NYKYKIRJALLISUUS Sko 240 a 5 op VESA HAAPALA

NYKYKIRJALLISUUS Sko 240 a, 5 op VESA HAAPALA 14. 2. 2017

4. Keskustelua nykyproosasta § § § Joonas Konstig: ”Totaalisen romaanin manifesti”, Parnasso 1/2012 Pop, rock, rap sekä elokuva korvanneet korkeakirjallisen lyriikan ja kerronnan nykykulttuurissa 1) viihdekirjallisuus, 2) akateemisten älyköiden puhdas taide, 3) uusi tie: ”kirja joka on helppo lukea mutta mahdoton unohtaa” (kiinnostava, viihdyttävä ja koskettava kirjallisuus)

4. Keskustelua nykyproosasta § § § § 3. vaihtoehdon eli ”totaalisen romaanin” takeita ammattitaito (historiantuntemus), lukijan kunnioitus ystävänä, aito juoni jonka voi hyväksyä / hylätä (katarsis), sisäinen näkökulma, reaaliaikainen kerronta (dialogi) romaanin kerrottava ”oikeista” ihmisistä (myös ”huonoista”, hahmoja ei holhota), ”elokuvallinen” romaani, eläytymistä tarjoava romaani, ideologiaton romaani Ihanteena Oksasen Puhdistus, Ketun Kätilö, Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät Haastatteluartikkeli ”Romaani sairastaa” Suomen Kuvalehti 43/2013, http: //digi. suomenkuvalehti. fi/issue_page/romaani-sairastaa, antiaikalainen. blogspot. com (25. ja 26. 10. 2013) Haastajia: Lindstedt Oneiron, Yli-Juonikas Neuromaani

5. Nykyproosan dominantit § § § nykyproosaa määrittävät tekijät lajien sekoittuessa ja monimuotoistuessa? dominantti taideteoksen kokoava tekijä, joka ohjaa ja määrää taideteoksen muita rakenneosia, takaa rakenteen yhtenäisyyden Roman Jakobson 1935/2001: ”Dominantti”. Venäläinen formalismi. Antologia; 102– 108.

5. Nykyproosan dominantit § § teemat historiasta + jälkimodernista yhteiskunnasta (informaatioyhteiskunnan sosiaaliset verkostot, rapautuva hyvinvointi) realismi ja modernismi / postmodernismi lyövät kättä: pitkä kertova muoto haastajineen (nk. jälkirealismi / naturalismi, fragmentoitunut proosa): ”suuret kertomukset” (kansallisuus laajemmin käsitettynä, ideologia, uskonto, talous, sukupuoli) tapahtumien historiallisuuden ja eettisen ajattelun korostus (Oksanen), ei arvonihilismi, josta postmodernisteja usein syytetty (Liksom, Seppälä) mahdolliset maailmat ja historian tulkinta: pienet kertomukset tai vastakertomukset (Kettu, Lindstedt, scifi, spefi)

5. Nykyproosan dominantit § ”pätkikset”: lyhyet toisiinsa liittyvät osat tai kerronnalliset jaksot, ajalliset suhteet rikottu (Liksom, Saisio, Seppälä, Hotakainen, Fagerholm, Carlson, Onkeli, Tamminen) § useat kertojat tai fokalisoijat (Raittila, Lundberg, Valtonen; hieman eri rooli novelleissa ja romaaneissa; juuret modernistisessa näkökulmatekniikassa) § vaihtuva esitystapa (Laajarinne, Sund, Taivassalo, Yli. Juonikas): pastissit, tyylittelyt, viihde / dekkari / psykologinen modernismi, naturalismin / groteskin uusi paluu (vrt. modernismin viileys)

5. Nykyproosan dominantit § henkilöhahmot pinnallisia, diskursiivisia ajatuskokeita (Hotakainen Klassikko, Pääskynen Ellington, Rimminen Pussikaljaromaani, Pölkky, Fagerholm Diiva; ”kokeellinen proosa”) § tekstin lyheneminen: intensiteetti ja kielen kerroksisuus kasvaa (Tamminen Elämiä, Muistelmat, Viljanen Kaksiosainen mies, Toisto) § lajirajat?

