Tysopimuksen sisllst sopiminen Professori Seppo Koskinen 23 11

Työsopimuksen sisällöstä sopiminen Professori Seppo Koskinen 23. 11. 2020 1

Työsopimuksen sisällöstä sopiminen Alustuksen rakenne l l l 1. Yleistä työsopimuksessa sovitun ehdon sitovuudesta, olennaisuudesta ja alasta 2. Työtehtävistä sopiminen 3. Työntekopaikasta sopiminen 4. Työajasta sopiminen 5. Työpalkasta sopiminen yleisesti 6. Bonuspalkkauksesta sopiminen 7. Lisistä sopiminen 8. Työaikakorvauksista sopiminen 9. Luontoiseduista sopiminen 10. Kustannuskorvauksista sopiminen 11. Eräistä muista eduista sopiminen 23. 11. 2020 2

Työsopimuksen sisällöstä sopiminen l 1. Yleistä työsopimuksessa sovitun ehdon sitovuudesta, olennaisuudesta ja alasta 23. 11. 2020 3

Työsopimuksen sisältöä ei usein määritellä työsopimuksessa täsmällisesti. Työsopimus voidaan sopia esimerkiksi suullisesti tai muutoin sisällöltään ”joustavaksi”. l Jos työntekovelvollisuudesta ei ole sovittu muuta kuin, että ”työntekijä sitoutuu tekemään työnantajalle työtä tämän johdon tai valvonnan alla” – eikä muista säännöstysakteista (esim. työehtosopimuksesta) muuta johdu – työnjohtovallan laajuus ja soveltamisala on laajin mahdollinen (aina kuitenkin huomattava työnjohtovallan käytössäkin vaadittava objektiivisuus, asiallisuus ja kohtuullisuus) Mitä yksityiskohtaisemmin työsopimuksen sisällöstä on sovittu, sitä suppeammaksi muodostuu työnantajan kelpoisuus määrätä muun työn sisällöstä ja ehdoista ja päinvastoin, mitä väljemmin asioista on sovittu, sitä laajemmaksi kelpoisuus muodostuu, mutta toki absoluuttisuuden rajoissa (mm. TSL 10: 1 -4, 13: 6, TAL 39, 40 §, Oik. TL) l Työsuhteen ehtojen vakiintuminen voi myöhemmin vastaavasti joko laajentaa tai supistaa työsopimuksen ehdon alaa 23. 11. 2020 4

Jos henkilö otetaan vain ”sahalle työhön”, kyseeseen tulevat lähtökohtaisesti miltei kaikki työtehtävät. l KKO 1990: 152. Koska työntekijän työsuhteen ehtojen mukaan hänen toimenkuvaansa ei oltu rajattu koskemaan vain tiettyjä työtehtäviä, työnantajalla oli työnjohto-oikeutensa perusteella oikeus määrätä lumityöt varastomiehen tehtäviksi. l Hovioikeuksista esimerkiksi: Kou. HO 13. 4. 2000 S 99/1337. Seura oli sitoutunut sopimuksin järjestämään jääkiekkoilija V: lle työpaikan. Järjestettävän työn laatua ei ollut sopimuksessa millään tavalla yksilöity. V: lle oli tarjottu vakinaista varastomiehen työtä. Yhdistyksen oli katsottava täyttäneen sopimuksen mukaisen velvoitteensa järjestää V: lle työtä. 23. 11. 2020 5

Kun työsopimuksessa esimerkiksi sovitaan, että joku otetaan työhön ns. ”vanhana työntekijänä”, syntyy usein näyttöriitoja. l l VHO 10. 2. 1997 S 96/257. K ei ollut näyttänyt hänen siirtyessään ”vanhana työntekijänä” toisen työehtosopimuksen piiriin ja työnantajan palvelukseen, että työsopimusta tehtäessä olisi sovittu, että kokemusvuosilisiä laskettaessa otetaan huomioon myös aikaisemman työnantajan palveluksessa tehdyt työvuodet. l Kou. HO 14. 12. 1995 S 94/753. Maininnan ”vanhana työntekijänä 16 v” katsottiin osoittavan vain, että H sai työsuhteessaan vuosiloman pituuden osalta vanhan työntekijän edut, mutta ettei sanotulla maininnalla ollut tarkoitettu sopia myös muista vanhalle työntekijälle kuuluvista työsuhteen kestoon liittyvistä eduista. HHO 30. 11. 2005 S 04/299. Osapuolet ovat sopineet vuosiloman pituudesta, mutta erillistä keskustelua sen palkallisuudesta ei ole käyty. Sopiminen vanhan työntekijän asemasta viittasi siihen, että H: lle on ollut tarkoitus antaa kaikki vanhan työntekijän edut, joihin on katsottava sisältyvän myös oikeus palkkaan loma-ajalta, lomapalkan korotukseen ja korvaukseen talvilomasta. – VHO 22. 9. 2006 S 05/715 (määräysvallassa olevaan toiseen yritykseen, uudesta työsopimuksesta huolimatta ”vanhan työntekijän” ehdoin ja siten oikeus arkipyhäkorvaukseen). 23. 11. 2020 6

Jos työsuhteen ehdoista ei ole täsmällisesti sovittu työsuhteen alettua, merkitystä on sillä, minkälaisista työsuhteen ehdoista oli tarkoitettu sopia. Seikka ratkaistaan kokonaisarvioinnilla. l l l IHO 14. 12. 2004 S 03/973. Työn osa-aikaisuus oli selvitetty S: lle niin, että asian olisi pitänyt tulla hänelle selväksi. Työnantaja oli työsuhteen luonteesta ja ehdoista ilmoittanut S: lle niin kuin kohtuudella on voitu edellyttää huomioon ottaen, että kysymys on ollut maallikoiden välisestä sopimisesta ja kun työsopimus on ollut asianosaisten mukaan tarkoitus välittömästi tehdä kirjallisesti, mitä varten S oli saanut malliaineistoa. Työn osa-aikaisuus oli ollut heti S: n havaittavissa ja työvoimatoimiston työpaikkailmoituksen mukaan kysymys oli ollut osa-aikaisesta työsuhteesta. Oikeus katsoi sen vuoksi selvitetyksi, että tarkoitus oli sopia alkuvaiheessa osa-aikaisesta työsuhteesta. HHO 4. 10. 2004 S 03/339. Yhtiön koko, luonne, sijaisten käyttömahdollisuus ja osapuolten esittämä selvitys huomioon ottaen ei ollut pidettävä uskottavana, että työsuhde olisi sovittu toistaiseksi voimassa olevaksi, vaan P oli katsottava palkatun yhtiöön vain sijaiseksi kahdeksalle vuorolle. THO 11. 3. 2004 S 03/983. Työnantajan ja tämän aviopuolison kertomusten lisäksi se, ettei R ollut useaan kuukauteen esittänyt vaatimuksia palkanmaksuperusteidensa muuttumisesta, tuki osaltaan sitä, että perusteiden muuttumisesta olisi osapuolten kesken sovittu työsopimusta tehtäessä tai myöhemmin. Ottaen huomioon, että työnantaja ei ole antanut R: lle TSL 2: 4. 3: n mukaista selvitystä työnteon ehtojen muuttumisesta, näyttövelvollisuus siitä, että ehtojen muuttamisesta oli sovittu, oli edelleen työnantajalla. R kiisti asiasta sovitun. Taloudellisista syistä R ei ollut voinut päättää työsopimusta ennen kuin hän oli saanut uuden työpaikan. Näissä olosuhteissa työnantajan kertomuksia ei voitu katsoa riittäväksi näytöksi siitä, että palkanmääräytymisperusteiden muuttumisesta olisi R: ää sitovasti sovittu työsopimuksin. 23. 11. 2020 7

Yleisluontoiset lupaukset eivät velvoita työsopimuksen ehtona, mutta taas kaikki työsopimuksessa nimenomaisesti ja vastikkeellisesti sovitut (pätevät) ehdot sitovat aina sellaisenaan molempia osapuolia (ei ole tällöin enää kokonaisarviointia). l l l VHO 10. 2. 1997 S 96/257. Kun aikaisemman työnantajan palveluksessa ansaituista kokemusvuosilisistä oli neuvoteltu, työnantajan edustaja oli luvannut pyrkiä järjestämään asian. Tällaista yleisluonteista lupausta ei voida tulkita siten, että työnantaja olisi tarkoittanut tehdä sitovan sopimuksen K: n palkkaeduista. HHO 19. 10. 1994 S 94/469. Pelkkä yleisluonteinen lupaus mahdollisesta työstä ei merkitse edes työsopimuksen syntymistä. HHO 16. 3. 2006 S 04/3963 (työsopimuksen ehdollisuus) 23. 11. 2020 l l THO 23. 3. 2006 S 05/294. Oikeuskirjallisuudessa ja –käytännössä on katsottu, että sopimuksen sitovuuden periaate koskee sopimuksen olennaisia ehtoja. Korkeimman oikeuden asiaa koskevista ratkaisuista ei käy ilmi, mitä olennaisuudella tässä yhteydessä on tarkoitettu. Työoikeudessa noudatettava työntekijän suojeluperiaate puhuu sen puolesta, että vain erittäin vähämerkityksellisiä, lähinnä teknisluonteisia työsuhteen ehtoja voidaan pitää epäolennaisina. Kirjallisuudessa onkin katsottu, että työsopimuksessa nimenomaisesti ja vastikkeenluonteisesti sovitut ehdot ovat aina olennaisia. Muutoksen olennaisuutta ei poista se, että palkka jopa nousisi (KKO 1982 II 169). 8

Työsopimuksessa nimenomaisesti ja vastikkeellisesti sovittuja (päteviä) ehtoja ei voida enää työsuhteen aikana yksipuolisesti (sopien toki) ilman päättämisperustetta (tai kelpuuttavaa normia) muuttaa. l THO 23. 3. 2006 S 05/294. Työsuhteen alkaessa tehtävän työsopimuksen lisäksi työnantaja ja –työntekijä voivat sopia työsuhteen ehdoista myös milloin tahansa työsuhteen kestäessä. Näin syntynyt sopimusehto on samassa asemassa kuin alkuperäisen työsopimuksen ehdot. Työsopimuslaissa ei ole yleistä säännöstä työnantajan oikeudesta muuttaa yksipuolisesti työsopimuksen ehtoja. Lähtökohtana on sen vuoksi sopimusoikeudessa yleisestikin noudatettava sopimukset on pidettävä – sääntö ja se, että sopimuksen yksipuolinen muuttaminen ei ole mahdollista. 23. 11. 2020 l l määräten vain yksipuolinen osaaikaistaminen, mutta sekin ainoastaan TSL 7: 3: ssa ja 7: 4: ssa tarkoitetuin perustein (TSL 7: 11) päättämisperusteiset muutokset päättämisen vaihtoehtona ja kollektiiviset ehtomuutokset lisäksi erityisedellytysten vallitessa (KKO 1997: 83, KKO 1996: 86, KKO 2005: 29). 9

Jos työsopimuksen olennaisia (päteviä) ehtoja muutetaan yksipuolisesti pysyvästi ilman laillista perustetta, toimenpide on aina työnantajan suorittama työsopimuksen laiton päättämistoimenpide. l l KKO 1996: 89 (perustelut). Tämän mukaisesti palkan alentaminen irtisanomisperusteella ja irtisanomisaikaa noudattaen on toimenpide, joka sinänsä hyvin sopeutuu sekä työoikeudellisiin että yleisiin sopimusoikeudellisiin periaatteisiin. Näin voidaan katsoa asian olevan siitä riippumatta, toteutetaanko toimenpide nimenomaisesti työsopimuksen irtisanomisella ja siihen liittyvällä tarjouksella uudeksi työsopimukseksi vai asiallisesti samaa tarkoittavalla irtisanomisperusteisella ilmoituksella palkan alentamisesta irtisanomisajan jälkeisestä ajankohdasta lukien, kuten tässä jutussa on menetelty. Muuttaessaan työntekijän työsuhteen ehtoja olennaisesti ja pysyvästi ilman siihen kelpuuttavaa normia tai työsuhteen päättämisperustetta työnantaja rikkoo työsopimusta. l KKO 1982 II 169. Työnantaja oli määrännyt työntekijän tehtäviin, jotka olennaisesti poikkesivat työsuhteen ehtojen mukaisista tehtävistä. Työntekijällä, joka tällä perusteella oli purkanut työsopimuksensa, oli oikeus työsopimuslain mukaiseen korvaukseen. l IHO 1. 2. 1991 S 90/559. Työnantajan ei tarvitse edes mieltää suorittaneensa irtisanomistoimenpidettä. 23. 11. 2020 10

Työehtosopimuksin säännöstetään usein paitsi yleisesti työsopimusten solmimista myös työsopimuksen osana laajennetaan tai supistetaan työsopimuksessa erikseen sopimatta jäänyttä yleisen ehdon ”aluetta”. l l Työehtosopimuksella voidaan ensinnäkin määritellä esimerkiksi työsopimuksen muotoa (esimerkiksi tehtävä kirjallisena, ks. TT 1988 -104) ja sen sisältöä (esimerkiksi sisällytettävä toimenkuva, ks. TT 1997 -25) Työsopimuksen kaava tai työsopimuksen soveltamisohje ei tule kuitenkaan työsopimuksen osaksi pelkästään sillä perusteella, että työehtosopimus edellyttää työsopimuksen tekemistä osapuolten hyväksymän mallin mukaan 23. 11. 2020 l Muun ohessa työtehtävää koskevaa työehtosopimuksessa määriteltyä työsopimuksen ehtoa on voitu monin tavoin täsmentää esimerkiksi siten, että määrätynlaiseen työhön otettu työntekijä on velvollinen tarpeen vaatiessa tekemään muutakin ”ammattiinsa kuuluvaa tai siihen rinnastettavaa työtä” (TT 1989 -77, TT 1980 -121) ”muutakin samanlaista tai siihen verrattavaa työtä” (TT 1969 -18) tai vain ”muutakin työtä” (TT 1993 -67) 11

Siis mikäli työnjohtovalta on rajattu sovittuun työhön nähden ”ammattiin kuuluvaan” tai ”samanlaiseen taikka niihin verrattavaan tai rinnastettavaan” työhön, työntekovelvoitteen ala on suppeampi kuin tilanteessa ”muutakin työtä”. l l l TT 1989 -77. Työehtosopimuksen mukaan työntekijä oli sitoutunut tarpeen vaatiessa tekemään muutakin ammattiinsa kuuluvaa tai siihen rinnastettavaa työtä. Työnantaja oli yksipuolisesti siirtänyt yhtiön varastonhoitajan varastomieheksi. Yhtiö oli työnjohto-oikeutensa ylittäen määrännyt varastonhoitajan tekemään muuta kuin työehtosopimuksessa tarkoitettua työtä. Työehtosopimuksissa olevan kirjauksen ”tarpeen vaatiessa” ei ole esimerkiksi toisaalta katsottu estävän myöskään pysyvää siirtoa (TT 1993 -67), kun asiasta ei ole erikseen muuta työsopimuksin sovittu. Monissa työehtosopimusmääräyksissä on lähdetty siitä, että työn tekemisen luonne voi pysyvästi muuttua direktioperusteisen siirron seurauksena edellytyksellä, ettei palkkausta koskevaan ehtoon puututa (TT 1993 -67, TT 1989 -89, TT 1981 -19, TT 1980 -47, TT 197686). 23. 11. 2020 12

Sama riita kahdessa eri tuomioistuimessa. Työehtosopimus tai työtuomioistuin ei ratkaise työehtomääräysten työsopimuslain mukaisuutta eli laillisuusnäkökulmaa. l KKO 1981 II 161. Koska varastomiehen tehtävät olivat olennaisesti poikenneet tuntikirjurin tehtävistä, joissa A oli työsopimuksen mukaan ollut, KKO katsoi, ettei yhtiö ollut voinut työnjohtooikeutensa nojalla siirtää A: ta varastomieheksi. Yhtiö ei ollut näyttänyt muutakaan laillista perustetta sanotunlaiseen työsuhteen ehtojen yksipuoliseen muuttamiseen. Tämän vuoksi KKO harkitsi oikeaksi, kumoten HO: n tuomion, vahvistaa, että yhtiö oli rikkonut yhtiön ja A: n välisen työsopimuksen. 23. 11. 2020 l TT 1976 -60. Työehtosopimuksen 4 §: n 1 kohdan mukaan yhtiöllä on oikeus johtaa ja jakaa työtä. Työsopimuksen vaietessa asiasta tämä työehtosopimusmääräys kuitenkin antaa työnantajalle suuren vapauden työn jakamiseen eri työntekijäin kesken, eikä tämä enempää kuin mikään muukaan työehtosopimuksen määräys liioin muodosta mitään estettä toisiin tehtäviin siirtämiselle. S: n varastomieheksi tämän palkkaedut säilyttäen siirtäessään yhtiö ei siten ole rikkonut myöskään työehtosopimuksen määräyksiä. Kanteeseen sisältyvään vahvistusvaatimukseen annettu työtuomioistuimen ratkaisu ei kuitenkaan sido asianosaisia eikä työsuhteen osapuolia työsopimuslain, työsääntöjen ja työsopimuksen soveltamisessa. 13

