Pankkitoiminnasta Impilahdella Seppo Suominen KTT Ulkomaankaupasta Ruotsin vallan

• Pankkitoiminnasta Impilahdella • Seppo Suominen, KTT

Ulkomaankaupasta Ruotsin vallan aikana • Ruotsin vallan aikaan ulkomaankauppaa oli oikeus käydä vain tapulikaupungeissa • Ulkomaalaiset kauppalaivat saivat tulla ensimmäisen luokan tapulikaupunkeihin, kun taas ensimmäisen ja toisen luokan tapulikaupunkien porvarit saivat purjehtia ulkomaiden satamiin • 1614 Turku ja Viipuri saivat ensimmäisen luokan tapulikaupunkioikeudet • Helsinki ja Porvoo olivat toisen luokan tapulikaupunkeja • Ero tapulikaupunkien ja maakaupunkien välillä poistettiin 1879

Ulkomaankaupasta Ruotsin vallan aikana • 1600 -luvun taloudellista ajattelua voidaan yhdistää merkantilismiin, jolla tarkoitetaan viennin suosimista ja tuonnin esteitä tarkoituksena saada ulkomaankaupan avulla jalometalleja valtion haltuun • Ruotsin itäisten osien vuoriteollisuuden vähäisyyden takia sahateollisuuden rooli korostui • Puutavarakauppa Suomenlahden alueella oli käynnistynyt 1600 – 1700 -lukujen vaihteessa hollantilaisten palkkien rahtaamisella Amsterdamiin ja Zaandamiin, mutta Viipurin viennissä modernin sahateollisuuden korkeammalle jalostetut tuotteet saivat isomman aseman 1730– 1740 -luvuilla

Ulkomaankaupasta Ruotsin vallan aikana • Vuosina 1735– 1739 Juutinrauman tullauslukujen perusteella Suomen sahatavaraviennin määrämaista tärkein oli Alankomaat (74 %), toisena Portugali (10 %) ja muina maina Ranska (6 %), Britannia (5 %) ja Espanja (4 %). • Brittimarkkinoilla kysyttiin myös palkkeja, hirsiä, kaivospölkkyjä ja laivanmastoja, mutta niitä oli helpommin saatavilla Preussista, Puolasta ja Baltiasta. Puutavaraliikkeen ja sahateollisuuden suurvalta Norja ei kyennyt 1700 -luvun jälkipuoliskolla enää täysin tyydyttämään kysyntää. Se avasi tilaa uusille yrittäjille. • Läntisessä Suomessa eli Ruotsin vallan alueella rautaruukit puolustivat etujaan vientisahoja vastaan vetoamalla valtakunnalle hyödyllisempien teollisuuslaitosten toimintaedellytysten turvaamiseen. Sen sijaan Uudenkaupungin rauhassa 1721 ja Turun rauhassa 1743 Venäjälle luovutetulla alueella ei tätä rajoitetta ollut.

Ulkomaankaupasta Ruotsin vallan aikana • Venäjän vallan alaiset porvarit eli viipurilaiset ja haminalaiset kauppiaat etsivät voittoja ruotsalaisen Savon ja Karjalan metsistä, vaikka ne olivat rajan takana. • Savon ja Karjalan maaseudun sahayrittäjien esiinmarssi merkitsi tappiota Loviisalle ja kaikille muillekin ruotsalaisille tapulikaupungeille. • Voittajina olivat viipurilaiset ja haminalaiset sahakapitalistit. Kauppahuoneet olivat keskeisiä puunjalostusteollisuuden rahoittajia alkuvaiheessa. Sahateollisuuteen sijoitettiin vientikauppahuoneiden pääomia ja paperiteollisuuteen tuontikauppahuoneiden voittoja.

Karjalan ulkomaankaupasta Venäjän vallan aikana • Pohjoismaat, Suomi mukaan lukien teollistuivat myöhemmin kuin Iso-Britannia, Belgia, Ranska tai Sveitsi eli 1800 -luvun jälkipuoliskolla. • Englannissa kivihiilestä tehtiin koksia, jonka avulla Englanti sai merkittävän roolin raudan valmistuksessa. Höyrykoneita käytettiin jokilaivoissa ja 1830 -luvulta lähtien rautateitä ryhdyttiin rakentamaan. • Euroopan talouskehitystä 1840 -luvulta 1870 -luvulle voidaan luonnehtia talouden ja kaupan kasvun nopeutumisen jaksoksi tehostuneiden kuljetusmahdollisuuksien takia.

Karjalan ulkomaankaupasta Venäjän vallan aikana • Sen jälkeen 1870 -luvulta 1890 -luvulle talouden kasvu Euroopassa oli hitaampaa. Hitaampi kasvu alkoi Ranskan keisarikunnan ja Preussin johtaman Pohjois-Saksan liiton välillä käydystä sodasta 1870 – 1871, joka johti aikanaan Ranskan tappion myötä Saksan yhdistymiseen. • Saksan keisarikunta perustettiin Versaillesissa 18. 1. 1871. Ranskalle määrätyt isot sotakorvaukset haittasivat sen taloutta, mutta johtivat Saksassa ja Keski-Euroopassa noususuhdanteeseen. • Ensimmäinen laaja kultakanta vallitsi maailmassa 1870 – 1914, se mahdollisti maailmankaupan laajenemisen, sillä eri maiden valuutat oli sidottu toisiinsa kultakannan avulla.

Karjalan ulkomaankaupasta Venäjän vallan aikana • Ranskan – Preussin sodan tuloksena Saksan keisarikunta sai runsaasti sotakorvauksena, joiden avulla Saksa kykeni perustamaan kultakantaan perustuvan Saksan markan. • Saksan kultakantakehitystä seurasivat Norja, Ruotsi ja Tanska 1873, jolloin muodostettiin Skandinavian rahaliitto. • Suomi liittyi kultakantaan 1878, jolloin Suomen markalle annettiin sama kultapariteetti kuin Ranskan frangille. Muu Venäjä liittyi kultakantaan vasta 1897.

Karjalan ulkomaankaupasta Venäjän vallan aikana • Teollistuminen muutti talouden suhdannevaihteluiden luonnetta. Maatalousyhteiskunnassa talouden vaihtelun riippuivat sadon vaihteluista. • Ajanjaksona 1860 – 1913 Euroopassa on havaittavissa seitsemän suhdannejaksoa, joiden pohjavuodet Isossa. Britanniassa olivat 1868, 1879, 1886, 1894, 1901 ja 1908. • Suomessa teollisuuden kasvu heijasteli Euroopan suhdannevaihteluista. Nopeasti kasvanut saha- ja paperiteollisuus oli koko ajan vientiteollisuutta. Suomesta teollisuustuotteita vietiin Venäjälle ja Länsi-Eurooppaan, jossa tärkein kohde oli Iso-Britannia. Venäjälle meni 1860 -luvun alussa yli puolet teollisuustuotteista ja 1880 -luvulla noin 40 prosenttia mutta 1900 -luvun alussa enää 30 prosenttia.

Karjalan ulkomaankaupasta Venäjän vallan aikana • Länsi-Euroopan talouden kasvu heijastui Suomessa sahatavaran ja paperiteollisuuden tuotteiden kysynnän lisäyksenä. Puutavaran hankinta-alue oli laajentunut ensin kauemmaksi Länsi-Euroopan taloudellisista keskuksista Norjaan sen edullisen sijainnin takia. • Ruotsi ja Suomi seurasivat perässä: 1870 -luvulla Ruotsin sahateollisuuden vienti nousi suuremmaksi kuin Norjan vienti ja 1890 -luvulla myös Suomen sahateollisuuden vienti ylitti Norjan viennin. • Paperiteollisuuden tuotteita eli pääosin hioketta ja selluloosaa vietiin Länsi-Eurooppaan 1880 -luvulta lähtien.

