Jatkuvan kasvatuksen luontovaikutukset Risto Sulkava FT Pirte Pssi

Jatkuvan kasvatuksen luontovaikutukset Risto Sulkava, FT Pirteä Pässi Oy 2018 Tässä on tehty hakkuu yläharvennuksena 1999 ja sitä edellinen hakkuu 1983

Luonnonsuojeluliitto, Ilmari Räsäsen Säätiö ja Pirteä Pässi ? ? ? • Heinäveden Vihtarissa sijaitseva Mattilan noin 250 hehtaarin tila tuli testamentilla Suomen luonnonsuojeluliitolle 2012. • Nyt tilaa hallinnoi testamentin ehtojen mukaisesti tekijän nimeä kunnioittava Ilmari Räsäsen Säätiö. • Maaseutuyritys Pirteä Pässi Oy on vuokralainen, joka toimii testamentin toiveiden käytännön työn toteuttajana: Tila toimii kestävän elämäntavan, luonnonsuojelun ja perinnemaisemien hoidon edistäjänä ja mallitilana. • Esim. jatkuvan kasvatuksen mallialueilta saatava tuotto menee Säätiön kassaan, josta taas jaetaan apurahoja testamentin mukaisesti mm. luonnonsuojelua edistävään toimintaan. • Pirteä Pässi ylläpitää perinnebiotooppeja lampaiden (alkuperäisrotu, kainuunharmaksia) avulla, järjestää mm. lammaspaimenviikkoja, talkoita, kursseja, retkiopastusta, kokous- ja virkistyspäiviä ja tarjoaa myös asiantuntijapalveluita (www. pirteapassi. fi).

Sisältö Jatkuvan kasvatuksen luontovaikutukset: Biodiversiteetti, vesistöt, ilmasto (virkistys, maisema) Jatkuvankasvatuksen hakkuunäytös Vihtarissa 2016

Jatkuva kasvatus tai jatkuvapeitteinen metsätalous • Yleistermi, joka sisältää erilaisia avohakkuuttoman metsätalouden menetelmiä: yläharvennus, erirakenteiskasvatus, poimintahakkuut, jatkuvapuustoinen metsätalous, monijaksoiskasvatus, jopa mikroaukot… • Vastakohtana jaksollinen kasvatus, eli alaharvennus – avohakkuu mallin metsätalous. • Pitkäaikaisin kokemus metsätaloudessa on erirakenteisista metsistä. Kaikki metsät kehittyvät luontaisesti erirakenteisiksi. • Oli kiellettyä 1948 -2014. Kielto oli poliittinen päätös, ns. harsintajulkilausuma – taustalla sotakorvaushakkuut ja selluteollisuuden nousu. . .

Jatkuva kasvatus on bisnestä, biotaloutta. Vihtarissa hakattiin 15 ha, josta otettiin 1500 m 3 puuta (keskim. 100 m 3/ha), tuloa n. 65 000 €. Isot koneet ja tehokasta toimintaa. Entä Luonto?

Esimerkkinä kuukkeli, liito-orava ja metsäkanalinnut Kuva: Tarmo Myntti

• Kuukkeli metsäluonnon suojelun monipuolistajana METSOyhteistoimintaverkostohanke 2009 -2011 • Laajin verkostohanke, suurin julkisuuden määrä => Kaikkien tahojen hyväksymä metsänhoito-ohjeistus kuukkelin suojeluun talousmetsissä: • www. sll. fi/kuukkeli

KUUKKELIN ELIYMPÄRISTÖ JA JATKUVA KASVATUS Perustuu tutkimukseen: Maintaining Siberian jay habitat quality through unevenaged forest management. Timo Pukkala, Risto Sulkava, Lotta Jaakkola Erkki Lähde (2013): 1. Elinympäristöindeksit (HSI) ruokailu- ja pesimishabitaatille 2. Eri-ikäiskuusikon rakenne ja käsittely optimoitiin • • Ilman rajoitteita HSI-rajoittein 3. Optimoitiin hakkuun jälkeisen puuston rakenne • Kuvattiin Weibull-jakaumalla, runkoluvulla ja maksimiläpimitalla 4. Hakkuukierto 15 vuotta 5. MT-kuusikko Keski-Suomessa

