Hyvinvointivaltion ja sosiaalipolitiikan tieto ja muistiinstituutiot Luento kurssilla

Hyvinvointivaltion ja sosiaalipolitiikan tieto- ja muisti-instituutiot Luento kurssilla ”Hyvinvointivaltion instituutiot” Helsingin yliopisto 25. 11. 2015 Jussi Simpura

Miten tämän luennon sisältö voi liittyä ryhmätöihin – mihin kysymyksiin voit etsiä vastauksia Mitkä ovat aihealueemme keskeiset tieto- ja muisti-instituutiot? Missä tilastoidaan (jos missään) ? Kuka pitää aihealueen rekisterejä ja arkistoja (jos niitä on)? Missä tehdään aihealueen tutkimusta? Mitkä ovat aihealueemme keskeiset tietovarannot (jos niitä on)? Rekisteriaineistot Mahdolliset arkistoaineistot Erikseen (ja enemmän tai vähemmän toistuvasti) kerätyt tutkimusaineistot

Hyvinvointivaltion ja sosiaalipolitiikan tieto- ja muisti-instituutiot: luentorunko (0. AJANKOHTAISKATSAUS JA KURSSIN LUENTOJEN VÄLISIÄ KYTKENTÖJÄ) 1. ”INSTITUUTION” KAKSINAISMERKITYS: PELISÄÄNNÖT JA VAKIINTUNEET ORGANISOITUNEET TOIMINNOT 2. TIEDON JA MUISTIN ORGANISOITUNEET INSTITUUTIOT: YLEISKATSAUS 3. HYVINVOINTIVALTION JA SOSIAALIPOLITIIKAN TIETO- JA MUISTIINSTITUUTIOT: YLEISKUVA 4. HVV: N JA SOSIAALIPOLITIIKAN TIETO- JA MUISTI-INSTITUUTIOIDEN LÄPIKÄYNTIÄ YKSITELLEN 5. LOPPUTIIVISTELMÄ

Ajankohtaista tietoinstituutioista Strategisen tutkimuksen neuvosto (STN) aloitti 2014 ja on julkistanut marraskuussa 2015 toisen hakukierroksen tutkimusteemaehdotuksensa STN on merkittävä uusi tietoinstituutio – se kanavoi valtion tutkimusrahaa erityisiin strategisiin ilmiöihin Ensimmäisen hakukierroksen teemat 2014: Teknologiamurroksen hyödyntäminen ja muuttuvat instituutiot; Ilmastoneutraali ja resurssiniukka yhteiskunta; Tasa-arvo ja sen edistäminen Toisen hakukierroksen teemat 2015 (haku käynnistyi marraskuussa 2015) Dynaaminen ja muuttuva työelämä Terveys ja elämäntapojen muuttaminen Kokonaisturvallisuus globaalissa ympäristössä Kaupungistumisen dynamiikka (lisäksi painopiste vuonna 2016: maahanmuutto)

STN: n teema-ehdotus 1/2015 (rahoitus alkaa 2016): mitä se sanoo instituutioista? Osaaminen ja muuttuva työelämä ”Teeman tutkimuksen tulisi kyetä vastaamaan haasteisiin, jotka kohdistuvat koulutuksen instituutioihin” ”Työmarkkinoiden pysyvä muutos edellyttää myös instituutioiden, kuten työmarkkinoiden säätelyn ja maahanmuuttopolitiikan, uudistamistarpeiden tarkastelua”

