Uskonnon vapaus ja yhteiskunnan koululaitos Eero Salmenkivi Opettajankoulutuslaitos

Uskonnon vapaus ja yhteiskunnan koululaitos Eero Salmenkivi Opettajankoulutuslaitos

Uskonnon ja omantunnon vapaus n Nykyaikainen uskonnon ja omantunnon vapaus on valistuksen lapsi, kuten yleinen oppivelvollisuus. n Yksi sen tausta on uskonpuhdistusta seurannut Länsi. Euroopan kirkkojen jakaantuminen ja siihen liittyvät uskonsodat. n Erityisen merkittävää oli niiden jälkeinen rauhanteko: hallitsijalle oikeus päättää uskonnosta → kysymys vähemmistöistä. n Valistuksen ihmis- ja kansalaisoikeuksissa uskonnon ja omantunnon vapaus keskeinen heti alkuun (Miehen ja kansalaisen oikeuksien julistus Ranskassa (1789), Itsenäisyysjulistus ja perustuslaki USA: ssa(1776─1789)). n Uskonnon vapaus korostui, koska katolinen kirkko oli merkittävä valistuksen 'vastapuoli'.

Uskonnonvapaus Suomessa n Suomessakin uskonnonvapauden ajatus esiintyi jo 1800 luvulla. n SDP: n Forssan ohjelma 1903 (“Uskonto on julistettava yksityisasiaksi. Kirkko on erotettava valtiosta … Uskonnonopetus on poistettava kouluista. ”) n Autonomian aikana uskonnonvapaus kaatui aina viimeistään tsaarin vastustukseen.

Itsenäinen Suomi ja 1919 hallitusmuoto n Uskonnonvapaus toteutui lähtökohtaisesti Suomen itsenäistyttyä. n 1919 hallitusmuodossa Suomen valtio todettiin uskonnollisesti neutraaliksi, vaikka evankelis-luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla on (osin valtionkirkkoa muistuttava) erityisasema. n Hallitusmuodon 8 §: ssä kansalaisille taattiin uskonnonvapaus: Suomen kansalaisella on oikeus julkisesti ja yksityisesti harjoittaa uskontoa, mikäli lakia ja hyviä tapoja ei loukata, niin myös, sen mukaan kuin siitä on erikseen säädetty, vapaus luopua uskonnollisesta yhdyskunnasta, johon hän kuuluu sekä vapaus liittyä toiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan.

1922 uskonnonvapauslaki n Lain valmistelua hidasti kirkollisten piirien pelko kirkon jäsenten joukkokadosta. Pelko ei toteutunut. n Tästä lähtien kuumin uskonnonvapautta koskeva kysymys on koskenut koulujen uskonnon opetusta. Uskonnonvapauslain 8 §: ssä säädettiin: "Jos uskonnonopetusta valtion tai kunnan ylläpitämässä tai avustamassa kansakoulussa, oppikoulussa tai muussa oppilaitoksessa annetaan jonkun uskontokunnan opin mukaan, on oppilas, joka kuuluu toiseen uskontokuntaan tai joka ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, edusmiehen vaatimuksesta vapautettava sellaisesta uskonnonopetuksesta. "

Laki kansakoulun järjestysmuodon perusteista (1923) n Oppilaille annetaan enemmistön tunnustuksen mukaista uskonnon opetusta ja koulun uskonnonopetuksesta vapautetuille oppilaille uskonnonhistorian ja siveysopin opetusta. n Ei erillistä siveysoppia eli moraalikasvatus uskonnon yhteydessä. n Ratkaisi perusrakenteen, jolla Suomessa vielä 2010 luvulla järjestetään katsomusopetusta: n Enemmistön uskontoa + muita + sekulaari vaihtoehto

