TIETEELLINEN REALISMI 1 Johdanto realismin ulottuvuuksia Luennot toukokuu

TIETEELLINEN REALISMI 1. Johdanto: realismin ulottuvuuksia Luennot toukokuu 2018 Ilkka Niiniluoto

KURSSI FILM-338 • filosofian maisteriohjelma FILM-338 (5 op) • perustiedot tieteenfilosofiasta ja logiikasta • luennot 2. 5. klo 9 -12 MT 5, klo 14 -17 MT 9, 3. 5. klo 9 -12 MT 18, 4. 5. klo 9 -12 MT 24, 7. 5. klo 10 -13 MT 26, 8. 5. klo 10 -13 MT 18, 9. 5. klo 9 -12 MT 5 • kalvot osoitteessa matskut. helsinki. fi • tentti: luennot, kalvot + I. N. ”Scientific Progress”, Stanford Encyclopedia of Philosophy (3 op) • lisälukemisto tai essee (+2 op)

TIETEENFILOSOFIAN PERUSKYSYMYS • POPPERin (1934) mukaan tieteenfilosofian peruskysymys on demarkaatioongelma: tieteen erottaminen epätieteestä • toinen peruskysymys koskee tieteellisten teorioiden tiedollista asemaa: ovatko teoriat tosia (tai epätosia) representaatioita todellisuudesta? • jälkimmäinen kysymys kytkeytyy jokseenkin kaikkiin tiedettä koskeviin kiistoihin, mukaan lukien demarkaatio-ongelma • realismin ja antirealismin hedelmällinen vastakkainasettelu, joka alkoi jo antiikin Kreikassa, on ollut 1900 -luvun alun ja lopun keskeisiä teemoja tieteenfilosofiassa • ARTHUR FINEn (1984) turhautunut väite ”realism is dead” osoittautui vääräksi, keskustelu jatkuu vilkkaana • sama teema esillä riitaisena 1990 -luvun ”tieteiden sodassa”

OMAA TUTKIMUSTA • 1973: väitöskirja teoreettisten termien roolista tieteellisessä induktiivisessa päättelyssä • JAAKKO HINTIKAN loogisia välineitä (induktiologiikka), yhteistyötä RAIMO TUOMELAN kanssa (Theoretical Concepts, 1973) • totuudenkaltaisuuden käsite Karl Popperin epäonnistuttua v: sta 1975 lähtien, Truthlikeness (1987) • tieteen edistyminen: Is Science Progressive? (1984) • kriittinen tieteellinen realismi: Critical Scientific Realism (1999)

KIRJALLISUUTTA • • NIINILUOTO: Johdatus tieteenfilosofiaan (1980, 3. p. 1997) NIINILUOTO: Tieteellinen päättely ja selittäminen (1983) NIINILUOTO: Totuuden rakastaminen (2003) HAAPARANTA & NIINILUOTO: Johdatus tieteelliseen ajatteluun (2016) • • • LEPLIN (ed. ): Scientific Realism (1984) NIINILUOTO: Critical Scientific Realism (1999) (CSR) PSILLOS: Scientific Realism: How Science Tracks Truth (1999) NIINILUOTO: ”Scientific Progress”, The Stanford Encyclopedia of Philosophy CHAKRAVARTTY: ”Scientific Realism”, The Stanford Encyclopedia of Philosophy SAATSI (ed. ): The Routledge Handbook of Scientific Realism (2018)

REALISMI • lat. res = oliot, asiat; neutraalina terminä ’entiteetti’ • engl. real = todellinen • engl. reality = kaikkien olemassaolevien entiteettien muodostama todellisuus, vrt. ”reaalimaailma” • keskiajalla ”realisteja” olivat universaalien (kuten punaisuus) olemassaolon kannattajat (PLATON: itsenäisinä olioina; ARISTOTELES: olioiden muotona) vastakohtana konseptualisteille (käsitteet vain ihmismielessä) ja nominalisteille (yleisyyttä vain sanassa ’punainen’) • vastaavat koulukunnat nykyisessä matematiikan filosofiassa: platonistit, intuitionistit, formalistit