Karjalan ulkomaankaupasta Venäjän vallan aikana • Venäjä oli kuitenkin edelleen paperiteollisuuden tärkein vientimaa. • On muistettava, että Suomen (suuriruhtinaskunnan) ja Venäjän välillä oli tulliraja, mutta monet suomalaiset teollisuustuotteet nauttivat Venäjällä tullivapautta ja saivat siten hyvän kilpailuasetelman varsinaisiin ulkomaisiin tuotteisiin nähden. • 1880 -luvulta lähtien Venäjä alkoi lisätä teollisuutensa tullisuojelua muiden maiden tavoin. Suomalainen teollisuus ei pystynyt kilpailemaan menestyksellisesti venäläisen teollisuuden kanssa paperiteollisuutta lukuun ottamatta.

Karjalan ulkomaankaupasta Venäjän vallan aikana • Viipurin provinssin noin 60 sahasta ja 140 saharaamista suurin osa oli hiljaisina 1800 -luvun alussa. • Pääosin toiminnassa olevat sahat kuuluivat venäläisille ylimyksille. • Laatokan Karjalassa talonpojat Salmissa, Suojärvellä, Ruskealassa ja Sortavalassa hakkasivat 1820 -luvulla tukkeja kreivitär Anna Orlovin sahoille, joita oli mm. Läskelässä, Uuksussa, Koirinojalla ja Tulemassa. • Tuotanto rahdattiin Laatokalta Pietarin tai Kronstadtin kautta markkinoille. Sahaus ja tuotteiden vienti oli vapaata Katariina II: n kuolemaan eli vuoteen 1796 saakka.

Karjalan ulkomaankaupasta Venäjän vallan aikana • tsaari Paavali sen sijaan päätti 1798, että sahatavaran vienti ulkomaille kiellettiin. Luoteis-Venäjän metsävarojen kuluminen huolestutti Venäjän amiraliteettia ja rautateollisuutta. • Lahjoitusmaita hallitsevat venäläiset ylimykset eivät totelleet Paavalin antamaa kieltoa. • Paavalin vientikielto oli tähdätty ensisijaisesti englantilaisia vastaan. • Brittien ja läntisen Euroopan kannalta tärkeitä vientisatamia ulottui Vienanmeren Arkangelista Suomenlahden Haminaan, Viipuriin ja Pietariin, joiden puutavaraa varustava takamaa tunkeutui Laatokan takaiseen Karjalaan.

Karjalan ulkomaankaupasta Venäjän vallan aikana • Ruotsin puutavaran vienti oli kääntäen verrannollinen Venäjän vientiin ja Viipurin provinssin sahateollisuuden romahdukseen. • Tsaari Paavali surmattiin maaliskuussa 1801. Uusi tsaari, Aleksanteri I solmi uudelleen kauppasopimuksen englantilaisten kanssa. • Impilahdella oli ollut 1750 -luvulta lähtien sahoja Uuksujoessa, Koirinojassa ja Syskyässä. Läskelän ja Tulemajoen sahat olivat liki Impilahtea.

Karjalan ulkomaankaupasta Venäjän vallan aikana • Metsäteollisuuden kasvu toi maaseudulle rahaa, joka kanavoitui kulutukseen ja maatalouden investointeihin. • Maan taloudellista integroitumista edistivät rautateiden rakentaminen ja muun liikenneverkon tihentyminen. Ensimmäinen rataosuus avattiin tammikuussa 1862 Helsingin ja Hämeenlinnan välille. • Viipurin ja Antrean välinen rata valmistui 1892 ja vuotta myöhemmin valmistui rata Sortavalaan.

Pankeista Suomessa • Pääomien tarve kasvoi teollistumisen myötä. Suomen pankkijärjestelmä alkoi muotoutua 1860 -luvulla. • Ensimmäinen kiinnitysluottopankki perustettiin 1860 ja ensimmäinen liikepankki 1862. • Sitä ennen teollisuuden rahoituslähteinä olivat varakkaat yksityishenkilöt, valtion rahastot ja Suomen Pankki, kauppa, eläkekassat ja muutamat säästöpankit. • Kauppahuoneet olivat keskeisiä puunjalostusteollisuuden rahoittajia alkuvaiheessa.

Pankeista Suomessa • Osakeyhtiöitä koskevien lakien hyväksyminen 1864 ja 1895 loivat järjestäytyneemmän kehikon pääomien kokoamiselle. • Elinkeinovapaus toteutettiin vuosien 1859, 1868 ja 1879 asetuksilla, osakeyhtiöasetus tuli voimaan 1865, sahaustoiminnan rajoitukset kumottiin 1857 ja 1861 ja maa sai oman rahayksikön eli markan 1860 ja 1865. • Kauppaa käytiin Suomessa 1800 -luvun alkupuolella lähinnä kaupungeissa, sillä kaupan pitäminen maaseudulla oli kiellettyä. • Maaseudulla asuvien oli vietävä tuotteensa myytäväksi kaupunkeihin, josta he myös hankkivat tarpeelliset tavarat, tai myytävä ne kaksi tai kolme kertaa vuodessa järjestettävillä markkinoilla.

Pankeista Suomessa • Kaupan rajoituksia vapautettiin kuitenkin 1800 -luvulla merkittävästi. Jo 1780 viljakauppa vapautettiin, vuonna 1842 karjataloustuotteiden, elintarvikkeiden ja muiden maataloustavaroiden kauppa vapautettiin maaseudulla, vuonna 1859 kauppojen perustaminen maaseudulle sallittiin, 1868 kauppaluvan saantia yksinkertaistettiin ja vuonna 1879 myönnettiin täydellinen elinkeinovapaus. • Forssellin laskemien vuonna 1865 kauppaa ammattinaan harjoittavien henkilöiden lukumäärä oli 4400, vuosina 1875 ja 1880 noin 5900, vuonna 1890 lähes 9800 ja vuonna 1900 noin 16300.

Pankeista Suomessa • Suomen Pankki perustettiin 12. 1811: Keisarillisen Majesteetin Armollinen Reglementti Waihetus (Wäxeli)-, Laina- ja Depositioni-Contorille Suomen Suuren-Ruhtinanmaasa, siis pari vuotta sotien jälkeen. • Sitä ennen Suomessa voimassa oli Ruotsin rahalaitos. Ensimmäinen tunnettu ruotsalainen rahajärjestelmä oli hopeakantainen ja se perustui yksinkertaisesti rahan painoon • Hopean lisäksi vuonna 1625 rahametalliksi tuli myös kupari, aluksi hopea- ja kuparirahojen arvot olivat kiinteässä suhteessa toisiinsa, mutta kuparin hinnan laskettua sekä raskaiden kuparirahojen vaikeakäyttöisyys ja kahden erilaatuisen ja eriarvoisen rahayksikön aiheuttamat hankaluudet johtivat 1600 luvun puolivälin jälkeen setelinantoon.

Pankeista Suomessa • Hollannista Ruotsiin muuttanut Johan Palmstruch sai vuonna 1656 oikeuden perustaa Tukholmaan pankin. Palmstruchin pankki jaettiin kahteen osastoon: vaihto- ja lainapankkiin. Vaihtopankit tehtävä oli ottaa vastaan talletuksia ja hoitaa tilisiirtoja, kun taas lainapankin tehtävä oli antolainauksesta huolehtiminen. Siirtojen tekeminen oli vaikeaa, koska käytössä oli monia erilaisia rahalajeja. • Palmstuch ryhtyi vuonna 1661 laskemaan liikkeelle kreditiiviseteleitä, määräsummille asetettuja osoituksia, jotka vastasivat kuparirahan talletuksia. • Näin vältyttiin hankalilta ja kalliilta kuljetuskustannuksilta. Palmstruch laski liikkeelle liikaa seteleitä, joilla ei ollut talletuskatetta, ja niiden arvo laski ja niitä esitettiin lunastettavaksi kuparirahalla.