Uskonto ja koululaitos n Kirkkojen vaikutus yleissivistävään koulutukseen on ollut valtava. n Uskonnolliset käytännöt istuvat hyvin syvässä kulun arjessa. n http: //yle. fi/uutiset/kiristaako_raamattuvyo__ahdistaako_uskonnon_harjoittaminen_kouluissa/680672 7 n http: //yle. fi/uutiset/koulutyontekijat_pelkoa_ja_painostusta __uskonnon_harjoittaminen_kouluissa_loukkaa_perusoike uksia/6821763

Vuoden 2003 uskonnonvapauslaki ja muut voimassa olevat säädökset

Kansainväliset velvoitteet n YK: n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus ei ole sitova asiakirja. n Osin sen pohjalta YK: ssa (ja muualla esim EN) on laadittu erilaisia sitovia IO-sopimuksia. Tärkeimmät ovat ehkä edelleen vuodeen 1966 KP- ja TSS-sopimukset. Suomi ratifioi molemmat ja ne tulivat voimaan 1976.

Perusoikeusuudistus n Kansainväliset velvoitteet edellyttivät myös perustuslain uudistamista. n Suuri perustuslakiuudistus Suomessa 1990 -luvulla. n Uuden lain luonne näkyy 1 §: ssä Suomen valtiosääntö on vahvistettu tässä perustuslaissa. Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi.

Perustuslaki uskonnon ja omantunnon vapaudesta n 11 § Uskonnon ja omantunnon vapaus Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. (Vrt, ei mainintaa uskonnonharjoittamisesta 1919: Suomen kansalaisella on oikeus julkisesti ja yksityisesti harjoittaa uskontoa, mikäli lakia ja hyviä tapoja ei loukata, niin myös, sen mukaan kuin siitä on erikseen säädetty, vapaus luopua uskonnollisesta yhdyskunnasta, johon hän kuuluu sekä vapaus liittyä toiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan. )

Uskonto ja vakaumus – uskontojen etuoikeutettu asema n Perusoikeuskomitean alkuperäisessä ehdotuksessa esitys kuului: Jokaisella on uskonnon ja muun vakaumuksen vapaus. Siihen sisältyy oikeus harjoittaa uskontoa ja ilmaista vakaumus. . . n Yksi ongelma tässä liittyy kansainvälisten termien kääntämiseen ja 'vakaumus'-sanan merkitykseen. n Kirkolliset piirit ajoivat uskonnolle erityisaseman ja esimerkiksi Juha Seppo (2003) on avoimesti puolustanut uskontojen ja vakaumusten erilaista kohtelua. n Kirkon etuoikeuksien haasteena on ihmisoikeusasiakirjojen ja perustuslain tasa-arvosäädösten ja syrjintäkiellon (6 §) toteutumisen turvaaminen.

Uudistuksen polttopiste: uskonnon opetus ja uskonnon harjoittaminen n Koulun uskonnon opetus oli selvästi uskonnonvapauslain uudistamisen kiistellyin kysymys valmistelun kaikilla tasoilla. n Ydinkysymys koski sitä, onko koulun uskonnon opetus uskonnon harjoittamista. n Uskonnonharjoittamiseen ei voinut (enää) pakottaa (kirkkoon kuuluvaakaan). n Virsilaulu, rukoilu ja jumalanpalvelus (myös uskonnolliset päivänavaukset) sekä monet muut uskonnossa luontevasti opiskeltavat ovat uskonnonharjoittamista.

Tunnustuksellisuus ongelmana n Eduskunnan perustuslakivaliokunta oli 1982 ottanut kantaa siihen, että tunnustuksellinen uskonnonopetus on uskonnonharjoittamista. n Silloisen perustus- ja uskonnonvapauslain muotojen takia uskonnonharjoittamiseen pakottaminen ei kuitenkaan loukannut uskonnonvapautta (!) n Perusoikeusuudistus (ja Suomen kansainväliset sitoumukset) olivat muuttaneet tilannetta ("Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen").

