Kulttuuriperint digitaaliseksi kuuluuko tutkijayhteisn ni Miten shkistyv kulttuuriperint

Kulttuuriperintö digitaaliseksi - kuuluuko tutkijayhteisön ääni? Miten sähköistyvä kulttuuriperintö muuttaa tutkimuskäytäntöjä? (SLS, 8. 4. 2011) Jyrki Ilva (jyrki. ilva@helsinki. fi)

Kansalliskirjasto, muistiorganisaatio • Ei aivan tyypillinen esimerkki muistiorganisaatiosta – jos sellaista onkaan • Helsingin yliopiston suurin erillislaitos, yhteensä yli 300 työntekijää • Suuri osa toiminnasta muualla kuin keskustan kirjastokorttelissa: – Vallila – Mikkeli – Urajärvi (kirjavarasto)

Monipuolista toimintaa • Taustaltaan alun perin tieteellinen kirjasto (vuoteen 2006 asti nimenä Helsingin yliopiston kirjasto), mutta nykyään monenlaisia kokoelmia, toimintoja ja rooleja: – Kansalliskokoelma, humanistinen kokoelma, musiikkikirjasto ja äänitearkisto, Slaavilainen kirjasto, erikoiskokoelmia, vapaakappaleita ja pitkäaikaissäilytystä, näyttelytoimintaa, digitointia, verkkopalveluita, standardointia, palveluita kirjastoverkolle ja julkaisijoille, KDKhankkeen myötä muillekin muistiorganisaatioille – Kulttuuriperinnön digitointi vain yksi toiminto monen muun joukossa • Tarjoaa tutkijoiden ja opiskelijoiden lisäksi palveluita myös muille asiakasryhmille – mm. kirjastot, muistiorganisaatiot, kustantajat, Suomen kansalaiset, kaikki suomalaisista aineistoista kiinnostuneet

Kansalliskirjasto ja digitaaliset aineistot • Kansalliskirjasto ylläpitää monenlaisia digitaalisia palveluita: – Historiallinen sanomalehtikirjasto, Suomalainen verkkoarkisto, Doria ja Theseus, Elektra, Linnea-tietokannat (Fennica, Arto, Viola, Linda) ja korkeakoulujen kirjastotietokannat, Nelli-portaali, KDK-asiakasliittymä – Kokotekstiaineistoja, viitetietoja, tiedonhakupalveluita • Kokoelmien digitoinnin periaatteet määritelty digitointipolitiikassa (2010): http: //www. kansalliskirjasto. fi/kirjastoala/dimiko/digitiontipolitiikanlinjaukset. html – Kattavat digitaaliset kokoelmat ja digitaalisten sisältöjen kriittinen massa – ”Autenttiset ja luotettavat” digitoidut tallenteet tutkijoiden lähdeaineistoiksi • Digitoitujen aineistojen ohella Kansalliskirjastolla kokoelmissaan yhä enemmän myös digitaalisena syntyneitä aineistoja (mm. verkkoarkisto) • Lisäksi kirjaston yhteydessä toimiva Fin. ELib hankkii koti- ja ulkomaisia maksullisia digitaalisia aineistoja koko kirjastoverkon käyttöön

Mikkelin digitointi- ja konservointikeskus • Kansalliskirjaston Mikkelin digitointi- ja konservointikeskukseen rakennettu 1990 -luvun lopulta lähtien erityisesti massadigitointiin soveltuva tekninen infrastruktuuri – Tavoitteena digitointiprosessin ja digitoitujen aineistojen koko elinkaaren hallinta – Keskus pystyy digitoimaan miljoonia sivuja vuodessa • Ongelmana ollut riittävän pysyvän rahoituksen puuttuminen – Suurin osa digitoinnista tehty lyhytaikaisella projektirahoituksella, esim. vuosien 2009 ja 2010 -11 elvytyshankkeet: digitoidaan nopeasti paljon aineistoja, mutta saattaa johtaa pullonkauloihin, eikä tue toiminnan pitkäjänteistä kehittämistä – Toistaiseksi digitoitu mm. kaikki suomalaiset sanomalehdet 1910 luvulle saakka, suurin osa aikakauslehdistä vuoteen 1944 saakka, pienpainatteita, äänitteitä ym.

