Mit on projekti Miten suunnitellaan Esineymprist Miten ideoidaan

• • Mitä on projekti? Miten suunnitellaan? Esineympäristö? Miten ideoidaan? Voiko ideoita testata? Mitä työtapoja on? Miten dokumentoidaan? Miten arvioidaan? Aki Leveelahti 2004

• Eteenpäin –painiketta painelemalla voi käydä läpi ohjelman pääkohdat. • Etusivun pääotsikoista pääsee valitsemaan sivuja klikkaamalla hiirellä otsikoita. • • Ohjelman sivuilla on hyperlinkkejä, joiden kohdalle osoittimen hiirellä siirtämällä (osoitinnuoli muuttuu osoittavaksi sormeksi) tai niitä klikkaamalla, löytyy lisätietoa ja pääsee etenemään ohjelmassa. Ohjelman voi lopettaa Esc –näppäimellä. Eteenpäin Opastus Avaa välilehtiä Etusivu Viimeisin

• Projekti on asetettuihin tavoitteisiin pyrkivä kertaluonteinen tehtäväkokonaisuus, joka on ajallisesti ja resursseiltaan rajattu ja jonka toteuttaa tätä varten luotu organisaatio. • Projekti on se työ, joka tehdään rajatun kertaluonteisen tuloksen aikaansaamiseksi. (Petäjä 1999, 2. ) • Projekti on työväline muutoksen tekemiseen tietyssä aikaresurssissa tiettyjen tavoitteiden mukaisesti. • Projektissa joukko ihmisiä suorittaa ainutkertaisessa, kertaluontoisessa, tilapäisessä hankkeessa yhteistä tehtävää, jolla on tietyt resurssit suhteessa aikaan, ihmisiin, rahaan, työvälineisiin ja osaamiseen. (Silander 2003, 158 -159. )

• Projektiin osallistuminen edistää osaamisen kehittymistä, kun koko toiminta liitetään kiinteäksi osaksi tuotanto-, tutkimus- tai kehittämistoimintaa. • Projekti on kokonaisvaltainen oppimistapahtuma, joka suunnitellaan, rakennetaan, tehdään ja arvioidaan yhdessä muiden toimijoiden kanssa, joten projekteissa kehittyvät erityisesti yhteistyö-, vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaidot. • Projektissa opitaan nimenomaan työelämässä tarvittavia taitoja ja projektiosaaminen kehittyy projektia tekemällä. • Projekti soveltuu esim. tuotekehitykseen ja sellaiseen toimintaan, jossa pyritään tiettyjen resurssien puitteissa tavoiteltavaan päämäärään. (Silander 2003, 158 -159. )

TAVOITE Henkisten, taloudellisten ja materiaalisten resurssien käytön tehostaminen EDUT Tavoitteellisuus Suunnitelmallisuus Tiedonkulku Yhteishenki projektiryhmässä Joustavuus Vastuunjako Asiantuntemus mitattavuus (Petäjä 1999, 4).

• • • Tausta (miksi projekti perustetaan? -yleiskuvaus) Tavoitteet (mitä tuloksia on saatava aikaan? ) Toteutuksen vaiheet ja aikataulu (mitä toimenpiteitä ja milloin? ) • Organisointi (kuka vastaa mistäkin osa-alueesta? ) • Budjetti (tuotot ja kustannukset: paljonko maksaa? ) • Seuranta ja ohjaus (miten tavoitteet alkavat toteutua: missä vaiheessa mennään? ) • Tulosten hyödyntäminen (verrataan saavutettuja tuloksia tavoitteisiin: mitä projektista opittiin? ) (Petäjä 1999, 20. )

Tuote rakentuu kahdesta tekijästä: 1. fyysinen luonne (pituus, paino, väri, rakenne, muoto, jne. ) sekä 2. funktio (mahdollisuus käyttää tai hyödyntää esinettä tiettyyn tarkoitukseen). (de Vries 2003, 151. ) Suunnittelu on päätöksenteon valmistelua, jossa etsitään käytettävissä olevien keinojen avulla erilaisia vaihtoehtoisia toimintastrategioita asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi (Hirsjärvi 1983, 180). Tuotesuunnittelulla pyritään siihen, että tuote olisi mahdollisimman valmis siinä vaiheessa, kun sitä ruvetaan valmistamaan, eikä tuotantoon sen jälkeen tarvitsisi tehdä muutoksia (Häti-Korkeila & Kähönen 1985, 72 - 73). Suunnitteluprosessi tähtää mahdollisimman tarkan kuvauksen tuottamiseen tuotteesta ja sen valmistamisesta, jotta tuote on mahdollista toteuttaa (Cross 1995, 1 -2).

Teollinen muotoilu on toimintaa, jossa tutkimusta, taidetta ja teknologiaa liiketoimintaympäristössä yhdistämällä on tarkoitus tuottaa parempaa ihmisen rakentamaa ympäristöä. Teollisen muotoilijan tarkoituksena on ilmaista tuotteella ratkaisua käytännön ongelmaan. (Kettunen 2001, 10 -11. ) Teollisessa ympäristössä suunnittelu ja valmistus ovat yleensä hyvinkin erillään toisistaan. Tällöin valmistusprosessi ei voi yleensä alkaa, ennen kuin suunnitteluprosessi on valmis. (Cross 1995, 1 -2. ) Nykyisin tuotesuunnittelulla korvataan tuotteen pitkä, luonnollinen kehittymisprosessi jo ennen valmistusta. (Häti-Korkeila & Kähönen 1985, 72 - 73. )

• Jokaisella tuotteella on jonkinasteinen muoto, olipa se tavaraa, palvelua tai aineetonta osaamista. • Teoreettisen filosofian professori Ilkka Niiniluoto on todistanut, että muotoilu - tiedon sijaan - on täsmällisin suomenkielinen vastine informaatiolle. (Hassi 1998, 7, 8, 31. ) • • Muoto on siis informaatiota - viesti. Tuotteen muotoilu on siten tuotteen olemuksen ja tunnusmerkkien järjestämistä ymmärrettäväksi informaatioksi – eli viestintää. Ilmari Tapiovaara on tuonut julki ajatuksen: ”Säännöstelyjen ja rajoitusten aiheuttajat, yhteiskunnan elämän tasaista kulkua järkyttävät tapahtumat ovat aina olleet uusien ratkaisujen, uusien muotojen ja materiaalien synnyttäjiä. ” (Aav 1986, 34. )

• Erityisesti suomalaisten huonekalusuunnittelijoiden ja sisustusarkkitehtien piirissä on korostettu suomalaisten huonekalujen erottautumista kansainvälisillä markkinoilla suomalaisuuden, eksoottisuuden ja omaleimaisuuden avulla. • Suomalaisen muotoilun omaleimaisuuden vaalimisen ja ylläpitämisen on ottanut vastuulleen Design Forum valtion rahoituksen varassa. • Vakavasti otettaviksi muotoilijoiksi haluavien on hyväksyttävä Design Forumin käsitys suomalaisen muotoilun omaleimaisuudesta, koska tämän instituution järjestämiin näyttelyihin töiden esille saaminen on vaikeaa, mikäli teokset eivät sovi Design Forumin ylläpitämään linjaan. (Takala-Schreib 2000, 48, 294. )

Tuotteen suunnittelu perustuu alati – kehitettävään, – jalostettavaan ja – tarkennettavaan ideaan tuotteesta (tuotteen idean punainen lanka tai hyväksyttävien ratkaisujen todellisuus), jossa kehittely etenee: • analyysin, • tiedonhankinnan, • ideoinnin, • testaamisen ja • vertailun vaiheissa.

