Romantiikasta realismiin 1800 luku ja romaanin kultaaika Jrki

Romantiikasta realismiin 1800 -luku ja romaanin kulta-aika

Järki, tunteet, todellisuus Taustaa: 1600 -luvun klassismi vaikutti tyyliihanteena vielä 1700 -luvun alun uusklassismin kaudella, vaikka varsinainen valistuskirjallisuus ei sen esteettisiä (ajan, paikan ja tapahtumisen) “yhteyksiä” noudattanutkaan (poliittinen ym. journalismi, pornografia, satiiri, matkakertomus, joista nykyromaanin esihistoria versoi). Rousseau oli romantiikan tunnekylläisyyttä, primitivismiä ja “luonnontilan” ihannointia, joskin hyvin opettavaisella ja ohjelmallisella tyylillä. Kuitenkin tunnustuksellisuuden ihmis-eikä jumalakeskeisyys oli Rousseaulla merkki myöhemmälle romaanille ominaisesta psykologisesta realismista, joka vielä 1600 luvulla oli ollut omanaisempaa runoudelle (Miltonin Paradise Lost) ja näytelmälle (Moliéren komediat, Racinen tragediat) “Realismi” ei vielä kuitenkaan tarkoita 1800 -luvun puolivälissä alkanutta proosailmaisun pyrkimystä, mutta todellisuudesta oltiin jo valistusempirismin ja myöhemmin romantiikan individualismin kautta kiinnostuneita; mikä on ihmisen paikka universumissa, jossa historia haastoi teologian “kertomusten kertomuksena”? Kuvan lähde: https: //ebooks. adelaide. edu. au/s/swift/jonathan/s 97 g/plates/gulliverst ravels 00 swif_0123. jpg

Romantiikka runoilee, romaani odottelee? Ei nyt ihan niinkään. . . Romantiikan kirjallisuuden kuningaslaji on runous, joka sopii yksilökeskeiseen tunnustuksellisuuteen ja nerokulttiin sekä kollektiivisemmin korostuneeseen kansanperinneinnostukseen (nationalistien kansalliseepokset, mm. Kalevala) Romaani kehittyy tästä huolimatta ja runouden vuorovaikutuksessa (Walter Scott vaihtaa romaaniin, koska Byron on runoudessa ylivoimainen; Scottista tulee ensimmäisiä romaanikirjallisuuden tähtibrändejä; Byronista vaikutteita saanut Pushkin – etupäässä runoilija hänkin – osoittaa tietä 1800 -luvun suurille venäläisille realisteille) Scottin romantiikan vastapainona eri tavalla “romanttinen” (rakkaus ja ihmissuhteet, mutta ei tunnekylläisyys tai historiallinen paatos) Jane Austen, jonka tyyli enemmän sukua 1700 -luvun prosaisteille , kun taas Scottin romaanit olivat tavallaan proosavastineita romanttisille 1700 -luvun lopun ja 1800 -luvun alun runoilijoiden töille. Toisaalta myös Scottilla porvarillista maanläheisyyttä ylevien aiheidenkin keskellä (sankati usein väritön, kuten Ivanhoe, joka tavallaan kaikkein yhdentekevin hahmo omassa tarinassaan! ) Kuvan lähde: http: //bookhaven. stanford. edu/wp-content/uploads/2012/01/ivanhoe. jpg

Realismi: Romaanin totuus ja todellisuus Stendhalilla ja Hugolla tavallaan toinen jalka romantiikassa ja toinen realismissa, Brontën sisarukset yhdistelivät “gotiikkaa”tendenssirealismiin (tosin Emilyn yltiöromanttisuutta on liioiteltu) Maailma ja mieli: yhteiskunnallinen ja psykologinen todellisuus ovat molemmat objektiivisia – silloinkin kun ovat subjektiivisia, koska yksilö on aina yhteisönsä tuote, halusi tai ei. Tästä halun ja haluttomuuden, mukautumisen ja kapinoinnin, jännitteestä syntyy realistisen romaanin kerronnallinen polttoaine. Ensimmäistä kertaa isossa mittakaavassa henkilöhahmojen uskottavuus ja juonen uskottavuus ovat yhtä – ainakin genren lakien puitteissa (Dickensillä melodraama esittää vaatimuksensa sosiologian ohella); vrt. nyhetken muodikkaat “Nordic Noir-”dekkarit Taiteella on siis todellisuuteen pyrkiessäänkin sen ylittävä totuus, koska muuten kukaan ei jaksaisi lukea todellisuudesta kun sen voi joka tapauksessa elää itse. Mutta realistit pitivät mimeettistä illuusiota tärkeänä, toisin kuin 1900 -luvun alkupuoliskon avantgardistit, jotka alleviivasivat omaa taidetekoisuuttaan (huom. Phelanin kolme komponenttia, taas!) Kuvan lähde: http: //www. le-livre. fr/photos/R 240018196. jpg

