Hyv arviointi ja hyv arvioija Lhde Atjonen 2007

Hyvä arviointi ja hyvä arvioija Lähde: Atjonen 2007 n n n Olennaiset kysymykset ovat, mitä arvioidaan, miksi arvioidaan, miten arvioidaan, kuka arvioi ja milloin arvioidaan. Kaikkiin kysymyksiin liittyy vahvasti eettisyys. Etiikka ei ole ensisijaisesti oikeassa vaan vastuussa olemista. Millaista on hyvä, oikea ja vastuullinen arviointi? Arviointi edellyttää tietoista pohdintaa siitä, milloin arviointi on oikein tai väärin ja kenen kannalta ja millaisin ehdoin se on sitä. Arviointi koskee aina huolenpitoa, oikeudenmukaisuutta ja totuutta ja sisältää vastuun, ristiriitaisten etujen ja vallankäytön haasteellisia kysymyksiä. 1

Hyvä arviointi n n Hyvä arviointi on reilua, oikeudenmukaista, validia, reliaabelia ja läpinäkyvää. Arvioinnin tulisi olla kehittymiseen motivoivaa, kannustavaa ja itseluottamusta kasvattavaa. Myös monipuolisuus ja vastavuoroisuus on tärkeää. Arvioijalla on aina valtansa vastapainona vastuu, ja hänen on ymmärrettävä ratkaisujensa vaikutukset. 2

Ammattitaito ja sen arviointi näyttökokeissa Turpeinen 1998 n n n Opetushallituksen ja Tampereen yliopiston Ammattikasvatuksen tutkimuskeskuksen yhteisessä tutkimushankkeessa 1996 - 1998 Ammattitaito ja sen arviointi näyttökokeissa Turpeinen (1998, 4 - 5) tuo esille, että ammattitutkintojärjestelmässä työelämävastaavuutta lähestytään tutkittavilla jo olevan ammattitaidon ja sen arvioinnin näkökulmasta. Tällöin kysymykseen, miten tulisi arvioida, ei voida vastata, ellei tiedetä mitä halutaan arvioida. Tutkintotilaisuuksien arvioinnissa ensimmäinen ja tärkein kysymys on se, miten työelämän ammattitaito ymmärretään. Tutkimus oli luonteeltaan tulkinnallinen, jossa pohdittiin tutkintotilaisuuksien arviointia näyttöympäristön, tehtävien, arviointikriteereiden ja -menetelmien sekä tutkintotilaisuuksien arvioinnin luotettavuuden näkökulmasta. Tulosten mukaan tutkintotilaisuuksia toteutetaan tehtävien laatijoiden ja arvioijien aikoinaan koulussa tai opetustyössä oppimien mallien mukaisesti. Työelämän uudet ammattitaitovaatimukset tunnistetaan, mutta ne eivät ole konkretisoituneet työelämälähtöisiksi tutkintotilaisuuksiksi ja arviointikäytännöiksi. (Turpeinen 1998, 4 -5. ) 3

Raivola 2007 n n Nyt kymmenen vuotta myöhemmin Raivola ym. (2007, 201 - 202) tuovat esille näyttötutkintojärjestelmän toimivuuden arvioinnissa sen, että perustutkintojen arvioinnissa on kummallisuuksia. Näyttötutkintoina suoritettujen perustutkintojen arvioinnissa noudatetaan peruskoulutuksen arviointiasteikkoa 1 - 5. Vasta kiitettävän (5) suoriutumisen katsotaan tuottaneen osaamista, jota työelämässä toimiminen ja sen kehittäminen edellyttävät. Tyydyttävä arvosana (1 - 2) vastaa tasoa, joka on hankittava työllistyäkseen. Tutkijaryhmän mukaan viesti työelämään on kummallinen: tutkintotodistus osoittaa, että työhön tulisi ottaa, mutta samalla se kertoo työnantajalle, että pyrkijä ei työtänsä hallitse. (Raivola ym. 2007, 201 202. ) 4

Näyttötutkinnon laatu epätasaista? n n Arviointikriteereiden tulkinnanvaraiseksi kokeminen herättää epäilyjä tutkinnon suorittajan tasapuolisesta kohtelusta. Yhtenä järjestelmän ongelmana nähdään näyttötutkintotoiminnan laadun epätasaisuus, johon liittyvät myös oikeudenmukaisuus, luotettavuus ja objektiivisuus. (Raivola 2007, 135. ) 5

Eettisesti hyvän arvioijan ominaispiirteet n n n Arviointityö vaatii nimenomaan rohkeutta tehdä päätelmiä ja pysyä kannassaan, ja toisaalta myös voimia joustaa omista ennakkoluuloistaan. Myös rehellisyys on erityisen tärkeää. Eettinen persoona on kehittänyt itsessään suhteellisen kypsän kyvyn autonomiaan, yhteydessä oloon ja itsensä ylittämiseen. 6

Autonomia on arvioijan ensimmäinen hyve *Autonomisuus on tärkeää tilanteissa, joissa joutuu olemaan erilaisten toiveiden ja odotusten välimaastossa. *Henkilöillä on joskus hyökkääviäkin tapoja koetella arvioijan autonomiaa, jolloin eettisesti kestäviä vuorovaikutustaitoja tarvitaan. 7