Normihierarkiasta seuraa, ettei työehtosopimuksella sovitusta edusta tai oikeudesta voida työsopimuksella luopua. Jos työsopimuksen määräykset ovat työehtosopimuslain nojalla mitättömiä, niiden sijasta noudatetaan työehtosopimuksen määräyksiä. l Esimerkkejä: l 1) Kou. HO 10. 2. 2004 S 02/1255. E: n oikeus työajan lyhentämisestä maksettavaan korvaukseen perustuu työehtosopimukseen. Tämän vuoksi E ei ole voinut luopua näistä eduista työsopimuksessa. Maksettu palkka ei ole täyttänyt työehtosopimuksen mukaisia vähimmäisetuja, koska siitä on puuttunut korjaamolisä, ja palkka on siten jäänyt sopimuksen mukaista taulukkopalkkaa alhaisemmaksi. Yhtiö ei ole voinut järjestäytymättömänä työnantajana E: tä sitovasti sopia mainituista korvauksista. l 2) THO 23. 10. 2002 S 01/1719. Työnantaja ei ollut kirjannut ylityötunteja, koska katsoi niiden sisältyneen kokonaispalkkaan. Pyhätyökorvauksia ei oltu maksettu samasta syystä. Myös yötyö- ja iltalisät ja vuosilomapalkat sisältyivät työnantajan mukaan sovittuun kuukausipalkkaan. Kantajalla oli kuitenkin työehtosopimuksen mukaan oikeus saada korvaus kyseisistä töistä. 23. 11. 2020 14

Jos työsopimuksen määräykset ovat työehtosopimuslain nojalla mitättömiä, niiden sijasta on noudatettava työehtosopimuksen määräyksiä. l l 3) KKO 1991: 107. Työnantaja oli velvollinen noudattamaan työsuhteen vähimmäisehtona työehtosopimusmääräystä, jonka mukaan lomakorvaus oli 13, 5 prosenttia palkasta. Kun yleissitovan työehtosopimuksen määräys syrjäyttää sen kanssa ristiriitaisen työsopimuksen määräyksen, työnantajan ja työntekijän väitetyllä sopimuksella lomakorvauksen sisällyttämisestä urakkapalkkaan ei ollut merkitystä. Työntekijällä oli oikeus työehtosopimuksen mukaiseen lomakorvaukseen. – THO 20. 8. 2001 S 00/2330. Lomakorvausta ei voinut sisällyttää rakennusalan työehtosopimus huomioon ottaen tuntipalkkaan. – HHO 30. 6. 2004 S 03/1644 (mitätön). 4) Kou. HO 23. 10. 2003 S 02/1283. Työehtosopimusosapuolet ovat tulkinneet, ettei työajan lyhennysrahaa voida sisällyttää muuhun palkkaan. Näin ollen M ei ole voinut yhtiön väittämin tavoin itseään sitovasti sopia, että 55 markan tuntipalkkaan sisältyvät yleiskorotukset ja työajan tasaamislisä. 23. 11. 2020 15

Kun työehtosopimus muuttuu, muuttuvat myös työsuhteen ehdot tältä osin, myös huonompaan suuntaan, ellei sitten sopimuksesta (tai sen tulkinnan avulla) selkeästi ilmene, että tarkoituksena on ollut laatia yksilöllinen, yleisen tason aina ylittävä ehto. l l l HHO 3. 1. 2001 S 99/66. Työehtosopimus muuttui niin, että ns. lyhyempi kesätyöaika poistettiin. Sellaisten työntekijöiden kohdalla, joiden työsopimuksessa oli viittaus ko. TES: een kesätyöajan poistaminen oli mahdollista. Niiden työntekijöiden osalta se ei ollut mahdollista, jotka olivat sopineet työsopimuksessa kesätyöajasta, mutta ilman viittausta ko. TES: een. IHO 28. 6. 2001 S 00/590. F Oy: n on tullut noudattaa liikkeen luovutuksen yhteydessä yhtiön palvelukseen siirtyneiden meijerialan työehtosopimusten piiriin kuuluneiden työntekijöiden työsuhteissa liikkeen luovutuksen tapahtuessa voimassa ollutta meijerialan työehtosopimusta silloisen sopimuskauden päättymiseen asti. Työsopimuksessa oli kuitenkin sovittu, että työsuhteissa sovelletaan ”kulloinkin voimassa olevan meijerialan työehtosopimusta”. Hovioikeus katsoo, että asiassa esitetyn näytön perusteella oli painavammat syyt katsoa sovitun meijerialan työehtosopimuksen olevan voimassa toistaiseksi kuin katsoa sen olleen voimassa ainoastaan 31. 1. 1998 päättyneen määräajan. HHO 28. 2. 2006 S 05/990 -991. Luovutuksensaaja alkoi soveltaa työsuhteeseen palvelualan työehtosopimusta henkilöravintolassaan heti luovuttajaa sitoneen metalliteollisuuden työehtosopimuksen voimassaolon lakattua. Asiassa ei oltu esitetty näyttöä siitä, että kantaja ja R Oy olisivat sopineet metalliteollisuuden työehtosopimuksen tulosta osaksi kantajan ja yhtiön välistä työsopimusta. Työsopimuksessa luovuttajayhtiön kanssa oli sovittu, että työehdot määräytyivät R Oy: tä kulloinkin sitovien työehtosopimusten mukaisesti. Luovutuksensaaja sai uuden työehtosopimuskauden alkaessa ryhtyä soveltamaan yhtiötä sitovaa työehtosopimusta siitä riippumatta, että työ- ja palkkaehdot olivat tasoltaan heikommat kuin aikaisemmin sovelletussa työehtosopimuksessa. 23. 11. 2020 16

Työsopimuksen sovittu ehto ei sido osapuolta, jos sopimuksen edellytyksenä olevana tarkoitus kokonaan puuttuu. Jos työnantaja voi osoittaa erehtyneensä työsopimuksen ehdon osalta, väärä työsopimuksen sisältö voidaan oikaista. l l THO 26. 11. 1992 S 91/1529. Kun korkeamman palkan maksaminen aluksi oli johtunut työnantajan erehdyksestä, työnantaja sai sen oikaista myöhemmin. Eräissä tilanteissa voi kohtuusarviointi kuitenkin tulla kysymykseen (työntekijän vilpitön mieli/työnantajan huolellisuusvelvoite/kohtuus. l KKO: 1983 -II-174. Tie- ja vesirakennuslaitoksen työsopimussuhteiselle työntekijälle oli perusteettomasti maksettu matkakustannustenkorvausta ja päivärahoja yli 4 vuoden ajalta. Työntekijän ei ollut näytetty antaneen TVH: lle virheellisiä tietoja siitä, missä hän oli asunut tuona aikana. Hän oli myös, kun otettiin huomioon maksuajan pituus sekä matkakustannusten korvausten ja päivärahojen maksuperusteita koskevien säännösten tulkinnanvaraisuus, voinut luottaa siihen, että TVH oli asianmukaisesti selvittänyt maksuperusteet ja velvollisuutensa matkakustannusten korvausten ja päivärahojen suorittamiseen. Näistä syistä ja työntekijän varallisuusolojen vuoksi katsottiin kohtuulliseksi, että hän palautti vain osan saamastaan perusteettomasta edusta. 23. 11. 2020 17

Työsopimuslain ja oikeustoimilain säännöksistä voi siis myös seurata, ettei työsopimuksen ehdolle anneta sovittua merkitystä. l Esimerkiksi liikkeen luovutukseen liittyen ratkaisu: l 23. 11. 2020 IHO 14. 11. 2000 S 99/1128. P on tehnyt kuntayhtymän kanssa työsopimuksen niin sanottuna uutena työntekijänä tietämättä vielä siinä vaiheessa, että kyseessä oli liikkeen luovutus. Kun otetaan huomioon työsopimuksen syntymistilanne, P: n ei ole katsottava uuden työsopimuksen solmimisella luopuneen oikeudestaan siirtyä entisin työehdoin kuntayhtymän palvelukseen eikä myöskään menettäneen oikeuttaan vedota niin sanottuun vanhan työntekijän asemaansa. P: n työsuhdetta on arvioitava ikään kuin se olisi liikkeen luovutuksen johdosta siirtynyt entisin ehdoin hänen ja kuntayhtymän väliseksi sopimussuhteeksi. 18

Yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan osapuolitahdon ei voida edellyttää kattavan sellaisia yllättäviä ja ankaria lausekkeita, joista vastapuoli ei ole ollut tietoinen. Ehtoja, jotka jättävät toisen osapuolen ratkaistavaksi oleellisia sopimussuhteeseen vaikuttavia seikkoja, pidetään oikeustoimilain mukaan kohtuuttomina sopimuksen muusta sisällöstä ja soveltamistilanteesta riippumatta. l HHO 21. 3. 2005 S 04/1097. Asiassa on kysymys siitä, ovatko H ja yhtiö vastoin H: n kiistämistä sopineet, että työnantajalla oli oikeus muuttaa yksipuolisesti ja rajoittamattomasti työsuhteen ehtoja, ja onko yhtiöllä sopimuksen perusteella ollut oikeus ilman työsopimuslain mukaista purkutai irtisanomisperustetta siirtää H kokonaan toiseen tehtävään, jossa tämän palkkaus- ym. työsuhteen ehdot ovat olleet olennaisesti entisiä ehtoja heikommat. Kysymys on lisäksi sopimusehtojen kohtuullisuudesta. Työsopimuksen kohdan 6 mukaan ylemmän toimihenkilön tehtävän hoitaminen edellyttää sekä toimihenkilön että työnantajan valmiutta joustavuuteen niin organisaatio-aseman kuin tehtävien suhteen. Työnantajan muuttaessa tehtäviä merkittävästi pysyvästi tai määräajaksi työnantaja määrittelee toimihenkilön työsuhteen ehdot uudelleen uusia tehtäviä vastaavaksi. Sopimuksen viimeisen kohdan 22 mukaan työsopimuksen ehtoja muutetaan tarvittaessa yhteisesti sopien. Sopimusta on tulkittava yhtenä kokonaisuutena. Näin ollen kohdan 6 ehtoa on tulkittava yhdessä sopimuksen kohdan 22 kanssa siten, että ehtojen muuttaminen edellyttää joka tapauksessa, että työnantaja ja työntekijä yhteisesti sopivat muutoksista. H on voinut sopimuksen allekirjoittaessaan luottaa siihen, että mikäli H: n työtehtäviä ja muita työsuhteen ehtoja muutetaan kohdan 6 mukaisesti, muuttaminen tapahtuu joka tapauksessa kohdan 22 edellyttämällä tavalla yhteisesti sopien. H: lla ei ole ollut selonottovelvollisuutta sopimusehtojen sisällöstä. Yhtiön tulkinta kohdan 6 sisällöstä ja suhteesta kohdan 22 ehtoon on ollut H: n kannalta yllättävä ja ankara ja siten yhtiön tulkitsemassa muodossa H: ta sitomaton. Kohdan 6 ehto on jätettävä kokonaan huomioimatta. H: lla on ollut oikeus kieltäytyä uusista työtehtävistä. 23. 11. 2020 19

Työsopimuksen sisällöstä sopiminen l 2. Työtehtävistä sopiminen 23. 11. 2020 20

Työtehtävistä sopiminen Yleistä l l l Työntekijä on velvollinen pysyvästi tekemään vain sellaista työtä, joka välittömästi liittyy hänen työsopimuksensa mukaiseen varsinaiseen työhönsä ja joka ei olennaisesti muuta työn laatua tai laajuutta. Työnantajalla on työnjohtovaltansa nojalla oikeus järjestellä töitä ja työmenetelmiä työpaikalla. Työntekijä on velvollinen tekemään niitä töitä, joista hän on sopinut tai joita hänen voidaan edellyttää esimerkiksi työtapojen tai menetelmien muuttumisen tai tarkistamisen vuoksi työsopimuksensa ja työpaikkakohtaisten käytäntöjen mukaan tekevän. Työnantajan oikeus muuttaa työntekijän työsopimusta yksipuolisesti ilman päättämisperustetta riippuu suuresti siitä, miten yksityiskohtaisesti työntekijän työsuhteen ehdoista on työsopimuksin tai sen osana olevan kyseisen alan työehtosopimuksessa sovittu. Ellei työ poikkea työsopimuksessa tarkoitetusta työstä olennaisesti ja pysyvästi ja siihen on asiallinen perusta, työntekijän velvollisuutena on lisäksi muunkin työn tekeminen (tilapäiset ja väliaikaiset tehtävät, ellei työehtosopimus kiellä). Vaikka työsopimuksessa ei olisi mitään mainintaa työtehtävistä, ne voivat vakiintua ajan kuluessa työsopimuksen ehdoksi (kyse siitä, mitä pääasiallisille tehtäville ajan kuluessa tapahtuu, THO 13. 2. 2003 S 01/2035). 23. 11. 2020 21

Työntekijä on velvollinen pysyvästi tekemään vain sellaista työtä, joka välittömästi liittyy hänen työsopimuksensa mukaiseen varsinaiseen työhönsä ja joka ei olennaisesti muuta työn laatua tai laajuutta. l l Todettu mm. : TT 1969 -4, TT 1969 -18, TT 1979 -48, TT 1993 -67. KKO 1991: 105. Työnantaja oli siirtänyt työntekijän tämän työsopimuksen mukaisista autonkuljettajan tehtävistä tuotantopuolen tehtäviin. Työntekijän kieltäydyttyä uusista tehtävistä hänen työsopimuksensa oli purettu. Toimenkuvan muuttaminen olisi ollut mahdollista vain, jos työnantajalla olisi ollut mahdollisuus lakkauttaa työsopimus. Kun purkamis- tai irtisanomisperustetta ei ollut, työnantajalla ei ollut oikeutta työstä kieltäytymisen perusteella päättää työsuhdetta. KKO 1992: 25 (perustelut). Siten on jäänyt näyttämättä I: n osoittaneen sellaista kyvyttömyyttä myyntimiehen toimessa, että yhtiöllä olisi ollut erityisen painava syy hänen työsopimuksensa päättämiseen. Yhtiöllä ei siten ole ollut oikeutta tällä perusteella siirtää I: sta hänen työsopimuksensa mukaisista tehtävistä olennaisesti poikkeaviin uusiin tehtäviin. Kun I: lla on niin ollen ollut oikeus kieltäytyä uusista työtehtävistä, yhtiöllä ei ole ollut oikeutta pitää hänen työstä pois jäämisensä johdosta työsopimusta purkautuneena eikä edes perustetta työsopimuksen irtisanomiseen. KKO 1993: 69. Jalkapalloseuralla ei ollut työnantajan työnjohto-oikeuden nojalla oikeutta siirtää edustusjoukkueen valmentajaa juniorijalkapalloilijoiden valmentajaksi ja juniorivalmentajien ohjaajaksi ja kouluttajaksi. – KKO 1931 II 50. Ensiviulun soittaja palkattu C-teatteriin, mutta siirretty A-teatteriin erilaisiin olosuhteisiin, oikeus purkaa työsopimuksensa. siis pelkkä statuksenkin muuttaminen laitonta yksipuolisesti. 23. 11. 2020 22

Työntekijä on velvollinen pysyvästi tekemään vain sellaista työtä, joka välittömästi liittyy hänen työsopimuksensa mukaiseen varsinaiseen työhönsä ja joka ei olennaisesti muuta työn laatua tai laajuutta. l l l KKO 1990: 152. Koska työntekijän työsuhteen ehtojen mukaan hänen toimenkuvaansa ei oltu rajattu koskemaan vain tiettyjä työtehtäviä, työnantajalla oli työnjohto-oikeutensa perusteella oikeus määrätä lumityöt varastomiehen tehtäviksi. TT 1989 -77. Työehtosopimuksen mukaan työntekijä oli sitoutunut tarpeen vaatiessa tekemään muutakin ammattiinsa kuuluvaa tai siihen rinnastettavaa työtä. Työnantaja oli yksipuolisesti siirtänyt yhtiön varastonhoitajan varastomieheksi. Yhtiö oli työnjohto-oikeutensa ylittäen määrännyt varastonhoitajan tekemään muuta kuin työehtosopimuksessa tarkoitettua työtä. TT 1979 -83. Kantaja oli työsuhteensa yhtiössä alkaessa työnjohtaja-asemassa. Työsuhteen jatkuessa kantaja oli edelleen katsonut olleensa työnjohtaja-asemassa, mutta yhtiö oli katsonut hänen työsuhteen jatkuessa olleen paistajan asemassa. Kun hän oli kieltäytynyt yhtiön organisaatiouudistuksen yhteydessä allekirjoittamasta paistajan työtä koskevaa työsopimusta, oli työnantaja sanonut hänen työsuhteensa irti. Työnantaja oli esittänyt, että asianomaisella oli halutessaan tilaisuus jäädä edelleen yhtiön palvelukseen entisin palkkaeduin. Hän oli kuitenkin jäänyt pois työstä katsoen, ettei voinut jatkaa työsuhdetta työntekijäasemassa. Sopimuksen allekirjoittaminen olisi merkinnyt kantajan siirtymistä pois työnjohtajaja toimihenkilöasemasta. Näin ollen kantaja ei työtuomioistuimen mielestä ole kieltäytyessään sopimusta allekirjoittamasta itse irtisanonut työsuhdettaan. 23. 11. 2020 23

KKO: 2010: 60 l l Työntekijä oli toiminut työnantajayhtiön kuntosalilla pääasiassa siivoojana, jolloin hänen tehtäviinsä oli kuulunut noin 600 neliömetrin suuruisten tilojen siivoaminen. Yhtiö oli sittemmin yksipuolisesti määrännyt työntekijän siivottavaksi lisäksi yhtiön hallintaan uusina tiloina siirtyneen noin 400 neliömetrin budosalin sosiaalitiloineen. Työntekijän kieltäydyttyä lisätyöstä yhtiö oli irtisanonut hänen työsopimuksensa. Koska mainitun kokoisten lisätilojen siivousvelvoite olisi olennaisesti muuttanut työsuhteen ehtoja, yhtiöllä ei ollut työnjohto-oikeutensa nojalla oikeutta määrätä lisätyöstä eikä oikeutta lisätyöstä kieltäytymisen perusteella työsuhteen päättämiseen.

