Ihmistieteiden tieteenfilosofiaa Syksy 2011 Jarmo Pulkkinen Monismi vs

Ihmistieteiden tieteenfilosofiaa Syksy 2011 Jarmo Pulkkinen

Monismi vs. dualismi • Metodologinen monismi: – Ajatus tieteellisen metodin ykseydestä. – Eksaktit luonnontieteet metodologisena ihanteena. • Metodologinen dualismi: – ”Ymmärtävän ihmistieteen” perinne – Ymmärtäminen vs. selittäminen. – Ihmisen tutkimisessa otettava huomioon tutkimuskohteen omat näkemykset & näkökulma. – Tulkinnan rooli korostuu.

Tieteiden väliset erot • Tieteessä vallitsee metodologinen moninaisuus sekä tieteenalojen välillä että niiden sisällä. • Voidaan tulkita joko osoituksena tieteiden periaatteellisesta erilaisuudesta (dualismi ja pluralismi) tai erilaisesta kehitystasosta (monismi). • ”Debatti koskee näin ollen oikeastaan sitä, millaisia tieteiden tulisi olla, eikä sitä, mitä ne nyt ovat”. (Niiniluoto)

• Nomoteettiset vs. idiografiset tieteet. • Reduktionismi vs. antireduktionismi: – Kokonaisuus osiensa summa (materialismi) vs. enemmän kuin osiensa summa (emergentti materialismi). • Luonto vs. kulttuuri: – Giambattista Vico (1668 -1744): Scienza nuova (1725). – Wilhelm Dilthey (1833 -1911): ”Hengentieteillä” oma tutkimuskohteensa. – Heinrich Rickert (1863 -1936): luonto ”arvovapaa”, kulttuuri ei ole.

Tiedon intressit • Jürgen Habermas (s. 1929): Theorie des kommunikativen Handels (1981). • Tieteellistä tutkimusta ohjaa aina jokin intressi: • (1) Tekninen intressi: luonnontieteet. – Tuottaa teknologian tarvitsemaa informaatiota & turvaa elämän aineellisen perustan. • (2) Praktinen intressi: humanistiset tieteet – Edistää ymmärtämisen & itseymmärryksen mahdollisuuksia & turvaa viestinnän. • (3) Emansipatorinen intressi: kriittinen yhteiskuntatiede. – Edistää vapautumista kahlitsevien voimien vallasta. • ”Metafyysinen tiedonintressi” (Pietarinen). – tieteellä myös tehtävänä antaa kuva todellisuudesta ja selittää ilmiöitä.

Tieteen suhde arvoihin • Humen giljotiini: tiede kertoo tosiasiat, ei kykene kertomaan mitä pitäisi tehdä. • Max Weber (1864 -1920): Tieteilijä tieteentekijänä vs. tieteilijä kansalaisena. • Soveltava tutkimus voi antaa tuloksena ”teknisiä normeja”: ”Jos haluamme A, on tehtävä B”. – Esim. ”Jos haluamme pysäyttää ilmastonmuutoksen, on hiilidioksidipäästöjä vähennettävä”.

Hermeneutiikka • Ymmärtämisen ja tulkinnan teoria. • Selittäminen (”Miksi x tapahtui? ”) vs. ymmärtäminen (”mikä on x: n merkitys? ”). • Kolme hermeneutiikan muotoa: – Hermeneutiikka ”oikein ymmärtämisen” sääntökokoelmana. – Eksistentiaalihermeneutiikka: hermeneutiikka tutkii ihmisen kykyä ymmärtää itseään ja maailmaa. – Kriittinen tai dialektinen hermeneutiikka: korostaa ihmistieteiden ominaislaatua.

Hermeneutiikka 1800 -luvulla • Friedrich Schleiermacher (1768 -1834) – Idea hermeneutiikasta omana tieteenalana. – Kieliopillinen vs. psykologinen (”divinaatio”) tulkinta. – Hermeneuttinen kehä. • Wilhelm Dilthey (1833 – 1911) – Hermeneutiikasta metodinen perusta historiaan ja kulttuuriin keskittyville ”henkitieteille”. – (1) ”Henkitieteillä” on oma tutkimuskohde, (2) niissä esiintyy normatiivisia lauseita, (3) niiden elementtien väliset yhteydet ovat psyykkisessä tietoisuudessa ”alkuperäisesti koettuja”. – Elämyksen käsite keskeinen.

Filosofinen hermeneutiikka • Martin Heidegger (1889 -1976): Sein und Zeit (1927). – Käsilläolevuus vs. esilläolevuus (ei-inhimillinen olemassaolo). – Ihmisen ”täälläoloa” (Dasein) luonnehtii konkreettisessa, arkipäivässä maailmassa oleminen. – Ihmisen perusominaisuus on itsensä ja maailman tulkitseminen ja ymmärtäminen (ei kyse pelkästä ihmistieteiden metodista).