Tuotteen suunnittelu perustuu alati – kehitettävään, – jalostettavaan ja – tarkennettavaan ideaan tuotteesta (tuotteen idean punainen lanka tai hyväksyttävien ratkaisujen todellisuus), jossa kehittely etenee: • analyysin, • tiedonhankinnan, • ideoinnin, • testaamisen ja • vertailun vaiheissa. Analyysissa kartoitetaan käsillä oleva ongelma ja tavoitteet sen ratkaisusta.

Tuotteen suunnittelu perustuu alati – kehitettävään, – jalostettavaan ja – tarkennettavaan ideaan tuotteesta (tuotteen idean punainen lanka tai hyväksyttävien ratkaisujen todellisuus), jossa kehittely etenee: • analyysin, • tiedonhankinnan, • ideoinnin, • testaamisen ja • vertailun vaiheissa. Tiedonhankinnassa haetaan olemassa olevaa tietoa ongelman ratkaisun helpottamiseksi ja mahdollistamiseksi.

Tuotteen suunnittelu perustuu alati – kehitettävään, – jalostettavaan ja – tarkennettavaan ideaan tuotteesta (tuotteen idean punainen lanka tai hyväksyttävien ratkaisujen todellisuus), jossa kehittely etenee: • analyysin, • tiedonhankinnan, • ideoinnin, • testaamisen ja • vertailun vaiheissa. Ideoinnissa haetaan ratkaisuvaihtoehdot ongelmaan tavoitteet huomioiden haettua tietoa sekä luovuutta hyödyntäen.

Tuotteen suunnittelu perustuu alati – kehitettävään, – jalostettavaan ja – tarkennettavaan ideaan tuotteesta (tuotteen idean punainen lanka tai hyväksyttävien ratkaisujen todellisuus), jossa kehittely etenee: • analyysin, • tiedonhankinnan, • ideoinnin, • testaamisen ja • vertailun vaiheissa. Testauksessa löydettyjä ratkaisuvaihtoehtoja testataan, mallinnetaan ja havainnollistetaan.

Tuotteen suunnittelu perustuu alati – kehitettävään, – jalostettavaan ja – tarkennettavaan ideaan tuotteesta (tuotteen idean punainen lanka tai hyväksyttävien ratkaisujen todellisuus), jossa kehittely etenee: • analyysin, • tiedonhankinnan, • ideoinnin, • testaamisen ja • vertailun vaiheissa. Vertailussa päätetään havaintomateriaalien perusteella ongelmaan ja sen ratkaisun tavoitteisiin parhaiten soveltuva ratkaisuvaihtoehto.

Tuotteen suunnittelu perustuu alati – kehitettävään, – jalostettavaan ja – tarkennettavaan ideaan tuotteesta (tuotteen idean punainen lanka tai hyväksyttävien ratkaisujen todellisuus), jossa kehittely etenee: • analyysin, • tiedonhankinnan, • ideoinnin, • testaamisen ja • vertailun vaiheissa. Jo ennen suunnittelun aloittamistakin suunnittelijalla on aiheesta jonkinlaisia mielikuvia, eli esiymmärrys aiheesta.

Tuotteen suunnittelu perustuu alati – kehitettävään, – jalostettavaan ja – tarkennettavaan ideaan tuotteesta (tuotteen idean punainen lanka tai hyväksyttävien ratkaisujen todellisuus), jossa kehittely etenee: • analyysin, • tiedonhankinnan, • ideoinnin, • testaamisen ja • vertailun vaiheissa. Tuotesuunnittelu alkaa tehtävänannosta tai asiakkaan tilauksesta. Tärkeää hylätä rajoittavat ennakkoluulot, jotta voi luoda jotain uuttakin!

Tuotteen suunnittelu perustuu alati – kehitettävään, – jalostettavaan ja – tarkennettavaan ideaan tuotteesta (tuotteen idean punainen lanka tai hyväksyttävien ratkaisujen todellisuus), jossa kehittely etenee: • analyysin, • tiedonhankinnan, • ideoinnin, • testaamisen ja • vertailun vaiheissa. Aiheen esiymmärrys alkaa suunnittelun käynnistyessä muuttua hyväksyttävien ratkaisujen tarkentuvaksi todellisuudeksi.

Ihmisen havaintojärjestelmä ryhmittelee yksittäisiä ärsykkeitä isommiksi kokonaisuuksiksi ja tämän ryhmittelyn tehtävä on auttaa meitä tulkitsemaan ympäristöä oikein. • • • Hahmolait Muodon tyypit Muodon elementit Muodon ominaisuudet Muoto ja sommittelu (Kettunen 2001, 22 -29. ) Esineiden toiminnan ja parantamisen mahdollisuuksien ymmärtäminen luo mahdollisuuden kritisoida kehnoa tekniikkaa. Jos tyytyy ympäristöönsä, maailman parantamisesta ei saa käsitystä ja kokonaisuudesta tulee pysyvä. (Petroski 1997, s. 18. )

HAHMOLAIT ilmaisevat, miten ärsykkeitä voidaan ryhmitellä: • Symmetria (Symmetriset alueet nähdään kokonaisuutena. Havaitsemme helposti symmetrian ja poikkeamat siitä, vaikka muodot olisivat monimutkaisiakin. ) • Sulkeutuneisuus (Erillisistä elementeistä muodostuneen kuvion osat tulkitaan mielellään sulkeutuvaksi kohteeksi. ) Ihmisen havaintojärjestelmä ryhmittelee yksittäisiä ärsykkeitä isommiksi kokonaisuuksiksi ja tämän ryhmittelyn tehtävä on auttaa meitä tulkitsemaan ympäristöä oikein. • • • Hahmolait Muodon tyypit Muodon elementit Muodon ominaisuudet Muoto ja sommittelu (Kettunen 2001, 22 -29. ) Esineiden toiminnan ja parantamisen mahdollisuuksien ymmärtäminen luo mahdollisuuden kritisoida kehnoa tekniikkaa. Jos tyytyy ympäristöönsä, maailman parantamisesta ei saa käsitystä ja kokonaisuudesta tulee pysyvä. (Petroski 1997, s. 18. ) • Jatkuvuus (Silmä seuraa muotoa elementistä toiseen lukien ne yhdeksi jatkuvaksi muodoksi tai viivaksi. ) • Läheisyys (Läheiset elementit mielletään yhtenäisiksi. ) • Samanlaisuus (Samanlaiset elementit nähdään yhteenkuuluviksi. )

MUODON TYYPIT muodostuvat kahdesta vaihtoehdosta, joista muotoilija voi valita tuotteen muotokielen mallin: • Geometrinen muoto rakentuu ympyröistä, kolmioista, neliöistä tai näiden yhdistelmistä. Kolmiulotteisena ympyrästä tulee pallo tai sylinteri, neliöstä kuutio ja kolmiosta kartio. Muodot voidaan piirtää harpilla ja viivoittimella tai johtaa matemaattisesta kaavasta. Ihmisen havaintojärjestelmä ryhmittelee yksittäisiä ärsykkeitä isommiksi kokonaisuuksiksi ja tämän ryhmittelyn tehtävä on auttaa meitä tulkitsemaan ympäristöä oikein. • Orgaaninen muoto ja rakenne löytyvät moninaisina luonnonmuodoista. Muotoja leimaa sulavuus sekä jatkuvuus, ja ne piirretään vapaalla kädellä tai muotoviivoittimella. • • • Perustyyppejä voi tietysti myös yhdistellä. Hahmolait Muodon tyypit Muodon elementit Muodon ominaisuudet Muoto ja sommittelu (Kettunen 2001, 22 -29. ) Esineiden toiminnan ja parantamisen mahdollisuuksien ymmärtäminen luo mahdollisuuden kritisoida kehnoa tekniikkaa. Jos tyytyy ympäristöönsä, maailman parantamisesta ei saa käsitystä ja kokonaisuudesta tulee pysyvä. (Petroski 1997, s. 18. )