Pankeista Suomessa • Ruotsin valtiopäivät päättivät, että kaikki Palmstuchin setelit poistettaisiin liikenteestä. Vuonna 1668 Palmstruchin pankki lopetti toimintansa ja sen tilalle syntyi Valtakunnan säätyjen pankki. Palmstruchin pankilla oli Turussa haarakonttori vuosina 1663 – 1667. • Vuonna 1668 Turun porvaristo esitti, että valtakunnanpankiksi organisoitu laitos saisi avata kaupungissa konttorin. Periaatteellinen lupa konttorin avaamiseen saatiin Ruotsin monarkilta, Karl XI (Kaarle 11. ), mutta vielä vuonna 1697 Turun pormestari ja raati jättivät valituskirjelmän, jossa toivottiin pankin perustamista. Myös viipurilaiset tekivät vastaavia esityksiä. • Suuri Pohjan sota 1700 – 1721 sotki tilanteen. Sota käytiin Ruotsin sekä Venäjän, Saksin, Tanskan ja Puola-Liettuan sekä vuodesta 1715 myös Preussin ja Hannoverin kesken. Sota päättyi Ruotsin tappioon ja Uudenkaupungin rauhassa Ruotsi menetti Inkerin, Viron, Liivinmaan ja Käkisalmen läänin, ml. Impilahden alueen.

Pankeista Suomessa • Läntisessä Euroopassa englantilaisen yhteiskunnan 1700 -luvun suuret aatevirtaukset, kuten valitus ja liberalismi olivat lähtökohtana säästöpankkilaitoksen taustalla. • Liberalismi korosti yksilön oman panoksen merkitystä. Oli saatava aikaan säästölaitoksia, joihin englantilaisen yhteiskunnan alempien yhteiskuntaluokkien edustajat, kuten kaupunkien ja maaseudun työläiset ja palvelijat saattoivat tallettaa vähäisiä summia. Talletuksista tuli saada edes pientä korkoa ja sijoitusten riskit tuli minimoida. Luonteeltaan suunnitellut laitokset olivat sairaus- ja vanhuuseläkelaitoksia.

Pankeista Suomessa • Englannissa ensimmäiset olivat kirkkoherrojen organisoimat sunnuntaipankit ja pennipankit, joihin sunnuntaisin kirkonmenojen yhteydessä oli mahdollisuus tehdä pieniä talletuksia. • Varsinainen ensimmäinen säästöpankki oli skotlantilaisen papin Henry Duncanin perustama Ruthwellin säästöpankki, jonka perustivat paikkakunnan johtavat henkilöt. He kunniajäsenten ominaisuudessa maksoivat pankille hoitokulujen kattamiseksi jäsenmaksun ja antoivat lahjoituksia. • Skotlannin esimerkin innoittamana Englantiin säädettiin säästöpankkilaki vuonna 1817. Säästöpankit saattoivat sijoittaa talletuksensa Englannin pankkiin, käytännössä valtion velkapapereihin.

Pankeista Suomessa • Sveitsin ensimmäiset säästöpankit oli perustettu jo 1700 -luvun loppupuolella. Tanskan ensimmäinen säästöpankki, Holsteinborgin kreivikunnan säästökassa perustettiin vuonna 1810. Ruotsissa Göteborgin säästöpankki aloitti vuonna 1820, Norjassa Kristianian (Oslo) säästöpankki aloitti 1822. Suomen ensimmäinen säästöpankki, Turun säästöpankki aloitti 1823. Venäjällä ensimmäinen säästöpankki avattiin 1841, siellä pankit olivat valtion perustamia ja hoitamia.

Pankeista Suomessa • Venäjällä oli vielä vuoteen 1861 asti maaorjia. Aleksanteri II allekirjoitti vapautusmanifestin 3. 3. 1861 (vanhan ajanlaskun mukaan 19. 2. 1861), jolloin talonpojat saivat henkilökohtaisen vapauden eli muuttorajoitukset poistettiin. • . Venäjän valtionpankki perustettiin 1866. 1850 -luvun lopulla ja 1860 luvun alussa vanhat Stieglitzin, Jacobin tai Jadimirovskyn pankkiiriliikkeet olivat lopettaneet toimintansa ja niiden tilalle olivat Meyer, Günzburg ja Kaiger perustaneet pankkiiriliikkeitä. • 1860 -luvun alkuvuosina perustettiin Pietarissa alueellisia pankkeja (mutual banks), ensimmäisenä St. Petersburg Mutual Credit Socielty (englanninkielinen Bovykinin ja Anan’ichin käyttämä termi, suomeksi Pietarin keskinäinen luottoyhdistys) 1863 ja kaksi vuotta myöhemmin 1865 Moscow Merchant Bank (suomeksi Moskovan kauppapankki), joka oli pörssinoteerattu.

Pankeista Suomessa • Vuoden 1868 jälkeen kuuden vuoden sisällä pörssinoteerattuja pankkeja oli Venäjällä jo 38. Vuonna 1880 valtionpankin (State bank) lisäksi Venäjällä oli 76 valtion säästöpankkia, 33 pörssinoteerattua osakeyhtiömuotoista pankkia, 102 keskinäistä luottoyhdistystä ja 281 kaupunkipankkia. • Pietarilaiset sekä Etelä-Venäjällä toimineet pankkiiriliikkeet Vineken & Co. , I. E. Günzburg, S. K. Gweier & Co. , Eliseev Brothers, Clemenz & Co. , I. E. Kondoianaki, E. M. Meyer & Co. , F. P. Rodokonaki, K. Feleizen, Egor Brand, E. G. Brant & Co. , Scaramanga & Co. , Ephrussi & Co. , Raffalovich Brothers ja T. P. Rodokonaki muodostivat yhteenliittymän tarkoituksena laskea liikkeelle asuntolainaobligaatiota. • Näistä E. M. Meyer & Co osti vuonna 1875 Pitkärannan kaivos- ja tehdaslaitteet kauppias L. Joffriaudilta ja vuokrasi vuonna 1888 Lupikon kaivosalueen ruotsalaiselta Ludvig Nobelilta

Pankeista Suomessa • Manchesterissä, Englannissa 1. 2. 1818 syntynyt kauppaneuvos Edvard Magnus Meyer, Knonstadtissa, Pietarin edustan saarella 2. 7. 1823 syntynyt luutnantti Carl Oscar Winberg ja Riikassa 8. 2. 1844 syntynyt Henrik Theodor Schwartz olivat pankkiiriliikkeen E. M. Meyer & Co. osakkaita. • He eivät varsinaisesti tuoneet pankkitoimintaa Impilahdelle, mutta olivat sijoittajina mukana Impilahden alueella.

Pankeista Suomessa • Turkuun perustettiin 1823 Johan Julinin aloitteesta Turun säästöpankki. Apteekkarina aloittanut Johan Julinin (1787 – 1853) suurin ansio on Fiskarsin ruukin kehittäminen vuoden 1822 jälkeen. Ansioistaan teollisuusmiehenä Julinille myönnettiin 1835 vuorineuvoksen arvo ja hänet aateloitiin (von Julin) vuonna 1849. Julin perusti Fiskarsiin valimon 1827 ja hienotakomon 1832 ja edelleen 1837 mekaanisen konepajan, joka valmisti vuonna 1838 Suomen ensimmäisen laivahöyrykoneen. • Helsinkiin perustettiin säästöpankki 1825 siten, että se aloitti toimintansa 8. 4. 1826.

