 2500 e. Kr.

Pyyntikulttuurista maanviljelyyn Pronssikausi Pronssikaudella maanviljely yleistyi ja asutus vakiintui lounaisrannikolle ja Laatokan rannoille. Sisämaassa elettiin pyyntikulttuurissa. Kaskiviljely alkoi. Uusimpien tutkimusten mukaan myös karjankasvatus alkoi pronssikaudella. Läntisellä Suomella oli runsaasti yhteyksiä Skandinaviaan: hiidenkiukaat hautaustavaksi uusia germaanisia lainasanoja, esim. pelto, lammas, kana pronssiesineitä.

Pyyntikulttuurista maanviljelyyn Rautakausi Rauta tuli tunnetuksi Suomessa 550 -luvulla e. Kr. , jolloin aloitettiin myös sen valmistus. Peltoviljelyn alkaminen mullisti maatalouden. Peltojen raivaus ja viljely keskittyivät samoille paikoille. Erätalous alkoi jäädä sivuelinkeinoksi. Talonpoikaiskulttuuri syntyi. Viikinkiajalla Suomen yhteydet muuhun Eurooppaan tiivistyivät ja kauppa kansainvälistyi ja vilkastui.

Pyyntikulttuurista maanviljelyyn

Maatalous ja yhteisöelämän muutos Miten maatalouteen siirtyminen muutti yhteisöelämää ja uskontoa? Asutuksen vakiintuminen vaikutti paljon esihistoriallisen ihmisen maailmankuvaan. Naisen asema yhteisössä muuttui: naiset jäivät huolehtimaan kotipiiristä, kun taas miesten vastuulla olivat metsästys, kalastus ja sodankäynti. Ihmisten suhde omistamiseen muuttui, kun ryhdyttiin omistamaan maa-alueita. Ajankulun perustaksi tuli satovuosi, sillä maanviljely ja karjanhoito vaativat pitkäjänteistä suunnittelua. Pyyntikulttuurissa luonnon kiertokulkua selitettiin myyteillä. Maatalouteen siirtymisen jälkeen jumalilta alettiin toivoa metsästysonnen sijaan hyvää kasvua ja satoa. Asutuksen tihentyminen ja vaurastuminen näkyivät hautaustavoissa: Ruumishautaus yleistyi. Hautaan lisättiin esineitä ja ruoka-astioita sitä enemmän, mitä arvostetumpi vainaja oli. Arvokkaat esineet kertoivat paitsi vaurastumisesta myös vahvasta uskosta kuolemanjälkeiseen elämään. Alkoi syntyä hautauspaikkoja eli kalmistoja, joiden luona pidettiin myös palvontamenoja.