5. Realismin ja modernismin dominantit § § realismin dominantti ”todenkaltaisuudessa” (maailman heijastaminen) modernismin epistemologinen dominantti (tietoa koskevat kysymykset – ei ”maailmaa” jota heijastaa) m: n perusongelma: Mitä tieto on, mitä voimme tietää maailmasta, millä keinoilla, millä ehdoilla? m. kirjallisuus: Mitkä kerronnalliset ratkaisut soveltuvat kuvaamaan ihmisen suhdetta todellisuuteen, psyyken ja havainnon toimintaan?

5. Realismin ja modernismin kerronnalliset ratkaisut § § § realismi: kollektiivisen todellisuuden ”todenkaltainen” esittäminen, ideologiset painotukset, hahmot heijastavat toisiaan (V. Linna) modernismi: keskittyminen sisäiseen todellisuuteen, ”realismin sisäistäminen ja vieraannuttaminen” (”psykologinen realismi”) m: muodon tasolla tajunnanvirta, joka pyrkii psykologisesti uskottaviin liitoksiin m: psyyken siirtymät, assosiaatiot, muisti ja muistihäiriöt jotka perustelevat aikatasojen limittymistä ja problematisoimista (arkilogiikasta vieraannuttavat kerrontatavat) Woolf Majakka (tajunta), Proust Kadonnutta aikaa etsimässä (aika), Joyce Odysseus, Finnegans Wake (kieli) Hyry, Siekkinen ja O. Jalonen (nykykertojista mm. Haahtela, J. Itkonen)

5. Realismin ja modernismin dominantit Talven hitaina, pitkinä päivinä Anne alkoi muistaa, miten ja miksi tänne oli lähdetty. Muistaminen oli kuin veden monien kerrosten läpi nousemista, eikä se vesi, jota hän ajatteli, ollut Välimeren pohjaan asti kirkasta vettä, vaan pohjoisen kylmien merien, sen pohjassa mutaa ja tummaa levää, ja, niin Anne nyt ajatteli, köysistään irronneita ja pohjaan vajonneita verkkoja, joissa olleet kalat kilkit olivat kalunneet puhtaiksi valkoisiksi ruodoiksi, ne hohtivat merenpohjan pimeydessä luun valoaan. Siitä ylöspäin hän näki toisenlaista, kirkkaampaa levää, sitten tuli veden se kerros, jossa jo näkee tumman valon, ja sen jälkeen tuli veden sininen ja välkkyvä pinta, valkoinen aurinko, ja ilma, joka teki keuhkoissa kipeää. Anne muisti ilmeitä, sanoja ja tekoja, ja miten hän oli alkanut nähdä unia siitä, miten häntä lyötiin, eikä hänen kätensä ollut noussut kun hän oli halunnut lyödä takaisin. Raija Siekkinen Metallin maku (1992)

5. Realismin ja modernismin dominantit Nyt hän kohotti katseensa, näki sen mitä ympärillä oli, hyönteisen seinällä, kirjahyllyssä kirjat, keittiön tiskipöydällä sekaisin puhtaat ja likaiset astiat, kuuli Peterin hengityksen viereisessä huoneessa; hän tiesi, että pakoon ei voinut päästä, ihmisten maailmaa. Ulkona tuuli, tai satoi, meren toisella puolen paloivat räjähdellen öljylähteet, joskus ilmavirrat toivat muassaan hienoa afrikkalaista hiekkaa, joka peitti kadut, niiden varrelle pysäköidyt autot, liimautui ikkunoihin. Tässä kaikki, Anne ajatteli, ja painoi katseensa kirjan sivulle taas. Raija Siekkinen Metallin maku (1992)

