Deskriptiivinen ja normatiivinen monikulttuurisuus Yliopistonlehtori Eero Salmenkivi Opettajankoulutuslaitos

Deskriptiivinen ja normatiivinen monikulttuurisuus Yliopistonlehtori Eero Salmenkivi Opettajankoulutuslaitos Käyttäytymistieteellinen tiedekunta

Monikulttuurisuuden jako 1. Deskriptiivinen n Kulttuurit ovat yleensä olleet vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. n Sen lisäksi kulttuurit sirpaloituvat alakulttuureiksi n Kulttuurit muuttuvat jatkuvasti → ei ole puhtaita kulttuureita → ns. kulttuurifundamentalismi, joka näkee kulttuurit selvärajaisina ja korostaa kulttuurien keskinäisen vuorovaikutuksen ongelmallisuutta, on (myös empiirisesti) virheellinen kanta.

Deskriptiivinen monikulttuurisuus n Monikulttuurisuus on siis tosiseikka, joka pätee kulttuureille (lähes aina). n Ns. globalisaatio on merkittävästi kiihdyttänyt kulttuurien keskinäistä vuorovaikutusta, joten esim. Suomessa voidaan puhua monikulttuuristumisesta deskriptiivisenä faktana. n Suomi on edelleen kulttuurisesti/katsomuksellisesti eurooppalaisittain melko homogeeninen, vaikka se ei koskaan ole ollut puhtaan monokulttuurinen. n Homogeenisuuden suhteen alueellinen variaatio on suurta, esim. Helsingin koulupiireistä joissain 0– 2 % suomi toisena kielenä oppilaita, joissain 20– 40 %.

Normatiivinen monikulttuurisuus 2. Normatiivinen monikulttuurisuus n Historiallisesti: Eurooppalaisen kulttuurin nyrjähtäminen paikoiltaan (ks. Derrida niin&näin 1/1997) n Monikulttuurisuustutkimuksessa on erilaisia suuntauksia, esim. kriittinen monikulttuurisuus. Ydinsisältö n Hyväksyä oman position edellytyksellisyys. n Hyväksyä Toiseus. n Tämä on sekä OPS: n että ET: n arvoperustan virallinen totuus. n Jos sitä ei (opetuksessaan) hyväksy lienee mahdotonta toimia (et-)opettajana.

Jatkokehittelyjä n Normatiivinen monikulttuurisuus lienee ainoa kestävä tapa suhtautua deskriptiiviseen monikulttuurisuuteen. n Normatiivisen monikulttuurisuuden voi oikeuttaa esim. ajattelemalla, että kukin kulttuuri on onnistunut kehittämään omia erityisiä hyvien yhdistelmiä. n Hyvän arvoa ei voi käsitteellisesti kieltää n Yhden hyvien yhdistelmien olemassaolo ei käsitteellisesti ole uhka toisen olemassaololle (resurssikamppailu on eri kysymys)

Jatkokehittelyjä n Normatiivinen monikulttuurisuus ei ole ongelmatonta filosofisesti ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta, esim. n tarvitaan jonkinlainen yhteinen arvopohja n esim. ihmisoikeusetiikassa tästä seuraa universalistinen korostus n Maahanmuuttokriittisyys ja kansallisen identiteetin korostus eri Euroopan maissa asettavat kasvavia paineita normatiivisen monikulttuurisuuden roolille kasvatuksessa. n Huom. Uskontodialogissa ja uskonnon didaktiikassa yleistynyt tapa puhua moniuskontoisuudesta on syrjivää, koska se ei tunnusta uskonnotonta kulttuuria, jos haluaa välttää ’kulttuuri’-termiä on syytä puhua monikatsomuksisuudesta.