Pientä kertausta: kurssin tähänastisten luentojen välisiä yhteyksiä Jouko Kajanoja siteerasi Zygmunt Baumania: ”Globaaleja ongelmia ei voi ratkaista paikallisilla keinoilla. Meillä ei ole globaaleja instituutioita emmekä ole edes aloittaneet rakentamaan niitä. ” Pirkko-Liisa Rauhala korosti nousevaa ”kumppanuuden sosiaalipolitiikkaa”, joka mm. saa pontta kansalaisten tyytymättömyydestä instituutioihin ja niiden ylhäällä olevaan ja ”käskyttävään” päätöksentekoon Huomautus: Tänään nähdään, että on jo globaaleja tiedon ja muistin instituutioita: tutkimuksen kv. maailma, tilastoalan globaalit säännöt Huomautus: Monet tieto- ja muisti-instituutiot ovat perinteisen päätöksenteon tukiinstituutioita, mutta tietotekniikan muutos ajaa niitäkin uudistumaan Seija Ilmakunnas painotti institutionalisoitunutta työmarkkinamallia yhtenä pohjoismaisen hyvinvointivaltion kulmakivenä Huomautus: Kuten kohta nähdään, monet tieto- ja muisti-instituutiot syntyivät tai vahvistuivat juuri työmarkkinamallin tukemassa pohjoismaisen hyvinvointimallin rakennusvaiheessa.

Kurssin kokonaisjuonesta: ”instituution” kaksoismerkitys Instituutiot pelisääntöinä Vrt. esim. Seija Ilmakunnas: Työmarkkinoiden pelisäännöt. Niissä ”sovitaan” siitä, mitkä asiat ratkotaan ”markkinaehtoisesti”, mille asioille tarvitaan yhteiset ”normit”. Lisäksi sovitaan, ketkä sopivat yhteisistä pelisäännöistä missäkin tapauksessa: eduskunta, maan hallirtus vai työmarkkinaosapuolet? Instituution organisaatioina (organisaatioiksi muuttuneina pelisääntöinä? ) Vrt. Seija Ilmakunnaksen sitaatti Pertti Koistisen (2014) kirjasta ”Työ, työvoima ja politiikka”: ”Moderni hyvinvointivaltio voidaan käsitteellistää institutionaaliseksi rakenteeksi ja institutionaalisten käytänteiden kautta. … Institutionaaliset rakenteet ja käytännöt voidaan nähdä myös niin, että ne ohjaavat sitä, miten yritykset sopivat ja purkavat työntekijöidensä kanssa tehtäviä työsopimuksia, millaisia sosiaalisia oikeuksia työnantajat takaavat työntekijöilleen ja toisaalta, millaisia velvoitteita yhteiskunta ja sen lainsäädäntö sekä normatiiviset käytännöt asettavat työnantajien henkilöstöpoliittisille ratkaisuille

Yritys sovittaa Koistisen muotoilu työstä tieto –maailmaan muutettavat muuttaen Institutionaaliset rakenteet ja käytännöt voidaan nähdä myös niin, että ne ohjaavat sitä, miten julkisen päätöksentekovallan käyttäjät sopivat ja purkavat kansalaisten kanssa tehtäviä ”tietosopimuksia”, millaisia tietojen tarkistamiseen ja niiden omaan käyttöön liittyviä oikeuksia päätöksentekijät takaavat kansalaisille ja toisaalta, millaisia velvoitteita yhteiskunta ja sen lainsäädäntö sekä normatiiviset käytännöt asettavat päätöksentekijöiden harjoittamalle tiedonkäytölle. ESIM: Tietosuoja ja tilastosalaisuus (luottamuksellisuus, yksittäisen kohteen tunnistamattomuus Laajeneva mahdollisuus tarkistaa itseään koskevat tiedot ja rajoittaa niiden käyttöä Voimistuva vaatimus tiedonkäytön avoimuudesta päätöksenteossa, niin hallinnollisessa kuin poliittisessakin: on näytettävä, mihin tietoon hallintopäätös tai poliittinen päätös perustuu

Tiedon ja muistin instituutiot vs. hvv ja sosiaalipolitiikka Tieto: tutkimuslaitokset (asiantuntijalaitokset, yliopistot, tal. tutkl. ) Muisti: tilastot, rekisterit, arkistot (ENTÄS KIRJASTOT? Miten ne tähän sijoittuvat? ) Laitosten syntyhistorian aaltoja (vrt. 1900 -luvun lopun osalta Pirkko-Liisa Rauhalan luento): Ruotsin valta: valtiollisten rakenteiden alku Autonomian aika: Suomen ensimmäiset omat keskeiset valtiolliset laitokset Itsenäistyminen: Laitosten perustaminen voimistuu Sodanjälkeinen aika: Askelittain enemmän laitoksia Hyvinvointivaltion rakennusaika: Laitosten tulva 1990 -luvun jälkeen: EU-Suomi järjestelee laitoksiaan uudelleen ---- TAUSTALLA myös TIETOTEKNIIKAN NOUSU (vrt. STN- teemat 2014)

