Johdatus kielifilosofiaan Markus Lammenranta Helsingin yliopisto 2016 per

Johdatus kielifilosofiaan Markus Lammenranta Helsingin yliopisto 2016, per. 1 Tentti 17. 10. Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 1

Filosofian ydinalueet • Mitä on olemassa? Millainen todellisuus on? – metafysiikka (ontologia) • Miten tieto todellisuudesta on mahdollista? Mitä voimme tietää? Mitä on tieto? – tieto-oppi • Miten kieli ja mieli esittävät todellisuutta? – kielifilosofia – mielenfilosofia • Miten meidän pitäisi toimia? – normatiivinen etiikka – toiminnan filosofia Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 2

Kielellinen käänne filosofiassa (analyyttinen filosofia) • The Linguistic Turn, toim. Richard Rorty, 1967. • Taustavaikuttajia: G. E. Moore (1873 – 1958, Bertrand Russell (1872 – 1970), Gottlob Frege (1848 – 1925). 1. Ongelmallinen arkikieli tuli korvata ideaalisella kielellä, jossa filosofiset ongelmat pystytään muotoilemaan ja ratkaisemaan. 2. – Russell, varhainen Wittgenstein, looginen positivismi, Quine, Goodman Filosofiset ongelmat häivytetään tai ratkaistaan arkikielen tutkimisella. – Myöhäinen Wittgenstein, Oxfordin arkikielen filosofia (J. L. Austin, G. Ryle, P. Strawson) • John Searle: lingvistinen filosofia (linguistic philosophy) ja kielifilosofia (philosophy of language) Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 3

3 kielentutkimuksen osa-aluetta • Syntaksi tutkii kielioppia. – Mitkä sanajonot ovat kielen (oikein muodostettuja) lauseita ja miksi? – Mikä on sanojen suhde toisiinsa? • Semantiikka tutkii merkitystä. – Mistä kielen ilmaukset saavat merkityksensä? – Mikä on kielen ja maailman suhde? • Pragmatiikka tutkii kielenkäyttöä. – Miten kieltä käytetään kommunikaatiossa ja muissa sosiaalisissa käytännöissä? Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 4

Kurssin sisältö 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13. Merkitys ja referenssi Määräiset kuvaukset Nimet ja kuvaukset Suora referenssi Mitä on merkitys? Empiristiset teoriat Käyttöteoriat Psykologiset teoriat Totuusehtoteoriat Intensionaalinen (mahdollisten maailmojen) semantiikka Konteksti Puheaktit Keskusteluimplikaatio Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 5

Merkitys ja ymmärrys 1. Eva Braun synnytti Hitlerille pojan, joka pakeni sodan lopussa Suomeen, jossa hän esiintyi nimellä ”Aatu Hiltunen”. 2. Rhiak cmdoö ha. Bdp 3. Korkki kaikki vielä kipu tähden. • Kielen kompositionaalisuus: Kompleksisen ilmauksen (lauseen) merkityksen määräävät ilmauksen (lauseen) rakenne ja sen osatekijöiden (sanojen) merkitykset. Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 6

Selitettävät tosiasiat • Jotkut merkki- ja äänijonot ovat mielekkäitä lauseita. • Mielekkäät lauseet muodostuvat osista, jotka ovat itse mielekkäitä. • Jokaisella mielekkäällä lauseella on jokin erityinen merkitys. • Kielitaitoiset ihmiset pystyvät sekä ymmärtämään että tuottamaan kielen lauseita välittömästi ja ilman ponnistuksia. Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 7

Yksilötermit ja predikaatit • Atomilauseita: 1. Kuu on keltainen. 2. Kuu kiertää Maata. • ”Kuu” ja ”Maa” ovat yksilötermejä. Ne viittaavat yksilöolioon. – ”Kuu” viittaa Kuuhun. ”Maa” viittaa Maahan. – Kuu ja Maa ovat taivaankappaleita. ”Kuu” ja ”Maa” ovat sanoja. (sanan käyttäminen/mainitseminen) • Kun yksilötermit poistetaan lauseesta, saadaan predikaatti: 1. _ on keltainen. 2. _ kiertää _: ta. Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 8