MUODON ELEMENTIT antavat tarvittavat perusvälineet kaikkien muotojen rakentamiseen: • Piste ilmaisee paikan, jakaa kuvakentän, toimii leikkauspisteenä tai luo tapahtuman. Ihmisen havaintojärjestelmä ryhmittelee yksittäisiä ärsykkeitä isommiksi kokonaisuuksiksi ja tämän ryhmittelyn tehtävä on auttaa meitä tulkitsemaan ympäristöä oikein. • • • Hahmolait Muodon tyypit Muodon elementit Muodon ominaisuudet Muoto ja sommittelu (Kettunen 2001, 22 -29. ) Esineiden toiminnan ja parantamisen mahdollisuuksien ymmärtäminen luo mahdollisuuden kritisoida kehnoa tekniikkaa. Jos tyytyy ympäristöönsä, maailman parantamisesta ei saa käsitystä ja kokonaisuudesta tulee pysyvä. (Petroski 1997, s. 18. ) • Viiva on useiden lähekkäisten pisteiden yhdistelmä, joka voi olla yhtenäinen tai katkoviiva, suora tai kaareva. Nouseva viiva on levoton ja vaakasuora rauhallinen. Kaarevat viivat tuovat eloisuutta ja liikettä. • Pinta muodostuu viivojen ympäröimästä alueesta, väripinnasta tai ryhmästä symboleja. Pinta muodostaa pinta-alaa jolla on olemassa sekä pituutta että leveyttä. Pinta voi olla muodoltaan geometrinen tai orgaaninen. Tasaisen lisäksi pinta voi olla myös kovera tai kupera. • Volyymi muodostuu ulottuvuuksista: pituus, leveys ja syvyys ja se voi olla kiinteää massaa tai avoin tila.

MUODON OMINAISUUDET • Koko tulee ymmärrettäväksi muodosta suhteessa muihin objekteihin ja ympäristöönsä. Koko voidaan määritellä myös mittaamalla. Suuri koko koetaan voimakkaana, mutta pieni pistekin voi olla tehokas. Ihmisen havaintojärjestelmä ryhmittelee yksittäisiä ärsykkeitä isommiksi kokonaisuuksiksi ja tämän ryhmittelyn tehtävä on auttaa meitä tulkitsemaan ympäristöä oikein. • • • Hahmolait Muodon tyypit Muodon elementit Muodon ominaisuudet Muoto ja sommittelu (Kettunen 2001, 22 -29. ) Esineiden toiminnan ja parantamisen mahdollisuuksien ymmärtäminen luo mahdollisuuden kritisoida kehnoa tekniikkaa. Jos tyytyy ympäristöönsä, maailman parantamisesta ei saa käsitystä ja kokonaisuudesta tulee pysyvä. (Petroski 1997, s. 18. ) • Muoto on pinnan ja volyymin muuttuja. Orgaanisia muotoja on rajattomasti, geometrisia perusmuotoja ovat kuutio, pallo, lieriö, kartio ja pyramidi. Muotojen yhdistely lisää vaihtoehtojen loputtomuutta. Tumma ja suljettu muoto koetaan painavana ja avoin tai vaalea kevyenä. Pallo vaikuttaa pehmeältä, mutta täsmällinen ja teräväkulmainen kuutio kovalta. • Tekstuuri kun vielä kaksiulotteisessa kuvassa on vain visuaalista (ei käsin kosketeltavaa), kolmiulotteisena pintarakenteena liittyy pinnan ulkonäköön ja sen sileyteen tai rosoisuuteen. Tekstuuri muodostaa tunnistettavan yhtenäisen osiensa ryhmän. • Väri näyttäytyy sävyinä, tummuusasteina ja värikylläisyytenä. Kulööri tarkoittaa kylmä/lämmin –vaikutelmaa ja karaktääri aktiivisuus/passiivisuus –ulottuvuutta.

MUOTO JA SOMMITTELU • Sommittelu (elementtien järjestely määrätyllä alueella) • Sijainti (elementtien paikka suhteessa muihin elementteihin ja ympäristöön) • Suunta (kuvaa liikettä) • Tila (alueet osien välillä ja ympärillä) • Syvyys (etäisyysvaikuttavuus) Ihmisen havaintojärjestelmä ryhmittelee yksittäisiä ärsykkeitä isommiksi kokonaisuuksiksi ja tämän ryhmittelyn tehtävä on auttaa meitä tulkitsemaan ympäristöä oikein. • • • Hahmolait Muodon tyypit Muodon elementit Muodon ominaisuudet Muoto ja sommittelu (Kettunen 2001, 22 -29. ) Esineiden toiminnan ja parantamisen mahdollisuuksien ymmärtäminen luo mahdollisuuden kritisoida kehnoa tekniikkaa. Jos tyytyy ympäristöönsä, maailman parantamisesta ei saa käsitystä ja kokonaisuudesta tulee pysyvä. (Petroski 1997, s. 18. ) • Tasapaino (tilanne, jossa voimat ja vastavoimat pitävät muodon eheänä kokonaisuutena) • Symmetrisyys (tasapainoinen muoto, joka voidaan jakaa kahteen samanlaiseen osaan) • Harmonia (toisiinsa suhteessa olevat osat on järjestelty järkevästi) • Suhteet (muodon osien kokojen eroa) • Hierarkia (osat näyttäytyvät eriarvoisena) • Kontrasti (osien erilaisuus ja ristiriita) • Rytmi (liikettä yhdestä ideasta, sommitte -lusta tai elementistä toiseen) • Rakenne (kuvaa sisäisiä muodon osia, jotka kannattavat sitä)

Muotoilun semantiikalla tarkoitetaan kaikkeen suunnitteluun kuuluvaa näkökulmaa, joka koskee tuotteen esittävyyttä, merkityksiä ja viittauksia (Vihma 2002, 152). • Tuotteen muoto viestii itsestään sekä sen laajemmista käyttöyhteyksistä. Käyttäjä tulkitsee näitä viestejä yrittäessään ymmärtää tuotetta, vertaillen havaintojaan aikaisempiin kokemuksiinsa. Tuote muodostuu siis sen käyttäjän ymmärtämien viestien kokonaisuudesta. • Muotoilua voidaankin tarkastella kommunikaationa, jonka viestit muodostuvat tuotteen symbolisista ominaisuuksista. • Muodoilla voidaan viestiä varsinaisen käytön lisäksi tuotteen muista mahdollisista käyttötavoista, kulttuuriperinnöstä tai muotoilijan kokemuksista ja tyylistä. (Väkevä 1987, 39 -43. )

• Tuotteen semanttinen rooli ei ole vain yksi muotoilijan vastuualueen tehtävistä, vaan se on niistä tärkein. Tuotteen sanaton kieli on muotoilun varsinainen erityiskohde. • Tuotesemantiikka on ihmisen ja tuotteiden välisessä vuorovaikutuksessa esiintyvien merkitysten tutkimusta, joka ei sitoudu mihinkään tyylisuuntaan. • Suotavaa on siis tavoitella tuotteita, jotka ovat: 1. helposti tunnistettavia, 2. käyttötapansa paljastavia, 3. käyttöä ja sovellutusten etsimistä rohkaisevia sekä 4. sopusoinnussa symbolisen ympäristönsä kanssa. (Väkevä 1987, 46 -50. )

