Michel Foucault 1926 1984 Lhestymistapa poliittiseen filosofiaan vallan

Michel Foucault (1926 -1984)

Lähestymistapa poliittiseen filosofiaan: vallan tutkimus • Ei pyri muotoilemaan yleistä teoriaa vallasta vaan kehittämään oikeanlaisen tavan analysoida valtasuhteita: ontologisen näkemyksen sijaan metodologinen näkemys • Ei vallan käsitteen filosofista erittelyä • Ei vallan empiiristä tutkimusta • Vallan historiallisten ilmenemismuotojen filosofista analyysia • Ei vallan diskurssien filosofista analyysia • Ei vallan sosiaalihistoriallista analyysia • Diskurssien, instituutioiden ja sosiaalihistoriallisten ilmiöiden yhteen kietoutumisen analyysia (dispositiivi) • Ei puhu vallan vääristymistä vaan vallan vaikutuksista käytäntöihin, erilaiset totuuskäytännöt mukaan lukien

• Valta ei ole jotakin jota omistetaan valta on suhde • Mikään valtasuhde ole pysyvä ilman, että sitä uusinnetaan jatkuvasti instituutioiden ja käytäntöjen tasolla • Valta ei ole vain hallitsevan luokan ja hallitun luokan välinen suhde: valtasuhteita on kaikkialla yhteiskunnassa sen kaikilla tasoilla • Valta ei ole vain alistavaa vaan myös tuottavaa • Valta tuottaa subjekteja: ei olemassa valtasuhteista riippumattomia subjekteja – subjektien ominaisuudet ja toimintakyky ovat tulosta subjektivoivasta vallankäytöstä • Ei ole valtaa ilman vapautta: vallan kohteella on oltava mahdollisuus toimia toisin kuin vallanharjoittaja toivoo – muussa tapauksessa kyse on väkivallasta, ei vallasta • Valta ja tieto ovat kiinteästi kytkeytyneet toisiinsa • Vallan teoretisoinnin tai legitimoinnin sijaan on tutkittava vallan historiallisia käytäntöjä

Valtasuhteet ovat sekä intentionaalisia että ei-subjektiivisia: kun valtasuhteet vakiintuvat käytännöissä hallinnaksi, ne tulevat suhteellisen riippumattomaksi niiden puitteissa toimivien yksilöiden päämääristä eli siitä, keitä valtasuhteen osapuolet ovat ja mihin he yksilöinä pyrkivät Esimerkiksi vankilan vartijat eivät kuritoimillaan pyri toteuttamaan henkilökohtaisia tavoitteitaan vankilan käytäntöjen sisäisiä päämääriä – siksi ei olennaista kysyä, kuka harjoittaa valtaa vaan miten valta määrätyssä tilanteessa toimii

Valta tuottaa subjekteja ja identiteettejä Määrättyjen tiedon objektivoinitien ja vallan proseduurien kautta ihminen subjektivoidaan yksilöllisen identiteetin omaaviksi olennoiksi ja ohjataan tietynlaisiin itsereflektiivisiin suhteisiin erilaisissa tiedon ja totuuden diskursseissa ja institutionaalisissa käytännöissä ”Sielua (psyyke, subjektiivisuus, persoonallisuus, tietoisuus jne. ) muodostuu jatkuvasti ruumiin ympärille, pinnalle ja sisälle, ja sen synnyttää valta, joka kohdistuu rangaistaviin yksilöihin – yleisemmin niihin, joita valvotaan, kasvatetaan ja ojennetaan, siis mielipuoliin, lapsiin, koululaisiin, siirtomaiden asukkaisiin ja niihin, jotka kytketään jonkin tuotantovälineen yhteyteen ja joita valvotaan koko elämän ajan. ” ”Vallan ja tiedon välisiä suhteita ei voida eritellä lähtemällä tietävästä subjektista, joka olisi joko vapaa tai riippuvainen valtarakenteista; on otettava päinvastoin huomioon, että tietävä subjekti, tunnettavat kohteet sekä tiedon soveltamistavat ovat kaikki seurausta näistä vallan ja tiedon suhteiden perusedellytyksistä ja niiden historiallisista muutoksista. ”

Tiedon ja vallan kaksoissidos Valtasuhteet tuottavat määrätynlaista tietoa ja vastaavasti tiedonmuodot mahdollistavat tietynlaiset valtasuhteet: ”On myönnettävä, että valta myös tuottaa tietoa (eikä vain hyödynnä sitä suosimalla sovellettavaa tietoa tai käyttämällä sitä, koska se on hyödyllistä); että valta ja tieto suoraan edellyttävät toinen toistaan; että ei olemassa valtasuhdetta, jolle ei muodostuisi sitä vastaavaa tietokenttää, eikä tietoa, joka ei edellyttäisi ja samalla muodostaisi valtasuhteita. ” Valtasuhteet eivät suoraan määritä, millaista tieto on vaan kyse on siitä, että ei ole tietoa, jolla ei olisi yhteyttä valtasuhteisiin: ”Esimerkiksi matematiikka on kytkeytynyt valtarakenteisiin täysin toisella tavoin kuin psykiatria. Tämä pätee tapaan, jolla sitä opetetaan, ja tapaan, jolla matemaattinen konsensus muotoutuu suljetussa piirissä, jossa on omat arvonsa, jotka määrittävät, mikä on hyvää (totta) ja huonoa (virheellistä) matematiikkaa ja niin edelleen. ”

