Kuka min olen Psykologisia havaintoja psyykest sen rakenteesta

Kuka minä olen? Psykologisia havaintoja psyykestä, sen rakenteesta ja perustehtävistä.

Minuus koostuu monesta minästä Ihanneminä - tavoiteltu -osin tiedostamaton Minäkäsitys -Tiedostettu minä -Minä yleensä Minäkuva 1 Minä-rajatussa kuva 3 tilanteessa, ajassa, paikassa ”Todellinen” minä -paljas, inhorealistinen -osin tiedostamaton Minäkuva 2 Jne. • Minäkuvat vaihtuvat tilanteen mukaan ja muuttuvat elämän haasteiden mukaan • Minäkäsitys tasapainottelee ihanneminän ja ”todellisen” minän välillä • Ihanneminä ja ”todellinen” minä ovat suhteellisen pysyviä (tiedostamattomia)

Minuus haluaa pysyä samana (=identiteetti) • Toiminta on mahdollista vain, jos tiedän kuka olen (ts. kuka toimii) – Muisti avaimena: muistan, kuka olin eilen, mistä pidän, missä olen hyvä … – Identiteetti on minuuden samuutta (eilen, tänään, tulevaisuudessa) – Identiteettikriisi: minä olen jotain muuta kuin aiemmin tiesin olevani (esim. murrosikä) • ”Parempi tunnettu helvetti kuin tuntematon taivas” – Pyrkimys pysyä samana on yleensä vahvempi kuin valmius tai kyky identiteetin muutokseen – Identiteettikriisit yksilön elämän raskaimpia vaiheita

Mutta kun kaikki muuttuu! • Minuuden pysyvyyden haastaa kaiken muuttuminen – Minä muutun (psyykkinen, sosiaalinen, biologinen muutos) – Maailma ympärillä muuttuu (sosiaalinen, kulttuurinen, taloudellinen jne. muutos) • Psyykkinen itsesäätely – Psyykkinen kyky sopeutua muutoksiin: suojelee identiteettiä muuttamalla sitä vastaamaan elämän realiteetteja.

Psyykkinen itsesäätely • Psyyken tapa pyrkiä tasapainoon minuuden pysyvyyden ja muutospaineen välillä – Omien asioiden miettiminen, ystävän kanssa keskustelu, elämäntapamuutokset … – Tiedostettua, siis tahdon ja omien kykyjen alaista • Joskus olosuhteet ovat liian haastavat ja silloin tulee apuun puolustusmekanismit – Psyykkisellä itsesäätelyllä on yksilölliset rajansa: mihin juuri minä pystyn, minkä kykenen ymmärtämään, mitä siedän … – Näiden yksilöllisten rajojen ylityttyä psyyke turvautuu defensseihin.

Puolustusmekanismit, eli defenssit • Psyykkisen itsesäätelyn pettäessä, mieli turvautuu defensseihin – Yleensä tiedostamattomia, myös yleisiä • Defenssit suojaavat psyykettä hajoamiselta (vrt. psykoosi, ”mielisairaus”) – Defenssi ylläpitää epärealistista käsitystä kunnes psyykkinen itsesäätely kykenee tarttumaan asiaan > sopeutumaan – Defenssi siis eräänlainen ”lisäaika” minuuden suojelemiseksi

Yleisimpiä defenssejä 1 • Kieltäminen – ”mitään ei ole tapahtunut” • Torjunta – ”en muista mitä on tapahtunut” • Arvon alentaminen – ”tapahtunut ei ole minkään arvoista” • Jakaminen (split) – ”tapahtunut oli pahaa, mutta hyvä on muualla”

Yleisimpiä defenssejä 2 • Huumori – ”se oli koomista” • Karnavalisointi • Uhrius – ”minä en ollut osa siitä, vain sen kohteena” • ulkoistaminen • Ylimielisyys – ”tämä ei kosketa minua mitenkään, olen sen yläpuolella” • Asettuminen yläpuolelle

Ovatko defenssit hyvä juttu? • Ovat, jos en kykene juuri nyt sopeutumaan muutokseen – Psyykkinen itsesäätely voi tarvita lisäaikaa toimiakseen tarkoituksenmukaisesti • Eivät ole, jos ylipäänsä kykene sopeutumaan muutokseen – Defenssi voi ”jäädä päälle” ja johtaa mielenterveyden ongelmiin >Psyykkistä itsesäätelyä voi kehittää

Olenko minä (minuus) vain selvitäkseni elämästä? • Evoluutiopsykologian mukaan osittain kyllä – ”yksilön selviytyminen ja suvun jatkaminen” – Vrt. biologia • Psykologian laajimmat linjat kuitenkin keskittyvät tutkimaan ja pohtimaan yksilön elämän psyykkistä kokonaisuutta – Mitkä asiat vaikuttavat selviytymiseeni?