• Hans-Georg Gadamer (1900 -2002): Wahrheit und Methode (1960). – Ymmärtäminen luonteenomaista ihmisen olemiselle maailmassa. – Korostaa hermeneuttisen kokemuksen merkitystä vastakohtana metodisesti hankitulle tiedolle. – Tulkinta on historiallista, tapahtuu tradition antamien ”ennakkokäsitysten” pohjalta ja tietystä ”ymmärryshorisontista” käsin. – Tulkinta ”horisonttien yhteensulautumista”. – Tulkinta tapahtuu aina jostain horisontista käsin; ei olemassa pelkästään yhtä oikeaa tulkintaa.

Analyyttinen hermeneutiikka • Peter Winch (1926 -1997): The Idea of Social Science, and its Relation to Philosophy (1958). • Sai vahvoja vaikutteita Wittgensteinin myöhäisfilosofiasta. • Ihmisen toimintaa voidaan ymmärtää tarkastelemalla sitä säännön seuraamisena tietyssä elämänmuodossa. Toiminnan merkitys paljastuu kuvaamalla elämänmuodon säännöt ja teon asema suhteessa niihin.

Ludwig Wittgenstein (1889 -1951) • Kielipeli (engl. languagegame). Kieltä käytetään aina sosiaalisissa tilanteissa, ikään kuin sosiaalisten pelien välineenä. • Sanojen merkitys saadaan selville kun tarkastellaan niiden käyttöä eri tilanteissa, eri kielipelien sääntöjen yhteydessä. • Kielelliset ilmaisut saavat merkityksensä vain osana sosiaalista, julkista kieliyhteisöä, ”elämänmuotoa”, joka määrittää oikean & väärän kielenkäytön säännöt.

• Winch yleistää säännön noudattamisen idean kaikkeen toimintaan (myös ei-kielelliseen). • Säännön noudattaminen vs. tottumus. • Luonnontieteet etsivät syitä, ihmistieteet motiiveja. • Jokainen elämänmuoto (kulttuuri) on oma itseriittoinen kokonaisuutensa, jonka käsityksiä ei saa arvioida sen ulkoisilla, muiden elämänmuotojen tarjoamilla kriteereillä.

Zande-heimon magia • E. E. Evans-Pritchard (1902 -1973), Witchcraft, Oracles and Magic Among the Azande (1937). – ”Myrkkyoraakkeli” noitien löytämiseksi. – Toiminta loogista maagisiin uskomuksiin nähden, mutta epätieteellistä, koska maaginen maailmankuva ei vastaa todellisuutta. • Winch, ”Understanding a Primitive Society” (1964). – Jokaisella kulttuurilla omat rationaalisuuden kriteerit; zandeheimon käsityksiä ei voi pitää irrationaalisina.

Fenomenologinen sosiologia • Edmund Husserl (1859 -1938): fenomenologia. • Alfred Schütz (1899 -1959), Sosiaalisen maailman merkityksekäs rakentuminen: Johdatus ymmärtävään sosiologiaan (1932, suom. 2007). • Keskittyminen arkitodellisuuteen (”arkielämän fenomenologiaa”), jonka tapahtumat ovat aina esitulkittuja. • ”Sopivuusperiaate” (The principle of adequacy): Tutkimuksen kohteen on kyettävä ymmärtämään arkikäsitteiden avulla tutkijan käyttämä teoria. • ”Subjektiivisen tulkinnan periaate”: käytössä olevien teorioiden tulee sisältää vain tutkimuksen kohteelle ”subjektiivisesti merkityksellisiä” käsitteitä.

• Harold Garfinkelin (1917 -2011) etnometodologia. – Tutkimuskohteena miten ihmiset hahmottavat sosiaalista järjestystä, korostetaan ihmisten omien selontekojen merkitystä. – ”Keskustelunanalyysi”: tutkitaan vuorovaikutusta sääteleviä sosiokulttuurisia normeja. • Peter Berger & Thomas Luckmann: Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen (1966, suom. 1994). – Tutkimuskohteena ”minkä jokainen tietää” sosiaalisesta maailmasta. – Sosiaalinen todellisuus on kokonaisuudessaan tulkittua todellisuutta.

Historiantutkimus • R. G. Collingwood (1889 -1943): The Idea of History (1946). – ”Sisältäpäin” ymmärtäminen. – Historiantutkijan tehtävä on ”uudelleen ajatella” (reenacment) historiallisen toimijan ajatukset omassa mielessään. – Aktiivista ja kriittistä rekonstruktiota (ei passiivista eläytymistä). • William Dray (s. 1921): Law and explanation in history (1957). – Rationaalisuusselitys: ”Kun olet C: n kaltaisessa tilanteessa, tulee tehdä x”. – Esim. Ludvig XIV, Jaakko II ja Vilhelm Oranialaisen maihinnousu Englantiin vuonna 1688.

Tulkitseva antropologia • Clifford Geertz (1926 -2006). • Kokemusläheiset vs. –etäiset käsitteet. • ”Tiheä kuvaus” : perustuu haastatteluihin, tavoitteena ymmärtää mitä informantit ajattelevat olevansa ja tekevänsä. • Tiheän kuvauksen kohteena on kulttuuri merkitysrakenteena, ja siinä selvitetään ihmisten monisyisiä toimintoja, tapoja ja sanontoja. • Symbolista tulkintaa ja siten viime kädessä ”fiktiota”.