• Käytettävyys on menetelmä- ja teoriakenttä, jonka kautta käyttäjän ja laitteen yhteistoimintaa pyritään saamaan tehokkaammaksi ja käyttäjän kannalta miellyttävämmäksi. • Käytettävyys hyödyntää kognitiivisen psykologian sekä ihmisen ja koneen vuorovaikutuksen tutkimusta. • ISO 9241 -11 –laatustandardin mukaan tuotteen käytettävyys kertoo kuinka hyvin käyttäjät pystyvät käyttämään tuotetta tuottavasti, tehokkaasti ja miellyttävästi määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi tietyssä käyttöympäristössä. (Sinkkonen 2002, 19. ) • Ergonomiassa on kysymys kitkan poistamisesta ihmisen ja työn tekemisen väliltä. • Ergonominen muotoilu huomioi esineiden, laitteiden ja koneiden sopivuuden ihmisen ominaisuuksiin. (Kettunen 2001, 30. )

ERGONOMISET TARPEET • Käytön helppous (Tuotteen monet ominaisuudet, yksityiskohdat tai käytännöt voivat hämmentää ja turhauttaa käyttäjää. Muotoilijan tulee huolehtia, että tuotteen toiminnot kertovat käyttäjälleen niiden funktiosta. ) • Huollon ja ylläpidon helppous (Tuotteen olisi hyvä kertoa huollettavuudestaan ja korjattavuudestaan. Suunnittelussa kannattaa pyrkiä eliminoimaan huoltotarve. ) • Käyttäjän vuorovaikutus tuotteen kanssa ja vaadittavat toimenpiteet (Mitä enemmän vuorovaikutusta tuotteella käyttäjän kanssa on, sitä huolellisemmin se on muotoiltava. Jokainen toiminta voi vaatia erilaisen lähestymisen muotoiluunsa. ) • Ennennäkemätön vuorovaikutustapa käyttäjälle (Kokonaan uuden käyttöliittymän muotoilu vaatii huolellista tutkimusta ja toimivuuden opiskelua. ) • Turvallisuus (Käyttäjän erehdykset on pyrittävä ennakoimaan. ) (Kettunen 2001, 32. )

Maslow perustaa motivaatioteoriansa tarvehierarkiaan, jossa ihmisen toiminta määräytyy kulloinkin vallitsevan motiivin perusteella. Tämä tapahtuu siten, että alemman tason motiivien täytyy olla tyydytettynä, ennen kuin ylemmän tason motiivit tulevat ajankohtaisiksi. Hierarkia etenee lähtien puutemotiiveista (fysiologiset perustarpeet, turvallisuuden, rakkauden ja yhteenkuuluvuuden, sekä sosiaalisen arvostuksen motiivit) aina kehittymismotiiveihin (älylliset, esteettiset sekä itsensä toteuttamisen motiivit) saakka. Liian kaavamaisesti hierarkiaa ei kuitenkaan ole tarkoitettu tulkittavaksi, koska ihmisten yksilöllisyys ja tapauskohtaisuus tuo tähänkin teoriaan poikkeuksia. (Maslow 1970, 15 -26. ) Esineympäristön tulkinnassa, tuotesuunnittelussa ja muotoilussa tämä tulee huomioida käyttäjän tarpeina. Tuote ei esim. käytettäväksi suunniteltuna esteettisenäkään toimi, jos käyttäjä ei voi kokea sitä turvalliseksi.

Käyttö Menetelmä Se tapa, jolla tietty muoto täyttää tarkoituksensa, on sen funktio. 6 -osainen funktiokokonaisuus –kaavio muodostuu dynaamisista tapahtumista ja suhteista: • MENETELMÄ (Työvälineiden, -menetelmien ja materiaalienvälinen vuorovaikutus. ) • KÄYTTÖ (Toimiiko se? ) • TARVE (Taloudelliset, psykologiset, henkiset, teknologiset ja intellektuaaliset. ) • TELESIS (Ilmentää aikaansa ja olosuhteitansa, ja sopii yleiseen sosioekonomiseen järjestelmäänsä. ) • ASSOSIAATIO (Mielleyhtymä. Mitä muoto merkitsee? ) • ESTETIIKKA (Koskettavuus, miellyttävyys, kauneus, jännittävyys, ilahduttavuus ja merkityksellisyys. ) (Papanek 1973, 24 -25. ) Esineympäristön havainnoinnin lisäksi funktioanalyysi on oivallinen työkalu muotoilussa ja tuotesuunnittelussa. Tarve Funktio Estetiikka Telesis Assosiaatio FUNKTIOKOKONAISUUS

• Tuotteen pääominaisuudet yleisesti ottaen ovat aisteilla havaittava muoto ja tuotteen tarjoama palvelu. • Hyvässä tuotteessa on otettu huomioon oikeassa suhteessa kaikki tuotteelle asetettavat vaatimukset. • Suunnittelija voi ammattitiedoillaan ja –taidollaan vaikuttaa tuotteen ominaisuuksiin: - Tekniikka ja valmistustapa - Rakenne - Materiaali - Muoto - Väri ja pintakäsittely (Häti-Korkeila & Kähönen 1985, 109 -114. )

LAADUN OMINAISUUDET käyttäjän näkökulmasta: 1. Tuotteen tekninen toiminta (Tuote täyttää suorituskyvyllään, toimintavarmuudellaan ja kestävyydellään moitteettomasti sille asetetun tehtävän. ) 2. Käyttöominaisuudet (Tuote sopii käyttäjälleen. Sen käsittely on helppoa, yksinkertaista ja turvallista. Se on helppo huoltaa ja korjata. ) 3. Ulkonäkö (Tuotteen ulkonäkö on esteettisesti moitteeton. ) 4. Sopivuus ympäristöön (Tuote ei aiheuta haittaa luonnolle eikä rakennetulle ympäristölle tuotannon aikana, käytössä eikä käyttöiän päätyttyä. ) 5. Kulttuuriominaisuudet (Tuote on oikeassa suhteessa vallitseviin käsityksiin, arvostuksiin ja tapoihin. ) 6. Hinta (Tuotteen hinta on oikeassa suhteessa sen tarjoamiin palveluihin ja jalostusarvoon. ) (Häti-Korkeila & Kähönen 1985, 114. )

Ideoinnissa pyritään keksimään itse sekä lainaamaan niin monia mahdollisesti toimivia ratkaisuja ongelmaan kuin mahdollista. (Kettunen 2001, 70. ) • Mitä enemmän ideoita tuotetaan, sitä parempia joukosta todennäköisesti löytyy. • Ideoiden tuottaminen edellyttää tavallista lennokkaampaa mielentilaa ja kritiikitöntä (positiivisia puolia etsivää) työympäristöä – tervettä leikkimielisyyttä unohtamatta. (Virkkala 1994, 68 -70. )

Erilaisia ideointimenetelmiä on kehitetty ja käytössä noin sata. (Virkkala 1994, 76. ) Joitakin ideointimenetelmiä: • • Tunnetut vaihtoehdot Kaukaiset ajatusmallit Muuntelu kysymyslistan avulla Morfologinen analyysi Tehostettu alitajuinen hautominen Aivoriihi Tuumatalkoot Tuplatiimi

TUNNETTUJEN VAIHTOEHTOJEN JÄRJESTELMÄLLINEN LÄPIKÄYMINEN tarkoittaa jo olemassa olevien ratkaisujen ja ideoiden etsimistä. • Ruutia ei kannata keksiä aina uudestaan. • Ei kannata pysähtyä ensimmäisen käyttökelpoisen idean löytymiseen, vaan yrittää järjestelmällisesti käydä läpi kaikki tunnetut vaihtoehdot. Erilaisia ideointimenetelmiä on kehitetty ja käytössä noin sata. (Virkkala 1994, 76. ) Joitakin ideointimenetelmiä: • • Tunnetut vaihtoehdot Kaukaiset ajatusmallit Muuntelu kysymyslistan avulla Morfologinen analyysi Tehostettu alitajuinen hautominen Aivoriihi Tuumatalkoot Tuplatiimi • Vaihtoehtojen hakua kysymykseen: mikä muu laite tai systeemi ratkaisee samanlaisen ongelman?