Valta ja totuus ”Totuus ei ole vallan ulkopuolella tai ilman valtaa: totuus ei ole palkinto vapaille hengille, pitkitetyn yksinäisyyden lapsi eikä niiden etuoikeus, jotka ovat onnistuneet vapauttamaan itsensä. Totuus on tämän maailman asia: se tuotetaan ainoastaan moninaisten rajoitteiden avulla. Jokaisella yhteiskunnalla on sille ominainen totuuden regiimi, totuuden ’yleinen politiikka’: toisin sanoen, diskurssit, jotka se hyväksyy ja panee toimimaan tosina; mekanismit ja tahot, jotka mahdollistavat erottaa todet väittämät vääristä, välineet joiden avulla ne sanktioidaan; tekniikat ja proseduurit jotka kelpaavat totuuden saavuttamisessa; niiden status, jotka ovat päättävät, mikä pätee totena. ”

Esimerkkinä rikollisuus Miten lainrikkojasta tehdään rikollinen? 1) Lainrikkoja: se, joka teollaan rikkoo lakia ja jota rangaistaan tästä teosta. Lainrikkoja ei ole vielä välttämättä ”rikollinen” (muodostuu 1800 -luvun kriminologisissa diskursseissa). 2) Rikollinen: lainrikkoja, joka on objektivoitu rikolliseksi. Rikollinen on rikollisia taipumuksia omaava poikkeava yksilö, joka tulee erilaisten menetelmien avulla tehdä tietoiseksi omasta rikollisesta luonteestaan, yrittää parantaa ja tehdä normaaliksi kansalaiseksi. Rikollisen hahmossa yhdistyy erilaisia diskursseja ja instituutioita – kriminologinen diskurssi, psykiatrinen diskurssi, arkkitehtoniset suunnitelmat, kustannuslaskelmat, sosiologiset analyysit ja suunnaton määrä erilaisia toimenpiteitä, joita suoritetaan näiden tietomuotojen pohjalta

Länsimaisen vallan historia 1) Suvereeni valta 2) Kurivalta ja biovalta 2 a) Totalitaristinen biovalta 2 b) Liberaali biovalta

Suvereeni valta (keskiaika, uuden ajan alku) • Suvereeni valta on valtaa tappaa tai antaa elää • Suvereenilla vallalla on lain muoto: mitä se ei kiellä, se sallii • Tämä vallan muotoutuu keskiajalta lähtien juridisissa ja valtio-opillisissa diskursseissa ja käytännöissä • Olennaista on tuntea laki (oikeustieteen ensisijaisuus) • Kuolemanrangaistus on suvereenin vallan olemassaolon koetinkivi

Kuri- ja biovalta (moderni aika 1600 -luvulta lähtien) • Kurivalta on valtaa, jonka tarkoituksena on muokata kuuliaisia yksilöitä määrättyjen kasvatus- ja kurinpitokeinojen avulla • Kurivalta on valtaa yli yksilön elämän • Biovalta on kokonaisiin väestöihin ja niiden elämään kohdistuvaa valvonta- ja kurinpitovaltaa • Olennaista on tuntea ihminen biologisena, psykologisena ja sosiaalisena elävänä olentona sekä näiden elävien olentojen välisten suhteiden dynamiikka (ihmistieteiden ensisijaisuus) • Biovallan koetinkivenä on yhtäältä yksilön ja väestön hyödyllisyys suhteessa yhteiskunnan turvallisuuteen ja varallisuuteen sekä toisaalta ihmisten onnellisuus

”Länsimainen ihminen oppi vähitellen, mitä on olla elävä laji elävässä maailmassa: mitä on omata ruumis, olemassaolon ehdot, todennäköinen elinikä, yksilöllinen ja kollektiivinen terveys, voimia, joita voi muokata, ja tila, jossa ne voi jakaa ihanteellisella tavalla. Ensimmäistä kertaa historiassa biologinen oleminen heijastuu poliittisessa olemisessa. Elämisen tosiasia ei enää ole saavuttamaton perusta, joka tulee näkyviin vain silloin tällöin kuoleman ja sen väistämättömyyden sattumankaupassa, vaan se siirtyy osittain tiedon valvonnan ja vallan väliintulon piiriin”

Vertailua • Suvereenissa vallassa huomion keskipisteenä on hallitsija ja hallitsijan antama laki • Biovallassa huomion keskipisteessä on alamainen ja alamaisten elämälle immanentti normi (normaali/patologinen) • Suvereeni valta on ”välinpitämätöntä” valtaa, joka toimii lähinnä verotuksen ja rangaistusten avulla (”negatiivinen” valta) • Biovalta on välittävää valtaa ja huolehtii jokaisesta yksilöstä erikseen ja se toimii monenlaisten ”avustavien” tekniikoiden avulla (”positiivinen” valta)

