Filosofia ja kasvatus 6206204 Kasvatuksen yhteiskunnalliset historialliset ja

Filosofia ja kasvatus 6206204 Kasvatuksen yhteiskunnalliset, historialliset ja filosofiset perusteet Eero Salmenkivi Kasvatustieteellinen tiedekunta

KHYF Filosofia-osuus Tavoite tutkintovaatimuksissa n perehtyy kasvatusfilosofian peruskäsitteistöön ja osaa soveltaa sitä kasvatuksen ilmiöihin. Sisältö n Kaksi Eero Salmenkiven luentoa n Filosofia ja kasvatus n Opetuksen tavoitteet n Jari Salmisen luento kasvatus-ideologioista n Tentissä lisäksi teos: Puolimatka, T. (1996). Kasvatus ja filosofia. Helsinki: Kirjayhtymä. n Ryhmätehtävässä analysoitavana ja kehiteltävänä Helsingin yliopiston opetusfilosofia

Tulkintaa kasvatuksesta n ”Vain kasvatuksen kautta ihmisestä voi tulla ihminen" (Immanuel Kant, 1724– 1804, Über Pädagogik). Edelleen: ”ihminen on ainoa olento, jota tulee kasvattaa”, n Kantin mukaan eläimillä vaistot huolehtivat kasvusta, mutta ihminen on "kahden maailman kansalainen” luonnonolion lisäksi kuulumme ajatuksen (järjen) kautta vapauden maailmaan, jonka jäsenyys vaatii kasvatusta. n Vapaus siis vaatii ajattelua ja se puolestaan vaatii kasvatusta, koska se kypsyy vain vähitellen ja vaatii kypsyäkseen yhteisöllisyyttä.

Tulkintaa filosofiasta ja kasvatuksesta n Filosofia on ajattelua ja onnistunut ajattelu merkitsee ymmärtämistä. n Tämä ajattelu ja ymmärtäminen on Kantin vapauden maailman keskiössä. n Filosofia ja kasvatus ovat olennaisesti yhteenkietoutuneita. n Kasvatusfilosofisissa artikkeleissa maailman lainatuin ajattelija on John Dewey (1859– 1952). n Hän onkin esittänyt, että ”philosophy is the general theory of education”.

Tulkintaa kasvatusfilosofiasta n Kasvatuksen ja filosofian yhteenkietoutuneisuuden ydin on ajattelussa. n Sen erityispainotus liittyy arvojen ja päämäärien ajatteluun, sillä kasvatus on päämäärään suuntautunutta toimintaa, joka ajattelun tasolla vaatii oikeuttamista. n Arvojen keskeinen rooli kasvatuksessa näkyy esimerkiksi siinä, kuinka usein eri kasvatusteorian alueilla, kuten didaktiikassa, teoretisointi jakautuu normatiiviseen ja deskriptiiviseen. n Ekkehard Martensin (1943–) ns. konstituutioteoria lähestyy filosofian ja kasvatuksen yhteenkietoutumista filosofian didaktiikan suunnasta (ks. Martens 1995, Kotkavirta 1995).

Platonin Valtio eli (Oikeudenmukaisuudesta) n Länsimaisen kasvatusajattelun (ja filosofian) kivijalka on Platonin teos Valtio. n Läpi koko kirjan Sokrates provosoimalla johdattaa keskustelijat syvemmälle filosofiaan (Miller 1985). n Johdattelun keskiössä on kolme vertausta (aurinko, jaettu jana ja luola), joista viimeinen puhuu kasvatuksesta.

Luolavertaus vara 2 n 514 a ”Millainen meidän synnynnäinen luontomme on kasvatettuna ja kasvattamattomana. ” n 517 a-b "Tämä vertaus, hyvä Glaukon, soveltuu kaikin puolin siihen mitä on edellä esitetty. Vankilamaista asuntoa vastaa näkyvä maailma ja siinä palavan tulen kajoa auringon valo. Ja jos ymmärrät, että ylös kiipeäminen ja ylhäällä avautuvien näkymien katseleminen kuvaa sielun kohoamista ajatuksella tavoitettavaan maailmaan, olet tulkinnut käsitykseni oikein. " n 518 c-d: "— Mutta tämä keskustelumme on osoittanut, että samoin kuin jos silmä voitaisiin vain yhdessä koko ruumiin kanssa kääntää pimeydestä valoon, siten myös tuo