Ruokailuhabitaatti HSIRuoka=(IGISDIMustikka. ILuppo) 1/4

Ruokailuhabitaatti Kuvat: Timo Pukkala

Pesimishabitaatti HSIPesä=(IGISDILuppo) 1/3

Pesimishabitaatti Kuva: Timo Pukkala

Käytetyt mallit • Puuston kasvu: Pukkala – Lähde – Laiho 2009, 2011 • Mustikka: Miina ym. 2009 (Metla)

Kuukkeliympäristön erirakenteisena hoidon kustannukset? – mallinnustutkimus (Pukkala et al. 2012) Säilyy ruokailuhabitaattina Nyky+ Habi 7696 6384 3126 Kertymä, m 3/ha/v 5. 2 4. 4 4. 1 Jäävä PPA, m 2/ha 7. 3 10. 3 18. 5 Max läpimitta, cm 17. 6 24. 6 35. 0 Säilyy tn. myös pesimishabitaattina Nykyarvo, €/ha

Jatkuva kasvatus nousi merkittäväksi keinoksi, koska avoalueiden osuus on pidettävä kuukkelireviirillä alle 15%: ssa. Kuvassa jatkuvan kasvatuksen metsää, jossa puuston pohjapintaala on 20 m 2/ha (n. 100 m 3/ha). Kuva: Olavi Laiho Kuva: Risto Sulkava

Suojeluvaihtoehtojen ja metsän talouskäytön yhdistäminen keskeistä • Ydinalueet arvokkaita muullekin metsäluonnolle -> pyritään säilyttämään pysyvästi (METSO-paletti)

Kuukkelireviirillä • Suon-, vesistön tai pienveden laitaan kuvioidaan n. 50 m: n levyinen peitteisenä säilytettävä suojavyöhyke (erirakenteistavat hakkuut) • Korvissa ja soistumissa ei tehdä vesitalouden järjestelyjä, vältetään avoalueiden syntymistä, suunnataan puustoisille soille ennallistamista • Alikasvoksen ja naavakuusten säästäminen, pidennetty kiertoaika, yläharvennus, erirakenteistava hakkuu Kuva: Kari Leo Kuva: Risto Sulkava

• Infoa ja ohjeet -> mahdollisuus toimia oikein (jalkautus jäi kesken, jatkotutkimustarpeita yhä… mutta poiki muutakin…). Katso: www. sll. fi/kuukkeli

Sovellukset: Kanalinnut • Riistakeskuksen vetämä Riistaa Reunoilta-hanke sai merkittävintä inputtia kuukkelihankkeesta… -> Vaihettumisvyöhykkeiden merkitys tuli hyvin esille ja tietoisuuteen • Riekkosuo-ennallistuksiin uutta puhtia… -> Riistametsänhoidon ohjeet (Tapio): hyvät! -> Riistakeskuksen & MKJ: n kanalintuhankkeet • Kaikissa jatkuvan kasvatuksen menetelmät nousevat ratkaisuiksi!

Sovellus 2: Liito-oravan suojelumalli… Kuva: Martti Hario

Luontovaikutukset • Jatkuvalla kasvatuksella voidaan säilyttää avohakkuumallia paremmin biodiversiteettiä – kunhan hakkaaja ei ole liian ahne! • Pienin lisätoimin se pelastaa esimerkiksi liito-oravan, kuukkelin, metson ja satoja muita metsälajeja. • Tarvittavat lisätoimet yksinkertaisia: Toimitaan erityiskohteilla kuten avohakkuualueillakin pitäisi toimia: - Metsälain ja luonnonsuojelulain erityiset elinympäristöt ja sertifikaattien erityiskohteet säilytetään myös jatkuvan kasvatuksen alueilla – ja kunnollisilla rajauksilla! - Pysyvät säästöpuuryhmät, rehevät lehtolaikut, kosteikot, vaihettumisvyöhykkeiden säilyttäminen, soidinpaikkojen erityishoidon asiat jne. - Erityiskohteiden pysyvät säästöalueet myös jalostavat ja säilyttävät parasta geeniainesta ja synnyttävät järeää lahopuuta sekä jätti-ylispuita (n. 300 -v perspektiivillä).