5. Postmodernismin dominantti § § § postmodernismin ontologinen dominantti (olemista koskevat kysymykset) mitä fiktio on olemistavaltaan? mikä on lukijan ja tekijän suhde kirjallisuuden vaihtoehtoisiin maailmoihin? millä tasolla ”todellisuuden” ja fiktion konstruointi tapahtuu; voidaanko niitä erottaa toisistaan? metafiktio: käsittelee kertomisen ja rakentamisen kysymyksiä (teoksessa usein toisen tason fiktio, fiktiosta), intertekstuaalisuus (maailma teksteinä) teoksen ja sen hahmojen konstruktioluonne on alusta saakka ilmeistä: pakottaa lukijaa kysymään ”miksi näin? ”

5. Postmodernismin dominantti § § § postmodernismia luonnehtii kerronnan ja tekstien virta (ei psykologinen yhden tietoisuuden syvyyskartta) tyylillisesti ja rakenteellisesti eri tason todellisuudet limittyvät (realistiset, allegoriset, fantastiset, metafiktiiviset) vaihtoehtoiset, purkavat kertomukset paljastetaan kertomuksellisuus, identiteetin tehty luonne ja prosessimaisuus Pulkkisen Romaanihenkilön kuolema, Perttulan Suhdetta, Jäntin Amorfiaana, Hotakaisen Buster Keaton, Liksomin Kreisland, Seppälän Suomen historia, Fagerholmin Diiva, Yli-Juonikkaan Neuromaani, Vanhan merimiehen tarina, Lindstedt Oneiron

Juha Seppälä Suomen historia (1998) KAIKKI tietävät kuka minä olen. Minä olen minä. Minä synnyin kesäkuun 4. päivänä 1867 Askaisten Louhisaaressa, sukuni suuressa kartanossa. Nepotismi pelasti minut hetkeksi. Pääsin bunkkaamaan lankomieheni Edvard Bergenheimin luo Harkoviin. Ajattelin, että näkisin hiukan Venäjää, preppaisin kielitaitoani ja mietiskelisin mikä minusta tulee isona. Vietin kesän 1886 Tsugutsevin lähellä, sotilasleirillä, jonne muuan kapteeni, venäjän kielen ohjaajani, minut määräsi. Ei saatana, ajattelin, enemmän orjuutta kuin komeutta. .

Juha Seppälä Suomen historia (1998) Ei sopinut kropalle, suunnitelmat hakeutua Venäjän armeijaan kokivat kolauksen. Suku järjesti minut takaisin Suomeen ja yksityislyseoon opiskelemaan yo-tutkintoa varten. Kirjoitin 14. 6. 1887 kohtuullisin arvosanoin ja rekisteröidyin Suomen Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston humanistisen tiedekunnan historialliskielitieteelliseen osastoon. Se oli vikatikki. Istua nyt tuntitolkulla joka päivä hapettomassa kammiossa tonkimassa jonninjoutavaa paskaa: mitä joku ammoin elänyt käpy oli ollut mieltä toisesta, sitten kämpille, koko porukka niitä jotka huudettiin viimeisinä puolapuiden alta kun korisjengejä kerättiin. Toverikunnan huumori yhtä raikasta kuin Markus Nummella. Ei kiitos.

Kommentti Seppälään § § § nykyhetken tulkintaperspektiivi painottuu pastissi ja parodia menneiden aikakausien, hahmojen ja tyylien yhdistelyssä (kulttuurisen materiaalin kierrätys) korkeakulttuuri ja populaari- / kansankulttuuri elävät rinnan (”matalan” arvostus, ”arvostetun” arvonalennus) intertekstuaalisuus, kollaasi, katkelmallisuus, itserefleksiivisyys avoin, sattumanvarainen, leikkivä rakenne

Petri Tamminen Suomen historia (2017) Niitä syyrialaisia ja irakilaisia rupesi näkymään jalkapallokentällä. Huomasin että siellä oli yksi oikein ujo tyyppi, hyvin arka. Toisaalta sen paras kaveri oli vitsikäs, pientä sanailua tuli joka väliin. Kaikista muistakin rupesi kesän mittaan hahmottumaan erilaisia luonteenpiirteitä. Se tuli minulle yllätyksenä. Minä olin ajatellut, että ne on kaikki jotenkin samanlaisia. Tätä minä jälkeenpäin olen miettinyt. Että mistä sellainen ajatus tuli. Kun minä olen kuitenkin pitänyt itseäni ihan tolkullisena ihmisenä. ”Pakolaiskriisi”

