Luentomateriaali Polvi ja lonkkanivelrikko Perustuu Kyp hoito suositukseen

Luentomateriaali Polvi- ja lonkkanivelrikko Perustuu Käypä hoito -suositukseen Laadittu 13. 12. 2012, päivitetty kohdennetusti 8. 5. 2018

Näytön varmuusaste Käypä hoito -suosituksissa Koodi Näytön aste Selitys A Vahva tutkimusnäyttö Useita menetelmällisesti tasokkaita 1 tutkimuksia, joiden tulokset samansuuntaiset B Kohtalainen tutkimusnäyttö Ainakin yksi menetelmällisesti tasokas tutkimus tai useita kelvollisia 2 tutkimuksia C Niukka tutkimusnäyttö Ainakin yksi kelvollinen tieteellinen tutkimus D Ei tutkimusnäyttöä Asiantuntijoiden tulkinta (paras arvio) tiedosta, joka ei täytä tutkimukseen perustuvia näytön vaatimuksia 1 Menetelmällisesti tasokas = vahva tutkimusasetelma (kontrolloitu koeasetelma tai hyvä epidemiologinen tutkimus); tutkittu väestö ja käytetty menetelmä soveltuvat perustaksi hoitosuosituksen kannanottoihin. 2 Kelvollinen = täyttää vähimmäisvaatimukset tieteellisten menetelmien osalta; tutkittu väestö ja käytetty menetelmä soveltuvat perustaksi hoitosuosituksen kannanottoihin.

Käyttöehdot Luentomateriaalia saa vapaasti hyödyntää terveydenhuollon, julkishallinnon ja oppilaitosten koulutuksessa. Esityksen sisältöä ei saa muuttaa. Jos esitykseen sisällytetään muuta materiaalia, Käypä hoito -esityspohjaa ei lisätyssä materiaalissa saa käyttää.

Keskeinen sanoma − Polvi- ja lonkkanivelrikon tärkeimmät vaaratekijät ovat ylipaino, nivelvammat ja raskas fyysinen työ. − Nivelrikon diagnoosi perustuu potilaan kuvaamiin oireisiin, kliinisen tutkimuksen nivellöydöksiin ja radiologisiin löydöksiin. − Hoidon tavoitteena on kivun lievittäminen ja hallinta sekä toimintakyvyn ylläpitäminen ja parantaminen. − Päävastuu nivelrikon diagnostiikasta on perusterveydenhuollolla ja työterveyshuollolla.

Mitä uutta päivityksessä kohdennetussa päivityksessä 2018? − Maalla tapahtuva (erotukseksi vedessä tapahtuvasta harjoittelusta) terapeuttinen harjoittelu ilmeisesti vähentää kipua B ja ilmeisesti parantaa toimintakykyä B lonkkanivelrikossa. − Parasetamolilla on vähemmän haittoja kuin tulehduskipulääkkeillä ja sitä suositellaan ensisijaisena lääkkeenä tilanteissa, joissa sen teho on riittävä. − Parasetamoli lievittää nivelrikkoon liittyvää kipua ja metaanalyysien mukaan sen teho on samaa luokkaa tai jonkin verran lievempi kuin tulehduskipulääkkeiden A. − Parasetamoli parantaa nivelrikkopotilaan toimintakykyä ja metaanalyysien mukaan sen vaikutus on samaa luokkaa tai jonkin verran lievempi kuin tulehduskipulääkkeiden B.