Pankeista Suomessa • Kun Suomen pääkaupunki päätettiin siirtää 1812 Turusta Helsinkiin, ryhdyttiin Helsinkiin rakentamaan kenraalikuvernöörille ja hallitusneuvostolle rakentamaan sopivia tiloja. Kesällä 1819 ilmoitettiin, että Suomen Pankki siirtyy Turusta Helsinkiin syyslokakuussa 1819. • Suomen Pankille perustettiin haarakonttorit Vaasaan (Nikolainkaupunkiin), Turkuun ja Kuopioon 1840 sekä Viipuriin ja Ouluun 1842 lähinnä rahareformaatiota varten. • Suomen sotien 1808 – 1809 jälkeen Suomessa oli yleisesti käytössä Ruotsin rahaa (Riikintaaleri) ja Venäjän ruplia. Vuonna 1840 rupla kiinnitettiin hopeaan, jolloin myös Suomen Pankin ruplamääräisiä seteleitä ryhdyttiin pyydettäessä lunastamaan hopealla. Samalla vedettiin liikenteestä taalerit, joita oli runsaasti käytössä, jopa veroja saatettiin maksaa taalereilla.

Pankeista Suomessa • Raharealisaation yhteydessä Suomen Pankille, jota vasta vuodesta 1840 kutsuttiin virallisesti Suomen Pankiksi aikaisemman Waihetus-, Laina- ja Depositionikontorin asemasta, hankittiin runsaasti hopeavarantoja seteleiden katteeksi. • Hopeaa hankittiin Tukholmasta, jossa Ruotsin keskuspankin hopeavarannot hupenivat merkittävästi. • Suomen Pankki alkoi jo muistuttaa keskuspankkia hopeavarantoineen ja setelinanto-oikeuksineen. • Suomen Pankki perusti Sortavalaan vaihtokonttorin 1866.

Pankeista Suomessa • Säästöpankkeja perustettiin Turun ja Helsingin jälkeen läänien pääkaupunkeihin sekä Porvooseen 1842, joka oli toisen hiippakunnan pääkaupunki. 1840 -luvulla perustettiin säästöpankit Ouluun, Viipuriin, Hämeenlinnaan, Vaasaan, Mikkeliin, Kuopioon ja Jyväskylään. • Ensimmäinen maaseudun säästöpankki perustettiin Tenholaan 1847. Viipurin säästöpankki perustettiin 1845 kuudentena säästöpankkina Suomessa.

Pankeista Karjalassa • Sortavalassa oli vuodesta 1866 Suomen Pankin vaihtokonttori, mitään muuta rahalaitosta ei siellä ollut ennen vuotta 1875. • Maanviljelijöiden, käsityöläisten ja kauppa-apulaisten olivat jättäneet pienet säästönsä kauppiaille säilytettäväksi ja he puolestaan tallettivat varansa joko Pietarin tai myöhemmin Viipurin pankkeihin, joko säästöpankkiin tai vuonna 1872 perustettuun Pohjoismaiseen Osakepankkiin. • Sortavalan säästöpankki perustettiin 1875 • pankki oli aluksi auki vain lauantaisin, jolloin kaksi johtokunnan jäsentä ja kirjanpitäjä olivat pankissa ”säästöpankin konttorissa toimittamassa rahainottoa ja antoa sekä niiden kirjausta säästöpankin kirjoihin”

Pankeista Karjalassa • Sortavalan säästöpankki toimipaikka oli pitkään kirjanpitäjän, tulliviskaali C. M. Wikstömin asunnon yhteydessä. • Varsinainen ensimmäinen pankkihuoneisto saatiin vasta 1. 6. 1913, jolloin pankille vuokrattiin PYP: n entinen huoneisto. Viipurilaisen Pohjoismaisen Osakepankin konttori Sortavalassa oli avattu 1894. Sortavalan säästöpankin kehitys oli alkuaikoina verrattain hidasta. Pohjoismainen yhdyspankki, PYP, muodostettiin 1919, jolloin helsinkiläinen Suomen Yhdys. Pankki ja viipurilainen Pohjoismainen Osakepankki yhdistyivät. • Sortavalan säästöpankki avasi Harlun Leppäkoskella sivukonttorin vuonna 1936.

Pankeista Karjalassa • Sekä Sortavalassa että Salmissa oli pitäjämakasiini, joissa oli rukiin, ohran, kauran ja herneen sekä tattarien jyvien lisäksi rahatalletuksia vuonna 1894. Sortavalan pitäjänmakasiinissa oli talletuksina 41593 markkaa ja Salmin pitäjänmakasiinissa oli rahaa talletuksina 2100 markkaa vuoden 1894 lopussa.

Kunnallishallinto perustamassa säästöpankkia • Impilahden kunnan säästöpankki perustettiin kuntakokouksessa 1911. • Ruotsissa hallintopitäjät olivat keskiajalta peräisin olleita hallinnollisia ja oikeudellisia piirejä. Ne muodostettiin 1300 - ja 1400 -luvun vaihteessa ja saattoivat erota alueiltaan kirkkopitäjistä. • Hallintopitäjät muodostettiin verojen kantamiseksi ja ne olivat samalla käräjäpiirejä. Niiden tärkein hallintoelin oli käräjät. Keskiajalta 1700 -luvulle saakka paikallishallinnolliset ja oikeudelliset asiat käsiteltiin samoissa kokouksissa

Kunnallishallinto perustamassa säästöpankkia • Impilahden kunnan säästöpankki perustettiin kuntakokouksessa 1911. • Ruotsissa hallintopitäjät olivat keskiajalta peräisin olleita hallinnollisia ja oikeudellisia piirejä. Ne muodostettiin 1300 - ja 1400 -luvun vaihteessa ja saattoivat erota alueiltaan kirkkopitäjistä. • Hallintopitäjät muodostettiin verojen kantamiseksi ja ne olivat samalla käräjäpiirejä. Niiden tärkein hallintoelin oli käräjät. Keskiajalta 1700 -luvulle saakka paikallishallinnolliset ja oikeudelliset asiat käsiteltiin samoissa kokouksissa

Kunnallishallinto perustamassa säästöpankkia • Hallintopitäjän tärkein virkamies oli nimismies. Useampi hallintopitäjä muodosti yhdessä kihlakunnan, joka oli kihlakunnantuomarin virkapiiri. • Käräjät olivat maaseudulla 1600 -luvun lopulle saakka itsehallinnon tärkein toimielin, jossa talonpojat toimivat lautamiehinä ja huolehtivat paljolti myös päätösten toimeenpanosta. Kruunun tehtävien laajetessa käräjien tehtäväala alkoi vähetä ja niistä tuli vähitellen pelkästään tuomioistuimia. Samalla seurakunta nousi yhä merkittävämpään asemaan paikallishallinnossa. • Pitäjien papit saivat mahdollisuuden pitäjänkokousten pitoon vuoden 1650 privilegioilla, mutta vasta vuonna 1723 kokousten asema virallistettiin ja papit velvoitettiin pitämään kaksi kokousta vuodessa.

Kunnallishallinto perustamassa säästöpankkia • Hallintopitäjän tärkein virkamies oli nimismies. Useampi hallintopitäjä muodosti yhdessä kihlakunnan, joka oli kihlakunnantuomarin virkapiiri. • Käräjät olivat maaseudulla 1600 -luvun lopulle saakka itsehallinnon tärkein toimielin, jossa talonpojat toimivat lautamiehinä ja huolehtivat paljolti myös päätösten toimeenpanosta. Kruunun tehtävien laajetessa käräjien tehtäväala alkoi vähetä ja niistä tuli vähitellen pelkästään tuomioistuimia. Samalla seurakunta nousi yhä merkittävämpään asemaan paikallishallinnossa. • Pitäjien papit saivat mahdollisuuden pitäjänkokousten pitoon vuoden 1650 privilegioilla, mutta vasta vuonna 1723 kokousten asema virallistettiin ja papit velvoitettiin pitämään kaksi kokousta vuodessa.

