Teknologia oppiminen ja opettamimen Eero Salmenkivi OKL kyttytymistieteellinen

Teknologia, oppiminen ja opettamimen Eero Salmenkivi OKL, käyttäytymistieteellinen tiedekunta

Kysymys n Miksi ihminen on ollut viime aikoina evoluutiossa jopa vaarallisen menestyksekäs? n Miksi ihminen on onnistunut sopeutumaan moniin maapallon elinympäristöihin?

Vastaus n Ihminen pystyy säilyttämään opittuja taitoja! n Tämä tapahtuu aivan eri tavoin kuin millään (muulla) eläinlajilla. n Voi olla, että tähän syynä jokin biologinen ominaisuus, kuten aivojen tai kurkunpään rakenne, mutta voi myös olla, että tämä ilmiö on vastaavasti vaikuttanut aivojen rakenteeseen. n Tämä on (yksi) kulttuurin ydintekijöistä. n Tämä myös merkitsee, että opitun tallentamisen tapa on olennaista ihmisyhteisöille ja siten tietysti myös niissä tapahtuvalle oppimiselle ja opettamiselle. ’

Kysymys n Millaisia opittujen tallentamisen päätapoja ihmiskunnan historiassa on ollut?

Vastaus 1. Suullinen n Riippuu yksilöiden muistista → esim. vanhojen ihmisten arvostus n Muistitekniikat (esim. rytmi, formulat jne. ) 2. Kirjallinen n Kirjuri n Lukutaito n kirjapainotaito 3. Digitaalinen (elektroninen) n Muunlaisiakin toki on (erilaiset kuvalliset tallennusmuodot).

Tilanne n Olemme selvästi keskellä merkittävää kulttuurista murrosta informaation tallennuksessa → tämä on otettava huomioon opetuksessa. n Ongelmana on, että murros on niin uusi, että sen ymmärtäminen saati soveltaminen voi olla vaativaa. n Esim prof. K. Lonka on usein korostanut, että olemme tilanteessa, jossa oppilaat ovat (usein) ns. diginatiiveja ja opettajat (usein) eivät → opettajan vaikea hallita teknologiaa ja ajattelutapaa, joka oppijoille luonnollinen (ja vastaa kulttuurin suuntaa). n Yhtenä apuna voi olla edellisen murroksen ymmärtäminen.

Sokrateen menetelmä esimerkkinä suullisesta opetuksesta n Nk. sokraattinen menetelmä, sokraattinen dialogi, keskustelu tai kysely on ollut usein suosittua kasvatuksen teoriassa, erityisesti ns. kognitiivisen käänteen jälkeen. n On kuitenkin epäselvää, mitä menetelmällä on tarkoitetaan. Useissa tapauksissa näytetään lähinnä tarkoitettavan opettajan johtamaa kyselyä tai keskustelua, joka ei ole läksyn kuulustelua. (Ks. Salmenkivi 2008. ) n Tässä tarkastelussa Sokrates on joidenkin Platonin dialogien hahmo (suomennoksissa lähinnä Teosten osasissa I ja II olevat dialogit).

”Suullinen”: elenkhos n Antiikin filosofian tutkimuksessa Sokrateen menetelmästä käytetään yleisesti kreikankielistä termiä elenkhos. n Elenkhosta on viime vuosikymmeninä tutkittu ahkerasti. Listaan seuraavassa joitain sen keskeisiä tunnuspiirteitä (kirjallisuusviitteistä ks. Salmenkivi 2010, 53 – 58): 1. Sokrates käytti menetelmää turuilla ja toreilla – missä tahansa. 2. Sokrates keskusteli kenen tahansa keskusteluun tosissaan ryhtyvän kanssa – orjasta (Menon) suuriin sotapäälliköihin (Lakhes). 3. Keskustelu koski hyveitä tai laajemmin hyvää elämää. 4. Keskustelu oli henkilökohtaista. 5. Keskustelulla oli suhteellisen vakioinen rakenne. 6. Keskustelu oli suullista.