Mitä uutta päivityksessä kohdennetussa päivityksessä 2018? − Viranomaisohjeiden mukaan COX-2 selektiivisiä tulehduskipulääkkeitä, diklofenaakkia tai ibuprofeenia annoksella ≥ 2 400 mg ei tule käyttää potilailla, joilla on iskeeminen sydänsairaus, aivoverisuonten sairaus tai ääreisvaltimoiden sairaus (ASO). − Niitä tulee määrätä varoen potilaille, joilla on sydänsairauksien riskitekijöitä kuten kohonnut verenpaine, korkea kolesteroli, diabetes tai jotka tupakoivat. − Viranomaisohjeiden mukaan etorikoksibi voi nostaa verenpainetta ja sitä ei saa käyttää potilailla, joiden verenpaine on jatkuvasti yli 140/90. − Hyaluronaatti ilmeisesti lievittää polvinivelrikon aiheuttamaa kipua ja parantaa toimintakykyä hieman paremmin kuin lumelääke B.

Polvi- ja lonkkanivelrikko lukuina − Nivelrikko on maailman yleisin nivelsairaus − Suomessa Terveys 2000 -tutkimuksessa todetaan seuraavaa: • kliininen polvinivelrikko: o ei esiinny juuri lainkaan alle 45 -vuotiailla o esiintyvyys kasvaa 55– 64 -vuotiaiden miesten ryhmässä (esiintyvyys 9, 1 %) ja erityisesti naisilla 65– 74 -vuotiaiden ryhmässä (esiintyvyys 18, 2 %) o 75– 84 -vuotiaiden ryhmässä polvinivelrikko on miehistä 15, 6 prosentilla ja naisista 32, 1 prosentilla • kliininen lonkkanivelrikko: o ei tavata juuri lainkaan alle 45 -vuotiailla o esiintyvyys kasvaa 65– 74 -vuotiaiden ryhmässä niin miehillä kuin naisilla (miehillä esiintyvyys 12, 2 %, naisilla 11, 5 %) o 75– 84 -vuotiaiden ryhmässä lonkkanivelrikko on 20, 4 prosentilla niin miehistä kuin naisista

Nivelrikon määritelmä − Nivelrikon kehittyminen on biokemiallinen tapahtumasarja, jossa soluväliaineen tuhoutuminen on nopeampaa kuin rustoa korjaavat prosessit. − Nivelrikko on koko nivelen sairaus, joka voi aiheuttaa muutoksia niin nivelrustossa, luussa, nivelkapselissa kuin lihaksissakin. − Nivelmuutokset etenevät yleensä hitaasti vuosien kuluessa, sillä vaurioitunut nivelrustokudos ei uusiudu ennalleen.

Polvi- ja lonkkanivelrikon vaaratekijät − Taustalla voi olla yksi tai useampi systeeminen tai paikallinen vaaratekijä. − Systeemisten vaaratekijöiden vaikutuksesta nivelrusto saattaa olla alttiimpi paikallisille vaaratekijöille. − Systeemisiä vaaratekijöitä ovat • • • ikääntyminen lihavuus perimä (mahdollisesti useita altistavia geenejä). − Paikallisia vaaratekijöitä ovat • • • nivelvammat lihavuus raskas liikunta tai työ nivelten kehityshäiriöt tai virheasennot nivelkierukan poisto polvesta.

Polvi- ja lonkkanivelrikon ehkäisy − Terveyden laaja-alainen edistäminen on sopiva päälinja nivelrikon ehkäisyyn. − Terveen ruston ominaisuudet säilyvät tai jopa paranevat niveltä sopivasti kuormitettaessa. − Ehkäisy tulisi kohdistaan niihin henkilöihin, joilla on useita vaaratekijöitä. − Polvi- ja lonkkanivelrikon ehkäisyn kannalta keskeistä on pyrkiä välttämään: • ylipainoa ja lihavuutta o suositellaan laihduttamista, jos BMI on yli 25 kg/m 2 • niveltapaturmia • mahdollisuuksien mukaan työssä tapahtuvaa toistuvaa kyykistelyä ja raskaiden taakkojen nostamista

Diagnostiset määritelmät − Yksiselitteistä ja yleisesti hyväksyttyä diagnoosikriteeristöä ei olemassa. − Polvi- ja lonkkanivelrikon käytetyimmät luokitukset ovat American College of Rheumatologyn kriteeristöt (ACR). − Niistä Käypä hoito -työryhmä suosittaa käytettäväksi kliinis-radiologista kriteeristöä. • Diagnoosiin vaaditaan radiologisten löydösten lisäksi tyypilliset nivelrikon oireet (nivelkipu ja -jäykkyys) ja tarvittaessa erotusdiagnostiset laboratoriotutkimukset.

