SOSA 1115 Sosiologian historia luento YTT lehtori Pertti

SOSA 1115 Sosiologian historia, luento YTT, lehtori Pertti Jokivuori Syksy 2013 8. luento

Sosiologian 1900 -luku, vuosisadan alusta II maailmansotaan: l Vuosisadan alun kaksi merkittävää koulukuntaa: 1) Chicagon sosiologinen koulukunta 2) Frankfurtin koulukunta

Chicagon koulukunta: l Chicagon sosiologisen koulukunnan kiinnostuksen kohteena oli ihmisten elämä nopeasti muuttuvassa ympäristössä l Yhdysvaltoihin suuntautunut valtava siirtolaisuus ja nopea kaupungistuminen muuttivat elämää, ja koulukunnan piirissä tutkittiin niiden vaikutuksia Koulukunta merkitsee eräällä tapaa sosiologisen tutkimuksen kiinnostuksen painopisteen siirtymistä historiallisesta makrososiologiasta ”reaaliyhteiskuntaa” tutkivaksi tieteeksi Tutkimusmetodeihin kuuluivat vahvasti havainnointi ja haastattelu sekä elämäkertamateriaalin hyväksikäyttö Case-study, tapaustutkimus l l l

Chicagon koulukunnan yhteiskunnallinen tausta: l l Chicagon yliopisto (perustettu 1892) yhdysvaltalaisen yhteiskuntatutkimuksen keskus (maailman ensimmäinen sosiologian laitos) Korosti laadullista yhteiskuntatutkimusta (osallistuva havainnointi, kertomukset, dokumentit, case-study, myöhemmin grounded theory) Keskeisiä tutkijoita: sosiologi ja sosiaalipsykologi Charles H. Cooley, filosofi ja kasvatustieteilijä John Dewey, sosiologi/sosiaalipsykologi Georg Herbert Mead ja sosiologi/journalisti Robert E. Park Koulukunta koostuu Chicagon yliopiston sosiologian laitoksella 1910 - – 1930 -luvulla toimineesta henkilökunnasta ja jatko-opiskelijoista

Chicagon koulukunnan keskeiset tutkimusalueet: l l Symbolinen interaktionismi Kaupunkisosiologia Siirtolaisuus- ja elämäntapatutkimus Metodologian kehittäminen; laadullinen etnografinen tutkimus

Symbolinen interaktionismi: l l l Taustalla Simmelin muotojen sosiologia: kaikille sisällöille (esim. politiikka ja talous) ovat yhteistä niiden esiintyminen muotoina (esim. hierarkia, kilpailu, …) George Herbert Mead (1863− 1931) ja Charles Horton Cooley (1864– 1929) Inhimillinen elämä perustuu vuorovaikutukseen eli interaktioon, jonka toteutumiselle on välttämätöntä erilaisten symbolien käyttö symbolit muodostavat symbolijärjestelmiä

Symbolinen interaktionismi: l l l Erityisen tärkeää symbolijärjestelmien kannalta on se, että symboleilla on merkitystä vasta silloin, kun keskenään vuorovaikutuksessa olevilla osapuolilla on sama käsitys symbolien merkityksestä (aggressio urheilukentällä) Esim. kulttuurierot syntyvät pääosin siitä, että eri kulttuureilla on käytössään erilaisia symbolijärjestelmiä Mead: yhteiskunta ”luo” ihmisen

Symbolinen interaktionismi:

Symbolinen interaktionismi ja minän synty: l l l Esirefleksiiviseen tietämiseen (esim. eläinten tietämiseen) ei liity minuutta: eläin ei ihmettele itseään ja tietämisensä tapaa Esirefleksiivisten eleiden (gestures) vaihto on välittömästi koettua Minä syntyy, kun toimija alkaa kokea ympäristön objektit ja prosessit merkityksellisinä Merkitykset ovat jaettuja Minän täytyy pystyä omaksumaan toisten toimijoiden asenteet (attitude) ja/tai roolit, identiteetit: symbolit tulevat merkityksellisiksi tätä kautta