Referentiaalinen teoria (naiivi semantiikka) • • MERKITYS = REFERENTTI (viittauksen kohde). Yksilötermin referentti on se todellinen olio, johon se viittaa. – ”Timo Soini” viittaa Timo Soiniin. Mikä on predikaatin referentti? – ”on keltainen” soveltuu kuuhun (on totta kuusta), mutta kuu ei ole sen merkitys. – Locke: Predikaatin merkitys on idea sen henkilön mielessä, joka predikaattia käyttää. • Ongelma: ideat ovat yksityisiä ja subjektiivisia, kun merkitykset ovat julkisia ja objektiivisia. – Predikaatin merkitys on niiden objektien luokka tai joukko, joihin se soveltuu (ekstensio). • Ongelmia: (1) Predikaateilla, joilla on eri merkitys, voi olla sama ekstensio. (2) Predikaatin merkitys pysyy samana, vaikka sen ekstensio muuttuu. – Predikaatin merkitys on ominaisuus tai relaatio, johon se viittaa (jota se konnotoi). Mikä on lauseen referentti? – Lauseen merkitys on se propositio, johon se viittaa. – Lause ”Kuu on keltainen” viittaa propositioon <Kuu, keltaisuus>. Se on tosi, jos ja vain jos Kuulla on ominaisuus keltaisuus. Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 9

Referentiaalinen teorian ongelmia 1. Joillakin mielekkäillä ilmauksilla ei ole referenttiä. – ”ja”, ”takia” ja ”melko” 2. Joidenkin mielekkäiden ilmausten referentti vaihtelee käyttötilanteesta toiseen. – Indeksikaaliset ilmaukset: ”minä”, ”tämä” ja ”tänään” 3. Merkityksen samaistaminen referenttiin johtaa ongelmiin jopa selvästi viittaavien termien tapauksessa. Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 10

Yksilötermit (singular terms) • Yksilötermit ovat ilmauksia, joiden tarkoitus on viitata yksittäisiin ihmisiin, paikkoihin , tapahtumiin ynnä muihin objekteihin. • Erisnimet: ”Paavo ”, ”Miina Äkkijyrkkä”, ”Suomen talvisota”, ” 7”, . . . • Määräiset kuvaukset: ”Suomen tasavallan presidentti”, ”maailman nopein mies”, . . . • Pronominit: ”tämä”, ”tuo”, ”se”, ”minä”, ”sinä”, ”hän”, . . . Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 11

Ongelma 1: Fiktiiviset nimet ”Joulupukilla on parta. ” ”Sherlock Holmes käytti oopiumia. ” ”Odysseus sitoi itsensä laivan mastoon. ” • Nämä lauseet näyttävät täysin mielekkäiltä. Referentiaalisen teorian mukaan ne ovat kuitenkin mielettömiä, koska ”Joulupukki”, ”Sherlock Holmes” ja ”Odysseus” eivät viittaa mihinkään. • < - , parrakkuus>, < - , ooppiumin käyttäminen>, < - , itsensä laivan mastoon sitominen> Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 12

Ongelma 2: Negatiiviset eksistenssiväitteet • ”Pegasosta ei olemassa. ” • ”Joulupukkia ei olemassa. ” Paradoksi: (1) Pegasosta ei olemassa. (2) ”Pegasos” viittaa Pegasokseen. (3) Sen, mihin viitataan, täytyy olla olemassa. • Alexius Meinong (1853 -1930) hylkäsi 3: n. – Meinongin slummin asukkailla ei olemassaoloa. • Frege ja Russell hylkäsivät 2: n ja siis referentiaalisen teorian. Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 13