Polvi- ja lonkkanivelrikon kliinis-radiologinen luokitus Sairaus Diagnostiset kriteerit Polvinivelrikko Polvinivelkipu useampina päivinä kuukaudessa JA Ainakin yksi seuraavista: − ikä: yli 50 vuoden ikä − alle 30 minuuttia kestävä aamujäykkyys − kliinisessä tutkimuksessa tuntuva nivelritinä JA Polven röntgenkuvassa osteofyyttejä Lonkkanivelrikko Lonkkanivelkipu useampina päivinä kuukaudessa JA Ainakin kaksi seuraavista: − lasko alle 20 mm/h − lonkan röntgenkuvassa osteofyyttejä − lonkan röntgenkuvassa nivelraon kaventumia

Polvinivelrikon röntgenkuvaan perustuva radiologinen Kellgrenin ja Lawrencen luokitus 1(2) Luokka 1 Mahdollinen nivelraon kaventuminen ja mahdollinen reunaosteofyytti Luokka 2 Selvät osteofyytit ja mahdollinen nivelraon kaventuminen Lähde: Kellgren JH (toim. ) Atlas of Standard Radiographs of Arthritis 1963, s. 10 -13. Figures reprinted with permission by Blackwell Publishing. Kuvien uudelleenjulkaisu Blackwell Publishingin luvalla. © 2012 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Polvinivelrikon röntgenkuvaan perustuva radiologinen Kellgrenin ja Lawrencen luokitus 2(2) Luokka 3 Useita kohtalaisia osteofyyttejä, selvä nivelraon kaventuminen ja jonkin verran skleroosia ja mahdollinen luiden päiden deformiteetti Luokka 4 Kookkaita osteofyyttejä, merkittävä nivelraon kaventuminen, vaikea skleroosi ja selvä luiden päiden deformiteetti Lähde: Kellgren JH (toim. ) Atlas of Standard Radiographs of Arthritis 1963, s. 10 -13. Figures reprinted with permission by Blackwell Publishing. Kuvien uudelleenjulkaisu Blackwell Publishingin luvalla. © 2012 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Lonkkanivelrikon röntgenkuvaan perustuva radiologinen Kellgrenin ja Lawrencen luokitus 1(2) Luokka 1 Mahdollinen nivelraon kaventuminen ja mahdolliset reisiluun pään osteofyytit Luokka 2 Selvä nivelraon kaventuminen, selvät osteofyytit ja lievä skleroosi Lähde: Kellgren JH (toim. ) Atlas of Standard Radiographs of Arthritis 1963, s. 10 -13. Figures reprinted with permission by Blackwell Publishing. Kuvien uudelleenjulkaisu Blackwell Publishingin luvalla. © 2012 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Lonkkanivelrikon röntgenkuvaan perustuva radiologinen Kellgrenin ja Lawrencen luokitus 2(2) Luokka 3 Merkittävä nivelraon kaventuminen, lieviä osteofyyttejä, jonkin verran skleroosia ja kystia sekä reisiluun pään ja lonkkamaljan deformiteetti. Luokka 4 Nivelrako hävinnyt, skleroosia ja kystia, merkittävä reisiluun pään ja lonkkamaljan deformiteetti ja isot osteofyytit. Lähde: Kellgren JH (toim. ) Atlas of Standard Radiographs of Arthritis 1963, s. 10 -13. Figures reprinted with permission by Blackwell Publishing. Kuvien uudelleenjulkaisu Blackwell Publishingin luvalla. © 2012 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Potilaan kuvaamat oireet − Nivelkipu on jomottavaa, se pahenee liikkuessa ja lievittyy levossa, mutta sairauden edetessä se voi muuttua jatkuvaksi ja vaivata myös yöllä. • Polvinivelrikon aiheuttama kipu on yleensä paikallista. • Lonkkanivelperäinen kipu on usein maksimaalista reiden yläetupinnalla, mutta se voi myös säteillä laaja-alaisempana reiden etu-, ulko- ja takapinnoille. • Nivelkivun (lepo- ja rasituskipu) vaikeusaste tulisi määrittää visuaalisella analogiasteikolla (VAS, 10 cm: n kipujana) tai numeroasteikolla 0− 10, joita voidaan käyttää kliinisessä työssä hoitovasteen seurannassa. − Nivelen aamu- ja liikkeellelähtöjäykkyyttä voi esiintyä. − Fyysinen suorituskyky voi olla rajoittunutta: • kävely sekä tasamaalla että rappusissa vaikeutuu • istumasta seisomaan nouseminen ja päinvastoin on hankalaa • pukeutuminen, peseytyminen ja varpaankynsien leikkaaminen voivat vaikeutua