Ellei työ poikkea työsopimuksen mukaisesta työstä olennaisesti ja pysyvästi ja siihen on asiallinen perusta, työntekijän velvollisuutena on lisäksi muunkin työn tekeminen (tilapäiset ja väliaikaiset tehtävät, ellei työehtosopimus kiellä). l l Väliaikainen siirto ei luonteensa vuoksi muuta työsopimuksen ehtoa pysyvästi ja olennaisesti (TT 1984 -67). Helsingin HO 30. 9. 1992 S 92/509. Siirtäessään H: n projektitehtäviin pankki on ollut velvollinen, kun projektin väliaikaisuus on ollut tiedossa, ryhtymään toimiin H: n sijoittamiseksi hänen ammattiaan ja kykyään vastaaviin tehtäviin projektin päätyttyä. Tämän laiminlyödessään työnantaja oli rikkonut työntekijän työsopimusta. l Työsopimuksessa voi olla myös ns. siirtolauseke. l 23. 11. 2020 HHO 22. 9. 1998 S 98/36. Kyse ei siksi ollut uudesta työsopimuksesta. 25

Työsopimuksen sisällöstä sopiminen l 3. Työntekopaikasta sopiminen 23. 11. 2020 26

Työntekopaikasta sopiminen Yleistä l l Yleensä työsopimuksissa on määräys, jonka mukaan työntekijä on velvollinen tekemään työnantajan hänelle osoittamaa työtä työnantajan palveluksessa tai että työpaikka työsuhteen alkaessa on tietty toimipaikka. Mikäli työpaikasta on sovittu nimenomaisesti, työnantajalla ei ole oikeutta ilman päättämisperustetta yksipuolisesti muuttaa työntekopaikkaa koskevaa ehtoa, vaikka työmatkan pituus säilyisi samana - tai lyhenisi. Työehtosopimus työsopimuksen ehtona voi kuitenkin oikeuttaa työnantajaa yksipuolisesti muuttamaan työsopimukseen otettua ehtoa vakituisesta työpaikasta. Vaikka työntekopaikasta ei ole mitään määräystä työsopimuksessa tai sen osana olevassa työehtosopimuksessa, olennaiset muutokset eivät ole yksipuolisesti ilman irtisanomisperustetta mahdollisia. 23. 11. 2020 27

Työehtosopimuksen tai työsopimuksen määräykset voivat sisältää laajan velvoitteen siirtyä työnantajan palveluksessa muihinkin työpisteisiin. Velvoite voi työsopimuksen ehtona ulottua myös pysyvästi esimerkiksi ulkomaillakin tehtävään työhön. l KKO 1999: 113 (perustelut). Pelastusarmeijan upseerien ohjesääntöjen mukaan upseerin on oltava koko ajan varautunut johtajiensa tarpeellisiksi katsomiin muutoksiin. Näitä ovat olleet muun muassa siirtomääräykset eri tehtäviin ja eri paikkakunnille ja jopa toisiin valtioihin. Esitetyn selvityksen mukaan säätiön toimintaperiaatteisiin on kuulunut, että upseerit eivät jää pysyvästi millekään paikkakunnalle. Myös käytännössä siirtomääräykset ovat olleet odotettavissa ja toteutuneetkin keskimäärin muutaman vuoden välein. Tällaiset toimipaikkaa ja suoritettavaa työtä koskevat määräykset ovat siten perustuneet upseerien palvelussuhteissa noudatettujen ehtojen mukaan säätiölle työnantajana kuuluvaan työnjohto-oikeuteen. l 23. 11. 2020 Ko. ratkaisujen perusteluissa myös ”kohtuus”. 28

Mikäli työpaikasta on sovittu nimenomaisesti, työnantajalla ei ole oikeutta ilman päättämisperustetta yksipuolisesti muuttaa työntekopaikkaa koskevaa ehtoa. l TT 1982 -49. V: n työsopimuksessa hänen toimipaikakseen oli merkitty Keravan kaupunki ja tehtäväkseen keittäjän ja kylmäkön työt. On esitetty selvitystä siitä, että V, joka tosin pääasiallisesti on suorittanut kylmäkön tehtäviä on saanut kokemusta myös keittäjän tehtäviin. Määrätynlaiseen työhön otettu työntekijä on tosin työehtosopimuksen mukaan velvollinen tekemään tarpeen vaatiessa muutakin samanlaista tai siihen verrattavaa työtä. Osuuskunnalla ei kuitenkaan työtuomioistuimen mielestä ole ollut asianmukaista perustetta lähteä siitä, että V olisi työsuhteensa ehtojen mukaan velvollinen siirtymään hänelle tarjottuun työhön Helsinkiin. l TT 1981 -16. Työnantajan vaatima työpaikan vaihto ei olisi aiheuttanut S: lle palkkaetujen ainakaan olennaista vähenemistä ja hänen työaikansa olisi lyhentynyt. S: n työmatka ei olisi myöskään entisestään hankaloitunut. On mahdollista, että muiden työsopimuksia olisi tulkittava siten, että he olisivat velvollisia siirtymään työhön työnantajansa toiseen ravintolaan. S oli kuitenkin tehnyt työsopimuksensa aikaisemman edellisen työnantajansa kanssa. Sopimuksen ehtoja ei ole väitettykään erikseen muutetun kun asianomainen ravintola oli siirtynyt uudelle omistajalle. Työnantajalla ei ilman muuta ollut asianmukaista perustetta lähteä siitä, että S olisi ollut velvollinen siirtymään toiseen ravintolaan. 23. 11. 2020 29

Työehtosopimus työsopimuksen ehtona voi kuitenkin oikeuttaa työnantajaa yksipuolisesti muuttamaan työsopimukseen otettua ehtoa vakituisesta työpaikasta. l HHO 28. 11. 1996 S 96/1151. Työtuomioistuimen lausunnon mukaan työehtosopimusta on tulkittava siten, että työnantaja voi vakituisen työpaikan määritykseen vaikuttavien seikkojen olennaisesti muuttuessa yksipuolisesti määrätä vakituisen työpaikan muuttamisesta siinäkin tapauksessa, että vakinaisesta työpaikasta olisi otettu maininta työntekijän ja työnantajan välillä työsuhteen alkaessa solmittuun työsopimukseen. Oikeus katsoo, että vakinaisen työpaikan määrittämiseen vaikuttaneet olosuhteet olivat lähinnä yhtiön organisaatiomuutokseen liittyneistä syistä olennaisesti muuttuneet ja että uudelleen määrittelyyn on siten ollut työehtosopimuksessa mainittu peruste. Oikeus katsoo myös, että yhtiöllä on työehtosopimuksen mukaan ollut työnjohtovaltansa nojalla oikeus ilman työntekijöiden suostumustakin määritellä vakinainen työpaikka uudelleen. l TT 1995 -29. Työnantaja voi työehtosopimuksen nojalla olosuhteissa tapahtuneen olennaisen muutoksen johdosta määritellä muun muassa matka-ajan korvausten ja ateriakorvausten maksamisen perusteena olevan vakinaisen työpaikan uudelleen siinäkin tapauksessa, että tästä vakinaisesta työpaikasta olisi otettu maininta työnantajan ja työntekijän välillä työsuhteen alkaessa solmittuun työsopimukseen. 23. 11. 2020 30

Vaikka työntekopaikasta ei ole mitään määräystä työsopimuksessa tai sen osana olevassa työehtosopimuksessa, olennaiset muutokset eivät ole yksipuolisesti ilman irtisanomisperustetta ja -menettelyä mahdollisia. l l TT 1989 -9. Työntekijät olivat kieltäytyneet siirtymästä irtisanomisajakseen työhön yhtiön toisella paikkakunnalla sijaitsevaan tuotantolaitokseen. Työpaikan muutos olisi työmatkan ja siihen käytetyn ajan suhteen merkinnyt niin oleellista muutosta työsopimuksiin, ettei työnantaja yksistään työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskevien määräysten nojalla voinut sellaista yksipuolisesti määrätä. - HHO 15. 1. 1992 S 91/525 (yksipuolinen siirto Iisalmesta Suur-Helsingin alueelle niin olennainen muutos, etteivät työntekijät olleet siihen velvollisia suostumaan). KKO 13. 5. 1987 S 86/1213. Sopimuksessa ei ole mainintaa paikkakunnasta, jossa työ on tehtävä, mutta kun osuuskunnan kotipaikka on ollut Turku ja S on työskennellyt äitiyslomalle jäämiseensä asti Turussa, on työntekopaikkaa koskeva ehto tullut osaksi työsopimusta. S: n äitiysloman aikana toimisto on siirretty Helsinkiin. Koska S ei ole suostunut siirtymään Helsinkiin, on työnantaja katsonut S: n työsuhteen päättyneeksi. Työoikeudellisten säännösten mukaan työsopimuksen ehtojen muuttaminen edellyttää kummankin sopijapuolen suostumusta. Yksipuolisesti työnantaja voi muuttaa työsopimusta vain, jos siihen on erityisen painava syy ja silloinkin vain työsopimuksessa sovittua irtisanomisaikaa noudattaen, joten muutosilmoituksesta tulee kulua vähintään irtisanomisajan pituinen aika, ennen kuin muutos astuu voimaan. Osuuskunnan toimipaikan siirtyminen Helsinkiin on sellainen syy, joka olisi oikeuttanut osuuskunnan irtisanomaan S: n työsopimuksen hänen kieltäydyttyään jatkamasta työtä Helsingissä. 23. 11. 2020 31

Jos työn suorittaminen edellyttää asumista tietyssä kohteessa, on ehto olennainen osa työsopimusta (esimerkiksi eräissä tilanteissa talonmies). Asumisvelvoitteesta on tällöin kuitenkin sovittava (tai sen tulee vakiintua työsuhteen ehdoksi). l l TT 1992 -12. Museon kiinteistönhoitaja oli asunut palvelussuhdeasunnossa museon alueella. Asumisvelvollisuudesta ei ollut sovittu työntekijän kanssa tehdyssä työsopimuksessa eikä se ollut myöskään muodostunut työsuhteen kestäessä työsopimuksen ehdoksi. Kiinteistönhoitajan työsopimuksen irtisanominen palvelussuhdeasunnosta poismuuton vuoksi oli niin ollen tapahtunut ilman irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettua erityisen painavaa syytä. KKO 8. 12. 1988 S 88/492. Talonmiehen asumisvelvoitteesta ei ollut sovittu työsopimuksessa. 23. 11. 2020 32

Työntekopaikkaa koskevan ehdon laajuus joudutaan aina arvioidaan yksittäistapauksin; oikeuskäytäntöä aiheesta l l Kou. HO 20. 3. 1996 S 95/375. Työsopimuksen teksti ”tarvittaessa työskentelyä asiakkaan tiloissa” oli käsitettävä laajasti. Tekstin katsottiin tarkoittavan, että H oli velvollinen siirtymään puoleksitoista vuodeksi Raaheen, vaikka hänen toimipisteensä olikin Hollolan toimipiste. Oikeus katsoo, että H on ollut velvollinen työskentelemään asiakkaan tiloissa myös Raahessa. IHO 19. 5. 1998 S 97/139. Kirjallisissa työsopimuksissa ei ollut mainintaa työntekopaikasta. Kun työntekijät olivat työskennelleet noin 15 vuotta vain samassa työpaikassa, työntekopaikkaa koskeva ehto oli tullut osaksi heidän työsopimustaan. HHO 5. 12. 1995 S 94/2499. Perustettuaan myymälän Karkkilaan yhtiö oli palkannut vain yhden työntekijän. Tämän vuoksi oli uskottavaa, että työntekijän työpaikaksi oli suullisesti sovittu vain Karkkila. Työpaikan siirto Karkkilasta Espooseen koski siten työsopimuksen olennaista ehtoa. THO 7. 12. 1992 S 91/1253. Työntekijällä oli todistustaakka vetoamansa työpaikkaa koskevan ehdon sitovuudesta, kun se ei ilmennyt selvästi työsopimuksesta. 23. 11. 2020 33

Työntekopaikkaa koskevan ehdon laajuus joudutaan aina arvioidaan yksittäistapauksin; vielä eräs tapaus aiheesta l HHO 31. 8. 2006 S 05/1366. H oli työskennellyt lääke-esittelijänä Varsinais. Suomen ja Satakunnan alueella vuodesta 1990 vuoteen 2004 saakka. Elokuussa 2004 työnantaja määräsi hänet lääke-esittelijäksi Länsi. Uusimaan ja Suur-Helsingin alueelle. Siirtyminen olisi pidentänyt päivittäistä edestakaista työmatkaa 170 kilometristä 250 kilometriin. Kun H ei suostunut tähän, hänen työsuhteensa purettiin. Työsopimukseen ei ollut kirjattu H: n työskentelyaluetta. Työn luonne oli edellyttänyt matkustamista eri paikkakunnille ja työnantaja oli asettanut tätä varten työvälineen. Oikeus katsoi, että lääke-esittelijän toimenkuva on sen laatuinen, että työskentely tietyllä alueella ei ole voinut edes pitkään jatkuneen käytännön perusteella muodostua työsopimuksen ehdoksi. Työsopimukseen aikanaan otettu ehto ”hoitaa alueellaan” on tarkoittanut vain senhetkistä olosuhdetta. Koska toimenkuvaa ei oltu rajattu koskemaan työskentelyä vain tietyllä alueella, työnantaja oli voinut työnjohtovaltansa nojalla määrätä H: n kulloisenkin työskentelyalueen. Uusi työskentelyalue ei olisi edellyttänyt H: n muuttamista kotipaikkakunnaltaan eikä hänen toimenkuvaansa oltu edes väitetty muutetun. Kun henkilö oli varoituksista huolimatta kieltäytynyt muutoksesta, työnantajalla oli oikeus purkaa hänen työsuhteensa. 23. 11. 2020 34

Työsopimuksen sisällöstä sopiminen l 4. Työajasta sopiminen 23. 11. 2020 35

Työajasta sopiminen Yleistä l l l Työajasta määrääminen kuuluu lähtökohtaisesti työnantajan työnjohtovaltaan. Työnantaja voi sijoittaa työajan työpäiville työn teettämisen kannalta tarkoituksenmukaisimpaan ajankohtaan. Työehtosopimuksiin ei sisälly yleensä määräyksiä, joissa edellytettäisiin, että työnantajan olisi neuvoteltava pysyväisluontoisista työtuntijärjestelmän muutoksista etukäteen tai ainakaan sovittava niistä työntekijäpuolen kanssa. l ks. esimerkiksi TT 1988 -57, TT 1984 -60. Työnantaja ei voi ilman laillista perustetta kuitenkaan toimia työaikakysymyksissä vastoin työsopimuksen nimenomaista (sovittua tai vakiintunutta) ehtoa. Työaikaa koskevaa yksipuolista muutosta voidaan joutua arvioimaan myös työsopimuksen päättämistoimenpiteenä. Jos työnantaja jättää kokonaan tarjoamatta työntekijälle työsopimuksen mukaista työtä, työnantaja tosiasiassa purkaa työsopimuksen (HHO 22. 2. 2002 S 99/ 2088). Työntekijä voi työsopimusta tehdessään myös tulla hyväksyneeksi viikkotyöaikansa vaihtelemisen (esim. THO 25. 5. 1994 S 93/780: Työsopimusta solmittaessa A oli työsopimusta solmiessaan hyväksynyt sopimuksen ehdoksi viikkotyöaikansa vaihtelemisen. Yhtiöllä oli siksi ollut oikeus yksipuolisesti lyhentää A: n työaikaa keskimääräisestä 32 viikkotyötunnista 15 tuntiin viikossa). 23. 11. 2020 36

KKO 1995: 19. Sovittu työaika ja aukioloaika l KKO 1995: 19. Työnantaja A ja työntekijä B olivat solmineet työsopimuksen, jonka nojalla B työskenteli yksin A: n erillisen konttorin hoitajana. B: n työajaksi oli sovittu 7, 5 tuntia päivässä, vaikka konttorin päivittäinen aukioloaika oli työaikaa pitempi. Työsopimusta tehtäessä oli sovittu, ettei B: n pitänyt tehdä työtä yli sovitun työajan vaan että B: n tuli järjestää työaikansa itsenäisesti vastaamaan sovittua päivittäistä työaikaa. B ei ollut ilmoittanut A: lle noudattaneensa konttorin aukioloaikaa työaikanaan ja siis tehneensä työtä yli sovitun työajan. Pelkästään konttorin aukioloajan johdosta A: n ei olisi pitänyt tietää, että B teki työtä yli sovitun työajan. A ei siten hiljaisestikaan ollut hyväksynyt tällaista työntekoa. Tämän vuoksi B: llä ei ollut oikeutta lisätyö- eikä ylityökorvauksiin. l IHO 18. 2. 2003 S 01/1428. P oli työnantajansa kanssa työsopimusta solmiessaan sopinut, että hänen työaikansa on 7, 5 tuntia päivässä ja ettei hänen tarvinnut olla työpaikalla koko liikkeen aukioloaikaa sekä että mahdollisista ylitöistä ei makseta rahakorvausta, vaan ne annettaan vapaana. P ei ollut työssäoloaikanaan ilmoittanut yhtiölle siitä, ettei vapaiden pitäminen työtehtävien vuoksi ollut mahdollista, jolloin yhtiöllä olisi ollut mahdollisuus järjestää tilanne siten, että P olisi saanut tarvitsemansa vapaa-ajan. Näin ollen P: llä ei ollut oikeutta saada korvausta viikoittaisen työajan yli tekemäkseen väittämästään ylityöstä. 23. 11. 2020 37

