ESIKRISTILLISIIN HENKILNNIMIIN PERUSTUVAT KYLNNIMET KARJALASSA Jaakko Raunamaa Helsingin

ESIKRISTILLISIIN HENKILÖNNIMIIN PERUSTUVAT KYLÄNNIMET KARJALASSA Jaakko Raunamaa Helsingin yliopisto

MIKSI ESIKRISTILLISIIN HENKILÖNNIMIIN PERUSTUVAT KYLÄNNIMET? • Paikannimet muutto- ja kulttuurivaikutteiden ilmentäjinä • Henkilönnimet eivät ole yhtälailla sidoksissa tietyn alueen maantieteeseen kuin paikannimet (vs. -järvi-nimien vähyys Varsinais-Suomessa). • Esikristillisten henkilönnimien käyttö loppui (~ väheni) keskiajan aikana. -> Näihin perustuvien kylännimien pitäisi siis olla tätä vanhempia. • Henkilönnimet ovat yksi helpoiten vaihtuvista kielen aineksista. -> Tietyt henkilönnimityypit eivät siis ole olleet pitkään käytössä (huom! siirrynnäisnimet).

ELI • Vanhat henkilönnimet osoittavat, minkälaisia vaikutuksia Karjalan (ja Suomen) alueelle tuli rautakauden ja keskiajan taitteessa. -> Niiden avulla voidaan valaista Karjalan (ja Suomen alueella) tapahtunutta kehitystä toisen vuosituhannen ensimmäisinä vuosisatoina.

SISÄLTÖ 1. Johdanto suomalaisiin esikristillisiin henkilönnimiin ja (kylännimiin). Nopea. 2. Esikristillisiin henkilönnimiin perustuvat kylännimet Karjalassa. 3. Esikristillisiin henkilönnimiin perustuvien kylännimien levikki Itämeren ympäristössä. 4. Huomioita ja vertailuja.

ESIKRISTILLISET HENKILÖNNIMET = nimet, joiden semantiikkaan kristinusko ei vaikuttanut ja jotka olivat käytössä ennen kuin katolinen kirkko sai Länsi-Suomen ydinalueet verovaltaansa (1200 -luvulla) = omaperäiset nimet(Kaukolempi) tai = lainatut nimet (Miemo)

MITÄ SUOMESSA KÄYTETYISTÄ ESI-K-NIMISTÄ TIEDETÄÄN?

MITÄ SUOMESSA KÄYTETYISTÄ ESI-K-NIMISTÄ TIEDETÄÄN? • Vanhoissa asiakirjoissa esikristilliseksi kuviteltavia nimiä on vain harvoin yksilönnimenä. Yleensä ne esiintyvät lisäniminä. Esimerkiksi: Matis Hywælemmepoyka (1429, FMU s. v. 428) • Tietämys esikristillisestä nimistöstä perustuu pääosin vanhoihin lisänimiin: patronyymeihin, sukunimiin, asutusnimiin, ammattinimiin, ulkomuotoon viittaaviin nimiin jne. Myös muiden itämerensuomalaisten heimojen käyttämien nimien pohjalta on tehty vertailuja. • Viimeisin kattava tutkimus tehty Detlef-Eckhard Stoebken toimesta vuonna 1964.

MITÄ SUOMESSA KÄYTETYISTÄ ESI-KNIMISTÄ TIEDETÄÄN? Huomioitavaa: • Tietämys esikristillisistä itämerensuomalaisista henkilönnimistä perustuu ennen kaikkea keskiajan asiakirjalähteisiin. -> Ei siis olemassa mitään varmaa tietoa siitä, minkälaisia esikristillisiä henkilönnimiä itämerensuomalaiset käyttivät esihistoriallisella ajalla.

STOEBKEN MUKAAN: • Stoebken mukaan itämerensuomen esikristillinen henkilönnimistö perustui yksinimisyyteen -> yhdellä henkilöllä oli siis yksilönnimi. • Stoebke oletti, että alun perin yksilönnimet koostuivat kahdesta osasta (esim. Kauko-mieli) samalla tavalla kuin viikinkiajan skandinaaveilla (Víð-fari). <Nissilä kritisoi! • Keskiajan alkuun mennessä nimisysteemi olisi muokkautunut seuraavanlaiseksi: -yksiosaiset nimet (Lempo, Mieli, Iha jne. ) - yksioisaiset nimet + suffiksi (Lemmitty, Mielakka, Ihattu jne. ) - kaksiosaiset nimet (Hyvälempi, Mielivalta, Ihalempi jne. )

