Mit tapahtuu totuudelle kirjallisuudessa Suomen teologinen instituutti 18

Mitä tapahtuu totuudelle kirjallisuudessa? Suomen teologinen instituutti 18. 10. 2006 Markku Ihonen Tampereen yliopiston opetuksen kehittämispäällikkö Suomen kirjallisuuden dosentti markku. ihonen@uta. fi

Teesit 1. filosofian (logiikan) totuusteorioilla on vähän annettavaa kaunokirjallisuuden totuudellisuudesta käytävään keskusteluun 2. totuus ei ole koskaan voinut hyvin kaunokirjallisuudessa (KS. SEURAAVA DIA) 3. todellisuuden totuudellinen esittäminen ei ole kaunokirjallisuuden tehtävä – eikä sille mahdollistakaan – kirjailijat ja lukijat ovat kyllä haikailleet… 4. postmodernismi ei tuo paljoa uutta keskusteluun kirjallisuuden totuudellisuudesta – totuudellisuuden mahdollisuuskin kielletään jälkistrukturalistisen kielikäsityksen nojalla

KIRJALLISUUDEN TYYLISUUNNAT: TOTUUS KIRJALLISUUDESSA TYYLISUUNTA KIRJALLISUUSKÄSITYS TOTUUSKÄSITYS KLASSISMI Säännöt ja mallit (esim. sanottavan ja muodon tasapaino) ohjaavat ilmaisua. Kauneus toteutuu mallinmukaisuutena. (Mallin hyvin täyttävänkään) kirjallisuuden ei tarvitse olla totta. Malli vakioi todellisuuden ja kirjallisuuden suhdetta. Kirjallisuus on itseilmaisua. Tunne, intuitio, mielikuvitus ja luovuus ovat tärkeitä. Irrationaalisuus ja subjektiivuus asetetaan järjen ylivaltaa vastaan. Päälajit lyriikka ja eepos. "Totuudellisuus" on yksilön kokemuksen aitoutta. Paras kirjallisuus irrottautuu arjesta, tavoittaa kansanhengen ja saa lukijassa aikaan (haluttuja) tunnereaktioita. Kirjallisuuden tulee kuvata "maailmaa niin kuin se on". Kuvauksen kohteet ovat "epärunollisia" kuten arkinen kaupunkielämä ja talous. Totuus ohittaa kauneuden. Perusmuotona on romaani ja kaikkitietävä kertoja. Todellisuus on havaittavissa ja kuvattavissa normaalilla kielellä. Korkein totuudellisuus on tyypillisyyttä. Kuvatut tapaukset ovat jossakin määrin yleistettävissä. Kirjallisuuden tulee välttää kaikkea metafysiikkaa ja päätyä eritellen uuden luonnontieteen tukemiin sosiaalisiin ja psykologisiin päätelmiin. On näytettävä kriittisesti myös todellisuuden nurjat puolet. Kirjallisuus haastaa ihmistä muuttamaan todellisuutta. Ihminen on ympäristönsä tuote, eikä todellisuuteen kuulu metafysiikkaa. Paras kirjallisuus haastaa vallitsevan todellisuus-kuvan. Totuudellisuus toteutuu porvarillisen todellisuuden väheksyttyjen puolten kriittisenä esiin nostamisena. Todellisuus näyttäytyy henkilön näkökulmasta. Se voidaan kuvata parhaiten hänen kielensä ja kognitionsa kautta. Artistiset aiheet ja käsittelytavat ovat tavallisia. Kirjallisuudella ei ole sosiaal. ohjelmaa. Tajunnanvirtatekniikka. Totuus on absoluuttisen subjektiivista ja sen kuvaaminen arvovapaata. Totuudellisinta on subjektin kokemusten ja havaintojen tarkka kuvaus. Todellisuus on tarinan kaltainen. Samanarvoisia kilpailevia näkökulmia on rajattomasti. Kirjallisuus voi olla emansipatorista – mutta ei perinteisessä rakentavassa mielessä. Korostunut keinotekoisuus ja metafiktiivisyys. Totuutta ei voida eikä kannata yrittää saavuttaa. On paljastettava kirjallisuuden kielellinen konstruktioluonne ja kieleen aina liittyvät valtasuhteet. Kielletään "alkuperä" ja "kirjailija". 1600 -1700 -l. ROMANTIIKKA n. 1790 -1850 -l. REALISMI 1800 -l. NATURALISMI (INDIGNAATIOREALISMI) 1800 -l. loppu MODERNISMI 1900 -l. alku POSTMODERNISMI 1900 -l. loppu

Totuus kirjallisuudessa • olennaista ei yksittäisen väittämän tai teorian totuudellisuus • tavallisesti pohdittu esitetyn asiantilan tai ilmiön tyypillisyyttä tai mahdollisuutta • olennaista esitetyn kokonaiskuvan tai kokonaisnäkemyksen uskottavuus

