Hannah Arendt 1906 1975 Martin Heideggerin oppilas rakastajatar

Hannah Arendt 1906 -1975

Martin Heideggerin oppilas / rakastajatar Pakeni Saksasta 1930 -luvulla Totalitarismin kriitikko, sivilisaatiokriitikko, politiikan teoreetikko Omaksui Heideggerilta lähestymistavan (eksistentialistinen fenomenologia) Nosti Heideggerin ajattelusta esille kanssaolemisen (Mitsein) käsitteen, josta teki koko filosofiansa peruskäsitteen Asettui Heideggeria vastaan tämän omin asein: Heideggerille Mitsein ja etenkin yhdessä oleminen julkisen alueella on epävarsinaista olemista, kun taas Arendt piti ”julkista yhdessä olemista” tai ”yhdessä näyttäytymistä” kaikkein keskeisimpänä inhimillisenä kategoriana

Totalitarismi Natsismi ja neuvostososialismi Taustalla rasismi, imperialismi, kansallisvaltion kriisi ja antisemitismi, massayhteiskunta – luokkaidentiteettien katoaminen, yksinäistä ihmisten yhteiskunta Ideologia – idean logiikka Luonto ja historia – korkein laki ihmisten laki korkeampi Totalitarismin ytimessä terrori – pyrkii toteuttamaan korkeamman lain (luontoon tai historiaan ympätyn idean logiikan) Pelko ja terrori – pelko keino ylläpitää valtaa, terrori totalitaristisen yhteiskunnan keino ja päämäärä Banaali paha – ajattelun poissaolo, käskyjen mekaaninen toteuttaminen, byrokraattinen tuhoamiskoneisto

Totalitarismi ja politiikan loppu Totalitarismi tuhoaa politiikan, koska politiikkaa on vain, jos on olemassa ihmisten moninaisuus ja mahdollisuus sen ilmaantumiseen (julkisen alue) Totalitarismi tuhoaa politiikan, koska se tuhoaa vapauden, ei vain siinä mielessä, että se rajoittaa ajattelun tai ilmaisunvapautta vaan radikaalimmin siten, että inhimillinen moninaisuus ja spontaanisuus tuhotaan Totalitarismin terrori johtaa maailmattomuuteen (olemisen mielen katoamiseen), sillä maailma on olemassa vain moninaisuuden ja julkisuuden kautta

Totalitarismi ja ihmisyyden loppu Toisin kuin tyrannia, totalitarismi ei ole ”laitonta” hallitsemista vaan täydellistä lainkuuliaisuutta sikäli kuin laki ymmärretään historian (luokkataistelu) tai luonnon (rotujen taistelu) lakina Ei despoottinen ihmisen hallinta vaan ihmisten hallinta ikään kuin he olisivat asioita eikä ihmisiä, pelkkiä välineitä historian tai luonnon lain toteutumisen prosessissa Totalitarismin logiikka kulminoituu keskitysleirissä: Oikeushenkilö (oikeuksien riisto), moraalinen persoona (omantunnon tukahduttaminen), yksilöllisyys (ihmisen muuttuminen esineeksi)

Autoritaarinen hallinta, tyrannia, totalitarismi

Ihmisenä olemisen ehdot (Human Condition 1958) Työ (labor) – pelkän elämän ylläpitäminen, välttämättömyyteen sidottu, automaattiset prosessit, välineellisyys (animal laborans) Valmistaminen (work) – pysyvyyden luominen, maailmallisuus, välineellisyys (homo faber) Toiminta (action) – vapaus spontaanisuutena, täysin uuden aloittaminen (”ihme”), moninaisuus, puhe, päämäärä sinänsä (vita activa) ”Toiminnan ehto on moninaisuus, eli se tosiasia, että ihmiset, ei Ihminen, elävät maassa ja asuttavat maailmaa” Ihmisenä olemisen ehdot ovat historiallisia: ”Ihmiset luovat jatkuvasti omatekoisia ehtojaan, joilla on inhimillisestä alkuperästään ja vaihteluistaan huolimatta samanlainen ehdollistava voima kuin luonnonolioilla”