Hyvinvointivaltion ja sosiaalipolitiikan organisoituneita tieto-ja muisti-instituutioita 1600 -luku: 1900 -luvun alkupuoli: Ensimmäiset maanmittarit Valtion seerumilaboratorio 1915 ->THL Helsingin yliopisto 1640 (Turku) + kirjasto -> nykyinen Kansalliskirjasto (Yliopistoja ja tutk. laitoksia ks. erillinen dia) 1700 -luku: KELA 1937 (väestökirjanpito)(kirkkolaki 1686) 1900 -luvun loppupuoli: 1800 -luku Työterveyslaitos 1950 Suomen Pankki 1811 Eläketurvakeskus 1961 Maanmittauslaitos 1812 Väestörekisterikeskus 1969 Kansallisarkisto 1816 Verohallitus 1969 Tilastokeskus 1865 CSC Tieteen tietotekniikan keskus 1976 (KANSAKOULUT; KIRJASTOT; myöhemmin OPPIVELVOLLISUUS) 2000 -luku: Yliopistouudistus Tutkimuslaitosuudistus (2013)

Yliopistoja ja tutkimuslaitoksia hvv: n ja sosiaalipolitiikan alalla 1600 -luku: 1900 -luvun loppupuoli ja myöh. : Helsingin yliopisto 1640 (Turku -> 1827) Työterveyslaitos 1950 … (Kelan ja Alkon tutkimusyksiköt 1950 -luku) … Oulun yliopisto 1959 1900 -luvun alkupuoli: Joensuun korkeakoulu 1969 ->UEF Åbo Akademi 1918 PT 1971 Turun yliopisto 1920 Kuopion korkeakoulu 1972 -> UEF Kansankorkeakoulu 1920 -> Ta. Y 1966 Kansanterveyslaitos (KTL) 1972 Kasvatusopillinen korkeakoulu 1934 -> Jy. Y 1966 PTT 1979 ETLA 1946 VATT 1990 Stakes 1991 (<- LäH, Sos. H) THL 2009 (<- KTL, STAKES)

HVV: n ja sosiaalipolitiikan muistin ja tiedon instituutioiden jaottelua Hallinnoiva muisti: Väestökirjanpito (kirkonkirjat, VRK) (Kansallisarkisto) Verottajan muisti (Verohallitus_ tulot) Eläkejärjestelmän muisti (ETK, KELA) Seurantamuisti: Asiantuntemustieto (asiantuntijavalmiuden ylläpito) Valtion asiantuntijalaitokset merkittävältä osalta Tutkiva tieto Yliopistot Suuri osa asiantuntijalaitosten työstä Tilastokeskus ja muut tilastontuottajat Intressitahojen tietotoimijat ETLA, PTT Yleismuisti: Uudet tietotoimijat Kansalliskirjasto Ajatuspajat ja –hautomot Kansallisarkisto Yhteiset, avoimemmat tietovarannot ? ? ? SOME-tieto

Tiedon ja muistin instituutioiden syntyvaiheiden eri jaksoista Modernin valtion rakentamisen alkuvaihe (1600 -luvulta alkaen) (Ruotsin vallan aika) Suomen omien valtiollisten instituutioiden rakentamisen alkuvaihe (1800 luku) (autonomian aika) Itsenäisen Suomen rakentamisen aika (1917 -) Pohjoismaisen hyvinvointivaltion rakennustyö (Suomessa varsinkin 1960 -1980 –luvut): suuri määrä uusia tietoinstituutioita Tällä yhteys myös työmarkkinoiden instituutioihin, kun hyvinvointivaltiota rakennettiin monin tavoin kolmikantaisesti (unohtamatta jännitettä teollisuus – maatalous) 2000 -luku: EU-Suomi, globalisaatio ja sähköinen tietomaailma muuttavat tiedon ja muistin instituutioita Tieto laajenee kansallisesta kansainväliseksi ja hienojakoistuu yhä enemmän yksilöja toimintayksikkökohtaiseksi