Kyky toimia vuorovaikutussuhteessa on arvioijan toinen tärkeä hyve n n n Autonomia syntyy suhteissa toisiin ihmisiin. Suhteessa olemisen kyky tarkoittaa arjessa muun muassa sitä, että arvioija kuuntelee, tekee selkeyttäviä kysymyksiä ja aistii ilmapiirin sosiaalisia viestejä. Arvioija antaa tilaa toisille, mutta säilyttää myös oman toimintatilansa. Arvioitavan maailmaan ei saa uppoutua, muttei toisaalta ei saa vetäytyä tarkastelemaan sitä liian etäälle. Ystävällisyys on kanssakäymisen ydin ja vihamieliseltä tuntuva ilmapiiri voi koetella arvioijan tasapuolisuutta ja kärsivällisyyttä. 8

Kolmas eettisesti hyvän arvioijan ominaisuus on itsekeskeisyydestä luopuminen n n Arviointityötä on vaikea tehdä ilman tietynlaista palveluasennetta. Oman edun tai intressin puolustaminen ei kuulu arviointiin. Arvioija vaikuttaa omilla valinnoillaan, asenteillaan ja tietotaidoillaan paljon arvioinnin kulkuun ja tuloksiin. Siksi on tärkeää, että hän työskentelee korkealla eettisellä vakaumuksella. Vaikka osallistuva arviointi monipuolistaa arviointiprosessia, niin yhteinen lopputulos syntyy yksilöllisten tekojen tuloksena. 9

Arvioinnin tasapuolisuus n n n Henkilökohtaistamisen periaatetta pidettiin yleisesti vastakkaisena arvioinnin tasalaatuisuuteen pyrkimisen kanssa Karjalaisen (2006, 167) tutkimuksessa Koulunkäyntiavustajan ammattitutkinnosta. Erityisesti erilaiset vaatimustasot eri oppilaitosten tasolla henkilökohtaisten näyttösuunnitelmien laatimisessa aiheuttavat opiskelijoiden keskuudessa vilkasta keskustelua. Kuitenkin henkilökohtaisten näyttösuunnitelmien laatimisen avulla on mahdollista oppilaitostasolla tutkinnon suorittajien tasavertaisuuden lisääminen näyttövalmiuden arvioinnissa. (Karjalainen 2006, 167. ) 10

Arviointiskaala hyväksytty/hylätty n n Kaikki Karjalaisen tutkimuksen haastateltavat toivat esille arvioinnin luotettavuuden tarkastelemisen yhteydessä esiin objektisuuden saavuttamisen vaikeuden johtuen arvioinnin tulkinnallisesta luonteesta ja riippuvaisuudesta arvioijasta. Ihmisten ollessa kyseessä arviointi ei voi heidän mukaansa koskaan olla täysin objektiivista. Tällöin objektiivisen totuuden sijaan arvioinnissa korostetaan subjektiivisia ja kollektiivisia totuuksia. Ammattitutkinnoissa käytössä oleva arviointiskaala hyväksytty/hylätty mahdollistaa kuitenkin tutkinnon suorittajien tasavertaisuuden toteutumisen paremmin verrattuna numeeristen arvosanojen antamiseen perustuvaan arviointiin. (Karjalainen 2006, 168 - 169. ) 11

Ammattitaito on yksilön dynaaminen ominaisuus n n Ammattitaito ei ole erillisten taitojen kokoelma tai summa, se on kyky yhdistää ammattiin kuuluvat tiedot ja taidot tarkoituksenmukaiseksi kokonaisuudeksi. Ammattitaito muuttuu muun muassa toimintaympäristön, työtehtävien ja työpaikan vaatimusten, persoonallisen kehityksen ja henkisen tilan mukaan. Työntekijän ammattitaitoa, pätevyyttä on juuri se, miten hän osaa hyödyntää erilaatuista osaamistaan eri käyttöyhteyksissä. (Turpeinen 1998, 28. ) Tutkintotilaisuuksien arvioinnissa tarvitaan kolmikantaperiaatteen mukaista arviointia, jotta tutkinnon suorittajan ammattitaito tulisi huolellisesti ja monipuolisesti arvioitua. 12

Aristoteleen taulukko hyveistä Kultaisen keskitien periaate Pahe Hyveet Pahe äkkipikaisuus kohtuullinen temperamenttisuus hengettömyys uhkarohkeus pelkuruus häpeämättömyys kohtuullinen itsellisyys yliherkkyys hillittömyys kohtuullisuus haluttomuus kateellisuus oikeamielinen vihaisuus nimetön hyöty oikeudenmukaisuus tappio ylenpalttisuus avoinmielisyys ilkeys kerskailevuus rehellisyys vaatimattomuus imartelevuus ystävällisyys jöröys alistuvuus arvokkuus itsepäisyys mukavuudenhaluisuus kestävyys askeettisuus turhamaisuus suurisieluisuus pienisieluisuus ylellisyys edustavuus nukkavieruisuus villeys viisaus sosiaalinen tyhmyys 13