OPETTAJAN AMMATILLINEN IDENTITEETTI Raimo Kaasila Professori Kasvatustiede erityisesti

OPETTAJAN AMMATILLINEN IDENTITEETTI Raimo Kaasila Professori, Kasvatustiede, erityisesti opettajankoulutuksen tutkimus ja kehittäminen OPEN TORI 10. 5. 2012 Oulun yliopisto

IDENTITEETTI Tutkimuskirjallisuudesta löytyy monia eri tapoja määritellä identiteetti ja opettajan identiteetti. Tässä identiteetti tarkoittaa sitä, kuka tai mikä joku on. Se tarkoittaa erilaisia merkityksiä, joita henkilöt voivat liittää itseensä, tai toisten heihin liittämiä merkityksiä. (Beijaard, Meijer & Verloop, 2004)

IDENTITEETTI Useiden tutkijoiden käsitykset identiteetistä perustuvat seuraaviin olettamuksiin (Rodgers & Scott 2008, Handbook of Research on Teacher Education): 1) identity is formed in relationship with others within multiple contexts, and involves emotions; 2) identity is shifting and multiple; 3) identity involves the construction and reconstruction of meaning through stories over time.

OPETTAJAN AMMATILLINEN IDENTITEETTI Ammatillinen identiteetti tarkoittaa henkilön elämänhistoriaan perustuvaa käsitystä itsestä ammatillisena toimijana (Eteläpelto & Vähäsantanen, 2006). Se sisältää yksilön työtä koskevat arvot, uskomukset, mielenkiinnon kohteet, tavoitteet, tulevaisuuden päämäärät sekä näkemykset siitä, mihin hän kokee kuuluvansa (Eteläpelto & Vähäsantanen, 2006) -> Identiteetti on ns. ”sateenvarjokäsite”.

OPETTAJAN AMMATILLINEN IDENTITEETTI Opettajan identiteetti ei ole pysyvä, vaan se on jatkuva prosessi. Se vastaa kysymykseen, kuka tai mikä minä olen opettajana tällä hetkellä? (Beijaart ym. 2004) Vahva ammatillinen identiteetti saa opettajan ajattelemaan, että hän tietää voimavaransa, vahvuutensa ja rajoituksensa (Laine, 2004). -> Hän oppii myös laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen ja tarvittaessa sanomaan “EI”!

IDENTITEETTITYÖ JA REFLEKTIIVISET PROSESSIT Identiteettityö on vuorovaikutteinen prosessi yksilön ja niiden yhteisöjen välillä, joissa hän toimii. Identiteettityölle keskeistä on syvällinen reflektio, jossa mennyt, nykyinen ja tuleva minä ovat dialogissa. Näin henkilö tulee tietoiseksi jännitteestä, joka on tämän hetkisen ja ideaalin identiteetin välillä. Usein tämä jännite saa henkilön muuttamaan käsityksiään ja toimintaansa. (Arnon & Reichele, 2007; Lutovac & Kaasila, 2011)

IDENTITEETTITYÖ JA REFLEKTIIVISET PROSESSIT Reflektion kautta opettaja analysoi kokemuksiaan löytääkseen uuden tavan ymmärtää asia tai vaihtoehtoisia tapoja toimia (vrt. Jarvis 1987). Reflektioprosessi koostuu seuraavista vaiheista: • 1) aiemman kokemuksen tietoinen tarkastelu; • 2) huomion kohdistaminen kokemuksen herättämiin emootioihin; • 3) kokemuksen uudelleen arviointi (Boud & Walker, 1993).

IDENTITEETTITYÖ JA REFLEKTIIVISET PROSESSIT Mitä hyötyä yliopisto-opettajalle ja tutkijalle on identiteettityöstä ja reflektiosta? Opettajat eivät aina tunne riittävän hyvin itseään. Opetusta saattavat ohjata uskomukset, joille ei ole perusteita. Identiteettityö tulisi ottaa paremmin huomioon opettajien ammatillisessa kasvussa (Stenberg 2011) Opettaja oman työnsä tutkijana (mm. Cochran-Smith & Lytle 1990; Goodson 2002) Reflektiopäiväkirjan pitäminen lisää opettajan itsetuntemusta ja auttaa opetuskokemusten käsittelyä

IDENTITEETTITYÖ JA REFLEKTIIVISET PROSESSIT ”ALL THE MEMORIES THAT YOU CAN NOT LEAVE BEHIND” ”Tarinallinen kuntoutus” (Valkonen 1997; Kaasila & Lutovac 2011): opetukseen ja tutkimukseen liittyvien kokemusten jakaminen kollegan kanssa - vähentää jännitettä opettaja- ja tutkijaidentiteetin välillä (Turunen, Kaasila, Lauriala, 2012) Retoriset keinot: miksi tämä kurssi on tärkeä juuri tälle kohderyhmälle!

LÄHTEITÄ Arnon, S. & Reichel, N. (2007). Who is the ideal teacher? Am I? Similarity and difference in perception of students of education regarding the qualities of a good teacher and of their own qualities as teachers. Teachers and Teaching: Theory and Practice, 13(5), 441 -464. Beijaard, D. , Meijer, P. C. & Verloop, N. (2004). Reconsidering research on teachers’ professional identity. Teaching and Teacher Education, 20, 107– 128. Boud, D. & Walker, D. (1993), "Barriers to reflection on experience". In Boud, D. , Cohen, R. , Walker, D. (Eds), Using Experience for Learning, The Society for Research in Higher Education, London. Cochran-Smith, M. , & Lytle, S. L. (1990). Teacher research and research on teaching: The issues that divide. Educational Researcher, 19 (2), 2 -11. Eteläpelto, A. & Vähäsantanen, K. 2006. Ammatillinen identiteetti persoonallisena ja sosiaalisena konstruktiona. Teoksessa Eteläpelto, A. & Onnismaa, J. (toim. ) Ammatillisuus ja ammatillinen kasvu. Aikuiskasvatuksen 46. vuosikirja. Vantaa: Dark, 26 -49. Hinchman, L. P. & Hinchman, S. K. (2001). “Introduction”. In: L. P. Hinchman and S. K. Hinchman (Eds. ), Memory, Identity, Community: the idea of narrativity in human sciences. New York: State University of New York. Kaasila, R. & Lutovac, S. (2011). Developing doctoral student mentoring through narrative teaching strategies. In J. P. Henderson & A. D. Lawrence (eds. ) Teaching Strategies. New York: Nova Science Publisher.

LÄHTEITÄ Laine, T. (2004). Huomisen opettajat. Luokanopettajakoulutus ammatillisen identiteetin rakentajana. Acta Universitatis Tamperensis; 1016. Lutovac, S. & Kaasila, R. (2011). Beginning a pre-service teacher’s mathematical identity work through narrative rehabilitation and bibliotherapy. Teaching in Higher Education. 16(2), 225 – 236. Rodgers, C. R. , & Scott, K. H. (2008). The development of the personal self and professional identity in learning to teach. In M. Cochran-Smith, S. Feiman-Nemser, D. J. Mc. Intyre, & K. E. Demers (Eds. ), Handbook of research on teacher education (pp. 732– 755). New York: Routledge. Turunen, T. A. , Kaasila, R. & Lauriala, A. (2012). Establishing a collaborative writing group: possibilities and challenges. Submitted: Journal of Research Practice. Valkonen, J. (1997). Tarinallisuus kuntoutuksessa. Psykologia, 6, 415 -426. Watson, C. (2006). Narratives of practice and the construction of identity in teaching. Teachers and Teaching: theory and practice, 12( 5), 509– 526.