Kliininen tutkimus − Inspektiolla arvioidaan liikkumista tutkimustilanteessa, nivelen asentoa seistessä ja ulkomuodon muutoksia. − Polven ja lonkan liikelaajuudet tutkitaan goniometrilla. • Lonkkanivelrikossa lonkan sisäkierto pienenee herkimmin mutta myös muut liikelaajuudet voivat pienentyä ja lonkan lihasvoima voi heikentyä. • Polvinivelrikossa kehittyy sekä ojennus- että koukistusvajausta ja polven ojennusvoima voi heikentyä. • Nivelen passiivisen liikuttamisen yhteydessä voi tuntua kipua tai ritinää. − Polven osalta tehdään tarkempi erotusdiagnostinen manuaalinen tutkimus, jossa arvioidaan nivelensisäinen nestemäärä, nivelraon aristus, nivelen stabiliteetti ja ristiside- ja meniskivaurioiden mahdollisuus.

Kuvantamistutkimukset − Polven ja lonkan röntgenkuvaus • Polven etukuva otetaan lievässä fleksiossa taka-etusuunnassa (PA-kuva) seisaallaan, molemmat polvet samaan kuvaan. (Ks. PA-kuva selityksineen seuraavassa diassa. ) • Lievässä fleksiossa seisaallaan otettu polven röntgenkuva voi näyttää nivelraon kaventumisen aiemmin kuin suorin polvin otettu kuva. • Lonkkien röntgenkuvat otetaan etu-takasuunnassa (AP) ja sivusuunnassa. − Polven ja lonkan magneettikuvaus on ensisijainen täydentävä kuvantamismenetelmä. − Kivun voimakkuus ja nivelrikon radiologinen vaikeusaste eivät välttämättä korreloi keskenään.

Polven etukuva otetaan lievässä fleksiossa taka-etusuunnassa (PA-kuva) seisten, molemmat polvet samaan kuvaan Potilas seisoo kuvaustelinettä vasten jalat 10 asteen uloskierrossa siten, että varpaat koskevat kuvauslevyyn. Tämän jälkeen potilasta pyydetään koskemaan kuvauslevyyn myös polvilla ja reisillä reisien koko pituudelta. Röntgenputkea kallistetaan kraniokaudaalisuuntaan 10 astetta ja keskisäde kohdistetaan polvinivelrakoon. Sääriluun nivelpinta on normaalisti noin 10 astetta dorsaalisesti kallistuneena. Kun polvea koukistetaan 20 astetta, tarvitaan 10 asteen kraniokaudaalinen kallistus, jotta säteet saadaan nivelpinnan suuntaiseksi. © 2012 Risto Ojala