Ekskursio 1: Hyvinvointitilastoinnin muutos ERITYINEN PERUSTE: vuonna 2015 Tilastokeskus täyttää 150 vuotta TILASTOINNIN PÄÄTOIMIALAT: sosiaalitilastot (väestö ja elinolot), taloustilastot, ympäristötilastot 1700 -luku: valtiokuvaukset, valtakunnan voimavarat (talous, verot, sotaväki) 1800 -luku: modernin valtion kuvaus kehittyy SOSIAALITILASTOJEN VUOSISATA: väestö, väestöryhmät ja niiden elinoloerot, työn ja työväen kysymykset 1900 -luku: modernin talouden kuvaus kehittyy TALOUSTILASTOJEN VUOSISATA: Kansantalouden tilinpito 1950 - : BKT: n valtakausi Varsinkin Pohjoismaissa lisäksi: SOSIAALITILASTOJEN nousu 1960 -luvulta alkaen (tietotekniikan tukemana: otantapohjainen kyselytutkimus) 2000 -luku: onko alkamassa YMPÄRISTÖTILASTOINNIN VUOSISATA? GLOBALISAATIO HÄMMENTÄÄ KAIKKEA TILASTOINTIA!

Hyvinvointitilastoinnin varhaisvaiheita Suomessa ennen 1960 -lukua ”Työväen seikka” nosti kiinnostusta hyvinvointitilastointiin jo vuoden 1900 tietämillä Ensimmäinen tiedonkeruu kotitalouksien harjoittamasta kulutuksesta 1906 (nykyinen kulutustutkimus: mihin rahat kuluvat) Tilattoman väestön alakomitea, tutkimus talvityöttömyydestä, … 1900 - luvun alusta Ks. Ahlqvist ym. (2010): Kulutuksen pitkä kaari. Niukkuudesta yksilöllisiin valintoihin. Helsinki: Gaudeamus Väestönlaskennan maailmanlaajuinen normitus: YK: n tilastokomitea 1950 Työvoimatutkimus vakiintui ja laajeni 1950 -luvun lopulla Ks. Pärnänen & Okkonen (2009): Työelämän suurten muutosten vuosikymmenet. Helsinki: Tilastokeskus & Siinä erityisesti Päivi Keinäsen artikkeli työvoimatutkimuksen historiasta Suomessa

Hyvinvointitilastoinnin kultakausi Suomessa: noin 1970 -2000 Monet hyvinvointi- tai elinolotilastoinnin keskeiset työvälineet kantavat nimeä ”tutkimus” ja syntyivät 1970 -luvulla: (Kulutustutkimus nykymuodossaan) Työvoimatutkimus (jo 1959) , työolotutkimus Elinolotutkimus (Suomessa 1978 -1994) & tulonjakotutkimus, nyk. EU-SILC Ajankäyttötutkimus, vapaa-aikatutkimus, tietoyhteiskuntatutkimus Elinolotutkimuksen erityinen tausta: OECD: n elämänlaatupohdinnat 1960 luvulla, pohjoismainen resurssipohjainen hyvinvointitutkimuksen perinne 1960 -luvulta eteenpäin. Monet näistä kultakauden tutkimuksista ovat jäämässä talousvaikeuksien jalkoihin (ajankäyttö- ja vapaa-aikatutkimukset; kulutustutkimuksia harvennetaan), mutta jotkin jatkavat EU: n säänteleminä (tärkeimpinä työvoimatutkimus (LFS, Labour Force Survey) ja elinolo- ja tulonjakotutkimus (EU-SILC, Statistics on Income and Living Conditions)