Kunnallishallinto perustamassa säästöpankkia • Tämän jälkeen käräjien rinnalla toimineista pitäjänkokouksista eli kirkonkokouksista tuli sekä kirkko- että hallintopitäjän tärkein ratkaisupaikka aina vuoden 1865 kunnallishallinnon uudistamiseen saakka. • Pitäjänkokousten johtajana toimi kirkkoherra ja kokouksiin sai ottaa osaa jokainen säätyläinen, jolla oli äänioikeus papin vaalissa eli ”manttaaliin pannun maan ja ruukkien omistajat”. Myöhemmin myös käsityöläiset, torpparit yms. saivat osallistua kokouksiin, jos heidän oikeutensa tai velvollisuutensa oli käsiteltävinä.

Kunnallishallinto perustamassa säästöpankkia • Vuoden 1868 alusta lähtien pitäjänkokousten sijaan alettiin Impilahdella pitää kuntakokouksia. Pitäjänkokous oli kuntakokousta ja kunnanvaltuustoa edeltävä paikallisen hallinnon korkein päätöksentekoelin, jonka koolle kutsujana ja puheenjohtajana toimi seurakunnan kirkkoherra • Sunnuntaisin jumalanpalveluksen jälkeen pidetyissä kokouksissa käsiteltiin hengellisten asian ohella myös maallisia asioita, joista vaivaishoito, kansanopetus ja terveydenhoito vähitellen muodostuivat tärkeimmiksi. Muita käsiteltäviä maallisia asioita olivat teiden rakentaminen ja ylläpito, kyyditys, paloapu, pitäjän yhteiset rakennushankkeet ja yleensä rasitusten jakaminen. Vaivaishoitoa, kansanopetusta ja pitäjämakasiineja varten asetettiin pitäjäkokouksessa erityisiä toimielimiäkin.

Kunnallishallinto perustamassa säästöpankkia • Vuoden 1868 alusta lähtien pitäjänkokousten sijaan alettiin Impilahdella pitää kuntakokouksia. Pitäjänkokous oli kuntakokousta ja kunnanvaltuustoa edeltävä paikallisen hallinnon korkein päätöksentekoelin, jonka koolle kutsujana ja puheenjohtajana toimi seurakunnan kirkkoherra • Sunnuntaisin jumalanpalveluksen jälkeen pidetyissä kokouksissa käsiteltiin hengellisten asian ohella myös maallisia asioita, joista vaivaishoito, kansanopetus ja terveydenhoito vähitellen muodostuivat tärkeimmiksi. Muita käsiteltäviä maallisia asioita olivat teiden rakentaminen ja ylläpito, kyyditys, paloapu, pitäjän yhteiset rakennushankkeet ja yleensä rasitusten jakaminen. Vaivaishoitoa, kansanopetusta ja pitäjämakasiineja varten asetettiin pitäjäkokouksessa erityisiä toimielimiäkin.

Kunnallishallinto perustamassa säästöpankkia • Impilahden alue kuului Uudenkaupungin rauhan 1721 jälkeen ns. Vanhaan Suomeen. Vuosina 1721 – 1744 Venäjän Ruotsilta saamia alueita kutsuttiin nimellä Viipurin provinssi, johon sisältyi myös Käkisalmen provinssi. Ennen Stolbovan rauhaa 1617 Ruotsille kuulunutta aluetta kutsuttiin Viipurin provinssiksi erotukseksi vuoden 1617 rauhan jälkeen Ruotsiin liitetystä Käkisalmen provinssista, joka puolestaan jakautui Käkisalmen eteläiseen ja pohjoiseen provinssiin. Turun rauhassa 1743 Venäjään liitetty alue muodosti Pietarin kuvernementin Kymenkartanon provinssin, kunnes se vuonna 1744 yhdessä Viipurin ja Käkisalmen provinssin kanssa yhdistettiin Viipurin kuvernementiksi.

Kunnallishallinto perustamassa säästöpankkia • Uudenkaupungin rauhassa 1721 vahvistettiin Venäjään liitettyjen alueiden rälssin, maistraattien, kiltojen ja ammattikuntien Ruotsin vallan aikana myönnetyt etuoikeudet. Evankelis-luterilainen uskonto sekä kirkko- ja koulujärjestys pidettiin vanhalla kannalla, mikä tarkoitti ruotsalaisen vuoden 1686 kirkkolain hyväksymistä. Pietari I (Suuri) uudisti Venäjän keskus-, alue- ja paikallishallintoa ruotsalaisen esikuvan mukaisesti 1710 -luvulta lähtien. • Venäjälle luotiin kollegiaalinen keskushallintojärjestelmä ja vuosina 1718– 1719 kuvernöörien virkaohjesääntö kopioitiin Ruotsin maaherrojen 1687 ohjesäännöstä.

Kunnallishallinto perustamassa säästöpankkia • Impilahden kuntakokouksessa 9. 9. 1905 keskusteltiin säästöpankin perustamisesta Impilahdelle, mutta kuntakokousta ei ollut laillisesti kutsuttu kokoon. Kahta viikkoa myöhemmin 23. 9. 1905 Impilahden-Kitelän kuntakokouksessa päätettiin säästöpankki perustaa. • Kokous asetti viisihenkisen toimikunnan valmistelemaan asiaa. Toimikuntaan valittiin apteekkari Teppo Huttunen, henkikirjoittaja Verner Fagerström, maanviljelijä Antti Vaittinen, opettaja V. Holm ja koneasioitsija P. Ettanen. 1906 kuntakokouksessa toimikunnan sääntöehdotus hyväksyttiin, mutta toimikunnan ehdotusta 2000 markan siirtämistä kunnan lainajyvästöstä säästöpankin kantarahastoksi ei hyväksytty.

Kunnallishallinto perustamassa säästöpankkia • Impilahden kuntakokous oli vuonna 1890 päättänyt ottaa 10000 markan lainan kunnallisen maanviljelysrahastoa varten. Laina saatiin valtiolta. • Impilahden maanviljelysrahastosta myönnettiin enintään 1000 markan lainoja maanviljelijöille. Säästöpankin perustaminen oli esillä kuntakokouksissa, mutta varoja ei myönnetty. Lopulta, kun vapaaehtoisina lahjoituksina kuntalaisilta oli saatu 1740 markkaa vuoteen 1911 mennessä, kuntakokous myönsi puuttuvat 260 markkaa viinaverorahastosta. • Perustetun säästöpankin kantarahaston suuruus oli 2000 markkaa.

Kunnallishallinto perustamassa säästöpankkia • Pankin isännistöön valittiin rovasti Rafael Ferninand Saraste (Sarlin, kirkkoherrana vuosina 1908 – 1920), tirehtööri A. Elfvengrén, talolliset Pekka Luukkonen, Wasili Ivanoff Leskinen, rahastonhoitaja Jegor Mäkinen, kauppias Antti Kohonen, opettaja Matti Sikiö, apteekkari Weikko Walldén, kauppias Paavo Vanninen, agronomi Th. Hildén, talollinen Olli Tuunainen, talollinen Feodor Semenoff Jolkin, talollinen Prohor Jokinen, opettaja I. Tammivuori, opettaja J. Härkönen, opettaja Y. Savinainen, seppä Iisakki Kinnunen, talollinen Feodor Pohtinen, talollinen Feodor Dimitrijeff Leskinen ja talollinen Kalle Lintupää.