Työnantaja ei voi toimia työaikakysymyksissä vastoin työsopimuksen nimenomaista (sovittua tai vakiintunutta) ehtoa. l HHO 23. 1. 2001 S 99/65 ja 66. A: n, B: n, C: n ja D: n työsopimuksilla oli sovittu, että heidän työsuhteessaan noudatetaan toimiehtosopimusta, jonka tilalle oli tullut uusi työehtosopimus ja sen mukainen työaika. Työehtosopimuksen työaikaa koskevilla määräyksiä voitiin muuttaa uudella työehtosopimuksella. Työnantajalla oli oikeus kyseisten työntekijöiden kohdalla noudattaa kesätyöajan poistamiseen johtanutta työehtosopimuksen työaikamääräystä. Sen sijaan E: n työsopimus oli solmittu ennen kuin työehtosopimuksia oli ollut. E: n mukaan kesätyöajasta oli nimenomaan sovittu. E: n osalta kesätyöaikaa koskeva ehto sitoi työnantajaa. F: n G: n ja H: n kohdalla oltiin sovittu vain suullisista työsopimuksista. Koska työnantaja ei kyennyt näyttämään, että heidän kohdalla olisi sovittu kulloinkin voimassaolevan toimiehtosopimuksen työaikamääräysten soveltamisesta, kesätyöaikaa koskevan ehdon katsottiin tulleen heidänkin työsuhteen ehdoksi. l 23. 11. 2020 TT 1995 -27. Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen määräys kahdeksan tunnin vuorokautisesta työajasta ei ollut sellainen vähimmäisehto, että työnantaja ja työntekijä eivät työsopimuksella voisi sopia sitä lyhyemmästä työajasta. (Ään. ) 38

Tietyn työajan noudattaminen voi siis olla työsopimukseen perustuva työehtosopimusta parempi palvelussuhteen ehto (esimerkiksi myös ehdon vakiintumisen kautta). l TT 1982 -88. Keskussairaalaliiton palveluksessa olevien kahden atk-kirjoittajan kanssa tehdyissä kirjallisissa työsopimuksissa oli työajan osalta merkitty noudatettavaksi työaikalakia ja työehtosopimusta. Atk-kirjoittajien lähimmät esimiehet olivat heille kuitenkin suullisesti ilmoittaneet, että heidän työaikansa oli toimistotyöaika. Kun atk-kirjoittajat olivat työsopimustensa teon jälkeen noudattaneet toimistotyöaikaa yli viisi vuotta heidän esimiestensä puuttumatta millään tavoin asiaan, katsottu huomioon ottaen varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain säännökset, että toimistotyöajan noudattaminen oli muodostunut atk-kirjoittajille sellaiseksi työsopimukseen perustuvaksi työehtosopimusta paremmaksi palvelussuhteen ehdoksi, joka työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan mukaan oli säilytettävä ennallaan. 23. 11. 2020 39

Myös työsuhteen olennaisen lainvastaisen työaikamuutoksen tai lain rikkomisen takia toisella osapuolella on oikeus päättää työsopimuksensa, mutta ei, jos osapuoli on itsekin tietoisesti sopimalla asiasta myötävaikuttanut laittomuuteen. l THO 30. 8. 2004 S 04/221. Työnantaja on rikkonut työaikalakia ja työehtosopimuksen työaikamääräyksiä salliessaan S: n tehdä ylipitkiä työpäiviä. Kun tämä on kuitenkin perustunut S: n ja työnantajan edustajan keskenään sopimaan järjestelyyn, ei S: lle tästä syystä ole syntynyt perustetta purkaa työsopimus liiallisten työtuntien johdosta. 23. 11. 2020 40

Kun työsopimuksessa sovitun tai vakiintuneen työajan muutos on oleellinen, ei se kuulu työsopimuslaissa tarkoitettuun työnantajan työnjohtovaltaan. l l l HHO 7. 1. 2003 S 01/2528. On selvää, että R: n työn jakaantuminen kahteen eri suoritusaikaan päivässä, ja työajat sinänsä, ovat perustuneet työtehtävien suorittamisen vaatimiin aikoihin eli pääasiassa lehtien jakamisen vaatimaan aikatauluun. R oli kuitenkin tehnyt työtä vakiintuneesti ja jatkuvasti myös päivällä. Työnantajan määräämä uusi työaika olisi tarkoittanut sitä, että R tekisi enää pelkästään iltatyötä. Ottaen huomioon että R oli vakiintuneesti tehnyt työtä kahdessa jaksossa aamulla ja illalla, muutos työajoissa on ollut olennainen. Työajan muutos oli tarkoitettu pysyväksi. Vakiintuneen työajan muutos on siten ollut oleellinen eikä se ole enää kuulunut työsopimuslaissa tarkoitettuun työnantajan työnjohtovaltaan. TT 1991 -99. Yhtenäisen työajan soveltaminen oli tarkoituksenmukaista ja erilaisen käytännön soveltaminen osalle henkilökuntaa oli mahdotonta. Toimihenkilöiden työajan yhtenäisyys olisi yhtiön kannalta ollut ilmeisesti tarkoituksenmukaista. Tarvetta yhtenäistää työsuhteiden ehdot ei kuitenkaan ole näytetty sellaiseksi erityisen painavaksi syyksi, joka olisi oikeuttanut yhtiön yksipuolisesti muuttamaan kyseisten toimihenkilöiden työsuhteen ehtoja. KKO 5. 2. 1993 S 92/746. Yhtiö ei ole pelkän työnjohto-oikeutensa puitteissa voinut siirtää N: ää osa-aikatyöstään kello 7– 16 välisenä aikana suoritettavaan kokopäivätyöhön. 23. 11. 2020 41

Eräistä tyypillisimmistä työsopimuksen työaikaehdoista ja niiden sitovuudesta. l l …”sitoudun tekemään sunnuntaityötä” … ehto l sitoo vain, jos työsopimuksessa siitä ehto (myös koko työsuhdetta varten ennalta/jos sopinut työsopimuksessa sitoo aina) tai työpaikalla tehdään säännöllisesti sunnuntaityötä ja työntekijä tietää sen ennalta (hiljainen suostumus) tai työn laatu on sellaista, että alalla tehdään aina työtä myös sunnuntaisin (jolloin ei tarvita suostumusta) tai asiasta sovitaan erikseen kutakin kertaa varten l sunnuntaityön vaihtamisesta vapaaseen ei voida sopia työsopimuksella 23. 11. 2020 …sitoudun tekemään ylityötä”… -ehto l ei voida työsopimuksella pätevästi suostua ylityön tekemiseen aina tarvittaessa, pääsääntö: kutakin kertaa varten erikseen (jos työn järjestelyn takia tarpeellista, myös ko. lyhyehköksi ajaksi kerrallaan) l ”erilliskönttäsopimukset” (TAL 39 §) irtisanottavissa erillään työsopimuksen muista ehdoista, vaikka olisi sovittu työsopimuksessa (kohtuullinen aika, ellei mitään sovittu) 42

Eräistä tyypillisimmistä työsopimuksen työaikaehdoista ja niiden sitovuudesta. l …”sitoudun tekemään lisätyötä”… -ehto l työnantajan aloitteesta tehdyn sovitun ja säännöllisen työajan erotus l suostumus voidaan antaa työsopimuksessa myös kertakaikkisena, mutta perustellusta henkilökohtaisesta syystä siitä saa kieltäytyä, jos kyse olisi vapaapäivänä tehtävästä työstä l työpäivänä tehtävästä työstä ei saa kieltäytyä, jos suostunut työsopimuksessa (tai työsuhteen aikana) 23. 11. 2020 l ”varallaolosopimus” –ehto l sisältää automaattisen lisä- ja ylityösuostumuksen, TAL 18. 3 §) l suostumus voidaan antaa työsopimuksessa, mutta siitä huolimatta irtisanottavissa erillään työsopimuksesta l suostumuksesta huolimatta oikeus kieltäytyä, jos perusteltu henkilökohtainen syy tai työvuoroluetteloon merkitty vapaapäivä 43

HHO 18. 1. 2005 S 03/3925. Se, ettei työnantaja ollut antanut työntekijälle työsopimuslaissa tarkoitettua selvitystä työnteon keskeisistä ehdoista, ei ollut näyttö sovitusta työajasta. l ”Asianosaisten välisestä työsopimuksesta ei ilmennyt sovittu työaika eikä siitä oltu annettu TSL 2: 4: ssä tarkoitettua selvitystä. Kantajan mukaan työajaksi sovittiin 8 tuntia päivässä. Työnantajan mukaan työtä sovittiin tehtäväksi vain päivittäin, jouluun asti oli tarkoitus katsoa, miten työt alkavat sujua ja sen jälkeen sopia asiasta tarkemmin. Kantajan kertomusta ei voitu yksin pitää riittävänä selvityksenä siitä, että asiaosaiset olivat sopineet kahdeksan tunnin työpäivästä ja että kantaja ei olisi työnantajan syystä saanut tehdä työtä. ” 23. 11. 2020 44

Työsopimuksen sisällöstä sopiminen l 5. Työpalkasta sopiminen yleisesti 23. 11. 2020 45

Työpalkasta sopiminen yleisesti Yleistä l l 1)Työehtosopimuksen säännöstämiskompetenssi mahdollistaa myös heikennykset työntekijän työsopimuksen palkkaehtoihin (TT 1988 -98). 2) Palkkaperusteiden asiatonta muuttamista ei ole se, että työntekijä välttyy työstä työn järjestelyihin liittyvistä syistä työehtosopimuksen tai työsopimuksen mukaisten erityiskorvausten edellyttämissä olosuhteissa (TT 1996 -91) samoin kuin ei sekään, että työsopimuksen osana noudatettavan työehtosopimuksen määräyksellä korvataan työntekijän työsopimuksen mukaisia palkanlisiä tai -korotuksia (TT 199677). 3) Työnantaja ei kuitenkaan voi vastoin työehtosopimuksen määräyksiä yksipuolisesti muuttaa työntekijän palkkausmuotoa esimerkiksi siten, että työehtosopimuksessa tarkoitetut erilliskorvaukset tai –lisät tai muut vastaavat palkkaetuudet muutetaan kokonaispalkaksi tms. (KKO 1991: 187; palkkausjärjestelmä kiinteäksi kuukausipalkaksi). 4) Kaikki sellaiset työnantajan ja työntekijän väliset sopimukset, joissa työntekijän ja työnantaja välillä on sovittu, että hänen peruspalkkansa sisältää lisätyö-, ylityö-, sunnuntaityö-, ja viikoittaisen vapaa-aikakorvauksen, ovat pääsääntöisesti pätemättömiä (Kou. Ho 23. 8. 2000 S 99/1229). 23. 11. 2020 46

Työpalkasta sopiminen yleisesti Yleistä l l l 5) Siitä huolimatta työntekijälle ei synny välttämättä oikeutta saada työnantajan menettelyn johdosta erilliskorvauksiaan myöhemmin, jos kokonaispalkkaus ei ole kuitenkaan johtanut työntekijän kannalta heikompaan lopputulokseen (IHO 7. 4. 2005 S 04/87). 6) Osapuolet voivat sopia palkanmaksun väliaikaisesta keskeytyksestä. Sellaista sopimusta (ellei tessistä muuta seuraa) ei voida pitää normaalisti kohtuuttomana eikä muutoinkaan hyvän tavan vastaisena (VHO 6. 9. 2002 S 01/1392, TT 2003 -52: osa-aikatyösopimus/osavuosityösopimus). 7) Työehtosopimuksissa on usein ratkaisu se, miten työntekijän palkka määräytyy hänen siirtyessään tekemään toisia tehtäviä joko väliaikaisesti tai pysyvästi. Työehtosopimuksin voi olla asia ratkaistu myös esimerkiksi siten, ettei palvelusaikaan lasketa väliaikaisessa toimessa tehtyä työtä tai että palkkausperusteet eivät muutu tehtävän työn mukaisiksi (TT 1994 -4). 8) Työnantajalla on aina näyttötaakka siitä, että palkka on maksettu oikein (VHO 9. 10. 1997 S 97/344, HHO 21. 1. 1997 S 96/1641). 9) KKO 1994: 123. Vuodesta 1984 vuoteen 1990 (eläkkeelle) maksettu työsopimuksessa sovittua alhaisempaa palkkaa. Selvitys huomioon ottaen ei pidetty osoituksena palkkaperusteiden hiljaisesta hyväksymisestä. THO 1. 9. 1998 S 97/712. Lojaliteettiperiaatteesta ei seuraa, että sopijaosapuolella olisi velvollisuus ilmoittaa sopimukseen tarjotun muutosehdotuksen hylkäämisestä uhalla, että muutos muutoin tulee sopimuksen osaksi (kyse palkkaustavan muutoksesta). 10) KKO 2013: 10 -11 (ns. Tehy-tuomiot) l l 23. 11. 2020 47

Työntekijällä on velvoite esittää palkan määräytymistä varten tarpeelliset selvitykset työnantajalle ja työnantajan tulee ottaa ne vastaan palkan oikeaa suuruutta arvioidessaan. l VHO 13. 5. 1996 S 95/487. Asiassa oli kysymys siitä, oliko henkilö ensimmäisenä yhtiön palveluksessa olovuotetaan harjoittelija vai myyjä, jolle olisi tullut maksaa työehtosopimuksen mukaan korkeampaa palkkaa. Asiassa oli selvitetty, että työntekijä oli tarjonnut työhönottotilanteessa työnantajalle selvitystä aikaisemmasta kokemuksestaan, mutta työnantaja ei ollut ottanut sitä vastaan. Tällaisessa tilanteessa vastuu oikean palkan maksamisesta jäi työnantajalle. Työnantaja tuomittiin maksamaan heti työsuhteen alusta työehtosopimuksen mukainen myyjän palkka. l THO 13. 5. 2004 S 03/193. Palkan määrästä ja sen määräytymisperusteesta ei ollut työsopimusta tehtäessä sen paremmin keskusteltu. Työnantaja ei ollut missään vaiheessa tullut tarkemmin tietämään L: n aikaisemmista työsuhteista eikä L ollut työsuhteensa aikana huomauttanut palkkansa määrästä. Sanotulla perusteella työnantajalla ei ole edes ollut mahdollisuutta maksaa L: lle muuta palkkaa kuin mitä hän on maksanut. 23. 11. 2020 48

HHO 29. 12. 2005 S 03/2824. Työsopimuksessa oli ehto: ”Palkka määräytyy ja muuttuu työehtosopimuksen mukaisesti. Tämän työsopimuksen voimaan tullessa palkka on x €/kk” l ”Työsopimuksen maininta palkan määräytymisestä ja muuttumisesta työehtosopimuksen mukaisesti merkitsee sitä, että palkka voi työehtosopimuksen mukaisesti joko nousta tai laskea. Käytännössä tavanomaista on luonnollisesti palkan nouseminen uudessa työehtosopimuksessa, mutta työehtosopimuksella on mahdollista sopia myös palkan laskemisesta (TT 1988 -98). Tällöin myös työsopimuksen mukainen palkka saattaa laskea. Työsopimuksen maininta sopimuksen voimaan tullessa olevan palkan suuruudesta osoittaa, mikä on ollut palkan suuruus työsuhteen alussa. Maininta viittaa siihen, että palkka voi myöhemmin muuttua. Työsopimuksessa ei sinänsä olisi ollut tarpeen mainita palkan suuruutta, kun tarkoituksena on ollut palkan määräytyminen työehtosopimuksen mukaisesti. Maininnan olemassa olosta ei kuitenkaan voida tehdä sitä johtopäätöstä, että sopimuksen voimaan tullessa ollut palkka ei voisikaan myöhemmin muuttua”. - Vaikka työsopimuksessa ei oltu yksilöity, mitä työehtosopimusta viittaus työehtosopimukseen tarkoittaa, sen oli katsottava tarkoittavan kulloinkin voimassaolevaa ja sovellettavaksi tulevaa työehtosopimusta. 23. 11. 2020 49

HHO 29. 4. 1998 S 97/1257. Työsopimuksessa oli ehto: ”Palkkaa tarkistetaan vuosittain”. l ”H katsoo tällä sovituksi, että palkkaa tukee joka vuosi korottaa. Yhtiö puolestaan katsoo, että palkan määrästä vuosittain vain neuvotellaan. Asiassa ei ole näytetty, että sopimusneuvotteluissa olisi tältä osin tullut esille asianosaisten tahto tai tarkoitus. Sopimuksen tulkinta perustuu siten sanamuotoon ja sen sisällöstä tehtäviin päätelmiin. Sopimuksessa käytetty sana ”tarkistaa” ei johda päätelmään palkan korottamisesta vuosittain. Palkan tarkistamisen edellytysten kirjaaminen sopimukseen olisi ollut tarpeen vaatimaa… H: n palkan korottaminen on ollut yksin yhtiön ratkaistava asia eikä H: n palkankorotusvaatimusten hyväksymistä voida perustella kohtuudella. ” 23. 11. 2020 50

THO 28. 2. 2002 S 00/2775. Työsopimuksessa oli ehto: ”Loput palkasta maksetaan heti yrityksen maksuvalmiuden kohennuttua” l Työsopimuksen mukaan kantajan palkka oli seuraava: ”kuukausipalkka on 10. 000 markkaa, josta maksetaan kuukausittain 8. 700 markkaa ja loput 1. 300 markkaa kertyy palkkasaataviin, jotka maksetaan heti yrityksen maksuvalmiuden kohennuttua”. Riita oli siitä, oliko 1. 300 markkaa bonuspalkkaa vai kantajan väittämin tavoin ainoastaan maksuajan antamista vastaajayhtiölle. Työsuhteen päättyessä kantajalla oli oikeus saada kuukausipalkka 10. 000 markkaa koko työsuhteen kestoajalta. 23. 11. 2020 51

Työntekijälle aikaisemmissa työtehtävissä maksetun henkilökohtaisen palkanosan ei tarvitse säilyä ennallaan niissä tilanteissa (ellei erikseen sovittu), joissa toimihenkilön kanssa solmitaan kokonaan uutta työtä koskeva työsopimus. l TT 2007 -13. Yhtiö oli lakkauttanut numeropalvelukeskuksensa, ja siellä työskennelleille toimihenkilöille oli tarjottu irtisanomisten vaihtoehtona mahdollisuutta siirtyä työhön yhtiön toiseen yksikköön. Siirtyneiden toimihenkilöiden kanssa tehdyissä uusissa työsopimuksissa oli palkaksi sovittu heidän aikaisemman vaativuusryhmänsä mukainen peruspalkka. Uudet asiakaspalvelutehtävät poikkesivat toimihenkilöiden aikaisemmista työtehtävistä. Työehtosopimuksen mukaan toimihenkilön palkkaus ja tarvittaessa myös työsopimus voitiin tarkistaa työtehtävien muuttuessa pysyvästi. Kanteessa tarkoitetuilla toimihenkilöillä ei ollut työehtosopimukseen perustuvaa oikeutta saada uudessa työssä heille aikaisemmin maksetun suuruista henkilökohtaista palkanosaa peruspalkan lisäksi. Tehdyillä työsopimuksilla ei ollut rikottu työehtosopimusta, eikä myöskään työnantajaliitto ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. 23. 11. 2020 52

