Kuolevan potilaan hoito Millainen on mielestsi hyv kuolema

Kuolevan potilaan hoito

– Millainen on mielestäsi hyvä kuolema?

Suhtautuminen kuolemaan u elämänkatsomus ja käsitys kuolemanjälkeisestä elämästä vaikuttaa u Hoitotyössä on olennaista kunnioittaa potilaan vakaumusta

Käsitteitä u Saattohoito u Palliatiivinen hoito u Oireenmukainen hoito u Hoitotahto

Saattohoito u Vaikeasti sairaan hoitamista, joss parantavasta hoidosta on luovuttu eikä sairauden etenemiseen voida enää vaikuttaa u Saattohoito on potilaan toiveiden huomioimista, hyvää oireiden hoitoa, lähestyvään kuolemaan valmistautumista ja potilaan läheisten tukemista

Palliatiivinen hoito u on parantumattomasti sairaiden ja kuolevien ihmisten aktiivista, moniammatillista ja kokonaisvaltaista hoitoa silloin, kun sairaus ei ole enää parannettavissa eikä hoidon päämäärä ole elämän pidentäminen mihin hintaan hyvänsä

Oireidenmukainen hoito u Parantumattomasti sairaan hoidossa lievitetään oireita ja kärsimystä lääkkein ja henkisellä tuella. Oireenmukaista hoitoa tulee antaa kaikille vakavasti sairaille ja kuoleville. u Käypä hoito suositukset

Hoitotahto u Ihminen ilmaisee hoitotahtonsa siitä, miten hän haluaa tulla hoidetuksi vaikean sairauden aikana ja kuoleman lähestyessä u Hoitotahto kirjataan aina potilaan tietoihin ja sitä pitää kunnioittaa

KUOLEVAN OIKEUDET

LISSABONIN JULISTUS POTILAAN OIKEUKSISTA u Hyväksytty Maailman Lääkäriliiton 34. Yleiskokouksessa Lissabonissa, Portugalissa syys-lokakuussa 1981 ja u muutettu 47. Yleiskokouksessa Balilla, Indonesiassa syyskuussa 1995.

POTILAAN OIKEUDET u. . . potilasta on aina hoidettava hänen parastaan ajatellen. u …potilaalla on oikeus nykyaikaiseen kivun lievitykseen. u …kuolevalla potilaalla on oikeus humaaniin saattohoitoon ja u kaikkeen apuun, jotta kuolema olisi mahdollisimman ihmisarvoinen ja tuskaton.

POTILAAN OIKEUDET jtk. . . u Potilaalla on oikeus saada hengellistä ja moraalista lohtua, mukaan lukien oman uskontokuntansa papin tuki, tai kieltäytyä siitä.

”HOITAJAN OIKEUDET” HOITAJAN ON LUPA. . . u surra ja näyttää surunsa u olla oma itsensä u luopua turhasta diagnostiikasta ja ylihoidosta u pyytää ulkopuolista hoito- ja konsulttiapua

Kuolema biologisena ilmiönä: Lähestyvän kuoleman merkit u Ei jaksa syödä eikä juoda > suu kuivuu (hengitys myös suun kautta kuivattaa limakalvoja) > nielemiskyky katoaa u hengitys heikkenee vähitellen ja voi olla äänekästä, . Hengitys pinnallista ja nopeaa tai epänormaalin hidasta tai haukkovaa tai Cheyne-Stokeshengitystä

u limaa kertyy hengitysteihin eikä kuoleva jaksa yskiä sitä pois u suonensyke heikko, lankamainen, epäsäännöllinen ja nopea, u perifeerinen verenkierto heikkenee ja iho muuttuu kylmiksi; ensin jalat, kädet, nenänpää ja korvat, iho kylmänkostea, vaikka potilaalla olisi kuumetta

u ihon väri muuttuu; kalpea, syanoottinen, harmaa, kellertävä tai kirjava (lautumat) u lihasjänteys katoaa; raajat veltostuvat, kasvot muuttuvat kasvolihasten rentoutuessa rauhalliseksi, rypyt silenevät ja kuoleva näyttää nuoremmalta, alaleuka valahtaa alas ja nenä työntyy terävänä esiin.

u silmät saattavat olla puolittain tai kokonaan auki, katse tuijottava, lasimainen u kuulo heikkenee, tajunnantaso laskee ja voi vaihdella äkillisesti.