KAUKAISET AJATUSMALLIT tarkoittaa tunnettujen vaihtoehtojen sijaan erilaisten asioiden toisiinsa vertailua – malleja haetaan siis kauempaa. • Kaukaisia malleja voi valita ympäristöstään, eläinmaailmasta tai erityisiltä ideamallikorteilta. Erilaisia ideointimenetelmiä on kehitetty ja käytössä noin sata. (Virkkala 1994, 76. ) Joitakin ideointimenetelmiä: • • Tunnetut vaihtoehdot Kaukaiset ajatusmallit Muuntelu kysymyslistan avulla Morfologinen analyysi Tehostettu alitajuinen hautominen Aivoriihi Tuumatalkoot Tuplatiimi • Mallia voi ottaa myös asioista, joilla ei ole mitään tekemistä ratkaistavan ongelman kanssa.

MUUNTELU KYSYMYSLISTAN AVULLA on erityisen sopiva työtapa alustavan idean paranteluun. Kysymyslistoja on julkaistu ja käytetty monenlaisia, mutta tässä yksi lyhyt ja helposti muistettava lista: Voiko tai miten… • Suurentaa? • Pienentää? Erilaisia ideointimenetelmiä on kehitetty ja käytössä noin sata. (Virkkala 1994, 76. ) Joitakin ideointimenetelmiä: • • Tunnetut vaihtoehdot Kaukaiset ajatusmallit Muuntelu kysymyslistan avulla Morfologinen analyysi Tehostettu alitajuinen hautominen Aivoriihi Tuumatalkoot Tuplatiimi • Jakaa osiin? • Yhdistää? • Korvata jollakin muulla? • Lisätä uutta hohtoa? • Kääntää päälaelleen?

MORFOLOGINEN ANALYYSI jakaa ongelman osiin, joista kullekin etsitään kaikki mahdolliset muunteluvaihtoehdot. Näistä kootaan kaikki mahdolliset yhdistelmät. Yhdistelmistä voi piirtää taulukon eli matriisin, jonka jokainen ruutu kuvaa yhtä mahdollista kokonaisratkaisua. Erilaisia ideointimenetelmiä on kehitetty ja käytössä noin sata. (Virkkala 1994, 76. ) Joitakin ideointimenetelmiä: • • Tunnetut vaihtoehdot Kaukaiset ajatusmallit Muuntelu kysymyslistan avulla Morfologinen analyysi Tehostettu alitajuinen hautominen Aivoriihi Tuumatalkoot Tuplatiimi

TEHOSTETTU ALITAJUINEN HAUTOMINEN tarkoittaa sitä, että muotoilija hauduttelee ideoitaan myös kaiken muun toimintansa ohella - joskus jopa nukkuessaan. • Jotta alitajunta hautoisi jotakin, sillä tulee olla aineksia tähän. Ongelman selvittämiseksi täytyy siis työskennellä ennen hautumaan jättämistä; kartoittaa ongelmatilannetta, hankkia tietoa mahdollisista ratkaisun aineksista ja yrittää ideointia. Erilaisia ideointimenetelmiä on kehitetty ja käytössä noin sata. (Virkkala 1994, 76. ) Joitakin ideointimenetelmiä: • • Tunnetut vaihtoehdot Kaukaiset ajatusmallit Muuntelu kysymyslistan avulla Morfologinen analyysi Tehostettu alitajuinen hautominen Aivoriihi Tuumatalkoot Tuplatiimi • Tässä mielessä voi olla myös joskus hyödyllistä ympäröidä työympäristöään aiheeseen liittyvin kuvin ja materiaalein: Elämäntapataulu on tuotteen kohderyhmän visuaalinen kuvaus, joka esittää kohderyhmän jäsenten persoonallisia ja sosiaalisia arvoja, elämäntapaa sekä kulutustottumuksia. Muotokielitaulu kerää yhteen kuvia tuotteista, jotka ovat onnistuneet saavuttamaan halutun tunteen ja tuntuvat sopivan kohderyhmän arvoihin. Molemmat taulutyypit kootaan yleensä kollaasiksi kuvalehdistä leikatuista valokuvista.

AIVORIIHI (brainstorming) tarkoittaa ideakokousta, jossa noudatetaan määrättyjä puheenjohtajan valvomia sääntöjä: • Ideoiden arvostelu on kiellettyä. • Lennokkaat, villit ja jopa järjettömät ideat ovat tervetulleita, jotta totutuilta raiteilta voidaan irtautua. Ryhmän jäsenten ei tarvi kantaa huolta ideoiden toteuttamisesta. • Ideoita halutaan paljon. Määrä tuo laatua. Erilaisia ideointimenetelmiä on kehitetty ja käytössä noin sata. (Virkkala 1994, 76. ) Joitakin ideointimenetelmiä: • • Tunnetut vaihtoehdot Kaukaiset ajatusmallit Muuntelu kysymyslistan avulla Morfologinen analyysi Tehostettu alitajuinen hautominen Aivoriihi Tuumatalkoot Tuplatiimi • Kaikki ideat kirjataan. • Ideoiden yhdistely ja toisten esittämien ideoiden kehittely on toivottavaa. • Ryhmä ei saa takertua vain yhden idean pohtimiseen.

TUUMATALKOOT tarkoittaa ideointia ryhmässä, jossa on mukana asiakas suunnittelutarpeineen ja ohjaaja, joka hallitsee tuumatalkoiden vetämisen. • Ideointi alkaa lyhyellä yksilöideoinnilla. Erilaisia ideointimenetelmiä on kehitetty ja käytössä noin sata. (Virkkala 1994, 76. ) Joitakin ideointimenetelmiä: • • Tunnetut vaihtoehdot Kaukaiset ajatusmallit Muuntelu kysymyslistan avulla Morfologinen analyysi Tehostettu alitajuinen hautominen Aivoriihi Tuumatalkoot Tuplatiimi • Seuraavaksi ideakävely, jossa ideat kirjoitetaan tai piirretään seinällä oleville papereille. Paperille vain 1 idea kerrallaan, jonka jälkeen kierto seuraavalle. Papereiden ideoita (kenen tahansa aloittamia) kehitetään eteenpäin. Puhuminen ja istuminen on kielletty. • Seuraavaksi ideoiden läpikäynti ja valinta, jossa ensimmäisellä kierroksella kaikki antavat plussia kiinnostaville ja toisella kukin rengastaa 3 kiinnostavinta ideaa, joista vain 1 saa olla hänen omansa. Näistä asiakas valitsee 2 tai 3 lupaavinta ideaa jatkokehittelyyn lähtöideoiksi. • Viimeisenä vaiheena ratkaisumallien kehittäminen asiakkaan lähtöideoista muodostamiin mielikuviin ja parannustoivomuksiin (miten -kysymyksiin) uusilla kehittelykierroksilla. Näitä kierroksia ja asiakkaan piirtämiä kuvia voidaan tarvita moniakin, ennen kuin saadaan ratkaisumalli. (Helin 1985, 77 -99)