Ihmisenä olemisen ehdot Antiikin kaupunkivaltio: oikos vastaan polis Oikos: yksityisen (omaisuuden) alue, elämän ylläpitäminen, elintärkeistä tarpeista huolehtiminen, työnteon alue, turvallisuuden alue, epävapaa alue (kiinni elämän välttämättömyyksissä, hallitsijat ja hallitut), ”häpeällinen”, hyveenä huoli ja rakkaus – yksityinen (idion) maailmattomuus Polis: julkinen (yhteinen) alue, näyttäytymistila, tarpeista vapaa alue eli vapauden alue, tasaveroisuuden alue (hallitut ja hallitsijat samoja), riskialtis alue, kunniallinen, hyveenä rohkeus – ”jaettu” maailma (syntyy näkökulmien moninaisuudesta) ”Poliittisen alueelle astuvan täytyi olla valmis vaarantamaan henkensä, sillä liika kiintymys elämään esti vapauden ja oli varma merkki orjamaisuudesta. ” ”Ihminen, joka eli vain yksityistä elämää eli joka jätettiin tai joka omasta tahdostaan jäi julkisen alueen ulkopuolelle kuin orja tai barbaari, ei ollut täysin ihminen. ”

Julkinen alue ja todellisuus ”Julkisen alueen todellisuus riippuu niiden lukemattomien näkökulmien ja -kohtien samanaikaisuudesta, joissa yhteinen maailma näyttäytyy ja joille ei voi koskaan keksiä yhteistä mittapuuta tai nimittäjää. Sillä vaikka yhteinen maailma on kaikkien yhteinen kokoontumispaikka, läsnäolijoilla on siellä eri paikat eikä yhden ihmisen sijainti voi koskaan olla sama kuin toisen. Muiden nähtävissä ja kuultavissa oleminen on tärkeää siksi, että kaikki näkevät ja kuulevat asiat kukin eri asemasta. ” ”Yhteisessä maailmassa todellisuutta ei takaa ensisijaisesti kaikkien sen muodostavien ihmisten ’yhteinen luonto’ vaan paremminkin se, että positioiden eroista ja niistä aiheutuvasta näkökulmien moninaisuudesta huolimatta kaikki ovat aina tekemisissä saman kohteen kanssa. ” ”Julkisella alueella näyttäytyminen muodostaa todellisuuden”

Moderni (liberaali-kapitalistinen) yhteiskunta Pehmeä totalitarismi Yksityinen saa julkista merkitystä: politiikasta tulee elämän välttämättömyyksistä huolehtimista, vapauden katoaminen, (yhteisen) todellisuuden katoaminen (”julkinen” tarkoittaa myös maailmaa itseään), näkökulmien moninaisuuden korvautuminen ”yhteiskunnan edulla” Yhteiskunta ikään kuin yli-inhimillinen perhe Politiikan välineellistyminen: politiikka ei ole enää päämäärä itsessään vaan siitä tulee ylisuuren oikoksen huolehtimista varten olevaa toimintaa (kansantalous) ”Sitä myötä kun ’kotitalous’ (oikia) ja taloudelliset aktiviteetit nousivat julkisen alueelle, taloudenhoidosta ja kaikesta aiemmin perheen yksityisen piiriin kuuluneesta tuli ’yhteisiä’ asioita. ” Työyhteiskunta – ihmisistä tuottajia ja kuluttajia (kaikki aktiviteetti prosessiluonteista ja tarkoituksena elämän sinänsä säilyttäminen)

Politiikka ”sosiaalisen” aikakaudella (society / social) Sosiaalinen ei ole erilaisten tulemista yhteen näyttäytymistilaan, joka säilyttää moninaisuuden: sosiaalinen muodostuu yhdestä mielipiteestä ja sen toimintalogiikka on normalisoiva Toiminnan (action) korvaa ”käyttäytyminen” (behavior) Persoonallisen hallinnan korvaa ei-kenenkään hallinto (byrokratia) Omaisuuden (oikos omana paikkana) korvaa (kansakuntien) varallisuus (”Taloa omistamaton mies ei voinut osallistua maailman asioihin, koska hänellä ei ollut siinä todella omaa paikkaa”) Varallisuus ei tunne pysyvyyttä vaan on samalla tavoin prosessikäsite kuin (biologinen) elämä itsessään Valtiosta tulee varallisuuden kasaamisen turvaaja

