Yhteiskuntapolitiikan johdanto Tiina Silvasti sl 2013 Kurssin suorittaminen

Yhteiskuntapolitiikan johdanto Tiina Silvasti sl 2013

Kurssin suorittaminen, 5 op Pääaineopiskelijat: 1. Luentokurssi ja -kuulustelu, 2 op 2. Kirjallisuusseminaari, 1 op 3. Kirjatentti, 2 op Sivuaineopiskelijat: 1. Luentokurssi ja -kuulustelu, 2 op 2. Kirjatentti, 3 op

Tenttiminen Luennot tentitään kurssin päätteeksi erillisessä luentokuulustelussa. Tenttipäivät: • Tentti ke 16. 10. klo 10 -12 Ma. A 103 • Uusintatentti to 24. 10. klo 12 -14 Ma. A 103 >Luentomateriaalit löytyvät Kopasta Kirjallisuus tentitään e-tenttinä. Tenttikää mahdollisimman pian!

Kurssin ohjelma (Kopassa) 11. 9. Mitä yhteiskuntapolitiikka on? Tiina Silvasti 12. 9. Vertaileva sosiaalipolitiikka Tiina Silvasti 18. 9. Globaali sosiaalipolitiikka Teppo Kröger 19. 9. Hyvinvointivaltion idea ja pohjoismainen malli Raija Julkunen 25. 9. Yhteiskuntapolitiikka ja sukupuolikysymys Hannele Harjunen

Kurssin ohjelma 26. 9. Yhteiskuntapolitiikka ja kestävä kehitys Tiina Silvasti 2. 10. Ilmastonmuutos ja sosiaalipolitiikka Marja Järvelä 9. 10. Paneeli: Yhteiskuntapolitiikan ajankohtaiset haasteet • Tentti ke 16. 10. klo 10 -12 Ma. A 103 • Uusintatentti to 24. 10. klo 12 -14 Ma. A 103

Luentorunko • Oppialan historiaa • Yhteiskuntapolitiikan määrittely ja tehtävät • Yhteiskuntapolitiikan kenttä, toimijat ja dynamiikka • Eettiset postulaatit / normatiiviset lähtökohdat • Liike kohti pohjoismaista mallia (ja sieltä pois? )

Ajatusharjoitus Miksi yhteiskuntapolitiikka oppiaineena on olemassa? Mihin sitä tarvitaan? Miksi se syntyi ja elää? Muodostakaa 3 -6 henkilön ’porinaryhmä’, aikaa keskustelulle 5 min.

Sosiaalipoliittinen yhdistys Kahdeksan miestä – useimmat virkamiehiä – kokoontui huhtikuun 25. päivänä 1908 Hotelli Kämpiin. He päättivät perustaa yhdistyksen nimeltä ”Suomen Työväensuojelus- ja Sosiaalivakuutusyhdistys – Föreningen för Arbetareskydd och Socialförsäkring i Finland” Vuodesta 1932 yhdistyksen nimi on ollut Sosiaalipoliittinen yhdistys – Socialpolitiska föreningen.

Oppialahistoriaa ”Puhuttaessa erikoisesti sosiaalipolitiikasta eli, kuten suomen kielessä usein tehdään, yhteiskuntapolitiikasta, tällä taas sekä tieteellisessä kirjallisuudessa että jokapäiväisessä puheessa tarkoitetaan pääasiallisesti yhteiskuntaoloihin kohdistuvaa julkista toimintaa ja itse tämän toiminnan perusteita ja muotoja esittävää tiedettä”. Valtiotieteiden käsikirja vuodelta 1923, hakusana Sosiaalipolitiikka

Oppialahistoriaa ”Tämä käytännöllinen, voluntaristinen sävy on yhtenä sosiaalipolitiikan käsitteen perusominaisuutena, erottaen sosiologiasta eli yhteiskuntatieteestä, joka tutkii yhteiskunnallista elämää ja koettaa selvittää siinä vallitsevia syy-yhteyksiä eli lakeja. ” Voluntarismi (lat. voluntas, "tahto", "halu"; myös "mielivaltaisuus") on filosofinen koulukunta, joka pitää tahtoa eli pyrkimistä ihmisen ymmärryksen perustana.