Lonkkanivelrikon erotusdiagnostiset sairaudet 1(2) − Tulehdukselliset nivelsairaudet • • nivelreuma selkärankareuma reaktiivinen (uro- ja enteroartriitti) ja pyogeeninen artriitti kihti − Tendiniitit, bursiitit ja lihas-jänneyksikön kiputilat • • • Iliopsoas- ja iskiogluteaalibursiitti ison sarvennoisen kipuoireyhtymä piriformisoireyhtymä polymyalgia rheumatica lihasrepeämät myofaskiaaliset kiputilat − Lonkkanivelen rakenteelliset syyt • • lonkan dysplasian ja luksaation jälkitila reisiluun pään avaskulaarinen nekroosi osteokondroosi lonkkamaljan labrumvaurio

Lonkkanivelrikon erotusdiagnostiset sairaudet 2(2) − Murtumat • rasitusmurtumat • avulsiomurtumat • lantio- ja lonkkamurtumat − Hermovammat ja hermopinteistä johtuvat kivut ja säteilyoireet • säteilykipu spinaalistenoosissa ja iskiaksessa • lantion alueen hermopinteet ja hermovammat − Muut syyt • • • ahdas lonkka -oireyhtymä (Femoroacetabular Impingement, FAI) valtimoperäiset syyt (aneurysma) vatsan ja lantion alueen tuumorit ja syövän etäpesäkkeet nivusalueen tyrät vatsan elinten tulehdukset sakroiliakaalinivelen nivelrikko säteilykipu lanneselän diskusdegeneraatiossa ja fasettinivelrikossa luukasvaimet fibromyalgia

Polvinivelrikon erotusdiagnostiset sairaudet 1(2) − Tulehdukselliset nivelsairaudet • nivelreuma • reaktiivinen (uro- ja enteroartriitti) ja pyogeeninen artriitti • kihti − Luu- ja jännevammat • nivelsidevauriot (eturistiside- sekä mediaali- ja lateraalikollateraaliligamentit) • rasitusmurtumat • polvimurtuma • Osgood–Schlatterin tauti − Nivelperäiset syyt • • • nivelkierukan repeämä tai kysta Bakerin kysta Plica-oireyhtymä osteokondroosi hemofilia osteonekroosi

Polvinivelrikon erotusdiagnostiset sairaudet 2(2) − Tendiniitit ja bursiitit • • • tractus iliotibialiksen hankauskipu pes anserinuksen bursiitti ja insertiotendiniitti prepatellaribursiitti hyppääjän polvi muut polven alueen tendiniitit ja bursiitit − Rinta-, lanne- ja ristirangan sairaudet • säteilykipu spinaalistenoosissa ja iskiaksessa − Muut syyt • luukasvaimet ja syövän etäpesäkkeet • fibromyalgia • paikalliset hermovauriot

Suora AP Semifleksio Tapaus 1 © 2012 Risto Ojala

Suora AP Semifleksio Tapaus 1: Oikea polvi suurennettuna −mediaalinen nivelrako kapenee semifleksiossa −tibian kondylit näkyvät suorempana semifleksiossa © 2012 Risto Ojala

Nivelrikon hoidon pääperiaatteet − Nivelrikkoon ei ole parantavaa hoitoa. − Nivelrikon hoidon tavoitteita ovat • kivun lievittäminen ja hallinta • toimintakyvyn ylläpito ja parantaminen • sairauden pahenemisen estäminen − Hoidot tulisi valita yksilöllisesti huomioiden aiheet ja vasta -aiheet. − Konservatiiviset lääkkeettömät hoidot ovat hoidon perusta. − Lääkehoitoa ei tule käyttää yksinään eikä edes ensisijaisena nivelrikon hoitomuotona. − Kirurgisia toimenpiteitä harkitaan, jos kipu ja toimintavajaus eivät ole muilla keinoilla hallittavissa.