VHO 30. 9. 2003 S 02/138. Henkilökohtainen palkanosa jäi määrittelemättä l ”Käsiteltävänä olevassa asiassa sovellettavien työehtosopimusten perusteella työntekijän palkka koostui työn vaativuuteen perustuvasta osuudesta sekä henkilökohtaisesta palkan osuudesta. Henkilökohtaisen palkan osuuden määrittäminen kuului työehtosopimuksen mukaan työnantajalle, jonka tuli määritellä se neljän kuukauden kuluessa työsuhteen alkaessa. Näin ei oltu asiassa saadun selvityksen perusteella menetelty missään vaiheessa. Työehtosopimuksen mukaan työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden henkilökohtaisten palkanosuuksien keskiarvon tuli olla porrastusryhmittäin 9, 5 %. Kun henkilökohtaisen palkan osuudet olivat jääneet yhtiössä täysin määrittelemättä, oli perusteltua katsoa, että M: lle kuulunut henkilökohtainen palkanosuus vastasi 9, 5 prosentin keskiarvoa. ” 23. 11. 2020 53

Jos palkasta ei voida riidattomasti todeta, toteutuvatko työntekijälle työehtosopimuksen mukaan kuuluvat vähimmäisedut vai eivät, työnantajan on maksettava kyseiset palkanosat erikseen. Vähimmäisedut ylittävien etujen osalta asianosaisilla on sopimusvapaus. l KKO 1997: 114 (perustelut). Työsopimuslain 17 §: n 1 ja 2 momentin mukaan työnantajan on työsopimuksessa noudatettava vähintään yleissitovassa työehtosopimuksessa määrättyjä palkkaehtoja. Työsopimuksen ehto, jolla vähennetään työehtosopimuksen mukaisia palkka- tai muita etuja, on mitätön ja sen sijasta tulevat noudatettavaksi työehtosopimuksen vastaavat määräykset. Vähimmäisedut ylittävien etujen osalta asianosaisilla on sopimusvapaus. Yhtiön J: n kanssa sopimassa palkassa ei yhtiönkään mukaan ole eritelty urakkapalkkaa ja siihen mahdollisesti sisältyneitä työajan lyhentämiskorvausta ja kulkemiskorvausta. Sitä, täyttyvätkö yleissitovan työehtosopimuksen mukaan J: lle kuuluvat vähimmäisedut, ei mainituin tavoin määritellystä palkasta voida todeta. Yhtiö ei siten ole näyttänyt suorittaneensa J: n vaatimia työajan lyhentämiskorvausta ja kulkemiskorvausta. l Suomeksi: HHO 30. 6. 2006 S 05/1076. ” 1) Ensiksi siis ratkaistaan se, onko poikkeavasta laskentatavasta sovittu, ja jos tästä on sovittu, katsotaan täyttääkö järjestely työehtosopimuksen mukaiset vähimmäisedut, ja 2) mikäli tästä ei ole sovittu, työntekijällä on oikeus työ- ja työehtosopimukseen mukaiseen palkkaan. ” 23. 11. 2020 54

Työnantaja ei vapaudu työehtosopimuksen mukaisten lisien tai korvausten maksamisesta siis vain sillä, että työnantaja selittää maksaneensa työntekijälle työehtosopimuksen mukaista palkkaa korkeampaa palkkaa. l KKO 1992: 110 (perustelut). Yhtiö ei ole näyttänyt suorittaneensa L: lle mainittuja lisiä. Yhtiö ei myöskään ole näyttänyt sopineensa L: n kanssa siitä, että työehtosopimuksen mukaisia päivärahoja korkeammilla päivärahoilla olisi tarkoitettu korvata ilta- ja yötyölisät. l Jos olisi näyttänyt, tuomio olisi ollut toinen. l Kuitenkin myös periaate TT 1998 -8. Työsuhteen ehdoista (kuten palkanmaksua ja lisiä ja korvauksia koskevista määräyksistä) ei voida sopia työehtosopimuksesta poiketen työntekijälle heikommista ehdoista. Työehtosopimus ei kuitenkaan estä sitä, että palkan määräytymisestä sovitaan toisin, kunhan sovittua palkkaustapaa noudattaen työntekijän palkkaus on vähintään sen suuruinen kuin hänelle työehtosopimuksen mukaisia palkkaustapoja noudattaen tulisi. 23. 11. 2020 55

Työsopimuksiin sisältyvät yllättävät palkkaehdot tulee myös selvittää työntekijälle. Työnantajan tulee kyetä näyttämään, että sopimuksen heikompi osapuoli on ollut selvillä poikkeuksellisten sopimuskohtien sisällöstä ellei työntekijän muutoin voida kokonaisarvioinnissa (esim. miten aikaisemmin on menetelty) katsoa pitäneen tuntea niiden merkitystä. l HHO 1. 10. 1996 S 96/891. Asiassa saadun selvityksen mukaan V: n kuukausipalkaksi oli sovittu 10. 000 mk ajalla 14. -31. 10. 1993 ja 12. 000 markkaa ajalla 1. 1993 -15. 4. 1994. Tämän lisäksi työsopimuksen palkkausperusteiden kohtaan oli työnantajan aloitteesta merkitty lausuma ”sis. kaikki korvaukset”. Lausuman sisältöä ei kuitenkaan ollut työsopimusta tehtäessä mitenkään selvitetty eikä yhtiö ollut myöskään näyttänyt, että V olisi tältä osin ollut selvillä sopimuskohdan sisällöstä ja merkityksestä. Sen vuoksi yhtiö ei voinut vedota lausumaan perusteena sovitun palkan alentamisesta kustannusten korvausta vastaavalla Venäjän puolipäivärahan 150 markan määrällä. V: n työsuhteeseen sovellettava työehtosopimus ei myöskään oikeuttanut yhtiötä alentamaan sovittua palkkaa puolipäivärahan määrällä, kun osapuolet eivät olleet työsopimuksessa tai muutoinkaan sopineet asiasta sillä tavoin kuin siitä työehtosopimuksen mukaan olisi voitu paikallisesti sopia. Yhtiö oli sopimusrikkomuksen vuoksi velvollinen korvaamaan aiheutuneen vahingon V: lle. 23. 11. 2020 56

Yrityskohtaisilla käytännöillä voi olla joskus merkitystä arvioitaessa tilanteita, joissa lain mukaan kuuluva etuus suoritetaan vastaavana muuna etuutena (esim. vapaana). l l HHO 10. 11. 1993 S 93/531. Todistajan kertomusten mukaan on tosin selvitetty, että H: n kanssa oli työhönottohaastattelussa sovittu varsinaisen työajan ylittävän työn erillisestä korvaamisesta H: n työhön perehdyttämisen aikana. Todistaja ei kuitenkaan ollut varma, oliko korvaus sovittu nimenomaisesti suoritettavaksi rahana. Esitetyn selvityksen mukaan yhdistyksessä käytäntönä on ollut, että tehdyt ylityöt korvataan vastaavana vapaana. Hovioikeus katsoo jääneen näyttämättä, että H: lla olisi vastoin yhdistyksessä noudatettua käytäntöä ollut oikeus saada korvausta tekemistään ylitöistä rahana. Kuitenkin muutoin KKO 1990: 127. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan mainostoimistoissa ei alalla vallitsevan käytännön mukaisesti suoriteta lisä- ja ylityökorvauksia K: n asemassa oleville mainonnansuunnittelijoille. Työntekijöiden mahdollisten ylityökorvausten katsotaan jo sisältyvän heidän palkkaansa. Kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain 7 §: n 9 momentin mukaan sopimus, jolla vähennetään työntekijälle mainitun pykälän mukaan tulevia etuja tai jolla korotettu palkka sisällytetään peruspalkkaan, on kuitenkin mitätön. Tämän vuoksi alalla vallitseva käytäntö ei vaikuta K: n oikeuteen saada lisä- ja ylityökorvauksia. 23. 11. 2020 57

Pimeästä palkasta sopiminen saa myös oikeussuojaa. KKO 1999: 56. Lainvastainen sopimusehto siitä, että osa palkasta maksetaan ennakonpidätystä toimittamatta, ei vapauttanut työnantajaa suorittamasta sovittua palkkaa kokonaisuudessaan. l l HHO 8. 7. 1998 S 97/1495, 1496, 1497. ”Vaikka B ja L: n sopiessa nettopalkan maksamisesta heidän tarkoituksenaan olisi ollut välttää verojen ja muiden julkisten maksujen suorittaminen valtiolle, oikeudella ei ole sen vuoksi ollut lakiin perustuvaa syytä olla antamatta B: lle oikeussuojaa ja niin sanotun puuttumattomuusperiaatteen nojalla hylätä kannetta”. l Kou. HO 10. 12. 1997 S 97/266, l IHO 2. 2. 2001 S 00/126, HHO 20. 2. 2003 S 01/930 23. 11. 2020 VHO 15. 8. 2001 S 00/805. Työsopimuksen ehtoa tuli tulkita siten, että V saa rahapalkkana sekä matkakulujen korvauksena ja päivärahoina kuukausittain nettona tietyn määrän ja sen lisäksi seura maksaa hänelle auton ja puhelimen käyttökustannukset. Arviointiin siitä, mitä seuran ja V: n välisessä suhteessa on katsottava sovitun, ei toisin sanoen vaikuta, onko seuran ja V: n välisessä suhteessa sovittu mahdollisesti suorituksista, jotka vero-oikeudellisesti eivät ole olleet hyväksyttäviä eivätkä seuran ja V: n kannalta ehkä edes kannattavia, ja jotka saattavat aiheuttaa haitallisia veroseuraamuksia seuralle ja V: lle. TT 2004 -68. Verokohtelulla ei ole merkitystä arvioitaessa sopimusvelvoitteen sitovuutta. 58

Vaikka palkkausperusteet on jätetty työnantajan ja työntekijän sovittaviksi, työnantaja ja työntekijä eivät saa sopia sellaisista ehdoista, jotka merkitsisivät syrjintäkiellon tai tasapuolisuusvelvoitteen rikkomista. l l KKO 2004: 103. Palkkausperusteet on jätetty työsopimuslaissa työnantajan ja työntekijän välillä sovittaviksi. Palkka voidaan laskea työhön käytetyn ajan, työn tuloksen tai muun sovitun perusteen mukaan. Koska VTSL 17. 3 on pakottavaa oikeutta, eivät työnantaja ja työntekijä kuitenkaan voi pätevästi sopia sellaisista työsopimuksen ehdoista, jotka merkitsevät syrjintäkiellon tai tasapuolisuusvelvoitteen rikkomista. Työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimus merkitsee palkkaetujen osalta ensisijaisesti sitä, että samaa tai samanarvoista työtä tekevät työntekijät ovat oikeutettuja yhtäläiseen palkkaukseen. Palkanlaskennan ja sen määräytymisperusteiden tulisi sen vuoksi olla samassa tai samanarvoisessa työssä yhteneväiset. Työsopimuslain 17 §: n 3 momentin säännös ei kuitenkaan estä poikkeamista tasapuolisen kohtelun vaatimuksesta, mikäli siihen on objektiivisesti arvioiden olemassa hyväksyttävä syy. HHO 18. 3. 2005 S 03/1806. Hovioikeus toteaa, että tasapuolisen kohtelun vaatimus on koskenut myös T: n työhönottotilannetta ja että yhtiöllä on asiassa näyttötaakka siitä, että sillä on ollut hyväksyttävä syy eri suuruisen palkan maksamiselle, jollaisena ei voida pitää pelkästään palkasta sopimista työsopimusta solmittaessa. 23. 11. 2020 59

Työsopimuksen sisällöstä sopiminen l 6. Bonuspalkkauksesta sopiminen 23. 11. 2020 60

Yrityskohtaiset tulospalkkiojärjestelmät perustuvat usein työnantajan omiin yksipuolisiin päätöksiin eivätkä ne siksi ole (useinkaan) työsuhteen ehtoja l l l HHO 2. 2. 2007 S 05/1061. Yhtiö oli sopimuksen mukaan N: lle kertasuorituksena bonusta yhtiön saavuttaman taloudellisen tuloksen perusteella. Hovioikeus katsoo, että yhtiön N: lle maksaman bonuksen pitämistä osana palkkaa puoltaa bonuksen maksaminen lähes koko työsuhteen ajan. Tähän viittaa myös ennakonpidätyksen suorittaminen ja työnantajan sivukulujen vähentäminen. Toisaalta bonus on sopimuksessa nimenomaisesti määritelty poikkeukselliseksi lahjaksi, jota ei tule ottaa huomioon palkan määrässä. Viimeksi sanotulla perusteella hovioikeus päätyy katsomaan, että yhtiön N: lle suorittamaa bonusta ei ole pidettävä palkkana. THO 23. 4. 2002 S 00/2232. Bonuspalkkio ei ole perustunut työsopimukseen. Sen maksaminen, maksamisen ehdot ja palkkion suuruus ovat perustuneet vain ja ainoastaan yrityksen yksipuoliseen tahdonilmaisuun. G: n jättäminen palkkion saajien ulkopuolelle ei ole loukannut hänen tasavertaisuuttaan muihin työntekijöihin nähden (bonuspalkkiosta päätti yrityksen hallitus kunkin työntekijän kohdalla erikseen ottaen huomioon poissaolot). THO 22. 11. 1993 S 93/486. Lisäpalkkioiden maksaminen oli perustunut osakeyhtiön yksipuoliseen päätökseen. Yhdelle toimihenkilölle sitä ei oltu maksettu, mutta muille kylläkin. Lisäpalkkion tarkoituksena oli ollut vaikuttaa työn tulokseen seuraavissa työkohteissa. Koska V palkkioiden maksuaikaan oli jo irtisanottu ja hänen työsuhteensa päättymässä, osakeyhtiöllä oli ollut perusteltu syy olla maksamatta lisäpalkkiota V: lle. 23. 11. 2020 61

Bonusjärjestelmien tai muiden vastaavien lisäpalkkausmuotojen muuttamismahdollisuus voi perustua myös työsopimuksen tai sen osana olevan työehtosopimuksen ehtoon (taikka vakiintumiseen). l KKO 1998: 107. Asunnonvälitysalalla myyntineuvottelijana toimineen työntekijän palkka oli muodostunut kiinteästä palkasta ja provisiosta. Työsopimuksen ehdon mukaan työnantajalla oli oikeus muuttaa provisioperusteita ja -taulukoita sopimuksen voimassa ollessa. Työntekijä vaati kanteessaan, että ehto varallisuusoikeudellisesta oikeustoimista annetun lain 36 §: n nojalla katsottaisiin kohtuuttomaksi. Kanne hylättiin, kun ehtoa ei voitu pitää tyypiltään tai muutoinkaan sellaisenaan kohtuuttomana eikä työntekijä ollut edes väittänyt, että sen soveltaminen olisi johtanut hänen kohdallaan kohtuuttomuuteen. 23. 11. 2020 62

Tulospalkkiojärjestelmä voi toki olla myös työsuhteen ehto, myös vakiintumisen kautta. l KKO 1995: 52. Vuosikymmeniä maksettua joulurahaa pidettiin vakiintuneena työsuhde-etuna. Jouluraha oli vakiintunut työsuhteiden ehdoksi, vaikkakin maksamisesta oli tehty vuosittain eri päätös. Jouluraha oli sittemmin työntekijöiden suostumuksella korvattu tulospalkkiolla, jonka saaminen riippui yhtiö A: n tuloksesta. Yhtiö B: n yksipuolisella ilmoituksella tulospalkkiosääntöä muutettiin siten, että palkkion saaminen tuli riippumaan yhtiö B: n tuloksesta. Työnantajalla ei katsottu olevan tähän oikeutta, kun muutos tosiasiallisesti merkitsi olennaista huononnusta mahdollisuuteen saada tulospalkkio eivätkä työntekijät olleet tällaista muutosta hyväksyneet. l Mutta muutoin siis periaate: KKO 1989: 92. Työnantaja oli palkinnut pitkään palveluksessaan olleita henkilöitä rahalahjoin, joiden antoperusteet määräytyivät palvelusajan ja antamisajankohdan palkan perusteella. Lahjan antoperusteet eivät olleet muodostuneet yksittäisen työsopimuksen ehdoksi. Työnantajalla oli oikeus yksipuolisesti muuttaa antoperusteita eikä työntekijällä ollut oikeutta rahalahjaan, joka hänelle aikaisemmin voimassa olleiden perusteiden mukaan olisi annettu. 23. 11. 2020 63

Myös tulospalkkiojärjestelmän muutos tai lakkauttaminen voi perustua irtisanomisperusteeseen. l HHO 3. 7. 2003 S 02/523. Hovioikeus katsoo, että pääkaupunkiseudun linjaautoliikenteen kilpailuttaminen on ollut niin olennainen muutos yhtiön toimintaedellytyksiin, että yhtiön on jo helmikuussa 1998 ollut välttämätöntä yhdessä muiden toteutettujen saneeraustoimenpiteiden kanssa irtisanoa korjaamotyöntekijöiden tuotantopalkkiojärjestelmä yhtiön toimintaedellytysten turvaamiseksi. 23. 11. 2020 64

