Itseohjautuvuus Ammatillinen opettajakorkeakoulu HAMK Kasvatustieteelliset perusopinnot Jari Suorsa

Itseohjautuvuus Ammatillinen opettajakorkeakoulu (HAMK) Kasvatustieteelliset perusopinnot Jari Suorsa 16. 10. 2016

Itseohjautuvuus ja itsesäätely oppimisessa Elinikäisen kasvatuksen peruskivenä oleva näkemys ihmisestä aktiivisena tiedon etsijänä, joka itse tekee opiskeluaan koskevia ratkaisuja ja ottaa ensisijaisesti vastuun opiskelunsa tavoitteiden määrittelystä sekä opiskeluprosessin suunnittelusta ja arvioinnista, johtaa käsitteeseen ” itseohjattu oppiminen” (Ruohotie 2000, 157. )

Itseohjautuvuus ja itsesäätely Itseohjautuvuudella tarkoitetaan lähinnä oppijan tietoisuuden tilaa, valmiutta itseohjattuun oppimiseen. Itseohjautuvuuteen sisältyvät sellaiset ominaisuudet kuin omatoimisuus, emotionaalinen itsenäisyys, solidaarisuus, kyky dialogiin, lektiivisyys, sitoutuminen ja intentionaalisuus. Humanistisella ja kognitiivisella oppimisnäkemyksellä on yhtymä kohtia itseohjattuun oppimiseen. (Ruohotie 2000, 157– 158. )

Itseohjatun oppimisen tavoitteet Ensimmäinen tavoite on edistää aikuisopiskelijoiden kykyä itseohjautuvuuteen. Itseohjautuvuus perustuu pääasiassahumanistisen filosofian olettamuksille. Toinen tavoite on uudistavan oppimisen edistäminen, joka perustuu ensisijaisesti Jack Mezirowin ja Stephen Brookfieldin ajatuksille. Mezirow toteaa, että mahdollisesti itseohjautuvaa oppijaa ei olemassakaan, paitsi siinä mielessä, että on olemassa oppija, joka voi täysin ja vapaasti osallistua dialogiin, jonka avulla testaamme mielenkiinnon alueita ja näkökulmia toisten ihmisten mielenkiinnon alueisiin ja näkökulmiin ja sitten muokkaamme näkemyksiämme ja oppimistavoitteitamme. Kolmas tavoite on emansipatorisen oppimisen ja sosiaalisen toiminnan edistäminen. Kyseisen tavoitteen kannattavat kirjoittajat pitävät välttämättömänä sitä, että oppijat tutkivat omia sosiaalipoliittisia olettamuksiaan. Tämän itsetutkiskelun seurauksena syntyy kollektiivista toimintaa. (Ruohotie 2000, 160– 162. )

Itseohjautuvuuden ja itsesäätelyn malleja Lineaarisessa mallissa oppijat etenevät askelittain ja saavuttavat oppimistavoitteensa itseohjatusti. Näiden mallien viitekehykset sisältävät monia perinteisen opetusprosessin elementtejä. (Ruohotie 2000, 162 - 163. ) Garrisonin mallissa oppija kontrolloi ja muokkaa kontekstuaalisia olosuhteita siten, että hän voi saavuttaa asetetut tavoitteet. Oppimiseen liittyvä itsensä johtaminen antaa mahdollisuuden keskustella oppimismateriaaleista ja testata ja vahvistaa omaa ymmärrystä yhteistoiminnassa muiden kanssa. Oppija ottaa vastuun oppimisestaan. (Ruohotie 2000, 163 - 164. )

Butterin ja Winnen itsenäisyysmallissa oppimiseen vaikuttaa oppijan odotukset tai uskomukset, arvot sekä oppimistavoitteet. (Ruohotie 2000, 164 - 165. ) Sosiaalis-kognitiivinen itsesäätelyteoriassa inhimilliselle toiminnalle tunnusomainen piirre on itsesäätelykyky. Ihmiset voivat itse antaa tavoitetasoja, arvioida omia tekojaan ja keksiä eri tapoja palkita itseään. He voivat suunnitella toimenpiteitä, joiden avulla he saavuttavat tärkeäksi kokemia tavoitteita. Motivaatio on riippuvainen itsesäätelykyvystä ja etenkin harkitsevasta itsetietoisuudesta, joka mahdollistaa omien kokemusten ja ajatusprosessien analysoinnin. (Ruohotie 2000, 168. )

Zimmermannin mallissa oppiminen tapahtuu syklisenä prosessina. Oppimissyklissä erotettavia vaiheita ovat toimintaan sitoutuminen, toiminnan kontrolli ja itsereflektio. Motivaatio ja toimintaan sitoutuminen luo edellytykset oppimiselle. Toiminnan kontrolli ohjaa oppimisprosessia ja säätelee tarkkaavaisuutta ja itse oppimistaan. (Ruohotie 2000, 164 - 165. ) Opetuksen mallissa opetuksen oppimisolosuhteet on järjestetty siten, että oppija voi vapautua ulkoisesta ohjauksesta ja kehittyä aloitteelliseksi oppimisissaan. Opettajan tehtävä on auttaa itseohjautuvuuden pelon voittamisessa ja itseluottamuksen kehittymisessä. (Ruohotie 2000, 172 - 173. )

Itseohjautuvuus henkilökohtaisena attribuuttina Kirjallisuudessa tärkeänä keskustelun aiheena on ollut itseohjautuvuus oppijan henkilökohtaisena attribuuttina tai luonteen piirteenä. Taustaolettamuksena on, että aikuisiässä oppiminen tarkoittaa aiempaa itseohjautuvammaksi ja autonomisemmaksi tulemista. (Ruohotie 2000, 177. ) Valmius itseohjattuun oppimiseen koostuu asenteiden, arvojen ja kykyjen yhdistelmästä, joka lisää oppijan mahdollisuutta oppia itseohjatusti. Itseohjautuvuuteen valmiuteen tarvitaan psyykkisiä ominaisuuksia kuten; aloitekyky, itsenäisyys, oppimiseen liittyvä sitkeys, vastuu omasta oppimisesta, itsekuri, uteliaisuus, kyky oppia itsenäisesti, oppimisesta nauttiminen, tavoitesuuntautuneisuus sekä omaksua ongelmat haasteina eikä esteinä. (Ruohotie 2000, 178– 180. )

Autonomia ja itseohjautuvuus oppimisessa pidetään autonomisuutta sisäisenä luottamuksena, yksilön kypsymisen mukana kehittyvänä piirteenä ja oppimisen tuloksena. Autonominen yksilö kykenee laatimaan tavoitteita ja suunnitelmia sekä käyttää valinnanvapautta ja turvautuu rationaaliseen pohdintaan. Henkilökohtainen autonomia suosii kokeilua, yritystä ja erehdystä sekä ajattelun että tekojen tasolla. (Ruohotie 2000, 180– 181. ) LÄHTEET Lehtisalo, P. 2000. Oppiminen ja ammatillinen kasvu. Porvoo: WSOY