Kertomusten valta tyyhteisiss Juha Perttula Emma Sorjonen Lapin

Kertomusten valta työyhteisöissä Juha Perttula & Emma Sorjonen Lapin yliopisto 12. 11. 2008

Luennon runko I. III. Narratiivisuudesta Työyhteisöistä Työyhteisön narratiivinen rakentuminen

I. Narratiivisuudesta

Narratiivinen psykologia on kiinnostunut • Kertomusten rakenteesta, sisällöstä ja funktioista, joita ihmiset kertovat toisilleen ja itselleen sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. (Michael Murray, 2003) • Metodeista JA laajemmista ontologisista kysymyksistä. Narratiivit luonnehtivat ihmisen “perimmäistä olemista” ja toimintaa maailmassa.

Bruner • Paradigmaattinen tietämisen tapa Perustuu luokitteluihin ja kategorisointeihin (luonnontieteellinen) • Narratiivinen tietämisen tapa Merkityksenantamista maailmalle yhdistelemällä eri aikoina tapahtuvia asioita yhteen kertomusten avulla. Integroi poikkeuksellista ja tavallista, outoa/tuntematonta jokapäiväisen kanssa.

Polkinghorne (1995) • Narratiivinen tietäminen suuntautuu inhimillisen toiminnan ymmärtämiseen. • Narratiivinen tieto kohdistuu “yksittäiseen” ja jokaisen toiminnan “erityisiin ominaisuuksiin”. Ihmisten toiminnan “erot ja moninaisuus” Narratiivinen tieto elää “juonellisina kertomuksina” (paradigmaattinen tieto “yksittäisinä sanoina, jotka nimeävät käsitteitä”) • Ihmiset eivät jäsennä maailmaa tapahtuma kerrallaan, vaan kertomusten sarjana.

Murray • Narratiivi ei ole mikä tahansa teksti tai diskurssi, vaan sellainen, joka tarjoaa johdonmukaisen selityksen tapahtumille (tapahtuneille ja odotettaville). Narratiivinen juoni. Narratiivilla on sekä kausaalinen että ajallinen ulottuvuus.

Murray • • Kerrotut kertomukset ovat sosiaalisia konstruktioita. Kertoessa käytetään hyväksi arkikieltä. Arkikieli on luonteeltaan sosiaalista. Narratiivin sosiaalinen luonne erottaa sen muista mielikuvituksen muodoista, esimerkiksi unista? Mikä on narratiivieni päälähde? Entä unieni? Tunteitteni? Intuitioitteni? Se, minkä ihminen voi muistaa tai palauttaa mieleensä, on narratiivi tai voi tulla narratiiviksi (JP)?

II. Työyhteisöistä

Organisaatio # työyhteisö • Organisaation voi perustaa ja lopettaa, sitä voi myös muokata kohteena • Organisaatio on “hulluuden häiriöiltä ja idealismilta” turvassa. Se ei kuluta itseään, vaikka sille asetettaisiin rajattomasti uusia [ristiriitaisiakin] tavoitteita

Organisaatio # työyhteisö • Työyhteisö ei ole hulluuden häiriöiltä eikä idealismilta turvassa. Sen elämä on toisenlaista. • Työyhteisöllä on [elämälliset] rajat. Sen on tyytyminen johonkin, koska on pakko. Arjen ajallisuus ja elämälliset välttämättömyydet asettavat työyhteisön rajat.

Työyhteisö • Työyhteisö on julki lausutun ilmaisun ohella uskomuksia, oletuksia, ajatuksia ja tunteita, jotka kertovat työpaikasta ja työntekijän asemasta siellä. • Näistä kokemuksista rakentuu työyhteisön kivijalka • Tämä on työntekijälle “kaikkein varminta tietoa”

Työyhteisö • Työyhteisö rakentuu vain toiminnassa = työyhteisöön kuuluvat he, joiden kanssa työtä tehdään. • Organisaatiossa on työyhteisöjä sisäkkäin, päällekkäin, rinnakkain • Työyhteisö voi ulottua kauas organisaation ulkopuolelle

III. Työyhteisön narratiivinen rakentuminen

Valta työyhteisön kertomuksissa • • Millaisia kertomuksia työyhteisöstä kerrotaan? Millaiset kertomukset ovat hallitsevia ? Onko kertomuksissa aihioita muutokselle? Minkälaisina ihmisten toiminnan mahdollisuudet kerrotaan? • Työyhteisön ongelmakertomukset – Rakentavat ongelmallista ja muutoskyvytöntä työyhteisöä – Toiminnan mahdollisuudet kerrotaan vähäisinä – Tuottavat tarkasti määriteltyjä ja rajattuja rooleja

Valtasuhteiden muuttamisen mahdollisuudet • Työyhteisö voidaan kertoa uudelleen ja toisenlaiset kertomukset voivat saada vallan • Minkälaisiksi työntekijöiden väliset suhteet rakennetaan? • Minkälaisia kertomisen mahdollisuuksia työyhteisössä annetaan?