Kuolevan potilaan hoitaminen u Fyysisen hyvinvoinnin turvaaminen u Perushoito: ravinto, puhtaus, ihon hoito, liikkuminen, uni jne. u Oireiden lievitys: kipu, hengenahdistus, ummetus, väsymys, ruokahaluttomuus, suuoireet, pahoinvointi, sekavuus

Psykologisten tarpeiden huomioiminen: turvallisuus, yhteenkuuluvuus, hyväksyntä, kunnioitus ihmisenä, itsemääräämisoikeus ja kommunikaatio. u Hengellisten tarpeiden huomioiminen: – toiveiden toteuttaminen – papin tai vastaavan tapaamisen mahdollistaminen kaikkina vrk aikana u Käypä hoito suositukset u

Kuoleman merkit u Ensisijaiset: – Hengityksen ja sydämentoiminnan pysähtyminen – Tajuttomuus; aivotoiminnan loppuminen – reagoimattomuus ärsykkeisiin – Lasittunut katse, pupillit laajat – Kudosjäntevyyden pieneneminen – lihasvelttous

Toissijaiset kuoleman merkit: u Havaittavissa aikaisintaan 15 -20 min verenkierron loppumisesta – Lautumat (punasinervät erikokoiset laikut, nähtävissä joskus jo ennen kuolemaa) – Kuolonkankeus (rigor mortis), yleensä viimeistään 2 tunnin kuluessa alkaen leukanivelestä, häviää 3 -4 vrk: ssa – Jäähtyminen

Kuolema prosessina u Kuolevan ihmisen tunnekokemuksia on kuvattu ns. kuolemisprosessin kautta. u Eri tutkijoiden käsitykset ovat paljolti hyvin samanlaisia. u Jokainen ihminen kokee kuitenkin odotettavissa olevan kuolemansa eri tavalla.

Kuolevan omaisten tukeminen u Omaiset käyvät läpi samanlaiset suruvaiheet kuin potilas; kieltäminen, vetäytyminen, hylkääminen, vihan tunteet, ahdistus, syyllisyys, tukahdutetut vihan tai vääryyden kärsimisen tunteet => ylihuolehtivuus. u Tärkeätä päästä selvyyteen ja sovintoon, helpottaa surutyötä. u Henkilökunnan tulisi auttaa myös omaisia ilmaisemaan tunteitaan.

u Annetaan tietoja kuoleman prosessin vaiheista ja auttaa heitä hyväksymään läheisensä menettäminen u Ohjataan omaisia potilaan hoitamisessa, otetaan mukaan hoitotyöhön. u Huolenpito omaisten jaksamisesta. u Surutyö läheisen kuoleman jälkeen – annettava aikaa, suru surtava. Esim. sururyhmät voivat olla avuksi.

Äkillinen kuoleman olosuhteet vaikuttavat tilanteen käsittelyyn u vaikuttaa myös, miten kuolemaa on käsitelty läheisten kanssa: u – Onko tiedossa vainajan toiveet, esim. hautajaisjärjestelyistä, suhtautumisesta elinsiirtoihin Jos omaiset eivät ole läsnä: – Ilmoitus omaisille; joko sh, lääkäri tai poliisi

Potilaan kuoltua hoitolaitoksessa Suruviesti omaisille u Vainajan laitto u Jäähyväiset vainajalle, muistohetki u Käytännön asioita: u – Vainajan omaisuus – Kuolinsyyn selvittäminen: ruumiinavaus – Kuolintodistus ja hautauslupa – Kirjallinen ohje omaisille

Erityiskysymyksiä: AIVOKUOLEMA u Aivokuolema hyväksyttiin juridisesti Suomessa v. 1971 (lääkintöhallituksen yleiskirje 1508 /1971) u Jos aivokudoksen tuhon syy on kohonneeseen kallonsisäiseen paineeseen johtanut tila, voidaan aivokuolema todeta kliinisesti – ks. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus kuoleman toteamisesta 27/2004 u Aivokuoleman voi todeta vain sairaalan erikseen määräämät lääkärit