Oppialahistoriaa ”Yhteiskuntaoloihin kohdistuva julkinen toiminta on varsinaista sosiaalipolitiikkaa vain silloin, kun sen tarkoitus on yhteiskunnan eheyttäminen ja kehittäminen vastaamaan yhteiskunnallisen oikeudentunnon vaatimuksia. ”

Oppialahistoriaa ”Näin käsitettynä sosiaalipolitiikka pohjautuu siihen ajatukseen, että eetillinen tahto – individualinen tai kollektiivinen – saattaa ohjata yhteiskunnan oikeuden ja kohtuuden asteittaiseen toteuttamiseen. ”

Mitä on sosiaalipolitiikka? Sosiaalipolitiikka käsittää pyrkimykset ja toimenpiteet, joiden tarkoituksena on kohtuulliseksi katsotun elintason, sosiaalisen turvallisuuden ja viihtyvyyden takaaminen eri yhteiskuntaryhmille, perheille ja yksilöille. Ensimmäinen oppituoli HY, Heikki Waris 1946

Mitä yhteiskuntapolitiikka on? Oppiaine on kehittynyt samanlaisista tiedontarpeista kuin joissain yliopistoissa opetettava sosiaalipolitiikka. Lähtökohtana on kiinnostus siihen, miten nykyaikaiset yhteiskunnat voivat ratkaista sosiaalisia ongelmia ja kehittää hallinnan mekanismeja.

Mikä sosiaalinen? 1. Yksilöllisen vastakohta eli yhteiskunnallinen 2. Toimintaa, joka edistää yhteiskunnan etua (solidaarisuus vs. egoismi) 3. Ongelmista tai puutteesta kärsivien auttaminen (altruismi) 4. Julkisen hallinnon harjoittama sosiaalinen, sosiaalihallinnon piiriin kuuluva (Armas Nieminen 1954)

Teoria ja käytäntö Yhteiskuntapolitiikka on soveltava yhteiskuntatieteellinen oppiala Tutkimustehtävänä on tuottaa teoreettisesti perusteltua tietoa yhteiskunnasta Toimintana yhteiskuntapolitiikka tavoittelee hyvinvointia niin instituutioiden, ryhmien kuin yksilöiden tasolla

Yhteiskuntapolitiikan lähialat Peruskäsitteissään ja tutkimusmenetelmissään yhteiskuntapolitiikka tukeutuu pääasiassa sosiaalitieteisiin, mutta opetukseen sisältyy myös talous- ja hallintotieteellistä tietoa. Tieteiden välinen (interdiciplinary, postdiciplinary) tutkimus on kiinnostava haaste ja luonteva kenttä yhteiskuntapolitiikalle.

Esimerkkejä tutkimuskohteista Sosiaalipolitiikka ja hyvinvointivaltio Kestävä kehitys ja globaali sosiaalipolitiikka Ihmisten arkielämän jäsennykset, kulttuuri ja elämäntapa Sosiaalinen vuorovaikutus ja vastuu Yhteisöt ja kansalaistoiminta Sosiaaliset tilat ja teknologiat

Missä tietoa tarvitaan? Mihin työllistytään? Yhteiskuntapolitiikan alan tietoa sovelletaan Ø julkisessa hallinnossa (esim. ministeriöt, kunnat…. ), Ø asiantuntijaorganisaatioissa (esim. järjestöt), Ø sosiaali- ja terveyspalvelujen eri tehtävissä, Ø opetus-, tiedotus- ja kulttuurialalla Ø etujärjestöissä ja poliittisissa organisaatioissa.

Mihin tietoa tarvitaan? Sosiaalisten ongelmien määrittelyyn Hyvinvoinnin edellytysten tarkasteluun Toimijoiden tunnistamiseen ja verkostoimiseen Lainsäädännön apuna Vaihtoehtoisten muutospyrkimysten vaikutusten arviointiin Yhteiskuntakritiikkiin ja yhteiskunnallisen etiikan määrittelyyn.