Henkilökohtaisuus NNIKIAS Sinä et tunnu tietävän, että jos joku joutuu Sokrateen tuttavaksi ja puheisiin hänen kanssaan, hän pyörittelee toista keskustelun kuluessa niin että vaikka toinen olisi alkanut puheen aivan muusta aiheesta, hän ei voi lopettaa ennen kuin on joutunut antamaan selonteon itsestään ja kertomaan millä tavoin elää ja on siihen asti elänyt. (Lakhes 187 e. )

Elenkhoksen rakenne n Sokrates saa vastaajalta päävastauksen (useimmiten jonkin hyveen määritelmän), he sopivat joistain muista väittämistä, joiden avulla Sokrates osoittaa määritelmän epätyydyttäväksi: ”SOKRATES Kun nyt kerran kaikkien hyve on sama, yritä muistaa mitä Gorgias väittää sen olevan ja sinä kaiketi myös. MENON Se on kykyä hallita ihmisiä, jos kerran haluat kuulla sen, mikä mielestämme on kaikille hyveille yhteistä. SOKRATES Sitä juuri haluan. Onko se sitten sinusta lapsessakin hyve ja onko isännän hallitseminen orjan hyve? Onko se enää orja, joka hallitsee toista? MENON Ei oikeastaan. ” (Menon 73 c-d. ) n Argumentaatio voi olla hyvin sofistikoitunutta, mutta metodisia päättelyperiaatteita ei yleensä esitetä dialogissa.

Elenkhoksen edut n Opetuksellisesti Sokrateen metodilla oli monia etuja (Nails 1995 199 – 200): 1. Menetelmä mukautui luontevasti kulloisenkin keskustelukumppanin kykyihin. 2. Epäselvyydet tulivat saman tien ilmi ja voitiin heti selvittää, vaikkapa piirtämällä tarvittavia kuvioita hiekkaan. 3. Keskusteluna kasvotusten (mutta usein yleisön seuraamana) johtopäätösten henkilökohtainen velvoittavuus oli ilmeistä. 4. Keskustelu oli antidogmaattista, koska siinä ei ollut ulkopuolisia sisällöllisiä väittämiä, joihin täytyi sitoutua. n Kaiken kaikkiaan keskustelulla oli välitön yhteys keskustelijoiden jokapäiväiseen elämänmuotoon. n Mitkä ovat tällaisen suullisen keskustelumenetelmän heikkoudet ja puutteet?

Elenkhoksen haitat n On hyvä muistaa, että Platonin dialogit eivät ole raportteja käydyistä keskusteluista, mutta jos kyse olisi (filosofian) opetustilanteiden havainnoinnista, haittoina voisi nähdä ainakin (Nails 1995, 212): 1. Suuri osa keskustelukumppaneista lähtevistä kyselyistä tuskin olisi filosofisesti kovin mielenkiintoisia. 2. Kun keskustelu alkaa aina uuden ihmisen kanssa nollatilanteesta, on mahdotonta kasautuvasti rakentaa oppimista → ei päästä kovin syvälle tai pitkälle. 3. Antidogmaattisuuden edun kääntöpuolena on se, että (tulevissakaan) keskusteluissa ei ole mitään yhteistä viitepistettä, josta jatkaa, mikä johtaa myös tulkinnallisiin vaikeuksiin. Nailsin mukaan tämä on yksi syy siihen, miksi lähes kaikki myöhemmät antiikin filosofikoulut saattoivat pitää itseään Sokrateen työn jatkajina.

”Kirjallinen”: Platon n Monet piirteet Platonin dialogeissa osoittavat, että Platon oli hyvin tietoinen Sokrateen menetelmän rajallisuudesta, esimerkiksi se, että Sokrates ei juuri näytä dialogeissa saavan keskustelukumppaneitaan muuttamaan elämäntapaansa (ks. esim. G. A. Scott 2000; D. Scott 2006). n Nailsin (1995, 213– 235) mukaan Platon yritti korjata Sokrateen menetelmän puutteita sen hyvät puolet säilyttäen perustamalla Akatemian ja kirjoittamalla dialogeja.