Bonusehdon osalta sovitaan usein työsopimuksissa monista ehdoista, kuten esimerkiksi ns. maksupäiväehdosta. Ehto sitoo sovitulla tavalla, ellei sen perustana oleva seikka muutu toisen osapuolen tahdosta riippumatta. l l Kun ei tarkasti sovittu: HHO 21. 8. 2003 S 02/1362. Asiassa on esitetty ristiriitaista näyttöä siitä, onko V: lle tämän työhaastattelussa selvitetty, että vuosibonuksen saamisen ehtona on, että työntekijä on maksupäivänä työsuhteessa yhtiöön. Hovioikeus pitää uskottava V: n kertomusta siitä, että hänelle oli työhaastattelussa kerrottu, että vuosibonus maksetaan aina riippumatta siitä, milloin työsuhde päättyi. Yhtiö ei ole myöskään luotettavasti osoittanut, että työhaastattelussa olisi V: lle riittävän selvästi selostettu vuosibonuksen saamiseen liittyvästä maksupäiväehdosta. Bonussaatavan oli katsottava olevan riidaton. 23. 11. 2020 Kun ehtoa ei voi täyttää työnantajan työsopimusrikkomuksen takia: HHO 7. 10. 1992 S 91/1744. Tantieemin laskenta- ja maksuperusteiden mukaan tantieemin ovat oikeutettuja ne, jotka ovat tantieemin määräytymisvuonna olleet yhtiön palveluksessa eivätkä maksuhetkeen mennessä ole irtisanoutuneet. Tantieemi oli kantajalle kertynyt sinä aikana, kun kantaja oli ollut vastaajayhtiön palveluksessa. Koska työsuhteen päättyminen ei ollut johtunut työntekijästä, kantajalla oli oikeus tantieemiin. 65

Bonusehdon osalta sovitaan usein työsopimuksissa monista ehdoista, kuten esimerkiksi ns. maksupäiväehdosta. Työnantaja kantaa riskin siitä, että saamisedellytystä koskevien ehtojen tarkempi sisältö jää työsopimusta solmittaessa epäselväksi. l HHO 14. 3. 2006 S 05/2024. Työnantajan mukaan yritys oli yksipuolisesti määritellyt kannustepalkkauksen ja sen periaatteet. Ehtojen mukaan kannustepalkan maksaminen edellytti mm. konsernin palveluksessa oloa vielä maksamishetkellä. Henkilön mukaan hän ei ollut tietoinen kannustepalkan maksamisen kieltäytymisperusteesta. Työsopimuksen teon yhteydessä oli allekirjoitettu myös kannustepalkkiomatriisiksi otsikoitu asiakirja, josta palkkion saannin edellytykset eivät kuitenkaan ilmenneet. Henkilö oli ollut työsuhteensa kannustepalkkiokauden aikana (1. 1. 2003 -31. 12. 2003) ja hänen työsuhteensa oli päättynyt 5. 4. 2004 ennen palkkion suorittamishetkeä. Riidatonta asiassa oli se, että henkilö oli tehnyt työtä, joka oikeutti kannustepalkkioon. Oikeus katsoi, että palkkion maksamisen kieltäytymisen perusteena oli vedottu sellaisiin merkittäviksi katsottuihin syihin, mitkä olisi tullut tuoda esiin työsopimusta solmittaessa tai työehtosopimuksessa. Bonusjärjestelmän maksamisesta ei oltu käyty mitään erillistä keskustelua työsopimusta solmittaessa. Tässä tilanteessa olisi ollut kohtuullista, että näin olisi menetelty. Maksatusjärjestelmää siinä muodossa kuin työnantaja oli siihen vedonnut, oli pidettävä sellaisena kohtuuttomana ehtona, joka voitiin jättää huomioimatta. Henkilöllä oli oikeus kannustepalkkioon. 23. 11. 2020 66

Bonusehdon osalta sovitaan työsopimuksin maksupäiväehdon lisäksi usein monista muistakin edellytyksistä tai ehdoista. l l l THO 18. 4. 2002 S 00/1238. Tantiemin tarkoitus oli ollut kannustaa henkilö tekemään yrityksen tuloksen eteen työtä. Tantiemi oli tilikauden käyttökatteen mukaan määräytyvä kertaluonteinen suoritus. Oikeus tantiemin saamiseen edellytti työsuhteen voimassaoloa tilikauden päättyessä. K: n irtisanomisaika oli päättynyt 27. 2. 1998 ja siten ennen tilikauden päättymistä 31. 3. 1998, ja hänet oli omasta pyynnöstä vapautettu työvelvoitteesta 1. 9. 1997. K: lla ei ollut oikeutta tantiemiiin. HHO 30. 1. 2002 S 00/3240. Tavoitepalkkion ehdot oli lueteltu erillisessä asiakirjassa ja muun ohessa todettu, että työpäällikkö ja toimitusjohtaja suorittavat yhdessä kunkin henkilön työpanoksen arvioimisen siinä olleiden kriteerien valossa. Tulospalkkio oli ollut työnantajan harkintansa mukaan käytettävissä oleva kannustin. Tämän vuoksi kantajalla ei ollut oikeutta vaatia työnantajaa maksamaan palkkiota, vaikka urakan tavoitepalkkio olisi tarkoitetun urakan kohdalla alitettukin. HHO 15. 10. 1998 S 97/1400. Yhtiöstä poislähteneille ei lähtövuodesta suoritettu bonusta. Vaikka henkilön omat suoritukset olivat vaikuttaneet bonuksen määrään, bonusta ei voitu pitää palkkaan kuuluvana myyntiprovisiona. 23. 11. 2020 67

Bonusehdon osalta sovitaan työsopimuksin maksupäiväehdon lisäksi usein monista muistakin edellytyksistä tai ehdoista. l HHO 29. 4. 1998 S 97/1257. H: llä oli sopimuksensa kohdan 3. 1. mukaan oikeus bonusmahdollisuuteen yhtiön määrittelemien ohjeiden mukaisesti. Bonusjärjestelmä oli perustunut osin yhtiön tulokseen ja osin henkilökohtaisiin tavoitteisiin. Sopimuksessa oli nimenomaisesti annettu yhtiölle oikeus osoittaa ne säännöt, joita bonuksen maksamisessa sovelletaan. Bonuksen maksaminen oli ollut yhtiön päätettävissä. Henkilökohtaisten tavoitteiden osalta bonuksen määrääminen oli kuulunut yksin H: n esimiehelle. Bonuksen määräämiseen voitiin puuttua vain, jos yhtiö oli rikkonut niitä sääntöjä tai arvosteluperusteita, joiden pohjalta bonuksen suuruus määräytyi. Yhtiön tuloksen perusteella tuleva bonus oli arvioitu asianmukaisesti. Esimies oli suorittanut henkilökohtaisten tavoitteiden toteutumisen arvioinnin harkintavaltansa nojalla. Arvioinnin ei ollut näytetty olleen selvästi perusteeton tai perustuneen muuhun kuin asetettuihin tavoitteisiin. H: llä ei siten ollut oikeutta vaatimiinsa bonuksiin. 23. 11. 2020 68

Syrjintäkielto koskee myös työnantajan yksipuolisesti myöntämiä palkkioetuja l TT 2004 -65. A: n palkkalaskelmista ei ole pääteltävissä, mikä osa tuotantopalkkiona maksetusta määrästä muodostuu itse työsuoritukseen perustuvasta tuotantopalkkiosta ja mikä tästä on mahdollisesti sunnuntaityökorotuksen ja suurjuhlapyhäkorvauksen osuutta. Esitetyn selvityksen mukaan A: lle on työsuhteen aikana maksettu tuotantopalkkiona vähemmän kuin mitä hänelle olisi tullut työehtosopimuksen mukaan maksaa sunnuntaityökorotuksina ja suurjuhlapyhäkorvauksina. Kun V Oy: ssä kaikilla työntekijöillä on ollut samat tuotantopalkkion määräytymisen perusteet, on sunnuntaityökorotusten ja suurjuhlapyhäkorvausten sisällyttäminen tuurareiden kohdalla tuotantopalkkioon merkinnyt sitä, että työntekijä ei ole saanut tuotantopalkkiota sen mukaisena, kuin hänen työsuorituksena yhtiössä noudatetun palkkausjärjestelmän mukaan olisi edellyttänyt. Kysymyksessä olevan kaltaisen työsopimuksen ehdon soveltaminen on siten merkinnyt sitä, että osa-aikainen työntekijä on palkkausta koskevan ehdon osalta asetettu muita työntekijöitä epäedullisempaan asemaan. Työsopimuslain 2 luvun 2 §: n mukaan tällaisen työehdon käyttäminen ei ole sallittua, ellei se ole perusteltua asiallisista syistä. Tällaisia asiallisia syitä ei esillä olevassa tapauksessa ole esitetty. 23. 11. 2020 69

Syrjintäkielto koskee myös työnantajan yksipuolisesti myöntämiä palkkioetuja (seuraavassa arvioitu näitä näkökohtia bonusohjelman osalta). l l Kou. HO 3. 8. 2006 S 06/154. Bonusohjelman piirissä olivat kaikki vakituisessa työsuhteessa olleet työntekijät. Rajausta työsuhteen keston perusteella ei ollut tehty. Ohjelman ulkopuolelle oli rajattu kaikki määräaikaiset työntekijät, joiden työsuhde alkoi vasta huhtikuussa tai myöhemmin taikka, jos poissaoloja oli yli 3 kuukautta (esimerkiksi osa-aikaeläkeläiset myös tämän vuoksi ulkopuolella). Työnantajalla ei ollut asiallista syytä asettaa kahta osa-aikaeläkkeellä ollutta työntekijää eri asemaan työn luonteen vuoksi kuin muita kokoaikaisia työntekijöitä maksettavan bonusohjelman mukaisen palkkion suhteen. Määräaikaisilla työntekijöillä katsottiin olleen myös oikeus bonuksen, koska heidän työsuhteitaan jatkettiin samanlaisina vuoden ylitse ja he tulivat siten antaneeksi koko vuoden työpanoksen. Valitus -> KKO 2008: 28 (seuraavaksi) 23. 11. 2020 70

Bonusohjelma ja tasapuolinen kohtelu l l l KKO: 2008: 28 Yhtiön peruspalkkausta täydentävän bonusohjelman piiriin oli kutsuttu ne vakinaisessa työsuhteessa olevat työntekijät, joiden työsuhde kestäisi koko vuoden tai jotka tulisivat yhtiön palvelukseen ensimmäisten kolmen kuukauden aikana. Bonusohjelman piiriin eivät kuuluneet työntekijät, joille kertyi poissaoloja yli kolme kuukautta. Bonuksen suuruus suhteutettiin poissaoloihin. Kysymys siitä, oliko yhtiö ilmoittaminsa perustein voinut syrjintäkieltoa ja tasapuolisen kohtelun vaatimusta rikkomatta jättää bonusohjelman ulkopuolelle - osa-aikaisissa työsuhteissa olevat osa-aikaeläkeläiset - määräaikaisissa työsuhteissa olevat, joiden työsuhteiden oli määrä päättyä ennen vuoden vaihdetta - oppisopimussuhteessa olevat. (Ään. )

KKO: 2008: 28 (jatkuu) l l l Yhtiö ei ole näyttänyt, että sillä olisi ollut objektiivisesti arvioiden hyväksyttävä ja siten asiallinen syy jättää osa-aikaiset työntekijät bonusohjelman ulkopuolelle. Yhtiö ei ole näin ollen näyttänyt, että sillä olisi ollut objektiivisesti arvioiden hyväksyttävä ja siten asiallinen syy jättää sanotut määräaikaiset työntekijät bonusohjelman ulkopuolelle sillä väittämällään perusteella, ettei työsuhteiden jatkumisesta ole ohjelmaa käynnistettäessä ollut varmuutta. Kun otetaan huomioon oppisopimuskoulutuksen tarkoitus ja sen mukaisten työtehtävien laatu, Korkein oikeus katsoo, että yhtiöllä on ollut objektiivisesti arvioiden hyväksyttävä ja siten asiallinen syy jättää määräaikaisissa työsuhteissa olleet Suomalainen ja Wilander bonusohjelman ulkopuolelle.

Tulospalkkio - Syrjintä Lakko l KKO: 2010: 93 l Yhtiö noudatti toimihenkilöittensä työsuhteissa tulospalkkiojärjestelmää, jonka ehdoista se päätti vuosittain ja jota se oli kieltäytynyt ottamasta sopimusten piiriin. Korkeimman oikeuden ratkaisun mukaan yhtiöllä oli oikeus yksipuolisesti muuttaa järjestelmää ottamalla siihen työntekijöiden oikeuksia rajoittavan ehdon. Ehto ei kuitenkaan saanut loukata työsopimuslain pakottavia säännöksiä. l Rajoitusehto, jonka mukaan laittomaksi todetun työtaistelutoimenpiteen aiheuttama taloudellinen menetys vähennettiin työtaistelutoimenpiteeseen osallistuneiden tulospalkkiosta, katsottiin syrjiväksi. l Koska erilainen kohtelu ei ollut johtunut toimihenkilöiden mielipiteestä tai aatteellisesta vakaumuksesta, heillä ei ollut oikeutta yhdenvertaisuuslain mukaiseen hyvitykseen.

Muuta oikeuskäytäntöä aiheesta l l IHO 25. 6. 2002 S 01/364. Yhtiön ja R: n välisen työsopimuksen mukaan R: n palkka oli muodostunut aikapalkasta ja ”lisistä”. Lisäksi R: lle oli maksettu tuotantolisää, joka oli ollut jälkikäsittelytyöntekijänä toimineen R: n omasta työpanoksesta riippumatonta. Täysi palkka tarkoitti kaikki niitä palkkaetuja, joista R: n palkka oli normaalisti muodostunut. Näin ollen irtisanomisajan palkka määräytyi olosuhdelisät ja tuotantopalkkiot sisältävän vuositulon perusteella. THO 25. 1. 2002 S 00/365. Tilikausikohtaiseen myyntitavoitteeseen perustuvan bonussopimusjärjestelmän luonteeseen voidaan katsoa kuuluvan määräaikaisuuden. Tätä tukee myös se, että bonuksen maksamisesta on erikseen tilikausittain sovittu luovuttajan kanssa. Luovutuksensaajan kanssa tehdyssä työsopimuksessa ei ole ollut kuukausipalkan lisäksi mainintaa muista sopimusehdoista. Asiassa jäi näyttämättä, että henkilön siirtyessä luovutuksensaajan palvelukseen hänen palkkaansa olisi kuulunut kiinteän kuukausipalkan lisäksi myyntiin perustuva bonus. THO 18. 10. 1995 S 95/337. Koska S ei ole lomautettuna ollessaan vaikuttanut yhtiön tulokseen, hän ei ole oikeutettu samaan palkanlisänä tuottavuuspalkkiota tai säännöllisestä lisätyöstä maksettavaa korvausta. HHO 11. 10. 1994 S 94/163. Kun tavoitepalkkiosopimuksen mukaan palkkio olisi tullut maksaa kesäkuun palkanmaksun yhteydessä eikä sitä maksettu ajallaan sovitusti, vastaaja oli velvollinen maksamaan sille viivästyskorkoa. 23. 11. 2020 74

Työsopimuksen sisällöstä sopiminen l 7. Lisistä sopiminen 23. 11. 2020 75

Työntekijällä ei ole välttämättä erikseen oikeutta työehtosopimuksiin mukaisiin lisiin, jos asiassa on muutoin selvää, että kokonaispalkka kattaa myös kyseiset lisät, vaikka määriä ei ole erikseen työsopimuksessa eroteltu. l VHO 17. 3. 2000 S 98/491. Asiassa oli kysymys siitä, olivatko yhtiö ja Y sopineet siitä, että 6500 markan kiinteä kuukausipalkka kattaa myös yleissitovan työehtosopimuksen mukaiset korvaukset ilta-, lauantai-, ja aattolisistä. Kysymys oli myös siitä, voitiinko tällaisesta korvausten maksutavasta sitovasti sopia. Työhönottohaastattelussa työnantaja oli kertomansa mukaan käynyt lävitse yhtiön palkanlaskentaperusteet ja selittänyt, että tarkoituksena on ollut, että T: lle maksetaan taulukkopalkan lisäksi tietty määrä ja että ylittävällä osuudella oli tarkoitettu kattaa em. lisät. Työsopimuksessa oli ehto, jonka mukaan ”palkka on työsuhteen alkaessa 6. 500 markkaa ja se määräytyy alalla sovellettavan työehtosopimuksen rajoissa työsuorituksen mukaisesti”. Sopimuksen sanamuodosta, osapuolten tarkoituksesta ja käyttäytymisestä kokonaisuutena (mm. työnantaja oli käsityksensä mukaan selvittänyt, että yrityksessä menetellään kaikkien osalta vastaavasti eikä Y toisaalta ollut itsekään aikaisemmin kiistänyt, etteikö kokonaispalkka olisi sisältänyt kaikki lisät, joiden määrä oli lisäksi ennalta työtehtävien sisällöstä ja työajoista pääteltävissä) päätellen hovioikeus katsoi, että yhtiö oli näyttänyt Y: lle maksetun työehtosopimuksen mukaiset lisät lauantai-, ilta- ja aattotyöstä 6500 markan suuruiseen kokonaispalkkaan sisältyvinä. Kun asiassa oli selvää, että 6500 markan kuukausipalkka on työssäoloaikana ollut suurempi kuin palkka, joka olisi saatu lisäämällä työehtosopimuksen mukaiset lisät sovituksi katsottavaan taulukkopalkan mukaiseen peruspalkkaan, yhtiön voitiin katsoa selvittäneen maksaneensa Y: lle kaikki työehtosopimuksen ja työsopimuksen mukaiset palkat ja korvaukset. Sillä, että yrityksen noudattamasta palkanmaksukäytännöstä aiheutui ongelmia palkkavalvonnan hoitamisessa ja yleiskorotuksia laskettaessa, ei ollut asiassa merkitystä. Oikeus otti huomioon ratkaisussaan erityisesti ratkaisut KKO 1973 II 55, KKO 1985 II 78, KKO 1986 II 75 sekä oikeuskirjallisuudessa todetun (Tiitinen ym. Työaikalaki 1996 s. 246 -247). 23. 11. 2020 76