Aivokuoleman kliininen toteaminen (ks. STM 2004) KUOLEMAN TOTEAMISEN EDELLYTYKSET SYDÄMEN VIELÄ SYKKIESSÄ, AIVOKUOLEMA u Kuvantamistutkimuksista tehtävä väh. CT u KEHON LÄMPÖTILAN OLTAVA VÄH. 32°C u Kliiniset perustutkimukset tehdään seuraavasti: 1. Kipureaktiot tutkitaan pään molemmilta puolilta. Kipuärsykkeenä käytetään supraorbitaalihermon puristusta tai muuta vastaavaa riittävän voimakasta ärsykettä. Jos tutkittava ei reagoi kivulle, tutkimusta voidaan jatkaa. u

2. Lihasjäntevyys tutkitaan raajoista. 3. Aivohermojen toiminta Tutkimuksen jatkaminen edellyttää, u että mustuaiset eivät reagoi valolle eivätkä muillekaan ärsykkeille ja silmäluomet eivät sulkeudu itsestään eikä silmämunan pinnan ärsytys aiheuta luomiheijasteita. u u u okulokefaalinen heijaste puuttuu eli silmät eivät liikahda kääntösuuntaa vastaan pään nopeiden kiertoliikkeiden tai kaulan ojennus- ja taivutusliikkeiden aikana minkäänlaista reaktiota ei esiinny nielua, henkitorvea tai keuhkoputkia ärsytettäessä (esimerkiksi liikuteltaessa intubaatioputkea) silmämunan tai kaulavaltimopoukaman (sinus caroticus) painaminen/ hierominen ei aiheuta sydämen harvalyöntisyyttä.

4. Hengitystä säätelevien aivorakenteiden toiminta tutkitaan viimeisenä (apneatutkimus) – Hengityskokeen aikana verenkierron on säilyttävä vakaana ja ääreisverenkierron happisaturaation on oltava yli 90 %: a. • HENGITYSKOE ( 100% hapetus 20 min, irrotus koneesta, intobaatioputkeen johdetaan happea > kokeen aikana arteria CO 2 oltava yli 8 k. Pa, jos spontaania hengitystä ei todeta 10 min sisällä > aivokuollut

Aivokuoleman toteamisen jälkeen u Aivokuoleman toteamisesta merkinnät sairaskertomukseen ( kuolinaika) u omaisten informointi u koneesta irrottaminen u voi ilmetä spinaaliheijasteisiin liittyviä liikkeitä > omaisten informointi jos läsnä ! – Jos elintenluovuttaja > tehohoitoa jatketaan luovutusleikkaukseen saakka

Lähteet u u u u STM: n Asetus kuoleman toteamisesta 27/2004 Kuoleman toteaminen. Opas terveydenhuollon henkilöstölle. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2004: 5 http: //www. stm. fi/Resource. phx/publishing/store/2004/03/pr 1080209431011/pa ssthru. pdf Aalto ym. 2000. Saattohoito. Kirjapaja. Heikkinen ym. 2004. Saattohoito. Haaste moniammatilliselle yhteistyölle. WSOY. Saattohoito – Valtakunnallisen terveydenhuollon eettisen neuvottelukunnan(ETENE) muistio. 2003. > saatavilla: http: //www. etene. org/dokumentit/saattohoito. pdf Härkönen, Leena. 1989. Lähestyvä kuolema. WSOY/SHKS. Iivanainen ym. 2001. Hoitamisen taito. Tammi. Kinnunen, Asko. 1999. Ensivaste - Hätäensiapu ja ensiarvio. Sisäasiainministeriö. Kübler-Ross, Elisabeth. 1969. Raportti kuolemisesta (On Death and Dying) Rautava-Nurmi ym 2012. Hoitotyön taidot ja toiminnot. Sanoma. Pro. Vainio, Anneli. 1993. Inhimillinen kuolema; saattohoito Suomessa. Sairaalaliitto. Virolainen, Leila. 1995. Äkillinen kuolema. Kirjayhtymä Oy. Pohjois-Pohjanmaan shp 2002: Saattohoito-ohjeistus ja Suosituksia elämän loppuvaiheenpäätösmenettelystä ja hoidosta > Kuolemaan liittyvät eettiset kysymykset terveydenhuollossa. Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta (ETENE). Helsinki 2002, 57 s. (ETENEjulkaisuja, ISSN 1458 -6193; 4) http: //www. etene. org/dokumentit/ETENE 4 korj 2004 f. pdf