STOEBKEN MUKAAN • Stoebken mukaan itämerensuomen esikristilliset nimet muistuttivat niin rakenteeltansa kuin semantiikaltansakin germaanisten kielten puhujien nimiä. • Hyvä-, Mieli-, -valta, Iha-, Kauko- (muinaisskandinaavi) Likn-, Fridr-, -valt, Ha-

STOEKEN MUKAAN: • Stoebke myös esittelee 22 eri nimenosaa, joita hän pitää varmoina esikristillisinä itämerensuomalaisina nimenosina: Auva, -heimo, Hyvä, Iha, Ikä, Ilma, -jou(t)si, Kaikki, Kauk(k)a, Kirja, Kyllä, Lempi, Meeli, -neuvo, Päivä, Toivo, Un(n)i, Unta, Valta, Vihta and Vilja <- Nämä ovat tämän tutkimuksen ydin.

STOEBKEN NIMIELEMENTIT KARJALAN KYLÄNNIMISSÄ • Tavoitteena on selvittää, miten Stoebken esittelemiä nimielementtejä käytettiin Karjalan kylännimissä ja miten tulokset vertautuvat muuhun Itämeren alueeseen.

KYLÄNNIMET SUOMESSA • Kylä (ruotsiksi by) = verotusyksikkö, joka koostui yhdestä tai useammasta talosta • Kylät nimettiin a) paikan perusteella (Kaukjärvi ‘kylä Kaukjärven vieressä’) b) asukkaan / asukkaiden perusteella (Kaukola ‘talo, joka on nimetty Kaukon mukaan’ tai ‘asutus, joka on nimetty asukkaiden suvun tai kotialueen mukaan’). • Suurin osa kylännimistä perustuu vanhoihin talonnimiin.

KYLÄNNIMET VENÄJÄLLÄ • Kylä (деревня) = kylämuotoinen asutus. Novgorodin verokirjoissa yleensä pieniä, yhden, kahden tai kolmen talon kokonaisuuksia. Koko kuitenkin vaihteli paljonkin. Esim. Salmen kirkonkylässä oli vuoden 1500 verokirjan mukaan 69 taloa. • Nimikkeellä село viitattiin isompiin kyläkokonaisuuksiin, joissa oli yleensä kirkko. • Kylät nimettiin joko asukkaidensa (Ермолино) tai sijaintinsa mukaan (Горка). Näistä jälkimmäinen oli selkeästi suositumpi tapa (<- verokirjureiden tavat? ): esim. Другое Жудово, Островъ ja Д. надъ озеромъ на р&ц& на Волхов&.

KYLÄNNIMET VIROSSA • Suurin osa kylännimistä perustuu kantatalojen nimiin. • Alueellisia eroja nimien säilymisessä: etelän kumpuilevassa maastossa moni 1600 -luvun kylännimistä hävinnyt nykypäivään mennessä, kun taas Pohjois-Virossa suurin osa saman vuosisadan nimistä on säilynyt. • Myös kartanotalouden laajeneminen vaikutti vanhojen kylännimien säilymiseen: kartanot valtasivat alleen kokonaisia kyliä, joiden nimet jäivät käytöstä. • Virossa 1500 -luvun lopulta alkanut levottomuuksien aika hävitti monia vanhoja kyliä. • Yleisimpiä päätteitä: -la ja -vere. Näistä edellisiä pidetään pääsääntöisesti vanhempina. • Erilaiset verotuskäytännöt eri aikoina ja eri osissa Viroa (vrt. Vironmaa ja Liivinmaa).

TUTKIMUSAINEISTO • Suomi ja Karjalan länsiosat: Suomen asutus 1560 -luvulla. • Venäjä: Novgorodskija pistsovyja knigi (viidennekset: III Votskoj, IV-V Šelonskoj (osa)) ja Pistsovyje knigi Obonežskoj pjatiny (1496 -1563) • Viro: Liber Census Daniae ja Eesti kohanimeraamat (ennen 1600 -luvun alkua mainitut kylännimet) -> Tavoitteena valaista esikristillisiin henkilönnimiin perustuvien kylännimien levikkiä keskiajalla. Vertailuaineistona Saulo Kepsun aineistot.