Ongelma 3: Identiteettilauseen informatiivisuus 1. ”Aamutähti = Iltatähti” 2. ”Aamutähti = Aamutähti”, ”Venus = Venus” • Referentiaalisesta teoriasta seuraa, että lauseet sanovat täsmälleen saman asian, nimittäin, että tietty planeetta on identtinen itsensä kanssa, mikä on triviaali ja välttämätön totuus. • 1 on kuitenkin a) informatiivinen ja b) kontingentti toisin kuin 2. Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 14

Ongelma 4: Asennelauseet ja vaihdettavuus • Referentiaalisesta teoriasta seuraa, että samaan viittaavat termit ovat vaihdettavissa toisiinsa ilman, että lauseen merkitys ja totuusarvo (totuus tai epätotuus) muuttuvat. 1. Pekka uskoo, että Aamutähti on planeetta. 2. Pekka uskoo, että Iltatähti on planeetta. – 1 voi olla tosi ja 2 epätosi, vaikka ”Aamutähti” ja ”Iltatähti” viittaavat yhteen ja samaan objektiin. Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 15

Gottlob Frege (1848 – 1925) • • "Über Sinn und Bedeutung“ (1892) Kaksi merkityksen lajia: mieli ja referentti Referentti = se, mihin ilmaus viittaa. Mieli: (1) se, miten referentti on annettu (referentin ilmenemisen tapa), (2) mieli määrää referentin, (3) mieli sisältää ehdon tai kriteerin, jonka referentin täytyy täyttää. (4) mieli ei ole mielessä, vaan se on abstrakti objekti, jonka useampi henkilö voi tajuta. Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 16

Mieli ja referentti viittaa Yksilötermi ilm ais ee Referentti ä Mieli rä ä ä m x viittaa y: hyn, jos ja vain jos x ilmaisee mielen, joka määrää y: n. Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 17

Fregen ratkaisut 1. ”Sherlock Holmes käytti oopiumia. ” – Mielekäs mutta vailla totuusarvoa (referenttiä) 2. ”Pegasosta ei olemassa. ” – Mielekäs ja tosi 3. ”Aamutähti = Iltatähti” • Informatiivinen ja kontingentti 4. Pekka uskoo, että Aamutähti on planeetta, muttei usko, että Iltatähti on planeetta. • Mahdollista, koska että-lauseessa referenttinä onkin mieli. Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 18

Bertrand Russell (1872 – 1970) • ”On Denoting” (1905) • Määräiset kuvaukset: ”Suomen tasavallan presidentti”, ”maailman nopein mies” – Näyttävät viittaavan johonkin tiettyyn yksilöön ja johtavan näin ollen em. ongelmiin. – Russell kuitenkin antoi niille analyysin, joka osoittaa, etteivät ne ole viittaavia ilmauksia (yksilötermejä). • Kontekstuaalinen määritelmä: termi määritellään antamalla analyysi (parafraasi) lauseelle, jossa se esiintyy. – Paljastaa lauseen loogisen rakenteen. Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 19

Määräisten kuvausten analyysi ”Warverleyn tekijä oli skotti. ” a) Ainakin yksi henkilö kirjoitti Warverleyn. b) Enintään yksi henkilö kirjoitti Warverleyn. c) Kuka tahansa kirjoitti Warverleyn, hän oli skotti. a) – c) On olemassa yksi ja vain yksi henkilö, joka kirjoitti Warverleyn ja joka oli skotti. Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 20

Kolmannen poissuljetun laki • P tai ei-P. (Kolmatta vaihtoehtoa ei ole. ) 1. Ranskan nykyinen kuningas on kalju. 2. Ranskan nykyinen kuningas ei ole kalju. (Ei ole niin, että Ranskan nykyinen kuningas on kalju. ) 3. On olemassa yksi ja vain yksi henkilö, joka on Ranskan nykyinen kuningas ja joka on kalju. 4. On olemassa yksi ja vain yksi henkilö, joka on Ranskan nykyinen kuningas ja joka ei ole kalju. Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 21