Polvi- ja lonkkanivelrikon hoidon mahdollisuudet © Käypä hoito -työryhmä Polvi- ja lonkkanivelrikko 2012, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Konservatiivinen lääkkeetön hoito 1(3) − Itsehoidon ohjauksella tarkoitetaan potilasohjausta, jonka tarkoituksena on parantaa potilaan ymmärrystä nivelrikkosairaudesta ja lisätä hänen omahoidon keinojaan. Näitä keinoja ovat • • sopivat, yksilölliset liikuntaharjoittelut kivun hallinta- ja hoitokeinot laihduttaminen, ruokavalioneuvonta nivelvammojen ehkäiseminen − Yhdistetty laihdutus- ja liikuntaharjoitteluohjelma ilmeisesti parantaa ylipainoisten ja lihavien polvinivelrikkopotilaiden objektiivista toimintakykyä ja vähentää subjektiivista toimintahaittaa B.

Konservatiivinen lääkkeetön hoito 2(3) − Terapeuttisessa harjoittelussa käytetään aktiivisia ja toiminnallisia menetelmiä potilaan toimintakyvyn kohentamiseksi vaikuttamalla hänen fyysisiin ominaisuuksiinsa ja oireisiinsa. • Sekä maalla tapahtuva (erotukseksi vedessä tapahtuvasta harjoittelusta) lihasvoimaharjoittelu että aerobinen harjoittelu vähentävät kipua A ja parantavat toimintakykyä A polvinivelrikossa. • Maalla tapahtuva (erotukseksi vedessä tapahtuvasta harjoittelusta) terapeuttinen harjoittelu ilmeisesti vähentää kipua B ja ilmeisesti parantaa toimintakykyä B lonkkanivelrikossa. • Ohjattu harjoittelu vedessä parantaa nivelrikkopotilaan toimintakykyä, elämänlaatua ja vähentää kipua lyhytaikaisesti A.

Konservatiivinen lääkkeetön hoito 3(3) − Polvi- ja lonkkanivelrikossa käytettäviä fysikaalisen terapian menetelmiä ovat muun muassa • kylmähoito • pinta- ja syvälämmöt • akupunktio − Polvitukina käytetään joko jäykkiä polviortooseja tai elastisesta materiaalista (esim. neopreeni) valmistettuja tukia. • Jäykkiä polviortooseja käytetään ensisijaisesti instabiilissa polvessa ja mediaalisen nivelrikon hoidossa. − Apuvälineillä pyritään vähentämään potilaan oireilua ja edistämään toimintakykyä. − Asunnon muutostöiden tavoitteena on helpottaa itsenäistä liikkumista. • Muutostöiden tarvetta arvioivat fysio- ja toimintaterapeutit ja kuntoutusohjaajat.

Nivelrikon lääkehoito 1(5) − Nivelrikon lääkehoidon tavoitteena on lievittää kipua ja parantaa / ylläpitää toimintakykyä. Nivelrikkoon ei ole parantavaa tai taudin etenemistä hidastavaa lääkehoitoa. − Nivelrikon hoito on yksilöllistä ja potilasta ohjataan käyttämään lääkitystä tarpeen mukaan. − Nivelrikon hoidossa käytettäviä lääkkeitä ovat • parasetamoli • tulehduskipulääkkeet, iholle siveltävät ja suun kautta otettavat valmisteet • opioidit (tramadoli ja kodeiini) • niveleen injisoitavat glukokortikoidit ja • niveleen injisoitavat hyaluronaattivalmisteet.