Toiminta-alueiden paikanvaihdos Antiikki Julkinen Yksityinen Moderni Yksityinen Sosiaalinen Intiimi Julkinen ”Julkinen on mennyttä, koska se on vain yksityistä varten, ja yksityinen, koska se on ainoa jäljellä oleva yhteinen huolenaihe. ”

Poliittisen filosofian kritiikki Platonista Marxiin poliittinen filosofia on pyrkinyt työntämään syrjään poliittisen eli vapauden alueen Poliittinen filosofia ottaa mallinsa valmistamisesta toiminnan sijaan (vertaa Platon: poliitikko lääkärinä, puuseppänä, kutojana) Poliittinen filosofia haluaa valmistaa hyvän, oikeudenmukaisen, onnellisen tai muun vastaavan yhteiskunnan Poliittinen filosofia myöntää politiikalle korkeintaan keinon aseman – politiikka on keino valmistaa hyvä, oikeudenmukainen tai onnellinen yhteiskunta, joka on päämäärä ja poliitikko on valmistamisen ekspertti Poliittista toimintaa ei kuitenkaan voida asettaa valmistamisesta otettuun keino-päämäärä kaavaan: toiminnan päämääränä on toimiminen itsessään, joka on olemassaolon mielekkyyden tae – se on yksin on vapaata

Valta ja vapaus Valta (power) ei ole sama kuin (fyysinen) voima (force) tai väkivalta (violence) tai vahvuus (streght) Valta (power) säilyttää julkisen alueen (vertaa dynamis ja potentia ja suomenkielen voima – ”voida”) ”Valta syntyy ihmisten välillä, kun he toimivat yhdessä ja katoaa samalla hetkellä kun he eroavat toisistaan” Vapaus tarkoittaa riippumattomuutta välttämättömyydestä tai pelkästään hyödyllisestä Vapaus ei ole tahdon vapautta tai vapautta määrätä itseään järjen mukaan. Toiminnan vapaus tulee ilmi toiminnassa itsessään, se on performatiivista. ”Politiikan raison d’être on vapaus ja sen kokemuksen kenttä on toiminta”

Vapaus ei toteudu, jos toimintaa alistetaan päämäärille Ihmiset ovat vapaita vain niin kauan kuin he toimivat – eivät sitä ennen eikä sen jälkeen Vapaata toimintaa inspiroi periaate, joka toteutuu toiminnassa itsessään – tällaisia periaatteita ovat maine (aristokratia) ja kunnia (monarkia), tasaarvon rakastaminen (demokratia) Vapaus ja taide – performatiivisessa taiteessa (tanssi, soitto ja niin edelleen) tekeminen on itsessään päämäärä, sama politiikassa sikäli kuin se on vapaata toimintaa Ei ole vapaata toimintaa ilman rohkeutta – toiminta on aina riskaabelia, se aloittaa jotakin ennalta arvaamatonta

Ajattelu, omatunto, arvostelma (judgment) Voiko ajattelu estää pahan? Ajattelu on sellaisenaan destruktiivista suhteessa annettuihin totuuksiin Omatunto on ajatteluprosessin jälkivaikutus – se, joka ei ajattele, ei omaatuntoa Ajattelu avaa tilan arvostelmalle: aito arvostelma voi nousta vasta, kun ajattelu on avannut tavattomuuden ja normittomuuden tilan – ”nihilismi” omantunnon ja arvostelman ehtona Todellinen nihilismi on konformismia – ajattelematonta olemassa oleviin tapoihin, sääntöihin ja normeihin tukeutumista Heideggerin vaikutus taas huomattava!

Poliittinen arvostelma Mielipiteiden muodostus ja niiden välinen kamppailu eikä niinkään intressien artikulaatio on politiikan ydin ”Intressittömän” mielipiteen muodostus: representatiivinen ajattelu (”laajennettu mentaliteetti” a la Immanuel Kant) ”Muodostan mielipiteen tarkastelemalla määrättyä aihetta eri näkökulmista ja tekemällä läsnä olevaksi (present) mieleeni poissaolevien näkökulmat representoimalle ne. ” Kyse ei ole omaksumisesta, empatiasta eikä näkökulmien yhteen laskemisesta vaan kyvystä kuvitella toisen asemassa. ”Mitä vahvempi on kykyni representatiiviseen ajatteluun, sitä validimpi on lopullinen mielipiteeni. ”