Suomen kielen ominaispiirteet Suomen kieless yht nnett merkitn

Suomen kielen ominaispiirteet

Suomen kielessä yhtä äännettä merkitään lähes aina yhdellä kirjaimella. Yksi poikkeus: Äänteet ŋ eli äng-äänne, jota merkitään joko nk: lla esim. kenkä, Helsinki tai ng: llä esim. kengät, Helsingissä

ü Suomen kielessä on runsaasti vokaaleja A E I O U Y Ä Ö Vokaaleilla on kaksi kestoastetta: lyhyt ja pitkä Sanan merkitys muuttuu vokaalin keston mukaan, esim. tulee tuulee tapaamme tapamme Vokaalit

Jos kaksi eri vokaalia kuuluu samaan tavuun, ne muodostavat KOI-RA diftongin: ÄI-TI LAI-VA Diftongeja on yhteensä 18. Diftongin alkuäänteenä voi olla mikä tahansa vokaali, mutta loppuäänteenä ei voi olla a tai ä.

yi hyinen äy mäyrä ie tie öi öisin au lauta ei ei äi täi yö yö eu keula

ui uida öy löysä iu tiu oi koi uo tuo ey leyhytellä ai tai ou joulu iy siistiytynyt

Vokaalit jaetaan etu-, taka- ja keskivokaaleihin sen mukaan, missä kohdin suuta ne lausutaan. Ä, Ö, Y etuvokaalit E, I keskivokaalit (välivokaalit) A, O, U takavokaalit

VOKAALISOINTU Tarkoittaa sitä, että samassa yhdistämättömässä sanassa on vain joko etu- tai takavokaaleja. OLYMPIA takavokaali etuvokaali takavokaali Olympia rikkoo vokaalisoinnun, joten se on siis lainasana!

Alkuperäisiin konsonantteihimme kuuluu 13 konsonanttia: p, t, k, d, m, n, ŋ, l, r, s, h, v ja j Konsonantit üKonsonantti voi esiintyä joko yksinäiskonsonanttina (kuka) tai kaksoiskonsonanttina (kukka). üAlkuperäisten suomenkielisten sanojen alussa voi olla vain yksi konsonantti. Jos sanan alussa on kaksi tai kolme konsonanttia, on kyseessä lainasana (prinssi).

= sanansisäiset konsonantit k, p ja t katoavat tai muuttuvat toiseksi konsonantiksi kun sanaa taivutetaan: ASTEVAIHTELU katto katon mato madon kauppa kaupasta kampa kamman lakki lakille

Mukautuminen eli kongruenssi suuri poika suure/n pojan/n suure/lla poja/lla suur/i/lla poj/i/lla Suuri poika juoksee. Suuret pojat juoksevat.

Kielemme pitkäsanaisuus johtuu sijataivutuksesta sekä johdosten ja yhdyssanojen runsaudesta. Sanasto Suomi on synteettinen kieli, mikä tarkoittaa sitä, sana muodostuu useista merkitysyksiköistä (morfeemeista). Useimmat Euroopan kielet ovat analyyttisiä kieliä, joissa morfeemit ovat usein erillisinä sanoina. Vrt. suomi ja ruotsi.

Juoksentelisimmekohan? Skulle vi springa lite hit och dit utan något särskilt ändamål?

Suomi kuuluu synteettisiin kieliin: pääteaineksia liitetään sananvartaloon auto + i + ssa + si + kin autoissasikin Vrt. englannin kieli, joka on analyyttinen kieli. in your cars too

Morfeemi on kielen pienin yksikkö, jolla on merkitys. Sanat koostuvat yhdestä tai useammasta morfeemista. Morfeemit ovat aina samassa järjestyksessä: Morfeemit 1. kantasana kirja 2. johdin johtimella sanasta tehdään toinen sana 3. tunnus esim. monikon tunnus i 4. pääte esim. sijapääte 5. liite esim. omistusliite mme sto ssa = kirjastoissamme

Joitakin morfeemeja voi samassa sanassa olla useita ja joku voi puuttua, mutta järjestys ei muutu: KIRJASTOSSAMMEKIN ka nta sa na joh din pä äte (om istu liite s)l (pa iite rtik kel i)