Mead: Mind, Self and Society (1934): l l Mead analysoi sosiaalista tekoa (social act), minuutta (self) ja yhteisöä, yhteiskuntaa (society) Mead puhuu minästä/minuudesta kahdella eri tavalla. 1) Ihmisen minä on kaksipuoleinen: ”I” = subjektiminä me”=objektiminä 2) toisten toimijoiden katsantokannan "lukemisena", siihen subjektiivisen kannan ottamisena ja sen mukaisesti toimimisena Minän keskeinen ominaisuus on refleksiivisyys ”minuuksien” olemassaolo mahdollistaa yhteiskunnan olemassaolon

Mead: Mind, Self and Society : l l Minän (self) käsite on Meadin interaktionismin intellektuaalinen keskipiste Minuudella tarkoitetaan toimijan tietoisuutta itsestään objektina Minässä on kyse toimijasta, joka on tietoinen itsestään sosiaalisena prosessina – sen perustana on toimijan mielen itsereflektio Refleksiivisyys on mahdollista sosiaalisten muotojen avulla objektiminä muuttuu tilanteittain ja mahdollistaa erilaisten roolien omaksumisen

Cooley: Rooli ja peiliminä l l Peiliminällä (looking-glass self) Cooley tarkoittaa ihmisten kykyä luoda jatkuvasti mielikuvissaan ajatuksia siitä, miten ja millaisena muut hänen mielessään näkevät Toimijan täytyy päätellä oman käyttäytymisensä ja olemuksensa vaikutus toisten toimijoiden reaktioista Ihmisen itsetunto tai käsitys itsestä saadaan sosiaalisen peilin kautta Ihmisen kehitys on jatkuvaa vuoropuhelua peiliminän ja itsetunnon kesken tämä mahdollistaa itsen säilymisen että sosiaalistumisen yhteisöihin

Robert E. Park ja yhteiskunnalliset ryhmät (social groups): l l l l l Park löysi yhteiskunnista viidentyyppisiä ihmisryhmiä, joista ensisijaisiin (primary groups) kuuluvat: 1) perheet 2) kieleen (tai etniseen taustaan) perustuvat ryhmät 3) paikalliset tai alueelliset ryhmät (naapurustot, maaseutu- ja kaupunkiyhteisöt) intiimejä ja syntyvät face-to-face -kontakteissa Toissijaisiin ryhmiin (secondary groups) kuuluvat: 4) konfliktiryhmät (kansat, puolueet, lahkot) 5) sopimuksenvaraiset ryhmät (luokat, ammatilliset ryhmät, kastit) ihmiset ovat enemmän tai vähemmän tietoisia ryhmään kuulumisestaan

Kaupunkisosiologian juuret: Georg Simmel: l l Georg Simmel tarkasteli mm. kirjoissaan ’Metropolis ja mieli’ (1903) sekä ’Rahan filosofia’ (1907) oman aikansa merkittävintä Eurooppalaista modernia metropolia Berliiniä Simmeliä ei tosin juurikaan noteerattu omana aikanaan kotimaassaan, pikemminkin päinvastoin Sen sijaan Atlantin toisella puolella Chicagossa Simmelin kirjat tekivät suuren vaikutuksen Chicagon yliopiston sosiologian laitoksella jossa hän myös vieraili Robert E. Parkin, Louis Wirthin ja Ernest Burgessin vieraana Chicagon kaupunkia käytettiin tietoisesti "tutkimuslaboratoriona”

Chicagon koulukunta ja kaupunkisosiologia: l l Robert E. Park: Kaupunkien ”luonnolliset alueet” (1916) alueet ovat kehittyneet ilman keskitettyä suunnitelmaa kukin alue ryhtyy suorittamaan omaa tehtäväänsä ja ihmiset seuloutuvat ajan mittaan asumaan sellaisille alueille kaupungissa, joiden toimintaan ja erikoispiirteisiin he ovat soveliaimpia Ernest Burgessin vyöhyketeoria (1927); kaupungin sisäinen erilaistuminen tapahtuu kehämäisiin vyöhykkeisiin jakautumalla vyöhykkeiden keskellä on asutuksesta vapaa keskusta, joka on varattu liiketiloille, toimistoille, hotelleille, huvittelupaikoille ja kauppakeskuksille muutoksen vyöhyke työläisten asuinalue keskiluokan ja varakkaan väestön vyöhykkeet sekalaiset asunto- ja teollisuusalueet Park ja Burgess (1925) esittivät kaupungin maankäytön kehämallin, jonka perusajatuksen mukaan kaupunkialueen laajetessa sen reuna-alueen kehät tulevat kukin vuorollaan rakentamisen piiriin Hoyt’n sektorimalli, jonka mukaan eri sosioekonomiset ryhmät eriytyvät omille sektoreilleen kaupunkialueella