Päämääränä infrastruktuurien rakentaminen • Kansalliskirjaston päämääränä digitointiin ja digitaalisiin aineistoihin liittyvien kansallisten infrastruktuurien rakentaminen • Kokoelmien massadigitointi: ei poimita rusinoita pullasta, vaan digitoidaan laajoja yhtenäisiä aineistoja – Tavoitteena kustannustehokkuus ja IT-järjestelmien hallittavuus – Yhtenäiset dokumentoidut prosessit, geneerinen metadata, geneeriset käyttöliittymät – Mahdollisimman vähän aineistokohtaisia räätälöityjä tietokantoja, jotka vaatisivat pitkällä tähtäimellä paljon ylläpitoa – Aineistot löydettävissä laajempien hakupalveluiden kautta (esim. KDKasiakasliittymä, Europeana, Google) • Infrastruktuurien päälle mahdollista rakentaa uusia palveluita – Aineistojen ja kuvailutietojen uusiokäyttö

Digitaalisten aineistojen käyttö • Tavoitteena digitoitujen aineistojen mahdollisimman laaja käyttö ja uudelleenkäyttö • Käytännössä tekijänoikeuslaki rajaa kuitenkin aineistojen käyttöä – Tekijänoikeudesta vapaa materiaali vapaasti verkossa – Muu materiaali käytettävissä ainoastaan vapaakappalekirjastoissa erillisillä työasemilla, joilta sitä ei voi kopioida digitaalisessa muodossa – Nykyinen laki ei anna tutkijoille erivapauksia • Tulevaisuudessa tarkoitus tuoda saataville myös tekijänoikeuden alaista materiaalia, todennäköisesti maksullisina kokonaisuuksina – Organisaatiot voivat hankkia aineiston käyttöoikeuden, lisenssituloista maksettaisiin korvauksia oikeudenhaltijoille – Sopimuslisenssit vähentävät oikeuksien selvittämiseen liittyvää riskiä – Kopiosto hakemassa OKM: ltä sopimuslisenssijärjestön asemaa; lisenssi kattaisi lehdet muttei kirjoja

Esimerkki: Historiallinen sanomalehtikirjasto • Palvelun kehittäminen alkoi osana yhteispohjoismaista Tiden-hanketta vuosituhannen vaihteessa • Kymmenessä vuodessa digitoitu ja tuotu vapaaseen käyttöön kaikki suomalaiset sanomalehdet vuoteen 1910 asti – Alusta lähtien sukututkijoiden ja historian harrastajien suosiossa – Palvelun tarjoamista mahdollisuuksista huolimatta sen vaikutus tutkimukseen ilmennyt huomattavasti hitaammin • Palvelu suunniteltu kokonaan kirjaston voimin, mukana ei tutkijoita

Massadigitointi ja tutkijan rooli? • Tutkijalla nähdään helposti vain passiivinen rooli palvelun käyttäjänä – Ei tarvitsisi olla näin: Kansalliskirjaston hankeanomuksiin usein kirjoitettu myös toive digitointiin kytkettävästä tutkimustyöstä – Käytännössä ollut kuitenkin hankalaa: missään ei ole joutilasta tutkijaarmeijaa, joka tulisi napin painalluksella töihin • Aikataulut haasteellisia – Digitointi usein sidoksissa hankeaikatauluihin, esim. elvytys 2009: hankkeen kesto käytännössä 7 kuukautta • Erilaiset päämäärät – Massadigitoinnissa luodaan yleishyödyllistä infrastruktuuria, ei etsitä vastauksia tutkimuskysymyksiin – Missä määrin tutkijoita voisi käyttää sisällöntuottajina? – Miten osallistuminen palvelee tutkijan uraa ja meritoitumista? – Vrt. lähdejulkaisujen, hakuteosten ja sanakirjojen toimittaminen?