Russellin väite erisnimistä • Aito (looginen) erisnimi viittaa objektiin. – Sen ainoa semanttinen tehtävä on poimia objekti. Sen merkitys on siis referentti. • Voimme viitata vain johonkin sellaiseen, josta olemme suoraan tietoisia (knowledge by acquiantance). – Omat kokemukset (sense-data), minä (? ) • Aitoja (loogisia) erisnimiä ovat vain demonstratiiviroponominit ”tämä” ja ”tuo”, joilla voimme viitata omiin kokemuksiimme, sekä ”minä”, jolla voimme viitata itseemme (? ). • Normaalit (kieliopilliset) erisnimet eivät ole aitoja erisnimiä vaan piilotettuja (lyhennettyjä) määräisiä kuvauksia. – Ne siis viittaavat kohteisiinsa vain kuvauksen kautta (siihen kohteeseen, joka täyttää kuvauksen). – Vrt. Frege: erisnimi ilmaisee mielen, jota voidaan kuvata määräisellä kuvauksella Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 22

Russellin ratkaisut 1. ”Sherlock Holmes käytti oopiumia. ” – Mielekäs mutta epätosi. 2. ”Pegasosta ei olemassa. ” ”Ei ole niin, että Pegasos on olemassa. ” – Mielekäs ja tosi 3. ”Aamutähti = Iltatähti” 4. Pekka uskoo, että Aamutähti on planeetta, muttei usko, että Iltatähti on planeetta. Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 23

Russellin teorian kritiikkiä 1. Määräiset kuvaukset eivät toimi siten, kuin Russell esittää (Peter Strawson, Keith Donnellan). 2. Tavanomaiset nimet eivät ole lyhennettyjä määräisiä kuvauksia (Saul Kripke). – Kritiikki osuu myös Fregen teoriaan. Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 24

Peter Strawsonin kritiikki • ”On Referring” (1950). 1. Russell sekoittaa lauseen/ilmauksen ominaisuudet lauseen/ilmauksen käytön ominaisuuksiin. – Ilmaukset eivät viittaa. Ihmiset viittaavat käyttämällä ilmauksia. – Lauseet eivät ole tosia tai epätosi; väitteet ovat. 2. Russell ei ymmärtänyt eroa sen välillä, mitä lauseesta seuraa (loogisesti) ja mitä ennakkoehtoja on täytettävä, jotta lausetta voisi käyttää väittämään jotakin. Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 25

Väittämisen ennakkoehdot 1. Jos joku sanoo ”Ranskan nykyinen kuningas on kalju”, emme vastaisi: ”Olet väärässä” tai ”Olen eri mieltä”. Puhuja yksinkertaisesti epäonnistuu viittaamaan mihinkään tai esittämään mitään väitettä. 2. Esittäessään lauseen puhuja ei väitä, että on olemassa yksi ja vain yksi kuningas, vaan hän edellyttää sen (presupposes it). – – Väittämisen ennakkoehtona on, että tällainen kuningas on olemassa. Jos kuningasta ei olemassa, puhujan lausumalla ei ole totuusarvoa lainkaan. Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 27

Referentiaalinen ja attributiivinen käyttö • Keith Donnellan, ”Reference and Definite Descriptions” (1966). • Määräistä kuvausta käytetään attributiivisesti, kun sitä käytetään viittaamaan mihin tahansa, joka täyttää kuvauksen. – Lontoon köyhässä Whitechapelin kaupunginosassa vuonna 1888 toiminut sarjamurhaaja – Viiltäjä-Jack • Määräistä kuvausta käytetään referentiaalisesti, kun sitä käytetään viittaamaan johonkin tiettyyn kohteeseen riippumatta siitä, täyttääkö tämä kuvauksen vai ei. – Dry Martinia juova mies – Pyhä roomalainen keisarikunta (joka ei Voltairen mukaan ollut pyhä, roomalainen eikä keisarikunta) Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 28