Kunnallishallinto perustamassa säästöpankkia • Säästöpankkitarkastaja vaati, että pankkiin oli hankittava kassakaappi ennen toiminnan aloittamista, mutta vielä vuonna 1924 Impilahden kunnan säästöpankilla oli yhteinen kassakaappi paloapuyhdistyksen kanssa. • Pankin säännöt vahvistettiin 18. 1. 1912 ja hallitukseen valittiin 5. 2. 1912 isäntien keskuudesta R. Saraste, W. I. Leskinen, P. Jokinen, A. Korhonen, W. Walldén ja A. Elfvengrén ja varajäseniksi J. Härkönen ja P. Luukkonen. Esimieheksi valittiin rovasti Saraste ja varaesimieheksi A. Elfvengrén. Kirjuriksi valittiin Erika Elfvengrén ja rahastonhoitajaksi apteekkari W. Walldén. Säästöpankki aloitti toimintansa 4. 5. 1912 seurakunnan ja kunnan yhteisesti omistamassa talossa, jossa sitä pidettiin avoinna joka lauantai klo 12 – 14. Hallitus ilmoitti toimivansa ilman palkkiota

Kunnallishallinto perustamassa säästöpankkia • Säästöpankkitarkastaja V. E. Angervo ei ollut tyytyväinen vuonna 1915 suoritetussa tarkastuksessa pankin toimintaan. Säästöpankin kirjuri ei ollut hoitanut tehtäviään huolellisesti, tarkastuksen mukaan kamreeri oli täysin perehtymätön tehtäviinsä ja hänen piti kirjata esimiehen sanelun mukaan. Koko säästöpankin hoito oli siis esimiehen, rovasti Sarasten niskoilla. • Hallituksen kokouksia pidettiin harvoin, silti pankki sai hoidettavakseen sekä luterilaisen seurakunnan ja kunnan sekä paloapuyhdistyksen rahavarat jätettiin säästöpankin hoitoon

Kunnallishallinto perustamassa säästöpankkia • Uudeksi esimieheksi valittiin 1920 agronomi E. Th. Hildén, joka yhdessä opettaja M. Sikiön kanssa onnistui saamaan pankin kirjanpidon järjestykseen. Tilinpäätös vuodelta 1921 oli tyydyttävä, ”joskaan ei aivan tarkka. ” Säästöpankkia ryhdyttiin pitämään auki keskiviikkoisin ja lauantaisin. • Vuosina 1922 – 1924 pankin esimiehenä olivat ensin maanviljelijä Vilho Palokas ja sitten edustaja Aleks. Mustonen, jotka eivät onnistuneet kääntämään pankin toimintaa parempaan suuntaan. Vuoden 1921 tilinpäätöstä ei ollut toimitettu tilintarkastukseen vuoden 1923 puoliväliin mennessä eikä päätösvaltaista isäntäin kokousta ollut pidetty. Vuoden 1924 tarkastuksessa todettiin paljon virheitä ja vanhentuneita velkakirjoja. Edellisenä vuonna pankille oli tullut suuri tappio, lähes puolet omista varoista oli menetetty.

Kunnallishallinto perustamassa säästöpankkia • Syksyllä 1924 valittiin uusi hallitus, jonka esimieheksi tuli rovasti I. V. Talvitie ja jäseniksi kauppias Antti Korhonen, talollinen P. Mäkinen, konstaapeli Ville Telegäinen, talollinen Mikael Smirnoff ja opettaja A. Orpana, joka toimi myös kamreerina. • Vuoden 1923 varoissa todettiin iso 18000 markan vajaus, edellinen esimies oli jättänyt saatuja vekseleitä tilittämättä ja olipa hän poistunut paikkakunnalta mukanaan koko pankin kassa. Tapaus järkytti yleisön luottamusta ja uusi hallitus sekä kamreeri ilmoittivat työskentelevänsä ilman palkkiota

Kunnallishallinto perustamassa säästöpankkia • Hoitokustannusten säästämiseksi aukioloa vähennettiin yhteen kertaan viikossa vuosina 1925 – 1929. Vuodesta 1930 palattiin kahteen aukiolokertaan viikossa. Luottamus palasi vähitellen, mutta 1930 -luvun pula-aika oli edessä. • Pulavuosien jälkeen Impilahden säästöpankin (nimi oli muutettu sääntöjen muutoksen yhteydessä 1933) toiminta alkoi vilkastua. Vuonna 1934 aloitettiin postilähetysvekseleiden myynti.

Kunnallishallinto perustamassa säästöpankkia • Vuodesta 1937 lähtien pankki oli avoinna kuutena päivänä viikossa. Pulavuosien jälkeen talletukset lisääntyivät aikaisempiin vuosiin verrattuna runsaasti, jopa niin, että oli sijoitusvaikeuksia. Kannattavuus oli heikko. • Ennen talvisotaa Impilahden säästöpankki ilmoitti olevansa valmis siirtymään tarvittaessa Mikkeliin. 27. 12. 1939 säästöpankki ilmoitti pankin toiminnan lopettamisesta toistaiseksi kun Impilahti oli joutunut sotatoimialueeksi. • Pankin arkisto oli lähetetty Sortavalan säästöpankin holviin.

Kunnallishallinto perustamassa säästöpankkia • Säästöpankkien tarkastus antoi luvan pankin toiminnan jatkamiseksi Liperin pitäjän Taipaleen kylässä lähellä Viinijärven asemaa 27. 2. 1940. • Iso kassakaappi oli jäänyt Impilahdelle. • Huhtikuussa 1940 pankki siirtyi Viinijärveltä Kuusjärvelle (Outokumpuun). Kesällä 1940 Impilahden säästöpankki joutui muiden luovutetun alueen säästöpankkien tavoin säästöpankkien selvitystoimiston hoitoon. • Jatkosodan aikaan Impilahden säästöpankki palasi Impilahdelle, mutta ei enää itsenäisenä pankkina vaan valtionvarainministeriön 9. 8. 1942 tekemän päätöksen mukaan Sortavalan säästöpankin sivukonttorina.

Kunnallishallinto perustamassa säästöpankkia • Konttori avattiin Impilahdella 3. 12. 1942, konttori oli avoinna päivittäin ja sitä hoitivat J. Tolonen ja Impi Talvitie. • Kesällä 1944 Impilahden konttori siirtyi Lapuan kirkolle. • Muiden Sortavalan säästöpankin sivukonttoreiden tavoin sen toiminta lopetettiin 1. 1944 ja pankin varat siirrettiin pääkonttorin hoidettaviksi.

Osuuspankki Impilahdella • 1900 -luvun alkuvuosina maatalouden luottoja myönsivät lähinnä vuonna 1860 perustettu Suomen hypoteekkiyhdistys, liikepankit (Suomen Yhdyspankki perustettiin 1862 Helsingissä, Pohjoismainen Osakepankki Kauppaa ja Teollisuutta varten perustettiin 1872 Viipurissa ja Kansallis-osake-pankki vuonna 1889 Helsingissä), maaseudun säästöpankit sekä valtio erilaisten rahastojen kautta. Hypoteekkiyhdistys oli keskittynyt maatalouden luototukseen. • Liikepankit rahoittivat lähinnä suurtilallisia. Maaseudun säästöpankkien varat olivat vähäiset eikä valtion antama luototus maataloudelle ollut kovin suurta

Osuuspankki Impilahdella • Lainansaajien kannalta luottoehtojen ankaruus oli ongelmana. Luotonantajien oli pidettävä tiukasti kiinni lainanannon turvallisuudesta omien sääntöjensä ja osin myös lainsäädännön takia, mikä käytännössä tarkoitti reaalivakuutta ja sen kiinnitystä tai luotettavan henkilön takausta. Tähän ei maaseudun pikkutilallisella ollut mahdollisuutta. Pikkutilallisilla, torppareilla ja maataloustyöväestöllä ei ollut mahdollisuutta saada lainoja sen aikaisista rahoituslaitoksista. • Käytännössä ainoa vaihtoehto oli pyytää lainaa yksityisiltä rahanlainaajilta, kuten maakauppiailta.

Osuuspankki Impilahdella • Lainansaajien kannalta luottoehtojen ankaruus oli ongelmana. Luotonantajien oli pidettävä tiukasti kiinni lainanannon turvallisuudesta omien sääntöjensä ja osin myös lainsäädännön takia, mikä käytännössä tarkoitti reaalivakuutta ja sen kiinnitystä tai luotettavan henkilön takausta. Tähän ei maaseudun pikkutilallisella ollut mahdollisuutta. Pikkutilallisilla, torppareilla ja maataloustyöväestöllä ei ollut mahdollisuutta saada lainoja sen aikaisista rahoituslaitoksista. • Käytännössä ainoa vaihtoehto oli pyytää lainaa yksityisiltä rahanlainaajilta, kuten maakauppiailta.