Tutkijalähtöiset hankkeet? • Kansalliskirjasto ei ole tutkimusrahoittaja, tarvitaan ulkopuolista rahoitusta – Hankkeita voidaan kuitenkin suunnitella yhteistyössä niin, että ne palvelevat sekä kirjaston että tutkijoiden intressejä – Vaikka kirjastolla itsellään on rajallisesti resursseja räätälöityjen palveluiden tuottamiseen, sillä on kuitenkin it-infrastruktuuria ja atkhenkilöstöä, joita voidaan hyödyntää yhteishankkeissa • Voisi olla mahdollista, että kirjasto rakentaisi teknistä infrastruktuuria myös tutkimustyön tueksi varten (vrt. kirjastoverkkoa varten suunniteltu Yhteistyön infrastruktuuri) – Geneerisiä työkaluja, joita voitaisiin räätälöidä eri hankkeiden tarpeisiin (wiki-palvelut, tietokantasovellukset, julkaisujärjestelmät? ) – Edellyttää kuitenkin sitä, että tutkijoiden keskuudessa on kiinnostusta ja palvelut tarjoavat oleellista lisäarvoa yliopistojen jo tarjoamiin palveluihin verrattuna

Esimerkki: Turun akatemian väitöskirjat • Digitointihanke Ilkka ja Ulla Paateron rahaston varoilla vuosina 2008 -2009 – Ajatuksena saada mukaan myös väitöskirjoihin liittyvää tutkimusta – Mutta mistä tutkijat? • 1778 väitöskirjaa saataville (joulukuu 2009): http: //www. doria. fi/handle/10024/50699 • Jatkohanke suunnitteilla, tarkoitus digitoida loputkin väitöskirjat – Filosofia. fi-portaalilla ollut oma Koneen säätiön rahoittama käännöshanke, ks. http: //filosofia. fi/Turun_Akatemia_Suomennokset – Jatkohankkeessa pyritään yhdistämään voimat ja tekemään yhteistyötä

Esimerkki: Suomen keskiajan kirjallinen kulttuuri

Yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta on hyötyä • Yhteisten päämäärien löytäminen ja niiden edistäminen – Digitoinnin näkyvyys, rahoituksen varmistaminen, uudet hankkeet • Yhteistyö tuo läpinäkyvyyttä ja auttaa palveluiden suunnittelussa – Vaarana aina toiminnan kääntyminen sisäänpäin: toteutetaan muistiorganisaation omia prosesseja sen omiin tarkoituksiin – Prioriteetit aineistonvalinnassa tai käyttöliittymien kehittämisessä saattavat olla huonosti perusteltuja – Saatetaan unohtaa aineiston käyttäjät ja näiden tarpeet: tutkijat pahimmillaan läsnä vain abstraktiona, jolla legitimoidaan toimintaa • Kokoelmia ja niiden konteksteja koskevan tiedon ylläpitäminen – Professionalisoituminen, teknisen osaamisen korostuminen – Huoli organisaation omien kokoelmien tuntemuksen ohenemisesta: vuorovaikutus tutkijoiden kanssa, osaamisen ulkoistaminen?