Kuvausteorian kritiikkiä • Frege ja Russell ajattelivat, että normaalit nimet viittaavat kohteisiinsa kuvauksen kautta. – Frege: nimen mieli voidaan ilmaista määräisellä kuvauksella. – Russell: nimi on lyhennetty määräinen kuvaus. 1. Ihmiset liittävät nimiin erilaisia kuvauksia. Mitkä niistä antavat nimen mielen (määräävät referentin)? 2. Koska eri ihmiset liittävät nimiin eri kuvauksia, nimet ovat monimielisiä. 3. ”Aristoteles opetti Aleksanteri Suurta. ” – Jos ”Aristoteleen” mieli on Platonin oppilas ja Aleksanteri Suuren opettaja, lause on triviaali ja välttämättä tosi, vaikka se on intuitiivisesti informatiivinen ja kontingentti. Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 30

Moderni kuvausteoria • John Searlen ryvästeoria: Nimen mielen ja referentin määrää sellaisten kuvausten ryväs, jotka ihmiset tyypillisesti liittävät nimeen; nimi viittaa kohteeseen, johon riittävä määrä rypään kuvauksia sopii. • Välttää edelliset ongelmat: 1. Riittävä määrä rypään kuvauksia määrää nimen mielen ja referentin. 2. Vaikka eri ihmisillä olisi eri kuvauksia mielessään, kullakin on kuitenkin riittävä määrä onnistuakseen viittaamaan samaan kohteeseen. 3. Koska nimen mieli ei vaadi kaikkien rypään kuvausten sopivan referenttiin, ”Aristoteles on Aleksanteri Suuren oppilas” on informatiivinen ja kontingentti. Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 31

Kripken kritiikki • Saul Kripke, Naming and Necessity (1972) • Kuvausteorian ydinajatus on se, että nimen referentin määräävät kuvaukset, jotka puhuja yhdistää nimeen. – Yhdistääkseen kuvauksen ”P” nimeen ”a” puhujan täytyy uskoa, että a on P ja ettei mikään muu ole P. – Tällöin ”a” viittaa a: han, jos ja vain jos a todella on P eikä mikään muu ole P. • Kripke osoitti, ettei tällainen referentin identifioiva informaatio ole a) välttämätöntä eikä b) riittävää viittaamiselle. Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 32

Identifioiva informaatio ei välttämätöntä • Cicero on Tullius. – Ongelma: ”Tullius” on erisnimi ja tarvitsee myös kuvauksen. • Cicero on Catilinan salaliiton paljastaja. – Sama ongelma + mahdollinen kehäisyys • Richard Feynman on joku fyysikko. • Ihmisillä ei yksinkertaisesti ole riittävästi kuvauksia tai identifioivaa informaatiota referentistä. Silti he pystyvät viittaamaan tähän. Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 33

Identifioiva informaatio ei riittävää • Gödel on mies, joka todisti aritmetiikan epätäydellisyyden. – Oletetaan, että teoreeman todistikin Gödelin sijasta tuntematon Schmidt, jolta Gödel oli varastanut käsikirjoituksen. Kuvausteorian mukaan nimen ”Gödel” pitäisi silloin viitata Schmidtiin. • Einstein on atomipommin keksijä. • Kolumbus on ensimmäinen eurooppalainen, joka löysi Amerikan. • Näyttää siltä, että ihmisillä voi olla väärää informaatiota referentistä. (Nimi ei kuitenkaan viittaa siihen, johon tämä väärä informaatio sattuu sopimaan. ) Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 34