ULKOMAAILMAN OLEMASSAOLO • DESCARTES uuden ajan alussa: ihmisellä varmaa tietoa oman mielen tiloista, siis mistä tiedämme, että ajattelevan subjektin ulkopuolella on olemassa aineellinen todellisuus? • erityistapaus antiikin skeptikkojen ongelmasta • realistit vastaavat myönteisesti ulkomaailman olemassaoloa koskevaan kysymykseen, idealistit kieltävästi, kun taas KANTIN transsendentaalinen idealismi hyväksyy olioiden sinänsä olemassaolon mutta ei niitä koskevaa tietoa • kielen ulkopuolisesta todellisuudesta voidaan esittää tosia väitelauseita semanttisten realistien mukaan, kun taas ”lingvistisen idealismin” mukaan emme koskaan pääse kielen ulkopuolelle

TIEDE JA EMPIRIA • jokseenkin kaikki tunnustavat havaintojen ja kokeiden tärkeän merkityksen tieteessä • toisin kuin positivistit (COMTE, MACH) ja kantilaiset, realistit eivät rajoita tietoa vain havaittaviin ilmiöihin, vaikka vaativat teoreettisista hypoteeseilta testattavuutta havaintojen avulla • realismin mukaan ”tieteellinen kuva” täydentää ja korjaa arkikokemuksen ”ilmikuvaa” (SELLARS) • realistit ovat tavallisesti fallibilisteja (PEIRCE), jotka sallivat tiedon epävarmuuden

TEORIAREALISMI • kiista teorioiden tulkinnasta alkoi jo antiikin tähtitieteessä ja jatkui kopernikaanisen kumouksen yhteydessä • teoriarealismin mukaan tieteelliset teoriat ovat yrityksiä puhua totuudenmukaisesti havaintojen takana olevista todellisista olioista • 1950 -luvulla FEIGL, SELLARS ja SMART kehittelivät teoriarealismia vaihtoehtona vallitseville positivistisille ja instrumentalistisille käsityksille; Suomessa KAILA jo 1920 -luvulla kannatti ”kriittistä realismia” • suomen termi ’tieteellinen realismi’ Sellars-käännöksessä 1977 • vastarintaa: KUHN, FEYERABEND, LAUDAN, RORTY

TIETEELLISEN REALISMIN ULOTTUVUUKSIA (I) • (OR, ontologinen realismi) Ainakin osa todellisuudesta on ontologisesti ihmismielestä riippumaton. • (SR, semanttinen realismi) Totuus on semanttinen suhde kielen ja todellisuuden välillä. Totuuden käsitteen paras analyysi on TARSKIN versio korrespondenssiteoriasta, ja totuuden paras indikaattori on tieteellinen tutkimus. • (TR, teoriarealismi) Totuuden ja epätotuuden käsitteitä voidaan soveltaa kaikkiin tieteellisen tutkimuksen kielellisesti ilmaistavissa oleviin tuloksiin, ml. lait ja teoriat. Erityisesti väitteillä teoreettisten entiteettien olemassaolosta on totuusarvo.

TIETEELLISEN REALISMIN ULOTTUVUUKSIA (II) • (AR, aksiologinen realismi) Totuus (yhdessä muiden tiedollisten hyötyjen kanssa) on olennainen osa tieteen tavoitetta. • (ER, epistemologinen realismi) Totuus ei ole helposti saavutettavissa eikä tunnistettavissa. Jopa parhaat teoriamme voivat olla epätosia. Silti on mahdollista lähestyä totuutta tieteellisen tutkimuksen avulla, ja myös arvioida tällaista tiedollista edistystä. Siten todellisuudesta voidaan saavuttaa todennäköistä tai totuudenkaltaista tietoa. • (MR, metodologinen realismi) Paras selitys tieteen käytännölliselle menestykselle on oletus, että teoriamme ovat totuudenkaltaisia tai riittävän lähellä totuutta. Siksi on rationaalista uskoa, että itseään korjaavaa menetelmää soveltava tiede on ollut tiedollisesti edistyvä pitkällä aikavälillä ja tulee olemaan sellainen myös jatkossakin.