TUPLATIIMI on tuumatalkoista yksinkertaistaen kehitetty menetelmä, jossa toimitaan erityisesti työpareina. Tuplatiimi-kokouksissa ei ole yhtä määrättyä asiakasta, joskin viimeisessä vaiheessa jokaiselle idealle määritellään vastuuhenkilö. Erilaisia ideointimenetelmiä on kehitetty ja käytössä noin sata. (Virkkala 1994, 76. ) Joitakin ideointimenetelmiä: • • Tunnetut vaihtoehdot Kaukaiset ajatusmallit Muuntelu kysymyslistan avulla Morfologinen analyysi Tehostettu alitajuinen hautominen Aivoriihi Tuumatalkoot Tuplatiimi • Työskentely alkaa tilanteen kartoituksella, jossa ongelmia mietitään aluksi yksin, sitten työpareina. Jokainen työpari kirjoittaa 2 tai 3 osaongelmaa seinälle kiinnitettäville papereille ja esittelee ja perustelee näkemyksensä, minkä jälkeen kukin pari valitsee toisten esittämistä osaongelmista tai tavoitteista 3 tärkeintä. • Tämän jälkeen edetään ideointiin, • ideoiden seulontaan (parit valitsevat taas parhaat ensin omista ja sitten toisten parien ideoista) ja • toimivien kokonaisten ratkaisumallien kehittelyyn. Tässä vaiheessa ryhmä järjestetään uudestaan kahdeksi tai kolmeksi pienryhmäksi.

Luovuus on kykyä keksiä uusia ratkaisuja ongelmiin tai kykyä luoda uusia taiteellisia ilmaisumuotoja. Uusien tuotosten ei tarvi olla välttämättä ennen keksimättömiä tai kokonaan uusia. Luovuutta onkin se, että yksilö keksii jotakin sellaista, mitä hän ei itse ole aiemmin keksinyt. Luovuutta voidaan edistää tai ehkäistä opetuksen avulla. (Hirsjärvi 1983, 109. ) Ihmisaivot erottaa tietokoneista aivojen simultaanisuus: aivot toimivat koko ajan tiedostamattamme ja tietoisesti eri alueilla samanaikaisesti. Aivomme yhdistävät asioita toisiinsa ja luovuus on sen ominaisuuden ilmentymä. Olemme siis joka hetki luovia. (Luukkonen 2000, 46. ) Luovuus näkyy parhaiten ihmisen aikaansaannoksissa ja se liittyy aina tiettyyn erityisalaan. Luovuus voidaan nähdä ihmisen mahdollisuudeksi toteuttaa itseään siten, että luovuus voi antaa elämälle sisältöä, onnen ja nautinnollisuuden tunteita silloin, kun oma kiinnostus, taidot ja tehtävän haasteellisuus ovat sopusoinnussa keskenään. (Kansanen 2002, 43. )

• Luonnostelulla tarkoitetaan ajatusten ja ideoiden hahmottelua nopeilla luonnoksilla niin konkreettiseen muotoon, että niiden arviointi ja vertailu on mahdollista. • Ideointi ja luonnostelu voivat liittyä yhteen tai ne voivat olla toisistaan erillään suunnittelukohteesta ja työskentelytavasta riippuen. (Häti-Korkeila & Kähönen 1985, 94 -95. ) • • Luonnostelu on visuaalista ajattelua paperilla. Luonnokset voivat olla vain muotoilijan omaan käyttöön sutaistuja ajatuksia tai ne voi olla tehty esiteltäväksi tuotekehitysryhmälle tai muille asiaan perehtyneille ajatusten herättämiseksi. (Kettunen 2001, 73, 96. ) Luonnosteluun käytetyt piirustukset ja kaaviot eivät saa olla liian täsmällisiä, sillä hahmoteorian läheisyyden teorian nojalla ne käsitetään ideaalisina, mikä vaikeuttaa niiden edelleen kehittämistä. (Väkevä 1987, 82. )

• Ideoita, konsepteja (idealuonnos) ja prototyyppejä testataan koko tuotesuunnitteluprosessin ajan. • Testauksen ansiosta kommunikointi muotoilijan ja käyttäjän välillä paranee. • Tavoitteena on, että virheet käytössä tehdään ennen varsinaisen tuotteen valmista, mikä tuottaa käyttölaadultaan parempia tuotteita, pienentää kustannuksia, nostaa käytön tehokkuutta ja kehittää suunnittelijan käyttäjien huomioimista. • Monessa tapauksessa tuotekonseptin testaaminen on mahdollista vasta kun tuotteesta on tehty ulkonäkömalli tai toimiva prototyyppi. (Kettunen 2001, 86 -87. )

Se, mikä 3 D-mallista tekee muista ’kuvista’ poikkeavan, on sen syvyys sekä muoto, jolla on perspektiivi (Lehtovirta 2000, 9). • Esityskuvat ovat visualisointeja pidemmälle edenneistä ideoista. • On tärkeää, että rinnastettavat ideat esitetään kaikki samalla tekniikalla toteutettuna. jotta niitä voidaan vertailla toisiinsa. • Kun tuotteen tai sen yksittäisen osan geometriaa, rakennetta, mittoja tai plastisia muotoja määritellään suunnitteluohjelmalla, puhutaan kolmiulotteisesta mallintamisesta (3 D-mallinnus). (Kettunen 2001, 96 -104. )

• Nopeasti tehtävät hahmomallit ovat hyviä ideoinnin ja luonnostelun välineitä – hahmomallit ovat kuin kolmiulotteisia luonnoksia. • Hahmomalleilla tutkitaan ongelmia, testataan idean toimivuutta ja kommunikoidaan ideasta. • Muotoiltavan kohteen koosta riippuen voi olla järkevää käyttää suunnittelun alkuvaiheessa pienoismalleja. Esim. huonekaluista tehdään usein pienoismalleja ennen luonnollisen kokoisia malleja. • Hahmomallilla voidaan tutkia ja testata tuotteen ulkonäköä ja/tai toimivuutta luonnollisessa koossa, säästäen oleellisesti mallin materiaalikustannuksista ja viimeistelystä. • Hahmomallien onkin oltava edullisia ja nopeita valmistaa. (Kettunen 2001, 100 -101. ) Hahmomalli säästää suunnitteluaikaa osoittaessaan nopeasti ongelmakohdat. Monessa tapauksessa hahmomallien valmistaminen on välttämätöntä suunnittelun edistymiselle.

• Prototyyppi on kehittyneempi muotoilukonseptien kolmiulotteinen esitystapa, joka toimii kuten lopullinen tuote. • Prototyyppi on malli, tuotetta esittävä jäljitelmä tai kuva, jonka perusteella joitakin tuotteen ominaisuuksia voidaan tutkia. • Prototyypeillä saadaan yksityiskohtaista tietoa siitä, millainen tuotteen tulisi olla. (Kettunen 2001, 98. ) Prototyyppi ei ole välttämättä konkreettinen esine. Tämäkin opiskeluohjelma on prototyyppi – sellainen versio muotoilun opiskelua auttavasta tuoteideasta, jolla on mahdollista testata tuotteen toimivuutta.