Yhteiskuntapolitiikan uudistava toimintadynamiikka Pyrittäessä yhteiskunnalliseen / sosiaaliseen muutokseen hyödynnetään poliittisia ohjelmia / toimintaohjelmia Nämä perustuvat vallitseville arvoille Ohjelmien toteuttaminen vaikuttaa arvoihin Liikkeellä kaiken aikaa kilpailevia arvoja, tarpeita, intressejä

Yhteiskuntapolitiikan uudistava toimintadynamiikka Ohjelmia laaditaan arvoihin viitaten Toimeenpano Arvot Toimeenpanolla takaisinvaikutus arvoihin Toimeenpanon perusteina voi olla rinnakkaisia tai kilpailevia ohjelmia Ohjelma Ulkopuoliset tekijät vaikuttavat reformidynamiikkaan kaikissa vaiheissa

Eettiset postulaatit – normatiiviset lähtökohdat Tahtojen taistelu sitoumuksista > oppiaineen historia kytköksissä hyvinvointivaltion rakentamiseen Arvojen määrittely: Pysyvät perusarvot: Solidaarisuus, tasa-arvo, suvaitsevaisuus, universalismi ja laaja julkinen vastuu. Uudet arvot: Kestävä kehitys ja moniarvoisuus

Pohjoismainen hyvinvoinnin eetos Tarkoittaa: 1) vahvaan demokratiaan nojaavaa julkista vastuuta kaikkien kansalaisten hyvinvoinnista 2) tasa-arvoperiaatteeseen nojaavaa pyrkimystä vähentää köyhyyttä, eriarvoisuutta ja huono-osaisuutta 3) kaikkien kansalaisten perusarvojen tunnustamista ja muotoilua universalismin hengessä

Tavoitteena on Hyvinvoinnin ja sosiaalisen turvallisuuden takaaminen sekä kansalaisten suojaaminen riskien varalta. Elämän ennustettavuuden ja turvallisuuden lisääminen Taloudellisesta kehitystä seuraavien ei-toivottujen olojen lievittäminen Ekososiaalisen elintilan takaaminen Materiaalisen ja kulttuurisen perinnön siirtäminen seuraavalle sukupolvelle

Yhteiskuntapolitiikan aika Yhteiskuntapolitiikka on aikaan ja paikkaan sidottua Kullakin yhteiskunnalla ja aikakaudella on tarpeensa ja ongelmansa Se, mikä nähdään tarpeelliseksi tai ongelmalliseksi on arvo-kysymys >eturistiriidat, politikointi

Pohjoismainen malli ja universalismi Universaali koskee kaikkia, jokaista ja ketä tahansa. Lähtökohta on kansa: kansakoulu, kansanvakuutus, kansanterveys. Tavoite päästä eroon köyhäinhoidosta, yksilöä nöyryyttävästä ja leimaavasta tarveharkinnasta Tasa-arvoa ei ole ilman universalismia eikä universalismia ilman laajaa julkista vastuuta.

Universalismi Universaali hyvinvointivaltio on käsitetty nimenomaan köyhien ja pienituloisten suojaksi Sen avulla pienituloiset voivat päästä osallisiksi siitä hyvästä – koulutuksesta, terveydenhuollosta, vanhuspalveluista -- jonka parempiosaiset voivat hankkia markkinoilta Vain osallisuus koko väestölle tarkoitetuista etuuksista ja palveluista turvaa vähempiosaisen aseman

Lisälukemista Helne, T. & Julkunen, R. & Kajanoja, J. & Laitinen-Kuikka, S. & Silvasti, T. & Simpura, J. (2003) Sosiaalinen politiikka. Helsinki, WSOY. Moisio, O-P. & Korhonen, P. & Järvelä, M. & Lehtonen, E. (toim. ) (2012) Ovia yhteiskuntatieteisiin. Jyväskylä, So. Phi. Palola, E. & Karjalainen, V. (toim. ) (2011) Sosiaalipolitiikka. Hukassa vai uuden jäljillä? Helsinki, THL. Karisto, A. & Takala, P. & Haapola, I. (1997) Matkalla nykyaikaan. Elintason, elämäntavan ja sosiaalipolitiikan muutos Suomessa. Helsinki, WSOY.