KESKUSTELUA MÄÄRITELMÄSTÄ • kapea tieteellisen realismin määritelmä: teoriarealismi TR (NAGEL, The Structure of Science, 1961) • DEVITT (Realism and Truth, 2 nd ed. , 1991): OR, SR ja ER erotettava, mutta OR pitää ratkaista ensin, joten määritelmäksi riittää OR ilman mitään teoriaa totuudesta • pragmatistit: ontologiaa, semantiikkaa ja epistemologiaa ei voi erottaa toisistaan (ARISTOTELES: metafysiikka ensimmäisenä filosofiana vs. KANT: aloitettava järjen kritiikistä) • DUMMETT: antirealistit lähtevät kielifilosofiasta, realistiset väitteet jostain olioluokasta toteuttavat kaksiarvoisuuden periaatteen (totuusarvona tosi tai epätosi) • tieteellinen realismi filosofisena tutkimusohjelmana tai ”laajana pakettina”: BOYD, NIINILUOTO (CSR), PSILLOS

KRIITTINEN REALISMI • KANTIN ”kriittinen” filosofia • ”kriittinen realismi” syntyi Saksassa liikkeenä uuskantilaisia vastaan: olioista sinänsä saadaan tietoa • ALOIS RIEHL 1876, WILHELM WUNDT 1896, OSWALD KÜLPE 1912, ERICH BECHER 1914, MORITZ SCHLICK 1918/1925, EINO KAILA 1926 • vrt. V. I. LENIN 1909, materialismi Kantia, Machia ja Avenariusta vastaan • Yhdysvalloissa ”kriittiset realistit” hyökkäsivät JOHN DEWEYN pragmatismia ja episteemistä totuuskäsitystä vastaan • evolutionaarinen naturalisti ROY WOOD SELLARS: Critical Realism (1916)

REALISMI JA VAIHTOEHDOT

REALISMIN SUUNTAUKSIA • • • naiivi realismi common sense realismi skolastinen realismi (PEIRCE) suora realismi kriittinen realismi (BHASKAR) kriittinen tieteellinen realismi (NIINILUOTO) konstruktiivinen realismi (KUIPERS) selektiivinen realismi (PSILLOS) entiteettirealismi (HACKING, CARTWRIGHT) strukturaalinen realismi (WORRALL, FRENCH) semirealismi (CHAKRAVARTTY) vaatimaton realismi (KITCHER) kriittinen rationalismi (POPPER) sisäinen realismi (PUTNAM, TUOMELA) perspektiivinen realismi (GIERE)

HAASTAJIA • subjektiivinen idealismi • objektiivinen idealismi • kantilaisuus • pragmatismi • positivismi • instrumentalismi • konstruktiivinen empirismi solipsismi fenomenalismi semanttinen antirealismi aksiologinen antirealismi relativismi anarkismi sosiaalinen konstruktivismi

TIETEELLINEN MAAILMANKUVA • Tieteen erottaa muista kulttuurin muodoista sen soveltama kriittinen menetelmä. Tutkijat ovat ihmisinä erehtyväisiä, joten tiedeyhteisön on vaalittava sekä käytettäviä metodeja että noudatettavia tutkimusetiikan periaatteita. Vaikka tieteellä ei millään hetkellä olekaan hallussaan lopullisia totuuksia, tieteen toistaiseksi saavuttamat parhaat tulokset ovat paras perusta rationaaliselle maailmankuvalle ja toiminnalle. • Jotkut realistit rajoittuvat luonnontieteelliseen fysikalismiin, mutta realismia voi puolustaa myös ihmis- ja yhteiskuntatieteiden suhteen. • Apriorisen metafysiikan sijasta luottamus tieteen parhaisiin teorioihin tiedon lähteenä. Fallibilistinen realismi ei lankea tieteisuskoon tai skientismiin. • Tieteelliset realistit suhtautuvat erilaisilla tavoilla eettiseen tai moraaliseen realismiin, jonka mukaan myös arvoväittämillä on totuusarvo. • Monet realistit ovat naturalisteja, jotka suhtautuvat epäilevästi tai torjuvasti yliluonnollista koskeviin uskontoihin.

SISÄLLYS 1. Johdanto: realismin ulottuvuuksia 2. Ontologinen realismi 3. Semanttinen realismi 4. Epistemologinen realismi 5. Teoriarealismi 6. Metodologinen realismi 7. Haastajia