Akatemia n Akademeia oli Hekadēmus-nimisen sankarin mukaan nimensä saanut pyhitetty alue, joka sijaitsi n. 1, 5 km Ateenan Dipylon- portilta luoteeseen ja jossa oli gymnasion (urheilukenttä/-halli). n 380 -luvun puolivälissä eaa. Platon lunasti alueelta itselleen palstan, jossa oli talo. n Jo antiikissa maantieteellisestä nimityksestä siirryttiin merkitykseen ”Platonin koulu”. n Kyseessä ei ollut koulu/yliopisto siinä mielessä, että Akatemiassa ei ollut tutkintoja eikä hallintoa. n Kyseessä oli hyvin vapaamuotoinen tutkijoiden yhteenliittymä, jossa tutkittiin kaikenlaisia asioita. n Platonin näkemyksistä poikkeaminen oli sallittua ja yleistä (ns. dogmaattinen kausi alkoi vasta vuosikymmeniä Platonin kuoleman jälkeen).

Akatemia (2) n Mukana oli filosofian lisäksi ainakin biologiaa; aikalaiskomediassa pilkataan akatemialaisia kurpitsan määrittelystä. n Pääpaino oli matematiikalla ja filosofialla. n Monet aikakauden tunnetuista poliittisista neuvonantajista olivat myös opiskelleet Akatemiassa. n Keskeinen työmuoto oli yhdessäolo (synūsia) tutkittavan asian äärellä. n Toiminnassa Sokrateen suullinen filosofointitapa yhdistyi kirjalliseen työskentelyyn.

Dialogit n Kirjalliset dialogit tarjosivat sellaisen yhteisen viitepisteen, joka Sokraateen keskusteluista puuttui. n Tämä ei tarkoittanut sitä, että Platon olisi arvostanut niitä enemmän kuin keskusteluja. Ne olivat ennen kaikkea apuvälineitä filosofisessa tutkimuksessa. n Korkeammalle tasolle suuntautunut filosofia, josta filosofi "toivoo paljon ja jonka hän uskoo tuottavan hyvän sadon" (Faidros 276 b), oli ensisijassa suullista.

Dialogit : Faidros "SOKRATES Voisiko ajatella että se jolla on tieto hyvästä ja kauniista ja oikeasta, suhtautuu toukoonsa kevyemmin kuin maanviljelijä? FAIDROS Ei missään nimessä. SOKRATES Siinä tapauksessa hän ei vakavissaan kirjoita veteen, ei kylvä kynällään musteeseen sanoja jotka eivät pysty itseään puolustamaan eivätkä ilmaisemaan totuutta selvästi. FAIDROS Todennäköisesti ei. SOKRATES Ei tietenkään. Kirjallisia puutarhoja hän viljelee huvin vuoksi ja pannakseen asioita muistiin sen varalta että tulee vanhaksi ja unohtavaiseksi, ja ollakseen hyödyksi niille jotka kulkevat hänen jalanjäljissään. Hän iloitsee nähdessään hennot oraat, ja kun muut huvittelevat omalla laillaan, kastelevat mantuaan, juopottelemalla ja siihen verrattavilla riemuilla, nauttii hän omasta ajanvietteestään. FAIDROS Viihtyminen kirjallisten esitysten parissa, oikeudenmukaisuudesta ja muista mainitsemistasi asioista tarinoiden, se onkin paljon hienompaa ajanvietettä – sille joka siihen pystyy – kuin nuo toiset, alhaiset nautinnot! SOKRATES Totta kyllä, mutta luulisin, että tämä harrastus tuottaa vielä paremman tuloksen, silloin kun puhuja dialektisella taidolla istuttaa ja sopivaan sieluun kylvää tietoon perustuvia opetuksia jotka pystyvät auttamaan sekä itseään että istuttajaa, jotka eivät ole hedelmättömiä vaan sisältävät siemenen josta taas vuorostaan nousee uusia ajatuksia taimelle muissa sieluissa. Näin opetuksen siemen pysyy ikuisesti elossa ja tekee kylväjästä niin onnellisen kuin ihminen vain voi olla. " (Faidros 276 c-277 a. )

Kontrasti: suullinen vs. kirjallinen n 1960 -luvun antropologisista tutkimuksista ja erityisesti Eric Havelockin tuotannosta lähtien on pohdittu kirjoitustaidon yleistymisen roolia antiikin Kreikan ajattelun kehityksessä sekä erityisesti Platonin ja Sokrateen suhteessa. n Nykyään on kuitenkin selvää, että 1960 -luvun tulkinnat ”lukutaidottomasta” Sokrateesta ja ”kirjallisesta” Platonista olivat ylilyöntejä. n Platonin oma kanta (esim. edellisen lainauksen perusteella) on selvästi suullisen ilmaisun puolella ja tarina lukutaidon kehityksestä ja vaikutuksesta ajatteluun on paljon monimutkaisempi kuin 1960 -luvulla uskottiin.

