Opetuksen arviointi ja kehittminen ET ja filosofia Oppilaitosten

Opetuksen arviointi ja kehittäminen, ET ja filosofia: Oppilaitosten arviointi Eero Salmenkivi Opettajankoulutuslaitos

Hallintokulttuurin muutos n On olemassa erilaisia hallintokulttuureja. n Suomalaisessa opetustoimessa siirryttiin 1990 -luvun alkupuolella byrokraattisesta keskusjohtoisesta kulttuurista tavoite-, talous- ja arviointiohjaukseen. n Tämä tarkoittaa sitä, että keskitetyn ohjeistuksen (esim. oppikirjojen arviointi ja hyväksyminen + KH/AKH/OPH kiertokirjeet) sijaan annetaan opetusuunnitelman perusteet (tavoite), tietty määrä rahaa (oppilaskohtainen korvaus + korvamerkittyjä erityisrahoja) ja lähinnä pistokoetyyppisellä arvioinnilla seurataan, totuteutuvatko tavoitteet (ja riittävätkö rahat). n Taustalla toisaalta lama ja hallinnon merkittävä supistaminen, toisaalta liike-elämän johtamisopit.

Merkitys käytännön tasolla n n Opetuksen järjestäjällä (kunnalla) suuri päätösvalta. Opettajat tekevät OPSit. Oppikirjan rooli tulisi oikaista. Arviointien merkitys?

Arvioinnit n Erilaisia kansallisia ja kansainvälisiä arviointeja. n Lippulaivana PISA (=OECD: n oppimistulosten arviointi tietyissä oppiaineissa). n Myös kansallisia oppimistulosten arviointeja (esim. UE, UO, ET, tapakasvatus/Rusama, 2002 (kevät 2001)). n Arviointien vaikutus ohjaukseen? n Perusopetuksessa uusi laaja-alainen laadun arviointi 2009. n Käytännön arviointeina ranking-listat (yo) ja ruohonjuuri tason Matteus-ilmiöt (Helsinki käyttänyt joskus lääkkeenä ns. positiivista segregaatiota).