Taloustilastointikin on muutospaineiden edessä: Stiglitzin komissio 2009 ja seuraukset Arvovaltainen talousnobelistin Stiglitzin johtama komissio tarkasteli vuonna 2009 ilmestyneessä raportissa kokonaishyvinvoinnin mittaamista globaalista näkökulmasta (www. stiglitz-sen-fitoussi. fr) Kansakuntien vauraus: bkt-mittauksen täydentäminen (ympäristön kuluminen, palkaton kotitaloustyö jne. ) Ihmisten hyvinvointi: mukaan myös koettu hyvinvointi Yhteiskuntien edistys (Progress of societies): vaikeimmin mitattavissa, paljon kiistelyä SEURAUKSIA 1: OECD: n edistysmittarit ”How is life” ja ”Better life index” (netissä) SEURAUKSIA 2: Hyvinvointimittauksen HYMY-työryhmä, VNK-rap. 6/2011 SEURAUKSIA 3: Koetun hyvinvoinnin mittaamiskehitelmiä, erityisesti UK: ssa (hallituksen toimeksianto tilastovirastolle) + laajaa kansainvälistä kiistaa

Kansantalouden tilinpidon uudistus 2014 Mika Sainio ja Paula Koistinen-Jokiniemi: Kansantalouden tilinpito uudelle vuosikymmenelle. Kansantaloudellinen aikakauskirja 3/2014 (netissä) Syyskuussa Euroopan unionin jäsenmaissa otettiin käyttöön uudistettu kansantalouden tilinpitojärjestelmä. Suomi julkaisi ensimmäiset uudistetun järjestelmän mukaiset tilastot jo tämän vuoden heinäkuun puolivälissä. Merkittävin osa tilinpidon uudistusta on tutkimus- ja kehittämismenojen käsittely investointeina eikä enää juoksevina kuluina. Muutos nosti Suomen bruttokansantuotteen tasoa noin neljä prosenttia. Vaikutus on eurooppalaisessa vertailussa suuri, mikä on seurausta t&k-toiminnan suhteellisen suuresta määrästä Suomessa

Kansantalouden tilinpitoon liittyen: keskustelu julkisen sektorin btk-osuudesta Olli Savela: Kahteen kertaan laskeminen paisuttaa julkisia menoja. Tilastokeskus. Tieto ja trendit –blogi 6. 11. 2014 + jatko ks. Savela kirjassa Taimio (2015): Hyvinvointivaltio 2010 -luvulla ”Julkisten menojen laskentakaava on EU: n tilastoviraston Eurostatin määrittelemä. Julkiset menot ilmoitetaan sulautettuina (consolidated) eli julkisyhteisöjen alasektoreiden (valtionhallinnon, paikallishallinnon, työeläkelaitosten ja muiden sosiaaliturva rahastojen) väliset erät sulautetaan pois, etteivät ne tule kahteen kertaan. Suurimmat sulautettavat erät ovat kuntien valtionosuudet ja valtion rahoitus kansaneläkelaitoksen menoihin. Muita alasektorien välisiä eriä ei sulauteta pois, vaan laskelma on edelleen eräänlainen bruttomenolaskelma Edellä mainitut kaksinkertaiset menoerät ovat yhteensä ainakin 12 miljardia euroa eli 6 prosenttia suhteessa bruttokansan tuotteeseen. Ilman niitä julkiset menot olisivat enintään 52 prosenttia suhteessa bruttokansan tuotteeseen. ” Savelan myöhemmässä laskelmassa löytyi vielä useita prosenttiyksikköjä kahteen kertaan laskettuja eriä, koko tuplaosuudeksi tulikin 16 mrd e, eli kokonaisosuus oli 50 %

Mitä ympäristötilastoinnissa tapahtuu? Ympäristötilinpidon kuvausalue laajenee Jukka Hoffrén ja Eila Salomaa, Kansantaloudellinen aikakauskirja 3/2014 (netissä) Euroopan Unioni on laajentanut ympäristötilinpitoasetuksen (EU 2011) soveltamisaluetta uusiin ympäristötilinpidon moduuleihin. Aiemmin asetus sisälsi kolmen moduulin eli kansantalouden materiaalivirtojen sekä toimialoittaisten ilmapäästöjen ja ympäristöverojen, määrittelyt, luokitukset ja raportointivaatimukset. Kesäkuussa 2014 voimaan astuneessa ympäristötilinpidon muutoksessa (EU 2014) mukaan hyväksyttiin kolme uutta moduulia eli ympäristönsuojelumenoja, ympäristöliiketoimintaa ja fyysisiä energiavirtoja koskevat tilinpidot. Uudistus laajentaa merkittävästi ympäristötilinpidon rahamääräistä tietosisältöä

