Roolit jakoon miksi leikki luokassa Anna Pauliina Rainio

Roolit jakoon – miksi leikkiä luokassa? Anna Pauliina Rainio Helsingin yliopisto, kasvatustieteen laitos 1

Väitöskirjatutkimukseni konteksti • 4 -8 -vuotiaiden lasten integroitu opetusryhmä • Opettajatiimi: luokanopettaja, lastentarhanopettaja, 2 päivähoidon ammattilaista • Taustalla Oppimisvalmiuksien kehittämiskokeilu 1997 -2003 (Prof. Pentti Hakkarainen) • Juonellisen oppimisen menetelmät: leikkimaailma 2

Leikkimaailma (Gunilla Lindqvist) • Kuvitteellisen tilanteen virittäminen • Lähtökohtana juoni tarina, joka muutetaan eläväksi roolihahmojen ja dramatisoinnin kautta • Oppiminen ja ongelmanratkaisu saavat mielekkyytensä juonellisuudesta • Opettajat ja oppilaat rooleissa • Ei valmista, tiedettyä lopputulosta; improvisoinnin vaatimus • ”Luokka” laajenee käsittämään koko koulun eri tiloineen, koulun lähialueen, seikkailun maailman… 3

Opettaja pohtii leikkimaailmaa… ”Tokaluokkalaiset rupeaa puhumaan kevätpuolella, että ”jätä mut luokalle, mä en halua lähteä täältä pois, kun täällä on niin kivaa”. Että vaikka jollain tavalla ollaan isoja ja pystytään ajattelemaan, että siirrytään koulun puolelle, niin se leikki on ollut niille tärkeää. Ja kun tokaluokkalaiset varsinkin kun vertaa niihin 4 -vuotiaisiin - rinnastaa itsensä ja kokee itsensä isoksi, niin sen takia ne tykkää siitä leikkimaailmasta, koska se ei ole semmoista leikkiä, mikä olisi heidän mielestään ”lällyä” lasten leikkiä, vaan se on nimenomaan semmoista leikkiä, missä niillä on ongelmanratkaisua, ne kasvaa ja kehittyy, ja ne tajuaa itse, että niillä on siinä haasteita. Niillä on siinä välissä turhaumia, voi olla, ett me tehdään pitkään töitä jonkun tavoitteen eteen… tai on erilaisia tunteita (esillä) tai sitten ihan kerta kaikkiaan vaikeita ongelmanratkaisutehtäviä. Ja aina kun lapsi joutuu niissä pinnistelemään, niin silloin se leikki on sille mielekästä…” 4 (otteet muotoiltu luettavammaksi opettajan haastattelusta)

Ote 7 -vuotiaan Helenan koulupäiväkirjasta Kesken aamupiiriä tuli ruusulaakson asukkaita, yksi kyyhkynen oli ammuttu. Siitä alkoi ruusulaaksoleikit. Olin koira lämmittelin leikkinuotiolla söin kalaa. Ronja oli minun omistajani. Söin myös vihanneksia. Ruusulaaksoon oli tullut tengililäisiä. Illalla kokoonnuttiin nuotion viereen paistamaan kalaa ja juttelemaan. 3. 3. 2004 5

6 -vuotiaan Paulin näkökulma AR: Mikä oli sulle itsellesi sellanen tärkee juttu? Pauli: Olla mukana siinä AR: Ihan ylipäätänsä Pauli: Niin 6

Opettaja pohtii omaa rooliaan leikkimaailmassa… ”Roolissa oleminen, pedagoginen tietoisuus takaraivossa ja semmoinen reflektiivinen ote itsellä koko aika, ei sitä voi verrata mihinkään muuhun menetelmään. Että moni juttu tuntuu hyvältä ja on hirveän paljon semmoisia kivoja metodeita, mistä tykkää, mutta fiilis on ihan erilainen. Oleellisinta on varmaan juuri se, että silloin et ole auktoriteettina, vaan olet ikään kuin lapsen mielikuvituksen tasolla, ja lapsi elää mielikuvituksellaan. Se kehittyy ja kasvaa mielikuvituksellaan, se oppii mielikuvituksellaan. Silloin tuntuu, että on kaikki semmoiset ulkoiset seikat poissa. Kaikki ne, mitkä eniten oppimista häiritsee tai tekee siitä semmoista pakkopullaa. Ja samaten kaikista asioista pystyy tekemään kivoja. Että se on ihan sama, onko se kertotaulu tai mikä vaan, niin se on ihan eri asia tehdä se Surmundiassa. ” 7

Leikin muotoja koulussa • Aikuisten tekemä kulttuuri lapsille: näytelmät, sadut ym. • Draamakasvatus (ks. esim. Jyväskylän yliopisto) • Lasten omat näytelmät, tarinat, esitykset • Ns. vapaa leikki (tyypillisempi päivähoidossa) • Ohjattu leikki / pedagoginen leikki (esim. leikki välineenä oppimistehtävissä) • ”Juonellinen leikkimaailma” (Gunilla Lindqvist) 8

Lasten (leikki)kulttuurin ja koulun kulttuurin erot • Leikki on luomisen ja keksimisen kulttuuria – Koulun tärkein tehtävä taas on kulttuuriperinnön siirtäminen uudelle sukupolvelle (omaksumisen kulttuuri) • Leikissä estetiikka ja rationaalisuus yhdistyvät – Koulussa ne on erotettu toisistaan (valistusajan seurauksena. Vrt. keskiajan yliopistot, joissa taiteet, tieteet ja käden taidot kuuluivat yhteen) • Leikin luonne on yhteisöllinen – Koulussa rakentuu vertailun ja yksilöllisen suorituksen kulttuuri 9

Leikki, oppiminen ja koulunkäynti kuuluvat siis kaikki lapsen elämään, mutta jäävät erillisiksi osa-alueiksi Joten, usein voi olla, että… • Lapset tietävät, että oppiminen ja koulunkäynti on tärkeää ja hyödyllistä, mutta eivät ymmärrä miksi (näin vain aikuisten mielestä on) • Lapset eivät sen sijaan näe, että leikkiminen olisi yleisesti (aikuisten mielestä) tärkeää tai hyödyllistä, vaikka heille itselleen juuri leikki on mielekästä ja omaa • Aikuisille taas leikki on oppimisen ”mauste” tai koriste, jonkin asian oppimisen väline tai vastapaino (koulu)oppimiselle Lasten ja aikuisten maailmat jäävät erilleen 10

Mitä leikki kuitenkin parhaimmillaan muuttaa? • Opettajien ja lasten välisiä institutionaalisia suhteita (vrt. kysymys auktoriteetista ja sen perustasta) • Luo oppimisen motivaation ja mielekkyyden (Vygotski) • Luo tilaa kuuntelulle ja pysähtymiselle hetkeen • Helpottaa lasten aloitteellisuutta • Huomioi prosessin lopputuloksen sijaan • Vaatii asioiden ratkaisemista ja päätöksentekoa kollektiivisesti 11

• Käynnissä oleva väitöskirjatutkimus Veljeni Leijonamieli – leikkimaailmasta integroidussa opetusryhmässä lukuvuonna 2003 -2004 - Lasten toimijuus - Opettajuuden muutos - Lisätietoja: anna. rainio@helsinki. fi • Oulun yliopistossa käynnistymässä oleva monivuotinen vertaileva tutkimus juonellisen ja ns. tavallisen luokkahuoneopetuksen eroista – Lisätietoja: pentti. hakkarainen@oulu. fi 12