Petri Tamminen Suomen historia (2017) Joulun välipäivinä hain tädin mieheltä tuhannen megabitin langattoman reitittimen. Kahvipöydässä tuli puhetta talon eristyksistä. Muistelin isoäidin kertoneen, kuinka hän pikkulapsena nukahti sahanpuruihin; miehet eristivät välipohjaa ja väistelivät nukkuvaa lasta. Kiivettiin kylmään vinttiin ja nosteltiin vanhoja sanomalehtiä sivuun. Vastaan tuli eristekerros. Poimin kouran pohjalle purua ja katselin sitä läheltä. Pieniä punertavia lastuja, kuivia ja oudon tietämättömiä sadan vuoden iästään, kuin ihan juuri pikkuruisella puukolla veistettyjä. ”Sahanpurut”

Kommentti Tammiseen § § § samoja piirteitä kuin Seppälällä mutta tulokulma ja käsittelytapa toinen ei raaka ironia vaan lakoninen huumori pienet elämäntarinat, pienet tilanteet suurten kertomusten ja tapahtumien kuvaamisessa vaivihkaiset rinnastukset ja paikoin jopa nostalgia lopun ”punchline” (jokin yllättävä käänne / kärjistys lopussa, joka syventää sanottua ja asettaa sen uuteen valoon)

6. Nykyromaanin fiktiivinen historiankirjoitus § § § paradoksaalinen suhde historiaan ja sen kirjoittamiseen: 1) perinteisten aihepiirien työstäminen (itsenäisyys, sodat, historian suurmiehet) 2) aiheiden vakavuuden rinnalla perinteisen kerronnan ”runousopin” purkaminen -> perinteiset käsitteet ja keinot, joita käytetään, mutta jotka vaihdetaan ja muunnetaan kriittisesti historiallinen fiktio, joka hyödyntää postmodernismin vastakohtaisuuksien logiikkaa Mika Hallila ja Samuli Hägg: ”History and Historiography in Contemporary Finnish Novel” (2007), http: //www. helsinki. fi/jarj/skts/24638 Avain 407 sisalto. pdf

6. Nykyromaanin fiktiivinen historiankirjoitus § § § kritiikki sekä romaanin konventioita että historiankirjoitusta kohtaan ilmenee eri tavoin 1) ironiana, leikkinä ja satiirina: Rosa Liksomin Kreisland, Juha Seppälän Suomen historia 2) historiallisena metafiktiona: Lars Sundin Colorado Avenue, Lanthandlerskans son, Eriks bok (19912003) 3) näiden yhdistelmänä: Jari Tervon historiallinen romaanitrilogia 4) intiimit ”muistelmat”: Tammisen lyhytproosa, joka syntynyt esimerkiksi työstettynä kollaasina historiasta tai omaelämäkerrallisina muistelmina (vrt. Paavo Rintalan Sotilaiden äänet)

6. nykyromaanin fiktiivinen historiankirjoitus § § historiallisesti marginaalisten hahmojen yhdistäminen tunnettuihin hahmoihin (Westö, Carpelan, Seppälä, Tervo, Kettu, Köngäs) tietoisuus historian (kirjoittamisen) kertomuksellisesta luonteesta valitut kerrontamuodot nostavat esiin historian kirjoittamiseen liittyvät ongelmat romaanit kommentoivat suoraan ja epäsuorasti historian kirjoittamista

6. nykyromaanin fiktiivinen historiankirjoitus Kukaan ei tiennyt paremmin kuin vanhat kertojat: jokaisella tarinalla on alkunsa. Siksi he rupesivat miettimään, tuumivat pitkän tovin tuumimasta päästyään, kunnes joku keksi vapauttavat sanat: ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan . . . ” Useimmat meistä eivät enää usko Jumalaan, eivät mummi Didde Svarfvarsin mukavaan vanhaan herraan tai mumma Sofia Bexarin ankaraan tuomariin. Niin meidän on käynyt: Meillä ei voi olla muita jumalia kuin itsemme. Emmekä me enää tiedä, mistä tarinat alkavat. Mistä ihmisen tarina alkaa? Mistä alkaa vanhempien tarina, mistä poikien ja tyttärien? Ja mistä alkaa tarina rakkaudesta ja vihasta, tarina mykkyydestä jota ihmiset tuntevat toistensa edessä? Kenties tarinat alkavat siitä mistä haluamme niiden alkavan. Kjell Westö: Leijat Helsingin yllä / Drakarna över Helsingfors (1996)