1 Erityiskohteet = pysyvät säästökohteet Vihtarin jtk-alueella: 1. Pari APS-ylispuuta 2 (+++geenivarasto) 2. Rakkakivikko ja suon vaihettumisvyöhyke 3. Suppakuopan ympäristö 4. Vaihettumisvyöhyke (ekologinen käytävä, kanalintuympäristö jne) 5. Haaparyhmä 6. Liito-oravan ruokailualue Kaikki muu on peitteistä, jatkuvasti puustoista (ei avohakkuita) ja 5 vieressä on pysyvästi suojeltu luonnonsuojelualue. 3 4 6

Suppa – säästökuvio, samalla lähtötilanne yläharvennuksessa. Ei voi jättää ylispuita, kun ne täytyy ensin kasvattaa… (katse 300 v päähän)

Vihtarin yläharvennuskohdetta: 2016 poistettu reilu 100 m 3/ha, jäänyt n. 150 m 3/ha. Lähtötilanne vaikea, melko tasaikäinen männikkö, mutta hyvin lähtee liikkeelle. MTkangas, eli kuusi sopii mainiosti seuraavaksi valtapuuksi. . .

• Haapa jätettiin aina maastoon haapalahopuun lisäämiseksi • Pystyssä haapa kalkitsee ympäristönsä => lisää maaperän ravinteiden saatavuutta muille puille, eli on taloudellisestikin tuottavaa bisnestä säästää haapa metsässä, samoin ympäristöään lannoittava leppä! • Emäksinen haapa myös estää juurikäävän leviämistä kuusissa.

Vaikka lähtötilanne ei olisi häävä, hakkuun jälkeenkin metsä on metsää. Hömö- ja töyhtötiainen, puukiipijä ja muut metsän ns. peruslajit selviävät – nyt nekin ovat uhanalaistuneet.

Hallasuo Yläharvennus hakkuu 2011 edellinen hakkuu 1992 NORDIC FOREST FUNDIN METSÄSIJOITUSSTRATEGIA

Luontovaikutukset • Mahdollistaa paljon parannuksia avohakkuumalliin nähden: - Kytkeytyneisyys paranee - Pienilmasto säilyy paremmin (monet putkilokasvit ja sammalet&jäkälät, sienet) - Yhdistettynä jatkuvaan kasvatukseen perusmetsätalouden parhaat toimintatavat, saadaan melkein ihmeitä aikaan! -> Oikein toimien lopputulos on monin verroin parempi kuin avohakkuumallilla voi koskaan saavuttaa! Ahne metsägrynderi kyllä pilaa minkä tahansa menetelmän…

Mutta… • Jatkuva kasvatus ei ole ihmelääke! Jos sitä tehdään vain taloudellista tuottoa maksimoiden, ei paranna juurikaan metsälajien tilannetta. • Ei sovi suojelun korvaajaksi (ikimetsälajisto…). • Maisema-arvot ja virkistysarvot säilyvät avohakkuumallia huomattavasti paremmin, mutta suojelualueet säilyttävät myös virkistyskäytössä erityismerkityksensä (ja matkailupotentiaalinsa).

Kuvan 1 hakkuun toteutti Arvometsä Kärsämäellä syksyllä 2014 yläharvennusmenetelmällä josta metsänomistaja sai n. 4000 €/ha nettona (vähennetty Arvometsän 6% provisio). Hoitokulut hakkuun jälkeen 0 € ja 20 vuoden kuluttua seuraava yläharvennus jossa tukki % tulee olemaan suurempi koska jäljelle jäävä puusto on hyvälaatuista. Kuvan 2 avohakkuun suunnitteli ja toteutti kilpaileva toimija samaan aikaan naapuritilalla, jossa jäljelle jäänyt metsätupsu takaa sen että sertifikaatti saadaan. Hakkuutulo oli n. 6000 €/ha mutta uudistamiseen ja taimikon hoitoon menee n. 2000 €/ha Metsänomistajan nettotulo on 4000 €/ha. Tästä metsänomistaja saa merkittävää tuloa seuraavan kerran n. 50 -60 vuoden kuluttua.

