Sosiokulttuuriset arvot Boltanskin Thvenotn oikeuttamisteoria ympristkiistojen tutkimuksessa 2

Sosiokulttuuriset arvot Boltanskin & Thévenot’n oikeuttamisteoria ympäristökiistojen tutkimuksessa 2. 6. 2015 Suvi Ignatius suvi. ignatius@helsinki. fi

Miksi arvot ovat relevantteja luonnonvarojen hallinnassa? (Levomäki 2004) • 1. Vaatimus yhteiskunnallisen päätöksenteon perustumisesta kansalaisten arvoihin • Kestävän kehityksen periaatteet päätöksenteon rationaalisuudesta ja demokraattisuudesta. • Haasteita intressien yhteensovittaminen ja kysymys legitimiteetistä. • Empiiriset arvotutkimukset ovat eräs kanava kansalaisten arvojen välittymiselle poliittiseen suunnitteluun ja päätöksentekoon. • 2. Vaatimus arvokeskustelusta • Moniarvoisuuden lisääntyminen: toiminnan tavoitteita ei enää voi ottaa annettuina vaan päämäärien asettaminen edellyttää arvokeskustelua. • Yhteiskunnan lisääntyvä monimutkaisuus, siihen kytkeytyvät hallittavuusongelmat ja riskien lisääntyminen. • Erilaisten arvojen tuominen esille selkeässä ja perustellussa muodossa, jolloin niitä voidaan tietoisesti pohtia ja punnita.

Mitä ovat arvot? • ”Arvot ilmaisevat, mikä on hyvää ja tavoiteltavaa. ” (Pirttilä-Backman et al. 2005) • ”Arvo on uskomus, joka koskee tiettyä yleistä käyttäytymistapaa tai päämäärää. ” (Lybäck 2004) • Arvot ovat toiminnalle asetettavia päämääriä ja toiminnan arviointikriteerejä. • Yhteiskuntatieteissä oletetaan, että arvot ohjaavat valintoja ja toimintaa ainakin välillisesti. • Termi on monimerkityksinen, ja sillä tarkoitetaan eri yhteyksissä eri asioita. • Itseisarvot ovat itsessään arvokkaita päämääriä, välinearvot toimivat välineinä korkeampien päämäärien saavuttamiseksi.

Mitä ovat arvot? (Levomäki 2004, Lybäck 2004) • Subjektiiviset arvostukset ovat henkilökohtaisia mielipiteitä ja makuasioita, jotka ohjaavat ja motivoivat yksilön yksityistä elämää ja valintoja. • Sosiaaliset arvot viittaavat jaettuihin päämääriin ja yhteisön yhteisiin arvoihin, jotka edellyttävät ja motivoivat yhteiskunnallista toimintaa. Ne on erikseen perusteltava ja oikeutettava. • (Ideaaliarvot ovat normatiivisia mittakeppejä, universaaleja toiminnan ideaaleja. ) • Arvo voidaan nähdään myös tietyn asian tai objektin ominaisuutena.

Eri tieteenalojen lähestymistapoja ympäristöarvoihin (Dietz et al. 2005) • Ympäristöetiikassa on keskitytty teoretisoimaan ympäristön ja muiden lajien itseisarvoista ja välinearvoista. • Taloustieteessä ympäristöarvoja on pyritty mittaamaan rahallisesti kustannus-hyötyanalyyseilla ja ehdollisen arvottamisen menetelmillä. • Sosiaalipsykologiassa on selvitetty yksilöiden arvojen suhdetta ympäristökäyttäytymiseen surveytutkimuksilla ja koeasetelmilla. • Sosiologiassa arvojen ja luonnonvarojen suhdetta on tutkittu analysoimalla moraalisia periaatteita. Lisäksi on korostettu sosiaaliryhmien merkitystä arvojen kantajina.

Oikeuttamisteoria ympäristökiistojen tutkimuksessa • Boltanski & Thévenot (1991/2006) On Justification. Economies of Worth. • Thévenot & Moody & Lafaye (2000) Forms on valuing nature: arguments and modes of justification in French and American environmental disputes. • Pragmaattista kulttuurisosiologiaa; politiikan sosiologiaa • Tutkii yhteisen hyvän periaatteiden soveltamista arjen kiistatilanteissa. • Lähtökohta: kiistan osapuolilla on kriittistä kapasiteettia argumenttiensa perustelemiseksi. Kriittinen kapasiteetti tarkoittaa kykyä arvioida sosiaalisten tilanteiden, suhteiden ja asioiden oikeudenmukaisuutta suhteessa vakiintuneisiin käsityksiin yhteisestä hyvästä.

Oikeuttamisteoria ympäristökiistojen tutkimuksessa • Seitsemän arvomaailmaa, joista kukin tarjoaa erilaisen perustan yhteisen hyvän arvioinnille. Ne heijastavat toisiinsa redusoitumattomia, arvokkaimpina ja ensisijaisina pidettyjä ideaaleja ja periaatteita. Toistuvat niin nykypäivän arkiväittelyissä kuin länsimaisen poliittisen filosofian klassikkoteksteissä. • Kodin maailmassa arviointi perustuu juurtuneeseen traditioon, maineen maailmassa julkisuudessa näkymiseen, markkinoiden maailmassa taloudelliseen kilpailuun, teollisuuden maailmassa tekniseen tehokkuuteen, kansalaisuuden maailmassa jaettuun etuun ja solidaarisuuteen, inspiraation maailmassa luovuuteen ja autenttisuuteen sekä ekologian maailmassa luonnon monimuotoisuuteen.