Kuinka säilyttää status quo? n Uskonnonopetuksen merkittävimmät taustavoimat olivat melko tyytyväisiä uskonnon opetukseen. n Myös uskonnottomista suuri osa piti omaa ET: tä hyvänä, ja useilla pienemmillä uskontoryhmillä oli myös omaa opetusta. n Perustuslakia piti kuitenkin tietysti noudattaa ja jos tunnustuksellinen uskonnon opetus oli uskonnon harjoittamista, sen täytyisi olla oppilaalle vapaaehtoista. → uudistuksessa tavoiteltiin vallitsevan rakenteellisen ratkaisun (=ev. -lut oppilaan on osallituttava ev. -lut. opetukseen) säilyttämistä siten, että uskonnonopetusta ei voisi enää tulkita uskonnonharjoittamiseksi.

Oman uskonnon opetus n Ratkaisun avain oli siirtyminen tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta oman uskonnon opetukseen. n Tämän ei pitänyt olla tunnustuksellista, koska se opetussuunnitelmien mukaista yhteiskunnan järjestämää toimintaa, jolla ei ole suoraa kosketusta uskonnolliseen yhdyskuntaan. n Oman uskonnon opetusta puolustettiin mm. positiivisella uskonnon vapaudella. n Perustuslakivaliokunta muutti sikäli kantaansa, että tätä oman uskonnon opetusta se ei enää pitänyt uskonnon harjoittmaisena.

Oman uskonnon opetus ja koulun uskonnolliset tilaisuudet n Uskonnon harjoittamista koulun juhlissa ja uskonnon opetuksessa säätelevät ns. a-pykälät eivät tulleet lakiin. n OPH on antanut vastaavista asioista ohjeet, mutta vasta v. 2006 (ks. http: //www. edu. fi/lukio/uskonto/lukiolaki. pdf ja http: //www. edu. fi/peruskoulu/uskonto/perusopetuslaki. pdf) n Loogisesti ongelma on siis siinä, että kun uskonnon opetus on yhteiskunnan oppilaalle pakollista toimintaa eikä YK: n IO-julistuksen 18 §: ssä mainittua uskonnon harjoittmaista opettamalla jne. , se ei mitenkään perustele vakiintunutta käytäntöä koulun uskonnollisista juhlista.

Säädöstilanne, jatkoa n Aiemman vapautusmuotoilun sijaan korostetaan oikeutta tiettyyn opetukseen (vrt. 1922: , ”joka kuuluu toiseen uskontokuntaan tai joka ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, edusmiehen vaatimuksesta vapautettava sellaisesta uskonnonopetuksesta” → oppilaat ohjataan automaattisesti enemmistön (evankelis-luterilaisen) opetuksen lisäksi myös ortodoksiseen uskontoon ja ET: hen n Ortod. ja kirkkoon kuulumattomien ei tarvitse pyytää vapautusta, n Huom: ainakin ET: n osalta tässä ilmeisesti rikotaan lakia melko yleisesti (Suomen 320 kunnastan vain 11: ssa ei ole tarpeellista määrää ET-oppilaita!)

Säädöstilanne, jatkoa n Ns. pienryhmäisten uskontojen pitää anoa omaa opetusta, n mutta jos he eivät ole anoneet tai opetusta ei järjestetä, he voivat mennä myös ET: hen (enemmistön uskonnon lisäksi). n Juridiset ongelmat: 1. Onko tunnustuksetonta? 2. Miten Suomen valtio voi puuttua uskontojen sisäisiin asioihin määrittämällä, mikä on tiettyä uskontoa?

