Luento VIII Venjn kulttuurin kultakausi Empire ja romantiikka

Luento VIII: Venäjän kulttuurin kultakausi. Empire ja romantiikka

Klassismi syntyi barokin ja rokokoon tilalle; nyt koristeellisuudesta haluttiin pyrkiä yksinkertaisempaan ja tasapainoisempaan tyylikkyyteen. Klassismille ominaista: • ”Järjellisen harmonian” ideat, eli käsitys että maailmassa pitää hallita järjellinen harmonia; Rationalismin ideoiden ilmaisu, mm. maailmankaikkeuden loogisuuden ja järjestelmällisyyden näyttäminen; • Jos barokki perustuu emootioihin, niin klassismille tärkeintä on järki; • Taiteen päämääränä on opettaminen ja sivistäminen; • Symmetria, tasapaino, maltillisuus; • Ajatus siitä, että Ihmisen pitää elää liitossa luonnon kanssa (Rousseau); • Antiikin arkkitehtuurin ihailu.

Matvei Kazakov (17381812), moskovalainen arkkitehti, joka rakensi Moskovaan niin paljon, että ilmestyi erityinen termi ”Kazakovin Moskova”.

Matvei Kazakov: Senaatin talo Moskovassa, 1787

Matvei Kazakov: Vasili Dolgorukov-Krymskin talo Moskovassa, 1775. 1700 -lopulta eteenpäin oli se Moskovan aatelistokokouksien talona.

Matvei Kazakov: M. P. Gubinin talo Petrovka-kadulla, 1790 -luku

Matvei Kazakov: Baryšnikovin talo Mjasnitskaja-kadulla, 1802

Matvei Kazakov: Moskovan kenraalikuvernöörin talo Tverskaja- kadulla, 1782. Nykyään Moskovan kaupunginjohdon talo.

Matvei Kazakov: Muravjov-Apostol’ien talo, 1803

Matvei Kazakov: Ruhtinas Dmitri Golitsynin sairaala Moskovassa, 1802.

Kirjailija ja historioitsija Nikolai Karamzin Tulipaloa edeltävästä Moskovasta: ”Katariinan ajoista Moskova tuli tunnetuksi tasavaltana. Siellä on ilman muuta enemmän vapautta, muttei ajatuksissa vaan elämässä; enemmän keskusteluja yhteiskunnallisista asioista kuin täällä Pietarissa, missä ihmisiä kiinnostaa Hovi ja palvelusvelvollisuudet. ”

Aleksei Musin-Puškin (1744 -1817), muinaisten venäläisten käsikirjoituksien keräilijä. Vuonna 1797 valitsi pysyväksi asuinpaikakseen Moskovan, jonne siirrettiin hänen laaja, rikas kirjastonsa ja kokoelmansa. Kokoelma paloi Moskovan vuoden 1812 tulipalossa.

Matvei Kazakov: Aleksei Musin-Puškinin kotitalo. 1776

”Tulipaloa edeltävä Moskova” (Допожарная Москва). Fjodor Aleksejev: Moskovan maisema, 1800 -luvun alku.

Fjodor Aleksejev: Moskovan maisema, 1800 -luvun alku.

Fjodor Rokotov (1735 (? ) – 1808). Opiskeli Taideakatemiassa, tuli tunnetuksi pietarilaiseksi taiteilijaksi, mutta muutti Moskovaan. Alla: Rokotovin talo Staraja Basmannaja’n kadulla.

Fjodor Rokotov: Katariina II: n muotokuva, 1763.

Fjodor Rokotov: Varvara Surovtsevan muotokuva, 1780 luvulta.

Fjodor Rokotov: Mies kolmikolkkahatussa (Человек в треуголке), 1770.

Dmitri Levitski (17351822): Omakuva, 1783. Oli syntynyt ukrainalaisella alueella, opiskeli Taideakatemiassa, sai myöhemmin akateemikon arvonimen ja opetti Taideakatemiassa 20 vuotta.

Dmitri Levitski: Katariina II – Lainsäätäjä (Екатерина II – Законодательница), 1783

Dmitri Levitski: arkkitehti Aleksandr Kokorinovin muotokuva, 1769. Kokorinov loi Taideakatemian rakennuksen ja tuli sen ensimmäiseksi johtajaksi.

Dmitri Levitski: Jekaterina Hruštšovan ja Jekaterina Hovanskajan muotokuva, 1773.

Dmitri Levitski: Jekaterina Nelidovan muotokuva, 1773.

Dmitri Levitski: Aleksandra Levšinan muotokuva, 1775.

Dmitri Levitski: Glafira Olymovan muotokuva, 1776.

Vladimir Borovikovski (1757 -1825). Syntyi ukrainalaisella alueella, muutti Pietariin Katariina II: n käskystä. 1790 -luvulla saavutti kuuluisan muotokuvamaalarin maineen. Hänen tuotantoonsa vaikutti sentimentalismin tyyli.