jokaisessa sielussa asuva kyky ja se väline, jolla ihminen pystyy oppimaan, on yhdessä koko sielun kanssa käännettävä pois kaikesta syntyvästä ja häviävästä, kunnes se kykenee katselemaan itse olevaista ja sen kirkkainta osaa. Ja tämähän on sama kuin itse hyvä, eikö totta? — Niin juuri. — Kasvatus on siis taito, jolla tuo oppimisen väline saadaan helpoimmin ja tehokkaimmin kääntymään toiseen suuntaan. Kysymys ei ole siitä, että sille annettaisiin näkökyky. Tämähän sillä jo on, mutta koska se itse on kääntynyt väärään suuntaan, se ei katso sinne minne pitäisi. Ja tämä saadaan korjatuksi tuon taidon avulla. " (Valtio VII, 518 c-d. )

Vertauksen tulkinnasta n Tulkinnassa monia tasoja riippuen siitä, kuinka filosofisesti edistyneille tulkintaa esitetään. n Platon oli eriyttämisen mestari! n Itse korostan sitä, että ihminen astuu johonkin maailmaan kasvatettuna, johon hän ei kasvattamattomana pääse. n Kysymys aurinkoon katsomisen mahdottomuudesta on kiehtonut minua, kuten monia muita ennen minua ja olen käsitellyt sitä väitöskirjassani (Salmenkivi 2010).

Ihmistymisen vaiheita n Ehkä n. 2 000 vuotta sitten simpansseista ja bonoboista erosi kolmas laji (J. Diamond Kolmas simpanssi, 1992, suom. K. Pietiläinen 2007). n Vajaa 200 000 vuotta siten siitä kehittyi nykyihminen ja ehkä n. 50 000 vuotta sitten kielen kehitys oli niin pitkällä että kulttuuri tai ”ajallinen merkitysten maailma” (n. M. Heideggerin Dasein, Oleminen ja aika, 1927, suom. R. Kupiainen 2000) alkoi muistuttaa omaamme. n Sitten seurasi neoliittinen vallankumous (esim. J. Diamond, Tykit, taudit ja teräs 1997, suom. K. Pietiläinen 2005), kulttuurin kirjallistuminen (W. J. Ong, Orality and literacy: the technologizing of the word, 1982); ja. . n teollinen, digitaalinen jne. (? ) vallankumous…

Ihmistyminen ja filosofia n Olennaista on, että synnymme merkitykselliseen maailmaan – joidenkin lapseksi, ei ensisijaisesti tietynlaiseksi biologiseksi yksilöksi. n Tähän maailmaan ei kukaan pääse yksin. n Vrt. susi- eli villilapset. n Sekä kasvatuksessa että filosofiassa on – eri tavoin – kyse tähän maailmaan johdattelusta.

Parikeskustelutehtävä n Henkilökohtainen kysymys: Elättekö elämänne viime kädessä merkitysten maailmassa, jossa synnytte johonkin yhteisöön, yleensä joidenkuiden lapsena; VAI synnyittekö organismina, joka on kehittynyt (nisäkäs)lajinsa edustajaksi n. 9 kk munasolun hedelmöittymisen jälkeen maailmassa, jossa kukin luo oat merkityksensä (jos luo)? VAI jäsennättekö asian jotenkin muuten? n Filosofinen kysymys: Mihin tämä vastauksenne ja erityisesti tuo ”viime kädessä” perustuu? Tieteeseen VAI siihen miten koette asian VAI johonkin muuhun?

Filosofiasta 1 n Filosofia tutkii ymmärrettävän olemisen rajoja, mutta inhimillisesti ymmärrettävää on luonnollisesti vain se, mikä on inhimillisesti ymmärrettävää → törmäillään päin ymmärryksen rajoja → eteneminen hidasta → filosofiassa perinteellä ja menneillä yrityksillä on aivan toisenlainen rooli kuin (muissa) tieteissä.