Nivelrikon lääkehoito 2(5) − Parasetamolilla on vähemmän haittoja kuin tulehduskipulääkkeillä ja sitä suositellaan ensisijaisena lääkkeenä tilanteissa, joissa sen teho on riittävä. • Parasetamoli lievittää nivelrikkoon liittyvää kipua ja metaanalyysien mukaan sen teho on samaa luokkaa tai jonkin verran lievempi kuin tulehduskipulääkkeiden A. • Parasetamoli parantaa nivelrikkopotilaan toimintakykyä ja metaanalyysien mukaan sen vaikutus on samaa luokkaa tai jonkin verran lievempi kuin tulehduskipulääkkeiden B. • Parasetamoli aiheuttaa vähemmän ruoansulatuskanavan haittoja kuin epäselektiiviset tulehduskipulääkkeet A. • Parasetamoli sopii myös useimmille ASA-intoleranssin pahentamaa astmaa (engl. aspirin exacerbated respiratory disease, AERD) sairastaville.

Nivelrikon lääkehoito 3(5) − Jos parasetamolin teho ei riitä, siirrytään tulehduskipulääkkeisiin. • Tulehduskipulääkettä tulee käyttää pienimmällä tehokkaalla annoksella ja lyhin tarvittava aika, minkä lisäksi tulee ottaa huomioon eri yhdisteiden ja valmisteiden turvallisuusprofiili sekä potilaan mahdolliset riskitekijät. • Kliinisissä tutkimuksissa ei ole todettu tehoeroja eri tulehduskipulääkkeiden välillä A. • Tulehduskipulääkkeiden tehoa voidaan mahdollisesti lisätä tai annosta pienentää yhdistämällä tulehduskipulääke ja parasetamoli.

Nivelrikon lääkehoito 4(5) − Jos parasetamolilla ja tulehduskipulääkkeillä ei saada riittävää tehoa nivelrikkokipuun tai niitä ei haittavaikutusten vuoksi ole mahdollista käyttää, hoitoon voidaan lisätä opioidi. • Opioideista käyttökelposimpia ovat tramadoli ja kodeiini. • Lumelääkkeeseen verrattuna näytönaste on A tehon ja haittavaikutusten osalta. • Kliinisissä tutkimuksissa raportoituja haittavaikutuksia ovat mm. pahoinvointi, väsymys, huimaus, ummetus, suun kuivuminen, euforia ja dysforia. Opioidien käyttö voi johtaa toleranssin tai lääkeriippuvuuden kehittymiseen. • Tästä syystä hiljattain on annettu uusia varoituksia opioidien käytöstä.

Nivelrikon lääkehoito 5(5) − Nivelrikon pahenemisvaiheita voidaan hoitaa nivelensisäisillä glukokortikoidiruiskeilla. • Lievittää kipua paremmin kuin lumelääke ja vaikutus kestää joitakin viikkoja B − Hyaluronaatti-injektioita voidaan kokeilla polvinivelrikon hoidossa kliinisen harkinnan perusteella, erityisesti potilailla joilla samanaikaiset sairaudet tai riskitekijät rajoittavat muiden lääkehoitojen käyttöä. • Lievittää kipua ja parantaa toimintakykyä hieman paremmin kuin lumelääke B • Tutkimuksissa on annettu 1− 5 nivelinjektiota viikon välein. − Glukosamiinin A ja kondroitiinin A teho nivelrikon hoidossa ei eroa lumelääkkeestä.

Nivelrikon kirurginen hoito − Nykyisen tutkimusnäytön perusteella artroskopia ei ole vaikuttava polvinivelrikon hoitomuoto. • Polvinivelen tähystyksen yhteydessä tehtävä puhdistus (debridement) ei näytä vaikuttavan polvinivelrikkopotilaiden kipuun tai toimintakykyyn lumetoimenpidettä paremmin A.

Tekonivelleikkaus 1(2) − Kliinisen kokemuksen ja prospektiivisten tutkimusten perusteella on ilmeistä, että tekonivelleikkaus vähentää kipua ja parantaa potilaiden toimintakykyä ja elämänlaatua B. − Lonkka- B ja polviproteesin B pysyvyystulokset ovat hyvät 10− 15 vuoden seurannan ajan. − Leikkauksen aiheellisuus perustuu yksilölliseen arvioon. Tekonivelleikkauspotilaalla tulee olla: • nivelrikkoon sopiva radiologinen löydös ja • nivelkipua, joka ei ole hallittavissa ei-operatiivisin keinoin tai • kliinisesti havaittava toimintakykyyn olennaisesti vaikuttava nivelen liikevajaus tai virheasento.