Oikeuttamisteoria ympäristökiistojen tutkimuksessa • Eri arvomaailmat ovat kiistan kaikkien osapuolten tunnistettavissa ja käytettävissä, joten ne tarjoavat keskustelulle viitepisteitä. • Kiistoja voidaan käydä arvomaailman sisällä tai niiden välillä. Edellisessä tapauksessa osapuolet ovat yksimielisiä oikeuttamisen kriteereistä mutta erimielisiä niiden täyttymisestä käsillä olevassa tilanteessa. Jälkimmäisessä tapauksessa yhden maailman käsitys yhteisestä hyvästä tuomitaan toisen maailman kriteerillä. Toisaalta maailmojen välille voidaan rakentaa myös kompromissi, jolloin samassa argumentissa yhdistetään kahden maailman kriteerejä.

Oikeuttamisteoria ympäristökiistojen tutkimuksessa • Vaikka oikeuttamisteoria kehitettiin Ranskassa, sen selitysvoima on demonstroitu useissa konteksteissa. • Sovellettu myös kulttuurien väliseen vertailevaan tutkimukseen (Thevenot et al. 2000; Luhtakallio 2010). • Ilmastonmuutospolitiikan vertaileva tutkimus (Suomi, Ranska, Intia, Venäjä, Kalifornia; HEPO 2010 -2013: http: //blogs. helsinki. fi/politicalsociology/localparticipation-and-transnational-debates-democraticeffects-of-associations-in-five-countries/).

Oikeuttamisteorian laajennus: yhteiselämän kieliopit (Thévenot 2011) • Kolme tapaa ratkoa kiistoja kulttuurissa jaettuihin arvottamisen tapoihin perustuen. • Pätevän argumentin voi pohjata paitsi • 1) käsitykselle yhteisestä hyvästä ja sen parhaasta toteuttamistavasta (julkinen oikeuttaminen) myös • 2) liberaalille ajatukselle yksilöiden välisestä kaupankäynnistä (oman edun ajaminen) • 3) ajatukselle vahvasta, henkilökohtaisesta suhteesta tiettyyn paikkaan (läheinen sidos). Julkista oikeuttamista pidetään eräänlaisena politiikan oletustasona. Sen sijaan henkilökohtainen side voidaan kommunikoida ja jakaa, mutta se harvemmin täyttää poliittisesti legitiiminä pidetyn perustelun ehtoja.

Lähteet • • • Dietz T. et al. 2005. Environmental values. Julkaisussa Annual Review of Environment and Resources 30, 335– 72. Boltanski L. & Thévenot, L. 2006/1991. On Justification: Economies of Worth. Käänt. Catherine Porter. Princeton University Press, Princeton. Eranti, V. 2014. Oma etu ja yhteinen hyvä paikallisessa kiistassa tilasta. Sosiologia 51: 1, 21 -38. Helkama, Klaus 2009. Moraalipsykologia. Hyvän ja pahan tällä puolen. Edita, Helsinki. Levomäki, I. 2004. Metsäpoliittinen päätöksenteko haasteiden edessä: toimintaympäristön muutoksia, uusia arvoja ja prosesseja. Teoksessa Loukola, O. & Tervo, M. (toim. ) Metsien kestävä käyttö – periaatteita ja tavoitteita. Helsingin yliopiston Metsäekonomian laitoksen julkaisuja 14. Luhtakallio, E. 2010. Local Politizations: A Comparison of Finns and French Practicing Democracy. Sociology Research Reports No. 265. Luhtakallio, E. & Ylä-Anttila, T. 2011. Julkisen oikeuttamisen analyysi sosiologisena tutkimusmenetelmä. Sosiologia 48: 1, 34 -51. Lybäck, K. 2004. Kansalaisten arvot metsäpoliittisessa päätöksenteossa – empiirinen arvotutkimus politiikan apuna. Teoksessa Loukola, O. & Tervo, M. (toim. ) Metsien kestävä käyttö – periaatteita ja tavoitteita. Helsingin yliopiston Metsäekonomian laitoksen julkaisuja 14. Pirttilä-Backman, A-M. et al. 2005. Arvot, moraali ja yhteiskunta. Gaudeamus, Helsinki. Thévenot, L. et al. 2000 Forms of Valuing Nature: Arguments and Modes of Justification in Environmental Disputes. Teoksessa Lamont. M. & Thévenot, L. (toim. ), Rethinking comparative cultural sociology: Repertoires of Evaluation in France and the United States. Cambridge University Press, Cambridge, 229– 272. Thévenot L. 2011. Oikeutettavuuden rajat. Yhteiselämää koossapitävät sidokset ja niiden väärinkäyttö. Käänt. Veikko Eranti. Sosiologia 48: 1, 7– 21.