6. nykyromaanin fiktiivinen historiankirjoitus § § Mieke Bal Narratology: mise en abyme l. peiliteksti, joka mahdollistaa rakenteesta avautuvan itsereflektoinnin ja metatekstisyyden kokonaiskuvion toistuminen pienemmässä muodossa fiktion sisään pantu toinen fiktio, joka on samalla oman kehyksensä pienoismalli (kerronnallinen kuvio, repliikki tai kuva / motiivi, jonka avulla teos reflektoi omaa olemistaan) temaattisena tiivistyksenä mise en abyme ohjaa myös tulkintaa: Jari Tervon Myyrä korostaa historian kerronnan fiktiivisyyttä ja epäluotettavuutta

6. nykyromaanin fiktiivinen historiankirjoitus En ole saanut yli kolmeenkymmeneen vuoteen sanoa mitä ajattelen pohtimatta, miten se mahdetaan tulkita täällä ja ennen kaikkea siellä. Joskus olen saanut valita kakun ja piparin välillä kansallisessa äitienpäiväjuhlassa. Asiat sovittiin Novosibirskissä. Ne sovittiin Nikita Sergejevitshin ja minun välillä. Suomea ja Neuvostoliittoa ei neuvottelupöydässä näkynyt. Näin on aina ollut. Historia on henkilökohtaista historiaa. Se on pikkumaisia henkilökohtaisuuksia niin täynnä, että se on suorastaan triviaalia. Perustelut ovat lastenkamaritasoa, mutta sitä ei saa sanoa. Pölkkypäät kehittelevät teorioita ja vetelevät historianfilosofisia linjoja ja kauniita kaavoja. Ikään kuin historia olisi matkalla jonnekin ja kun vain seuraamme tarpeeksi tarkkaavaisesti sen teutaroimista, niin meille selviää, minne. Historia on ruumisluetteloita ja aineellisten vahinkojen listoja. Olen pyrkinyt kaikin tavoin taistelemaan sitä vastaan että kansani pääsisi historiaan. Jari Tervo: Myyrä (2004), Presidentin muistiinpanoista

6. nykyromaanin fiktiivinen historiankirjoitus Ihmiset käsittelevät raskaita muistoja eri tavalla. Ihmisten on vaikea myöntää omaa heikkouttaan. Tarinassa on oltava totta niin paljon kuin suinkin mahdollista. Silloin sen tarkistaja huomaa harmikseen, että monet asiat täsmäävät. Tarina muistuttaa totta. Jari Tervo: Myyrä (2004), päähenkilön esimiehen Ylli Linnan puhekatkelma - vrt. Jura Karhun / Koittovitshin viime vaiheet Vorkutassa / tieto historian kulusta (leikki metafiktion / todentunnun rajalla)

7. jälkirealismi /-naturalismi § Sofi Oksanen Puhdistus (2008), Katja Kettu Kätilö (2011), Konstigin ”ihanneteoksia” § naturalistinen tai jälkinaturalistinen ote, ei Tervon tapaan postmodernistinen leikittely historiankerronnassa (naturalistiset juoniratkaisut, naisten asema, vrt. Canth) modernistisen romaanin rikottu aikarakenne ja fokalisaatio (hieman montaasimainen leikkaus) Ketulla kielellinen tyylittely / elokuvamaisuus, Oksasella draaman piirteet (kohtausmaisuus) § § § Riikka Rossi ”Tule takaisin, väärinymmärretty realismi! Juha Seppälä, Paholaisen haarukka & Sofi Oksanen, Puhdistus”. Kritiikki 1/2009.