Vladimir Borovikovski: Maria Lopuhinan muotokuva, 1797.

Vladimir Borovikovski: Gagarinin sisaruksien muotokuva, 1802.

Vladimir Borovikovski: Katariina II: n muotokuva, 1795. Todennäköisesti Aleksandr Puškin käytti tämän Katariina II: n hahmon tulkintaa romaanissaan ”Kapteenin tytär”.

Anton Losenko: Vladimir ja Rogneda, 1770. Taideakatemian kuvataidelajien hierarkiassa kärkipaikalla oli historiallinen laji.

Veistäjä Fedot Šubin (vasemalla), 1740 -1805. Fedot Šubin: Mihail Lomonosovin muotokuva, 1792.

Fedot Šubin: kenraali ja diplomaatti Aleksandr Golitsynin muotokuva, 1775.

Fedot Šubin: Paavali I: n muotokuva. 1800.

Etienne Maurice Falconet (17161791): Pietari Suuren monumentti (Vaskiratsastaja – Медный всадник), 1782.

Pietari Suuren pään tekijänä oli Falconet’in apulainen, veistäjä Marie-Anne Collot

Vaskiratsastaja-patsaan avajaiset 1782

Vladimir Borovikovski: Keisari Paavali I (17541801) Maltan ritarikunnan suurmestarin puvussa.

Keisari Paavali I (1754 -1801): • Oli jyrkkä äitinsä Katariina II: n politiikan vastustaja; • Pyrki ”vahvistamaan kuria”, ottamaan käyttöön arkielämän tiukkaa säännöstelyä; • Käytti kovia rangaistuksia pienestäkin ”sääntöjen rikkomisesta”, mm. karkotuksia Siperiaan; • Otti käyttöön preussilaisen armeijan systeemin ja jopa pukujen tyypit, harrasti ns. keppikuria; • Otti käyttöön ruumiillisia rangaistuksia aatelistoa ja kauppiaita kohti; • Kielsi kirjojen tuomisen ulkomailta; • Sulki melkein kaikki kirjapainot.

Aleksandr Benua: Vartion vaihto Paavali I: n aikana, 1907.

Mihailovskin linna, 1800. Arkkitehti Vincenzo Brenna. Paavali I: n oli palatsin innokkaana tilaajana. Sen arkkitehtuurissa hän pyrki ilmaisemaan ritariajan romantiikkaa.

Taitelija Saiko: Paavali I: n murha. Paavali I: n surmaaminen oli salaliiton tuloksena; salaliittoon osallistui kaartiupseereja ja hoviylhäisön edustajia. Keisari murhattiin 11. 3. 1801 Mihailovskin linnassa.

Keisari Aleksanteri I, 1777 -1825. Ei ole vieläkään tarkkoja tietoja siitä, missä määrin Aleksanteri I osallistui salaliittoon. Luultavasti, vaikka hän tiesi siitä ja hyväksyi suunnitelmat syrjäyttää isänsä, hän ei halunnut, että Paavali I olisi murhattu.

Aleksanteri I piti itseään ”lempimummonsa” Katariina II seuraajana. Hänen aikakautensa erikoispiirteet: • Aleksanteri I: n hallituskauden alkuvaihe oli liberaali: hänen lähipiirin sisällä keskusteltiin siitä, miten olisi mahdollista ottaa käyttöön Venäjällä perustuslaillinen monarkia; • Pääneuvonantaja Mihail Speranski alkoi suorittaa hallinnollista reformia, mutta Aleksanteri I ei antanut hänelle mahdollisuutta periaatteelisesti uudistaa Venäjän hallintosysteemiä; Speranski karkotettiin v. 1812 Permiin; • Venäjän imperiumi jatkoi laajentumistaan: liitettiin Georgia (1801, 1810) ja Suomi (1809). • Isänmaallisen sodan (1812) jälkeen Aleksanteri I: n kurssi muuttui; ”sotilaallisten asutusalueiden” (военные поселения) luominen.

Aleksandr Varnek: Mihail Speranski, 1824. Speranski oli valtiosihteerinä ja toimi Aleksanteri I: n uudistusmielisenä neuvonantajana. Hän oli myös muotoilemassa Suomen autonomiaa ja toimi vuosina 1809– 1811 Suomen suuriruhtinaskunnan ensimmäisenä valtiosihteerinä.

Georgian liittäminen Venäjään.

500 -luvulla nyky-Georgian alueella viralliseksi uskonnoksi tuli kristinusko ortodoksisuuden muodossa

Mesrop Matštots, georgialaisten ja armenialaisten aakkosten luoja, 400 -luvun alussa. Kuva 1700 -luvun kronikasta.

Georgialaisia vanhoja käsikirjoituksia