Osuuspankki Impilahdella • Osuustoimintalaki astui voimaan vuonna 1901, 1800 -luvun lopulla perustetut osuuskaupat olivat joko osakeyhtiöitä tai yhdistyksiä, sillä Suomesta puuttui osuustoimintalaki. • Yhteiskunnan etujen mukaista oli maaseudun sosiaalisten olojen lievittäminen mm. maareformin kautta. Yksi uudistusten puolestapuhujia oli Hannes Gebhard, joka oli vallinneen tavan mukaisesti jatkanut opintojaan Saksassa. Palattuaan takaisin Suomeen Gebhard esitti, että osuustoiminnan avulla voitaisiin parhaiten toteuttaa tarpeellisia sosiaalisia muutoksia. Käytännössä tämä merkitsi uusien luottolaitoksien perustamista, jotka pystyisivät kohtuullisin ehdoin tyydyttämään maaseudun vähävaraisten luotontarpeen.

Osuuspankki Impilahdella • Osuuskassatoiminnan aluksi ensin perustettiin vuonna 1902 keskuslaitoksena toimiva Osuuskassojen keskuslainarahasto ja sen johdolla ryhdyttiin perustamaan paikallisia osuuskassoja ympäri maata. Aluksi kassojen toimialueet rajattiin pieniksi ja jäsenmäärä pysyi siten alhaisena eli noin 20 – 50 jäsenessä. • Periaate noudatti alkuperäistä saksalaista raiffeisenmallia. Osuuskassojen johdossa oli jäsenten joukosta valittu hallitus ja vain suurimmissa kassoissa oli palkattua työvoimaa • Ensimmäinen palkattu virkailija oli kirjanpitäjä, josta sittemmin kehittyi kassan johtaja. Vapaaehtoistyöhön pohjautuva kassan organisaatio oli varsin haavoittuva, koska onnistuminen oli lähes täysin sidoksissa kassan hallitukseen valittuihin henkilöihin ja heidän kyvykkyyteen.

Osuuspankki Impilahdella • Usein maaseudulla oli vain muutamia koulutettuja henkilöitä, kuten kansakoulunopettaja, pappi tai nimismies. • Gebhard painotti opettajien mukaan saamista lähes välttämättömänä. Osuuskassojen keskuslainarahaston tarkastajat kouluttivat laajamittaisesti usein kylän aktiivisimpia talollisia pankkitoiminnan perusteista. Ensimmäiset osuuskassat perustettiin vuonna 1903. • Osuuskassojen kehityksen kannalta tärkeää oli, etteivät ne saaneet ottaa vastaan talletuksia muilta kuin jäseniltä.

Osuuspankki Impilahdella • Monilla pienillä osuuskassoilla ei ollut mahdollisuutta lähettää edustajaa Helsinkiin keskuslainarahaston kokoukseen, joten jo vuonna 1908 Jaakkiman nuorisoseurataloon kokoontuneet 31 kassan edustajaa päättivät perustaa Itä-Karjalan Osuuskassojen Liiton. Perustetun liiton toiminta kuihtui heti. • Toinen yhteistyöhanke tapahtui Impilahdella vuonna 1922, jolloin kunnassa toimivat kahdeksan osuuskassaa perustivat Impilahden Osuuskassaliiton. Hankkeen puuhamiehenä oli Impilahden kansanopiston johtaja Kaarlo Kuusamo

Osuuspankki Impilahdella • Monilla pienillä osuuskassoilla ei ollut mahdollisuutta lähettää edustajaa Helsinkiin keskuslainarahaston kokoukseen, joten jo vuonna 1908 Jaakkiman nuorisoseurataloon kokoontuneet 31 kassan edustajaa päättivät perustaa Itä-Karjalan Osuuskassojen Liiton. Perustetun liiton toiminta kuihtui heti. • Toinen yhteistyöhanke tapahtui Impilahdella vuonna 1922, jolloin kunnassa toimivat kahdeksan osuuskassaa perustivat Impilahden Osuuskassaliiton. Hankkeen puuhamiehenä oli Impilahden kansanopiston johtaja Kaarlo Kuusamo

Osuuspankki Impilahdella • Impilahden kirkonkylään kokoontui joukko lähikylien miehiä 21. 3. 1907 Impilahden Osuuskaupan perustavaan kokoukseen. Toiminta alkoi seuraavana vuonna, mutta sen pääoma oli vähäinen ja se jakoi jäsenilleen löysäkätisesti luottoa. Kauppa asetettiin konkurssiin vuonna 1910. • Myös Koirinojassa perustettiin osuuskauppa vuonna 1907. Toukokuussa 1908 Lopotissa avattiin myymälä ja lähikylissä avattiin yhteensä kuusi jakelupaikkaa. Myös tämä osuuskauppa jouduttiin lopettamaan 1910 liiallisen velaksi myynnin takia eikä kauppa onnistunut perimään saataviaan.

Osuuspankki Impilahdella • Uudelleen Impilahden Osuuskauppa perustettiin 1920, jolloin se avasi omassa talossaan kirkonkylän keskustassa myymälän. Myös Kerisyjässä avattiin sivumyymälä vuonna 1920, Kitelässä 1921, Pitkärannassa, Peräkylässä ja Pusunsaaressa 1925. • Vuonna 1930 Impilahden osuuskaupalla oli myymälöitä vain kirkonkylässä, Kerisyrjässä, Kitelässä ja Leppäsillassa. • Osuuskassatkin perustettiin kylittäin. Ensimmäisenä aloitti Kerisyrjän osuuskassa, jonka perustava kokous pidettiin 17. 6. 1904 ja se merkittiin kaupparekisteriin 16. 9. 1904. Perustajia oli kuusi, joista Kaarlo Koskinen ja Johannes Saksa on mainittu Wiipurin Sanomien (16. 7. 1904) artikkelissa.

Osuuspankki Impilahdella • Kerisyrjän osuuskassa oli saanut 4000 markkaa lainaksi Osuuskassojen keskuslainarahastosta. Vuonna 1939 Kerisyrjän osuuskassaan liitettiin Hiihniin (Räkälin-Kokkoselän) osuuskassa. Osuuskassoja oli helpompi perustaa kuin säästöpankkeja, jotka vaativat perustamisvaiheessa kantarahaston. Esimerkiksi Impilahden kunnan säästöpankin kantarahasto oli 2000 markkaa. Osuuskassaan ei ollut välttämätöntä tallettaa kantarahastoa.

Osuuspankki Impilahdella • Hippolan osuuskassa aloitti toimintansa 1905, sen toimialueeseen kuului myös Kitelä. Kassaa hoiti kansakoululla Jaakko Härkönen, kunnes vuonna 1929 kassalle ostettiin talo Arvi Heleniukselta. • Vuonna 1935 Hippolan osuuskassaan yhdistettiin Uomaan osuuskassa, 1939 Hunttilan osuuskassa ja 1943 Ruokojärven osuuskassa. Vuonna 1936 Hippolan osuuskassan nimi muutettiin Kitelän seudun osuuskassaksi.

Osuuspankki Impilahdella • Hippolan osuuskassa aloitti toimintansa 1905, sen toimialueeseen kuului myös Kitelä. Kassaa hoiti kansakoululla Jaakko Härkönen, kunnes vuonna 1929 kassalle ostettiin talo Arvi Heleniukselta. • Vuonna 1935 Hippolan osuuskassaan yhdistettiin Uomaan osuuskassa, 1939 Hunttilan osuuskassa ja 1943 Ruokojärven osuuskassa. Vuonna 1936 Hippolan osuuskassan nimi muutettiin Kitelän seudun osuuskassaksi. • Hippolan osuuskassaan liitetty Hunttilan osuuskassa perustettiin vuoden 1906 lopulla. Jäseninä oli Hunttilan lisäksi myös Koirinojan, Koivuselän, Nietjärven ja Pitkärannan asukkaita. Räkälin-Kokkoselän osuuskassa perustettiin vuonna 1913.