Panoptikon ”Rakennelma pystyy puhdistamaan moraalin, vaalimaan terveyttä, elvyttämään teollisuuden, levittämään oppia, keventämään valtion kuluja, perustamaan talouselämän kuin kalliolle sekä avaamaan köyhiä koskevan Gordonin solmun sitä katkaisematta ja tämä kaikki tapahtuu pelkän arkkitehtonisen idean avulla. ” Jeremy Bentham, Panoptikon ”Mahdollisimman monen mahdollisimman suuri onni”

Biovalta normalisoivana valtana Lain sijaan normi ja normaali – ideaalinen (esimerkiksi terveys) tai tilastollinen (esimerkiksi keskimääräinen paino) Kurivallassa normalisointi kohdistuu yksilöihin Normista poikkeamia pyritään ehkäisemään muuttamalla yksilöä ja hänen käytöstään Väestöjen biopolitiikassa normalisointi perustuu koko väestön sääntelymenetelmille Normista poikkeamista pyritään ehkäisemään syntyvyyden sääntelyn, rikollisuudenehkäisyn, sosiaalipoliittisten toimenpiteiden ja niin edelleen avulla

Totalitaristinen biovalta Kansallissosialismi Suvereenin ja biovallan kombinaatio Suvereeni toimii kuoleman uhan ja tappamisen avulla Biovallan pyrkimyksenä on lisätä ja parantaa elämää Rasismissa yhtyy tappamisen oikeus ja elämän hallinta Rasismi perustuu ajatukselle, että elämää voidaan parantaa vain sitä tuhoamalla: on eliminoitava ”elinkelvottomat” rodut ja ”rotua huonontavat” elementit

Liberaali biovalta Vapauden ja turvallisuuden ongelma Miten luoda sellainen ympäristö, joka ei rajoita markkinoiden toimivuutta mutta ei myöskään synnytä liian suuria turvallisuusongelmia Rationaalisuuden määrittely uudelleen intressirationaalisuutena (oman hyödyn maksimointi)

Amerikkalainen uusliberalismi Taloudellinen analyysista tulee tapa käsitteellistää kaikkea inhimillistä toimintaa Syntyi kritiikkinä valtiointerventionismille, sosiaalivaltiokehitykselle ja keynesiläisyydelle Jokainen ihminen on oman elämänsä yrittäjä ja hänen elämänsä on hänen pääomansa, jonka tuottoa hän elämäsään pyrkii maksimoimaan Subjektiivinen näkökulma: sen sijaan, että tarkastellaan taloutta talouden prosessien kautta tai toimintaa hallinnon näkökulmasta, tarkastellaan yksilöä ja hänen intressejään yrittäjänä, joka pyrkii maksimoimaan hyötyään – oli tuo hyöty sitten rahallista tai mitä muuta hyötyä tahansa, esimerkiksi nautintoa (psyykkinen tuotto). Uusliberaali hallinta: käyttäytymisen manipulaatio negatiivisten ja positiivisen, omaan hyötyyn ja haittaan vetoavien ”kannustimien” avulla Muokataan yksilöiden toimintaympäristöä: tehdään yksiä toimintamuotoja kannattamattomiksi (esimerkiksi rikollisuus, laiskottelu) ja toisia kannattaviksi (esimerkiksi työssäkäynti)

Amerikkalainen uusliberalismi Ei kiinnostunut rikollisesta persoonana, hänen psykologisista ominaisuuksistaan, hänen sosiaalisesta taustastaan, motiiveistaan ja niin edelleen Rikollinen on kuin kuka tahansa muukin, joka investoi toimintaan, odottaa siitä voittoa ja hyväksyy tappion riskin Rangaistusjärjestelmän tulee reagoida rikollisen toiminnan tarjontaan ja luoda rikollisuuden markkinoille negatiivista kysyntää Premissi: halutaan vähentää rikollisuutta mutta ei hinnalla millä hyvänsä Taloudellisesta näkökulmasta määrätty määrä rikollisuutta voidaan hyväksyä ja on mahdollisesti rationaalista (kannattavaa), että joitain rikollisuuden muotoja dekriminalisoidaan

Amerikkalainen uusliberalismi Esimerkkinä huumebisnes: haluaa myydä uusille käyttäjille halvalla ja jo koukkuun jääneille kalliilla Uusliberaalin huumepolitiikan vastaus: on myytävä vanhoille käyttäjille halvalla (vähentää rikollisuutta), mutta tarjontaa uusille käyttäjille pyrittävä esimerkiksi hinnanmuodostukseen vaikuttamalla tai rangaistuksia koventamalla rajoittamaan (nostaa aloittamiskynnystä) Yhteenveto: Klassinen (talous) liberalismi edellytti, että homo oeconomicus jätetään silleen (laisser-faire), kun taas uusliberalismi edellyttää sellaisen toimintaympäristön luomista (negatiiviset ja positiiviset ”kannustimet”), joka tuottaa yksilön homo oeconomicuksena Homo oeconomicus ratkaisuna hallittavuuden ongelmaan (vertaa opiskelu nykyään yliopistossa!)