Johdatus viron kielen tutkimukseen 6 Viron nnesysteemi astevaihtelu

Johdatus viron kielen tutkimukseen 6: Viron äännesysteemi, astevaihtelu ja sijamuodot Martin Ehala

Viron vokaalit Takavokaalit Etuvokaalit Suppeat vokaalit Välivokaalit Väljät vokaalit Äänneharjoitus: Lõunaks luges Tõnu Lõoke “Tõe ja õiguse” õpetaja lõa otsas lõpuni.

Õ vokaalin kehitys • õ-vokaali on yhteinen muutos kaikissa eteläryhmän kielissä (liivi, etelä -viro, pohjois-viro) • Kehitysaika viimeistään 1000 AD • õ-vokaali kehityi ensi-tavuun e ja o sijalle. • *velka > *võlka, > vo lg; • *meekka > *mõõkka > mo o k; • *sota > sõda • *lanka > *lõnka > lõng • Etelä-viro *sukeneksek > sugo no so q ‘syntyä edistyä’

Viron vokalien esintymisen rajoituksia • Ensitavussa saa esintua kaikki viron vokaalit. • Viron kielessä on vahvaat rajoitukset vokaalien esintymiseen jäkitavuissa. Jälkitavun vokaalit i e a u Esimerkkeä tuli; käbi <*käpü; püsin <*püsün pere; pähe <*päähän hammas, süda <*sütän karu, jäänud <*jäänüt; talu < *talo; nägu < *näkö

Viron diftongit • Viron kielessä on enemmän diftongeja kuin Suomen kielessä. • Diftongin jälkikomponenttina saa esiintyä vaan i, e, u, o, a • Suomen kielessä ei ole a, e, ja o-loppusija diftongeja. i e u o a i * kius e hein * teos pea u tuisk * o poiss koer soust * noa a laisk kaer laud jaoks * ü süit ö köis söe söakas ä täis päev säuts näotu õ lõik nõel õun lõoke lõa

Jälkitavun diftonkejä • Viron kielessä saa diftonkejä esintya jälkitavuissa vain monikon partitiivissa ja sen perustuvissa i-monikon sijoissa ja i-superlatiivissa. • Kaiki ne tavut on sivupainnolliset. • Esintyvät vain ai- ei-, ja ui- diftongi: • aasta-i-d, aastaisse, aastaist, aastaile, aastailt, *aastaina • laine-i-d, laineisse, laineist, laineile, laineilt, *laineina • tasku-i-d, taskuisse, taskuist, taskuile, taskuilt, *taskuina • vahvaim, kauneim, õnnetuim • NB! Painottomissa tavuissa diftongeja esintyä ei saa. *mureid, *kenaim

Viron kielen konsonantit alveolit kitalaki kurkunpää

Viron ja suomen konsonantien erisuuksia • • • Viron s ääntyy etisempänä kuin suomen s: Soome - Suomi; äss – ässä; käsk – käsky; kasvud – kasvot, katsu – katso Soinnillisessä ympäristössä ja sanan lopussa on viron s puolisoinnilinen: isa [izaa]; pesen [pezen]; pesas [pezaz], mutta kassid [kassid]; mets [mets] Likvida l ääntyy etisempäna kuin suomen l: tulla – tulla, kulla – kullan; hullu – hullu Viron ng yhtymä ei tarkoitta [ŋŋ] vaan se äänetään [ŋg] lõngad – langat, kangas – kangas Sananalkuista h-ta ei pitä ääntää: (h)obune – hevonen, (h)arutama ‘selvittää (lankaa) – arutama ‘pohtia’

Palatalisaatio • Palatalisaatio – kielenselkä siirtyy äänteen normaalisesta muodostuspaikasta kova kieltalaen suuntaan, jos ääntäisit i vokaalia konsonantin samanaikaisesti. • Viron kielessä palatalisoivat dentaalit t, d, l, n, s, kun niitä seurasi i tai j. • asja – asja; palju – paljon; passi – passi, potti – potti, tonni – tonni • Palatalisaatio on usea emotionaalisanoissa: notsu, kutsu, molu, plätu, ninnu, nännu, nunnu, venku, pissu, tussu, tillu, totu, lotu, natu, sõta • Loppuheiton takia on palatalisaatio muuttunut fonologiseksi eräissä muodoissa (erottaa merkityksiä): Palatalisaatio palk (palgi) ‘tukki’ kann (kanni) ‘pakara, leikkikalu’ patt (pati) ‘patti’ Ei palatalisaatiota palk (palga) ‘palkka’ kann ‘kannu) ‘kannu* patt (patu) ’synti’ sulg (sule) ‘sulka’ tunde ‘tunteja’ sulg (sulu) ‘sulku* tunde ‘tunteen’

Viron kielen äänepituus • Viron kielessä on tuutta eri foneettista äännepituutta: Poolilyhyt: seda laulu lyhyt: ema Poolipitkä: ema Pitkä: kaalub Kolmineljäsosa pitkä: saak ylipitkä: maa Kirjassa eritetyttään vaan lyhyitä (yksi kirjain) ja pitkiä (kaksi kirjainta) äänteitä. Poikkeuksia ovat klusiilit, missä eroitettaan kolme pituusastetta : nuga nukka (lühyt) (pitkä) (ülipitkä)

Fonologinen äännepituus ja kestoasteet • Fonologisesti viron kielessä on vaan kaksi äännepituutta – lyhyt ja pitkä. • Kaikki muut äännepituudet ei erota merkityksiä ja ei siksi ole fonologiset. • Viron kielessä eritetään kolme kestoasteetta. • Kestoasteet ja pituudet ei ole sama asia. • Kestoasteet on tavujen ominaisuuksia ei äänteiden ominaisuuksia. Q 2 o-äänne Q 2 l-äänne Mikä äänne tässä on Q 2? Q 3 o-äänne Q 3 l-äänne Mikä äänne tässä on Q 3?

Kestoasteitten foneettiset tunnukset • Jalka on puheyksikkö missä on yksi painollinen tavu ja nolla, yksi tai kaksi painotonta tavua. • Viron kolme kestoasteetta realisoivat jalanpituisessa yksikössä. • Kuuntelijat erottavat kestoasteita tavun pituuteen ja intonaation mutkan avulla. • Q 1 – lyhyt esitavu eroitta sen kestoasteen toisista. • Tavuden pituudet ei pysty erottamaan Q 2 ja Q 3 • Q 3 – tunnetaan rajusti laskeutuvasta intonaation mutkasta. Lyhyt tavu – CV Pitkä tavu – CVV tai CVC

Kestoasteiden fonologinen luokittelu

Kestoasteitten määritteleminen

Viron vartalovokalien vaihtelut a-loppuisissa sanoissa riippuu vartalovokaalin vaihtelu ensimmäisen tavun vokaalista. Vartalovokaalin vaihtelua käytetään monikon partitiivin ja sen pohjoisten sijamuotojen ynnä komaratiivin muodostamiseen.

Viron sijamuodot • Ydinsijat • Sisäpaikallissijat • Ulkopaikallissijat • Erikoissijat Nominatiivi Genetiivi Partitiivi Lyhyt illatiivi Inessiivi Elatiivi Allatiivi Adessiivi Ablatiivi Translatiivi Terminatiivi Essiivi Abessiivi Komitatiivi