Osuuspankki Impilahdella • Alkuperäisen gebhardilaisen osuuskassa-aatteen mukaisesti kassojen toimintaa hoitivat luottamusmiehet, joiden saamat korvaukset kassan hyväksi olivat hyvin pienet. • Ainoana vakituisena työntekijänä kassoissa oli kirjanpitäjä, joka työskenteli kassan hyväksi oman päätyönsä ohella. Vain tällä tavalla eli olemattoman alhaisin palkkakuluin oli mahdollista toimia yhden kyläkunnan kattavissa tupakassoissa. • Tilanne muuttui, kun kassat ryhtyivät ottamaa vastaan talletuksia yleisöltä. • Silloin tarvittiin päivittäinen aukiolo ja kunnollinen toimitila liikenteellisesti keskeisellä paikalla.

Osuuspankki Impilahdella • Merkittävin impilahtelainen osuuskassa, Impirannan osuuskassa perustettiin Kaarlo Kuusamon aloitteesta maaliskuussa 1921. Sen toimialueeseen kuuluivat kirkonkylän ohella Metsäkylä, Hättilä ja Huunukka. Kassa sai viljelijäväestön ohella jäsenikseen käsityöläisiä ja yhteisöjä, kuten osuuskaupan, osuusmeijerin, siemenjyvästön, suojeluskunnan, Impirannan Sähkö Oy: n, maamiesseuran, tarkastusyhdistyksen ja sonniosuuskunnan. • Kassan toiminta kasvoi nopeasti Tatu Virolaisen ollessa johtajana. Impirannan osuuskassa päätti hankkia oman talon vuonna 1924. Pari vuotta myöhemmin Osuuskassojen keskuslainarahaston vahva mies Hannes Gebhard tuli katsomaan osuuskassaa, joka ensimmäisenä Suomessa oli hankkinut oman toimitalon.

Osuuspankki Impilahdella • Impirannan osuuskassan toimitalo säilyi melko hyvin talvisodan ja jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana ja toiminta vilkastui Impilahdelle paluun jälkeen. Vuonna 1943 kassaan liittyivät Leppäsillan ja Mäkisalon osuuskassat. • Leppäsillan osuuskassa oli tyypillinen kyläkassa. Se perustettiin 1917 Juho Lehtomäen talossa, jäseniä oli enimmillään 140 Leppäsillan, Sumerian ja Syskyän kylistä. Kassaa hoidettiin ensin Juho Lehtomäen talossa vuoteen 1925 asti, jonka jälkeen sitä hoiti Vilho Vuotila kotoaan käsin. • Vilho Vuotila siirtyi Impirannan osuuskassan johtajaksi 1943, kun Leppäsillan ja Mäkisalon osuuskassat yhdistettiin Impirannan osuuskassaan.

Kansallis-Osake-Pankki Impilahdella • Viipurilaiset liikemiehet perustivat 1915 Savo-Karjalan Osake. Pankin. Se avasi ovensa 8. 11. 1916. Tavoitteena pankilla oli toisaalta palvella Savo-Karjalan pienyrittäjiä ja toisaalta hoitaa pienimuotoista Venäjän kauppaan liittyviä pankkisuhteita. • Suomen ja Neuvosto-Venäjän rauhansopimuksessa 1920 oli sovittu suomalaisille oikeus käyttää Laatokkaa ja Nevaa Pietarin kaupassa. • Savo-Karjalan Osake-Pankilla oli parhaimmillaan 46 konttoria tai asioimistoa, mm. Lahdenpohjassa asioimisto, Sortavalassa konttori ja Suojärvellä asioimisto. Impilahdelle Savo-Karjalan Osake-Pankki ei koskaan tullut.

Kansallis-Osake-Pankki Impilahdella • Kansallis-osake-pankin asioimisto avattiin Pitkärannassa 1927 • Sitä ennen KOP: lla oli ollut Itä-Karjalan suunnalla vain Sortavalassa ja Salmissa • Sortavalan KOP perustettiin 1901, aluksi se toimi puutalossa mutta vuonna 1905 pankki siirtyi kivitaloon, ns. Leanderin taloon • KOP asioimiston Salmiin vuonna 1916 • Salmissa oli osuuskassa vuodesta 1922 (Tulemassa). Suojärvellä oli KOP vuodesta 1923 • Salmissa Kansallis-osake-pankki oli uudelleen avoinna vuosina 1942 – 1944.

Kansallis-Osake-Pankki Impilahdella • Pitkäranta Oy oli KOP: n ylivoimaisesti suurin asiakas, jonka saama luotto KOP: sta muodosti noin puolet talvisodassa menetettyjen alueiden asiakkaiden luotoista ja noin kuusi prosenttia koko pankin vastuukannasta. • Pitkäranta Oy: n luotot KOP: sta olivat noin pari sataa miljoonaa (204. 8) markkaa • Pitkäranta Oy: n lisäksi KOP: lla oli suuria vastuita Viipurin Saha Oy: llä, jääskeläisellä Kuitu Oy: llä, Puuliike Supinen Oy: llä ja Viipurin Valssimylly Oy: llä. Teollisuuden sotavahinkoyhdistys korvasi osan vahingoista

Kansallis-Osake-Pankki Impilahdella • Jatkosodan aikana KOP perusti konttorit sekä Äänislinnaan (Petroskoihin) että Aunukseen 1942 edistääkseen Itä-Karjalan talouselämän kehittymistä ja tarjotakseen laajan kokemuksensa ja hyvät koti- ja ulkomaiset suhteet paikallisten asiakkaiden käyttöön. • Sortavalan ja Pitkärannan sekä Salmin KOP: n konttorit sulautettiin Savonlinnan konttoriin

Helsingin Sanomat 28. 5. 1944

Suomen Pankki Impilahdella • Suomen pankki avasi jatkosodan aikana rintamakonttoreita, joista ensimmäinen avattiin Pitkärantaan 5. 8. 1941. • Muut Suomen pankin rintamakonttorit olivat Aunuksessa, Karhumäellä, Äänislinnassa ja Kiviniemellä (Kannaksella) sekä pohjoisempana Lieksassa, Kemijärvellä ja Kuusamossa. • Suomen Pankin Pitkärannan konttori lopetti vuoden 1942 alussa, jolloin pankin kannalta toiminnon saatettiin siirtää Suomen Pankin Sortavalan konttoriin.

Pankit Impilahdella • Impilahden ensimmäiset talletuspankit olivat säästöpankkeja, kun Impilahden kuntakokous ryhtyi perustamisaikeisiin vuonna 1905 kolmekymmentä vuotta Sortavalan säästöpankin perustamisen jälkeen. • Alku Impilahden säästöpankissa oli kovin haparoivaa. Tavoitteena säästöpankeissa oli turvata tallettajille eläketurvaa. Luterilaisen kirkon tai rovastien rooli keskeistä säästöpankkien alkuvuosina. • Samoihin aikoihin perustettujen osuuskassojen toiminta oli tarjota vain jäsenilleen mahdollisuutta saada lainaa maanviljelystä ajatellen.

Pankit Impilahdella • Liikepankit tulivat Impilahdelle Diesen Woodin (Pitkäranta Oy: n) laajennusinvestointien myötä parikymmentä vuotta myöhemmin. • Ennen varsinaisia pankkeja impilahtelaisille oli mahdollisuus saada kulutusluottoa kaupoista. • Myös venäläisten pankkiiriliikkeiden nykyaikaista investointipankkitoimintaa muistuttava toiminta on syytä pitää mielessä.