Mahdolliset maailmat • Aktuaalinen maailma - maailma (maailmankaikkeus), jossa todella elämme – Se, mikä on todella olemassa, on osa tätä maailmaa. – Se, mikä on totta, on totta tässä maailmassa. – Yksi mahdollisista maailmoista • Mahdollinen maailma – maailma, sellaisena kuin se voisi (olisi voinut) olla – Se, mikä voisi (olisi voinut) olla olemassa, on olemassa jossakin mahdollisessa maailmassa. – Se, mikä voisi (olisi voinut) olla totta, on totta jossakin mahdollisessa maailmassa. Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 35

Totuus ja designaattorit • Lauseen (proposition) totuus voi vaihdella maailmasta toiseen. – Lause on välttämättä tosi (epätosi), joj se on tosi (epätosi) kaikissa mahdollisissa maailmoissa. – Lause on kontingentisti tosi, joj se on tosi aktuaalisessa maailmassa mutta epätosi jossakin toisessa maailmassa. • Se, mihin yksilötermi viittaa, voi vaihdella maailmasta toiseen. – Tiukka (rigid) designaattori on yksilötermi, joka viittaa samaan objektiin kaikissa mahdollisissa maailmoissa. – Löysä (flaccid, nonrigid, accidental) designaattori on yksilötermi, joka viittaa eri objekteihin eri maailmoissa. Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 36

Määräiset kuvaukset ja nimet • Määräiset kuvaukset ovat löysiä designaattoreita. – Suomen tasavallan presidentti (Sauli Niinistö, Pekka Haavisto, Jutta Urpilainen, Timo Soini, Kari Peitsamo, minä) – Suomen presidentti olisi voinut olla olematta Suomen presidentti. • Erisnimet ovat yleensä tiukkoja designaattoreita. – ”Aristoteles” viittaa Aristoteleeseen myös maailmassa, jossa hän on puuseppä eikä tuntenut Platonia tai Aleksanteri Suurta. – Aristoteles ei olisi voinut olla olematta Aristoteles Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 37

Suora referenssi • John Stuart Mill (1806 – 1873) • Yleisnimillä ja adjektiiveillä on sekä denotaatio että konnotaatio. – Sana ”valkoinen” denotoi kaikkia valkoisia esineitä ja konnotoi ominaisuutta valkoisuus (indikoi, että noilla esineillä on ominaisuus valkoisuus). • Erisnimillä on pelkästään denotaatio. – Ne denotoivat kantajiaan mutteivät kerro heistä mitään (eivät konnotoi mitään ominaisuuksia). – Milliläinen erisnimi viittaa siis suoraan kantajaansa (ilman välittäviä konnotaatioita, mieliä tai kuvauksia). • Sen merkitys on sen referentti. Sen ainoa funktio on indikoida kenestä tai mistä on puhe. Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 38

Samat neljä ongelmaa 1. ”Sherlock Holmes käytti oopiumia. ” – Mieletön (vailla totuusarvoa) 2. ”Pegasosta ei olemassa. ” – Mieletön (vailla totuusarvoa) 3. ”Aamutähti = Iltatähti” – Välttämätön aposteriorinen totuus, informatiivinen 4. Pekka uskoo, että Aamutähti on planeetta, muttei usko, että Iltatähti on planeetta. – Ei ole mahdollista. Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 39

Kripke fiktiosta • ”Sherlock Holmes käytti oopiumia. ” – Ei ole mielekäs (ilmaise propositiota), koska nimi ”Sherlock Holmes” ei viittaa mihinkään. – Kun luemme Doylen romaania, kuvittelemme tai teeskentelemme, että lause viittaa Sherlock Holmesiin ja sanoo hänestä jotakin. • ”Sherlock Holmes on fiktiivinen hahmo. ” – Lause on tosi. Tällainen fiktiivinen hahmo on olemassa, koska Doyle loi sen kirjoittaessaan romaanin – abstrakti olio, joka on olemassa inhimillisen toiminnan ansiosta • ”Sherlock Holmesia ei olemassa. ” – Ei ole mielekäs (ilmaise propositiota), koska emme voi kuvitella, missä olosuhteissa se olisi tosi. • Romaanin sisältä katsottuna kuvittelemme, että Sherlock Holmes todella on olemassa • Romaanihenkilöna (fiktiivisenä hahmona) Sherlock Holmes taas todella on olemassa. Näin tulkittuna lause on mielekäs mutta epätosi. Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 40