Jussi Melkaksen teesit tilastoinnin tulevaisuuden haasteista Informaatiovyöry hukuttaa tilastot Julkisen vallan monopoli tilastotuotannossa murtuu Tilastojen tuotanto monimutkaistuu ja automatisoituu Kansallinen tilasto korvautuu ylikansallisella Visuaalisuus ja data ovat tulevaisuuden tuotteita Tiedon laadun merkitys korostuu Vallan kätyriksi vahtikoiraksi? Tilastojen luku- ja käyttötaidon merkitys kasvaa (Simpura, J. & Melkas, J. (2013): Tilastot käyttöön!, ss. 168 -169) NÄKYVISSÄ: DATAYHTEISKUNTA Tilastojen sisältö laajenee ja muuttuu Virallisen tilaston riippumattomuuden merkitys korostuu

Ekskursio 2: Tutkimuslaitosuudistus, taustaa Koko 2000 -luvun on Suomessa valmisteltu ja toteutettu tutkimuskentän muutoksia, joissa tutkimustoiminta nähdään osana Suomen kansallista innovaatiojärjestelmää ja innovaatioiden uskotaan pelastavan Suomen ja sen talouden tutkimustoiminnan suuntaaminen innovaatioita vahvistaville aloille on nähty välttämättömäksi yhtenä suuntaamisen välineenä on kilpaillun rahoituksen osuuden kasvattaminen kiinteän rahoituksen kustannuksella Yliopistouudistus 2000 -luvulla on osa samaa kokonaisuutta – sielläkin kilpaillun rahoituksen osuus kasvaa ja kilpailun uskotaan nostavan tutkimuksen taso lähemmäs kansainvälistä kärkeä.

Tutkimuslaitosuudistus, yleisiä piirteitä Valtioneuvoston periaatepäätöksen alku, syyskuu 2013: Yhteiskuntapolitiikan valmistelun, päätöksenteon ja toimeenpanon tulisi perustua tutkittuun tietoon. Yhteiskunnan kehityksen jatkuvuutta tuetaan varmistamalla, että saadut kokemukset ja vaikuttavuustieto ohjaavat päätöksentekoa pitkäjänteisesti. Tavoitteen toteuttamiseksi tarvitaan systemaattinen toimintamalli, jolla varmistetaan vahva ja horisontaalinen tietopohja yhteiskunnallisenpäätöksenteon ja toiminnan tueksi. Tutkimuksen, ennakointi-, seuranta- ja arviointitiedon sekä ulkoisen tarkastuksen tuottaman tiedon käyttöä tehostamalla vahvistetaan päätöksenteon tietopohjaa ja siten parannetaan päätöksenteon laatua ja vaikuttavuutta. Tavoitteena on kiinnittää erityistä huomiota siihen, että valtioneuvoston ja muun päätöksenteon piirissä hyödynnetään tutkimuksen tuloksia nykyistä paremmin ja laajemmin.

Tutkimuslaitosuudistus ja hyvinvointipolitiikan tietoinstituutiot Konkreettiset toimet: Uudet rahoitusväylät: kilpaillumpaa rahoitusta Valtion asiantuntijalaitosten toimintavaroista siirretään useita kymmeniä miljoonia uusiin, päätöksenteon tukemiseen suunnattaviin rahoitusinstrumentteihin Valtioneuvoston yhteisen tutkimussuunnitelman rahoitus (selvitysluontoista työtä) Strategisen tutkimuksen neuvoston ohjaamaan rahoitukseen (pitkäkestoista tutkimustyötä) Verkostoyhteistyö: Asiantuntijalaitosten välistä verkostoitumista sekä niiden ja yliopistojen yhteistyötä vahvistetaan SOTERKO: THL, TTL, STUK on jo toiminnassa, mutta heikosti – myös yliopistoyhteistyötä Laitosrakennetta uudistamista jatketaan Aiemmin jo: THL (2009) <- KTL ja Stakes 2015: Uusi LUKE (MTTK, METLA, RKTL); OPTULA ja KTK -> HY