N. 1830 -1900: Romaanin kulta-aika? Markkinat valmiina: puukuitu korvaa lumpun paperin raaka-aineena (ja Suomen metsäteollisuus nousee pöhinällä); keskiluokan myötä nousee luku-ja kirjoitustaito; koti-ja perheviihteen tarve (vrt. televisio-ja videovallankumous 1900 -luvun jälkipuoliskolla) sanomalehdistö kuljettaa asiaproosan lisäksi fiktiota (jatkokertomus) ; kirjastot ja kirjakaupat; myös piirroskuvituksen levitys helpottui, eikä se ollut vain lastenkirjallisuudelle tärkeää, vaan kaikki kaunokirjallisuus kuvitettiin jollain tavalla. äänite-ja elokuvateollisuus ei ollut vielä kilpailija monistettavan median saralla (teatteri ja musiikki “live”-esitysten varassa; toisaalta romaanejakin luettiin ääneen, mikä vertautui nuoteista laulamiseen ja soittamiseen). Kirjalijan ammatti vakiintui, vaikka esim. Trollope ei uskaltanut luopua päivätyöstään postivirkailijana. Realismin pioneeri Balzac taas kaivoi kahvilusikalla hautaansa, työnarkomaani kuin oli (eikä jonkun Goethen tavoin herrasmieskirjalikja – Goethe joi kuumaa suklaata Kuvan lähde: http: //www. slate. com/content/dam/slate/articles/arts/culturebox/2013/04/dailyrituals/1 30411_daily. Rituals 4. jpg. CROP. original-original. jpg

Realismista naturalismiin -arkikielen “inhorealismi”; jos realismi pyrki kokonaisvaltaiseen todellisuususkollisuuteen, naturalismi kohdisti suurennuslasinsa epäkohtiin Kuvaus kertomisen sijaan? Ei ihan näin yksinkertaista, mutta tietynlainen luettelointi ja kartoittaminen otettiin luonnontieteistä ihanteeksi (Zolan “fysiologinen historia”) Toisaalta myös vaikea sanoa – niin kronologisesti kuin ilmaisullisestikin – mihin realismi päättyy ja mistä naturalismi alkaa. 1860 -luku on hieman aikaista yleistää naturalismin ensimmäiseksi valtakaudeksi, koska esim. Dickensin myöhäistuotanto ja Dostojevskin kypsyyskausi ei oikein istu tiukkaan naturalismiin. Yhdysvalloissa Stephen Crane, Theodore Dreiser ja Frank Norris vaikuttivatkin 1800 -1900 -kukujen molemmin puolin, kun taas Ranskassa Zola ja Maupassant olivat perustajahahmoja 1900 -luvulla marxilainen esteetikko Unkarista, György Lukács, piti Balzacia realismin todellisena nerona, kun taas Hugon romantiikka ja Zolan naturalismi saivat kyytiä, Hugo subjektiivisena, Zola objektiivisena pirstaloijana, kun taas Balzac otti huomioon kokonaisvaltaisen subjektin osana yksityistä ja yhteiskunnallista todellisuuttaan Kuvan lähde: https: //assets. fxnetworks. com/cms/prod/2016/12/simpsonsworld_soc ial_og_cletus_1200 x 1200. jpg

Kronologian kertausta • Klassismi (1600 -luku) • Uusklassismi (n. 1700 -1740 -luku; engl. “Augustan”) • Valistus (ei vars. tyyli; 1700 -1750) • Esiromantiikka / “tunteellisuuden aika” (17501800) • Romantiikka (1800 -1830) • Realismi (1830 -1860) • Naturalismi (1860 -1890)