TUTKIMUSAINEISTO Seuraavia nimielementtejä löytyi kylännimistä: Auva, -heimo, Hyvä, Iha, Ikä, Ilma, Kaikki, Kauk(k)a, Kirja, Kyllä, Lempi, Meeli, -neuvo, Päivä, Toivo, Un(n)i, Unta, Valta, Vihta and Vilja Seuraavia ei löytynyt: -jou(t)si, Kaikki

E-K-NIMEEN PERUSTUVAT KYLÄNNIMET KARJALASSA Nimi Heimala Pitäjä Muolaa Ihalempiälä Jääski Ihola / Ihala Ikiälä Ikola Johannes Muolaa Kivennapa Ilmatoivola Kaukila Antrea Muolaa Kaukolempiälä Kirjavala Kivennapa Uusikirkko Kylliälä Lempiälä Neuvola Viipurin mlk Uusikirkko Toivola / Toiviala Vihola Uusikirkko Muolaa Yläkirjola Kuolemanjärvi Suomen Karjalasta 1560 -luvulta Nimi Pitäjä Ihaksela (Igaksala) Sortavala Ihala (Igolino) Kitee Ilmeenkylä (Ilma) Rautjärvi Kaukola (Kavgala) Kaukola Kaukovalta (Kavgovalda) Hiitola Kirja(la) (Kirjaksino) Sortavala Miettilä / Mielittylä (Melitovo) Rautu Toivo(la) (Tojvoevo) Rautu Untiala (Undijala) Sortavala Valtola (Valdola) Hiitola Viljakkala (Vilokala) Sakkola Novgorodin Karjalasta vuodelta 1500

NIMET KARTALLA (+ PITÄJIEN RAJAT)

KAIKKI KARTALLA ? ?

LÄNSI-INKERIN TYHJIÖ?

NIMIEN LEVIKKI + VERTAILUJA JA PUUTOKSIA

HEIMO-

IHA-

IKA-, IKI, IKO- JA IKÄ-

ILMAJA ILMO-

KAUK-

KIRJA-/KIRJO-

KYLLI-

NEUVO-

LEMP-

MIELI-

TOIVO-

UN(T)-

VALTA-*

VIHA-/VIHO-

VILJA-

NIMET JA VIIKINKIAIKAISET LÖYDÖT KARTALLA Arkeologiset löydöt, P. Uino teoksessa Karjalan synty. Viipurin läänin historia 1.

RISTIRETKIA JAN LÖYDÖT KARJALASTA JA RAUTAKAUD EN LÖYDÖT SUOMESTA Karjalan arkeologiset löydöt, P. Uino teoksessa Karjalan synty. Viipurin läänin historia 1.

ALUSTAVIA LOPPUPÄÄTELMIÄ • Onko eri nimityyppien levikeissä eroavaisuuksia? <- Hyvin vähän (mututuntuman perusteella) • Nimet ovat sijoittuneet pääosin rautakautisten asuinpaikkojen läheisyyteen (poislukien Etelä-Kannas). • Miksi Pohjois-Virossa on vähän e-k-nimiä? (Liber Census Daniae) • Nimet sijoittuneet pysyvän asutuksen ja maanviljelyksen alueille. • Hiitolan ja Käkisalmen seudulla taas paljon löytöjä, mutta vähän e-k-nimiä. -> Arkeologiset löydöt eivät korreloi e-k-nimien kanssa (? ).

ALUSTAVIA LOPPUPÄÄTELMIÄ • Henkilönnimet vaihtuvat nopeasti (vrt. A. Pustyakov ja Marinmaa). -> Mistä tutkimuksessa käsitellyt e-k-nimiin perustuvat kylännimet ovat saaneet vaikutteensa? Oliko jossain Itämeren alueella “innovaatiokeskus” tai joukko “innovaattoreita”, jotka kehittivät kyseiset nimeämistavat? <- Varsinais-Suomi? , Viro? tai Inkeri? (vrt. Saarikivi eilen itämerensuomen “alkukodista”)

ALUSTAVIA LOPPUPÄÄTELMIÄ • Milloin kyseinen nimeämismuoti on syntynyt? -> Tuskin ainakaan ennen ensimmäistä millennium-juhlaa. <- Suomen ja luovutetun Karjalan Kauko-nimet eivät ole vanhinta asutusnimikerrostumaa (Raunamaa 2017). -> 1200 - ja 1300 -luvut (+ 1400 -luku) olivat voimakkaan asutuksen kasvun ja leviämisen aikakautta ”Suomessa” (Raninen & Wessman 2015) ja Karjalassa (Uino? ). -> E-k-kylännimien levintä perustuu tämän aikakauden asutusekspansioon (? ).