Aposteriorinen välttämättömyys • Perinteinen näkemys kytkee apriorisuuden ja välttämättömyyden yhteen. – Lause (propositio) on välttämättä tosi, joj se on tosi kaikissa mahdollisissa maailmoissa • Metafysiikka – Lause (propositio) on tosi a priori, joj sen totuus voidaan tietää kokemuksesta riippumatta. • Tieto-oppi • Aamutähti = Iltatähti, vesi = H 2 O, lämpö = molekyylien liike, mielentilat = aivotilat (materialismi), jne. Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 41

Luonnonlajitermit • Hilary Putnam, ”The Meaning of ’Meaning’” (1975) • ”Merkitykset eivät ole päässä. ” – Seuraava perinteinen näkemys merkityksestä on virheellinen. 1. Termin merkityksen tietäminen on tietyssä mielentilassa olemista. 2. Termin merkitys määrää sen ekstension (referentin). Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 42

Erotteluja • Frege: mieli – referentti • Mill: konnotaatio – denotaatio • Carnap: intensio – ekstensio Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 43

Kaksoismaa • Vesi = kirkas, hajuton, mauton ja juotava neste, joka sataa taivaalta ja täyttää joet, järvet ja meret. Kaksoismaan XYZ näyttää ja maistuu täysin samalta kuin maan H 2 O. Kun ihmiset maassa käyttävät sanaa ”vesi”, he viittaavat H 2 O: hon (intuitio). Kun ihmiset kaksoismaassa käyttävät sanaa ”vesi”, he viittaavat XYZ: aan (intuitio). Mikä erottaa tapaukset toisistaan? Mikä selittää eri referentit tai ekstensiot. Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 44

Kausaalinen referenssiteoria • x viittaa y: hyn, vain jos x: n ja y: n välillä on asianmukainen kausaalinen suhde. • Luonnonlajitermit: ”Vesi” viittaa aineeseen, jolla on sama kemiallinen rakenne kuin vesinäytteillä, joihin olemme kausaalisesti yhteydessä (havainnon kautta). • Erisnimet: x viittaa y: hyn, koska y alun perin kastettiin x: ksi ja nimi x siirtyi kommunikaatioketjussa muille, jotka käyttivät sitä viittaamaan samaan henkilöön kuin edeltäjänsä ketjussa. Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 45

Semanttisen eksternalismin seurauksia 1. Tieteellinen realismi: tiede edistyy. – Koska tieteellisten termien referentti ei vaihdu joka kerta, kun teoriat vaihtuvat, uudet teoriat voivat antaa uutta tietoa todellisuudesta. 2. Mentaalinen eksternalismi – Myös mielentilojen (kokemukset, uskomukset) sisällöt tulevat ympäristöstä riippuvaisiksi. – Tieto itsestä? 3. Vastaus ulkomaailmaa koskevaan skeptisismiin? – Jos uskomuksemme ulkomaailmasta ovat ulkomaailmasta riippuvaisia, ei ole mahdollista, että ilkeä demoni huijaa meitä näissä uskomuksissamme. Jos uskomme, että vesi on märkää, ulkopuolellamme täytyy olla vettä. Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 46

1900 -luvun filosofian merkkipaalu “The discovery of the twin categories of [direct] reference and singular thought [proposition] is widely felt to be one of the landmark achievements of twentieth-century analytic philosophy” (John Hawthorne and David Manley, Reference Book, Oxford 2012). Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 47

Markus Lammenranta, Johdatus kielifilosofiaan 48