Ongelmien taustaa n Taustalla kysymys kirkon ja valtion suhteesta: Suuressa osassa Suomea ev. -lut. kko on edelleen ”koko kansan kirkko”, mutta esim. pääkaupunkiseudulla se on yksi uskonnollinen vaihtoehto muiden joukossa. Kirkko itse ja (sen vaikutusvallan takia) uusi lainsäädäntö keikkuu näiden vaihtoehtojen välissä → katsomusopetuksen perusta jossain määrin auki → n Ongelmia koulun arkeen (vrt. edellä esim. juhlaperinne): n Koulun uskonnonopetus ei ole ihmisoikeusasiakirjojen uskontokasvatusta (so. ne eivät suojaa sitä). n Koulun uskonnolliset tilaisuudet ovat vapaaehtoisia tapahtumia, joihin oppilaita ei voi pakottaa ja joita koulun ei tarvitse järjestää.

Lakia rikotaan jatkuvasti n Kysymys ei ole vain pienten kaupunkien tai ns. Raamattuvyöhykkeen ongelmista. n Tänä syksynä on uskonnonvapauteen liittyviä selvityspyyntöjä (esim. virheitä ohjeissa, oppilas on pakotettu uskonnonopetukseen ja/tai uskonnolliseen aamunavaukseen) ollut esillä myös suurista kaupungeista ainakin Espoosta, Tampereelta, Turusta ja Vantaalta. n http: //areena. yle. fi/tv/1994085 n http: //yle. fi/uutiset/koulutyontekijat_pelkoa_ja_painostusta __uskonnon_harjoittaminen_kouluissa_loukkaa_perusoike uksia/6821763

Lakia rikotaan jatkuvasti Rehtori pakotti osallistumaan joulukirkkoon Kantelija arvosteli lukion rehtoria, jonka määräyksestä joulukirkkoon osallistuminen oli pakollista kaikille evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluville lukion oppilaille heidän uskonnollisesta vakaumuksestaan riippumatta. AOA totesi, että perustuslain 11 §: ssä säädettyyn uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen ja uskonnollisiin tilaisuuksiin. Peruskoulun ja lukion uskonnonopetus on kirkkoon kuuluville velvollisuus. Sen sijaan uskonnonharjoittamiseksi katsottava toiminta on koulussa vapaaehtoista kaikille riippumatta siitä, kuuluuko henkilö kirkkoon vai ei. AOA saattoi käsityksensä rehtorin tietoon. AOA Pajuojan päätös 11. 5. 2011, dnro 4812/4/10, esittelijä Piatta Skottman-Kivelä

Suomalainen ”maan tapa” vastaan Suomen perustuslaki ja IO-sopimukset n Suomalaisten käytäntöjen kannalta ongelmallista on, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ottanut kanna, että uskonto on yksityisasia siinä mielessä, että valtio ei saa pakottaa kertomaan katsomustaan. n Varsin perusteltua, koska tällaisen pakotuksen ollessa kyseessä lienee usein syytä pelätä syrjintää. n Ks. EAOA: n Suvivirsi päätös 5. 8. 13 n On toki hyvä huomata, että on paljon uskonnollisia yhteisöjä, jotka eivät hyväksy ajatusta, että uskonto on yksityisasia. n Kansainsälisissä ihmisoikeusasiakirjoissa ja Suomen perustuslaissa lähestymistapa kuitenkin lienee tämänsuuntainen.

Tehtävä n Vastaa seuraavan dian kysymykseen 400– 500 sanan pituisella esseellä käyttäen hyväksi luentosisältöjen lisäksi myös soveltuvaa kurssikirjallisuutta n Koikkalainen, A. 2009. Uskonnonopetus ja ihmisoikeudet, Ihmisoikeusliitto, http: //www. ihmisoikeusliitto. fi/images/pdf_files/uskon nonopetus. pdf n Ks. myös ihmisoikeudet. net

Kysymys n Pohdi, miten koulussa tulisi sovittaa yhteen suomalainen kulttuuriperinne, ”maan tapa” ja perustuslaki sekä Suomen solmimat kansainväliset ihmisoikeussopimukset. n Tarkastele mahdollisuuksien mukaan kysymyksiä: Onko uskonto yksityisasia? Missä mielessä? Onko valtiolla oikeus pakottaa kansalaisensa paljastamaan katsomuksensa?