• Me ihailemme ja arvostamme luovia yksilöllisiä suorituksia, näppäriä ratkaisuja tai yhteiskunnallisesti merkittäviä keksintöjä, joiden palkitseminen onkin aina paikallaan, varsinkin silloin, kun yksilöt ottavat vastuuta myös yleisestä kehityksestä. • Kukaan yksilö ei kuitenkaan kykene yksin kohtaamaan muutoksen monisyistä ja polveilevaa todellisuutta puhumattakaan siitä, että hän kykenisi kehittämään ongelmiin korkeatasoisia ratkaisuja. Jokaisessa kehittyvässä työorganisaatiossa tunnustetaan, että olemme sellaisen todellisuuden edessä, ettemme pelkästään yksilöinä kykene kohtaamaan tai hallitsemaan entisillä keinoilla kohtaamaamme avointa todellisuutta, jota samanaikaisesti värittää mahdollisuuksien ja mahdottomuuksien kirjo. • Näin nousee tarve kehittää yksilöosaamisen rinnalle multiosaamista, moniammatillista osaamista ja jopa monikokemuksellista osaamista omaavia työryhmiä kohtaamaan kompleksista todellisuutta. (Heikkilä-Laakso 1997, 256 -257. )

• Perinteisin käsityön opetuksessakin käytetty ryhmätyön muoto on parityöskentely. Parityö onkin hyvä tapa oppia yhteistoimintaan juuri käsityössä, missä on useita avustajaa vaativia työvaiheita. • Ryhmätyöskentelyssä motivoi pääseminen toimimaan itse aktiivisena tiedonhankkijana. Ryhmätyötehtävänannosta tulee käydä ilmi: • ryhmän tehtävä • käytettävissä olevat välineet, materiaalit, ohjeet ym. • se miten ryhmän työt ja tehtävät jaetaan • käytettävissä oleva aika • tulosten raportointi • tulosten koonti (Suojanen 1993, 181. ) Sen lisäksi, että ryhmätyön voima näkyy useampina ideoina, ryhmätyöskentelyssä oppii tunnistamaan erilaisia rooleja.

• Tiimi on vaativan tehtävän ratkaisemista varten tieteelliseen tietoon ja kokemustietoon perustuen rakennettu yhteistyöryhmä. • Tiimi on tiettyä työprosessia hoitava pienehkö ryhmä ihmisiä, jotka tekevät tiiviissä yhteistyössä yhteisvastuullisesti omaa työkokonaisuuttaan yhteisesti sovittujen arvopäämäärien ja työtavoitteiden mukaisesti hyödyntäen yksilöllistä ja yhteistä osaamista. • Tiimin tehokkuuteen, joustavaan toimintakykyyn sekä jatkuvaan kehittymiseen ylletään vasta jäsenyksilöiden rakentavalla yhteistyöllä. • Tiimi voidaan rakentaa tarpeen mukaan mihin tahansa työorganisaatioon. (Heikkilä-Laakso 1997, 258 -263. ) Tiimi yhdistää ja hyödyntää siis jäsentensä erilaisia vahvuuksia saavuttaakseen yhteiset päämäärät tehokkaammin. Ryhmä eroaakin tiimistä siinä, että tiimiin jäsenet valitaan tarkemmin vahvuuksiensa mukaan.

• Muotoilun tulosten esittäminen on pääasiallisesti kuvallista eli erilaisia piirustuksia ja kolmiulotteisia malleja, mutta laajoissa suunnittelutehtävissä on usein tarpeellista esittää muotoilun perusteita ja tuloksia myös kirjallisena raporttina. • Vaikka esityskuvat ja –mallit tähtäävät suunnitelmien ja lopullisen tuotteen kuvaamiseen, niitä voidaan käyttää myös muihin tarkoituksiin, kuten esim. käyttöohjeiden kuvittamisessa, ennakkomainonnassa ja näyttelyissä. (Ahola 1980, 219 -222. ) Suunnitteluvaihe vaatii erilaisen tulostuksen, sen mukaan, onko kyseessä valmistus omin käsin, suunnittelu toiselle käsityötä varten tai suunnittelu koneelliseen valmistukseen. (Häti-Korkeila & Kähönen 1985, 105. ) Opiskeluun liittyvien projektien dokumentointi helpottaa oleellisesti työn toiminnan ja tuloksen arviointia.

• Laajoissa suunnitteluprojekteissa on usein tarpeen laatia kirjallinen raportti, jossa selostetaan muotoilutehtävän lähtökohtia, perusteita, muotoiluratkaisuja ja perusteluja. • Raportissa selostetaan myös tarvittavat yksityiskohdat, esim. pintakäsittelyt, värit ja tuotegrafiikka. (Ahola 1980, 222. ) • • • Päiväkirjaa kannattaa kirjoittaa koko ajan työn etenemisen ohessa, jottei joutuisi jälkeenpäin muistelemaan unohtuneita vaiheita. Mm. tämän vuoksi työn välivaiheiden ilmiöiden muistiinkirjoittamien onkin oleellisen tärkeää. Tämä auttaa myös siinä, ettei projektin loppupuolella tarvi käyttää erityisen paljon aikaa pelkkään raportin kirjoittamiseen.

• Teknisten piirrosten, kuvien ja mallien tulee antaa yksiselitteiset tiedot tuotteen valmistusta varten: se, mikä kuvista tai muusta aineistosta ei näy, jää tuotteesta pois. (Häti-Korkeila & Kähönen 1985, 105. ) • • Tarkkuus ja selvyys ovat teknisen piirtämisen olennaisia vaatimuksia. Työpiirustusten teossa tulee noudattaa yleisiä sääntöjä, jotta piirustuksia on mahdollista tulkita oikein vaikkapa toisella puolella maapalloa.

• Kuvallisessa esittämisessä on pyrittävä totuudenmukaisuuteen, eli tulisi pyrkiä esim. antamaan mahdollisimman oikea kuva tuotteen mittakaavasta, väreistä, osien keskinäisistä suhteista jne. • Samoin esim. perspektiivikuvakulmat valitaan joko tavallisimman katselukulman tai käyttöasennon mukaisesti. • Erilaisia kuvallisia tehokeinoja voidaan kuitenkin käyttää harkiten esim. erilaisten ominaisuuksien havainnollistamiseksi tai joidenkin yksityiskohtien korostamiseksi. (Ahola 1980, 219. ) • • Opiskeluprojekteihin liittyen työvaiheiden taltioiminen liikkuvana on myös joskus varteenotettava dokumentointivaihtoehto. Tuotekuvia kannattaa ottaa myös pitäen mielessä oman portfolion täydentäminen ja kehittäminen.

Tähän mennessä ohjelmassa on jo arvioitu mm. esineympäristöä ja ideoita, mutta tässä osiossa keskitytään muotoilutai suunnittelutapahtuman ja sen lopputuloksen arviointiin. Arviointi ohjaa opetusta ja opiskelua (Sahlberg 1993, 160). Kun arviointia tarkastellaan opetusjakson kannalta, joka voi olla juuri käsityöllinen suunnittelu- ja valmistusprosessi, käytetään Bloomin esittämää jakoa: • Diagnostinen arviointi selvittää toiminnan alussa tai ennen sitä työntekijän edellytykset, jotta opettaja voi suunnitella opetuksen järkevästi. • Formatiivinen arviointi tapahtuu työn edistymisen aikana ja motivoi työssä eteenpäin. • Summatiivinen arviointi on loppuarviointi, jossa todetaan tuotoksen onnistuminen ja arvioidaan prosessin kulkua. (Suojanen 1993, 79. )

Tärkeää osa arviointia on itsearviointi. Yhteinen koontikeskustelu on antoisampi, jos jokainen on pohtinut omaa prosessiaan ja tuotostaan jo etukäteen. ARVIOINTIKOHTEITA: • Käytetyt materiaalit, niiden menekki ja kustannukset. • Työskentelyyn käytetty aika. • Työnkulku pääpiirteittäin, esitettynä sanallisena ja/tai kuvallisena. • Mitä uutta opittu? • Miten onnistuttu suunnittelussa, työskentelyprosessissa ja työn tuloksessa? Yhteistä arviointia varten tuotokset kootaan yhteen. Näistä voi järjestää jopa näyttelyn, jolla on mahdollista vaikuttaa yleiseen käsitykseen siitä, mitä käsityön opiskelu on. (Suojanen 1993, 187 -188. ) Oppilastovereiden vastavuoroisesta arvioinnista käytetään nimitystä opponointi.