Avohakkuun luontovaikutus = ei metsää eikä lajeja…

Vesistövaikutus?

Vesistövaikutukset • Jatkuvalla kasvatuksella voi välttää ojituksen ja maanmuokkauksen turvemailla kokonaan -> välttää pääosin vesistöpäästön! -> Iso hyöty! Alkava hakkuukierros ojitetuilla soilla ja sitä avohakkuumallissa väistämättä aina seuraava kunnostusojituskierros tulevat tuhoamaan pääosan vielä kelvollisista vesistöistämme – ellei menetelmää muuteta! - Puuston kasvu ei juuri vähene, talous hyötyy, menetelmät on, tutkimustietoa on, luonto- ja virkistyshyötyjä tulee. Vain halu muutokseen on puuttunut…

Valuma kasvaa, kuljetus kasvaa, vesistöhaitta väistämätön…

• Kantojen nosto aiheuttaa turpeennostoalueeseen verrattavan vesistöpäästön (ko. paikassa ehkä 10 m 3 maata vesistöön 2012) Kuvat: Risto Sulkava

• Ojitus-/naveromätästys on vähintään yhtä paha kuormittaja kuin kunnostusojitus. Mätästys seuraa käytännössä aina turvemaalla tapahtunutta avohakkuuta. (Kuvassa lietetasku) Kuvat: Risto Sulkava

• Nykymenetelmien (sekä metsätalous että turpeenkaivu) vesistövaikutuksia käytännössä: - Leväkasvua ojassa - Happamuuden tuhoamaa sammakonkutua - Mätilaatikko turvekurassa - Lima- ja sinilevää - Humusvettä ämpärissä

* Ojitettu suo: jätetty puustoa yli 100 m 3/ha (myös hieskoivua, tehokasta haihduttajaa) => haihduttaa kaiken ylimääräisen veden => ei tarvitse kunnostusojittaa => valtava vesistöhyöty! * Turvemaa taimettuu helposti ja varmasti!

Ilmastovaikutukset • Jokainen hakkuu pienentää aina sekä metsän hiilensidontaa että hiilivarastoa! Jatkuvapeitteiseen metsään jää enemmän puuta = hiilensidonta on suurempaa ja metsän keskimääräinen hiilivarasto on isompi kuin avohakkuumallin metsätaloudessa. • Maanmuokkauksen tehtävä on lisätä ravinteiden vapautumista, eli hiilen vapautumista taivaalle. Jatkuva kasvatus pienentää metsätalouden aiheuttamaa maaperän ilmastopäästöä, joka on avohakkuun ja maanmuokkauksen jälkeen on pahoin negatiivinen. • Avohakkuussa orgaanista ainetta karkaa vesistöihin erityisesti turvemailta. Se aiheuttaa vielä järvissäkin CO 2 ja metaanipäästöjä ja rehevöitymistä. Avohakkuuttomat menetelmät vähentävät haittaa merkittävästi.

(Joosten 2009) 0 100 200 Hiilivaraston muutos ojituksen ja avohakkuun jälkeen 300

• Turvemailla on vielä epäselvää, pystyykö avohakkuutonkaan metsätalous pysäyttämään kertaalleen ojitettujen turvemaiden turpeen hajoamista, eli hiilivuotoa taivaalle. Hidastaa kuitenkin varmasti (lisätutkimustarve!!). • Joka tapauksessa ainakin vesistöjen kautta tulevat ilmastopäästöt vähenevät. • Metsäsektorilla ei ole varaa uuteen vesistöjen pilaamiskierrokseen ja ilmastopolitiikassakin turvemaiden C-varastojen säilyttämisen merkitys kasvaa väistämättä! => On teollisuudenkin etu, että avohakkuut turvemailla kielletään kokonaan – mitä pikemmin, sen parempi!

KIITOS! Pyri tällaiseen… ristosulkava 3@gmail. com www. pirteapassi. fi