Suullinen vs. kirjallinen (2) n On toki todennäköistä, että siirtymisellä (ylimpien luokkien osalta) kirjalliseen kulttuuriin on ollut ajattelua ohjaavia vaikutuksia. n Didaktisesti on selvää, että oppimisprosessit ja sivistyksen luonne ovat kytköksissä tiedontallennustekniikoihin. n Puhekulttuurissa muistitekniikat, kuten runomitta ja toistuvat epiteetit, ovat tärkeitä tiedon ja oppimisen apuvälineitä. n Perinteisessä kirjallisessa kulttuurissa taas kirjatiedon omaksuminen, ”lukeneisuus” on oppineisuuden ja sivistyksen muoto.

Uudet kontrastit: suullinen vs. kirjallinen vs. digitaalinen n Sinänsä kysymys tiedontallennuksen, yleissivistyksen ja opetuksen suhteesta on hyvin ajankohtainen. n Puhe- ja kirjallisen kulttuurin siirtymää vastaavasti siirtyminen digi-aikaan (esim. wikipediaan informaation lähteenä), on merkinnyt muutosta ”informaatiotiedon” roolin dramaattisessa vähenemisessä oppimisen tavoitteena ja ”sivistyksenä”. n Esimerkiksi Suomessa vielä 2000 -luvun alussa aloittavan yliopisto-opiskelijan ”yleissivistystä” kuvasi jossain määrin yo-tutkinnon yleisreaalikoe, joka jäi historiaan vuonna 2006 osin konstruktivistisella ja kunkin oppiaineen syvällistä asiantuntemusta korostavalla didaktisella argumentaatiolla.

Hyvien piirteiden säilyttäminen: Platon n Platonin kysymys Sokrateen filosofisen käytännön hyvien piirteiden säilyttämisestä on siten hyvin ajankohtainen. n Nailsin mukaan tässä olennaista on filosofisen tutkimuksen kaksinkertaisen avoimuuden (double openendedness) säilyttäminen. n Tämä tarkoittaa sitä, että eivät ainoastaan tutkimuksen lopputulokset vaan myös sen lähtökohdat ovat jatkuvasti avoimena kyseenalaistukselle. n Nailsin mukaan periaatteen artikuloi eksplisiittisesti vasta C. S. Peirce (1839 – 1914), vaikka sen tyypillisempänä edustajana voi pitää Platonia.

Hyvien piirteiden säilyttäminen: Nyt n Jos ei tarkastella ainoastaan Sokrateen toimintaa vaan yleisesti filosofian opetuksen ja tutkimuksen luonnetta kysymykseksi jää rakentuvan tradition (esim: dialogit, Akatemia, platonismi, länsimainen filosofia) ja jokapäiväisen elämänmuodon yhteyden säilyttäminen. n Pääseminen kasvatuksessa ja opetuksessa laajoihin ja syviin tavoitteisiin edellyttää jossain määrin säilyvää perinnettä, joka antaa yhteisen viitepisteen pidemmälle menevälle tutkimukselle ja opetukselle. n Vaarana on kuitenkin tämän perinteen erkaantuminen merkityksellisestä jokapäiväisestä elämästä.

Hyvien piirteiden säilyttäminen: Nyt (2) n Traditiot (esim. filosofiset, tieteelliset ja uskonnolliset) luonnollisesti ohjaavat myös jokapäiväisen elämän muutoksia. n Jos nuo traditiot itse menettävät suhteensa jokapäiväiseen elämään, tuo ohjaus rakentuu dogmaattisesti ja/tai teknisesti (teknokraattisesti) hyvää elämää kunnioittamatta. n Miten ja mitä hyviä ominaisuuksia meidän tulisi nyt yrittää varjella, on vaikea ja kiinnostava kysymys. n Platonilta ja kaksinkertaisesta avoimuudesta on tässä haasteessa joka tapauksessa syytä ottaa oppia.