Lisien sisältyminen arvioidaan esitetyn näytön valossa kokonaisharkinnalla. l l HHO 21. 5. 1996 S 95/293. Työnantaja ja työntekijä eivät olleet sopineet iltatyölisän sisällyttämisestä tuntipalkkaan ja kantajan mukaan tästä ei voitu edes pätevästi sopia. Palkaksi oli sovittu 38 markkaa tunnilta ja asianosaiset olivat yhtä mieltä siitä, että vähimmäispalkka työehtosopimuksen mukaan oli työsuhteen alussa 26, 70 mk/h ja joulukuusta 1992 lukien 60 penniä enemmän/h. Yrityksessä oli myös tapana, ettei lisiä makseta erikseen ja asiasta oli tiedotettu työntekijöille. Työehtosopimuksessa oli määritelty ajat ja määrät, joiltatyölisä maksettiin (kello 18 -20/2 mk/h). Kun työsopimusosapuolten välillä oli lisäksi sovittu, että lisät sisältyivät peruspalkkaan ja palkka oli selvästi korkeampi kuin työehtosopimuksen mukainen vähimmäispalkka, ei ollut estettä sisällyttää lisiä peruspalkkaan. THO 31. 3. 1998 S 97/1157 ja S 97/1158. Vastaajat korostivat sitä, että perustuntipalkkaan ei ollut sisällytetty mm. lisiä, vaan nämä oli laskettu perustuntipalkkaan, joka oli työehtosopimuksen mukaan 37, 29 markkaa/h, ja näin oli päädytty kokonaistuntipalkkaan 50 markkaa tunnilta. Palkkalaskelmien mukaan osapuolten välillä oli sovittu 50 markan perustuntipalkasta eikä työnantaja voinut osoittaa, ettei laskelmista ilmenevä luku ollut perustuntipalkkaa. Asiassa ei ollut näytetty muuta kuin, että 50 markkaa/h oli kantajan perustuntipalkka. 23. 11. 2020 77

Työehtosopimuksessa tarkoitettu peruste tai muutos työtehtävissä voi oikeuttaa työnantajan muuttamaan yksipuolisesti työntekijän palkkauksen perusteita. l TT 1983 -62. O: lle maksettu lisä saattaisi olla, kuten jutussa työnantajan puolelta on väitetty, työehtosopimuksen 8 §: ssä tarkoitettua työkohtaisuuslisää. Sitä työnantaja voi maksaa sen perusteella, poikkeavatko työntekijän työtaito, työteho tai kokemus tahi hänen tehtävänsä hänelle asettamat vaatimukset sen työntekijäryhmän yleisestä keskitasosta, johon hän itse kuuluu. Työtuomioistuin on aikaisemmissa tuomioissaan johdonmukaisesti katsonut, että tällaisen lisän maksaminen on työnantajan harkinnasta riippuva. Jos siis kanteessa tarkoitetun lisän maksaminen on perustunut tähän määräykseen, yhtiö työnantajana on voinut sen jutussa ilmoitetuin tavoin yleisten palkankorotusten yhteydessä asteittain poistaa. Työtuomioistuin, yhtyen lausunnossa esitettyihin käsityksiin työehtosopimuksen määräysten oikeasta sisällöstä, katsoo lausunnosta ilmenevin tavoin, että O: n oikeus kanteessa vaadittuihin lisiin riippuu hänen yhtiön palveluksessa hoitamiensa tehtävien laadusta ja niissä mahdollisesti tapahtuneista muutoksista ja osaltaan myös siitä, mitä lisän maksamisesta alunperin on sovittu. Näitä seikkoja ei työtuomioistuimen mielestä voida pitää jutussa sillä tavoin selvitettynä, että ne olisivat käyneet riidattomiksi. 23. 11. 2020 78

TT 2001 -67. Kielilisä l TT 2001 -67. Päivittäistavaramyymälän myyjän pääasiallisesti kassatyön yhteydessä käymä vähäinen keskustelu asiakkaan kanssa ruotsin kielellä ei oikeuttanut kielilisän maksamiseen. 23. 11. 2020 79

Työsopimuksen sisällöstä sopiminen l 8. Työaikakorvauksista sopiminen 23. 11. 2020 80

Työaikakorvauksista sopiminen sunnuntai-, arkipyhä- ja lomakorvaus tms. l l l HHO 17. 9. 1998 S 97/1316. Työnantajan mukaan työehtosopimuksen mukaiset arkipyhäkorvaukset oli sisällytetty palkkalistan mukaisiin työtunteihin ja niistä oli siten maksettu työehtosopimuksen mukainen korvaus. Työnantaja ei voinut kuitenkaan näyttää, että näin olisi tehty tai että kantaja olisi saanut niitä vastaavan vapaan. Työnantaja kantoi ratkaisun KKO 1997: 114 mukaisesti sisällytettyään työehtosopimuksen mukaiset palkkasaatavat muuhun palkkaan riskin siitä, ettei se pystynyt selvittämään, oliko saatavat maksettu. KKO 1958 II 98. Ravintolan soittajan kuukausipalkkaan ei voitu sisällyttää sunnuntaityöstä tulevaa korotettua palkkaa. – THO 12. 4. 1994 S 93/144. Alalla oleva yleinen käytäntö ei ollut laissa tarkoitettu peruste sisällyttää sunnuntaityökorvausta tuntipalkkaan. Sopimus, jolla vähennettiin ravintolamuusikolle työaikalain mukaan tulevia etuja tai jolla korotettu palkka sisällytettiin peruspalkkaan, oli mitätön. HHO 1. 12. 2003 S 93/709. Työaikalain mukaan maksettua sunnuntaityökorvausta ei voitu sisällyttää peruspalkkaan. Kun työnantaja ei ollut näyttänyt, mikä oli peruspalkka ja mikä osuus sunnuntaikorvausta tai, että korotettu palkka olisi ollut selvästi erotettavissa maksetusta palkasta, oikeus katsoi kantajalla olleen oikeus vaatimaansa korotettuun palkkaan sunnuntailta. - HHO 4. 2. 2003 S 02/1370. S: n palkkaan oli sisällytetty sunnuntaityökorvaus. S ei siten ollut erikseen saanut sunnuntaityöstä korotettua palkkaa. 23. 11. 2020 81

Työsopimuksen sisällöstä sopiminen l 9. Luontoiseduista sopiminen 23. 11. 2020 82

Luontoisetua koskeva työsopimuksen ehto sitoo työnantajaa samalla tavalla kuin muukin palkkausta koskeva ehto; kuitenkin… l l 23. 11. 2020 Työnantaja ja työntekijä voivat ottaa työsopimukseen ehdon, jolla rajoitetaan työntekijän oikeutta käyttää hänelle annettua luontoisetua Sopimuksessa voidaan esimerkiksi määritellä tietty euromäärä, jonka ylittävän yksityiskäytön osalta työntekijä korvaa työnantajalle edun käytöstä aiheutuneet kustannukset Lisäksi työnantaja voi halutessaan pidättää itselleen oikeuden tarvittaessa yksipuolisesti muuttaa annetun luontoisedun esimerkiksi sen verotusarvoa vastaavaksi rahapalkaksi Luontoisedun käyttöä ohjaavat määräykset voivat sisältyä osana työsopimusta myös yrityksen antamiin ohjeisiin tai työehtosopimuksiin 83

Luontaiseduista sopiminen puhelinetu l THO 23. 3. 2006 S 05/294. Säännöstä, joka oikeuttaisi työnantajan halutessaan muuttamaan sovitun luontoisedun rahapalkaksi, ei ole. Sopimukseen ei ole sisältynyt tällaista ehtoa. Puhelinetu oli tarkoitettu myös ammattiyhdistysasioiden hoitamiseen ja edusta oli nimenomaisesti sovittu. Kun mahdollisuus käyttää puhelinta myös yksityispuheluihin oli merkinnyt selvää rahassa mitattavaa etua, ei työsopimuksen ehtoa voitu pitää epäolennaisena. TSL 3: 1: stä ilmenevän työntekijän yleisen lojaliteettivelvoitteen vastaisena käyttöä ei voitu myöskään pitää sen vuoksi, että yksityiskäyttö ei ollut selvästi poikkeuksellista ja väärinkäytön luonteista. Puhelinedun poistaminen oli sellainen olennainen työsuhteen ehto, jota työnantajalla ei voinut yksipuolisesti muuttaa, ellei muuttamiseen ollut tuotannollista tai taloudellista perustetta. Asiassa ei ollut näytetty, että T Oy: llä olisi ollut tällainen peruste. Kun T Oy oli yksipuolisesti muuttanut tällaista olennaista ehtoa, työntekijällä oli oikeus TSL 12. 1 §: n mukaisesti täyteen korvaukseen vahingosta. Kun vahinko oli vaikeasti arvioitavissa, hovioikeus arvioi vahingon määräksi kanteen mukaisen määrän (KO: verotusarvo/20 €/kk ei riittänyt). 23. 11. 2020 84

Luontaiseduista sopiminen puhelinetu; muuta oikeuskäytäntöä l l l THO 11. 4. 2006 S 05/2420. L oli menettelemällä omalla tavallaan noudattamatta työnantajan ohjeita ottanut riskin siitä, ettei hän kykene tarkemmin selvittämään työhön liittyviä puheluja. HHO 16. 12. 2005 S 04/381. Puhelinetu oli korvattu työvelvoitteesta vapauttamisen jälkeen rahana kantajalle. Puhelin ei ole ollut kantajalle enää tarpeen työtehtävien hoitamista varten sen jälkeen, kun hänet oli vapautettu työvelvoitteesta. Kantajalle ei ole siten näytetty aiheutuneen mitään korvattavaa vahinkoa käytössään olleen puhelimen luovuttamisesta työnantajalle. VHO 16. 6. 2005 S 04/48. H: lla ei ole työsopimuksen mukaan ollut vapaata puhelinetua luontoisetuna. Näin ollen hänellä ei ole ilman eri lupaa ollut oikeutta soittaa yksityispuheluja työnantajan laskuun, vaikka alalla tällaista käytäntöä esiintyisi laajemminkin. Siten työnantaja on voinut vaatia H: ta maksamaan omien puhelujensa osuuden laskusta tai vaihtoehtoisesti kuitata ne H: n päivärahasaatavista. 23. 11. 2020 85

Luontaiseduista sopiminen puhelinetu; muuta oikeuskäytäntöä l l Kou. HO 14. 1. 2000 S 99/763. Jos työntekijän työntekovelvollisuus lakkaa yhteisestä tahdosta irtisanomisaikana ja hänellä ei siksi ole enää työtehtäviä eikä siten työpuhelujakaan irtisanomisaikana hoidettavana, työnantaja ei menettele asiassa oikeudettomasti, kun se maksaa irtisanomisajalta puhelinedusta vain verotusarvoa vastaavan korvauksen aiheutuneista yksityispuheluista. HHO 27. 2. 1996 S 94/2347. Ei voitu poistaa sairausloman ajaksi. l (vrt. ehkä tilanne, jossa vain työpuheluita varten annettu puhelinetu). TT 2002 -4. Peruspalkan täyttymiseen työehtosopimuksen mukaan riitti, että osa siitä maksetaan rahana ja osa puhelinetuna. A: lle maksettu rahapalkka oli joka tapauksessa ollut vähintään työehtosopimuksen mukaisen vähimmäispalkan suuruinen. HHO 15. 12. 2004 S 03/2389. 23. 11. 2020 86

Luontaiseduista sopiminen autoetu l l HHO 19. 1. 2006 S 04/1665. Autot olivat kenttätutkijoina työskentelevien kantajien työvälineitä. Valta antaa työvälineet ja myöskin valta vaihtaa ne toisiksi kuuluu työnantajalle. Siitä, että työnantaja oli vuosikaudet korvannut oman auton käytön verohallituksen verovapaista matkakustannusten korvauksesta antamien päätösten mukaan, ei voitu katsoa syntyneen kantajille mitään etuutta, jonka he olisivat muutoksen yhteydessä menettäneet. Autojen laadun muutoksella ei myöskään voitu katsoa olleen sellaista merkitystä kantajien työtehtävien suorittamiseen, että autokäytännön muuttamista tulisi tarkastella työnantajan direktio-oikeuden rajojen kannalta. Kysymyksessä oli ollut sellainen työvälineiden vaihtaminen toiseksi, joka oli ollut työnantajan yksipuolisen tahdonilmaisun varassa. Kantajat eivät voineet asiassa vedota siihenkään, että kaikilta yrityksen työntekijöiltä ei oltu poistettu oikeutta oman auton käyttöön. Yrityksen omat autot oli osoitettu eniten ajoja (yli 20. 000 km) ajaville, joka muodosti hyväksyttävän perusteen eriarvoiselle kohtelulle. VHO 14. 2. 2007 S 06/407 (kyseistä työtä ei voinut hoitaa ilman omaa autoa, hiljainen hyväksyntä ja siksi sopimusehto) 23. 11. 2020 87

Luontaiseduista sopiminen autoetu; muuta oikeuskäytäntöä l l l HHO 10. 11. 2005 S 03/3381. Työsopimuksessa oli sovittu, että P säilytti oikeutensa vapaaseen autoetuun hallussaan olleen auton käyttökauden loppuun saakka. Työnantajalla ei siksi ollut oikeutta yksipuolisesti muuttaa autoetua koskevaa ehtoa. P: n olisi tullut saada sopimuksen mukainen autoetu siihen saakka kunnes hänen halussaan ollut auto oli hänen käytössään eli työsuhteen päättymiseen asti. Työsopimuksen mukaista vapaata autoetua ei voinut yksipuolisesti muuttaa auton käyttöeduksi. RHO 28. 10. 2005 S 04/983. Työsopimusta tehtäessä ja vapaasta autoedusta sovittaessa S: lle ei ollut annettu määräyksiä sen suhteen, missä S: n tulee autonsa tankata. Työnantaja ei siten ole voinut irtisanomisaikanakaan yksipuolisesti muuttaa sen ja S: n välistä palkkaan liittyvää työsuhteen ehtoa. Tämän vuoksi yhtiö on sen ja S: n välillä voimassa olleen työsopimuksen ehtojen mukaisesti velvollinen korvaamaan S: lle auton käyttämisestä syntyneet polttoainekulut myös irtisanomisajalta. Verottajan näkemyksellä yksityisajojen kilometrimääristä vapaan autoedun osalta ei ole merkitystä arvioitaessa työnantajan ja työntekijän välistä sopimussuhdetta. THO 21. 2. 2000 S 98/1068. Jos työnantaja on työsopimuksessa sitoutunut antamaan työntekijälle esimerkiksi aikanaan tietyn arvoisen autoedun, joka on vastannut silloin tiettyä auton ikää, ei työntekijä voi pelkästään tällä perusteella väittää, että hänen tulisi aina saada käyttöönsä vähintään tietyn iän alittava työsuhdeauto. 23. 11. 2020 88

Luontaiseduista sopiminen autoetu; muuta oikeuskäytäntöä l l l HHO 30. 3. 1994 S 93/2147. H: lla on työsopimuksen mukaan ollut valintansa mukaisesti oikeus autoetuun. H ei ole tätä mahdollisuutta kuitenkaan työsuhteensa aikana käyttänyt eikä hänellä ole ollut autoetua. Tämän vuoksi H: lla ei ole oikeutta korvaukseen menetystä autoedusta irtisanomisajalta. IHO 19. 1. 2003 S 92/171. Asiassa oli jäänyt epäselväksi, mitä osapuolet olivat autoedusta sopineet työsopimusta solmittaessa. R: n käyttöön oli kuitenkin luovutettu yhtiön auto. Työssään R oli tarvinnut autoa vähäisessä määrin, ja hän oli käyttänyt autoa enemmänkin vapaa-aikanaan. R ei ollut myöhemmin hyväksynyt työnantajan vaatimusta säilyttää autoa työnantajan määräämässä paikassa, vaan katsoi sen loukkaavan hänelle kuuluvaa oikeutta. R: n työsuhteen ehtoihin oli siten kuulunut autoetu, mikä oli otettava huomioon hänelle laskettavana palkkaetuna. HHO 27. 2. 1996 S 94/2347. Puoli tuntia sen jälkeen kuin J oli 17. 5. 1993 kertonut sairaslomastaan toimitusjohtajalle tämä oli hakenut J: n käytössä olleen auton pois. Toimitusjohtajan mukaan auto oli haettava pois, jotta sille voidaan tilata huolto. Aurauskulmien tarkistus oli kuitenkin tehty vasta 7. 6. 1993 ja autossa ollut matkapuhelin oli huollettu 27. 5. 1993. Yhtiön ei ollut näyttänyt, että auton luovuttamisesta olisi sovittu J: n kanssa. J: llä oli siksi oikeus saada vaatimaltaan ajalta korvaus autoedun menettämisestä. 23. 11. 2020 89

Luontaiseduista sopiminen autoetu; muuta oikeuskäytäntöä l VHO 16. 12. 2004 S 03/926. Työnantaja oli kehottanut V: tä ottamaan jonkun yhtiön avolavapakettiauton käyttöönsä pääasiassa työmatkojen tekemistä ja työkoneiden polttoaine- ym. huoltoa varten. V oli kertonut käyttäneensä kyseistä autoa yksityistarkoituksiinsa ainoastaan muutaman kauppareissun verran. Autoedusta ei voitu katsoa sovitun. Tätä osoitti myös se, ettei työnantaja ollut pidättänyt autoedun mukaista ennakonpidätystä. Vaatimus autoedun huomioimisesta osana palkkaa hylättiin perusteettomana. 23. 11. 2020 90