Chicagon koulukunta ja kaupunkisosiologia: l l Chicagon koulukunnan kaupunkisosiologit kehittivät sosiaalisen alueen käsitteen, jonka ideana oli, että alueen yleisellä luonteella on vaikutuksia alueella asuviin ihmisiin heidän pyrkiessään mukautumaan ympäristöönsä ja että alueiden ominaisuudet ovat jotakin enemmän kuin niillä asuvien yksilöiden ominaisuuksien summa Kadut, työpaikat, asunnot, rautatieasemat, ravintolat, tanssipaikat etc. tulivat sosiologisen tutkimuksen työkentäksi

Chicagon koulukunta ja siirtolaisuus: l l l Kaupungit paikallisina yhteiskuntina ovat erilaisten ryhmien, toimijoiden ja organisaatioiden yhteenliittymiä Ryhmät, toimijat ja organisaatiot ovat vuorovaikutuksessa keskenään, tekevät yhteistyötä ja niiden välille kehkeytyy konflikteja. Integraatio, sosiaalinen järjestys ja koheesio ovat tärkeitä kaupunkiyhteiskunnille 'Chicagon koulukunta' kehitti 1920 -luvulla erilaisia assimilaatioteorioita erilaisten etnisten ryhmien väliset suhteet monikulttuurisessa kaupungissa 1920 -luvulla koulukunnan piirissä kehitettiin nk. klassinen sosiaaliekologinen traditio, joka korostaa kaupunkitilasta käytävää kilpailua tärkeimpinä kaupunkien asumissegregaatiomallien selittäjinä Thomas & Zanieck (1918 -20): Polish Peasants in Europe and America kuvaa puolalaista siirtolaisyhteisöä Chicagossa

Metodologian kehittäminen; laadullinen etnografinen tutkimus: l l l Sana etnografia merkitsee kirjaimellisesti ihmisen kuvaamista tai ihmisestä kirjoittamista Tutkimusmenetelmä, jota käytetään yhteisöjen kulttuuristen järjestelmien tutkimiseen Etnografia ei ole yksittäinen tiedonkeruumenetelmä vaan pikemminkin tutkimuksen tyyli, jossa tavoitteena on ymmärtää ihmisten toimintaa ja sen sisältämiä sosiaalisia merkityksiä tietyssä ympäristössä (Weber & Simmel) Etnografinen tutkimus koostuu yleensä aidossa ympäristössä tehtävästä kenttätyöstä, joka sisältää osallistuvaa havainnointia, haastatteluja ja muita (useita) tiedonkeruutapoja Yleensä luonnollisissa olosuhteissa tehtävää periodimaista kenttätyötä sen ryhmän parissa, joka on tutkimuksen kohteena

Metodologian kehittyminen; laadullinen etnografinen tutkimus: l l l Everett Hughes käytti etnografisia kenttätutkimusmetodeja 1930 -luvun Chicagon kaupunkilaiselämän ja sen ilmiöiden tutkimiseen. Toisin kuin aiemmin, kohteena ei ollut vieras, esiteollinen kulttuuri vaan ympäristö, joka oli jossain määrin tuttu sekä tutkijoille että tutkimuksen lukijoille – kohteena olivat siis ”niiden” sijasta ”me” Elämäkertatutkimukset; Florian Znanieck käytti jo 1920 - ja 1930 luvuilla elämäkerta-aineistoja merkityksiltään rikkaan ja kokemusperäisen tiedon saamisessa ihmisten elämänkulusta Tapaustutkimus (Case Study Research): Tapaustutkimus on tutkimuksellinen näkökulma, jota luonnehtii pyrkimys tuottaa intensiivistä ja yksityiskohtaista tietoa tutkittavasta tapauksesta (”mieluummin vähästä paljon kuin paljosta vähän”) Tapaus voidaan ymmärtää tiettynä kokonaisuutena: yksilö, ihmisryhmä, tapahtuma/toiminto/prosessi/episodi, instituutio, maantieteellinen alue/paikka Grounded theory (Barney Glaser & Anselm Strauss 1967; Juliet Gorbin)