Miten käy hyvinvointipolitiikan tutkimusaiheiden uusissa järjestelmissä? VNK-raha (eli ns. TEAS- raha: lyhytkestoiset päätöksentekoa tukevat selvitykset): Ensimmäiset rahoituspäätökset tehty 2014, uudet kierrokset vuosittain Rahoitettu mm. ajatushautomon hanketta ”käyttäytymistieteellisen tiedon” soveltamiseksi politiikkojen toimeenpanossa (vrt. Pirkko-Liisa Rauhalan luennossaan käsittelemä ”nudging” eli ”tuuppiminen”) STN-raha (pitkäkestoiset kansakunnan tulevaisuudelle keskeiset aiheet) Toinen hakukierros käynnissä (EU-raha: Horisontti 2020 Täälläkin teemat ovat perinteiselle hyvinvointipolitiikalle etäisempiä, Euroopan selviytymistä ja kilpailukykyä tukevia) Erityisongelma: mistä EU-hankkeissa tarvittava kotimainen vastinrahoitus? => PÄÄTELMÄ: hyvinvointipolitiikkaan liittyvät aiheet joutuvat mukaan entistä kovempaan rahoituskilpailuun (jota yliopistorahoituksen leikkaukset 2016 kiristävät)

Avoin data, Big data, my. Data sekä HVV ja sosiaalipolitiikka DATA itsessään on tulossa ”tiedoksi”: -> DATAYHTEISKUNTA (Jussi Melkas) Avoin data: julkisin varoin kerätyn tiedon avaaminen vapaasti jalostettavaksi (esim. tuotteiksi), tietysti tietosuojan huomioon ottaen Suomessa tähän asti: paikkatiedot, säätiedot Hyvinvointitiedon avaaminen vielä alkutekijöissään Big data: erilaisten saatavilla olevien tietolähteiden innovatiivinen hyödyntäminen Esim. puhelinliikenteen, ajoneuvoliikenteen ja vähittäiskaupan ostotapahtumadatan hyödyntäminen my. Data: minua itseäni koskevan tiedon (esim. terveystiedon: Personalized Medicine) hyödyntäminen oman toimintani seurannassa ja suuntaamisessa OLENNAISTA: PERINTEISET TIETOMONOPOLIT HEIKKENEVÄT ja SYNTYY UUSIA JA UUDENLAISIA TIEDON VÄLITTÄJÄTAHOJA

Lopetus: hvv: n ja sosiaalipolitiikan tietoja muisti-instituutioiden muutos jatkuu Tietotekniikka myllertää edelleen Tiedon hyödykkeistyminen Tiedon globaalistuminen Tiedonjalostuksen monipuolistuminen Tiedon välittäjätahojen (instituutioidenkin) muuttuva rooli ja uudet toimijat Tiedonkäyttäjän vaikeutuva dilemma: mikä on luotettavaa tietoa, mikä ei? Ks. Heli Mikkelän (Tilastokeskus) blogi Tieto ja Trendit –lehden nettisivulta lokakuussa 2014: ”Arvioni on, että tietotuotanto, tutkimus ja tilastointi ovat kohtaamassa samantapaisen muutoksen kuin media on jo kohdannut: niiden rooli tiedontuottamisen ”portinvartijoina” on ellei murtumassa niin ainakin olennaisesti muuttumassa”. SIIS: TIETOMAAILMAN PELISÄÄNNÖTKIN OVAT MUUTTUMASSA JA MUUTOS VOI EDETÄ MYÖS ORGANISAATIOIKSI RAKENTUNEISIIN INSTITUUTIOIHIN, niiden toimintaan ja keskinäisiin suhteisiin