Filosofiasta 1, esimerkki n Välillä filosofia yrittää ratkaista ongelmat kerta kaikkiaan (jolloin perinteen merkitys jää sivuun). n Yksi sankarillisimmista yrityksistä oli analyyttisen filosofian synty n. 100 v. sitten. n Terävin esimerkki lienee L: Wittgensteinin teos Tractatus logico-philosophicus (1921, suom. Heikki Nyman, 1970), joka koostuu seitsemästä numeroidusta päälauseesta ja niitä selittävistä alalauseista. n Wittgenstein kirjoittaa filosofiasta mm. seuraavaa:

Filosofiasta 1, esimerkki jatkuu 4. 112 Filosofian päämääränä on ajatusten looginen selventäminen. Filosofia ei ole mikään oppi, vaan tietynlaista toimintaa. … Filosofian tuloksena eivät ole » filosofiset lauseet» , vaan lauseiden selventyminen. … 4. 115 Filosofia osoittaa, mitä ei voida sanoa – esittämällä selvästi sanottavissa olevan. … 6. 53 Filosofian oikea menetelmä olisi itse asiassa se, ettemme sanoisi mitään muuta kuin mikä voidaan sanoa, siis luonnontieteen lauseita – siis jotakin, millä ei ole mitään tekemistä filosofian kanssa. Aina kun joku muu haluaisi sanoa jotakin metafyysistä, meidän olisi osoitettava hänelle, ettei hän ole antanut tietyille lauseittensa merkeille mitään merkitystä. Tämä menetelmä olisi tuon toisen mielestä epätyydyttävä – hänellä ei olisi tunnetta, että olemme opettaneet hänelle filosofiaa – mutta tämä menetelmä olisi ainoa ehdottoman oikea.

Filosofiasta 1, esimerkki jatkuu n Mutta osoittautuu, että näin filosofia lopettaa itsensä: n ” 6. 54 Lauseeni selventävät siten, että se, joka minut ymmärtää, huomaa lopulta lauseitteni olevan mielettömiä, noustuaan niitä pitkin — niiden päällä — niiden yläpuolelle. (Hänen on niin sanoakseni heitettävä pois tikkaat kiivettyään niillä ylös. ) Hänen on voitettava nämä lauseet, sen jälkeen hän näkee maailman oikein. 7. Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava. ” n Onneksi Wittgenstein muutti mielensä ja palasi lyhyen ja surkean kansankoulunopettajaan uran jälkeen takaisin filosofiaan.

Filosofiasta 1, esimerkki johtopäätös n Tässäkin jätän syvemmät filosofiset tulkinnat sivuun ja totean vain: 1. Filosofia on olennaisella käsitteellisellä tavalla suhteessa kasvatukseen. 2. Filosofian ”etenemättömyydelle” on hyvät syyt. 3. Akateemisessa filosofian opiskelussa on perusteltua lähteä perehtymisestä perinteeseen, mutta n tällä luennolla (ryhmissä tai lukiofilosofiassa) tämä ei perusteltua, koska emme ehdi perehtyä perinteeseen ja pohtia tulkintoja (Puolimatkan kirja tarjoaa hieman tietoa perinteistä) → tässä on kyse johdattelevasta (protreptisesta) ”kevyt-filosofiasta” n Lukioissa 2015 opetussuunnitelman perusteiden muutos yrittää pakottaa opettajat tähän suuntaan 1. 8. 2016 alkaen.

Filosofiasta 2, kevyt-filosofiaa n Merkityksellisessä maailmassa asioilla on käsitteellisiä ja loogisia suhteita. n Jos joku on naimaton, hänellä ei ole aviopuolisoa, n Puolisottomuus on empiirinen tosiseikka, mutta sitä ei tarvitse tutkia havainnoimalla tai kysymällä ihmisiltä. n Jos sanoo tai ajattelee jotain, siitä seuraa käsitteellisesti erilaisia asioita. n Joista ihminen ilman reflektiota usein tietää ja ymmärtää vain (pienen) osan.

Kevyttä kasvatusfilosofiaa n Filosofiassa on perinteisesti oltu kiinnostuneita käsitteistä, jotka ovat kiistanalaisia ja ihmiselämän kannalta keskeisiä (hyvä, oikeudenmukainen, oleminen, tieto jne. ) n M. Lipman: ”Philosophical questions are conceptual, contested and central. ” n Useimmissa empiirisissä tieteissä tällaisista käsitteistä pyritään eroon määrittelemällä tutkimuksen käsitteet tarkasti. n Kyse on silloin operationaalisesta (stipulatiivisesta) määritelmästä, joka herättää kysymyksen käsitevaliditeetista → n (kasvatus)tieteen metodologian perusteet on kasvatusfilosofian osa-alue, jota en käsittele tällä kurssilla n Koska kasvatus on inhimillisen elämän keskiössä, siinä melkein kaikki käsitteet ovat keskeisiä ja kiistanalaisia!