Tekonivelleikkaus 2(2) − Leikkauksen oletettavien hyötyjen on oltava sen oletettavia riskejä suuremmat, kun huomioidaan pitkäaikaistulokset. − Tekonivelleikkaukseen tuleville annetaan potilasohjaus ennen toimenpidettä. − Leikkauksen jälkeen potilaat voivat yleensä heti kuormittaa leikattua alaraajaa. Heille annetaan liikkumisharjoitus- ja liikuntaharjoitteluohjaus toimenpiteen jälkeen.

Hoidon porrastus − Perusterveydenhuollolla ja työterveyshuollolla on päävastuu nivelrikon diagnostiikasta ja erotusdiagnostiikasta. − Erotusdiagnostiset ongelmat ja kirurgista hoitoa vaativat tautimuodot kuuluvat erikoissairaanhoitoon ja keskuksiin, joissa on mahdollisuudet erikoistutkimuksiin ja ortopediseen kirurgiseen hoitoon. • Tuntemattomasta syystä turvonneen nivelen erotusdiagnostiikkaa tarvitsevat potilaat lähetetään erikoissairaanhoitoon ensisijaisesti reumatologian poliklinikkaan.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ortopediayhdistys ry: n asettama työryhmä Puheenjohtaja: Jari Arokoski, LT, fysiatrian dosentti, kliininen opettaja, fysiatrian erikoislääkäri Itä-Suomen yliopiston lääketieteen laitoksen kliininen yksikkö, kirurgia (ml. fysiatria), KYS: n fysiatrian klinikka Jäsenet: Antti Eskelinen, LT, dosentti, erikoislääkäri, tutkimusjohtaja, Tekonivelsairaala Coxa Eeva-Eerika Helminen, LL, yleislääketieteen erikoislääkäri, Kuopion sosiaali- ja terveyskeskus Jyrki Kettunen, Tt. T, ft, dosentti, yliopettaja, Arcada, Helsinki Antti Malmivaara, LKT, dosentti, ylilääkäri, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen terveys- ja sosiaalitalouden yksikkö, Käypä hoito -toimittaja Ville Mattila, LT, dosentti, ortopedian erikoistuva lääkäri, Käypä hoito -toimittaja Eeva Moilanen, LT, professori Tampereen yliopiston lääketieteen yksikkö, farmakologia Jatkuu seuraavassa diassa

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ortopediayhdistys ry: n asettama työryhmä Jäsenet: Risto Ojala, LT, dosentti, osastonylilääkäri OYS, kirurgian röntgen Pekka Paavolainen, LKT, ylilääkäri, professori h. c. Invalidisäätiö Petri Salo, Tt. T, ft, Kliinisen fysioterapian asiantuntija, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri Petri Virolainen, LT, dosentti, osastonylilääkäri TYKS: n ortopedian klinikka Katriina Vuolteenaho, LT, dosentti, Tampereen yliopiston lääketieteen yksikkö, farmakologia Asiantuntijat: Ilkka Kiviranta, LKT, Ortopedian ja traumatologian professori, ylilääkäri, Helsingin yliopisto, HUS Mika Ulaska, FT, OMT-klinikka; Helsinki Luentomateriaalin asiasisällön päivitys 2012 Jari Arokoski, Eeva Moilanen, Katriina Vuolteenaho Kohdennettu päivitys 2018 Tiina Tala ja Ville Mattila Luentomateriaalin muokkaus ja ulkoasu Marjo Lepistö ja Kirsi Tarnanen