Luontaiseduista sopiminen ateriaetu l l l HHO 10. 3. 1993 S 92/1028. Irtisanomisajan palkan tuli olla samansuuruinen kuin työssä ollessa, varsinkin kun työntekijä oli työnantajan käytettävissä ollessaan muutoin vapautettu työntekovelvollisuudesta irtisanomisaikana. Kun kantaja oli saanut ostaa 32 markan arvoisia lounasseteleitä 17 markalla, oli hän siten saanut siitä palkanlisää 15 markkaa, mikä määrä tuli huomioida myös irtisanomisajan palkassa. TT 1989 -97. Kun työntekijä oli sopinut työsopimuksensa ehtojen muuttamisesta siten, että hänen toimipaikkansa oli määräaikaisesti muuttunut, ei hänellä uudessa toimipaikassaan ollut oikeutta työehtosopimuksen mukaiseen ruokarahaan. HHO 14. 3. 2001 S 00/1010. Asiassa ei voitu osoittaa, että kantajat olivat antaneet suostumuksensa työsopimuksensa lounasseteleitä koskevan sopimusehdon muuttamiseen tai että työnantajalla olisi tähän ollut yksipuolinen oikeus. Työnantaja ei voinut vaatia kantajia 200 mk: n kuukausikorvausta ja mahdollisuutta ruokailla valmistuneessa työpaikan ruokalassa vastaan luopumaan heille työsopimuksen mukaan annetusta lounasseteliedusta. Asian arvioinnissa ei ollut merkitystä sillä, että työsuojeluvaltuutetun suorittamassa kartoituksessa 82 % henkilökunnasta hyväksyi ehdotetun korvauksen. 23. 11. 2020 91

Luontaiseduista sopiminen asuntoetu l RHO 30. 1. 1992 S 91/345. Työsopimukseen konekirjoitetun tekstin mukaan sopimuspalkan lisäksi (tekstissä +-merkki) tuli muun ohessa asuntoetu. Plusmerkin päälle oli sopimukseen kirjoitettu käsin ”sis”. K: n ajaman kanteen mukaan asuntoetu oli sovittu tulevan peruspalkan päälle, kun yhtiö puolestaan katsoi asuntoedun sisältyvän peruspalkkaan. Työnantaja kertoi tehneensä merkinnän ”sis”, koska palkan määrästä ei hänen mukaansa sovittu K: n väittämällä tavalla, mitä K ei puolestaan muistanut. Osapuolet kertoivat, ettei heistä kumpikaan katsonut työsopimusta sen allekirjoittamisen jälkeen ensimmäisen ja toisen palkanmaksupäivän välisenä aikana. Työnantaja oli antanut asiassa oman kantansa mukaisia ohjeita palkanlaskentaan. K oli työsuhteensa aikana puolestaan huomauttanut palkanlaskijalle, että asuntoetu tuli peruspalkan päälle, joka oli vuorostaan työnantajalta saamiensa ohjeiden mukaan merkinnyt palkkalaskelmaan, että asuntoetu sisältyi peruspalkkaan. Työsopimuksen palkan määrää, luontoisetuja ja koeaikaa koskevaan kohtaan käsin kirjoittamalla tehdyn korjauksen oli katsottava tarkoittavan K: n palkkausta kokonaisuudessaan eikä ainoastaan koeaikaa. K: lla olisi ollut mahdollisuus joko työsopimuksen allekirjoittamistilaisuudessa tai viimeistään palkkalaskelmaan tehdystä huomautuksesta tehdä oikea johtopäätös asuntoedun sisältymisestä peruspalkkaan. Oikeus katsoi siksi selvitetyksi, että asuntoedun arvo oli sisältynyt K: lle maksettuun peruskuukausipalkkaan. 23. 11. 2020 92

Työsopimuksen sisällöstä sopiminen l 10. Kustannuskorvauksista sopiminen 23. 11. 2020 93

Työntekijällä ei ole ilman asiasta sopimista, asian perustumista työehtosopimukseen/muuhun normiin tai ehdon vakiintumista oikeutta saada esim. päivärahaa tai matkakustannusten taikka muutakaan kustannusten korvausta. l l l THO 26. 1. 2004 S 04/05, Kou. HO 15. 2. 1995 S 93/467. VHO 25. 2. 1994 S 93/845. Asiassa ei oltu näytetty työsopimuksessa sovitun korkeammasta kilometrikorvauksesta, vaikka verovapaa osuus olisi verohallituksen päätöksen mukaan voinut olla suurempikin. THO 4. 2. 1994 S 93/1221. Jos kustannuskorvausten maksaminen perustuu työsopimukseen tai työsuhteen ehdoksi vakiintuneeseen käytäntöön, työnantaja ei saa etuutta yksipuolisesti poistaa tai korvata sitä esimerkiksi eritasoisella palkanlisällä. Kou. HO 15. 2. 1995 S 93/467. Kun palkanmaksu oli tapahtunut kaksi kertaa kuukaudessa vuoden ajan eikä L ollut tänä aikana vaatinut missään vaiheessa päivärahojaan, katsottiin, vaikka yhtiössä oli selvitetty tehdyn varsin yksilöllisiä työsopimuksia palkkauksen osalta, ettei päivärahojen maksamisesta ollut työsopimuksessa alun perin sovittu. HHO 30. 6. 2004 S 03/1644. Asiassa oli epäselvää, oliko työsopimuksen ehtona kilometrikorvausten ja päivärahojen maksaminen. Yhtiö oli maksanut kilometrikorvauksia ja päivärahoja lähes joka kuukausi kirjanpitotoimistolle toimittamien työtunti-ilmoitusten perusteella ajalla 1. 4. 1998 - 30. 11. 2000. Yhtiön on näin ollen palkanmaksulaskelmien perusteella täytynyt tulla tietoiseksi kilometrikorvausten ja päivärahojen maksamisesta. 23. 11. 2020 94

Kustannuskorvauksista sopiminen matkakustannusten korvaus l Kou. HO 17. 10. 2001 S 01/579: Vastaajayhtiön tilinpäätös on ollut maaliskuussa 2000 syvästi tappiollinen, mitä seikkaa ei ole riitautettu. Vastaajayhtiöllä on ollut selvästi tarve organisaatio ym. muutoksiin. Lähtökohtaisesti palkkaehtojen yksipuolinen muuttaminen voidaan toteuttaa, mikäli näytetään irtisanomisperusteen olemassaolo. Oikeus katsoo, ettei kulukorvausehtoa voida tässä mielessä rinnastaa palkkaehtoon. Kulukorvauksessa on kysymys työnantajan maksettavaksi kuuluvasta työn suorittamisesta aiheutuvasta kustannuksesta. Tällaista kustannusta ei voida yksipuolisesti siirtää työntekijän maksettavaksi edes siinä tapauksessa, että työnantaja voisi näyttää irtisanomisperusteen olemassaolon. 23. 11. 2020 95

Kustannuskorvauksista sopiminen matkakustannusten korvaus l l l THO 19. 10. 2006 S 05/2667 (parkkimaksu, käytäntö kuljettajakohtainen ja koska ei sovittu, kanne hylätty) Kou. HO 18. 10. 2006 S 05/1189 (rakennusalan tes; kodin ja tukikohdan matkakustannukset korvattava, kanne hyväksytty, päivärahat, työsuhteen alusta maksettu, kanne hyväksytty edullisemmuussäännön mukaan, tes ei edellyttänyt). RHO 24. 6. 2004 S 03/473. Koska työnantajalla ei ollut oikeutta yksipuolisesti muuttaa työsopimuksen ehtoa asemapaikkakunnasta, H: lla oli oikeus vaatimiinsa (mm. ) päivärahaan ja majoittumiskorvaukseen työsopimuksen mukaisen asemapaikan mukaan. 23. 11. 2020 96

Kustannuskorvauksista sopiminen matkakustannusten korvaus l l IHO 2. 2. 1999 S 88/113. Kun työehtosopimus ei edellyttänyt päivärahan ja kilometrikorvausten samanaikaista maksamista, oman auton käytöstä ei tarvinnut suorittaa kustannuskorvausta kohteen vaihduttua. HHO 7. 9. 1994 S 93/3006. Päiväraha sisältyi sovittuun tuntipalkkaan. – HHO 30. 6. 2006 S 05/1076. Kun asianosaiset olivat sopineet palkanlaskentatavasta ja siten myös siitä, että päiväraha oli osa ansiota eikä sitä maksettu tunneittain lasketun palkan lisäksi, vaatimus päivärahojen osalta oli hylättävä. THO 11. 5. 2004 S 04/82. Työsopimuksen ehtona olleen työehtosopimuksen mukaan työnantaja korvasi kaikki komennuspaikalle tai sieltä takaisin tai toiselle komennuspaikalle tapahtuvasta matkustamisesta aiheutuvat tarpeelliset matkakustannukset. Työnantaja oli järjestänyt kuitenkin kuljetuksen työpaikalle, jota henkilö ei ollut käyttänyt vaan matkannut sinne omalla autollaan. Korvausvaatimus matkakuluista hylättiin. TT 2007 -23. Toimihenkilöiden työsopimuksiin oli työntekopaikaksi merkitty useita työnantajan Etelä-Suomessa sijaitsevia toimipaikkoja. Kun toimihenkilöt olivat kuitenkin tosiasiallisesti työskennelleet vakituisesti vain yhdessä näistä toimipaikoista, heidän katsottiin olevan oikeutettuja työehtosopimuksen mukaisiin matkakustannusten korvauksiin niiltä päiviltä, jolloin he olivat työskennelleet työsopimuksessa mainitussa yhtiön toisessa toimipaikassa. 23. 11. 2020 97

Kustannuskorvauksista sopiminen työkalukorvaus, muu kulukorvaus l l l RHO 22. 6. 2005 S 04/67. Työkalukorvauksen maksamisesta ei ollut keskusteltu työsopimuksen tekemisen yhteydessä. Työnantajan kertoman mukaan rakennusalan työehtosopimuksen mukainen palkkataso ei ollut hänen tiedossaan työsopimusta tehtäessä. Hovioikeus katsoo, että työsopimuksessa ei ole sovittu työkalukorvauksen sisällyttämisestä tuntipalkkaan, minkä vuoksi M: n työsuhteeseen sovellettavan rakennusalan työehtosopimuksen määräykset tulevat noudatettaviksi. VHO 7. 3. 1991 S 90/356. Palkkaetuihin, joita työntekijät irtisanomisaikanaan ovat voineet ansaita, kuuluvat myös heidän oikeutensa päivärahoihin sekä matka-, kilometri- ja työkalukorvauksiin. (huomautus: entä kun ns. ”välttyy” suorittamasta? ) HHO 5. 7. 2001 S 00/1338. Palkan maksaminen kesäkuukausilta ei ollut sellainen asia, jonka vuoksi työsopimuksessa kuukausittain sovittu kulukorvauksen maksaminen olisi voitu lopettaa. 23. 11. 2020 98

Työsopimuksen sisällöstä sopiminen l 11. Eräistä muista eduista sopiminen 23. 11. 2020 99

Henkilökuntaetuuksien myöntäminen ja niiden muuttaminen kuuluvat normaalisti työnantajan työnjohtooikeuteen (syrjimättömyyskielto toki huomioitava). l AD 1992 -27. Henkilökuntaetuudet eivät normaalisti ole sopimuksin säännöstettyjä. Tällaisia etuja ovat esimerkiksi työntekijän mahdollisuus ostaa yrityksen tuotteita halvemmalla hinnalla tai mahdollisuus hyödyntää yrityksen työntekijöilleen järjestämiä vapaa-ajanviettomahdollisuuksia nimellistä korvausta vastaan. 23. 11. 2020 100

Muista eduista sopiminen Asumiseen liittyvät muut edut l HHO 18. 4. 1995 S 94/799. Osapuolet olivat erimielisiä siitä, mikä oli kantajan kuukausipalkan määrä. Konkurssipesä ei ollut kiistänyt sitä työntekijän ilmoitusta, että alun pitäen kuukausipalkka oli 7. 500 markkaa kuukaudessa. Konkurssipesä oli kuitenkin katsonut, että sovittu palkka muodostui myös mm. työnantajan vuokraaman asunnon yhteydessä tarjoamista vastikkeellisista eduista. Asiassa ei oltu näytetty, että työsopimuksessa olisi sovittu siitä, että työnantaja saisi rahapalkasta vähentää korvauksen työntekijälle vuokraamansa asunnon kalustuksesta tai muista asumiseen liittyvistä eduista. Sen sijaan työnantajalla oli oikeus vähentää kuukausipalkasta asunnon sovittu vuokra. 23. 11. 2020 101

Muista eduista sopiminen Oikeus ruokailla työaikana työpaikan ulkopuolella l TT 1989 -18. Eräässä vaiheessa työehtosopimusta oli muutettu siten, että työsopimuksiin oli tullut merkitä työehtosopimuksen määräyksiä paremmat ehdot. Vakuutusyhtiö oli velvollinen säilyttämään niiden toimihenkilöiden oikeuden ruokailla työaikana työpaikan ulkopuolella, joiden työsuhteet olivat alkaneet ennen kirjallisten työsopimusten käyttöön ottamista. Kanne hylättiin muiden toimihenkilöiden osalta, koska näyttämättä oli jäänyt, että heidän kanssaan olisi nimenomaisesti sovittu oikeudesta ruokailla työaikana. 23. 11. 2020 102

Muista eduista sopiminen Autokoulukustannukset osa palkkaa vai ei l HHO 28. 11. 1995 S 94/2579. Kirjallisen työsopimuksen mukaan rahapalkka oli 2. 500 markkaa kuukaudessa, minkä lisäksi K: lle kuului luontoisetuna huone ja ruoka. K: n mukaan hän oli työnantajan kanssa sopinut hankkivansa ajokortin ja työnantaja olisi tämän luvannut kustantaa. Neuvottelut asiasta oli käyty vain kahdenkesken eikä siitä ollut mainintaa työsopimuksessa. K: n mukaan ei oltu sovittu, että autokoulumaksujen suorittaminen olisi ollut rahapalkan vastine tai että se voitaisiin vähentää K: n palkasta. Näytön arvioinnissa huomioitiin, ettei työnantajan edustaja ollut saapunut oikeuteen selvittämään asiaa. Toisen todistajan tiedot olivat vain toisenkäden tietoja asiasta. Näyttö oli perustettava K: n kertomaan. Autokoulumaksujen ei ollut näytetty sovitun olleen osa palkkaa. Näin ollen K: lla oli oikeus saada palkkansa 2. 500 markkaa kuukaudessa siitä huolimatta, että työnantaja oli maksanut työsuhteen kestäessä autokoulumaksut. 23. 11. 2020 103

Muista eduista sopiminen Erillinen korvaus hankalasta työmatkasta l RHO 25. 9. 1994 S 93/583. Kun henkilö oli irtisanoutunut työstään hankalan työmatkan takia, työnantaja oli pyytänyt häntä jatkamaan työssään erillistä 1. 200 markan palkan lisää vastaan. Henkilölle maksettiin kyseistä lisää 1. 9. 1990 alkaen työsuhteen päättymiseen 31. 8. 1992 asti lukuun ottamatta vuosiloma- ja sairausloma-aikoja. Henkilön mukaan lisän maksamisesta vain työssäoloajalta ei ollut sovittu, vaan se perustui työnantajan yksipuoliseen käytäntöön. Henkilön oli kuitenkin katsottava työssäoloaikanaan hyväksyneen sen, että palkan lisä maksettiin vain työssäoloajalta. Hovioikeus katsoo tämän osoittavan, että palkan lisän maksamisesta vain työssäoloajalta oli myös sovittu. 23. 11. 2020 104

Muista eduista sopiminen Erillinen korvaus valmiudesta olemisesta l Kou. HO 31. 1. 1996 S 94/251. Hakulaitteen mukana pito ei ollut edellyttänyt J: ltä asunnossaan oloa eikä hänen oleskeluaan vapaa-aikana ollut rajoitettu paikallisesti tai ajallisesti. Kun hän ei ollut sopinut asiasta erikseen, hänellä ei ollut oikeutta saada kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain 7 §: n 3 momentissa tarkoitettua korvausta valmiudessa olosta. 23. 11. 2020 105

Muista eduista sopiminen Kuvauspalkkio l l HHO 6. 4. 1995 S 94/1470. Yhtiön käytäntöön oli aikaisemmin kuulunut sisällyttää toimittajien työsopimuksiin määräys, jonka mukaan kuukausipalkka sisälsi muun ohella korvauksen kuvaamisesta, mutta tuota määräystä ei ollut enää M: n kanssa tehtyyn kirjalliseen työsopimukseen sisältynyt. Yhtiön ja M: n oli kuitenkin työsopimusta tehdessään katsottava yrityskohtainen käytäntö huomioon ottaen sopineen, että myös M: n kuukausipalkka sisälsi korvauksen kuvaamisesta. Yksin se, että M: lle oli työsuhteen kuluessa ajoittain maksettu hänen työsuhteeseensa sovellettavan yleissitovan työehtosopimuksen tarkoittamaa päällekkäiskorvausta kuvauspalkkioina, ei osoittanut, että hänellä olisi ollut oikeus vaatimiinsa korvauksiin. Kou. HO 10. 2. 2004 S 03/505. Työehtosopimuksen mukaan mikäli toimittajantehtäviin kuuluu kuvaaminen, korvataan tämä päällekkäistyö 40 markalla/julkaistu kuva, enintään kuitenkin 15 kuvalta kuukaudessa. Korvaus voidaan sopia sisällytettäväksi keskimääräisenä summana kuukausipalkkaan. Työnantajan mukaan korvaus valokuvista oli sisältynyt kokonaispalkkaan, työntekijän mukaan ei. Hovioikeus katsoi kyseisen työehtosopimuksen kohdan tarkoittaman sitä, että päällekkäistyökorvaus tulee maksaa työehtosopimuksen mukaisen palkan lisäksi. Päällekkäistyökorvausta ei voitu sisällyttää työehtosopimuksessa tarkoitettuun palkkaan. 23. 11. 2020 106