Huomautus n Kevyt-filosofiankin on syytä olla filosofiaa → käsitteellistä ajattelua. n Kasvatuksen alueella filosofiana esiintyy usein monenlaisia näkemyksiä, jotka eivät perustu kasvatuksen käsitteelliseen tutkimukseen. n Esimerkiksi monet laadullisen tutkimuksen menetelmät tuottavat aineiston käsitteellisiä jäsennyksiä, jotka ovat empiirisiä tutkimustuloksia tietystä aineistosta, eivät yleisiä käsitteellisiä totuuksia. n Ne voivat olla tärkeitä tuloksia, mutta ne eivät ole yleispäteviä – toisin kuin filosofia yrittää olla. n Olennainen taito on huomata, mihin väitteet perustuvat ja miten ne johdettu näistä perusteista.

Esimerkki opetuksen alueelta n Väitetään, että opettaja X (LTO, LO, AO, YO-lehtori, professori, valintanne mukaan) opettaa hyvin ja opettaja Y huonosti. n Pohtikaa pareissa (kolmisin), mitä asioita pitää tutkia, jotta asia voidaan selvittää.

Deweyn markkina-analogia n Dewey (How we think, 1910) esittää, että opetuksen ja oppimisen suhdetta voidaan verrata myyjän ja ostajan suhteeseen. n Voi yrittää myydä, mutta jos kukaan ei osta, myyntiä ei ole tapahtunut → n aloite on ostajalla ja oppijalla, sillä oppijan tavoite ei ole tulla opetetuksi vaan oppia, kuten ostajan tavoite on saada hyödyke, ei välttämättä ostaa sitä. n Analogialla on rajoituksensa, mutta se selventää opetuksen käsitteellistä rakennetta.

Opetuksen käsitteellinen rakenne n Opetuksella ja oppimisella on käsitteellinen suhde → opetus tähtää oppimiseen, se on opetuksen tavoite eli intentio → toiminta, joka ei tähtää oppimiseen ei ole opetusta, vaikka joku oppisikin siitä jotain (vaikkapa esimerkin avulla). n Opetuksen ja oppimisen käsitteellisestä suhteesta ei seuraa kausaalista suhdetta → voi yrittää opettaa, mutta oppilaat eivät opi tai oppivat eri asioita kuin niitä, joihin pyrittiin (vrt. piilo-ops). (samoin vaikkapa kirpputoripöydän myyjäkin voi jäädä vailla asiakkaita).

Opetuksen käsitteellinen rakenne (jatkuu) n Toisaalta, koska tavoitteena on oppiminen, tavoitteena on myös kausaalinen suhde. n Opetus, joka ei aiheuta aiottua oppimista, ei ole onnistunut opetuksena. n Tästä ei seuraa, että ainoa opetuksen hyvyyden mittari olisi oppiminen. n Opetukselta vaaditaan tiettyjä seikkoja opettajasta, oppilaasta ja opetettavasta asiasta. n Esimerkiksi halutaan määritellä opetus niin, että aivopesu tai indoktrinaatio ei ole opetusta. n Puolimatkan teoksessa näitä asioita on käsitelty yksityiskohtaisemmin (ja ehkä vähän monimutkaisesti mm. , koska välissä on määritelty oppimista).

Kasvatusfilosofia pähkinänkuoressa n Kasvatusfilosofia on kasvatukseen ja koulutukseen liittyvien kysymysten järjestelmällistä, teoreettista tutkimusta, jossa tarkastellaan filosofisia kysymyksiä ja käytetään usein apuna muiden filosofian alueiden, kuten etiikan, epistemologian ja yhteiskuntafilosofian käsitteitä, argumentointitapoja ja teorioita.

Kasvatusfilosofian ydinalueita 1. Mitä ovat kasvatuksen tavoitteet ja niihin liittyvät arvot. a) Opettajien kannalta olennainen alakysymys tälle on arviointi: millä perustein kasvattajia, kasvatushankkeita ja – instituutioita voidaan arvioida

Kasvatusfilosofian ydinalueita 2. Kenellä ja ketä on oikeus kasvattaa a. kotien ja vanhempien vs. koulun valta ja vastuu b. opetuksen ja kasvatuksen suhde a. keskustelukysymys: i. perusopetuksessa kasvatetaanko lukiossa? ii. entä yliopistossa n Huom. opettajaopiskelijalla on ainutlaatuinen tilaisuus tarkastella opetusta ”kateederin molemmilta puolilta”, tämä kannattaa mielessä (esim. kasvatusfilosofian ryhmätehtävässä HY opetusfilosofiasta), mutta sama ei ehkä koske kasvatusta, vai koskeeko?