Missä mielessä kirjallisuus voisi olla totta? 1. 2. 3. 4. – – – on olemassa se, mitä kutsutaan "todellisuudeksi" (ontologia) → tästä todellisuudesta on mahdollista saada luotettavaa ja kohdallista tietoa (epistemologia) → tämä tieto on mahdollista esittää kielen ja kirjallisuuden keinoin (representaatio) → lukijan on mahdollista tunnistaa tämän esityksen ja todellisuuden vastaavuus (korrespondenssi) REALISTIT uskoivat kaikkiin kohtiin 1. -4. MODERNISTIT problematisoivat etenkin kohdan 2. POSTMODERNISTIT eivät usko edes kohtaan 1.

Sepitteen kirjoittaminen ja lukeminen 1. kirjallisuus on maailman konstruoimista – fiktiivisyys • kuvauksen kohteena olevat ihmiset, olot ja tapahtumat sepittämällä sepitetään – tietoinen valehteleminen • asiat voidaan kuitenkin esittää niin, että lukija saadaan uskomaan, että kuvatut asiat ovat tapahtuneet tekstissä esitetyllä tavalla tai ainakin voineet tapahtua niin 2. kirjallisuus on lukijan houkuttelua uskomaan kuvatun totuudellisuuteen – "willing suspension of disbelief" (William Coleridge) • lukija luopuu hetkeksi epäuskostaan vapaaehtoisesti – kirjalliset konventiot ohjaavat lukemaan sepitteenä

Kielen rajat • kirjallisuus on muodoltaan kieltä • jälkistrukturalismi ei usko 1) kielen kykyyn tavoittaa todellisuutta eikä 2) esittää sitä sellaisenaan – sanoilla ei voida tavoittaa perimmäisiä merkityksiä, vaan merkitykset liukenevat ja pakenevat aina kauemmaksi

Muita haasteita • todellisuus → taide VAI taide → todellisuus – "Asiat ovat, koska näemme ne, ja mitä me näemme ja miten, se riippuu taiteista, jotka ovat meihin vaikuttaneet. Katsominen on aivan muuta kuin näkeminen. " (Vivian Oscar Wilden teoksessa Valehtelun rappio 1891/1998) – todellisuuden havaitseminen on aina "teoreettista" • realismin taideteoria on melko nuori - vaikka jäikin osin vallitsevaksi – sitä ennen ja sen jälkeen kirjallisuus ei ole juuri yrittänytkään vakuuttaa todenkaltaisuutta

Totuusteoriat (1. /2) TOTUUDEN PERUSTYYPIT 1. analyyttinen totuus – välttämättä pätevä looginen totuus (esim. "jos A = B niin B = A") 2. synteettinen totuus – käsitys totuudellisuudesta muodostuu kokemuksen perusteella (esim. kesän jälkeen tulee syksy) 3. totuus ihannetilana – käytännössä totuus on usein raja-arvon kaltainen ominaisuus, jota voidaan lähestyä esimerkiksi tieteellisen tutkimuksen menetelmin mutta jota ei pystytä koskaan saavuttamaan

Totuusteoriat (2. /2) 1. korrespondenssiteoria – vastaavuus: tosi tieto on yhdenmukainen ulkoisessa todellisuudessa vallitsevan asiantilan kanssa – positivistien ns. absoluuttinen verifikaatio 2. koherenssiteoria – yhteensopivuus: tosi tieto sopii yhteen olemassa olevan tiedon kanssa (jota pidetään totena) – looginen empirimi: lausumia voidaan verrata pätevästi vain toisiin lausumiin 3. pragmaattinen teoria – tosi tieto toimii käytännössä – todella tiedolla on empiirisesti havaittavia seuraamuksia

vapaasti muutettavissa ja vaihdettavissa ihmisen identiteettien mukaisesti tulkintaa ohjaa sosiaalinen tarkoituksenmukaisuus tulkittavissa aina uudelleen tulkinnanvaraisuus jokainen tulkinta myös purettavissa, kiistettävissä marginaaliryhmien totuus yrittää haastaa vallassa olevien totuutta samasta asiasta voi olla monta samanarvoista totuutta kukaan ei voi tietää lopullista totuutta ei absoluuttisia, ehdottomia, muuttumattomia totuuksia suhteellisuus, tilanteittaisuus "totta minulle", ei "totta kaikille" POSTMODERNI TOTUUSKÄSITYS vallankäyttöä subjektiivisuus itse tehty, rakennettu ihminen oman totuutensa mitta ei löydetty ei kannata etsiä vallassa olevat pakottavat muita omaksumaan oman totuutensa ei ulkoa annettu Markku Ihonen Keitele 28. -29. 7. 2006