Esimerkki: Verkkoarkisto • Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä (2007): Kansalliskirjaston tehtäväksi verkkoaineistojen tallentaminen • Kaikkea ei voida kerätä, mitä pitäisi priorisoida? – Kirjaston sisällä taipumusta nähdä laki aiemman vapaakappalelain jatkona: tärkeitä painettua kirjaa muistuttavat verkkojulkaisut, joilla on ISBN-numero – Tutkijoilta saatu palaute: Erityisen tärkeitä nimenomaan verkolle tyypilliset aineistot (blogit, keskustelupalstat, jne. ) • Vuoropuhelua pitäisi jatkaa…

Miten tutkijat voivat vaikuttaa? • Digitaalisista palveluista käytävä julkinen keskustelu olisi kaikkien edun mukaista – Toistaiseksi humanistitutkijat olleet melko passiivisia Kansalliskirjaston digitaalisten palveluiden suhteen – Palveluita ei kommentoida eikä niistä keskustella julkisesti tai tutkijoiden omilla foorumeilla juuri muuten kuin erikseen pyydettäessä – Meitä kiinnostaisi tietää, mitä palveluistamme oikeasti ajatellaan! • Myös suoraa palautetta esim. sähköpostitse tulee melko vähän, ja suurin osa palautteesta tulee tavallisilta kansalaisilta – Valittaminen opettajakunnan kahvihuoneessa ei auta – Kaikkia ehdotuksia ei voida toteuttaa, mutta palautetta kuitenkin kuunnellaan kirjaston päässä ja siihen pyritään vastaamaan

Tutkijan vs. tutkijayhteisön ääni • Muistiorganisaatioiden ja tutkijoiden vuorovaikutus perustuu yleensä henkilösuhteisiin ja verkostoihin – Esim. Kansalliskirjastossa ”tutkijoiden” mielletään usein tarkoittavan kirjastokorttelissa asioivia tutkijoita: mutta onko digitaalisten palveluiden kohderyhmä sama? – Toisaalta myös kirjaston puolelta puuttuvat selkeät yhteyshenkilöt ja yhteistyön käytännöt: käytännössä vastaukset saattavat riippua siitä kenen kanssa keskustelee • Riittääkö yksittäisten tutkijoiden ääni vai tarvitaanko laajempaa yhteistä mielipiteenmuodostusta? – Yksittäisen tutkijan intressit vs. tutkijayhteisön yleinen etu? • Tutkijayhteisön edustus digitointihankkeiden ja digitaalisten palveluiden suunnittelussa ja ohjauksessa? – Toistaiseksi harvinaista, mutta voisi olla mahdollista, jos tutkijoilla vain on kiinnostusta ja halua sitoutua

Digitaalinen humanismi ja tutkijoiden organisoituminen? • Suomessa digitaalinen humanismi yhä institutionaalisesti marginaali-ilmiö – Kielitieteilijät lienevät pisimmällä (esim. Fin-Clarin) • Tarvittaisiinko täälläkin esim. CHNM: n (http: //chnm. gmu. edu/) kaltaista uutta organisaatiota? – Palvelisi myös muistiorganisaatioiden etuja – Yliopiston laitos, tutkijoiden verkosto vai jonkin muistiorganisaation osa? – Vrt. tieteenalaportaalit (Agricola, Filosofia. fi, Teologia. fi)

Digitaalisen maailman uusia mahdollisuudet? • Uudet palvelut käytettävissä missä tahansa, milloin tahansa (ainakin niiltä osin kuin se on tekijänoikeuksien puolesta mahdollista) • Toisaalta digitaalisten aineistojen jako myös tutkijoiden omissa verkostoissa (esim. arkistoaineistosta otetut digikuvat)? – Tähän liittyy potentiaalisia tietosuoja- ja tekijänoikeusongelmia, mutta on jo käytännön todellisuutta – Muistiorganisaatiot eivät välttämättä ole innostuneita, koska aineistoa karkaa pois niiden hallinnasta – Toisaalta kannustaa niitä kehittämään omia digitaalisia palveluita • Uudet infrastruktuurit tarjoaisivat mahdollisuuksia uusien palveluiden rakentamiseen niiden päälle – Esim. http: //ngrams. googlelabs. com/ – Voidaan tehdä muistiorganisaation voimin, tai jos data on avointa ja tarjolla on teknisiä rajapintoja, palveluita voivat rakentaa myös tutkijat