Portfolio eli työnäytekansio on muotoilijalle sopivin tapa tuoda esille osaamisensa, sillä se on todistus, jonka hän voi tehdä itse. Portfoliota käytetään haettaessa opiskelu-, harjoittelu- tai työpaikkaa tai muotoilutehtäviä yrityksiltä. Työnäytekansiossa osaaminen ja taidot on esitetty visuaalisesti. • Portfolio kannattaa toteuttaa siten, että sitä pystyy päivittämään vaivattomasti. • Kunnianhimoinen tekijä valmistaa itse vaikuttavan kansion, vaikka valmiitakin esim. muovitaskuin varustettuja portfoliokansioita on saatavilla. • Kansion graafinen ilme on jo työnäyte sinänsä. (Kettunen 2001, 123. ) Sen lisäksi, että portfoliolla markkinoidaan tekijänsä osaamista, on se kätevä apuväline mm. muotoiluprojektin arviointiin ja dokumentointiin opiskelussa. Tekijä tulee työstäneeksi itsearviointia jo suunnitellessaan kansion sisältöä. Tässäkin kansion ilmiasun persoonallisuus harvoin luetaan haitalliseksi.

• • Mitä on projekti? Miten suunnitellaan? Esineympäristö? Miten ideoidaan? Voiko ideoita testata? Mitä työtapoja on? Miten dokumentoidaan? Miten arvioidaan? Aki Leveelahti 2004 • Projektitoiminnan edut • Projektisuunnitelma

• • Mitä on projekti? Miten suunnitellaan? Esineympäristö? Miten ideoidaan? Voiko ideoita testata? Mitä työtapoja on? Miten dokumentoidaan? Miten arvioidaan? Aki Leveelahti 2004 • Tuotesuunnittelu • Teollinen muotoilu • Muotoilu Suomessa • Suunnittelumalli

• • Mitä on projekti? Miten suunnitellaan? Esineympäristö? Miten ideoidaan? Voiko ideoita testata? Mitä työtapoja on? Miten dokumentoidaan? Miten arvioidaan? • Esineympäristön tulkinta • Tuotesemantiikka • Käytettävyys ja ergonomia • Tarvehierarkia • Funktioanalyysi • Laatu Aki Leveelahti 2004

• • Mitä on projekti? Miten suunnitellaan? Esineympäristö? Miten ideoidaan? Voiko ideoita testata? Mitä työtapoja on? Miten dokumentoidaan? Miten arvioidaan? Aki Leveelahti 2004 • Ideointi • Luovuus • Luonnostelu

• • Mitä on projekti? Miten suunnitellaan? Esineympäristö? Miten ideoidaan? Voiko ideoita testata? Mitä työtapoja on? Miten dokumentoidaan? Miten arvioidaan? Aki Leveelahti 2004 • Ideoiden testaus • 3 D-esityskuva • Hahmomalli • Prototyyppi

• • Mitä on projekti? Miten suunnitellaan? Esineympäristö? Miten ideoidaan? Voiko ideoita testata? Mitä työtapoja on? Miten dokumentoidaan? Miten arvioidaan? Aki Leveelahti 2004 • Työtavat • Ryhmätyöskentely • Tiimityöskentely

• • Mitä on projekti? Miten suunnitellaan? Esineympäristö? Miten ideoidaan? Voiko ideoita testata? Mitä työtapoja on? Miten dokumentoidaan? Miten arvioidaan? Aki Leveelahti 2004 • Dokumentointi • Päiväkirja • Työpiirustukset • Kuva- ja äänitallennus

• • Mitä on projekti? Miten suunnitellaan? Esineympäristö? Miten ideoidaan? Voiko ideoita testata? Mitä työtapoja on? Miten dokumentoidaan? Miten arvioidaan? Aki Leveelahti 2004 • Arviointi • Portfolio

Aav, M. & Kalin, K. 1986. Suomalainen Muoto. Helsinki: Taideteollisuusmuseo. Ahola, J. 1980. Teollinen muotoilu. Espoo: Otakustantamo. Cross, N. 1995. Engineering design methods – Strategies for product design. UK: John Wiley & Sons. Redwood Books. De Vries, M. J. 2003. Design matters, and so does philosophy of design – 2003 John Eggleston memorial lecture. The Journal of design and technology education. Volume 8, Number 3. Hassi, A. 1998. Muotoilu informaatioyhteiskunnan tuotantotaloudessa. Lahti: Muotoilun laatu- ja tutkimuskeskuksen tuki ry. Heikkilä-Laakso, K. & Heikkilä, J. 1997. Innovatiivisuutta etsimässä. Turku: Turun opettajankoulutuslaitos. Helin, K. 1985. Kehitämme innovoimaa. Imatra: Innotiimi Oy. Hirsjärvi, S. 1983. Kasvatustieteen käsitteistö. Keuruu: Otava

Häti-Korkeila, M. & Kähönen, H. 1985. Tuotesuunnittelun perusteita. Käsi- ja taideteollisuus. Porvoo: WSOY. Kansanen, P. & Uusikylä, K. 2002. Luovuutta, motivaatiota, tunteita. Jyväskylä: PS-kustannus. Kettunen, I. 2001. Muodon palapeli. Porvoo: WSOY. Lehtovirta, P. & Nuutinen, K. 2000. 3 D. Jyväskylä: Docendo. Luukkonen, J. 2000. Digitaalisen median käsikirjoitusopas. Helsinki: Edita. Maslow, A. H. 1970. Motivation and personality. New York: Harper & Row. Papanek, V. 1973. Turhaa vai tarpeellista? Helsinki: Kirjayhtymä. Petroski, H. 1997. Ideasta tuotteeksi. Vaasa: Tuotanto Kirjakas/Ykkös-Offset Oy. Petäjä, E. 1999. Projektivalmennus –luentomoniste. Seinäjoki: Solutum Oy.

Sahlberg, P. & Meisalo, V. & Lavonen, J. & Kolari, M. 1993. Luova ongelmanratkaisu koulussa. Helsinki: Painatuskeskus Oy. Silander, P. & Koli, H. 2003. Verkko-opetuksen työkalupakki – oppimisaihioista oppimisprosessiin. Saarijärvi: Oy Finn Lectura Ab. Sinkkonen, I. & Kuoppala, H. & Parkkinen, J. & Vastamäki, R. 2002. Käytettävyyden psykologia. Helsinki: Edita Oyj. Suojanen, U. 1993. Käsityökasvatuksen perusteet. Porvoo: WSOY. Takala-Schreib, V. 2000. Suomi Muotoilee - unelmien kuvajaisia diskurssien vallassa. Taideteollisen korkeakoulun julkaisu A 23. Jyväskylä. Vihma, S. 2002. Ornamentti ja kuutio – johdatus modernin muotoilun historiaan. Helsinki: Ilmari design publications. Virkkala, V. 1994. Luova ongelmanratkaisu. Vammalan kirjapaino. Väkevä, S. 1987. Tuotesemantiikka. Helsinki: Taideteollinen korkeakoulu.

Lopuksi: Muista, että vaikka tuotesuunnittelu ja muotoilu tähtää suunnitteluvaiheessa tuottamaan mahdollisimman valmiin kuvan lopullisesta tuotteesta, aiheen opiskeluvaiheessa pitää uskaltaa ottaa riskejä, vaikka lopputuloksen laatu näin saattaa hivenen jännittävästi vaarantua. Kiitoksia mielenkiinnosta! Paina ESC lopettaaksesi Aki Leveelahti 2004